tiistai 2. heinäkuuta 2013

VK 22

Jo alkuun varoitan että tästähän tulee sitten piiitkä postaus. 

AKU

Akuli on ollut koko viikon aivan sairaan hieno treeneissä. Tiistaina oltiin sen kanssa Peikillä hyppäämässä 100cm. Verkassa tein paljon tempomuutoksia, jolla varmistin sen että se varmasti liikkuu eteen jokaisesta pyynnöstäni, koska radalla se jää niin helposti jalan taakse.


Radalla Aku tietysti katseli kaikkea muuta paitsi niitä esteitä. Alkurata olikin tämän vuoksi hieman epätasainen, jouduin muutaman paikan kanssa liian lähelle ja jonllekkin esteelle jouduin lähettämään sen liian kaukaa. Aku ei kuitenkaan koittanut tällä kertaa missään vaiheessa hankkiutua musta eroon omilla supernopeilla käännöksillään, joten sekin oli jo edistystä :D


Tein kuitenkin vielä saman radan uudestaan ja sehän sitten menikin ihan nappiin. Peik muistutti mua vielä mun omasta katseesta, joka helposti jää alas. Heti kun muistin katsoa ylös ja eteen, hyppyjen laatu parani huomattavasti. Toinen juttu mistä Peik mulle sanoi, oli se kauas jääminen. Jos huomaan, että olen jäämässä kauas, en saa aina lähteä puskemaan viimeisiä askeleita, sen sijaan mun täytyy vaan säilyttää tuntuma ja pitää jalka hieman vahvemmin kiinni, jolloin hevonen lähtee ihan samalla tavalla myös sieltä kauempaa hyppyyn ja näin hypystä tulee rauhallisempi ja tarkempi.


Ekalta rundilta napattiin muuten yksi puomi mukaan linjalta kun se jäikin yllättäen Akulle hieman ahtaaksi. Toka rundi oli helppo nolla :)


Ekalta rundilta napattiin muuten yksi puomi mukaan linjalta kun se jäikin yllättäen Akulle hieman ahtaaksi. Toka rundi oli helppo nolla :)


Lauantaina sitten kävin vain herättelemässä Akua napakoilla siirtymisillä seuraavan päivän kisoja varten. Notkistelin sitä myös muutamilla avoilla ja eipä ole herra montaa kertaa liikkunut noin hyvin itsensä läpi avojen aikana. Kyllä tuo Peikin neuvoma "hirvitreeni" on vaan toiminut niin tehokkaasti ettei mitään järkeä. Sen huomasi Johkukin sunnuntaina kisojen verkassa :)


Eli sunnuntaina oltiin hyppäämässä estejusseissa Dumissa. Akustin kanssa päätin mennä 100 ja kauden ekan 110. Verkassa mulla oli hyvin aikaa ja kävin ensin vaan ravaamassa ja sen jälkeen katsoin muutaman radan ja jatkoin verkkaa sen jälkeen. Aku oli verkassa aivan mielettömän hyvä siihen asti kunnes toimihenkilöt päättivät laittaa sadettimen päälle, varoittamatta mua siitä.. No, tästäkös Aku sai hyvän syyn aloittaa pelleilyn ja koska olin vika lähtijä ja ainut ratsukko verkassa niin aikamoinen soppahan siitä syntyi.. Suoritin verkan sitten loppuun niin että hyppäsin vain toisella puolella, mihin sadettaja ei yltänyt ja kerkesin juuri ja juuri radalle.


Radalla Aku toimi todella hyvin. Kiertäessäni rataa, se tosin tuijotti yhtä säkkikasaa esteen vieressä, muttei oikeastaan mitään muuta. Sain hyvän laukan heti alusta ja pääsin hyvällä hypyllä ekan okserin. Niinkuin alla olevasta kuvasta näkyy, laskeuduttiin oikeassa laukassa alas ja jouduin korjaamaan ravin kautta. Se onkin sitten ainut syy, minkä keksin sille, miksi kakkonen tippui. Paikka oli hyvä, mä muistin katsoa ylös, mutta ehkä Aku ei saanutkaan niin hyvin rytmistä kiinni kuin luulin ja hyppy ei ollut ihan niin napakka kuin olisi pitänyt. Loppu rata sujui todella hyvin, Aku vastasi hyvin kaikkiin mun apuihin ja tekeminen oli tosi kivaa ja helppoa :)


Lähdin siis varmoin mielin 110 radalle. Rataa kävellessä mua kauhistutti oikeastaan vain 1, koska se oli iso okseri. Muut esteet näyttivät ihan kivoilta ja rata oli muutenkin sujuva. Verkkaan sain avukseni Johkun ja kaikki sujuikin ihan loistavasti. En ole varmaan koskaan tehnyt noin hyvää verkkaa Akun kanssa ja Johkultakin sateli vain kehuja :)

Radalle lähtiessäni mulla oli siis tosi hyvä mieli ja hevosella myös. Kiersin radan ihan normaalisti ja kaikki sujui hyvin, ei taaskaan mitään pelleilyä. Pääsin taas hyvään laukkaan ekalle ja sinne tulikin hieno hyppy, alas laskeuduttiin tosin taas vasemmassa laukassa. Tie kakkoselle oli loiva ja aikaa ei ollut paljon, joten päätin jatkaa väärässä laukassa vain temmon säilyttäen. Mutta sitten Aku näki taas ne hemmetin säkit. Metrissä se este oli hypätty toisesta suunnasta ja kohti verkkaa. Nyt este oli poispäin ja säkit olivatkin aika kamala juttu. Aku koitti heittää itsensä ympäri, mutta sain potkaistua sen takaisin suoralle linjalle kohti estettä. Pääsin muutaman askeleen eteen päin ja sama juttu uudestaa. Tällä kertaa se onnistui kääntymään kokonaan ja sitten kuulin jo hylyn merkin. Itse en ollut sen ekan käännöksen kohdalla ihan varma oliko se kielto vai ei, siksi jatkoin. Olisi vaan pitänyt käydä esteen edessä ja tehdä uusi normaali lähestyminen. Höh. Kolmannella päästiin yli, ai että harmitti. Mutta eipä Aku olekkaan pitkään aikaan tehnyt mitään tuhmia juttuja, joten pitihän sen muistuttaa niiden olemassaolosta..

Mutta olen silti tosi tyytyväinen päivään, kaikki muu sujui hyvin ja koko episodi pitää kuulemma vain unohtaa ja muistaa se metri ja kympin verkka :) Seuraavia kisoja ja revanssia odotellessa..

HILDA

Hildan kanssa piti lähteä siis estejusseihin hyppäämään 80cm, mutta suuren lähtijämäärän vuoksi ei jaksettu lähteä sinne niin aikaisin :) Pidettiin hypyistä siis väliviikko ja keskityttiin maastotreeneihin. Tai no siis veteen menoon. Omistajilla on oma hiekkapohjainen ranta, josta veteen pääsee laiturin vierestä. Ypäjällähän me ollaan muutama kerta käytykkin vedessä ja silloin kaikki on menny tosi hyvin. Nyt veteen meno paikka oli vaan paljon haastavampi ja poniakin hieman jänskätti. Saatiin se kuitenkin veteen toisen ponin avulla :) Sitä kiinnosti kovasti koko ajan vesi ja missään vaiheessa sitä ei pelottanut sen kummemmin. Ja veteen päästyäänhän se oli ihan innoissaan. Se roiski jaloilla ja päällä ja oli muutenkin ihan innoissaan.


Mentiin veteen vielä kolme kertaa niin että saatiin se sujuvaksi. Joka kerta päästiin veteen yksin ja helpommin :) Vesitreenin lisäksi työstettiin sileää ja laukkaa. Nyt kun askellajit alkavat toimia ja siirtymiset ovat tasaisia, ajattelin ensi viikolla aloittaa vastalaukka treenit. Kasvattajakilpailuja silmällä pitäen, meidän täytyy harjoitella niitä aika ahkerasti, koska poni on tehnyt niitä todella vähän.

Hilda saa lähteä mukaan myös Tampereelle, missä hyppään Retun kanssa ekan kansalliseni :) Hilda hyppää pelkän 90cm, koska ihan vielä se ei ole valmis metriin :)

RETU

Meillä on Retun kanssa tosi hyvä treeni- ja kisaviikko takana. Tiistaina oltiin Peikillä hyppäämässä 90 ja 100cm treeninä sunnuntaita varten. Ongelmaksi osoittautui tällä kertaa se, että Retu menee hypyssä liian nopeaksi ja nyt se tuli kaulastaan todella lyhyeksi ja jätti näin hypyissä selkänsä lähes jokaisessa hypyssä pois. Sain ohjeeksi Kirsiltä tehdä paljon lähestymisiä hieman liian lähelle estettä, jotta se alkaisi ottamaan enemmän selkää hyppyihin mukaan. Peik taas neuvoi mua tulemaan tämän hevosen kanssa pikkuisen enemmän pystyyn ja ottamaan pidätä selkeämmin ylävartalon kanssa, silloin ohja ei lyhene ja kaulan pituus säilyy. Tuloksena molemmista luokista yksi puomi. Tosin tyylipisteet 90:ssä riittivät niin pitkälle, että olin ensimmäinen ei-sijoittunut tiputuksesta huolimatta :)


Viikolla sitten treenattiin puomien kanssa niitä lähemmäs tuloja. En halunnut hypätä enää ennen kisoja, koska se olisi ollut turhan rankkaa Retulle. Puomeilla halusin saada laukan odottavaksi ja rennoksi, niin että saan kuitenkin vaikuttaa siihen ilman, että laukkaan tulee muutoksia. Oikealle kaikki onnistui erittäin hyvin, mutta vasemmalla en meinannut alkuun saada Retua tarpeeksi pitkälle kaulalle, mutta monien asetuksien ja pidätteiden jälkeen homma alkoi toimimaan.


Estejusseissa hypättiin siis 90 ja 100. Ysikymppi oli aikaluokka, mutta en halunnut sen kummemmin ratsastaa aikaa, koska edessä oli kuitenkin meidän eka metri. Tein muutaman pienemmän tien ja ilman mitään sijoitustoiveita saimme jonkun häntäpään sijoituksen :) Rata oli hyvä, perus siisti nollarata, mutta kaikista tyytyväisin olin siihen, että sain Retun hyppäämään jo suurimman osan radasta selän kanssa ja kaulaa käyttäen :)


Metrissä oli selkeästi helpompi rata kuin ysikympissä ja sekin oli aiemman luokan tavoin aikaluokka. Otin tempoa hieman lisää radalle lähtiessäni ja pääsin hyvin etenemään koko alkuradan. Tein myös sarjalta pienen tien neloselle, samoin seiskalta kasille. Kasi oli kapea ja Retu ei ollut jalkojensa kanssa ihan tarpeeksi nopea, vaikka paikka olikin hyvä. Sieltä siis puomi mukaan, mutta sepä ei meitä haittaa :) Aika olisi riittänyt kolmanteen sijaan, mikä oli ihan hieno juttu :)


Retun kanssa kuitenkin vasta vielä tutustutaan, ja nyt olen saanut jo paljon muistettavia juttuja tulevia kisoja varten! Ensi viikolla siis vuorossa on Tampere ja se eka kansallinen, hui!! :)

SIINA

Siina pääsi Retun mukana Peikille tiistaina hyppäämään 80 ja 90. Tamma oli normaalia rauhallisempi verkassa ja pääsin vaikuttamaan siihen hyvin ennen esteitä. Tein verkassa paljon isoa ravia ja muutaman sirtymisen laukasta käyntiin, varmistaen että pidättet menee läpi!


Ekalla radalla Siina toimi tosi hyvin ja luottavaisesti. Sain tehtyä kaikille esteille hyvät lähestymiset ja rytmi säilyi tosi hyvin koko radan. Tuloksena olikin tyyliluokasta kuudes sija. Kirsi ei ollut nähnyt Siinaa pitkään aikaan ja totesinkin, että hypyt ovat kehittyneet ihan hurjasti ja kunhan laukan saa kuntoon niin hepasta voi olla vaikka mihin :)

Ysikympissä sama meno jatkui ja sain tehtyä tosi siistin ja hyvän radan. Laukkakin oli parempi kun pääsin sujumaan paremmin väleissä kun Peik oli pidentänyt niitä hieman :) Tuloksena toinen sija ja paljon taputuksia Siinalle :)

Muuten en kerennyt tällä viikolla Siinan kanssa treenailla. Mutta tavoitteena olisi nyt saada laukka kuntoon ja heppa ehkä jopa aluemestaruuksiin syksyllä!

CARA

Caran kanssa ollaan maastoiltu ja tehty kokoamisia. Olen halunnut ponia niskan kanssa enemmän ylös ja painoa takaosalle. Kuitenkin viikon aikana olen työstänyt sitä vain kolme kertaa ja se tuntuu riittävän hyvin laidunelämän rinnalla. Tietysti sitten kun aloitetaan taas hyppäämiset niin kuntoa täytyy hieman kasvattaa. Nyt ei siis olla päästy hyppäämään kun omalla kentällä ei oikein mahdu ja aikataulut kuljetuksen suhteen muualle ovat omistajasta kiinni, joka jää vasta ensi viikolla lomalle. Sitten päästään taas hyppäämään ja treenaamaan enemmän myös estepuolta :) Tosin, Caralle tekee hyvää myös tämä sileän työskentely koska sillä on vielä paljon opittavaa!



ED

Myös Ed on maastoillut ja tehnyt rennosti duunia kentällä. Paljon ollaan tehty tempon muutoksia ja vaihtoja sekä loivia väistöjä. Ed lähtisi väistöissä mielelläänm tosi jyrkästi saman tien sivulle ja tästä olenkin pyrkinyt pääsemään eroon. Olen tehnyt aina vain pienen pätkän väistöä, suoristanut ja taas jatkanut väistöä. Jos poni on vähänkään ennakoinut sivulle lähtöä, olen jatkanut vain suoraan. Mitään sen kummempaa ei Edin kanssa olla tehty, se on niin hyvin koulutettu poni ettei sille tarvitse opettaa mitään uutta :) Kunhan se pysyy samoilla raiteilla ja kunto pysyy yllä niin työ on hoidettu ;) Ensi viikolla senkin kanssa päästään toivottavasti hyppäämään :)

HEIDI

Kävin myös pitkästä aikaa Heidin luona Keravalla. Heidi oli muuttanut uuteen talliin ja siksi käyminen siellä on hieman venähtänyt, kun en ole voinut mennä yksin. Poni oli kuitenkin oikein hyvällä mallilla, lukuun ottamatta sitä, että vasempaan kierrokseen se roikkui laukassa todella vahvasti oikeassa ohjassa. Tähän kuitenkin löytyi helposti korjattavissa oleva syy. Heidin omistaja ei ollut saanut omalta valmentajaltaan neuvoa miten korjata asia, joten ei ihme että poni roikkui oikealla niin pahasti kun tyttö parka on vain kannatellut ponia :) Neuvoin asettamaan ponin aina ulos sen jäädessä vahvaksi oikealta. Näin tuntumaa saa siirrettyä myös enemmän vasemmalle, josta poni jäi nyt aivan tyhjäksi.

Tein muutamat sulut diagonaalilla käynnissä ja ravissa ja nehän sujuivat erinomaisesti. Sain hyvin otsan kohti pitkää sivua ja askeleet olivat isoja ja taivutus hyvä. Laukassa tein paljon vaihtoja, jotka eivät olleet ihan niin hyviä kuin edellisellä kerralla, mutta saatiin aikaiseksi muutama aika hyvä :) Työstin myös vastalaukkoja. Vasen vastalaukka oli erittäin hyvä, mutta oikea oli alkuun hieman vaikea kun poni oli siellä kiinni niin vahvasti. Loppua kohden poni kuitenkin parani ja täytyy taas vaan todeta, että tuon ponin kanssa on aina niin ilo työskennellä :) Kai se osittain johtuu siitä, että tietää sen olevan ensimmäinen poni, minkä on melkein alusta asti tehnyt itse, mutta on sillä kyllä niin ihanat omistajat ja asenne ja kaikki. Aina sen kanssa saa vaan hymyillä :)

KVEBEKA

Kvebekaa liikutin koko juhannuksen ajan oppilaani ollessa pois. Tässä on kyllä toinen hevonen, jonka kanssa on aina ilo tehdä töitä. Hienosti koulutettu hevonen joka haluaa aina miellyttää. Sen kanssa pääsee aina itse treenaaman temppuja ja fiilistelemään. Tehtiin viikonlopun aikana paljon sarjavaihtoja, vastalaukkoja ympyrällä, keskiraveja, sulkuja, siirtymisiä, piruetteja sekä väistöjä. Jonkun verran työstin myös kokoamisia laukassa tietysti ennen piruetteja.

Kvebekan kanssa oikeastaan ainut koko ajan muistettava asia on sen kaulan pituus. Se tulisi mielellään etenkin laukassa hieman turhan lyhyeksi edestä, joten koko ajan täytyy miettiä oman käden paikkaa ja sitä että ei vedä taakse, vaan tekee pidätteet edessä. Tokana päivänä sain jo hyvän fiiliksen tuntumasta ja kaulan pituudesta, ekaan päivään en ollut ihan täysin tyytyväinen.

Yhtenä päivänä tein myös hieman puomeja ja kavaletteja niin, että ajatuksena oli saada aikaan rentoja lähestymisiä pitkällä kaulalla ilman painetta, mutta kuitenkin niin, että laukka pysyy aktiivisena ja ettei se valu liian pitkäksi. Tämä onnistuikin koulutyöskentelyn ansiosta todella hyvin ja heppakin vaikutti erittäin tyytyväiseltä lyhyeen treeniin.

Ensi viikolla treenit jatkuvat taas heppojen kanssa normaalisti ja kisojakin olisi siis tiedossa :)


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti