maanantai 31. elokuuta 2015

Vain pari päivää Kunkkareihin..

Ja mikä on pössis? No aika jepa.

Kunkkareihin on lähdössä siis mukaan Kermavaahto 3v, Sakke 4v, Tuike 5v, Retu joka menee mestaruutta ja Kapsu joka menee avoimia luokkia koulussa ja esteillä. Kerron nyt hieman kaikkien valmisteluista ja tulevasta koitoksesta :)

KERMAVAAHTO

Kermiksen kanssa olen puuhannut ehdottomasti kaikista vähiten. Olen ratsastanut sillä muutaman kerran liinassa ja ollut kerran mukana irtohypytyksessä. Kolmivuotiaathan esitetään vain maasta käsin ja mun tehtäväksi jää siis askellajien ja rakenteen esittäminen maasta sekä irtohypytyksessä avustaminen. Juoksemista harjoitellaan nyt alkuviikko ja tiistaina Kermis lähtee vielä vikan kerran irtohyppäämään maneesille.

Kermis on aika menevä kaveri joten juoksemista täytyy kyllä harjoitella ihan huolella jotta saan sen varmasti siirtymään käyntiin ja kääntymään oikeissa pisteissä. Mitään odotuksia mulla ei oikein tästä hevosesta ole, sen verran hösö tuo tamma on :D Hyvänä päivänä se voi esiintyä todella edukseen mutta sitten kun se hösöttää niin se ei malta rentoutua ollenkaan.

SAKKE

Sakke menee siis 4-vuotiaiden laatuarvostelun. Lauanataina on askellajikoe ja sunnuntaina estekoe. Sen lisäksi se starttaa torstaina 4-vuotiaiden ryhmäratsastusohjelmassa.

Sakke on mennyt treeneissä hyvin. Ainoa ongelma on kevyessä isunnassa laukkaaminen (laukka on aianakin aiempina vuosina esitetty kevyessä istunnassa) koska siinä Sakke jää enemmän yksin. Laukassa se kaipaa vielä tukea ja kun pääsen istumaan alas, ei se vaihda laukkoja kuin äärimmäisissä tilanteissa. Kevyessä istunnassa se vaihtaa edelleen takaosaa helposti ja siitähän ei tuomarit kyllä palkitse.. Hieman on siis jännitysmomenttia sen puolesta jos alhaalla ei tosiaan saa istua.

Hypyt ovat menneet tosi hienosti ja eilen viimeistelytreenissä meni jo melkein 90cm okseri. Estepuolellahan sen vikan okserin saa nostaa maksimissaan 90cm asti ja Saken kohdalla toivon että tuomarit niin tekevät. Alla video eilisen viimeistelytreeneistä.


Jos kaikki menee hyvin niin Sakke voi hyvin olla 10 parhaan joukossa niin ryhmäratsastuksessa kuin laatareissa. Käynti sillä on edelleen hieman kiireinen, mutta ravi ja laukka ovat paremmassa jamassa.  Sitä harjoitellaankin nyt tiivisti viikon alkupäivät. Sakke saa pitää vapaan tiistaina ja perjantaina menen sen kanssa Ypäjällä maastoon.

TUIKE

Tuiskulan kanssa hyppään laatareiden esteosuuden. 5-vuotiaat hyppäävät pienen radan jossa hyppykapasiteettia mitataan sarjan b-osan okserilla.


Tuikkeen vikat treenit on menneet tosi hienosti. Se hyppäsi Tuomarinkylässä 80cm ja 90cm tuloksilla 0/4 ja 4vp. Ponia jännitti 90cm aika paljon, mutta se teki muutaman mielettömän rennon ja hienon hypyn. Noita hyppyjä kun pääsisi näyttämään laatareissa niin jes!


Tuikkeen omistaja ratsastaa Tuikkeella kouluosuuden. Jos Tuike malttaa keskittyä niin se voi pärjätä aika mukavasti. Unikuvan jälkeläisenä se kuitenkin handlaa hyvin tuon hösöttämisen ja sähläämisen, joten odotettavissa on mahdollisesti aika paljon vireyttä ;) Valmistelut on kuitenkin menneet ihan nappiin, joten nyt vain pitää suorittaa samalla tavalla! Viimeien treeni on tiistaina ja sen jälkeen Tuikkeen omistaja ratsastaa itse loput päivät.

RETU

Ihana Retu hyppää mestrauutta. Perjantaina hyppään sillä alle 100cm ja la 110cm (mestaruuden 1.osuus) ja su 110 (mestaruuden 2.osuus) ja jos vikalle kierrokselle yltää niin vielä 120cm.

Tässä este numero kaksi mistä tuli eka puomi 110cm luokassa

Retuun olen saanut nyt hyvää uudenlaista otetta ja laukka on parantunut rytmiltään ihan hurjasti. Edelleen kisoissa ollaan saatu puomeja, mutta pääasia on se, että tiedän itse että se nolla on mahdollinen, niin kuin Kemiössä. Dumissa saatiin sija metristä ja kymppi oli ratana ihan huikean hyvä vaikka kaksi puomia tulikin. Niihin oli selkeä syy, molemmat hieman liian avoimesta paikasta, niitä vaan täytyy kisoissa välttää.

... ja tässä este numero 8 josta tuli toinen pudotus 110cm radalla

Tavoitteena on päästä vikalle kierrokselle ja tehdä tietysti nollaratoja. Joku puomi viikonlopun aikana varmaasti jossain vaiheessa tulee ja jos nyt joka päivä hyppää yhdellä puomilla niin kyllä sillä tuloksella sille vikalle kierrokselle tulisi päästä.

Retu teki eilen viimeistelytreenin ja isommat radat kulkivat aika hyvällä flowlla. Pitää vain päästä Retulle hyviin paikkoihin (hieman normaalia lähemmäs) ja malttaa oman ylävartalon kanssa.


Retu hierottiin perjantaina ja hieroja oli ihmetellyt hevosen positiivista muutosta. Alakaula ei ollut yhtään jumissa ja hevonen oli yleisilmeeltäkin paljon parempi. Peppu ja erityisesti takareidet olivat jumissa, mutta sen osaa jokainen arvata kisakesän ollessa näin lopussa.

Nyt Retu tekee sileää alkuviikon ja pitää vapaan torstaina.

KAPSU

Kapsun kanssa mennään torstaina koulua ja perjantaina esteitä ja koulua. Myös lauantaille bookkasin sille yhden esteluokan.


Kapsun kanssa ollaan tehty muutama estereeni ja tällä viikolla hyppään vielä kerran ja mennään sileää siihen lisäksi kerta/pari. Sen kanssa keskitytään kisoissa lähinnä kokemuksen kerryttämiseen ja ylipäätänsä kisatilanteeseen. Kapsuhan ei ole käynyt kisoissa kuin kerran - viikko sitten Dumissa. Siellä hyppäsin 80cm mikä sujui ihan hyvin. Ykkönen saatiin alas koska sinne jäin ratsastamaan vähän turhan hitaassa temmossa ja toinen puomi tuli hieman matalasta hypystä perusradan vikalta. Kapsu kuitenkin teki radalla töitä yllättävän rennosti ja kuunteli kaikki avut loppuun asti.


Nyt viimeisen viikon aikana koitan löytää laukkaan vielä parempaa rytmiä ja tasaisuutta siirtymisiin. Kapsu menee koulupuolella KN-Specialin sekä Helppo B3, joten siirtymisillä on noissa ohjelmissa tärkeä rooli. Kapsu pystyy suorittamaan tasaisen raviohjelman ja uskon sen tekevän tuossa B3 hyvää työtä. KN:ssä on meille paljon haastavia kohtia, kuten toinen laukan nosto ja käyntisiirtyminen. Mutta nyt haetaan sitä kokemusta ja koitetaan saada Kapsulle vain kiva rento fiilis radoista.

Aion verrytellä Kapsun kaikille radoille tosi säästeliäästi (koulu kävelyt plus max.10min verkka, esteet kävelyt plus napakka verkka muutamalla hypyllä) jotta kisarupeama ei tee tepposia. Jos hevonen tuntuu väsyneeltä tai haluttomalta perjantaina, peruutan lauantain luokan. Kapsulla on kuitenkin sen verran loistava työmoraali, että uskon sen menevän ihan mielellään :) Kaikki kuitenkin hevosen jaksamisen mukaan.

Tiedossa on siis 3 koulurataa, yksi askellajikoe, 5 esterataa, 1 estenäyttö ja muutama maasta näyttö. Ohjelmaa riittää, mutta onneksi on ihanat hevoset ja kivoja ihmisiä auttamassa. Keskittymiseen menee paljon energiaa ja aionkin tehdä kunnon suunnitelmat kaikkien hevosten osalta ihan paprille - näin kaikki muutkin pysyvät mukana aikatauluissa.

Tavoitteena on siis esittää kaikki hevoset kunnialla läpi - ja toivottavasti hieman myös menestyä. Ketäs muita kunkkareihin on tulossa? Ja mihin luokkiin/ikäluokkiin? :)

torstai 27. elokuuta 2015

Lällälläää


Siis mistä mä oon keksinyt ton kielen näyttämisen?! En mä koskaan ennen ole näyttänyt kieltä radalla kun keskityn mutta nyt sellanenkin maneeri on näköjään takataskussa :D

Hilda <3

Kuvat on kaiken lisäksi vielä eri päiviltä Dumista :D Ihan uus juttu kyllä yt tuo kieli.. Voi että.

Kuka muuten tunnistaa ekan kuvan hepan? Lisää juttua kisoista on kyllä tulossa, mutta ihan heti en olisi arvannut hyppääväni Kapsulla noissa kisoissa! Tästä juttua luvassa siis ihan lähipäivinä, stay tuned!

Kuvat Suvililja, kiitos taas!!

lauantai 22. elokuuta 2015

Eka kerta

Nuoren hevosen laittamisessa musta jännintä on aina se ekaa kertaa selkään kiipeäminen. Se jotenkin realisoi sen, että nyt se hevonen oikeasti on työuransa alussa. Lisäksi se ensimmäinen kerta on se kerta joka ei saa mennä pieleen. Jos hevosen saa hyvälle mielelle ekan selkään nousun yhteydessä niin silloin jatkokin on huomattavasti helpompi. Ajattelin nyt avata teille tarkemmin fiiliksiä ja mun tavan tehdä asioita näin jälkikätee hieman tarkemmin :)


Aapon kanssa olen tehnyt asiat ennemminkin todella maltilla kuin yhtään kiirehtien. Ennen kuin kiipesin ensimmäistä kertaa selkään, olin juoksuttanut sitä kolme viikkoa ja totuttanut sitä selkään nousuun liittyviin asioihin. Halusin, että kaikki oikeasti sujuu kun sinne kyytiin mennään ekan kerran. Jos Aapo olisi kolme, olisin juoksuttanut sitä jopa pidempää. Koska me ollaan vuosi myöhässä ja Aapo oli niin fiksun oloinen, päätin siirtyä nextille levelille.


Tuon kolmen viikon ajan, kun juoksutin Aapoa, kävelytin sen joka kerta sen jälkeen niin, että pysäyttelin sitä pitkin kenttää ja laitoin kantamani jakkaran sen viereen. Nousin jakkaran päälle aluksi vain seisomaan mutta sen jälkeen kun se seisoi hyvin paikallaan joka kerta kun nousin sen päälle, aloin heiluttelemaan myös satula ja nojailemaan sitä vasten varovasti. Hannin avulla laitoin myös jalan muutaman kerran jalustimeen ja laskin painoa sille ja nojasin ilmassa satulan päälle. Ekalla kerralla sitä jännitti kun laitoin jalan jalustimeen, mutta sittemmin se ei piitannut mun tekemisistä :)



Kun nämä asiat olivat Aapolle tuttuja, pyysin Hannin auttamaan mua selkään nousun kanssa. Minusta melkeen tärkeämmässä roolissa selkään nousussa ja juoksutuksessa on se henkilö, joka pitää kiinni ja juoksuttaa. Kun ratsastaja tietää voivansa luottaa maassa olevaan henkilöön, on hevosellakin rauhallisempi mieli. Lisäksi maassa olevan pitää osata reagoida kaikenlaisiin tilanteisiin ja hevosta on osattava lukea hyvin. Esimerkiksi Aapo oli aluksi lähdössä aika helposti ylöspäin jos suusta jäi vetämään (tämän huomasi ohjasajaessa ja taluttaessa), joten Hannin piti tietää tasan tarkkaan kuinka pidättää Aapoa, jos se selkään nousussa olisi ollut lähdössä johonkin suuntaan. Pidäte ei missään nimessä saanut mennä alas päin, vaan sen piti rauhallisesti vain hieman tukea ja ääni rauhoitti hevosta siinä ohella. 



Ennen ensimmäistä selkään nousua pompin myös hieman Aapon ympärillä. Tämä oli oikeastaan se ainut asia, joka Aaposta oli kamalaa kaiken harjoittelun aikana. Pomppimisesta se oli lähdössä jos johonkin suuntaan. Hanni pitkäjänteisesti jaksoi pitää siitä kiinni kun itse pompin kun mikäkin jänis Aapon molemmilla puolilla. Jokin aika siinä meni, ennen kuin Aapo uskoi ettei pomppimisesta seuraisi mitään pahaa.


Veimme pomppimisen jälkeen Aapon keskelle kenttää ja itse laitoin jakkaran sen viereen. Sen verran Aapoa jänskätti tilanne, että se meinasi lähteä pyörimään koko ajan. Lopulta veimme sen aidan viereen missä se seisoi hyvin. Kun Aapo vihdoin seisoi, veivasin ensin taas satulaa ja taputtelin sitä satulan toiselle puolelle, pepulle ja kaulalle. Tämän jälkeen laitoin jalan jalustimeen ja nousin hitaasti sen selkään. Istuin satulaan pehmeästi ja varasin ensin vain puolet painosta satulaan. Aapo jännitti ihan hirveästi eikä se hengittänyt ollenkaan. Varasin sitten loput painosta satulaan ja taputin Aapoa kaulalle. Oltiin Hannin kanssa ihan varmoja että Aapo lähtisi johonkin suuntaan kun se ei hengittänyt rennosti, mutta kun Hanni pyysi sen liikkeelle, käveli se rauhassa eteen. Tottakai se koko ajan kuunteli mua ja mietti varmasti aivot hiessä mitä seuraavaksi tapahtuu, mutta koko ajan se meni eteen. Hanni pysäytti Aapon puolikkaan kieroksen jälkeen ja laskeuduin varovasti pois selästä ja laskeutuessani maahan, säikähti Aapo sitä. Se otti muutaman aseleen sivulle ja katsoi mua hölmistyneenä. Hanni kävelytti sitten Aapoa kierroksen ja pysäytti uudelleen keskelle kenttää. Kiipesin uudestaan jakkaralle ja toistin satulan heilutukset ja taputtelut. Sitten vaan kiipesin uudestaan satulaan ja tällä kertaa pyörimisestä ei ollut tietoakaan ja mentiin vähän pidempi aika sen jälkeen talutuksessa. Kaikki sujui hyvin ja näin Aapo oli taas yhden askeleen pidemmällä koulutuksessaan.


Näissä kuvissa olen Aapon selässä kolmatta kertaa. Miro oli silloin kuvaamassa, koska halusin jo Aapon alkumetreistä hyviä kuvia. Kuitenkin tuo sama kuvio taputuksineen ja satulan heilutuksineen toistui todella kauan ja vasta muutama viikko sitten menin ilman apua Aapon kyytiin. Nyt se seisoo hyvin joka kerta hiljaa paikallaan kun hyppään selkään - maltti on valttia. Kun hoitaa perusasiat tässä vaiheessa hyvin, helpottuu jatko huomattavasti. Ei tarvitse taistella pyörivän hevosen kanssa tai pelätä joka kerta, että se lähtee johonkin suuntaan. Nyt sekä Aapolla että mulla on hyvä fiilis selkään noususta :)


Kaikki kuvat c. Miro Kalliola

tiistai 18. elokuuta 2015

Voihan nenä

Tämmönen pikkuinen potilas odotteli mua toissapäivänä tallilla..


Aika reppana Aapo. Mitään "hampaan jälkiä" ei näkynyt, eli todennäköisesti sitä on pistänyt amppari nenään :D Ja koska pikkuhepan nenää on kutittanut, on se sitten hinkannut sitä johonkin puuhun ja nahkat on vähän kääriytyny pois. Putsasin nenän betadinella ja laitoin siihen rasvaa päälle.


Eiköhän tuo laske muutamassa päivässä. Hevonen oli kaikin puolin hyvinvoiva ja kuumettakaan ei ollut. Onko teillä kokemuksia tällaisesta?

sunnuntai 16. elokuuta 2015

20 faktaa Aaposta

1. Aapo rakastaa vadelmia. Olen pari kertaa ollut sen kanssa metsässä poimimassa itselleni vadelmia ja Aapo haluaa aina tulla mun kanssa ihan keskelle puskaa ja maistaa myös sekä oksia että marjoja. Kuinka söpöä? En vaan ole saanut selville kuinka terveellistä hevosen on syödä niitä karvaita lehtiä, joten montaa haukkua en ole antanut sen koskaan ottaa.. Vadelmia se syö kyllä kädestä :D

2. Aapon ehdottomasti huonoin tapa on imppaus. Sitä se on harrastanut ainakin koko ajan kun se on ollut Aromailla, joten se on vaha huono tapa. Nyt laitumella sillä ei ole pantaa, mutta heti kun se on sisällä yöt, saa se itselleen imppauspannan päähän.

3. Alkuun Aapo oli tosi herkkä kaikille äänille. Se ei koskaan lähtenyt mihinkään vaikka joku ääni säikytti sen ja se pelästyi, mutta se säpsähti koko hevosen voimin aina kun sitä pelotti :D Mutta nyt suokkiterapia on koulinut siitä ihanan lungin ja äänet ei enää hötkäyttele<3

4. Sakke on ehdottomasti Aapon paras kaveri ja ne ovat päivästä toiseen laitsalla kylkikyljessä. Ne saa helposti talutettua sisälle kahdestaan ja vaikka mikä rekka menisi ohitse, niin poikia ei haittaa - onhan heillä koko ajan toisensa :D

5. Aapolla on tosi iso ravi ja laukka. Vaikka se on melko pieni, ovat sen askellajit todella matkaa voittavat. Laukan pituus tulee ehdottomasti olemaan etu esteradoilla.


6. Saanko esitellä Aapon isän, Cachaksen! Aika upea ilmestys, katsokaa video ja ihastukaa! Oon näyttänyt tän videon myös Aapolle, tilasin samanlaista menoa  ;)



7. Aapon äiskä taas on Anntila, Mirella Lesosen entinen kilpakumppani. Lesonen on voittanut tuolla pienellä pippurisella tammalla SM-kultaa ja ottanut sijoituksia kansainvälisissä kilpailuista :)

8. Yksi juttu missä Aapo on tosi huono, on kavoiden nostaminen. Se vaan yksinkertaisesti liimaa ne maahan välillä ja ei vaan nosta niitä. Nyt ollaan treenattu kyllä sitä ihan hirveästi ja se alkaa pikku hiljaa sujumaan, mutta huoh kun aluksi oli hankalaa :D

9. Kun Aapo tuli Suomeen, sai se heti sen vekin päähänsä. Sen lääkitsemisen vuoksi se jäi hieman araksi päästään ja meni aika pitkään ennen kuin se antoi harjata päätä kunnolla ja leikata niskasiilin. Nyt se on jo onneksi ihan rela kun sen päätä hiplaa :)

10. Aapo on maailman nirsoin! Olen koittanut syöttää sille mm. elektrolyyttejä, pellavaa ja mineraaleja, mutta mikään ei kelpaa. Ei yhdessä, ei erikseen, ei Grundin kanssa.. Ja leipääkään se ei aluksi syönyt. Nyt sentään se maistuu! Mitä teidän nirsot hevoset syö? Seuraavaksi aion koittaa lesettä.

11. Ekat lastausharjoitukset on myös suoritettu! Aapo käveli hienosti kaverin perässä traikkuun :)

12. Mitä tulee Aapon suitsiin ja suojiin, ne ovat kooltaa Cob -kokoisia. Ostin Aapolle juuri suitsiin uudet punosohjat, ne sopivat ihanasti sen otsapantaan. Nuo Aapon suitset ovat muuten jo yli 10 vuotta vanhat - mun isä osti ne mulle kauan sitten yhtä leiriä varten (oli pakko saada :D) ja vasta nyt ne pääsivät ekaa kertaa hevosen päähän asti :D

Suitset

13. Aapolla on toooosi korkea säkä. Saa nähdä miten löydän siihen jossain vaiheessa satulan - toivottavasti helposti :)

14. Ihan alusta asti Aapolla on ollut ryntäässä syylä. Nyt kesällä se on hieman kasvanut ja pyysimmekinn nyt ensi viikoksi eläinlääkärin katsomaan josko sen saisi napattua pois ihan tallilla. Samalla katsotan Aapon hampaat ja annetaan rokotus.

15. Aapo rakastaa ihmisiä. Aina kun joku kävelee laitsan ohi niin se on aina tervehtimässä :) Ja aina kun menee laitsalle hakemaan sitä niin se tulee heti vastaan! Lisäksi se rakastaa kaikkea hengailua niin tallissa kuin ulkona. Syöttelynkin lomassa se käy aina tarkistamassa onko mulla kaikki hyvin :)

16. Pukittaminen Aapolla on vielä vähän hakusessa.. Se kovasti yrittää välillä liinassa pukittaa mutta siltä onnistuu vain sellainen pieni koikkaloikka :D

Aapon tyylinäyte "pukittamisesta"

17. Aapo kasvaa edelleen. Se on vielä vähän takakorkea ja se on nyt kesän aikana kasvanut ihan silmissä! Saa nähdä kuinka iso siitä lopulta tulee :)

18. Ehkä paras asia mitä Aapolle on tapahtunut on suokkiterapia. Koska ympärillä on vain superkilttejä ja lungeja hevosia, on Aapokin oppinut tosi rauhalliseksi. Sitä ei häiritse äänet, autot tai muutkaan hölöt tai melut. We love suokit <3

19. Kumiharjalla borstailu on yksi juttu mistä Aapo nauttii hurjasti. Sitä voisi pyöritellä varmaan tunnin ja se vaan nauttisi. Sen ehdoton ykkösuosikki on Saksasta ostettu kumiharja missä on sellaiset pyöreät metalliset hierontapallot.

20. Aapon suuri inhokki on matolääke. Ai että taistelin sen kanssa kun koitin saada sen sille suuhun. Lopulta yritin laittaa pienen osan ruoan sekaan - ei onnistunut. Sitten vaan pakolla suuhun.. Siinä muuten kesti, mutta lopulta se onnistui!


perjantai 14. elokuuta 2015

Perus kuulumisia - vihdoin

Aaposta on ollut ihan hävettävän vähän juttua täällä blogin puolella. Mun Instagram-tiliä seuraavat ovat kuitenkin saaneet paljon kuvia ja videoita mun mussukasta :D Muthan löytää Instasta nimellä pikkkis ja sieltä kyllä saa kaiken tiedon kisoista ja mun muista tekemisistä aika lailla reaaliajassa kun taas blogin puolelle asiat päätyvät paljon pidemmällä viiveellä. Mulla on paljon juttuja kuitenkin työn alla niin sisäänratsastuksesta kuin muistakin Aapoon liittyvistä jutuista ja koitan saada niitä ulos vähitellen :)

Mutta nyt niitä perinteisiä kuulumisia. Aapo on edelleen yöt ja päivät laitumella parhaan kaverinsa Saken kanssa ja se on VIHDOIN pyöristynyt mukavasti! Hitaasti mutta varmasti kylkiluut ovat poistuneet näkökentästä :) Lisäksi Aapo on syönyt aina ratsastuksen jälkeen Kraftin GRUND -rehua. Kauraa en ole sille vielä antanut, mutta syksyn tullen otan senkin mukaan ruokintaan kun treenit lisääntyvät ja "kovenevat".

Bot niskapad ja ylikasvanut niskasiili

Aapo on ollut liikenteessä 3-4 kertaa viikossa. Sen kanssa on puuhailtu jo aika lailla kaikkea - on käyty maastossa, hyppäämässä muualla ja juostu liinassa muun muassa. Kaikki on mennyt edelleen tosi kivasti, mitään mutkia ei ole ollut matkassa.

Nyt kun ratsastuskerrat ovat lisääntyneet, on Aapolla lähtenyt selkeästi kuitenkin karvaa suitsien niskaremmin alta. Tämä taitaa olla monien kimojen ongelma, mutta sain ihanalta Back on Trackin tiimiltä apua tähän hommaan! Olen nyt käyttänyt heidän "niskapadia" pari viikkoa ja täytyy sanoa, etten voisi olla tyytyväisempi tuloksiin! Niistä kuitenkin lisää omassa postauksessa kun saan paremmat kuvat :)

lähikuva padista

Aapo on myös kyllä tämän hetkisistä hevosistani se suurin herkkis. Heti kun on pienikin naarmu tai vekki jossain jalassa niin saman tien se on paksuna.. Samoin oli nyt maanantaina, oikeassa etusessa oli ihan minimini haava ja jalka oli paksu. Liikkeessä Aapo oli kuitenkin ihan puhdas ja jalan turvotuskin laski liikkeessä onneksi hieman. Turvotus on nyt jo pois, joten mistään sen kummemasta ei siis onneksi ollut tälläkään kerralla kyse :) Täytyy kuitenkin muistaa että näin kesällä kun on lämmin ja ötököitä niin tuollaiset haavat myös aiheuttavat normaalia enemmän turvotusta jalkaan, varsinkin kun tämä on Aapon eka kesä Suomessa ja "meidän" bakteerikannassa.

turvonnut oej

Aapo olisi tarkoitus rokottaa, vuolla ja raspata nyt tulevan kuukauden sisään. Uskon, että vasemmalla puolella on jotain sanomista hampaissa, sen verran toispuoleinen se on edestä ratsastettaessa. Kavioiden asentoa ja kulmausta taas pyritään muokkaamaan parempaan suuntaan vuolemisella - kengät saavat vielä odottaa hetken. Ja rokotus pitää olla kunnossa jos kisoihin mielimme jossain vaiheessa ;)

Aapo saa nyt tehdä vielä pari viikkoa hommia ja sitten se saa pienen loman :) Seuraavaksi saatte Aaposta vähän hauskemman postauksen, kerron nimittäin 20 faktaa siitä :D

torstai 13. elokuuta 2015

Sakkeboy Laaksolla

Ollaan nyt treenattu Saken kanssa ahkerasti kohti kuninkaallisia ja laatareita. Viime viikolla hypättiin rataa ihan omatoimisesti kotinkentällä, koska tiedossa oli kisat tän viikon tiistaille. Olin rakentenut vain kolme estettä - yhden molemmille pitkille sivuille ja yhden diagonaalille suunnan muutosta varten. Näitä mentiin sitten ristiin rastiin ja eri suunnista. Lopuksi hypättiin jo ihan "esteitä" 70-80cm korkeudella :)


Sakke meinasi jäädä hypyissä vähän vinoksi oikealle ja halusi etenkin esteen jälkeen vetää liikaa oikealle. Korjasin sitä aika voimakkaalla vasemmalla ohjalla ja oikealla jalalla. Lopulta päästiin ihan rennosti ja suorasti yli, mutta kyllä siinä muutama kerta jouduttiin etenkin vasemmasta kierrosesta hypättävää pitkän sivun pystyä tulemaan..

Tällä viikolla Sakke pääsi stten tiistaina kilvanajoihin Laaksolle. Luokkana oli 70cm. Sakke matkusti reippaasti ihan yksin traikussa paikan päälle ja sai selkäänsä varusteet ja pääsi verkkaamaan hyvissä ajoin. Tein aika kauan töitä ravissa jotta Sakke malttoi relata ihan kunnolla. Muutaman kerran se vähän meinasi lähteä häntä koipien välissä kiitämään kun tuntemattomat asiat ahdistivat, mutta muuten se oli tosi nätisti :)

Laukkasin vain muutaman kierroksen ennen hyppyjä, jotta duunia ei tulisi liikaa, sen verran hyvin olin verkannut sen ravissa. Ravihypyissä Sakke oli vähän "känninen" mutta laukkalähetymisien myötä sekin jäi pois :) Ja intoa muuten oli!! Sakke imi kivasti verkkaesteille ja oli ihanasti menossa :)


Radallakaan sitä ei yhtään mietityttänyt avara kenttä tai esteet, ei edes vesihauta.. Ihana SukariSakari <3 Pieni hyppäsi koko radan tosi reippaasti ja ylätti mut ihan totaalisesti pääsemällä uusintaan! Onhan sillä hyvä hyppy ja se on melko varma menijä, mutta Laakson kenttä ei todellakaan ole se helpoin paikka noin nuorelle! Uusinasta saimme yhden puomin, ristilaukasta oli lapsen vähän hankala ponnistaa ;) Olin laukan vaihtuessa ristiin jo niin lähellä estettä että en alkanut korjaamaan laukkaa, oli parempi vain jatkaa rytmissä!


Reipas lapsiheppa sai suitsiinsa sinisen rusetin, hyvä Sakke!! Alla vielä video radasta :)

maanantai 10. elokuuta 2015

Huono ratsastus, hyvä tulos

Miten siinä aina käy niin, että kun ratsastaa ihan päin honkia niin tulos on hyvä? Ja sillon kun fiilis on mieletön ja kaikki sujuu niin ihan varmasti se yksi puomi kolahtaa alas?!


Kemiön kisan tulos oli kerrassaan loistava. Napattiin Retun kanssa Hippos-luokan voitto ja päästiin ekaa kertaa 110-radalta toiseen vaiheeseen. Mutta. Ratsastin itse niin huonosti!! En vain jotenkin päässyt siihen fiilikseen, jonka nyt olin treeneissä saavuttanut.. Verkassa kaikki meni juuri niin kuin treeneissä mutta radalla jäin taas pitämään liikaa..

Rata oli minusta oikein hyvin suunniteltu ja rakennettu. Ykkönen ja kakkonen olivat kiltisti suoralla linjalla kohti verkkaa. Kolmonen oli pieneen ylämäkeen rakennettu pysty, mistä jatkettiin okserille joka oli myös vähän ylämäessä. Tämän jälkeen s-muotoinen tie pystylle, jonne mulla ei ollut mitään paikkaa.. Pystyltä jatkettiin sarjalle, joka jäi vähän pitkäksi. Viimeiset kaksi estettä ihan kunnialla yli ja sitten oltiinkin jo toisessa vaiheessa. Tässä vaiheessa tiesin jo että tulos tulisi riittämään varmaan sijoitukseen joten ratsastin ihan rauhassa. Tokan vaiheen ekalle pystylle jouduttiin taas vähän lähelle mutta seuraavalle okserille pääsin ratsastamaan jo hyvässä rytmissä. Sitä seurasi radan toinen sarja jolle pääsimme myös hyvin sisään, mutta a-osa napsahti alas. Sarjan jälkeen oli vielä yksi okseri kaarevalla uralla joka ylittyi myös hyvässä rytmissä. Ilmeisesti Retulla painoi hieman väsy jaloissa koska sieltä tuli ihan turha puomi matkaan.

Summa summaarum. Toisessa vaiheessa vähän parempaa tekemistä multa ja ekassa vaiheessa hevonen teki kyllä kaiken niin sydämmellä vaikka pidin turhan paljon vastaan, että ei voinut muuta kuin kiittää sitä siitä duunista mitä se teki mun puolesta <3 Juttelin Rosan kanssa jo aiemmin tuosta "pitämisestä" kohti estettä ja Rosa totesi, että Retu hyppää hänestä tarkemmin kun se tulee vähän isommalla tuntumalla hieman lähelle. Se ei kuitenkaan ole se, miten haluaisimme sen hyppäävän, vaan hevosen pitäisi ainakin kotona hypätä rennommasta laukasta ja mun saada käsi rennommaksi hyppyyn ja vikaan askeleeseen. Näin Retu tekee todennäköisesti enemmän virheitä kotona, mutta oppii siitä toivottavasti pikku hiljaa lisää. Eli tuo pitäminen ei periaatteessa kisoissa ole väärin, koska siellä halutaan tehdä tulosta, mutta siitä pitäisi ajan kanssa päästä eroon. Tuo vahvempi tuki nimenomaan auttaa ja tukee Retua, mutta sen pitäisi oppia hyppäämään myös "itse". Ja ennen kaikkea mun pitää päästä eroon tosta etten luota siihen, että Retu pysyy rauhallisena kohti estettä!

Nyt varmaan kaikki miettii että häh, kuka Rosa?! Olen viimeisen kuukauden ajan käynyt Retun kanssa Rosa Ruutsalolla treenaamassa. Laitan teille vielä tällä viikolla videota treeneistä ja tarkempaa analyysia, mutta näin lyhyesti totean vain, että vaikka kerkesin käydä vain kolmella tunnilla Retun kanssa, menimme niiden aikana ihan älyttömästi eteen päin! Vaikka en saanut kisoihin vielä sitä samaa fiilistä niin nyt on ainakin kotitreeniin hurjasti avaimia. Ja selkeästi Retu ainakin on saanut treeneistä jotain irti koska hyppäsi noin hyvin vaikka kuski kuinka sähläsi!

Seuraavaksi mennään Retun kanssa hyppäämään Tuomarinkylään kansallinen suokkiluokka 100cm ja avoin 110cm. Sitä seuraavalla viikolla voin vielä tehdä viimeistelyn jossain iltakisassa jos on tarve, mutta muuten seuraava kisa on vasta Mestaruuksissa! Aika hurjaa että nekin ovat ihan jo ovella.. Nyt teen Retun kanssa ahkerasti töitä sileällä ja koitan vaan parantaa ratsastettavuutta ja suoruutta perusduunilla! Muutama valmennuskin ennen Mestaruuksia on vielä edessä, joten vielä on aikaa treenata sitä omaa tekemistä tarkemmaksi ja rennommaksi :)

Mitään kuvia mulla ei vielä ole (kuvaajat, saa ottaa yhteyttä!! :)) mutta pienen artikkelin pätkän laitan tähän teille luettavaksi. Artikkeli on siis luettavissa kokonaan Hevosurheilun ratsastus PLUS -osiosta, mutta kaikilla ei varmasti ole sinne tunnareita.




perjantai 7. elokuuta 2015

SALO ja Hilda

Tämän postauksen jälkeen ollaan Akun Salon ja Hangon keissejä vaille vihdoin reaaliajassa :D On ollut sen verran tiivis kesä hevosten ja duunin kanssa, että tekstejä on tullut väsättyä ties missä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa teille kaikesta :)

Salo oli kyllä sellainen newer again reissu. Kisapaikassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta voin kertoa että en enää ikinä lähde kisoihin hyppäämään ekaa luokkaa jos seuraava luokka on vasta kaksi luokkaa ensimmäisen jälkeen :D Olin tallilla ennen Salon kilpailuja jo kello 5, Hildan selässä kisoissa jo 8 ja seuraava luokka alkoi klo 12 jälkeen... Onneksi Hannilla on niin iso auto, että mä mahduin nukkumaan etupenkillä ja Hanni takakontissa mukavat 3h päikkärit siinä välissä :D

90cm

Hildan olin ilmoittanut mukavaan ja helppoon 90cm luokkaan koska se oli Tampereella tsempannut niin hienosti metrissä! Poni ei ole vielä montaa metriä mennyt, joten tämä ysikymppi oli tähän väliin ihan hyvän mielen luokka :)

Kerkesin verkata omista ennakkoluuloista poiketen ponin todella hyvin. Luulin koko ajan että meillä on kamala kiire, mutta sain onneksi kaiken tehtyä ihan jopa rauhassa! Radassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta esteet olivat todella sen 90cm eikä piiruakaan alle, mikä oli oikein mukavaa. Rata kuitenkin vaati tarkkaa ratsastusta ja arvostelu A20 tietenkin pisti hieman ratsastamaan aikaa.

90cm

Rata alkoi helpolla pystyllä ja jatkui pitkällä tiellä vaaleanpunaiselle lankulle. Vaaleat puomit kohti valkoista aitaa tekivät esteestä optisesti ihmeisesti Hildan mielestä hieman epämiellyttävän, koska se oli lähdössä siitä ihan pokkana ohi! Napakasti pidin sen kuitenkin kohti estettä ja yli mentiin, mutta niin läheltä, että puomi lähti matkaan. Tämän jälkeen ei tarvinutkaan enää aikaa ratsastaa ja loppuradan tein ihan rauhassa. Tuloksena siis 4vp.

100cm

Metrissä starttasin heti tokana ja olin taas ihan pulassa, kun mietin mitä tekisin sarjan kanssa. Ponivälien kanssa ei olisi mitään ongelmaa, mutta hevosväleillä on aina pakko miettiä kaikki ratkaisut valmiiksi. Tällä kertaa sarja oli pysty-pysty ja väliin 2 askelta. Vaihtehtoina oli siis baanattaa sisään ja tehdä kaksi isoa, tai odottaa ja koittaa nykiä kolme laukkaa sinne väliin. Vasta radallahan sen sitten vasta tietää, miten tekee, mutta silti siitä jotenkin stressaa aina ennen rataa vaikkei pitäisi.

100cm

Radan kaksi ekaa estettä Hilda hyppäsi todella hienosti ja avasi mielettömän hyvin takaa. Kolmonen oli jälleen se valeanpunainen, mutta toisesta suunnasta. Nyt päästiin sinne oikein hyvin, mutta taas se puomi kolahti alas, höh! Sitä seurasikin sarja, minne näin vain paikan, jossa piti ratsastaa eteen. Väli päästiin juuri kahdella, mutta hyppy a-osalle oli sen verran laaka, että sieltä tuli heti toinen puomi mukaan. Seuraavat kolme estettä jälleen hyvin, mutta vikalta okserilta etupuomi alas takajalan virheestä.

Kolmen puomin saldo ei todellakaan ole Hildalle tyypillinen tulos - se on yleensä todella tarkka jaloistaan, vaikka esteet olisivat kuinka isoja. Täytyy nyt kotona treenata vähän väljemmin rakennetuilla esteillä, nyt nuo molemmat turhat tiputukset tulivat esteiltä, joissa oli käytetty nykyaikaisesti aika vähän tavaraa.

Seuraavaksi Hilda kilpailee todennäköisesti vasta kunkkareissa koska seuraavar Hippos-luokat hypätään 110cm korkeudella. Niitä luokkia en viitsi lähteä Hildan kanssa tuon sarjavälin takia hyppäämään. Kotona tiedossa on sileän treenejä ja muutamia estetreenejä, haluan kuitenkin pitää ponin kisakunnossa :)

lauantai 1. elokuuta 2015

Retu Salossa

Retu hyppäsi Salossa Hildan tavoin Hippos-luokan 100cm sekä vielä isomman, kaikille avoimen 110cm.

Metriä varten laitoimme hevoset samaan aikaan kuntoon ja heti Hildan radan jälkeen hyppäsin Retun selkään. Retu yskähteli verkassa muutamia kertoja ja annoinkin hevosen ravata ensin hieman pidemmällä ohjalla. Kovin kauaa tämä ei kuitenkaan onnistunut kun Retu alkoi käymään niin kovasti kierroksilla.. Verkkasinkin sitten ihan normaalisti ja yskiminen jäi pois. Retu oli syönyt autossa aamulle heinää, jonka olimme kyllä kastelleet ihan kunnolla, mutta uskon yskimisen johtuneen siitä. Retu on aika herkkis yskimään kun on syönyt kuivaheinää, joten toivottavasti kyse oli vain siitä eikä muusta..

Verkassa Retu toimi hyvin ja hyppäsi melko suoria hyppyjä. Tein loppujen lopuksi vain 6 hyppyä verkassa koska päivä oli suhteellisen lämmin ja edessä oli vielä 110cm luokka.

Radalla Retu työskenteli hyvin. Sain sen laukkaamaan hyvää isoa, mutta rauhallista laukkaa ja pääsin etäisyyksiin rennosti. Kolmoselta Retu otti ihan turhan puomin takasillaan. Este oli juuri tuo alla näkyvä pinkki este, joten saattoi olla ettei Retu hahmottanut sitä ihan täysin, sen verran vaaleat ne puomit kuitenkin olivat! Tuloksena radalta siis 4vp, mutta tyytyväinen kuski.


Kymppiä varten halusin vain säilyttää niin verkassa kuin radalla saman fiiliksen. Hyppäsin Piuden vinkistä verkassa vain oikeasta kierroksesta, koska sieltä lähestyttäessä Retu ei vedä itseään vinoon. Tämä vinous on sellainen asia, mihin täytyy kotitreenissä panostaa nyt todella huolella, uskon että moni puomi jää sen myötä pois kun tuo asia saadaan kuntoon!

Itse rata oli kympissä varmasti parhaita kymppejä, joita olen Retun kanssa tehnyt. Se oli hyvin koko ajan mun kanssa ja teki isoja, pyöreitä hyppyjä. Viimeiselle linjalle olisi vain pitänyt tehdä se 7 odottavaa askelta, nyt hyppy suuntautui kuuden laukan jälkeen liikaa eteen päin ja etuseinän puomi tuli ihan kunnolla alas. Myös viimeiseltä esteeltä tuli vähän turha puomi, olisi pitänyt itse olla loppuun asti paremmin pystyssä ja jäädä hyppyyn hitaammaksi koko oman vartalon kanssa. Rataan olin kuitenkin ihan super tyytyväinen!! Vielä kun saataisiin mukaan tasaisuutta ja renotoutta niin olisin vielä tyytyväisempi.

Onneksi Retu oli nyt niin normaalin tuntuinen kuin se vaan voi olla. Olin vähän skeptinen sen Tampereen jälkeen, että kuinka se mahtaisi hypätä.. Onneksi sen mieleen ei ollut jäänyt mitään ikävyyksiä ja heppa oli ihan menossa :)