Niin kuin edellisessä postauksessa jo kirjoitinkin, on Aapo saanut uudeksi tittelikseen "pikkuveljen" :D Musta Aku on jotenkin ihan ilmetty isoveli sille niin kokonsa kuin värinsä ja ikänsä puolesta. Pojat on nyt muutaman kerran matkustaneet samassa traikussa ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Mitä nyt Aapo yrittää välillä purra Akua, mutta muuten ne kulkevat kiltisti vierekkäin ;)
Aapo oli jälleen uudessa maneesissa niin hienosti. Se ei tuijottanut yhtään mitään vaikka Aku olikin autossa ja Aapo ihan yksin maneesissa.. Ihan ihme tyyppi kun mikään ei hetkeuta sitä :D
Verkkailujen jälkeen Aapo sai treenata Peikillä samaa rataa kuin Aku. Aapo aloitti Akun tavoin pystyllä. Tämän jälkeen tein neljän askeleen linjan muutaman kerran. Koska linja sujui hyvin, sai Aapo pitkät kävelyt. Niiden jälkeen hyppäsin kaikki erikoisesteet kerran ravista ja tämän jälkeen teinkin jo radan.
Aapo teki kaiken tosi hienosti. En voisi kyllä tyytyväisempi olla sen kehitykseen. Se vaihtaa jo kivasti laukkoja niin esteen päällä kuin esteiden jälkeen ja hyppäsi ekaa kertaa yhden askeleen sarjaakin ihan muina miehinä :) On se vaan huippu!!
Myös Aapo on Niken kurssilla mukana ja saan toivottavasti lisää vinkkejä sen kanssa puuhaamiseen. Sen tiedän jo etukäteen että vaikka musta tuntuu että oon saanut sen hyvälle kaulalle niin se ei varmaan vielä ihan riitä Nikelle.. Mutta muuten kaikki on musta aika hyvin hanskassa, toivottavasti Nikke on samaa mieltä :) Raporttia siis luvassa piakkoin!
Kun aloitin Aapon ratsutuksen, valitsin sille Full Cheek nivelkuolaimen. Varsi auttaa kääntämisessä ja kuolain ei myöskään pääse liikkumaan suussa sivulta sivulle niin reilusti kuin perus nivel tai kolmipala.
Vaikka Aapolla ei ollut kääntymisen kanssa minkäänlaisia ongelmia, pidin kuolainta melko pitkään vielä sisäänratsastuksen jälkeenkin. Vasta Nielsin kurssilla vaihdoin Aapolle kuolaimeksi perus nivelen. Olin itse miettinyt silloin jo hetken aikaa, oliko tuo melko ohut full cheek kuitenkin liian terävä kuolain Aapolle, koska se tuli pidätteistä niin voimakkaasti takaisin ja se ei jäänyt suustaan niin rauhalliseksi kuin olisin halunnut. Nielsin mietteet olivat samoilla linjoilla omieni kanssa ja vaihdoin kuolaimen kurssin toiselle päivälle. Aapo oli suustaan heti tasaisempi ja tyytyväisempi.
Jatkoi sillä samalla nivelellä viime viikkoon asti. Aapon suupielet lähtivät tuolloin hieman nirhaantumaan auki ja lähdin etsimään ratkaisua siihen.
Ostin varatoimena sitten Aapolle hieman pidemmän (ja vielä paksumman) nivelkuolaimen sekä siihen kumitutit. Nyt olen ratsastanut tuolla kombolla reilun viikon ja suupielet ovat pysyneet hyvin kiinni. Lisäksi Aapo tukeutuu tuohon paksumpaan kuolaimeen jälleen entistä paremmin, mikä on tietysti tosi hyvä juttu!
Sitä, mikä se oikea syy suupielin pieneen nirhautumiseen oli, en varmasti osaa sanoa. Aapo on todella kevyt edestä ratsastettaessa, enkä joudu siis ratsastamaan sitä millään tavalla vahvasti edestä. Luulen, että se vaan on kimojen tapaan hieman herkkä ja nyt kun "kulutusta" on ollut enemmän, ovat suupielet herkistyneet sen takia ja lähteneet hieman aukeamaan. Missään vaiheessa ne eivät olleet pahan näköiset, iho vain alkoi hieman pilkottamaan vaaleanpunaisena aina ratsastuksen jälkeen. Koitin myös rasvata suupieliä aina ennen ja jälkeen ratsastuksen, mutta siitäkään ei ollut ainakaan täysin ongelman poistavaa apua.
Nyt tässä vaiheessa kun suu näyttää näin hyvältä, aion jatkaa tällä kombolla. Onko muilla samanlaisia kokemuksia?
Halusin jälleen ikuistaa Aapon kuviin Miron avulla. Viimeisestä kuvaussessiosta on taas vierähtänyt aikaa ja vaikka mulla Aaposta kuvia onkin, niin olen ajatellut puolen vuoden välein kuvauttaa Aapon aina Mirolla.
1
2
Viime postauksessa kerroin kuinka pidin Niken kurssin jälkeen esteet pieninä ja tehtävät helppoina. Miro tuli ensin ikuistamaan Aapon hyppyjä jonka jälkeen menimme vielä poseeraamaan tallin kartanon pihaan.
3
4
Hypyissä Aapo toimi hienosti ja oli jälleen edellistä viikonloppua paremmin jalan edessä. Se oli todella innokkaan oloinen ja sain jopa hieman pitää sitä kohti estettä :) Hyppäsin alkuun vain pientä ristikkoa ravista ja tein saman vielä laukassa muutaman rennon ravihypyn jälkeen. Tämän jälkeen hyppäsin porttia pari kertaa oikealta ja koska se sujui niin hyvin annoin Aapolle hengöhdystauon. Tämän jälkeen hyppäsin lankun toiseen suuntaan ja jatkoin 5 askeleen linjan okserille. Aapo teki tosi hienosti ja jatkoin samaan syssyyn vielä verkkaristikolle joka oli muutettu pystyksi. Koska rundi oli hyvä, annoin Aapon taas kävellä. Esteitä nostettiin hieman ja tein saman uudestaan. Rundi oli taas tosi sujuva ja annoin Aapolle taas pitkät ohjat. Tulin vielä kerran ja jostain syystä Aapo keksi tällä kertaa mennä ohi okserista! En tiedä näkikö se metsässä jotain vai oliko se vaan "tuhma" mutta komensin sitä hieman ja tulin uudestaan. Tällä kertaa se meni kiltisti yli. Tein vielä yhden rundin jotta saisin sujuvan radan alusta loppuun ja nyt Aapo teki hienosti kaiken jälleen :)
Sitten pienen loppuhölkän jälkeen lähdetiinkin poseeraushommiin! Poseerauskuvat tulivat jo osittain omassa postauksessa, nyt saatte nauttia ratsastuskuvista. Kertokaa ihmeessä taas omat suosikkikuvanne :)
Aapo on nyt syksyllä hypännyt kotona ihan vain muutaman hassun kerran ja sen lisäksi olen käynyt kaksi kertaa Nissalassa ja Niken ja Nielsin kursseilla. Ajattelin näin yhden postauksen aikana päivittää teidät kartalle nyt siis Aapon hyppyjen osalta Nielsin kurssia lukuun ottamatta.
Ajatus, mistä tämä lähti, oli oikeastaan se kun itse selasin Aapon hyppykertoja läpi. Tajusin, ettei niitä ole todellakaan vielä monta ja silti hevonen tekee jo todella hyvin oikeastaan kaiken mitä sille on eteen laittaa.
Hyppykerta nro. 5.
Rosalla vierailun jälkeen hypättiin kotona vain yksi kerta ennen Aapon kuukauden mittaista lomaa. Siitä kerrasta teinkin oman postauksen, jonka löydät tämän linkin takaa. Hyppäsimme siis ekaa kertaa erikoisesteitä. Tämän jälkeen olikin siis vuorossa Aapon lähes kuukauden mittainen loma jonka jälkeen tein hypyt ekan ratsastusviikon jälkeen. Siitä kerrasta ei valitettavasti ole materiaalia, mutta työstin Aapoa ensin kolmella puomilla joiden väliin tuli kaksi laukkaa. Aapo teki sitä hirmu kivasti ja hyppäsin sen lisäksi muutamaa yksitäistä estettä diagonaalilla ja pitkällä sivulla. Pidin esteet ristikoina ja niiden edessä oli melko avonainen maalinja jotta se auttaisi Aapoa taas tauon jälkeen hahmottamaan esteet ja etäisyydet.
Hyppykerta nro. 6.
Seuraavan kerran hyppäsin viikon päästä Nissalassa. Sain avukseni ihan sattumalta Lotin, joka on tehnyt paljon nuoria hevosia ja ratsastanut ylipäätänsä todella paljon (Lotti=Charlotte Westerlund). Lotin kanssa työstettiin Aapoa ensin 5 perättäisellä ravipuomilla. Aapo oli puomirykelmästä ensin aika ihmeissään ja teki muutaman kerran ennen niitä siirtymisen käyntiin, mutta pienen kannustuksen jälkeen se teki puomit hienosti ravissa. Tämän jälkeen Lotti kokosi niistä ristikon ja tultiin sitä ravissa ensin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa mun piti olla tarkkana, etten auttaisi Aapoa liikaa hyppyyn, vaan mun piti antaa sille enemmän tilaa ja rauhaa tehdä ponnistus. Lisäksi kaarteissa Aapo meinasi olla hieman kiireinen ja pois tahdista joten mun piti olla rauhallisempi ja antaa sen tulla hieman hitaammaksi. Tässä vaiheessa Aapo ei ollut tarpeeksi hyvin mun jalan edessä koska halusi mielellään siirtyä ravista käyntiin kun olisi pitänyt jäädä ravamaan rauhallisemmin. Kun Aapo oli paremmassa rytmissä ja toimi ravissa, tulin laukassa vasemmalta saman ristikon apupuomin kanssa. Puomilta oli 2,5m ristikolle. Aapo teki tätä tosi rennosti ja hyvin. Lotti nosti ristikon tämän jälkeen okeriksi ja tultiin puomi sekä okseri laukassa. Aapo oli ihan rela ja suoritti superhyvin :)
Sitten otettiin mukaan treeniin värikäs lankku. Lotti teki lankusta tosi pienen pystyn jotta Aapolla olisi hyvä mieli mennä siitä yli. Sain itse hyvin kiinni okserilla siitä kuinka paljon sain tukea Aapoa ennen estettä, kuitenkin säilyttäen rentouden ja myös lankku ylittyi tällä samalla flowlla. Tehtiin sitten vielä nämä kaksi estettä "ratana", eli ensin okseri apupuomilla ja sen jälkeen vielä lankku. Aapo teki hienosti hommia ja saikin lopettaa treenin tähän. Lotti kehoitti Rosan tavoin pitämään esteet pieninä vielä jonkun aikaa jotta treeni ei menisi liian nopeasti eteen päin. Lotista Aapo oli hirmu fiksu ja kiva hevonen jolla varmasti pääsee hyvin etenemään :) Lotista tärkeää olisi sileällä keskittyä nyt vain siihen, että hevonen on tahdissa ja taipuu paremmin mun jalan ympäri molempiin suuntiin ympyrällä.
Tämän jälkeen tein seuraavalla viikolla töitä tuon samaisen apupuomin ja okserin kanssa. Koska tehtävä sujui nyt todella hyvin, otin mukaan myös yhden askeleen kavaletit sekä pari erikoisestettä. Aapo teki taas rennosti hommia, tosin eka hyppy hippola-lankulle oli hieman iso ja ylihypätty :D Vaikka Aapo teki kaiken kiltisti ja rennosti, oli se tässä vaiheessa musta edelleen hieman jalan takana. Olisin halunnut sen tehokkaamaksi takaa ja paremmin kohti tukea, mutta ihan en mielestäni onnistuntu täysin. Tämä jalan takana oleminen näkyy alla olevalla videolla mm. ennen kavaletteja. Koska toistoja ei noin vähän tehdyn hevosen kanssa voi tehdä ihan hirmuisesti niin päätin jättää korjaamisen seuraavan viikon Niken kurssia varten.
Hyppykerta nro. 7.
Niken kurssilla päästiin sitten ihan uusiin ulottuvuuksiin. Sain sileän työskentelyyn ekana päivänä niin paljon apua, että Aapo oli ihan kuin eri hevonen sen jälkeen! Nikke laittoi mut ratsastamaan Aapoa tosi rohkeasti raipalla. Ei niin, että olisin mäiskinyt sitä, vaan nimenomaan käytin sitä "merkinanto" välineenä eli jalan apuna. Joka kerta kun Aapo meinasi hidastaa ja nousi edestä ylös pois tuntumalta, suljin jalat ja raipan kiinni hevoseen. Kun Aapo lähti eteen, pidin tuntuman ja heti kun se renoutui alas, pehmenin itse kädellä. Tätä toistettiin niin kauan, kunnes Aapo ei enää miettinytkään jalan taakse jäämistä. Hypyt menivät nyt paljon paremmin eteenpäin kuin aiemmin ja muutenkin esteille pääsy helpottui ihan huomattavasti kun Aapo veti mua kohti estettä koko ajan paremmin ja paremmin!
c. Aada Lätti
Hypättiin Aapon kanssa ristikkoa lankkupuomilla alkuun niin että siirsin käyntiin ennen linjalla olevaa okseria. Aapo teki tätä hyvin ja saatiin jatkaa myös okserille parin kerran jälkeen. Linja ristikolta okserille oli 5 laukan väli ja Aapo teki sitä hyvin oikealla askelmäärällä :) Lisättiin tehtävään lopuksi vielä yksittäinen lankku jonka Aapo ylitti varmasti. Montaa kertaa ei tarvinnut tulla koska Aapo teki kaiken varmasti ja hyvin. Itse piti vaan muistaa jatkaa kohti estettä koska nuoren hevosen kanssa se on ainut vaihtoehto - koota kun ei vaan yksinkertaisesti voi. Alla video ekan päivän "radasta".
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Hyppykerta nro. 8.
Kurssin tokana päivänä oli ihana huomata, kuinka Aapo alusta asti liikkui ihan mielettömän hyvin kantaen itsensä aivan eri tavalla kuin ekana päivänä. Sen ravi oli tahdikas molempiin suuntiin ja se oli todella herkkä jalalle.
c. Aada Lätti
Ekat hypyt olin itse vähän "sokea", en päässyt verkkaesteelle oikeaan paikkaan parin ekan kerran aikana mutta sitten kun löysin hyvän rytmin, alkoivat paikatkin löytyä. Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin pari pienempää hyppyä punaiselle lankulle joka oli sijoitettu diagonaalille. Aapo teki ekalla kerralla tosi ison hypyn jostä näätte Aadan ikuistaman kuvasarjan alla :D
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Ekan kerran jälkeen este ylittyi paljon rennommin ja Aapo toimi tosi kivasti. Hypättiin yksittäisenä esteenä myös mustakeltaista okseria ja siellä Aapo hyppäsi alusta asti rennosti. Yhdistettiin vielä nämä kaksi estettä niin että hyppäsin kahdeksikolla näitä pari kertaa putkeen, jotta Aapo oppisi siihen, että esteitä tulee välillä useampi peräkkäin.
Sitten olikin sarjan vuoro. Mielestäni tässä vaiheessa Aapo olisi voinut saada hieman matalamman aloituskorkeuden, mutta sitä on hyvä jossitella nyt jälkeen päin. Sarja oli kahden askeleen sarja systeemillä pysty-okseri. B-osassa oli sokeripalat esteen alla ja sarja oli 80cm korkea. Nikke uskoi Aapon selvittävän sen hyvin ja tulin sinne saman tien punaiselta lankulta suoraan laukassa. Aapo olikin yllättäen asiasta eri mieltä ja tyssäsi a-osalle. Noh, ei hätää ja tultiin uudestaan. Taas Aapo kuitenkin tyssäsi ja nyt hieman jo potkaisin sitä koska toinen kerta ei enää ole ihan sallittu juttu.
c. Aada Lätti
Nikke pyysikin mua sitten tulemaan eka ravissa vain b-osan. Taaskaan Aapo ei suostunut menemään yli ja Nikke kritisoi mun oman käden tukea ennen estettä. Pidin liikaa tuntumaa ja kun hevosen olisi pitänyt hypätä, käsi seisoi liian kauan ja hevonen ei saanut lupaa hyppyyn. Sain onneksi tämän korjattua, mutta silti Aapo pysähtyi vielä kerran. Sitten komensin sitä jo ihan kunnolla koska se rupesi menemään jo possuilun puolelle.
c. Aada Lätti
Kolmannella kerralla päästiin jo yli ja sitten tultiin b-osaa ravissa ja kun se toimi, siirryttiin laukkaan ja tultiin laukassa vain b-osaa. Tämän jälkeen tultiin kerran koko sarja ilman ongelmia. Aapo sai siihen väliin huilit ja sen jälkeen jatkettiin sarjan hyppäämistä. Tehtiin aika monta toistoa, jotta saatiin Aapo ymmärtämään että sen täytyy itse tulla sarjavälissä hieman enemmän ylös edestä ja jäädä takajaloille. Mun piti vaan toistaa koko ajan sisääntulot sarjalle samalla tavalla ja antaa hevosen oppia omista virheistään. Ja heti kun Aapo teki hyvin, se sai kävellä. Nikestä on tärkeää että hevonen itse oivaltaa milloin se on tehnyt oikein. Jos ratsastaja joka kerta auttaa (tai häiristee) sitä ohjalla ja pohkeella johonkin suuntaan, ei hevonen ikinä voi oppia samalla tavalla milloin se itse tekee oikein. Tiputuksia voi estää esim. radalla auttamalla hevosta, mutta treeneissä hevosen pitää välillä tehdä se pudotus, jotta sen hyppy voi muuttua sen omasta takaa laadukkaammaksi. Ja silloin kun se pudotus tulee, ratsastajan pitää vain pystyä toistamaan samalla tavalla lähestyminen, jotta hevonen voi korjata itse. Aapo onneksi hiffasi mistä oli kyse :)
c. Aada Lätti
Teimme vielä yhden radan jossa oli lankku, portti, lankku ja sarja. Aapo teki nämä hyvin ja sai lopettaa siihen. Tällä kertaa hyppäsimme siis selkeästi enemmän ja isompia kuin aiemmin ja seuraavan viikon hypyt pidinkin sitten paljon helpompina.
c. Aada Lätti
Niken kurssista oli siis Aapolle ihan mieletön hyöty ja vielä enemmän siitä hyödyin minä itse. Sain taas vahvistuksen siihen, kuinka täytyy vain uskaltaa luottaa siihen mitä on itse tekemässä ja uskaltaa toteuttaa sitä omaa visiota. Nyt tekeminen oli vain jäänyt miettimisen tasolle, mutta ehkä ihan hyvä niin. Jos olisin jo aiemmin ratsastanut Aapoa raipan ja jalan kanssa tuolla tavalla eteen, olisi se ehkä vain hämmentynyt. Nyt se on saanut rauhassa edetä ja uskon että tämä "patistelu" tuli meille juuri oikeaan kohtaan. Nyt se oli siihen valmis ja kurssin jälkeen se on liikkunut ihan mielettömän hienosti! Hiljaa hyvä tulee :)
Nyt kun noita videoita katsoo järjestyksessä, huomaan ainakin itse kuinka Aapo kehittyi lyhyessä ajassa tosi paljon. Vielä tuolla Nissalan videolla sen rytmi on ravissa epätasainen, se ei pyri kohti tuntumaa ja se saisi olla paljon paremmin jalan edessä. Rauhalan videolla se on jo parempi, mutta edelleen jalan takana, mutta paremmalla tuntumalla jo. Niken kurssin videoilla se pyrkii eteen ja on huomattavasti paremmalla tuntumalla. Edelleen se saisi tulla pidemmälle kaulalle niin sileällä kuin hypyissä ja jäädä kantamaan paremmin, mutta etenkään nuoren hevosen kanssa asiat eivät tapahdu hetkessä. Onni on kun on hyviä ihmisiä auttamassa ja huomaa heidän avullaan mitä lähdetään milloinkin kehittämään. Nyt on tärkeintä saada Aapolle lihasta ja se tulee rennon työskentelyn ja kantamisen kautta.
Aapo kävi tekemässä juuri ennen Kemiön kisoja elokuun alussa ensimmäiset hypyt myös vieraassa paikassa. Otin reissuun matkaan myös Retun ja matka taittui kohteeseen ihan kävellen. Aapon koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä Ruutsaloilta ja matkan pääsee kävelemään turvallisesti leveää hiekkatietä pitkin. Ratsastin itse Retun pelipaikalle ja ihana Tuke oli auttamassa ja talutti Aapon sinne Retun perässä. Menomatka sujui todella hyvin ja Aapoa ei paljon hätkäyttänyt ne muutamat autot jotka ohi ajoivat.
Ruutsaloilla Rosa oli juuri lopettanut edellisen tunnin ja pääsin Retun kanssa heti verkkailemaan. Aapo odotteli kiltisti Tuken kanssa. Välillä kaksikko käveli, mutta Aapo seisoi niin nätisti että suurimmaksi osaksi kaverit katselivat Retun menoa.
Kun Retu oli hypätty valmiiksi, juoksautti Tuke Aapoa muutaman kierroksen, minkä jälkeen kipusin itse kyytiin. Aapo meni tosi nätisti heti alusta asti ja Rosa kehui sitä ryhdikkääksi ja fiksuksi :) Olin niin tyytyväinen päätökseeni viedä se heti muutaman kotona hypätyn kerran jälkeen muualle, näin se oppi alusta asti siihen, että tilanteet ja paikat muuttuvat.
Ravasin ja laukkasin kevyesti molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelin pitkin ohjin muutaman kierroksen. Tämän jälkeen aloitimmekin suoraan HYPYT! Tähän mennessä olin aina aloittanut puomeilla, mutta Rosa laittoi meille suoraan ristikon. Lähestyin ristikkoa ravissa ja Rosa pyysikin mua istumaan alas ennen ristikkoa ja hieman levittämään käsiä leveämmälle, jotta ne loisivat tukea ja estäisivät ajatuksia ohijuoksusta :) Tein työtä käskettyä ja muutamat ensimmäiset hypyt olivatkin aika isoja. Toistettiin ravissa tätä isojen hyppyjen jälkeen vielä pari kertaa ravissa, jolloin hypyt rentoutuivat.
Yhtä kamikaze loikkaa lukuunottamatta hypyt sujuivat tosi hyvin. Aapo teki nätisti kaiken mitä pyydettiin ja päästii hyppäämään kahta estettä jo peräkkäin :) Alla videolla muutamat hypyt. Rosa neuvoi pitämään esteet vielä jonkun aikaa pienenä, mutta erikoisesteet saisi kuulemma ottaa treeniin mukaan nopeammin koska Aapo on niin hyvin menossa kaikesta yli.
Ihana Sakari on kesän aikana ollut hommissa pätkittäin. Se on saanut viettää hyvin ansaittua lomaa aina treeniviikkojen välissä ja se näkyy kyllä tooosi isona kesäpötsinä :D
Sakke on päässyt kotitreenin lisäksi myös kaksi kertaa Rosali Kivitien koulutunnille, jotka on järjestetty entisellä Pakulan tallilla, jonka omistaa nykyään Marina E.
Tunneilla keskityimme Saken suoruuteen sekä liikkumiseen ylipäätänsä. Haimme rauhaa ravin tahtiin erilaisten ympyröiden ja volttien avulla. Rosalilta sai paljon hyviä neuvoja etenkin hankalampaan kierrokseen (vasen) jossa Sakke helposti heittään takaosan ulos ja ei asetu. Olenkin nyt Rosalien ohjeiden mukaisesti ratsastanut sitä vain suorana, tasaisesti vain molemmilla ohjilla ja ollut asettamatta sitä ollenkaan. Näin saan takaosan pysymään samassa linjassa etuosan kanssa paljon helpommin. Kun hevonen on täysin suora, voi asetuksen ottaa pätkittäin mukaan.
Tunneilla teimme paljon västöjä, avoja ja suoria linjoja. Sakkehan menee väistöt jo kuin vanha tekijä ja avotkin ovat hyvällä mallilla. Meille se kaikista vaikein juttu oli se suoraan meneminen. Kun muut tekivät keskihalkaisijalla avoja ja asetuksia, me menimme vain suoraan. Tai no, yritimme :D Aluksi kiemurtelimme ja vaapuimme puolelta toiselle, mutta vähitellen saimme jotain tolkkua siihenkin menoon!
Rosali oli todella tyytyväinen Saken työskentelyyn ja totesi sen olevan todella hyvällä mallilla ollakseen vasta 4. Moni vuotta vanhempikaan ei kuulemma vältämättä edes ole samalla tasolla, joten hyvillä mielin voidaan jatkaa treenailua! Rosali antoi neuvoksi tehdä paljon töitä väistöjen sisällä, koska silloin Sakke antaa vaikuttaa itseensä todella hyvin etenkin käynnissä. Lisäksi pitää tehdä miljoonia siirtymisiä käynnistä raviin jotta Sakke löytää itse takajalkansa tasapainoisiin siirtymisiin. Laukka oli Rosalista todella hyvä ja sen osalta hän käski jatkamaan samaan malliin :)
Sakke pääsi myös näiden koulutreenien jälkeen hyppäämään ensimmäiset kisansa Tuomarinkylään. Luokiksi olin valinnut ristikon ja 70cm.
Kilpailupaikalla kävelin radan kun Sakke ja Retu odottivat autolla Hannin kanssa. Radassa ei ollut mitään kummallista, vain yksittäisiä esteitä ja yksi kuuden laukan linja.
Sakke oli tosi nätisti koko varusteiden laiton ajan ja verkassakin se käyttäytyi tosi mallikelpoisesti :) Mitä nyt välillä piti jotain omaa hirnukonserttia, mutta sepäs ei paljon menoa haittaa! Ravasin Saken kunnolla ja otin sen sijaan laukkaa hieman säästeliäämmin. Hyppyjä otin minimaalisille ristikoille ja suuntasin pienen välikäynnin jälkeen radalle.
Olin päättänyt aloittaa laukassa ja tarpeen tullen siirtää raviin jos tilanne niin vaatisi. Sakke oli kiertänyt radan todella nätisti ennen kuin sain lähtömerkin ja se sai vielä viimeiset taputukset ennen suoritusta. Ykköselle päästiin oikein hyvin. Kakkoselle vähn kiemurrellen, mutta yli silti. Sen jälkeen Sakke tosin oli lähdössä ihan muualle kuin mihin olisi pitänyt ja sainkin vähän komentaa sitä ettei se oppisi mitään omia suunnan valintoja radalla :D Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle ja vitoselle. Kutonen ylittyi hieman taas kiemmurrellen ja seiskakin oli vähän pelottava kun sen takana oli vaikka mitä rojua :) Kaikista kuitenkin ihan hyvin yli ja viimeiselle esteelle saatiinkin oikein super hyppy! Sakke oli siis nollana maalissa ja sai paljon taputuksia.
Seuraavana vuorossa oli 70cm. Olin suoraan sanoen todella tyrmistynyt kun kävelin rataa. Olin ilmoittanut Saken juuri sen takia noihin pieniin iltakilpailuihin, koska tuollaiset 1-tason kilpailut on suunnattu muun muassa meidänlaisille ratsukoille, jotka vasta aloittelevat kilpauraansa. Joukossa on usein myös paljon poniratsastajia, nuoria tai kokemattomia hevosia sekä ratsastajia. Tällaiset ratsukot ja hevoset vaativat mielestäni ehdottomasti maalinjoja, selkeitä ratoja ja edes jonkun erikoisesteen. Itse ainakin haluan kouluttaa nuorta hevosta ensimmäisissä kilpailuissa ja näyttää sille myös uusia asioita.
Tuomarinkylässä (lukuun ottamatta ristikkoluokkaa) yhdessäkään esteessä ei ollut maalinjaa, joka mielestäni oli melkein epäreilu tilanne Sakelle. En ole nähnyt mitään syytä hypyttää sitä kotona ilman maarajaa (puomi esteen edessä kiinni tolpan jaloissa) koska se tarvitsee vielä sen avukseen hahmottaakseen esteen oikein. Olin kahden vaiheilla peruisinko radan tämän takia, koska minun piti asettaa hevonen sille hieman epämiellyttävään tilanteeseen.
Esteet olivat täysikorkuisia, mikä mielestäni on oikein hyvä asia. Kun kutsussa lukee 70cm, haluan myös hypätä sitä korkeutta johon ilmoittaudun. Kuitenkaan radalla ei ollut yhtään erikoisestettä. Tästä olin myös kovin pettynyt, koska olisin halunnut nuoren hevosen kanssa tutustua myös uusiin esteisiin uudessa paikassa. Pelkkiä puomiesteitä voi hypätä ihan missä vain ja Dumissa vielä on ihan todella hienoja esteitä, niin miksi niitä ei käytetä?
Päätin kuitenkin hypätä verkassa muutaman pystyn ilman maarajaa ja katsoa miten Sakke suorituu niistä ja päättää sitten mennäkkö radalle. Sakke selvisi tästä uudesta tehtävästä melko hyvin, hieman se kuitenkin lähti ylihyppäämään. Tein vielä muutaman hypyn tämän jälkeen maarajalla ja Sakke rentoutui hyppyihin.
c. Suvililja
Radalla ykkönen sujui vähän jalkoja hakien, pudotus siis sieltä. Sakke oli vähän nukuksissa ja herättelin sitä vähän ennen kakkosta. Tätä estettä Sakke hieman katsoi, mutta päättäväisellä ratsastuksella menimme siitä kuitenkin yhteistuumin yli! Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle. Seuraavat kaksi estettä olivat suhteutettu väli. Neloselta vitoselle tein siis seitsemän laukkaa kuuden laukan sijasta hieman kiemmurrellen ja sieltä napsahti myös puomi alas. Kutonen hyvin, samoin seiska. Viimeiselle pystylle Sakke taas unohti jalkansa ja pudotti sieltä vielä yhden kepin. Tuloksena siis 12vp, mutta se ei tässä vaiheessa haitannut ollenkaan! Sakke oli selvittänyt rohkeasti radan ja oli rehdisti menossa vaikka jalat välillä unohtuivatkin :D
Muutaman tunnin odottelun jälkeen Sakke jäi yksin traikkuun Retun lähtiessä hyppäämään ja vaikka alku sujuikin hyvin, sai lapsi kuitenkin jostain lopulta paniikin. Tästä seurasi sitten hyppy puomille, sieltä väliseinälle ja lopulta Sakke päätyi väliseinän toiselle puolelle kyljelleen.. Voin kertoa että ihan pikkusen hakkas pulssi kun koitimme kahden miehen ja kolmen naisen voimin saada Sakkea väliseinän alta pois kun väliseinä ei irtoa kuin kallistamalla juuri siihen suntaan missä Sakke makasi.. Onneksi Sakke oli todella rauhallinen koko hässäkän ajan ja makasi liikkumatta niin, että saimme lopulta seinän pois. Ainut näkyvä haaveri oli pieni vekki toisessa takasessa, mutta muuten heppa oli päälisin puolin kunnossa. Onneksi. Retun ratojen jälkeen herra käveli suoraan koppiin ja matkusti ihan kuin mallioppilas.. Eli "traumoja" ei näyttänyt ainakaan jäävän..
Seuraavana päivänä kylmäsin Saken takasen jossa vekki oli. Hieman se oli turvoksissa mutta seuraavana päivänä jalka oli taas aivan normaali. Sunnuntaina otin Saken oikein pitkälle maastolenkille mukaan ja se liikkui täysin normaalisti, huh! Nyt ollan treenattu viime ja tämä viikko ihan normaalisti ja valmistaudutaan taas pikkuhiljaa Ypäjää varten :) Sitä ennen pitäisi käydä vielä jossain kisoissa ja treeneissä :)
EDIT. Kiitos teille tarkoille lukijoille! Kävin päivittämässä koneellani olleet säännöt uusimpiin ja siellä onkin tehty muutos kursivoidulla tuohon hevosen osallistumisoikeuteen kilpailuissa -kohtaan.
8.Hevonen saa yhden päivän aikana osallistua enintään kahteen luokkaan. Sinä kalenterivuonna, jolloin hevonen täyttää 4 vuotta, se saa osallistua yhteen enintään 100 cm tasoiseen luokkaan per päivä.
4-vuotiaalla hevosella saa siis osallistua vain yhteen luokkaan, eikä kahteen niin kuin itse tein Saken kanssa. Ihmettelen ettei kukaan ammattilainen, kenen kanssa asiasta puhuin, ottanut tähän kantaa saatika sitten kilpailujärjestäjä. Emme tosiaan olleet tästä omistajan kanssa tietoisia, mutta hienoa että se tuli esille! Luimpas samalla kaikki säännöt uudemman kerran läpi, muita uusia asioita sieltä ei kyllä paljastunut :) Sakke ei kuitenkaan tästä varmasti mitenkään kärsinyt, sen verran iloisesti on jatkanut treenejä! Seuraavalla kerralla sitten vain yhteen luokkaan :)
Onneksi pyysin Miron kuvaamaan Aapoa jo ihan alkumetreillä! Kun katsoo näitä kuvia, tajuaa kuinka paljon tämän jälkeen on menty eteenpäin!
Tämä postaus on nyt vähän sellainen sekava fiilistely postaus ennen kaikkia muita pian valmistuvia postauksia.. Mulla on nyt yhteensä seitsemän postausta työn alla. Melkein puolet ovat kisapostauksia, mutta myös Aaposta on tulossa enemmän juttua :) Näiden kuvien kautta fiilistelen nyt kuitenkin vähän meidän tämän hetkistä tilannetta!
Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella kiireiset. Viikonloput ovat täynnä kisoja ja töissä on paljon hommaa. Joka kerta kuitenkin hakiessani Aapon laitumelta kaikki muu unohtuu. Olen kyllä niin onnellinen tuosta harmaasta ystävästä. Se on aina niin innoissaan lähdössä töihin ja tulee aina portille vastaan korvat hörössä vaikka kaverit jäisivätkin syömään... Se on hieno tunne kun tajuaa että hevonen luottaa suhun ja tunnistaa sut tuolla tavoin.
Vasta nyt sitä oikeasti tajuaa että on todella etuoikeutettu kun omistaa oman hevosen. Nyt kun Aapon kanssa on koettu paljon onnistumisia, tulee sellainen olo että kaikki on mahdollista ja saavutettavissa :) Työtähän se tottakai vaatii, mutta kun ei pidä kiirettä, asiat onnistuvat kuin itsestään. Tällä viikolla ollaan otettu ekat laukat selästä ja voi sitä ilon määrää kun tajusin miten hyvä laukka Aapolla on! Tottakai sen on jo maastakin nähnyt, mutta selästä se tuntuu vielä paremmalta :)
Näissä kuvissa näkyy Rauhalan vanha pohja - nyt meillä on siellä ihan huippu uusi pohja jossa ei rankemmankaan sateen jälkeen ole edes pientä merkkiä lätäköstä! Ihan huippua saada ratsastaa sellaisella pohjalla :)
Aapo on muuten taas kasvanut.. Musta tuntuu että se vaivihkaa vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan lisää :D Kohta mun pikkuheppa on ihan kunnon kokoinen hevonen ja pikkuinen Pikkis on taas merihädässä.. No, ei sentään. Mutta ei sen nyt ihan hirveästi tarvisi enää mun mielestä kasvaa korkeutta. Massaa se tarvitsee vielä paljon lisää ja ajattelinkin nyt varmuuden vuoksi madottaa sen uudestaan. Sen karva on edelleen aika huono ja se ei pyöristy ihan niin hyvin kuin sen minusta pitäisi, joten toinen matolääke voisi hyvin tulla tarpeeseen.
Näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva päättää tämä viikko! Onko jollain muulla ollut onnistumisien täyteinen viikko tai viikonloppu?
Kaikki kuvat c. Miro Kalliola (joka muuten kuvaa mielellään muidenkin hevosia :))
