Hevosia matkan varrelta. Osa 5: Zaragoza

Hymy nousee huulille kun ajattelenkin tuota ihanaa pikkuista tammaa <3

Zaran löysin S:n kautta, kun autoin häntä Uffen kanssa ratsastuskoulun ohella. Kävin siis tällöin vielä Peikillä kaksi kertaa viikossa, joten heppailun määrä kasvoi aika lailla hetkellisesti kun aloitin Zaran vuokraamisen.

Zaran omistajalla oli pieni lapsi, jonka vuoksi sain kilpailla ja valmentautua hevosella täysin vapaasti. Zara oli hypännyt muutaman nuorten hevosten kansallisen luokan omistajansa kanssa 110-tasolla, joten se oli mulle oiva opetusmestari ensimmäisiin isompiin aluekisoihin. Sileän työskentelyssä tossa tammassa riitti hommaa kun isossa kaupungissa - se olis tykännyt mennä vain pitkänä ja rentona :)

Sileän puoleen paneuduinkin oikein urakalla Alexandra Malmströmin kanssa. Alexandraan olin siis tutustunut S:n ja Uffen kautta ja hänen tunneille halusin ehdottomasti myös Zaran kanssa. Alexandran opeilla sain Zarasta enemmän irti kuin olisin ikinä uskonutkaan. Ilman näitä Uffen ja Zaran kanssa käytyjä tunteja olisi jäänyt saamatta niin monta hyvää neuvoa ja ennen kaikkea kokematta upeita elämyksiä.

Zara asui Krevolassa, eli tallille pääsin ainoastaan silloisen poikaystävän kyydillä tai S:n kyydissä. Onneksi S kävi tallilla oikeastaan päivittäin ja asui ihan mun vieressä.. Muutenhan vuokraamisesta ei olisi tullut yhtään mitään.

Kävin Zaran kanssa paljon Maria Sopukin tunneilla. Opin Zaran kanssa paljon siitä, kuinka tärkeää on saada energinenkin hevonen jalan eteen hypätessä. Maria teetti todella paljon myös teknisiä harjotuksia ja paljon paljon puomeja, joten sain hyvää lisää omaan ratsastukseeni niiden harjoitusten kautta.

Marian mukana pääsin myös kisoihin, joka oli aivan lottovoitto! Oli kiva käydä kisoissa valmentajan kanssa, aina oli tuki ja turva mukana :) Aloitettiin Zaran kanssa 80 ja 90-luokista, mutta siirryttiin aika äkkiä 90 ja 100-luokkiin.

Zaran kanssa hyppäsin ensimmäisen alue metrini sekä ensimmäisen 110-luokan, tosin seuratasolla. Kun olin juuri päässyt kisojen makuun ja treeneissä sujui, loukkaantui hevonen tarhassa. Tämän myötä se siirtyi viettämään rauhallista elämää pienelle tallille ja minä jouduin etsimään uusia heppakavereita.

Zara oli todella mukava ja symppis kaveri ja sen kanssa sain oppia ihan äärettömän paljon, kiitoksen vaan sinne omistajalle! ;)

Ainut kerta, kun sen kanssa hieman sattui ja tapahtui oli yksi aurinkoinen kesäpäivä. Olin päättänyt mennä maneesiin treenamaan, koska siellä oli kouluradan kirjaimet ja halusin käyttää niitä treenissä hyväkseni. Treeni sujui todella hyvin ja kun lopettelin ratsastusta, laitoin raipan takaisin seinässö olevaan telineeseen kiinni. Tämä teline sattui olemaan juuri maneesin oven puoleisen lyhyen sivun keskellä, juuri ennen uloskäyntiä. Kun itse vielä laitoin raippaa telineeseen, lähti Zara kävelemään ulos ja pam, kulman takana ollut muovinen jakkara yllätti sen täysin. Raukka pelästyi sitä niin että hyppäsi ylös ja kaatui taakse. Ja mähän jäin alle. Zaran kömpiessä ylös potkaisi se vahingossa mua lantioon ja käteen, heppa kuitenkin säästyi vaurioita.

Maneesissa ei sillä hetkellä ollut muita ja hetken istuskeltuani Zaran vieressä nousin ylös ja talutin hevosen talliin. Tässä vaiheessa en edes huomannut, että Zara oli potkaissut mua, olin kai niin shokissa. Matkalla talliin mua vastaan tulivat Maria ja toinen hevosenomistaja jotka huomasivat tietysti ensimmäisenä mun täysin verisen käden. Siinä sitten koitin selitellä mitä oli käynyt.. Omistaja soitettiin tietenkin paikalle ja hevonen sai tarvittavat hoidot. Itse pääsin poikaystävän kyydillä kotiin, joka tietysti soitettiin mua hakemaan, koska hetken paikallani istuttua ei käsi noussut enää mihinkään.

Lääkäriinhän sitä sitten oli pakko mennä, mutta murtumilta onneksi vältyttiin. Lantion alue oli monta päivää kauniin sininen ja käsi tikattiin. Onneksi ei ollut hokkiaika, muuten olis ollu aika nättiä jälkeä.. Onneksi oli kypärä :)

Zaran kanssa sain siis oppia paljon. Ja oikeastaan tämä oli se ponnahduslauta, jonka kautta löysin uusia kontakteja, mm. Alexandran. Pääsin taas askeleen eteen päin ja luvassa olikin paljon hienoja juttuja!

Aiemmat

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Hevosia matkan varrelta. Osa 2: Captain d'Aubry 

Hevosia matkan varrelta. Osa 3: C-Tom

Hevosia matkan varrelta. Osa 4: Ophrys SWE 

Ihana Kikko

Mikään ei ole sen parempaa kuin hyvä valmennus ja ahaa-elämys. Mikään ei voita sitä.. Tai no, voitto ehkä. Ja noh, kaksoisvoitto kyllä myös tietysti ;)

Olin eilen siis Hildan kanssa Kikon tunnilla pitkästä aikaa. Heti alkuun Kikko totesi että "Hildastahan on tullut ihan normaali".. Onks siinä ollu jotai vikaa vai, häh!? No ei kuulemma ollut, mutta nuoresta ponista oli kuoriutunut ihan taitava poni :)

Aloitettiin ympyrällä ihan vain siirtymisillä käynnin ja ravin välillä. Hilda oli vahvan tuntuinen ja se jäi turhan matalaksi ja liikaa kädelle. Kikko neuvoi siirtämään sen käyntiin heti, kun se jäi yhtään vahvaksi. Käynnissä mun piti olla itse tarkkana siitä, että maltoin työstää käynnin rennoksi. Alkuun se ei meinannut onnistua, mutta Kikon annettua mulle neuvon "ratsasta käyntiä jalat irti" rentoutui poni todella nopeasti. Heti kun poni oli kävellyt muutaman askeleen rennosti, sain jatkaa jalan kanssa ja kappas, eipäs meillä ollutkaan enää mihinkään kiire :) Kun siirtymiset sujuivat, otettiin mukaan laukkaa. Nostin ensin ravista ja poni pysyi todella hyvin tuella ja pyöreänä koko ajan. Kikko oli aika yllättyneen oloinen meidän niinkin tasaisista nostoista ja saatiin kävellä hetki. Käynnin jälkeen tehtin sitten toinen suunta ja sinne myös nostot käynnistä, jotka sujuivat myös erittäin hyvin, jee!

Tämän jälkeen jatkettiin väistöillä diagonaalilta uralle. Yllättäen ennen vaikeampi, oikeasta jalasta vasemmalle väistö, olisin helpompi. Olin itse tarpeeksi nopea irrottavien apujen kanssa oikealta ja väistöt olivat todella laadukkaita. Vasemmasta jalasta oikealle meinasin itse jäädä alkuun liian hitaaksi vasemmasta ohjasta pidätteiden kanssa, mutta lopulta olin itse jälleen kartalla ja ponikin keveni huomattavasti.

Sitten siirryttiinkin avoihin. Avoissa vasen ohja meinasi taas jäädä liian hitaaksi nopeissa pidätteissä. Ai että sapetti. Tsemppasinkin sitten ihan todella huolella ja sain ponista irti muutaman tosi hienon avon :) Oikealle tehtiin oikein hyvin koko ajan, koska muistin itse olla nopsa!

Tunnin loppuun kerettiin vielä tekemään sulkujakin. Aluksi tehtiin muutamat käynnissä, jotta saatiin tarpeellinen taivutus ja oma kroppa kohdilleen. En ole itse koskaan saanut sulkuihin sellaista neuvoa, että lantio pitää kääntää hevosen lapojen mukaisesti, mutta se auttoi mua ihan hirveästi nyt tällä kertaa! Ja onhan se ihan loogistakin, taas ihmetyttää miksen itse ole tajunnut tätä aikaisemmin.. Ravissa mun piti ihan tosissaan taas miettiä nopeaa irroittavaa sisäohjaa, koska jos jäin vetämään, esti se ponin taipumisen. Loppuun esitettiin kuitenkin kelvot sulut molempiin suuntiin ja saatiin lopettaa! Poni on tehnyt niitä vielä niin vähän, että olin tosi tyytyväinen viimeisiin pätkiin.

Laukattiin vielä maneesia ympäri sillä mielellä, että saataisiin hepat ihan kunnolla liikkeeseen, kun oma kenttä on niin huonossa kunnossa. Käänsin jossain vaiheessa sitten diagonaalille ja ajattelin tehdä vaihdon ravin kautta. Kikko kuitenkin huusi että "nyt vaihto" ja mähän sitten vaihdoin. Ensin tuli vaan etupää ja ympyrällä takapää, jeee! Kikko pyysi tekemään saman tien vielä uuden toiseen suuntaa ja hiphei! Sieltä se vaihto tuli, ihan puhtaasti vieläpä :) Toki raipan avustuksella, mutta silti. Tein vielä ensimmäisen suunnan vaihdon uudestaan raipan kanssa ja hienosti poni suoritti senkin vaihdon. Vielä vauhtia kertyi vaihdossa hieman liikaa, mutta se ei haittaa. Pääasia, että poni vaihtoi ja että se tuli takaisin vaihdon jälkeen :) Nämä olivatkin sitten ponin ekat vaihdot, ai että oon ylpeä siitä <3

Mutta sitten siihen AHAA-elämykseen. Koittakaas arvata mikä se on!? Se liittyy itseasiassa mun ylävatsan ongelmaan ja mä en ymmärrä miten kukaan ei koskaan ole huomannu tätä ongelmaa aiemmin!!

Mä venytän mun LEUKAA eteen, aina kun hevonen jää vahvaksi edestä. Siis leukaa!! Siis vähän samalla tavalla kuin ne sellaiset ihmiset jotka osaa liikuttaa vaan leukaa ja päätä ilman että niiden muu kroppa liikkuu! Mun pitäs varmaan kuvata tästä teille video, koska en tiiä kuinka moni tajusi tosta selityksestä mtään :D

Eli Kikko huomasi tuon leuka-virheen nyt heti tunnin alussa. Mietin itse, miksei Kikko ole aiemmin sanonut siitä mitään, mutta syy on luultavasti se, että olen käynyt ponin kanssa Kikon luona vain kisoja ajatellen, jollon pääosassa en ole ollut minä, vaan poni ja sen liikkuminen. Toki tuo istuntavirhe on vaikuttanut tekemiseen, mutta Kikko ei varmasti ole samalla tavalla keskittynyt mun asentoon aiemmilla kerroilla.

LEUKA!! leuka on työntynyt eteen ja yläselkä taakse ja ylävatsa mennyt kasaan - ei näin.

Kikko pyysi mua siis heti alkuun pysähtymään ja otti mua leuasta kiinni ja veti sen oikealle paikalle ja käski ajatella samalla sellaista tunnetta, että yrittäisin tehdä itselleni kaksoisleukaa. Itseasiassa ihan kuka vain voi kokeilla tuota vaikka saman tien. Katso eteen päin, vedä leuka lähelle kaulaa ja koita tehdä kaksoisleuka. Tämän jälkeen pudota hartiat alas ja voila!! Mulla ainakin oma vatsa kasvaa pituutta hurjasti ylös ja selkä ryhdistyy myös kummasti. Ihana Kikko.

Parasta tunnissa oli, että huomasin itse joka kerta kun leuka lähti lapasesta. Kun sain leuan pysymään kurissa ja hartiat alhaalla, muuttui poni todella kevyeksi ja ihanaksi. Parhaat erot sain tunnin aikana aiempiin kertoihin verrattuna näkymään keskiraveissa, jossa poni joutui nyt ihan oikeasti venymään mun läpi, ilman että painui piiruakaan alas. Oli kyllä tosi hieno tunne tuntea ne liitävät askeleet takaa eteen ponin kanssa, koska se ei aiemmin ole tuollaista liitovaihetta väläyttänyt.

On tämä istunta vaan jännä juttu. Täytyy vaan jaksaa jatkaa sen työstämistä, kaikesta saa sen avulla niin paljon enemmän irti!

Akun viikko

Tällä viikolla ollaan tehty Akun kanssa hirmu hyvin töitä yhdessä. Olen ottanut nyt Akun tämän kuun tavoitteeksi paremman laukan säädeltävyyden. En tarkoita tällä sitä, etteikä Aku jo tällä hetkellä osaisi koota laukkaa, vaan sitä, että sen täytyy osata säätää laukkaa nimen omaan mun apujen mukaisesti.

Tässä suurena apuna onkin ollut Nielsin vinkki ratsastaa hevosta pienillä tempon muutoksilla. Tähän asti olen mennyt paljon eteen ja paljon taakse. Siitä oli apua oman aikansa ja sain hevosessa aikaan toivottuja muutoksia, mutta nyt mun täytyy jatkaa hevosen rakentamista taas hieman eri tavalla.

Nyt kun Aku menee pienestä avusta paljon eteen ja vähän hitaammin taakse, on sen opittava tulemaan myös paremmin ja laadukkaammin takaisin ja jatkamaan laukkaa eteen paremin rytmissä ja terävämmin. Akulla varsinkin vasen laukka on turhan nopea ja hieman voimaton, joten tämä harjoitus on meille mitä parhain.

Alla olevasta videosta, joka on kuvattu FilmMe -toiminnolla Nielsin kurssilta, näkyy hyvin kuinka Aku ei tule takaisin kunnolla ja kuinka itse yritän suorittaa asioita liian nopeasti. Niels puhuu toisella videolla myös omasta ylävartalostani - jos en pääse selän kanssa suoraksi ja ylös niin musta tulee todella heikko ja pieni. Kun olen pystyssä ja mahdollisimman pitkä, saan itseeni paljon enemmän voimaa ja tasaisuutta. Vaikka en sitä voimaa tarvitsekkaan Akun kanssa, täytyy mun silti oppia istumaan suoremmin ja oikein.

Nämä pienet tempon vaihdokset toivat mulle taas pitkästä aikaa ahaa-elämyksen. En edes osaa selittää miten hienolta Akun ravi on viikolla tuntunut kun olen saanut sen niin hyvin jalkojen väliin ja aktiiviseksi takaa. Nyt se oikeasti tuntuu ravissa jo kuminauhalta, jota voi muokata juuri niin kuin haluaa :)

Sitten takaisin tän viikon treeneihin. Aloitin aina ravissa ja ratsastin alkuun ihan normaalin raviverkan rennolla ja pitkällä kaulalla. Kun molemmat suunnat oli käyty läpi, aloitin tempon vaihdokset. En vaatinut Akulta koottua ravia, vaan pelkkää hidastusta niin, että se säilytti rennon ja pitkän kaulan ja selän mahdollsimman pyöreänä. Kun taas pyysin Akun eteen, oli sen lähdettävä ensimmäisestä avusta kohti kättä eteen, mutta rytmissä ja rentona, isoin askelin ja takaa eteen. Ravissa kaikki oli vielä suht helppoa, kunhan itse vaan muistin jättää sen ulkojalan kunnolla lähelle ja vartioida heppaa vakaalla ulko-ohjalla.

Laukassa oikealle sain Akun hidastamaan ja kokoamaan laukkaa tosi kivasti. Sain myös säilytettyä vakaan taivutuksen ja hevonen jäi itse laukkaamaan aktiivisesti lyhyempänä. Eteen päin mentäessä jouduin auttamaan isommassa laukassa edelleen aika paljon jalan kanssa, mihin täytyy vielä saada parannusta. Kuitenkin Aku lähtee nyt hyvin jalasta eteen ja kun itse muistan jäädä aivan pystyyn, saan lyhennyksetkin tehtyä pelkällä istunnalla.

Vasemmalle laukan muokkaaminen oli edelleen hankalampaa. Sain kyllä kaiken toteutettua, mutta paljon hitaammin ja työläämmin. Kun lähdin kokoamaan laukkaa, jouduin tekemään sen hitaasti, jotta laukka jatkoi koko ajan rullaamista tarpeeksti aktiivisena. Kun taas ratsastin hieman eteen, kärsi taivutus ja laukan laatu. Laukka muuttui helposti hieman selättömäksi ja matalaksi, jos tein eteenratsastuksen liian nopeasti.

Tällä viikolla mentiin siis tuollaisella reseptillä ja varmasti jatketaan sillä myös lähi-viikot. Haluan nyt saada laukasta nyt oikeasti vahvan ja hyvän talven aikana, jotta ollaan keväällä valmiita kisakauteen.

Ja vaikka se vasen laukka on edelleen hankala, saan silti koko ajan vaikuttaa Akuun enemmän ja enemmän. Tehdään hyvin yhdessä koko ajan töitä ja mulla on sellainen olo, että se tykkää myös itse tämän hetkisestä työskentelystä älyttömän paljon :) Kokonaisuutena olen siis viikkoon hyvin tyytyväinen ja odotan innolla ensi viikon treenejä, päästään nimittäin myös hyppäämään :)