Ensi tiistaina järjestettävä 4 Your Horse –tapahtuma on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tapahtuman on tarkoitus kerätä yhteen hevosihmisiä ja antaa eväitä parempaan horsemanshippiin. Tapahtumassa on liuta suomalaisia ja ulkolaisia hevosalan osaajia. Näistä ammattilaisista päädyin itse blogiyhteistyön kautta juttelemaan Kari Vepsän kanssa.
Itse en koskaan ole ollut kiinnostunut lännenratsastuksesta
enkä ”narunheiluttelusta”. Tiesin Karista ennakkoon aika vähän, mutta kuitenkin sen, että hän on todella osaava myös
ongelmahevosten kanssa. Kun lähdin miettimään mikä yhdistää minua ja Kari niin sanotusti aiheena, oli vastaus ihan selkeä. Nuoret hevoset.
Halusinkin kysyä Karilta neuvoa Aapon suhteen. Aapo ei
todellakaan ole mikään ongelmahevonen, päinvastoin. Tiedän kuitenkin, että noin
kiltin hevosenkin kanssa saattaa jossain vaiheessa tulla ongelmatilanteita ja
halusinkin kysyä ammattilaisen neuvoja niiden ennaltaehkäisemiseen ja välttämiseen.
Kerroin Karille tietenkin ensin hieman Aapon taustasta. Koska
mitään sen suurempia ongelmia ei ole juttelimme Karin kanssa ihan
perusasioista, jotka pitäisi olla kunnossa kaikkien hevosten, mutta etenkin
tässä koulutusvaiheessa olevan hevosen kanssa.
Kaikki tekeminen lähtee liikkeelle saumattomasta
yhteistyöstä. Hevosen täytyy pystyä rentoutumaan jotta se voi luottaa ratsastajaansa ja sitä kauttan ymmärtää kuka on johtaja. Johtajuus ol Karista hieman huono sana, mutta laumanjohtajaa hän sillä tavallaan tarkoitti. Jotta hevosen ja ratsastajan yhteistyö voi olla saumatonta tulee heidän "laumassaan" olla se johtaja.
Nuoriin hevosiin liittyen Kari puhui myös heti alusta alkaen paljon hevosen pakoreaktio
aivolohkosta. Niin kauan kun hevonen ei luota ratsastajaansa ja on varuillaan
pakoreaktion rajalla, käyttää se vain pakoreaktion aivolohkoa. Jotta hevonen
saadaan pois pakoreaktion rajalta, täytyy se saada renotumaan. Karin mukaan
hevonen, jolla on korvat ja pää ylhäällä ei keskity ja ole rento. Vasta kun pää
on alhaalla, korvat rennosti sivuilla ja silmät räpsyvät hitaasti, hevonen on rentoutunut
ja käyttää ajatus aivolohkoa. Vasta tämän rentouden kautta voidaan lähteä
luomaan luottamusta. Tätä kannattaa harjoitella ihan kentällä esimerkiksi ennen
selkään nousua. Ainakin Aaposta olen huomannut sen, että se liikkuu todella usein korvat lörpällään, eli se keskittyy ainakin korvien puolesta usein muhun ;)
Ratsastustilanteissa hevonen on toimiva yleensä niin kauan
kun ympäristö on turvallinen vaikka johtaja ei ihan olisi selvillä. Kuitenkin
siinä vaiheessa kun vaadimme hevosiltamme enemmän, jolloin hevosen mielestä
ympäristö muuttuu, nousevat ongelmat johtajuuden puutteen vuoksi esiin. Karin
mukaan tällöin hevoset saattavat ”tutkia Facebookia”. Ne eivät siis ole ollenkaan
keskittyneitä siihen mitä niiltä pyydetään ja ratsastajan voimistaessa apujaan
ongelmia saattaa syntyä reippaasti koska hevonen pakenee tässä vaiheessa
ratsastajaansa pakenijaeläimen tavoin. Juuri tämä hevosten ”Facebookin
tutkiminen” on nähtävissä tötterökorvina ja pään asentona. Kun pää on ylhäällä
ja hevonen on jännittynyt, ei se keskity rastastajaansa – silloin johtajuus ei
ole selvillä.
Yllä mainittu tulee esille Aapon kanssa vielä esimerkiksi puomeilla ja esteillä jos se joutuu mukavuusalueen ulkopuolelle kokoamisen puolesta. Se tiputtaa raville, nostaa pään ylös ja ei nojaa enää kuolaimeen. Tässä vaiheessa en ole selkeästi vielä tarpeeksi "korkealla" johtajuusasemassa, tätä täytyy siis työstää.
Johtajuutta ei kuitenkaan voi ottaa noin vain itselleen, se
täytyy ansaita. Johtajuuteen tarvitaan rento hevonen joka käyttää mietintä
aivolohkoaan ratsastajan ohjeiden mukaan. Koska hevosten geeniperimässä on aina
ollut laumakäyttäytymisen hierarkia, on ratsastajan päästävä hevosen
yläpuolelle nokkimisjärjestyksessä. Aapon kanssa on siis luvassa paljon toistoja helppojen tehtävien avulla.
Karin mukaan suurin ongelma siihen miksi Suomessa on paljon
pakoreaktio aivolohkolla ajattelevia hevosia lähtee iha pohjatyöskentelystä. Kulttuuriongelmaksikin
kutsuttu ”ratsastelu” vaikeuttaa hevosen jatkoelämää todella paljon. Kun
hevosen koulutusvaiheessa usein vaan ”mennän selkään ja katsotaan miten käy”
aiheutetaan jo itsessään todella suuri vaaratilanne. Liian usein nuoret
hevosetkin laitetaan satulaan liian nopeasti ja koska hevonen ei siinä
vaiheessa tiedä kuka on johtaja, pakenee se ratsastajaa usein pukittamalla tai
vauhdilla eteenpäin. Tärkeintä olisikin aina aluksi varmistaa, että hevonen
toimii maastakäsin kolmella eri vaikeustasolla.
Ensimmäinen harjoitus helpoimmalla tasolla on paikallaan
seisominen. Hevosen tulisi seistä paikallaan, tapahtui mitä tahansa. Niin kauan
kun hevonen ei tässä ole rento, ei kannata miettiä selkään nousua ensimmäistä
kertaa nuoren hevosen kanssa. Vasta kun hevonen on täysin rento ja käyttää
mietintä aivolohkoaan, kannattaa siirtyä seuraavalle asteelle.
Toinen harjoitus on, että hevonen liikkuu johonkin suuntaan.
Sen täytyy ymmärtää rennosti käsky eteen, sivulle tai taakse. Jälleen tämä
pitäisi pystyä suorittamaan rennolla hevosella ennen kuin siirtyy taas eteenpäin.
Kolmas taso vaatii hevosta jo liikkeelle johonkin suuntaan
sekä vaihtamaan suunnan. Koska hevonen on viisas ja osaa ajatella, täytyy
näiden asioiden olla hyvin hanskassa erityisesti nuoren hevosen kanssa maastakäsin
ennen selkään nousua.
Aapon kanssahan me harjoittelimme ensin pysähdyksiä uralla
taluttaen ja siitä siirryimme juoksutukseen ja pidin pysähdykset mukana
ympyrällä myös liinassa. Liinoituksen jälkeen se opetettiin myös ohjasajoon
jonka kautta saatiin suuntakin muuttumaan.
Vasta sen jälkeen kiipesin kyytiin.
Kaikkien hevosten kanssa on todella tärkeää muistaa
kiitokset. Kun hevonen tekee mitä me siltä toivomme saa se siitä ansaitsemansa
palkinnon, esim. taputuksen. Ihmisen kehonkielellä on suuri rooli kaikessa
hevosen kanssa toimimisessa ja sitä kautta hevonen ymmärtää palkitsemisen
kaikista parhaiten.
Koska Aaposta on tarkoitus tulla urheiluhevonen, muistutti
Kari minua siitä, ettei kaikista vain yksinkertaisesti aina ole siihen. Urheiluhevosmaailmassa
hevosen täytyy fyysisesti raskaasti valmentautumisen lisäksi kestää myös kilpailujen
ja valmennuksien mukana tuoma henkinen rasitus. Vaikka kyseessä olisi kuinka
kovasukuinen hevonen tahansa, ei sen pää välttämättä aina kestä painetta ja
henkistä rasitusta. Onneks Aapo vaikuttaa niin rennolta kaverilta ainakin
toistaiseksi, uskon sen tottuvan tulevaisuudessa myös henkiseen paineeseen.
Muiden valmentajien tavoin myös Kari muistutti mua Aapon
kiltteyden ja selväpäisyyden mukana tulevista vaaroista. Liian nopeasti ei
saisi edetä ja tehtävät on hyvä pitää helppoina. Silloin hevonen käyttä jälleen
ajatus aivolohkoa eikä pakene ratsastajaansa.
Tulevaisuuden pattitilanteita varten Kari neuvoi palaamaan aina
johonkin niin helppoon harjoitukseen, että hevonen varmasti osaisi ja pystyisi
suorittamaan sen.
Kun luottamus on saavutettu ja hevonen ymmärtää että johtaja
on kyydissä, niin se ei luovuta otetta johtajasta hetkeksikään. Kun hevoselle
täytyy jäädä hyviä kokemuksia. jos tulee pattitilanne ja kannttaa palata
helppoon hyvään harjoitukseen
Loppuun Kari totesi vielä että nuori hevonen on kuin tuhannen palan
palapeli. Paloja pitää alkaa rakentamaan paikoilleen oikeassa järjestyksessä.
Jos paloja yrittää laittaa liikaa paikoilleen kerrallaan, saa aikaan vain
sekasotkun ja joutuu lopulta purkamaan palaset ja aloittamaan alusta. Koska
itse en halua palata alkuun, kasaan paloja jopa mielummin liian hitaasti kuin
että palaisin taaksepäin ja aloittaisin alusta.
Toivottavasti osasin kirjoittaa auki kaiken ja yhdistää asiat toisiinsa - juttuhetki Karin kanssa oli nimittäin todella inspiroiva ja hyödyllinen! Jos jollain on jotain kysymyksiä Karille niin laittakaa kommentteja tulemaan, voin kysellä niihin HIHSissä vastauksia :)
Ps. Karin nettisivuilla on juuri alkanut Viikon vinkki –sarja,
jossa hän jakaa kaikille erilaisia vinkkejä arjen treeneihin. Suosittelen tutustumaan!
*yhteistyössä 4 Your Horse -tapahtuman kanssa*