Saanko esitellä Aapon tulevan pikkusiskon, Rhapsody DR:n <3
Tällä hetkellä tammaa kutsutaan Riinaksi, itse en ole siitä nimestä kovin innoissani.. Toisaalta, oma ehdotukseni Rapu ei myöskään saanut kovinkaan paljon kannatusta :D
Mutta siis mitä ihmettä? Toinen hevonen? Miten ihmeessä? Uskokaa pois, näitä kysymyksiä mäkin toistelen edelleen päässäni joka päivä. Miten voi olla mahdollista että mua siunataan näin upealla tilaisuudella ja saan itselleni toisen puoliverisen estehevosen?
Kaikki lähti liikkeelle ennen Joulua kun tapasin pitkästä aikaa erään henkilön ja hän ilmaisi kiinnostuksestaan auttaa mua eteen päin tämän lajin kanssa. Ne jotka ovat niin kiinnostuneita siitä, kuka tämä enkeli oikein on, voivat sitten joskus vaivautua etsimään hevosen omistajan tiedot netistä :) Tämä sponsori on siis hankkinut käyttööni hevosen ja meillä on oma keskinäinen sopimus tavoista joilla menettelemme ja sen enempää en aio avata teille tätä suhdetta :) Olen tälle sponsorille enemmän kuin kiitollinen ja en voi tarpeeksi montaa kertaa nipistää itseäni ja kysyä onko tämä totta..
Koska olen ollut Aapoon enemmän kuin tyytyväinen, olin tietysti yhteydessä Nikkeen heti kun asia oli ajankohtainen. Nikeltä sopiva hevonen löytyi nopeasti ja helmikuun alussa olinkin sitten jo kokeilemassa hevosta.
Riina on siis 5-vuotias tamma (Ramirons Son - Aida - Abke - Silvio 1). Hän on hannover ja hieman Aapoa suurempi, noin 165-167cm korkea. Riina on tehnyt tammatestit Saksassa ja saanut siitä todella hyvät pisteet, tekniikasta muistaakseni 9.
Kokeillessa Riina antoi tosi hyvän fiiliksen etenkin hypätessä selkään. Se on nyt suurinpiirtein samassa vaiheessa kuin Aapo vuosi sitten. Se on mennyt kotona muutaman kerran rataa ja pienen treenin jälkeen se on ratavalmis kisoihin :) Etenkin laukka tuntui siltä että siitä kehittyy todella voimakas ja sen myötä hyppykin voimistuu toki lisää vaikka se tuntui nyt jo todella hyvältä.
Kaikki kuvat c. Aada Lätti
Luonteeltaan Riina vaikutti todella kiltiltä ja rauhalliselta. Käytiin yhtenä päivänä maastossakin ja lapsi oli siellä ihan chillinä vaikka se olikin sen eka kerta :)
Nyt vaan toivotaan että sen matka Suomeen ensi viikolla sujuu hyvin :) Sitten alkaa arki kahden lapsihevosen kanssa, en malta odottaa <3 Kirjoittelen lisää Riinasta heti kun vaan kerkeän, Instasta löytyy hätäisimmille video täältä.
Vuosi sitten olin ollut Saksassa ensimmäisen viikkoni Niken ja Lauran luona. Fiilis oli todella hieno, vaikka Aku ei vielä silloin saanutkaan tehdä mitään kaviopaiseen vuoksi. Olin päässyt ratsastamaan paljon ja kaikki ihmiset siellä olivat huippuja.
Silloin en todellakaan tiennyt mitä olisi edessä, enkä todellakaan osannut edes haaveilla omasta hevosesta. Tuon reissun ansiosta mulla on kuitenkin tällä hetkellä todella upea nuori hevonen, joka on ylittänyt mun odotukset täysin.
Olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat mahdollistaneet Aapon kanssa puuhailun. Ilman monen ihmisen apua Aapon ostaminen ei olisi ollut mahdollista ja arvostan heidän apuaan jokaisella saralla ääretömän paljon.
Suuri erityiskiitos viimeisestä vuodesta kuuluu ehdottomasti Nikelle, joka jaksaa aina auttaa ja neuvoa kaikissa asioissa. Sanonkin nykyään aina Nikelle valmennuksen jälkeen että "Nyt oon taas niin paljon parempi ihminen, kun on uusia vinkkejä taskussa". Mä luulen että Nikke alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mitä se tarkoittaa, koska hevoset ovat mennneet niin paljon lyhyessä ajassa eteen päin. Mä toivon että jokaisella voisi olla tuollainen "oma Nikke" joka osaa ja pystyy auttamaan noin mielettömällä tavalla ratsukkoa eteen päin.
Onneksi lähdin Saksaan vuosi sitten, se on kehittänyt mua niin ratsastajana kuin ihmisenä.
Tähän loppuun vielä video Aaposta ja tän päivän Niken treeneistä. No words needed :) Aapo<3
Hyvää Itsenäisyyspäivää :)
Tämä teksti on odottanut julkaisuaan vain ja ainoastaan kuvien takia. Ihana Aada otti musta ja Akusta viime Niken kurssilla tosi paljon kuvia ja Aada siirsi kaikki Aapon ja Akun kuvat mulle Google Driven kautta. Jostain syystä sain perille vaan Aapon kuvat. Tai niin ainakin luulin. Nyt tänään taas miljoonannen kerran avasin sen meilin missä niiden kuvien piti olla ja huomasin sellaisen pienen tekstin viestin alalaidassa kun "avaa koko viesti" ja sieltähän ne kuvat pompsahti esiin.. oh, ei voi mitää, Aada raukka vaan on joutunu selvittelemään kuvasotkuja ties kuinka monta kertaa, sorry Aada :D Mutta nyt on kuvia ja saatte pitkän sepustuksen Akun loppukaudesta ja Niken valaisevasta viime treenistä!!
Kaikki kuvat c. Aada Lätti, kiitos <3
Akun kanssa koko loppukausi meni siis oikeastaan sairastellessa. Nyt kun hevonen on vihdoin parempi ja eläinlääkäri on antanut siunauksensa normaalille treenille, on Aku päässyt hyppäämään jo aika normaalisti.
Ennen Niken treenejä syyskuun lopussa tatsi hyppyihin oli tosi kadoksissa ja hevonen ei tuntunut yhtään hyvältä. Koska hevonen oli kunnossa, tiesin että omassa ratsastuksessa olisi nyt jotain pielessä. Kukaan valmentaja ei kuitenkaan mulle mitään radikaalia sanonut, Aku oli monen mukaan vain spooky ja jäissä tauon jälkeen, mutta itse olin jotenkin jo asennoitunut siihen että vika oli nyt kuskissa ja siihen piti saada muutos.
Onneksi Nikke tuli pitämään kurssia ja sain taas niin paljon apuja. Heti ekana päivänä pistin Niken Akun selkään ja pyysin syväanalyysin hevosesta. Nikke teki varmaan reilun puoli tuntia vain ravissa töitä ja sirtyi vasta sitten laukkaan. Ravissa hän halusi hevosen vielä syvemmälle kuin mitä oli itse sitä ratsastanut ja paremmin takajalat liikkeelle väistöjen kautta. Näitä juttuja tehtiin jo Saksassa ja olen niitä työstänyt myös kotona mutta se viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Mutta miksi? Olen kannatellut Akua ihan liikaa ja auttanut sitä lähes jokaisessa askeleessa. Niken mukaan Aku oli ihan liikaa nojaamassa koko ajan ratsastajaan ja jos sen jätti "yksin" niin tuntui kuin se olisi kaatunut. Heh, hieno juttu.. Noh, eipä siinä kuin vain leuka rintaan ja kyytiin. Sain kuitenkin myös hyvää palautetta siitä, että Aku oli paremmin jalan edessä kuin Saksassa ja että se oli myös suorempi vaikka olinkin kannatellut sitä liikaa.
Olin toivonut että Nikke hyppäisi itse Akulla mutta hän sanoi ettei se auta mitään kun ongelma on vain mun oma tekeminen. Tämähän on ihan totta, mutta itse ajattelin että olisi kiva kun Akulla kerrankin menisi joku ammattilainen, joka pystyisi kasvattamaan sen itsetuntoa tuon pitkän epäonnisen kauden jälkeen.
Jälkeen päin ajateltuna olen tosi iloinen että menin itse hypyt Niken sileän ratsastuksen jälkeen. Oli valaisevaa nähdä ero heti kyytiin kivuttuani ja sain siitä sen fiiliksen jolla jatkaisin treenejä. Hypyt sujuivatkin ihan mielettömän hyvin tämän jälkeen :) Eli kaikki se huono fiilis oli lähtenyt taas vaan siitä että olin itse tehnyt liikaa ja tehnyt Akusta epävarman sitä kautta.
Toisena päivänä sain Akun alusta asti paremmaksi mutta Nikke laittoi mut ihan hirveään rääkkiin laukan suhteen. Sain pyöriä esteiden ympärillä ja välissä volteilla ja ympyröillä alkuun niin että Akun piti laukata aktiivisesti ja tehdä sujuvia vaihtoja. Olin aluksi vaan taas liian agressiivinen mutta Nikke sai taas musta neuvoillaann ne parhaat puolet irti ja Aku oli lopulta ihan super.
Hypyissä meiltä molemmilta kesti hetken päästä oikeaan laukan rytmiin, mutta sitten kun pääsin taas hyvään flowhun niin Aku alkoi tuntua jo omalta itseltään. Sarjalla se ei ihan viitsinyt työskennellä niin hyvin kuin radan muilla osiolla ja sitä työstimmekin loppuun aika paljon. Jokainen voi kuitenkin videolta nähdän sen mielettömän eron alkutunnin ja vikan rundin välillä. Kun vaan saan sen laukan kohdilleen ja annan Akulle tilaa, niin kyllä se hyppää. Toki se ei edelleenkään ollut senkään vertaa tarkka jaloistaan mitä parhaimmillaan on ollut, mutta annettakoon se anteeksi pidemmän tauon jälkeen.
Toisesta päivästä on pitkä videokooste jossa kuuluu myös Niken kommentteja mutta lyhykäisyydessään talven treenejä varten mun pitää muistaa
- Rento käsi edessä
- Kaarteesta ulos hyvässä rytmissä, hevonen jalan edessä
- Kohti estettä rennosti ja hevosen pitää antaa hypätä itse
- Hidas ylävartalo
- Kun treeneissä tulee pudotus hevosen virheestä, pitää oma ratsastus toistaa samalla tavalla jotta hevonen korjaa itse
Eli en yhtään saa puskea Akua, vaikka se jarruttaisi kohti erikoisesteitä, vaan se saa jäädä niistä hieman irti ja sen pitää hypätä ITSE. Olen taas puskenut alkusyksystä sitä liikaa kohti estettä ja siksi siitä on tullut epävarma.
Hyvänä esimerkkinä edistyksestä olivat Ypäjän ja Riders Innin kisat, missä sujui tosi kivasti ja nyt viimeaikaiset treenit, missä Aku on ollut innokas, mutta kuitenkin rela. On se vaan kumma miten yksi ihminen kahden päivän treenillä kitkee musta pois lähes kaiken pahan ja antaa niin paljon eväitä itsenäiseen treeniin. You just gotta love Nikke.
Aapo on nyt syksyllä hypännyt kotona ihan vain muutaman hassun kerran ja sen lisäksi olen käynyt kaksi kertaa Nissalassa ja Niken ja Nielsin kursseilla. Ajattelin näin yhden postauksen aikana päivittää teidät kartalle nyt siis Aapon hyppyjen osalta Nielsin kurssia lukuun ottamatta.
Ajatus, mistä tämä lähti, oli oikeastaan se kun itse selasin Aapon hyppykertoja läpi. Tajusin, ettei niitä ole todellakaan vielä monta ja silti hevonen tekee jo todella hyvin oikeastaan kaiken mitä sille on eteen laittaa.
Hyppykerta nro. 5.
Rosalla vierailun jälkeen hypättiin kotona vain yksi kerta ennen Aapon kuukauden mittaista lomaa. Siitä kerrasta teinkin oman postauksen, jonka löydät tämän linkin takaa. Hyppäsimme siis ekaa kertaa erikoisesteitä. Tämän jälkeen olikin siis vuorossa Aapon lähes kuukauden mittainen loma jonka jälkeen tein hypyt ekan ratsastusviikon jälkeen. Siitä kerrasta ei valitettavasti ole materiaalia, mutta työstin Aapoa ensin kolmella puomilla joiden väliin tuli kaksi laukkaa. Aapo teki sitä hirmu kivasti ja hyppäsin sen lisäksi muutamaa yksitäistä estettä diagonaalilla ja pitkällä sivulla. Pidin esteet ristikoina ja niiden edessä oli melko avonainen maalinja jotta se auttaisi Aapoa taas tauon jälkeen hahmottamaan esteet ja etäisyydet.
Hyppykerta nro. 6.
Seuraavan kerran hyppäsin viikon päästä Nissalassa. Sain avukseni ihan sattumalta Lotin, joka on tehnyt paljon nuoria hevosia ja ratsastanut ylipäätänsä todella paljon (Lotti=Charlotte Westerlund). Lotin kanssa työstettiin Aapoa ensin 5 perättäisellä ravipuomilla. Aapo oli puomirykelmästä ensin aika ihmeissään ja teki muutaman kerran ennen niitä siirtymisen käyntiin, mutta pienen kannustuksen jälkeen se teki puomit hienosti ravissa. Tämän jälkeen Lotti kokosi niistä ristikon ja tultiin sitä ravissa ensin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa mun piti olla tarkkana, etten auttaisi Aapoa liikaa hyppyyn, vaan mun piti antaa sille enemmän tilaa ja rauhaa tehdä ponnistus. Lisäksi kaarteissa Aapo meinasi olla hieman kiireinen ja pois tahdista joten mun piti olla rauhallisempi ja antaa sen tulla hieman hitaammaksi. Tässä vaiheessa Aapo ei ollut tarpeeksi hyvin mun jalan edessä koska halusi mielellään siirtyä ravista käyntiin kun olisi pitänyt jäädä ravamaan rauhallisemmin. Kun Aapo oli paremmassa rytmissä ja toimi ravissa, tulin laukassa vasemmalta saman ristikon apupuomin kanssa. Puomilta oli 2,5m ristikolle. Aapo teki tätä tosi rennosti ja hyvin. Lotti nosti ristikon tämän jälkeen okeriksi ja tultiin puomi sekä okseri laukassa. Aapo oli ihan rela ja suoritti superhyvin :)
Sitten otettiin mukaan treeniin värikäs lankku. Lotti teki lankusta tosi pienen pystyn jotta Aapolla olisi hyvä mieli mennä siitä yli. Sain itse hyvin kiinni okserilla siitä kuinka paljon sain tukea Aapoa ennen estettä, kuitenkin säilyttäen rentouden ja myös lankku ylittyi tällä samalla flowlla. Tehtiin sitten vielä nämä kaksi estettä "ratana", eli ensin okseri apupuomilla ja sen jälkeen vielä lankku. Aapo teki hienosti hommia ja saikin lopettaa treenin tähän. Lotti kehoitti Rosan tavoin pitämään esteet pieninä vielä jonkun aikaa jotta treeni ei menisi liian nopeasti eteen päin. Lotista Aapo oli hirmu fiksu ja kiva hevonen jolla varmasti pääsee hyvin etenemään :) Lotista tärkeää olisi sileällä keskittyä nyt vain siihen, että hevonen on tahdissa ja taipuu paremmin mun jalan ympäri molempiin suuntiin ympyrällä.
Tämän jälkeen tein seuraavalla viikolla töitä tuon samaisen apupuomin ja okserin kanssa. Koska tehtävä sujui nyt todella hyvin, otin mukaan myös yhden askeleen kavaletit sekä pari erikoisestettä. Aapo teki taas rennosti hommia, tosin eka hyppy hippola-lankulle oli hieman iso ja ylihypätty :D Vaikka Aapo teki kaiken kiltisti ja rennosti, oli se tässä vaiheessa musta edelleen hieman jalan takana. Olisin halunnut sen tehokkaamaksi takaa ja paremmin kohti tukea, mutta ihan en mielestäni onnistuntu täysin. Tämä jalan takana oleminen näkyy alla olevalla videolla mm. ennen kavaletteja. Koska toistoja ei noin vähän tehdyn hevosen kanssa voi tehdä ihan hirmuisesti niin päätin jättää korjaamisen seuraavan viikon Niken kurssia varten.
Hyppykerta nro. 7.
Niken kurssilla päästiin sitten ihan uusiin ulottuvuuksiin. Sain sileän työskentelyyn ekana päivänä niin paljon apua, että Aapo oli ihan kuin eri hevonen sen jälkeen! Nikke laittoi mut ratsastamaan Aapoa tosi rohkeasti raipalla. Ei niin, että olisin mäiskinyt sitä, vaan nimenomaan käytin sitä "merkinanto" välineenä eli jalan apuna. Joka kerta kun Aapo meinasi hidastaa ja nousi edestä ylös pois tuntumalta, suljin jalat ja raipan kiinni hevoseen. Kun Aapo lähti eteen, pidin tuntuman ja heti kun se renoutui alas, pehmenin itse kädellä. Tätä toistettiin niin kauan, kunnes Aapo ei enää miettinytkään jalan taakse jäämistä. Hypyt menivät nyt paljon paremmin eteenpäin kuin aiemmin ja muutenkin esteille pääsy helpottui ihan huomattavasti kun Aapo veti mua kohti estettä koko ajan paremmin ja paremmin!
c. Aada Lätti
Hypättiin Aapon kanssa ristikkoa lankkupuomilla alkuun niin että siirsin käyntiin ennen linjalla olevaa okseria. Aapo teki tätä hyvin ja saatiin jatkaa myös okserille parin kerran jälkeen. Linja ristikolta okserille oli 5 laukan väli ja Aapo teki sitä hyvin oikealla askelmäärällä :) Lisättiin tehtävään lopuksi vielä yksittäinen lankku jonka Aapo ylitti varmasti. Montaa kertaa ei tarvinnut tulla koska Aapo teki kaiken varmasti ja hyvin. Itse piti vaan muistaa jatkaa kohti estettä koska nuoren hevosen kanssa se on ainut vaihtoehto - koota kun ei vaan yksinkertaisesti voi. Alla video ekan päivän "radasta".
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Hyppykerta nro. 8.
Kurssin tokana päivänä oli ihana huomata, kuinka Aapo alusta asti liikkui ihan mielettömän hyvin kantaen itsensä aivan eri tavalla kuin ekana päivänä. Sen ravi oli tahdikas molempiin suuntiin ja se oli todella herkkä jalalle.
c. Aada Lätti
Ekat hypyt olin itse vähän "sokea", en päässyt verkkaesteelle oikeaan paikkaan parin ekan kerran aikana mutta sitten kun löysin hyvän rytmin, alkoivat paikatkin löytyä. Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin pari pienempää hyppyä punaiselle lankulle joka oli sijoitettu diagonaalille. Aapo teki ekalla kerralla tosi ison hypyn jostä näätte Aadan ikuistaman kuvasarjan alla :D
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Ekan kerran jälkeen este ylittyi paljon rennommin ja Aapo toimi tosi kivasti. Hypättiin yksittäisenä esteenä myös mustakeltaista okseria ja siellä Aapo hyppäsi alusta asti rennosti. Yhdistettiin vielä nämä kaksi estettä niin että hyppäsin kahdeksikolla näitä pari kertaa putkeen, jotta Aapo oppisi siihen, että esteitä tulee välillä useampi peräkkäin.
Sitten olikin sarjan vuoro. Mielestäni tässä vaiheessa Aapo olisi voinut saada hieman matalamman aloituskorkeuden, mutta sitä on hyvä jossitella nyt jälkeen päin. Sarja oli kahden askeleen sarja systeemillä pysty-okseri. B-osassa oli sokeripalat esteen alla ja sarja oli 80cm korkea. Nikke uskoi Aapon selvittävän sen hyvin ja tulin sinne saman tien punaiselta lankulta suoraan laukassa. Aapo olikin yllättäen asiasta eri mieltä ja tyssäsi a-osalle. Noh, ei hätää ja tultiin uudestaan. Taas Aapo kuitenkin tyssäsi ja nyt hieman jo potkaisin sitä koska toinen kerta ei enää ole ihan sallittu juttu.
c. Aada Lätti
Nikke pyysikin mua sitten tulemaan eka ravissa vain b-osan. Taaskaan Aapo ei suostunut menemään yli ja Nikke kritisoi mun oman käden tukea ennen estettä. Pidin liikaa tuntumaa ja kun hevosen olisi pitänyt hypätä, käsi seisoi liian kauan ja hevonen ei saanut lupaa hyppyyn. Sain onneksi tämän korjattua, mutta silti Aapo pysähtyi vielä kerran. Sitten komensin sitä jo ihan kunnolla koska se rupesi menemään jo possuilun puolelle.
c. Aada Lätti
Kolmannella kerralla päästiin jo yli ja sitten tultiin b-osaa ravissa ja kun se toimi, siirryttiin laukkaan ja tultiin laukassa vain b-osaa. Tämän jälkeen tultiin kerran koko sarja ilman ongelmia. Aapo sai siihen väliin huilit ja sen jälkeen jatkettiin sarjan hyppäämistä. Tehtiin aika monta toistoa, jotta saatiin Aapo ymmärtämään että sen täytyy itse tulla sarjavälissä hieman enemmän ylös edestä ja jäädä takajaloille. Mun piti vaan toistaa koko ajan sisääntulot sarjalle samalla tavalla ja antaa hevosen oppia omista virheistään. Ja heti kun Aapo teki hyvin, se sai kävellä. Nikestä on tärkeää että hevonen itse oivaltaa milloin se on tehnyt oikein. Jos ratsastaja joka kerta auttaa (tai häiristee) sitä ohjalla ja pohkeella johonkin suuntaan, ei hevonen ikinä voi oppia samalla tavalla milloin se itse tekee oikein. Tiputuksia voi estää esim. radalla auttamalla hevosta, mutta treeneissä hevosen pitää välillä tehdä se pudotus, jotta sen hyppy voi muuttua sen omasta takaa laadukkaammaksi. Ja silloin kun se pudotus tulee, ratsastajan pitää vain pystyä toistamaan samalla tavalla lähestyminen, jotta hevonen voi korjata itse. Aapo onneksi hiffasi mistä oli kyse :)
c. Aada Lätti
Teimme vielä yhden radan jossa oli lankku, portti, lankku ja sarja. Aapo teki nämä hyvin ja sai lopettaa siihen. Tällä kertaa hyppäsimme siis selkeästi enemmän ja isompia kuin aiemmin ja seuraavan viikon hypyt pidinkin sitten paljon helpompina.
c. Aada Lätti
Niken kurssista oli siis Aapolle ihan mieletön hyöty ja vielä enemmän siitä hyödyin minä itse. Sain taas vahvistuksen siihen, kuinka täytyy vain uskaltaa luottaa siihen mitä on itse tekemässä ja uskaltaa toteuttaa sitä omaa visiota. Nyt tekeminen oli vain jäänyt miettimisen tasolle, mutta ehkä ihan hyvä niin. Jos olisin jo aiemmin ratsastanut Aapoa raipan ja jalan kanssa tuolla tavalla eteen, olisi se ehkä vain hämmentynyt. Nyt se on saanut rauhassa edetä ja uskon että tämä "patistelu" tuli meille juuri oikeaan kohtaan. Nyt se oli siihen valmis ja kurssin jälkeen se on liikkunut ihan mielettömän hienosti! Hiljaa hyvä tulee :)
Nyt kun noita videoita katsoo järjestyksessä, huomaan ainakin itse kuinka Aapo kehittyi lyhyessä ajassa tosi paljon. Vielä tuolla Nissalan videolla sen rytmi on ravissa epätasainen, se ei pyri kohti tuntumaa ja se saisi olla paljon paremmin jalan edessä. Rauhalan videolla se on jo parempi, mutta edelleen jalan takana, mutta paremmalla tuntumalla jo. Niken kurssin videoilla se pyrkii eteen ja on huomattavasti paremmalla tuntumalla. Edelleen se saisi tulla pidemmälle kaulalle niin sileällä kuin hypyissä ja jäädä kantamaan paremmin, mutta etenkään nuoren hevosen kanssa asiat eivät tapahdu hetkessä. Onni on kun on hyviä ihmisiä auttamassa ja huomaa heidän avullaan mitä lähdetään milloinkin kehittämään. Nyt on tärkeintä saada Aapolle lihasta ja se tulee rennon työskentelyn ja kantamisen kautta.
Kun Nikke näki Hildan kurssin toisena päivänä ensimmäistä kertaa kysyi hän naureskellen "mikäs raketti tämä on".. Ei saanut poni siinä vaiheessa kovin suurta respektiä paksuine talvikarvoineen ja pienen säkäkorkeutensa ansiosta :D Naureskelin Nikelle takaisin ja sanoin että se on mun poni..
Sileän työtä Nikke ei hirveästi ehtinyt kommentoida kun hyppäsin Akun selästä suoraan Hildan kyytiin ja suoritin aikamoisen pikaverkan :) Ponin kanssa mulla ei onneksi ole mitään suurempi ongelmia yleensä sileällä joten se ei haitannut.
Ponin eka metri Dumissa viime vuonna
Aloitettiin hypyt pienellä pystyllä diagonaalilla ja poni oli ihan pikkuisen innoissaan. Jo kulmasta se oli lähdössä aivan täysiä kohti pystyä ja sainkin tehdä alkuun aika monta pidätettä ennen kuin sain sen rauhoittumaan :D Ei vakuuttanut poni Nikkeä vielä tässäkään vaiheessa, kun se syöksähteli eteen kohti estettä ja teki selättömiä hyppyjä. Ponillahan en ollut hypännyt Saksan jälkeen ollenkaan ennen kurssia, mutta sieällä ollaan työskennelty ja ratsastuskoulun estetunneilla se on tietenkin käynyt koko talven, joten hyppyaukoa sillä ei sinänsä ole ollut.
Vasta kun aloitimme varsinaisten ratojen osien läpikäynnin, rupesi poni suorittamaan omana itsenään. Se rauhoittui ja alkoi hyppäämään omalla tasollaan jolloin hypyt pyöristyivät ja alkoivat tuntua selkään niiltä normaaleilta Hildan hypyiltä. Ja sitten poni vakuutti Niken kyllä kaikin tavoin!
Poni hyppäsi todella varmasti ja hyvällä tekniikalla oikeastaan kaikki radat. Se avasi todella hyvin takaa ja kunhan vain itse odotin hypyn aivan loppuun asti ja olin hypyssä ylävartalon kanssa rauhassa, teki poni ihan supereita hyppyjä. Lopputulos olikin se, että Nikke otti videota Saksaan ponista kun se oli niin stara :D
Yhden hieman suuremman askelvirheen tein itse tokavikalla rundilla sarjalle, mutta onneksi ponin kanssa mahtuu hyvin kolmella laukalla kahden askeleen hevosväliin ;) Poni oli muuten aika hieno kun venyi koko treenien ajan isojen heppojen sarjaväliin!
Poni hyppäsi sille jo ihan hyvän kokoista rataa kurssilla ja nyt uskallan elätellä toiveita että pääsisin tällä kaudella hyppäämään sen kanssa jonkun 100cm kansallisen Hippos-luokan :) Katsotaan miten niitä tulee vastaan ja kuinka poni jatkaa treeneissä menoa, mutta ei se yhtään mahdottomalta ajatukselta tunnu!
Hildan omistaja Hanni teki Hildan treeneistä videon, kiitos :)
Vihdoin sain kaikki kuvat ja videot ladattua ja muokattua Retun osalta Niken kurssilta!
Retu hyppäsi siis vain yhden päivän Niken kurssilla. Kurssin lokaationa toimi jälleen Hongisojan kilpatalli ja sen loistavat puitteet.
Tästä kuvasta näkee hyvin kun käsi ei mene tarpeeksi kohti suuta
Alkuun työstettiin hevosia sileällä ja natisin Nikelle Retun vaikeasta ratsastettavuudesta laukassa. Jos en ole ratsastanut sitä läpi montaa kertaa viikossa, ei se jää pyöreäksi ohjan ja pohkeen väliin etenkään vasemmassa laukassa ollenkaan. Tämän vuoksi ratsastan sen usein esteverkassa gramaaneilla läpi. Silloin hypyt ovat olleet kauttaaltaan pyöreämpiä ja laukka paremmin hallinassa. Nyt mulla ei siis kuitenkaan ollut gramaaneja ja olinkin aika vaikeuksissa sen laukan kanssa jo oikealle. Nikke neuvoikin mua sitten vaan pitämään Retun nenän ylhäällä ja keskittymään vaan sen takajalkoihin ja siihen että se kääntyisi tasaisesti ulkoa niin että mun käsi liikkuisi koko ajan kohti suuta. Niken mukaan tuollaisen hevosen kanssa tärkeämpää kuin peräänanto on se, että se on tasaisella tuntumalla pidemmällä kaulalla ja laukkaa takaa eteen. Sainkin työstää Retua aika kauan erilaisilla ympyröillä ennen kuin Nikke oli tyytyväinen tuntumaan ja hevosen reaktioon ulkoavuista.
Aloitettiin hypyt lopulta pienellä pystyllä jossa Nikke vartioi taas kärppänä mun ylävartaloa. Lisäksi Retun laukan piti säilyä koko ajan tasaisesti kohti tukea esteelle asti ja se oli mun osalta vaikeaa. Mielelläni olisin jäänyt kaarteissa pidättämään liikaa, jolloin laukka rikkoontuu rytmiltään ja Retun selkä laskee liikaa alas. Kun lopulta maltoin vain olla ja pitää tasaisen tuen Retu parani todella paljon.
Näiden hyppyjen jälkeen jatkettiin pitkällä jumppalinjalla. Siellä Retu hyppäsi oikealta koko ajan hyvin, mutta vasemmalta tultaessa mun piti rajottaa sitä huomattavasti enemmän ulkoavuilla. Alimpana olevalta videolta näkyy hyvin miten koko hevonen suoristuu ihan hirveästi loppua kohden ja kuinka hypyt pyöristyvät. Rajoittamisella tarkoitan siis sitä, että pidän enemmän oikealla ohjalla ja rutistan oikealla jalalla, jotta hevonen joutuu jäämään keskelle, eikä hae tilaa ulkoa, jolloin se ei joudu hyppäämään koko kropan läpi. Kun Retu oli suora, ponnisti se paremmin molemmilla takajaloilla ja hypyt olivat tosi hyvän tuntuisia selkään. Tästä hyvä esimerkki tuossa alla olevalla videolla :)
Lisäksi Nikke kiinnitti huomiota mun ratsastamaan kaarteeseen ennen jumppaa vasemmalle. Helposti lähden kääntämään aavistuksen aikaisin ja jään enemmän mun vasemmalle istuinluulle ja nojaan liikaa sisään. Tätä korjattiin sillä että käänsin hieman myöhemmin ja yritin tehdä kaiken enemmän molempien ohjien kautta kuin vain vasemman.
Kun jumpat oli jumpattu, oli Retu tosi rauhallinen ja miellyttävä pienellä neljän esteen radalla. Ideana oli Akun tavoin saada hevonen etenemään isossa laukassa rauhallisesti. Tehtiin aluksi linjalle yksi laukka enemmän, jotta Retu odottaisi myös isommassa laukassa paremmin. Harmi ettei niitä viimeisiä ratoja ole videolla, Retu hyppäsi ihan mielettömiä hyppyjä :) Mutta videolta näätte kuinka rauhallinen Retu oli, nyt kun sain sille pidemmän kaulan ja itselleni tasaisemman käden kohti suuta.
Niken mukaan Retun kanssa ei sinänsä ole mitään "ongelmaa", mutta tasaisuutta täytyy saada lisää. Valmentajani jutteli Niken kanssa sunnuntaina ja he olivat yhdessä todenneet että Retun kanssa on tehty ihan oikeita asioita ja että mun omaa tekemistä vaan täytyy vartioida jotta se pysyy tällä samalla rauhallisella tasolla. Tuollaisen fiiliksen kun saisi Retun kanssa kisoihin niin ai että :)
Nikke oli jälleen ilahduttamassa meitä Suomessa ja itse osallistuin neljällä ratsulla valmennukseen :) Ensimmäisenä molempina päivinä vuorossa oli Aku.
Heti lauantaina Nikke kehui Akun kehittynyttä laukkaa ja sitä, kuinka se liikkui paljon elastisemmin ja paremmin omilla takajaloillaan. Kotiläksyksi tuli vielä kuitenkin ratsastaa kaulaa puolivälistä vielä syvemmälle ja pidemmälle eteenalas, mutta muuten asiat olivat kuulemma hyvin reilassa :)
Aloitimme sileän työn jokaisen ratsukon kohdalla hieman erilaisilla teemoilla. Mulla ja Akulla tetävänä oli suorittaa eteenratsastuksia ja kokoamisia. Sain ne tehtyä itseasiassa aika hyvin. Tätä edesauttoi kokeilussa oleva kuolain. Sanoinkin tässä vaiheessa Nikelle, että Akulla oli suussa astetta ohuempi nivel, jotta saisin sen paremmin kaarteissa irti vasemmalta, etenkin oikealle. Idea oli Nikestä ihan hyvä ja hän sanoi tarkkailevansa menoa etenkin sen kuolaimen kannalta.
Hypyt aloitimme pienellä pystyllä ravista. Aku teki ihan hyviä hyppyjä ja jo muutaman kerran jälkeen tulin jo laukassa. Nikke toivoi esteen jälkeen tasaisuutta, Aku hieman pukitteli ja oli villi ekoilla kerroilla. Se tasoittui kuitenkin ihan hyvin ja hypytkin muuttuivat vähitellen rennommiksi.
Mistä toi körmyselkä taas on tullut? Treeniä sen osalle siis..
Pitkälle sivulle Nikke oli rakentanut pitkän jumppalinjan. Akuhan tunnetusti ei ole kovin ketterä näissä jumppajutuissa joten minulla ei sinänsä ollut mitään suuria odotuksia sen suhteen. Ensimmäiset hypyt kuitenkin jo todistivat sen, että hevonen on saanut paljon lisää voimaa ja ketteryyttä! Hevonen oli hyvässä tasapainossa koko linjan ja teki teräviä hyppyjä. Se pysyi hyvin suorana ja suoritti kaikin puolin rennosti.
Itse sain neuvoksi Nikeltä ajatella enemmän kättä kohti suuta. Eli ohjaa ei saanut työntää pois, käden vaan piti liikkua pehmeästi kohti suuta väleissä ja hypyissä. Kuolaimen piti pysyä suussa koko ajan vakaana, jotta tuki olisi koko ajan samanlainen ja rento.
Kun jumpan esteet nousivat jo aika isoiksi, tuli meille Akun kanssa ongelmia sen suoruuden suhteen. Eli kun esteet nousivat ja Akun olisi pitänyt työskennellä enemmän koko kropan läpi, haki se sen sijaan tilaa valumalla koko ajan vähän vasemmalle. Sain mennä siihen ihan kunnolla "kiinni", eli pitää kunnon tuen oikealla ohjalla ja vasemmalla jalalla. Multa meni muutama kierros tajuta kuinka paljon sain oikeasti vaikuttaa ja lopulta Aku hyppäsikin kyllä paljon paremmin niitä isompiakin esteitä kuin aluksi.
Jumppailun jälkeen haluttiin vielä löytää hevosille sujuvuutta. Ratsastimme helpon neljän esteen radan jonka Aku suoritti joka kerta hyvin ja varmasti.
Kuolaimesta Nikke oli sitä mieltä, että sileällä se toimii oikein hyvin, mutta hypätessä voisin kokeilla jotain erilaista kuolainta. Se mikä se voisi olla, jäi vielä tässä vaiheessa avoimeksi.. Akuun kaivattaisiin kuitenkin lisää tasaisuutta ja rentoutta väleihin, jolloin se ei anakaan saisi olla mikään tuollainen tervä kuolain. Sunnuntaina Nikellä kuitenkin oli idea tähänkin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!
Satulasta unohdimme keskustella aivan täysin. Kerroin kyllä lauantaina uudesta Antareksesta, mutta unohdimme tyystin keskustella koko penkistä.. Hups. Noh, ei se ainakaan kovin paha voinut olla koska Nikke ei kiinnittänyt siihen huomiota.. :D
Niin kuin olena aiemminkin kertonut, Nikke oli tosiaan kaksi päivää Suomessa valmentamassa Hongisojan kilpatallilla. Olin koonnut kurssille aika hyvän kokoisen porukan ja tunteja riitti aamusta iltaan. Itse osallistuin neljällä hevosella. Nyt kerron teille ensimmäisenä Retusta.
Meillä oli Retun kanssa itseasiassa näin lyhyesti sanottuna todella onnistunut Niken valmennus. Kirsin valmennuksessa edellisellä kerralla saavutettu rentous ja rauhallisuus näkyi myös näissä tunneissa etenkin radoilla ja olin Retuun tosi tyytyväinen.
Jotenkin musta tuntui että Retu oli rauhoittunut, mutta itseasiassa se taisinkin olla minä :D Kaikki tapahtui paljon paremmalla maltilla, puomeja ei pudonnut ja rytmi säilyi todella hyvin molempina päivinä. Sain pidettyä kädet hyvin lähellä toisiaan ja pidätteet tulivat suoralla kuolaimella, eikä molemmista ohjista epätasaisesti vetäen.
Aloitin verkat molempina päivinä gramaaneilla jotta saisin Retun paremmin läpi sileällä. Tämä toimi hyvin ja Retu rentoutui etenkin tokana päivänä hyvin. Ekana päivänä sain olla tarkkana että mulla oli vasemmalle enemmän irroittava oikea ohja ja vasen jalka tukena jotta Retu irrottaisi suorilla paremmin vasemmasta ohjasta ja tulisi vielä rennommaksi eteen alas ulko-ohjan ja sisäjalan väliin. Niken ohjeilla sain sen tosi mukavan tuntuiseksi :) Retu on vasemmalle aina todella paljon hankalampi saada kunnon tuelle ja olen ollut selkeästi liian paljon "kiinni" ulko-ohjassa, kun sen täytyisi vaan irrottaa enemmän jolloin vasemman jalan voi saada läpi kohti ulkotukea. Sisäohjalle täytyy saada myös tuntuma kun hevonen venyttää eteen alas, koska muuten se ei ole rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Tämä on juuri se suurin ongelma Retun kanssa ja aiemmin se on heijastunut radoilla etenkin vasemmalta tuleviin pieniin kaarteisiin, joissa Retu kanttaa liikaa, eikä suoristu rehellisesti, josta taas seuraa pudotus. Koko kevään ajan on siis tehtävä paljon sileän työtä jotta saan Retun paremmin apujen väliin sileällä ja vahvistettua sitä kautta sen takaosaa entisestään.
Niin kuin jo alussa sanoin, kaikki tuntui hypätessä tosi hyvältä. Videolta näette yhden radan ja kuvissa näkyy maanantain menoa. Maanantaina Retu oli sunnuntaihin verrattuna vieläkin tasaisempi ja se hyppäsi muutamia todella hienoja hyppyjä. Mitään kovin isoa ei hypätty kumpanakaan päivänä kun hepalla on ollut niin pitkä hyppytauko.
Nikke tykkäsi Retusta hevosena. Se suorittaa hyvällä ja rehdillä asenteella vaikkei olekaan mikään tekniikkamaisteri. Lisäksi Nikke oli etenkin maanantaina tyytyväinen mun ratsastamiin paikkoihin ja sain siitä useaan otteeseen kiitosta. Lisäksi paino oli nyt paremmin jalustimilla ja muutamaa huomautusta lukuunottamatta myös ylävartalo oli hyvin pystyssä.
Oli ihana huomata miten tuo Saksan reissu on auttanut mua ihan huomaamatta myös niiden hevosten kanssa, jotka eivät olleet mukana. Vaikka hyppäsin Saksassa pääsääntöisesti vain Akulla, olin silti myös Retun kanssa ihan uudella fiiliksellä liikenteessä. Toivottavasti päästään myös seuraavalle Niken kurssille Rekun kanssa, siitä on varmasti meille apua tulevaa kisakautta ajatellen :)
Moni on kyselyt milloin Nikke tulee seuraavan kerran vamentamaan ja miten kurssille pääsee mukaan. Tässä olisi seuraavan kurssin speksit, tervetuloa vaan rohkeasti mukaan :)
Viime kurssi oli sen verran menestys, että paikkoja ei ole vapaana kovinkaan montaa, joten kannattaa ilmoittautua nopeasti!
Hevosen yöpyminen Hongisojalla on mahdollista. Tallilla on uusi hieno maneesinpohja sekä kattava estekalusto.
Myös Aku hyppäsi kaksi päivää Niken kurssilla. Akun kanssa keskityttiin, ylläriylläri, rytmiin ja takajalkojen aktiivisuuteen.
Ekan päivän treenit aloitettiin sileän treenillä, jossa ideana oli saada Aku pitkälle kaulalle ja oikein syvälle eteen alas. Oikealle tämä onnistui aika kivasti niin ravissa kuin laukassa, mutta Retun tavoin vasemmalle mun piti saada Aku enemmän venyttämään eteen rennolla tuntumalla vasemmalta. Akun piti kuunnella paremmin vasenta jalkaa, jotta se voisi tulla paremmin oikealle ohjalle ja irti vasemmalta. Samaan aikaan sen piti kuitenkin olla irti oikealta, mutta kuitenkin tuella. Pienemmässä laukassa saan Akun tässä vaiheessa ihan hyväksi, mutta heti kun joudun suurentamaan laukkaa, meinaa Aku karata liian ylös ja selkä painuu silloin alas. Harmittaa kun en saanut verkasta vieota, ero oli aika suuri nimenomaan vasemmassa kierroksessa.
Kun suorat urat olivat kunnossa ja sain ratsastettua Akun eteen ja taakse niin, että se säilyi tuella edessä alhaalla, siirryimme ympyrälle. Siellä jatkoimme takajalkojen metsästämistä. Mun piti itse tarkkailla omaa jalkaani, jotta se pysyisi tarpeeksi edessä jotta Aku ottaisi sen vastaan taivuttavana apuna. Liian takana se työntäisi vain takaosaa ulos ja sitä emme tässä vaiheessa halunneet. Sain Akun laukkaamaan todella hyvin rentona ja takajalat aktiivisena jo aika pitkiäkin pätkiä ja Nikke jaksoi koko ajan painottaa sitä, että mitään muuta sileän työssä ei pitäisi miettiä kuin niitä takajalkoja. Ne on nimittäin saatava aktiivisemmiksi jos haluan laukan säilyvän joka paikassa rennompana ja vahvempana. Etenkin kisoissa tarvitsen Akun jännittyessä niitä takajalkoja enemmän hommiin kuin missään muualla. Sitä varten mun täytyy oppia työstämään se rennommaksi, mutta samaan aikaan atiivisemmaksi joka kerta uudessa paikassa.
Tunti jatkui kavaletilla ja puomeilla, jotka oli sijoitettu pienelle ympyrälle. Aluksi oikealle Aku ei halunnut odottaa tarpeeksi puomille ja teki viimeisen laukka-askeleen välillä hieman voimattomana ja puolikkaana. Vaikka paikka olisikin ollut ihan hyvä, ei se viitsinyt joka kerta laukata viimeistä askelta kunnolla jonka vuoksi toistimme ympyrällä olevaa tehtävää jonkun aikaa. Vasemmalle Aku oli yllättäen parempi ja hyppykaari rentoutui muutamien toistojen jälkeen.
Tekniikkajutuille seurasi jatkoa kun teimme puomi-kolme laukkaa-pysty tehtävää joka tuli meille tutuksi jo Saksassa. Jälleen pystyyn lisättiin vinopuomit, mutta ihan niin hyväksi emme saaneet hyppykaarta kuin Saksassa. Jätin Akun muutaman kerran turhan yksin esteelle ja hypykaari hieman katkesi kun en tukenut ponnistusta tarpeeksi jalalla, mutta onneksi loppuun saimme pari onnistunutta hyppyä niin minun kuin hevosen osalta. Koitan saada seuraavalla kerralla tällaisista treeneistä ennen ja jälkeen tyypisiä videoita.
Kun verkkajutut olivat paketissa aloitimme hyppäämään radan osia. Tein itse muutamia lähestymisviheitä, mutta pääosin Aku hyppäsi hyvin. Yksi suora linja sarjalla oli sijoitettu suoraan seinän viereen ja siellä mun oli aluksi vaikeaa saada Aku rehellisesti suoraksi. Kun esteet kasvoivat suuremmiksi sain tehtäviin selkeästi paremman flown ja maltoin jatkaa kaarteista aika kivasti ulos niin, että annoin vain esteiden tulla. Mitään kovin isoa emme ekana päivänä hypänneet, pääasiana oli vain saada rytmiä ja lähestymisiä kuntoon mun osalta.
Toiselta päivältä mulla on teille kivasti videomatskua ja olen taas lisäillyt hieman tekstejä sinne videon sekaan niin että näätte aina mitä tarkoitan tietyilla korjauksilla mitä Nikke halusi mun tekevän tai mitä sillä rundilla oli pielessä.
Verkkahypyissä Aku olisi saanut olla kaarteissa rennompana pyöreänä edessä mutta itse hypyt olivat aika ok. Näitä seurasi eka rata jonka aikana Aku oli aivan liian kiieinen ja kiskoi mua irti satulasta minkä kerkesi. Nikke hakikin mulle tämän jälkeen martignaalin joka onneksi vähän rauhoitti menoa. Kun Aku huomasi että mulla oli se martignaali jälleen käytössä, protestoi se mun isompia pidätteitä ja viimeiselle esteelle jouduinkin pysäyttämään sen, koska pidäte jäi hieman liian vahvaksi ja Aku jäi liian paljon paikoilleen. Tästä Nikke neuvoi mua vaan jatkamaan seuraavalla kerralla rennommin ulos kaarteesta vaikka Aku ei jäisikään ihan niin rennoksi kuin haluaisin edestä-
Seuraavalle radalle rentoutin hieman kättä ja kaikki sujuikin tosi hyvin sen myötä. Ratsastin hyvin ulos kaarteista, etenin tasaisessa rytmissä ja Aku hyppäsi todella hienosti. Tällä tavalla kun me toimintaan Akun kanssa yhdessä ei mikään tunnu hankalalta :)
Koska kaikki sujui niin hyvin ja Nikke oli tyytyväinen, nostettiin esteet vielä hieman isommiksi ja tulin lyhennetyn radan. Aloitin sitten heti liian varovasti ja tokalle esteelle nypin turhaan yhden ylimääräisen askeleen. Sain saman tien käskyn aloittaa alusta ja alkurata olikin hyvä. Neljännelle esteelle Aku jäi hieman empimään ja ajautui hieman vinoksi josta seurauksena oli pudotus. Sarjalla hevonen hyppäsi hyvin a-osalla mutta b-osalta se saisi hypätä rennommin ulos. Nyt kun laukka rullaa noin hyvin, jäävät sarjat yllättäen meille jopa lyhyiksi, jolloin Akun täytyisi oppia hieman enemmän odottamaan välissä jotta se saisi hypättyä rehellisemmin ulos. Sarjoille Nikke neuvoikin mua jäämään vielä paremmin pystyyn välissä ja työntämään lantiota eteen b-osalle. Viimeiselle esteelle Aku teki oman takajalkavirheen, joista sen täytyy Niken mukaan vaan oppia.
Seuraavaksi tultiin vain kolmen laukan linja, jossa Aku tekee takajalkavirheen hyvästä paikasta. Okserin edellisen kierroksen virheen se kyllä korjaa, mutta saan silti tulla sen saman tien uudelleen. Seuraavalla rundilla hevonen korjaa hyvin ekan osan linjasta ja hyppää hyvällä tilalla ulos toisen osan. Sarjaankin saimme jo paremman hypyn ulos ja tähän Nikke oli tyytyväinen. Saimme lopetaa treenin tähän onnistuneeseen rataan ja itse olin kyllä tosi tyytyväinen päivän antiin. Sain itse kiitosta hyvistä etäisyyksistä ja koko ajan paranevasta rauhallisuudesta. Käsien kanssa on edelleen tekemistä, niiden täytyy pidättää vieläkin tasaisemmin. Myös ylävartaloa täytyy tarkkailla etenkin pienillä esteillä, se ei saa hypätä liikaa.
Akun taas täytyy muistaa niin sileälä kuin esteillä ne omat takaset. Niitä täytyy nyt vahvistaa entisestään erilaisilla kokoamisilla, eteenratsastuksilla sekä väistöillä. Jumppaavia tehtäviä olisi myös hyvä suorittaa kotona kerran viikossa.
Olisipa jo seuraava kurssi, en millään malttaisi odottaa.. Miltä Aku teistä näytti?
Niken kurssi tosiaan on jo muutaman viikon päästä ja vielä olisi tilaa muutamalle :)
Saksan reissun jälkeen en voi muuta kuin kehua Niken työtä valmentajana. Harva näkee oikeasti noin tarkasti mitä ratsastaja tekee ja tuntee. Harjoitukset kehittävät niin hevosta kuin ratsastajaa ja valmennus ihan oikeasti tuottaa tulosta. Nyt on siis loistava mahdollisuus päästä treenaamaan todella tehokkaasti. Nikkehän tulee jatkossakin n. kerran kuussa Suomeen, joten yhteen kertaan valmetautumista hänen kanssaan ei tarvitse jättää :)
Vihdoin kaikilla teilläkin on mahdollisuus osallistua omilla hevosillanne Niken valmennuksiin Suomessa!
Nikke tulee ensimmäiselle valmennusreissulle Suomeen 15.-16.2. Valmennus järjestetään Hongisojan kilpatallilla ja kurssin hinta on 140€ + maneesimaksu 20 € (sisältää 2 päivää).
Nikke on valmentajana todella kannustava. Hän lukee äärimmäisen hyvin niin hevosta kuin ratsastajaa ja valitsee kaikille ratsukoille heidän työskentelyään tukevia tehäviä.
Jos kiinnostuit, niin ilmoittaudu osoitteeseen erika.hanhisuanto@hippola.net. Kurssia kosekevia kysymyksiä voi lähettää samaan osoitteeseen :)
