Kuninkaalliset. Day 4. Mestaruuden 2. osa ja Saken estekoe

Ompas tästäkin vierähtänyt jo aikaa! Nyt sitten vikan päivän sepustukset ilmoille :)

Viimeisen päivän urakan aloitti siis Sakke. Vuorossa oli siis laatuarvostelun viimeinen osa, estekoe. Koska Sakke oli jo edellisenä päivänä osoittanut väsymisen merkkejä, tein todella tiiviin ja lyhyen verkan. Ihan vain pari hassua kierrosta ravia ja laukkaa. Laukka oli harmikseni todella kulmikas ja se ei meinannut millään pyöriä kunnolla.

Siinä vaiheessa totesin että parempi antaa vain Saken kävellä koska verkka oli sen verran nafti, etten päässyt kunnolla laukkaamaan siellä eteen kevyessä istunnassa. Kävelyjen jälkeen siirryin radan puolelle ja otin saman tien laukkaa eteen kohti tukea. Herättelin siis Saken kunnolla ja otin muutamat verkkahypyt. Laatuarvostelussa nelivuotiaat saavat siis hypätä kaikkia kolmea tehtävään kuuluvaa estettä ensin ihan pienenä ennen kunnon suoritusta. Sakke teki hypyt varmasti, mutta laukka olisi saanut olla paljon aktiivisempi ja napakampi. Kun olin verryttelyhypyt tehnyt, annoin tuomareille luvan nostaa esteet.

Esteet nousivat melko korkeiksi heti ekan kierroksen jälkeen. Olin hypännyt kotona n. 80cm rataa ja yksittäisenä enintään 90cm korkean okserin, joten hieman alkoi jännittämään kun rata oli jo tokalla kierroksella yli 80cm. Sakke oli onneksi koko ajan tosi varma, mutta vikan kierroksen metrinen okseri oli jo musta aivan valtavan kokoinen Sakelle. Onneksi se hyppäsi puhtaasti ja näytti hyvää tekniikkaa olemalla varovainen.

Kommentit Sakesta olivat "Hyvä jalkatekniikka, käyttää melko hyvin selkää. Laukka ei vielä ole tarpeeksi voimakas ja sitä on hankala lyhentää. Hevonen on kuitenkin todella yhteistyöhaluinen ja pyrkii olemaan varovainen. Hyvin esitetty ja valmisteltu". Hyppytekniikasta psteitä 7,25, hyppykapasiteetti ja laukka 7 ja ratsastettavuus sekä yhteistyöhalukkuus 7. Olin itse hieman pettynyt tuohon viimeiseen pistesaldoon, sillä mielestäni Sakke antaa hyvin ratsastaa sekä vaikuttaa itsensä ja se on todella yhteistyöhaluinen, mutta näin nyt tällä kertaa. Muuten pisteet olivat mielestäni ihan linjassa, sillä huono laukan laatu juuri estekokeessa vaikutti tottakai paljon pisteisiin.

Sakke oli lopulta kahdeksas kun kuusi sijoittui kokonaiskilpailussa. Tottakai tulos oli hieman pettymys minulle, olin itse asettanut sijoituksen tavoitteeksi, mutta aina ei mene asiat niin kuin toivoisi :)

Kolmas kierros 120cm

Saken jälkeen pääsinkin jo kävelemään Retun mestaruusrataa. Johku ja Kirsi tulivat kävelyyn avuksi ja totesimme yhdessä esteiden olevan jälleen melko pieniä. Rata alkoi pystyllä ja jatkui suoralla linjalla trippelille. Kolmonen oli mielestäni yksi radan haastavimmista kohdista. Käännyttiin kulmamaisesti takaisin päin pieni tie okserille, mistä seurasi 25m linja pystylle kaarevasti. Tämän jälkeen kierrettiin puska ja tehtiin uusi lähestyminen vesimattopystylle jolta jatkettiin radan toiselle linjalle joka oli 21m. Tämän jälkeen oli aikaa ratsastaa seuraavalle okserille joka oli metsäkentän päädyssä ihan yksin. Sieltä taas hyvä matka jo itsessään haastavalle kolmoissarjalle, josta tehtiin suora linja pystylle. Viimeinen este oli radan keskellä ja oli esteistä kapein, haastava vika este siis. Yhteensä radassa oli 11 estettä ja 13 hyppyä. Edellisen päivän rata oli yhden hypyn lyhyempi - ratamestari todella koetteli meitä.

kolmas kierros, 120cm

Rata hypättiin siis 110cm korkeudella. Edellisen päivän sijaluku oli jaettu kahdella, josta saatiin pisteet jokaiselle. Ennen tokaa kierrosta lähes kaikki olivat siis yhden pudotuksen päässä kullasta. Lähdimme radalle käänteisessä järjestyksesä ja olin itse 7 vuorossa. Verkassa Kirsi oli auttamassa koska Johku joutui takaisin tuomarointihommiin.

Verkassa Retu oli suora ja todella hyvin avuilla. Se hyppäsi todella varovaisesti ja oli sopivasti innoissa. Parempaa fiilistä radalle mentäessä ei olisi voinut olla :) Jo ekasta esteestä asti tunsin miten messissä Retu oli. Se hyppäsi ihan mielettömän hyvin.. Kolmoselle en vaan meinannut saada sitä kääntymään kun se oli niin innoissaan ja jouduin avaamaan sitä kohti kolmos okseria liikaa. Sen jälkeen seurasivat ongelmat. Vaikka kolmonen päästiin yli kunnialla, ajautui Retu hypyssä liikaa oikealle ja se lähti oikaisemaan seuraavalle esteelle liikaa. Tässä vaiheessa en reagoinut tarpeeksi nopeasti ja ajuduimme auttamatta liian lähelle pystyä, josta saimme puomin. Koko loppuradan Retu hyppäsi upeasti ja en voinut kuin fiilistellä sen halua auttaa ja yrittää niin paljon mun puolesta.

Päästiin maaliin yhdellä pudotuksella ja sitten jännitettiinkin seuraavien tuloksia. Kun odotimme miten viimeiset selviäisivät radasta tajusin, ettei kukaan muu hevonen koskaan ole taistellut tolla tavalla mun puolesta. Vaikka olen Akun kanssa tehnyt hienoja ratoja ja se hevonen on vienyt mut korkeammalle tasolle, niin ikinä en ole saanut siitä noin vahvaa tunnetta. On hyppyjä missä se on tuntunut tuolta, muttei rataa, jossa se olisi tuolla tavalla taistellut. Se tunne mikä Retusta välittyi tolla radalla oli aivan uskomaton. Ihan kuin se olisi tiennyt miten tärkeää toi oli mulle <3

Rundin kolme viimeistä tekivät kaikki lopulta nollan, joten mun mitalihaaveet muuttuivat todella kaukaisiksi. Vaikka tekisin kolmannelta kierrokselta nollan, pitäisi kaikkien kolmen parhaan pudottaa vähintään kaksi puomia.. Kolmannelle kierrokselle pääsi siis 10 parasta.

Pääsin siis lähtemään kolmannelle kierrokselle ilman minkäänlaisia paineita ja tekemään vain suoritusta mun ja Retun ekalta 120-radalta. Rata oli 8 estettä pitkä ja se sisälsi yhden sarjan. Itse rata ei lopulta hyvästä uudesta verkasta huolimatta sujunut niin hyvin mun osalta. Ehkä se jännitys oli lauennut sen verran paljon, etten keskittynyt ihan täysillä. En vain jotenkin päässyt radalla esteille enää rytmissä ja tämän vuoksi Retu joutui liian lähelle mm. ekaa linjaa. Tämän vuoksi jouduin avaamaan sen laukkaa liikaa linjan tokalle osalle, mistä saimme puomin. Oma moka siis, ihan sama juttu kuin Dumissa. Myös sarjalle kämmäsin lähestymisen ja jouduin pyytämään Retun eteen kohti b-osaa, josta myös puomi. Myös vika este tuli alas, sinne vielä surkeampi askel kuin edellisille! Pidin kuitenkin sijoitukseni kuudennessa paikassa vaikka virheitä tulikin se 12. Kaikki kolme parasta hyppäsivät vikan kierroksen joko puhtaasti tai yhdellä puomilla, joten vaikka olisin ollut puhdas, en olisi päässyt 5:ttä sijaa ylemmäs.

uusi huppu Just Dressagelta on ihana<3

Kokemuksena kisat olivat upea ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä että Retulle ei ole henkisesti mitään ongelmaa hypätä noinkaan suurta rataa. On se vaan upea<3 Kiitokset myös Retun omistajille kun saan sillä kilpailla, noi hienoa hevosta tulee harvemmin vastaan! Myös hoitajat olivat isossa roolissa läpi viikonlopun, kiitos myös teille :)

Mukavaa tsemppiä loitte myös te kaikki lukijat jotka tulitte moikkaamaan :) Oli todella kannustavaa saada teiltä tsemppejä! Ja Retu kiittää myös kaikista kehuista, herrasmies kun on ;)

Ensi vuonna taas uudestaan. Tosin sitten onkin kaksi reissua kun kunkkarit on eri paikassa kuin mestaruus. Mutta sehän tarkoittaa vain tuplakivaa ;)

Urjala Day 2

Noniiin! Nyt olisi vuorossa Urjalan Kummajaisten toisen päivän läpikäynti. Tarinaa luvassa Virmasta, Jodasta ja Hildasta!

VIRMA

Mä en vaan käsitä kuinka toi poni on niin kone! Koko viikonlopun se vaan meni ja puksutti kaikki radat niin hienosti! Äitiponi näytti lapselle miten homma kulkee ;)

Sunnuntaina ponilla oli vuorossa lapsiponin kanssa piekkarimestaruudet. Ekana luokkana siis 80cm ja tokana 85cm. Kasikymppiin lähdin numerolla yksi (taas..) ja taas oli aikamoisia uusintakurveja luvassa! Perusrata oli hyvä, yhdelle toin vähän juureen ja sarja mentiin kahdella (hups). Virma ei vaan oikein enää veny ihan niin pitkälle kuin nuoruusvuosinaan, joten kun vaan itse on pystyssä ja tukee hyvin niin ei kaksi ole mikään ongelma noihin väleihin :) Uusinnassa tein pienet tiet, mutta en vetänyt ihan niin voitto silmissä kuin edelisenä päivänä. Suurimpana ratkasijana toimi muuri ja sen vaihtoehtoeste. En ole Virman kanssa koskaan muuria hypännyt ja kun kävin sen sille näyttämässä ennen rataa, tuijotti se sitä ihan äärettömän paljon. Päätin hypätä vaihtoehtoesteen ja tehdä mielummin varman nollan kuin ottaa kiellon siitä muurilta. Vaikka vaihtoehtoeste lisäsi matkaa jonkun verran oli tuloksena kolmas sija, hyvä Virma! Samalla jatkettiin kolmannelta tilalta piekkaritaistossa toiseen osakilpailuun.

enää en ihmettele mistä Hilda on perinyt sen hienot etujalat..

Toinen luokka, 85cm, olikin sitten jännä paikka! Hilda oli tippunut siis ekalla kierrokselta jo mitaleilta kun nollia oli niin paljon. Tai, jos melkeen kymmen olisi saanut hylyn ja Hilda olisi voittanut niin ehkä sitten sillä olisi ollut saumat, mutta aika huono mäihä olisi pitänyt muille käydä että näin olisi sattunut :D Virman kanssa piti siis laittaa kaikki peliin. Muuri oli jälleen uusinnassa ja vaihtoehtoesteenä ja jälleen kerran päätin valita sen vaihtoehtoisen tien. Mielummin se nolla kuin liian iso riski! Ja nollahan sieltä tuli ja aika kauan saatiin jännittää millainen mitali sieltä tulee, vai tuleeko ollenkaan. Reijan voitto oli varma, hän oli nopeampi kuin minä tokalla kierroksella ja ekan kierroksen kakkonen sai puomin. Ekan kierroksen nelonen oli kuitenkin tokalla kierroksella mua nopeampi ja nousi tasapisteisiin mun kanssa. Koska toisen kierroksen tulos ratkaisee tasatilanteessa tipuimme Virman kanssa hopealta pronssille. Oli kuitenkin tosi hienoa saada ponimamman kanssa mitali ja kunniakierroksella mentiinkin ihan täysiii!!!

aina on aikaa katsoa kameraan :D

JODA

Jodan kanssa meillä oli sunnuntaina luokkina 85 ja 95. Tytöt saivat kävelyttää Jodaa aika kauan, halusin että se on kävellyt itsensä lämpimäksi, jotta verkka-ajan saisi minimoitua ja näin kunto riittäisi isompaankin luokkaan. Verkassa heppa tuntui mielettömältä. Se oli hyvin ohjan ja pohkeen välissä, se odotti esteelle ja laukkasi hyvin ylämäkeen.

Radalla hyvä fiilis jatkui. Kasivitosessa saatiin harmittava pudotus uusinnassa, mutta muuten rata tuntui sairaan hyvältä! Hevonen teki juuri niin kuin pyysin ja kaikki paikat osuivat hyvin. Uusinnassa yksi puomi napsahti sarjan b-osalta mukaan, mutta aika olisi riittänyt helposti sijaan.

Ysivitosen verkassa otin vain kaksi hyppyä. Luokat olivat niin lähellä toisiaan että enempää hyppyjä ei hevonen tarvinut. Jos Joda oli edellisen verkan luokassa hyvä, niin nyt se toimi kuin ajatus. Fiilis oli huipussaan kun lähdin radalle!

Radalla eka este oli pysty, sieltä jatkettiin linjalle jossa väli oli 4 laukkaa, sieltä pitkän sivun trippelille, jonka jälkeen kaarrettiin okserille. Nämä kaikki esteet sujuivat hyvin ylämäkilaukalla ja hienossa tasapainossa. Sitten kuitenkin tapahtui jotain. Näin askeleen ajoissa, ratsastin Jodaa hieman eteen ja naps. Joda kielsi ihan puun takaa. Olin aika ällikällä lyöty koska paikassa ei ollut vikaa ja sama este oltiin menty jo kolme kertaa ainakin viikonlopun aikana. Komensin hieman hevosta ja tämän jälkeen koko rata olikin yhtä keilaamista. Okseri tuli alas, seuraava pysty tuli alas ja taisipa se seuraavan okserin etupuomikin kolahtaa maahan. Sarja sentään mentiin puhtaasti. Loppuradan paikat olivat hyviä, mutta hyppykaari muuttui tuon kiellon jälkeen aivan täysin, laukka ei ollut menossa enää ylämäkeen ja muutenkin koko pakka oli ihan sekaisin. En oikein vieläkään keksi syytä tähän, Hannin mielestä Joda näytti ottavan siitä komennuksesta nokkiinsa mutta ei se ihan siltäkään tuntunut.. Ehkä se jossain määrin saattoi olla sitäkin, mutta mene ja tiedä.

Musta oli kiva kuitenkin kisata Jodan kanssa kaksi päivää putkeen. Nyt tunnen sen huomattavasti paremmin, tiedän mitä se tarvitsee (pitkät kävelyt ja lyhyt verkka sekä ehdoton läpiratsastus ennen kisoja sileällä). Toivottavasti kesän aikana saan sen vielä johonkin kisoihin mukaan!

HILDA

Hildalla yksi tämän kauden päätavoitteista oli piensuokkien estemestaruudet. Kisa järjestettiin Kummajaisten toisena päivänä ja se sisälsi kaksi osakilpailua. Ensimmäinen käytiin tasolla 80cm ja toinen estekorkuudella 85cm. Sijapistett molemmista osakilpailuista ynnättään yhteen ja pienimmän pistemäärän saanut voittaa kisan.

Kasikympissä Hilda tuntui hyvältä koko perusradan vaikka muutamalle jouduin pitämään sitä hieman enemmän jotta askeleet mahtuisivat.  Uusinnassa laitoin sitten kaasun pohjaan ja oltiinkin Hildan kanssa voittajaa 0,01 sekuntia hitaampia, mutta sarjan b-osalta tuli puomi mukaan. Hieman selätön hyppy johti 4 virhepisteeseen, ai että harmitti!

Tokalla rundilla tehtiin sentään nolla. Perusrata oli viikonlopun radoista paras ja kyllä se uusintakin ihan mukiin menevä oli. Viimeiselle täytyi vaan vähän varmistella ponia kun se tuntui hieman ylivarovaiselta taas tokavikalle pystylle. Otin hieman isomman tien ja kehuin ponia koska tiesin että se ekan kierroksen nelonen ei tulisi riittämään mitaleille asti. Poni sijoittui luokassa kuitenkin 12. ja olin siihen tosi tyytyväinen.

HUI, muuri!!

Harmitti kyllä tosi paljon se ekan kierroksen nelonen, se oli vähän turha puomi ja oltas oltu ihan täysillä kiinni mitalitaistossa jos se olisi vaan pysynyt ylhäällä.

Alla olevalla videolla näätte tuon yhden harmillisen pudotuksen!

Viikonloppu oli siis äärettömän onnistunt ja hieno. Hilda sai kotiin kaksi rusettia, Joda yhden ja Virma 4 :) Virmalle ja mulle lisäksi mitali piekkareiden pronssista ja tavarapalkintojakin saatiin vaikka kuinka!

Isoin kiitos koko viikonlopusta Hannille, Janille ja Liinulle sekä Julialle. Katia tietenkään unohtamatta!! Kiitos myös Jodan omistajille mukavan hevosen lainasta :) Ens vuonna taas uudestaan ;)