tiistai 30. joulukuuta 2014

Sileän treeniä videolla

Sain teille vihdoin hieman videota sileän työskentelystä. Mun kunnon treeni koostuu tällä hetkellä aika paljon noista videolla nähtävistä avoista sekä kevyestä laukasta.

Avoilla halutaan hevonen parempaan rytmiin ja enemmän takajaloille. Siinä saa hyvin suoristettua hevosta ulkoavuilla ja samalla tehtyä taivutusta sisään. Kevyessä laukassa Akun täytyy koko ajan kantaa itse itsensä sekä laukata niin, että musta tuntuu että se "vie" mua koko ajan eteenpäin hyvässä tahdissa.

Alku ja loppuverkoissa hevonen halutaan niskastaan todella matalaksi. Se on noissa avoissa ja ravityöskentelyssä myös yksi avainsanoista, mutta samalla halutaan myös, että hevonen on sään ja selän kanssa ylhäällä. Hevosen ristiselkä halutaan tällä työskentelyllä auki, jotta se valmistelisi hevosta myös esteitä varten mahdollisimman hyvin. Avoissa mun täytyy saada ravissa Akulle vielä pidempi kaula jotta hevonen liikkuisi entistä paremmin kantaen läpi koko kropan.

Myös etenkin laukassa Akulle pitäisi saada vielä pidempi kaula, niin että saisin sen vain pohkeella työnnettyä kohti kevyttä tukea. Kaulaa pitäisi saada enemmän auki, kohti tukea, jotta hypyt onnistuisivat paremmin. Nyt on vaikea päästä kaarteista ulos, koska hevonen on liikaa sylissä ja sen vuoksi myös ponnistus ajautuu helposti liian lähelle. Toki Aku on jo parempi, mutta hommaa riittää vielä ;)

Parannusta on siis jo huomattavissa. Aku liikkuu jo huomattavasti paremmin itse, enemmän takajaloilla sekä rytmikkäämmin. Sen selkä on jo vähän auki ja mun on siksi myös helpompi istua siellä. Sileällä mun omat jalat alkaa olemaan ihan kivasti jo painon kanssa jalustimilla ja istuntakin rentoutuu koko ajan enemmän ja enemmän. Käsissä on vielä tekemistä, kyynärpäät ei ole vielä ihan hallinnassa ;)

Huomenna saatte kuvaa tän päivän estetreenistä!


sunnuntai 28. joulukuuta 2014

Enkkufiltti

Aku sai mammaltaan ennen Saksaan lähtöä ihan uuden villaisen "enkkufiltin". Loimi tuli nyt kyllä täälläkin tarpeeseen kun ilmat kylmenivät ja klippasin Akun taas korvista kavioihin :D


Villainen loimi on Eskadronin ja ajattelin pitää sen enemmän sellaisena siistimpänä loimena kisoja ja valmennuksia ajatellen. Vaikka tämä on sellainen ns. "massatuote" on se silti mielestäni todella tyylikäs. Siinä on selkeä printti ja se on laadultaan älyttömän hyvä. Tässä on kyllä vuosiksi eteen päin hyvä talven kaveri valmennuksiin ja kisoihin :)


Kuten kuvista huomaatte, klippasin Akun ihan kokonaan. Akuhan on ollut maailman helpoin ja kiltein aina klipata, mutta tänään se oli ihan mahdottomalla tuulella! En käsitä mikä sitä vaivasi, se vaan tärisi ja kaikki tuntui olevan sen mielestä ihan hirveää tänään. Sain sen kuitenkin kynittyä pienellä avustuksella ja vain muutama kohta kaipaa enää siistimistä.


Täällä Saksassa vesisateet on nyt toivottavasti jätetty ainakin hetkeksi unhohaan. Alkoi jouluaaton kovilla olemaaan sellainen olo, että tallivaatteiden sijasta märkäpuku ja snorkkeli olisivat parempi puvustus siihen keliin.. Tänään oli aivan ihana pakkaspäivä, harmi kun ei keretty kuvaamaan aikaisemmin auringon paisteessa.. Kuviin saatiin kuitenkin kivan näköistä taivasta mukaan :)


Ja eikös olekkin aika ihana tuo järvi tuolla kentän taustalla? Tänne on kyllä joskus pakko päästä myös kesäaikaan..

lauantai 27. joulukuuta 2014

Voittaminen

Puhuttiin Niken kanssa yksi päivä voittamisesta. En tiedä mihin kristallipalloon hän oli katsonut vai oliko joku kenties juorunnut mun voitontahdosta, koska sen verran pitkän luennon sain siitä milloin voi edes yrittää voittamista. Mullahan on tunnetusti ihan kauhean kova kisavietti ja jotenkin olen tähän asti kuvitellut että millä tahansa hevosella voi voittaa, mutta tämä keskustelu avasi taas silmiäni omalla tapaa.

Kansallisen Prix de Hippoksen voitto Turussa 18.5.2014

Kun ajattelen "aikuisia" hevosiani; Akua, Hildaa, Retua yms. olen ollut aiemmin sitä mieltä, että kuka tahansa noista hevosista voisi voittaa milloin vain. Teoriassahan se onkin näin, mutta todellisuudessa aika kaukana siitä. Nuoret hevoset ovat asia ihan erikseen, niiden kanssa ollaan aina radalla opettelemassa ja tekemässä tasaisia ja varmoja suorituksia.

Kansallisen Prix de Hippoksen voitto Turussa 18.5.2014, Rillan Renttu

Nikke kuitenkin iski mulle hyvän läpsyn vasten kasvoja kun aloitimme keskustelun sillä, ettei kaikilla vaan yksinkertaisesti ole varaa ostaa (raa´sti sanottuna) muutaman kauden jälkeen uutta hevosta kun edellinen on ajettu kisoissa loppuun ainainen voitontahto silmissä kiiluen. Tämähän on juuri se tilanne mikä mulla on. Käytössä on vain yksi puoliverinen, jolla voi edes haaveilla hyppäävänsä hieman isompaa. Muutkin hevoset ovat muiden omistuksessa ja ihan yhtä tärkeitä, joten kun käytössä on jotain itselleen noin arvokasta, tulisi sitä vaalia kuin kultaa. Kun kisoissa katsoo lähtölistaa ja toteaa luokan olevan jo itsessään haastava, pitäisi jo siinä vaiheessa päättää, ettei tänään kilpailisi voitosta, koska haluaa säästää itselleen kullan arvoista kilpakumppania. Miksi laittaa hevonen äärirajoilleen, kun tietää että vastassa on esimerkiksi paljon isompia luokkia hypänneitä ja nopeita hevosia? Etenkin kun Suomessa palkintorahoilla ei saa edes lähtömaksuja takaisin, on rahan ajatteleminen ihan turhaa. Voittaminen on toki hienoa, mutta eikö hienoa ole myös ratsastaa hevonen koulutusmielessä todella ajatuksella radan läpi ja saada puhdas tulos ja ehkä jämäsija kuin kaasuttaa puoliajatuksella maaliin ja ehkä selvitä ilman puomeja, tai sitten raapia niitä alas pitkin rataa ja samalla kuluttaa hevosta paljon enemmän?


Nikke avasi hyvin silmiäni toteamalla ääneen myös sen, että jokuhan ne hevoset myös kouluttaa. Jos radat tekee alusta asti vain voittomielessä, alkaa hevosten hyppy kärsiä ja niiden kyky haalistuu kisa kisalta. Kun hevoset opettaa alusta asti tarkoiksi ja säännöllisiksi radalla, tulee myös vastaan se päivä, kun niillä voi taistella voitosta. Silloin ne tietävät voivansa luottaa ratsastajaan aiempien hyvien kokemuksien perusteella ja puomit pysyvät ylhäällä niiden tarkkuuden ansiosta.

Rekkuboy <3

Kun katsoo tämän hetken maailman kärkinimiä, voi todeta että heillä on paljon erilaisia hevosia. On GP-hevosia, puikkarihevosia, pelejä aikaluokkiin sekä joku yksilö vielä pienempiin luokkiinkin nuorten hevosten ohelle. Jokaisella hevosella on oma tarkoituksensa, mutta kun katsomme saman ratsastajan (olettaen että hevosia ei ole myyty) tuloksia muutaman vuoden päästä, voimme usein todeta, että GP-hevonen on edelleen sama, sen rinnalle on kasvanut ehkä toinen hevonen nuorten joukosta, mutta aikaluokkahevonen on aivan eri. Isojen kisojen aikaluokat ovat omalla tavallaan näytösluokkia ja hevosten kulutus sen mukainen. Kun joka kerta mennään isosti ja isoa, emme voi olettaakkaan että ratsut kestäisivät vuodesta toiseen. Kun tällaiseen on varaa, niin mikäs siinä, mutta itselläni tuollaista mahdollisuutta ei ole.

Tästä lähtien uskon miettiväni kisoissa enemmän tilanteita harjoituksen kannalta, ihan kaikkien hevosten osalta. Tällä en nyt tarkoita sitä, ettenkö olisi tehnyt näin aiemmin, mutta nyt osaan ajatella asiaa ehkä hieman eri kantilta. Toki on kisoja (kuten Suokkien mestaruudet, ikäluokkakilpailut sekä aluemestaruudet) joissa haluan voittaa, mutta senkin voi tehdä enemmän ajatuksella. Jokainen suoritus vaatii tuekseen osaamista, onnea ja uskallusta. Uskallusta multa löytyy, mutta jatkossa aion yhdistää siihen enemmän osaamista ja antaa onnen hoitaa loput ;)

keskiviikko 24. joulukuuta 2014

Erilainen Joulu

Tänä vuonna Joulu oli aika erilainen kuin muina vuosina. Ei ollut lunta, perhettä, rauhallisia päivärutiieja tai joulusaunaa. Sen sijaan oli hevosia, tallihommia ja kaatosadetta :D


Täällä Saksassa kaikki ihmettelevät miksen lähtenyt kotiin Jouluksi. Mulle itselleni oli ihan täysi selvyys että jäisin Jouluksi tänne koska aikaa olisi muutenkin niin vähän. En halunnut "tuhlata" yhtään päivää extra matkustukseen yms. vaikka se tarkoittaisi Joulua ilman perhettä.


Jouluja tulee kuitenkin myös jatkossa, mutta tällaisia reissuja ei välttämättä.. Meillä oli Aromaiden kanssa oikein mukava Jouluillallinen ja aamu meni normirutiineissa tallilla. Paras lahja (muuta en sitten oikeastaan saanutkaan) oli ehdotomasti se, kun pääsin menemään yhdellä kivalla 3-vuotiaalla ja Laura neuvoi mua sen kanssa koko ajan. Sai taas uusia vinkkejä noiden nuorien tekemiseen :) Uusia juttuja oli mm. se, että laukattiin vain kevyessä istunnassa ja ratsastettiin etenkin juuri laukassa tosi paljon eteen. Kaikki siirtymiset tehtiin alas päin vain äänellä ja alkuun tehtiin kunnollinen juoksutus. Toki olen juoksuttanut 3-vuotiaat usein aina Suomessakin alkuun, mutta täällä se tehdään aina. Juoksutus on lisäksi aika pitkä, hevosille halutaan opettaa ettei töihin tulla riekkumaan, vaan kuuntelemaan ja vastaamaan ratsastajan pyyntöihin.

Söppänä 3-vuotias

Akun kanssa tehtiin paljon jälleen avoja ja laukkaa omilla jaloilla kevyessä istunnassa. Pikku hiljaa niitä pidempiä pätkiä hyvässä laukassa alkaa löytymään, mutta vasemmalle on vielä hankalapaa. Mutta kyllä se siitä :) Loppuun käytiin vielä maastossa kävelyllä ja Aku pääsi vielä solkkuun hemmotteluhoitoon!


sunnuntai 21. joulukuuta 2014

Odottamisen iloa

Tällä viikolla meillä oli tosiaan kaksi estetreeniä. Molemmissa mulla ja Akulla oli päätavoitteena päästä etenemään rytmissä ilman, että joudun koko ajan jahtaamaan ja pyytämään. Tällä toisella kerralla oltiin jo valovuosi lähempänä sitä, mitä esteratsastuksen kuuluisi olla - sujuvaa ja vaivatonta.

Moni linja oli samalla kaavalla kuin viimeksi. Sarja oli vaan muutettu yhdeksi pystyksi ja rata alkoi hieman eri tavalla. Aloitettiin jälleen pysty-pysty linjalla, johon tein aluksi kahdeksan laukkaa kun esteet olivat pieniä ja isommilla sitten 7. Oli aika hienoa huomata, että nyt väli tuntui jopa lyhyeltä, kun viimeksi jouduin ratsastamaan aina alussa hieman eteen. Linjalta jatkettiin pystylle ja jälleen sama linja punaiselle okserille, mutta tällä kertaa 6 laukalla. Sen jälkeen kaarrettiin taas pieni tie pystylle, joka oli mulle viimeksi vaikea. Sieltä taas 5 laukalla okserille. Tämän radan jälkeen tulin vielä kaksi estettä pidemmän radan, se näkyy viimeisellä videolla.


Treeneissä Aku tuntui tosi hyvältä. Mulla oli ensimmäistä kertaa koskaan sellainen fiilis, että se vei mut joka esteelle ilman, että mun piti koko ajan ratsastaa sitä. Niin kuin videolta kuuluukin, sanoo Nikke mulle useasti, että nyt se etenee ja sä voit vaan odottaa. Ja niinhän mä sitten vaan odotin. Kaikki paikat tuli helposti, hevonen hyppäsi hyvin ja korjasi virheensä ITSE.

Tässä yllä olevalla videolla Aku korjaa edellisen kierroksen pudotuksen punaiselta okserilta mutta vikalle etuset eivät vielä nouseett kun paikka oli aavistuksen lähellä. Näissä tilanteissa, joissa Akun pitäisi hypätä virheittä esteen yli, on tärkeää että pystyn itse tulemaan aivan samalla tavalla uudestaan, jotta hevonen voi itse oppia korjaamaan virheensä.

Tässä alla näette yllä olevan rundin korjauskierroksen. Nyt Aku nostaa kinttunsa ja puomit pysyvät ylhäällä.


Tässä vielä rata kokonaisuudessaan. Itse olen ihan mielettömän tyytyväinen meidän edistykseen ja en vaan voi tarpeeksi kehua Niken ja Lauran taitoa lukea hevosta ja antaa ohjeita sekä palautetta. Odotan ihan innolla seuraavia kisoja, toivon niin että saadaan kehitettyä mulle ja Akulle hyvä systeemi verkkaan. Tosin suurin apu on tämä hyvä läpiratsastus kotona, johon olen saanut paljon vinkkejä :)

torstai 18. joulukuuta 2014

Rääkkiviikko

Tällä viikolla mulla on ollut valmennus kolme kertaa. Voin kyllä rehellisesti sanoa että rankkaa on ollut mutta samalla niin opettavaista että.. Voisin oikeastaan sanoa, että olen kolmessa päivässä oppinut enemmän kuin koko syksyn aikana yhteensä. Tai jopa ehkä koko vuonna.

Aloitetaan tiistaista. Laura otti mut käsittelyyn ja keskityttiin siihen, että pääsen pitkillä sivuilla eteen ja pystyn koska tahansa jarruttamaan rauhassa, ilman että takajalat lopettavat työskentelyn ja kääntämään pienelle voltille. Tehtiin tätä ensin hetki ravissa niin että Aku oli pitkällä kaulalla ja sään sekä niskan kanssa mahdollisimman rento. Kun siirryttiin laukkaan, muutui homma paljon vaikeammaksi. Ravissa sain Akun aika kivaksi, mutta tiesin heti laukkatyön alkaessa, että vaikka se tulisi olemaan vaikeaa, olisi se myös tuotteliasta.


Pitkillä sivuilla oli siis tarkoitus laukata isoa laukkaa aktiivisella takaosalla. Kun käännettiin voltille, piti pystyä jarruttamaan ja kokoamaan ilman, että hevonen lössähtäisi edestä ja jättäisi takajalat kauas. Useita kertoja jouduin alkuun tekemään useamman voltin peräkkäin, jotta laukka oli tarpeeksi takajaloilla ja hevonen läpi niskastaan. Voltilta piti päästä ulos rauhallisessa laukassa, niin että työnnän hevosen takaa tuntumalle kohti isompia askelia. Laukan rytmi ei saanut kiihtyä ja hevonen ei saanut tässäkään vaiheessa jättää jalkoja taakse. Kun tämä onnistui molempiin suuntiin, tehtiin muutamia pieniä täyskaartoja, joihin piti tulla isossa laukassa ja koota kaarelle, mistä tehtiin suoralla hevosella vaihto ja siitä jälleen eteen. Tämä oli meille sellainen tehtävä, jonka on tarkoitus auttaa mua ja Akua jatkamaan radalla niistä pienemmistäkin kaarteista ulos nopeammin, mutta isossa ja rennossa laukassa.

Keskiviikkona meillä oli Niken estevalmennus. Verkattiin itsenäisesti ja aloitettiin pystyllä, joka oli sijoitettu lähelle kulmaa ja kiinni seinään. Nikke painotti jo ennen ekaa hyppyä, että mun tulisi vaan tulla rennosti, ilman mitään painetta ja antaa hevosen hypätä itse. Jos se olisi spooky, niin antaa olla, koska kun siihen laittaa painetta lisää, ei se ala alusta alkaen hyppäämään rennosti ja siksi se unohtaa ne etujalkansa alas.

Sain suoritettua verkkahypyt aika kivasti, vaikka Aku tuijotti. Oli aika uskomaton fiilis, kun huomasin itse sen, miten paljon hyppykaari parani jo pelkkien verkkahyppyjen aikana vaan sillä, että olin super rento ja jätin sen hieman kauemmas esteestä.

Ensimmäinen kunnon tehtävä oli seitsemän laukan linja. Alkuun Aku jäi hieman pukittelemaan välissä kun ratsastin sitä vähän eteen ja Nikke käskikin mua vaan pitämään jalan rennosti kiinni ja etenemään rennosti kohti pehmeää tasaista tukea. Ennen olen pitänyt paljon enemmän vastaan, jolloin Aku tulee lyhyemmäksi kaulastaan ja laukka lyhenee ja takajalat jäävät kauas. Siihen päälle kun se vielä tuijottaa, otan aivan varmasti ylimääräisen askeleen, jolloin se joutuu liian lähelle ja ei viitsi hypätä kunnolla koska se joutuisi enemmän hommiin. Nyt kun ratsastin tasaisesti eteen välissä pehmeämmällä tuella sain aikaan paljon hienoja hyppyjä linjan molemmille osille.

Tähän perään tultiinkin sitten jo rata, joka näkyy alla olevalta videolta. Mulla oli itselläni vaikeuksia päästä pystylle, joka oli sijoitettu lähelle kulmaa sekä sarjalle. Kulmaeste oli niin pienen etäisyyden päässä lyhyeltä sivulta, että jännitin miten saan käännettyä sen sillä pehmeällä kädellä. Keskityin siihen niin paljon, että jouduin muutaman kerran vähän lähelle, mutta se ei onneksi maata kaatanut. Sarjalle taas mulla on aika hankaluuksia Akun kanssa, koitan liikaa miettiä sitä että jättäisin tilaa, vaikka pitäisi vaan rullata laukan kanssa.

Radoissa oli kuitenkin jo selkeää parannusta edellisviikkoon. Nikke totesikin puolessa välissä tuntia että kohta Aku kaatuu nenälleen kun se hyppää jo niin paljon takaa :D Suurimpia tekijöitä tähän olivat siis rauhallisempi, mutta aktiivinen laukka, mun oma pehmeys sekä se enempi tilan jättö esteelle. Niken mukaan nyt asiat täytyy tehdä Akulle helpoksi. Kun sen jättää hieman kauemmaksi, pääsee se hyppyyn rauhassa ja sen kyky voi päästä auki. Kun se oppii etenemään normaalisti esteeltä toiselle ja huomaa, että se saa ja pystyy hyppäämään koko kropan läpi, voin jossain vaiheessa vaatia sen myös lähemmäs. Mutta ensin sen täytyy oppia käyttämään hypyissä paremmin selkää ja nostamaan etujalat kunnolla mukaan.




Radoilla mulla oli tosi hyvä fiilis. Nikke kehui meidän edistystä vaikka paljon on vielä tehtävää. Toivottavasti huomaatte eron videolta vaikka se onkin puhelimella kuvattu..

Tänään oli sitten vuorossa Niken sileän treeni. Aloitin kevyessä ravissa eteen alas, mutta jo lyhyen ajan jälkeen alettiin tekemään eteenratsastuksia pitkille sivuille ja siitä pehmeästi kiinni ja voltille pelkän ulko-ohjan ja jalan kanssa. Käden piti olla volteilla alhaalla ja sisäohjan aivan rento, jotta kaula olisi vapaa etenemään alas ja pitkälle. Alkuun Aku ei halunnut tulla takajalkojen kanssa voltille alle ja kun raipan sulki peppuun kiinni, nosti se vain laukan. Laukassa pidin sen voltilla ja jalan edessä ja kun siirsin sen muutaman askeleen päästä takaisin raviin, toistin raipan kiinnisulkemisen ja ratsastin jalalla eteen. Muutaman kerran laukka toistui, mutta päästiin siitä onneksi toistoilla eroon ja saatiin ne takatassut sieltä mukaan. Kun voltilta lähti ulos, piti hevonen vain puristaa kohti tasaista tuntumaa tahdissa, ilman että ravi kiihtyisi.

Kun tämä oli tehty molempiin suuntiin, aloin tekemään pientä neliötä loivilla avoilla joka sivulle. Kulmia kohti ei suoristettu, mutta avoissa hevosen tuli olla todella suora ulkoa. Ulko-ohja piti lavan kurissa ulko-ohjan kanssa ja sisäjalka aktivoi sisäjalkaa. Sain Akun lavat molempiin suuntiin aivan mielettömän hyvin kontorolliin ja vaikka alkuun ravi tuntui siltä että se hyytyisi, ravasi Aku kyllä koko ajan aika kivasti. Kun raipan sulki kiinni, sain muutaman kerran tosi hienoja askelia kunnolla mahan alle :) Tällä tehtävällä Nikke halusi aktivoida takajalkoja atiivisessa, mutta rauhallisessa rytmissä, jotta saataisiin sitä samaa liikettä muuhunkin ravityöskentelyyn ja sitä kautta laukkaan.

Sain noihin avoihin kyllä kunnon ahaa-elämyksen kun hevonen suoristui niin hyvin. Ulko-ohja oli etenkin vasemmalle paremmin tuella kuin koskaan ja Aku liikkui pitkällä ja rennolla kaulalla. Kun avot tuntuivat hyviltä, sain välillä tehdä voltin, jonne käännettiin taas rennolla sisäkädellä ja ulkoavuilla. Hevosen piti sisäjalasta liikkua eteen venyttää kaulaansa kohti ulko-ohjaa ja tuntumaa. Tämä onnistui aika kivasti ja saatiin ravin rytmi näiden avojen ja volttien kautta todella hyväksi.

Tehtiin sama vielä laukassa. Aloitin vasemmalle ja mistään ei meinannut tulla mitään. Aku jäi vaan paikalleen ja tunki peppua sisään. Kun sain muutaman sinne päin avon tehtyä, tein jälleen muutaman voltin ja Aku laukkasi sentään siellä voltilla jo paremmin. Oikealle fiilis oli ihan eri ja sain tosi hienoja avoja aikaan. Volteilla Akun laukka oli ihan mieletöntä ja vaihdoin vielä kerran suuntaa vasemmalle ja kappas, jotain oli tapahtunut. Avot onnistuivat sinne yhtä hyvin kuin oikealle ja voltilla oli sama hyvä fiilis, jes!

Loppuun harjoiteltiin vielä laukkaa, niin että itse istuin kunnolla satulassa ilman, että autan Akua koko ajan. Se oli vaikeampaa kuin voitte edes kuvitella.. Ensin Aku meinasi siirtyä vaan raviin koko ajan kun nojasin kunnolla jalustimiin ja istuin OIKEASTI alas. Monen kierroksen jälkeen sekin alkoi sujua ja fiilistä ei voi edes kuvailla.. Se laukkasi. Ihan itse. En ole edes tiedostanut, että olen istunut niin irti.. Ja sen irtoaisuuden lisäksi olen laukkauttanut sitä koko ajan.

Kun harjoituslaukka kelpasi Nikelle, mentiin vielä kevyessä laukassa myös vaan ympäri uraa ja ideanan oli pitää käsi hieman edessä ja alhaalla. Hevosen piti olla edessä alhaalla, mutta kantaa silloinkin koko ajan itsensä. Sain vain tehdä muutamia puolipidätteitä ja pitää jalan lähellä sekä pakon vaatiessa laittaa raipan kiinni. Muuten hevosen oli laukattava ilman mun apua ja armoton työ tuotti tulosta. Oli kyllä hieno tunne kun Aku laukkasi niin, että se veti takaa eteen kohti kättä. Sain jopa muutaman vaihdon tehtyä rennosti tällä fiiliksellä..

En voi muuta sanoa kuin vau. Niin hienoja ratsastusfiiliksiä ja asioiden sisätämistä ettei mitään järkeä. Tää on se syy miksi mä tulin tänne. Mä oikeasti haluan oppia ja tää viikko on vienyt mua jo todella paljon ratsastajana eteen päin. Näitä vaan lisää!!

tiistai 16. joulukuuta 2014

Miten tänne Saksaan pääsee?

Olen saanut viime aikoina paljon kyselyitä siitä, kuinka pääsin tänne Aromaille ja millaista täällä on. Ajattelin nyt hieman kertoa teille koko prosessista :)

Pikkutalli

Olin jo kesän alussa varma siitä, että haluaisin lähteä talvella vihdoin treenaamaan jonnekkin. Saksa nyt sinänsä oli helppo valinta - se olisi lähellä ja puhuisin myös kieltä. Ajattelin ensin, että menisin aivan varmasti Thies Lutherin luo, mutta juteltuani Ninan ja Peikin kanssa, muuttui suunnitelmani. Heidän mielestään minun oli parempi soittaa joko Aromaille tai Ykälle. Heillä pääsisi kuulemma ratsastamaan enemmän ja oma hevonenkin mahtuisi varmasti varmemmin mukaan.

Iso talli

Soitin Nikelle ensimmäisen kerran heinäkuussa, jolloin hän ei vielä osannut sanoa mitään talvesta ja pyysi soittamaan kahden viikon kuluttua uudelleen. Kun soitin hänelle elokuun puolella, ei tilanne ollut vieläkään selvä. Kun syyskuussa palasimme jälleen asiaan, juttelinkin jo Lauran kanssa ja sovimme, että tulisin heille hommiin joulu ja tammikuuksi.

Puhelimessa kerroin saaneeni numeron Peikiltä ja Ninalta sekä sen, että olen ratsastanut jonkin verran nuoria hevosia ja hypänneeni aluetasolla pääsääntöisesti. Kerroin haluavani ottaa oman hevosen mukaan ja päästä kisaamaan ja ratsastamaan mahdollisimman paljon.

Tämän jälkeen soitin vielä Lauralle muutaman kerran kysyäkseni vakuutuksista sekä kisaluvista. Akullahan on sairasvakuutus sekä vastuuvakuutus (joka on jotenkin hassusti yhdistetty kotivakuutukseen..) ja vastuuvakuutus oli yksi ainoista Aromaiden edellyttämistä asioista, jos esim. kuljetuksessa tai kävelykoneessa sattuisi jotain. Kisaluvan Laura hoiti minulle tääll pelkän nimen ja sotun perusteella, joten sekin kävi helposti.

Maneesi

Ennen tuloani ilmoitin meilillä lentotiedot sekä soitin Akun paiseesta sekä tulopäivästä, josta olin jo aiemmin laittanut viestillä arvion. Itselleni pakkasin mukaan oikeastaan vain heppavaatteita ja otin SRL:n vakuutuksen lisäksi vielä tapaturmavakuutuksen sekä matkavakuutuksen. Kotivakuutukseni tosin korvaa aika hyvin myös matkan aikana tapahtuvia varkauksia yms. Talvet ovat Saksassa todella sateisia, joten ilman kumppareita ei kannata lähteä matkaan. Lisäksi kaikissa kisoissa pitää olla kaikki kisakamat, joten oli ihan oikea päätös ottaa mukaan kahdet housut ja useampi paita :)

Täällä Saksassa minulla ei ole muuta puhelinliittymää kuin Suomiliittymä, muilla tytöillä tosin on PrePaidit, mutta itse en koe tarvitsevani sellaista. Asun "solukämpässä" omassa huoneessa, jossa tulee vietettyä oikeastaan aikaa vain nukkuessa. Muuten olemme joko tallissa tai maneesin päädyssä "Casinolla", missä meillä on keittiö.

Sitten kielijuttuihin. Täällä Aromailla pärjää hyvin pelkällä suomella ja englannilla. Yksi tallityöntekijä on saksalainen ja itse puhun hänelle tietysti saksaa, mutta muut tytöt kommunikoivat hänen kanssaan englanniksi. Muualla saksa on ehdottomasti eduksi, mutta myös engannilla pärjää.

Tämä paikka on ehdottomasti todella opettavainen harjoittelijoille sekä treenaaville ratsukoille. Mutta jos haluaa ratsastaa 8 hevosta päivässä ja kisata suurimmalla osalla niistä, ei siihen täällä ole mahdollisuutta. Suurin osa hevosista on asiakkaiden ja niillä kisaavat vain Laura ja Nikke pääsääntöisesti. Me tytöt ratsastamme päivittäin 3-5 hevosta ja sehän on jo ihan hyvä määrä. Täällä pääsee työskentelemään todella ammattimaisten ihmisten kanssa ja hevoset ovat laadukkaita. Laurala ja Nikellä on molemmilla tosi kiva tyyli valmentaa ja auttaa, siitä oppii ihan hirveästi.

Laittakaa ihmeessä vielä kysymyksiä tulemaan kommenttikenttään jos joku jäi vielä askarruttamaan :) Olen täällä vielä reilun kuukauden, joten kerkeän hyvin tekemään muunlaisiakin Saksa-postauksia :)




sunnuntai 14. joulukuuta 2014

Besikset

Tänään Aku pääsi nauttimaan jälleen näistä Nehmtenin upeista maastoista. Akulla oli kyllä meno päällä, sen verran lujaa se painoi menemään :D


Akulla on muuten uusi poikaystävä, Konsta nimeltään.. Ne on ihan bestiksiä ja pusuttelee toisiaan koko ajan :D


Huomenna Akulla on vapaa, tiistaina ratsastan sen läpi ja keskiviikkona meillä on hyppyjä. Nyt viikonloppuna Laura ja Nikke ovat olleet Suomessa ja ratsastettavia on riittänyt. Tein oikeastaan kaikilla hevosilla lempparitehtävääni - myötä ja vastalaukkojen nostoja pitkillä sivuilla sekä päätyihin voltit vuorotellen asettaen ulos ja sisään. Tässä treenissä tarkastan hevosten suoruuden pitkillä sivuilla sekä notkeuden volteilla. Voltit voi tehdä myös laukassa ja lopuksi vastalaukat voi jättää pois ja tehdä sivut ratsastaen eteen. Yksinkertaista, mutta tehokasta :)


 Nyt väsyttää sen verran että pakko mennä nukkumaan. Huomenna on viikon ainut vapaapäivä. Suunnataan tällä kertaa designer outlettiin, saa nähdä mitä sieltä tarttuu mukaan ;)



torstai 11. joulukuuta 2014

Reikä päässä

No ei nyt ihan, mutta melkein.

Aku lähti eilen ennen mua kisoista kotiin toisella rekalla ja paluumatkalla kuski oli joutunut tekemään äkkijarrutuksen. Aku oli ilmeisesti lentänyt polvilleen ja osunut päänsä kanssa ikkunan kalteriin silmäkulma edellä. Pää aukesi sen verran pahasti, että haava vaati tikkausta.


Ai vituttiko? No kyllä. Olin ihan varma että silmä on turvoksissa nyt aamulla ja taas tulee treenitaukoa. Ihan kun tässä ei jo tarpeeksi olisi seisty.. Aamulla silmä onneksi näytti hyvältä ja Laura meinasi, ettät treenit voivat todennäköisesti jatkua normaalisti. Huh.

Huomenna eläinlääkäri tulee vielä katsomaan silmän kunnon ja saan sitten varmasti lisäohjeita. Tänään kävin kuitenkin maneesissa kävelemässä ihan selästä. Olisin halunnut lähteä maastoon, mutta tuuli sen verran paljon, etten halunnut altistaa silmää viimalle. Lisäksi Akulla on ollut karsinassa koko ajan heinäverkko, jotta sen pää pysyisi ylhäällä. Näin nesteet eivät valu alas ja pää pysyy ns. "kuivana".


 Tänään ratsastin jälleen useamman hevosen, mutta parhain niistä on tietysti se pikkuinen 6-vuotias :) Tyyppi pääsi tänään vähän parturiin ja aikamoinen kasa jouhta sai jättää tukikohtansa taakseen.. Maneesissa opeteltiin väistöjä ja tehtiin siirtymisiä askellajien sisällä. Muutama vaihtokin tehtiin, tosin tyyli ei ollut vielä kovin kehuttava.. :D Ravissa löytyy jo kiva kaula ja heppa liikkuu jalan edessä irtonaisella jalalla (jalka lähellä, mutta ilman että muistuttaa jatkuvasti) jo hyvin, mutta vasemmassa laukassa se ei vielä jaksa kantaa samalla tavalla kuin oikeassa laukassa tai ravissa. Siirtymisten kautta sekin on jo parempi, mutta duunia se vielä kaipaa :) Suoruus on jo hirmu hyvä verrattuna alkuun ja kaulaan olen saanut kivasti lisää pituutta takaosan aktivoitumisen kautta!


Nikke ja Laura lähti Suomeen viikonlopuksi ja meillä on aika paljon ratsastettavia nyt viikonloppuna, jee!

Kisaday 1. Saksa.

Noniin! Eka kisa täällä Saksassa on nyt takana ja ei se ihan parhaalla tavalla mennyt :D Mitään sen kummempaa ei onneksi radalla sattunut, joten siirrytäämpä päivän kulkuun näistä alkusanoista.

Meillä oli mukana 9 hevosta. Nikellä 5, Lauralla 2 ja mulla sekä Inkalla omat. Aamulla puunattiin hepat valmiiksi ja lähdettiin kahdeksan aikaan kohti Elmshornia. Kisapaikalle ajoin vajaan kaksi tuntia ja paikalla oltiin hyvissä ajoin.


Nikke ja Laura hyppäs ensin yhdet hevoset 120 luokassa, jonka jälkeen laitettiin omat kuntoon ja siiryttiin verkkahalliin. Kisapaikalla oli yksi kouluverkka ja yksi esteverkka. Heti sileän verkassa Aku oli vähän liima, mutta Nikke ei halunnut että "pistän" sitä menemään eteen samalla tavalla kuin yleensä, vaan mun piti antaa sen olla rento ja rauhallinen. Verkkahypyt tuntu aika hyviltä, mutta tunsin jo siellä ettei laukka ollut jalan edessä.

Radalla Aku ei laukannut tarpeeksi ja en päässyt välejä oikeilla askelmäärillä. Rytmi oli tasainen koko radan läpi, mutta 120 radalle se oli liian alitempoinen. Mitään katastrofaalista ei tapahtunut, mutta Akulla ei vaan ollut tarpeeksi aikaa nostaa koipiaan ylös josta seurasi pudotuksia. Muutama puomi olisi hyvin voinut pysyä ylhäällä ja siihen olen tyytyväinen, että Aku kuitenkin hyppäsi kaikki esteet varmasti, eikä ollut missään vaiheessa sen oloinen että pysähtyisi :) En ole aiemmin kuitekaan mennyt sillä noin isoa ilman verkkaluokkaa, joten saavutus sekin jo yksinään :)

Miksi sitten en pistänyt Akuun vauhtia samalla tavalla kuin normaalisti? Nikke halusi mun odottavan  radalla, enkä saanut pumpata sitä yhtää eteen. Mulla oli avoitteena vaan jatkaa rennosti, ilman hirveetä tekemistä esteeltä toiselle ja odottaa kohti. Radan jälkeen Nikke sitten kuitenkin totesi että täytyy vaan harjotella sitä sujumista, että se on sillä mielessä koko ajan koska tuo odottaminen ei nyt tässä vaiheessa ihan vielä toiminut :D Uskon, että kun saadaan Akulle hyvä ajatus eteen, tuo odottaminen on ihan varmasti oikea juttu myös meille, mutta ensin täytyy saada hevonen taas reagoimaan eteen kisatilanteessa :)

Lisäksi mun täytyy muistaa katsoa eteen. Tänään oli muutamassa hypyssä taas vähän kyydissä pysymisen kanssa vaikeuksia kun Aku vähän hyppäs :D Se katse auttaa siinä vaiheessa enemmän kuin mikään muu, joten pakko vaan tuijotella eteen!


Kokonaisuudessaan tämä oli oikein hyvä treeni. Nikke näki millainen Aku on kisatilanteessa ja itse huomasin että voin hypätä isommankin luokan ilman verkkaluokkaa. Aku sai rutkasti kokemusta ja itse pääsin tekemään ulkomaadebyytin, jee!

tiistai 9. joulukuuta 2014

Less is more

Tänään pääsin hyppäämään Akun kanssa ekaa kertaa. Nikke piti mulle ihan yksityistunnin ja jouduttiin kyllä ihan tosissaan hommiin Akun kanssa.

Aloitettiin verkka pystyllä ja Nikke halusi Akun hyppäävän vähän lähepää, kuin mihin olen normaalisti tottunut sitä tuomaan. Lisäksi mun piti tulla paljon kevyemmällä tuella ja pidemmällä kaulalla. Niken mukaan vaikka Aku onkin spooky, pitää sen antaa tulla rennosti esteelle ja jos se tekee virheen, ei sille voi mitään. Sen täytyy itse korjata se sitten seuraavalla kerralla.

Pystyn jälkeen hypättiin kuuden laukan linjaa pystyltä okserille. Siinä tein välissä jälleen liikaa ja yhden kerran onnistuin tekemään väliin jopa 7 laukkaa, mutta lopulta sain tosi hyvin Niken ajatuksesta kiinni. Kaarteesta piti tulla ulos jatkaen jalalla, pidemmällä kaulalla ja vikassa askeleessa en saanut auttaa Akua enää ollenkaan. Paljon vanhaa, mutta uudella tavalla sanottuna ja johan tehosi.

Tämän jälkeen jatkettiin okseri-pysty kaarevalle uralle, mihin tein 8 askelta pienillä esteillä. Seuraavaksi vuorossa olivat sarja ja sieltä kahdeksalla laukalla jatkaen pystylle ja vielä sen perään okserilta kuudella laukalla pystylle.

Harmikseni en saanut ketään kuvaamaan ratoja, joten matskua ei nyt ole. Omia ahaa-elämyksiä sen sijaan on vaikka kuinka paljon. Esimerkiksi nyt Aku toimi paljon paremmin, kun Nikke muistutti mua jatkamaan pienissä ja vaikeissakin kaarteissa vaan eteen, vaikka Aku olisi ollut ristilaukassa. Mut on aina opetettu korjaamaan laukka (mikä tietenkin on oikein), mutta kun Aku osaa vaihtaa, pitää sen pitää rytmi yllä ja alkaa vaihtamaan pienemmillä avuilla heti esteen jälkeen. Nyt kun korjasin taakse, tehdäkseni vaihdon, jäi Aku mun taakse ja sieltä oli vaikea jatkaa rytmissä seuraavalle ja jouduin ottamaan sen ainoan mahdollisen paikan mikä oli jäljellä ponnistukseen. Kun taas jatkoin eteenpäin, pystyin odottamaan kohti ja pystyin valitsemaan paikan. Ihan perusjuttuja siis, mutta niin hyviä oivalluksia pienistä asioista että.. Vika rata oli jo hyvässä flowssa ja max. 110 korkeudella, mutta ei viitsitty hypätä enempää kun huomenna on tiedossa kisat.

Kysyin Nikeltä tunnin jälkeen haluaisiko hän että ratsastan Akun huomenna samalla tavalla rennosti ilman painetta, vaikka se kyttäisi. Niken vastaus oli aika mahtava. Koska mä olen täällä ja haluan oppia, pitää mun oppia vaikuttamaan hevoseen oikein ja sen täytyy opetella reagoimaan oikein. Kun me halutaan hevosesta kyky esiin ja rentoja suorituksia radalla, pitää meidän myös treenata niitä. Täällä kukaan ei tunne mua ja sillä ei ole mitään väliä miten kisat menevät JOS se kehittää hevosta. Jos huomenna tulee virhe niin se tulee, ei se haittaa. Kun ei ole rahaa ostaa uutta hevosta aina kun edellinen hajoaa tai ei toimi, pitää siitä yhdestä tehdä sellainen, että sen kanssa voi päästä pidemmälle. Ja tämähän on mun tilanne. Mä haluan että Aku kestää ja kehittyy, jolloin mun täytyy oppia lisää ja sen täytyy oppia reagoimaan paremmin.

Nikestä Aku on ratsastettu hyvin ja se vaikuttaa mukavalta hevoselta, jota on kiva lähteä treenaamaan. Tällä hetkellä mä vaan autan ja varmistelen liikaa, jolloin tekemistä tulee turhan paljon. Näitä saadaan toivottavasti korjattua tulevien kuukausien aikana :)

Toivottavasti pystyn muuttamaan omaa ratsastusta huomiselle niin että pystyn suorittamaan tekemättä vähemmän ja oppimaan sitä kautta itse lisää..



Tunnin jälkeen pesin Akun ja laitoin sen hetkeksi solkkuun ja ai että se tykkäs :) Ratsastin lisäksi taas sen 6-vuotiaan pikkuhepan ja yhden Niken kisahepan joka oli tosi mukava. Myös tänään oli kisat, mutta itse jäin talliin tekemään hommia kun mun vuoro on sitten kisailla huomenna.

maanantai 8. joulukuuta 2014

Aamukävelyllä

Tänään oli ensimmäinen vapaapäivä. Sen kunniaksi kävin aamulla Akun kanssa talutusreissulla maastossa.

Saksan "talvi"

Aku käyttäytyi koko reissun yhtä korppi-episodia lukuunottamatta toosi hienosti. Se pelkäs sitä raakkuvaa korppia jostain syystä ihan hullusti, en ymmärrä miksi :D Se lensi jossain ihan ylhäällä ja silti Aku bongas sen jostain.. Mun piti ihan etsimällä etsiä että löysin jotain pelottavaa mitä se mukamas niin kovasti koikkelehti karkuun :D Mutta siitäkin selvittiin!

Kävelykone

Päivällä käytiin Kielissä ostoksilla. Mun oli tarkoitus ostaa uusi kypärä kotitreeneihin, mutta mitään kivaa ei löytynyt. Käytiin tosin vain yhdessä heppakaupassa, joten vielä on toivoa kunhan päästään sinne muille kaupoille :)

Ihana aurinko <3

Ostin kuitenkin kahdet sukat, kannusremmit ja talliin lenkkarit. Käytiin syömässä yhdessä Italialaisessa siinä shoppailun lomassa ja siihen se aika sitten hurahtikin.

Metsätie

Nyt illalla ratsastin vielä Akun kunnolla sileällä läpi. Aku toimi ihan järjettömän hyvin ja sain tehtyä sen kanssa ihan super rennosti töitä. Tänään oli sellainen olo että kaikki onnistui ja oli helppoa. Kyllä toi iso maneesi ja jokapäiväinen treeni vaan on hyväksi meille, vaikka ei vielä montaa päivää ollakkaan menty. Huomenna sitten vihdoin päästään hyppäämään, jee!!

Varsat laitumella


sunnuntai 7. joulukuuta 2014

Joulumarkkinoilla

Tänään käytiin tyttöjen kanssa tuossa naapurikylässä joulumarkkinoilla. Oli kyllä aivan ihanaa, niin mieletön tunnelma ja kaikkia ihania pikkuisia kojuja.. Ostin itselleni uuden pipon, tosin tallille sitä en kyllä raaski laittaa, niin ihana se on :)


Sitten heppoihin ;) Aku liikkui tänään jo paljon paremmin, itseasiassa ihan normaalisti. Niken mukaan se näytti hyvältä ja huomenna tai tiistaina onkin luvassa jo hyppyjä :) Tänään olin maneesissa samaan aikaan kun muut hyppäsivät, joten virtaa Akussa riitti kyllä jälleen toooosi paljon :D Mutta se on vaan positiivista!


Huomenna otetaan vähän tuntumaa vapaapäivän kunniaksi Kielin heppatarvikekauppoihin, saa nähdä mitä tarttuu mukaan ;)


lauantai 6. joulukuuta 2014

Hommissa jälleen!

Tänään Aku pääsi vihdoin jo vähän töihin. Alkuun käytiin Inkan kanssa maastossa melkein tunnin verran kävelemässä ja hepat käyttäyty superhyvin vaikka oli aivan pimeää. Sen jälkeen suuntasin maneesiin, missä Aku veti pientä koikkaloikkaa alkuun jonkun aikaa :D


Ensimmäiset 10 minuuttia Aku oli todella jäykkä ja hieman tahditti vasenta etusta (se missä paise oli) ja meinasin jo huolestua, mutta sen jälkeen se vertyi jo ihan normaaliksi :) Ravasin puolen tunnin verran heppaa eteen alas, sillä tuo kahden viikon koppihoito ja kuljetus kyllä näkyivät aikamoisena jäykkyytenä sekä pinkeytenä.. Loppuun Aku tuntui jo aika kivalta, toivottavasti pääsen huomenna jatkamaan siitä mihin tänään jäin :)


Aamulla sain taas ratsastaa sillä ihanalla pikkuisella 6-vuotiaalla. Nyt sain siihen jo paljon parempaa otetta ja muutama ihan asiallinen vaihtokin saatiin aikaan eilisillä ohjeilla. Lisäksi ratsastin yhden Niken kisahepan, sillä menin myös jo aiemminkin tällä viikolla.

6v pikkuheppa <3 ihanat suitset, eikö?!

Sain muutaman kuvan tältä päivältä tuosta pihalta, toivottavasti huomenna saan Akusta myös videota!



perjantai 5. joulukuuta 2014

Hyppyjä!

Saksasta moro taas.

Tänään meillä oli jälleen aika paljon hommia kun tallityöntekijä oli vielä tän päivän eilisen haaverin takia lomalla. Aamusta oljitettiin kaikki boksit, tarhattiin ja ruokittiin hepat. Tämän jälkeen käytiin Akun ja kahden muun hepan kanssa käyntimaastossa ja voin kertoa että Aku oli aika innoissaan :D Koko alkumatkan se vaan tepasteli ja ravaili, mutta heti kun päästiin metsään niin se malttoi relata. Käveltiin heppojen kanssa tunnin verran ja sen jälkeen otettiin toinen satsi maastoon.

Tokassa maastossa mulla oli ihana 4v tamma, joka käyttäytyi todella hienosti. Mentiin ihania pitkiä mäkiä ravissa ja laukalla suoria, hepat kyllä tykkäs. Ja niin tykkäisitte kaikki tekin, täällä vaan on niin mielettömiä reittejä.. Voi kun ois GoPro niin kuvaisin teille kaiken :)

Aku tulossa maastosta

Juoksutin päivällä vielä yhden hepan, nostin Nikelle esteitä ja autoin tallissa muutenkin. Iltapäivällä pääsin vähän yllättäen myös hyppäämään sillä samalla kivalla pikkuhepalla jolla menin eilen ja oli kyllä tehokasta. Tämä kaveri on myös nuori ja sen kanssa hyppyjä ei ole otettu vielä ilmeisesti hirveän paljon. Aloitettiin ihan pienellä puomikasalla ja sen jälkeen siirryttiin pystylle. Täällä ehdoton juttu on se, että esteelle laukataan eikä vedetä taakse. Arvatkaa mitä mun aivot sanoo siinä vaiheessa, errorerror.. No ei. Mutta ihan oikeasti täällä edetään ja paljon. Ekat hypyt sujui oikein hyvin ja löysin paikat aika kivasti.


Verkkahyppyjen jälkeen tultiin muutama kerta kuuden laukan linja, johon tosin ekalla kerralla tein rauhallisen seitsemän. Tokan kerran tulin sitten kuudella, mutta Nikke halusi hevoselle vielä enemmän laukkaa, jotta voisin pitää tasaisemman tuen kohti estettä ja sen jälkeen. Kun hevosella ei ole hypätty paljon ja se on muutenkin hieman nenällään, täytyy ratsastajan muistaa tehdä laukka oikeasti takaa eteen kohti tasaista tukea. Mulla käy helposti niin (niin kuin nytkin aluksi) että otan ja annan, vaikka pitäisi vaan pitää tasaisesti. Varsinkin jos hevonen on jalan takana tai se reagoi muuten vaan heikosti jalkaan, on se hyvä laukka kohti tukea kaiken a ja o.

Linjalla Nikke myös huomautti mua siitä, että lähden hyppyyn liian aikaisin. Ah, tuttu juttu. Tästäkään mulle vaan ei muisteta sanoa, vaikka itse tunnistan virheen aika usein. Kun itse lähtee liian aikaisin hyppyyn, ei etenkään nuori hevonen saa edes sitä vähää aikaa kerätä itseään hyppyyn, koska ratsastaja estää sen.

Ja voin kertoa että nyt tuli kyllä sellainen ahaa-elämys taas tosta asiasta että. Kun itse vaan istuin hieman pidempää tiiviisti satulassa, muuttui hevosen hyppykaari ihan totaalisesti. Tuntui aika erilaiselta ne vikat hyyt verrattuna ekoihin.. Loppuun siis tultiin muutama rata n.90cm tasolla, joka alkoi vesimatto-okserilla, jatkui keltaiselle tynnyripystylle jonka perään tultiin vielä punainen lankku ja kuusi laukkaa okserille. Vika rata sujui jo aika kivasti. Toivottavasti pääsen uudestaankin hyppyhommiin tämän pikkuisen kanssa :)

Täytyy vielä loppuun kirjoittaa laukan vaihdoista muutama sana. Tämä ratsastamani nuori kyllä osasi vaihtaa, mutta välillä kun se jäi ristiin, sai ulkoavuilla vaikuttaa tosi voimakkaasti. Kun vaihto tuli, painotti Nikke tosi paljon sitä, että saman tien pitäisi ratsastaa eteen ja rentouttaa käsi ja tehdä voltti tai ympyrä hyvän tasapainon löytämiseksi.

Ainakin nyt muutaman Niken valmennuksen nähneenä ja nyt hänen silmän allaan ratsastaneena, voin todeta, että hyvältä vaikuttaa. Nikke jaksaa selittää mitä tehdään, miksi tehdään ja miten. Tämä on just sitä mitä mä kaipaan. Erityisesti Akun kanssa tarvitaan todella kurinalaista työskentelyä ja uskon että Nikestä ja Laurasta molemmista tulee olemaan meille paljon apua :)

torstai 4. joulukuuta 2014

Sie kann auch deutsch sprechen!

Tänään Akulla kävi vihdoin eläinlääkäri. Juttelin sen kanssa iloisesti englantia kunnes Nikke paljasti sille että puhun myös saksaa.. Siinä vaiheessa näytin kyllä ikävää katsetta, koska ei tuo hevosen anatomia ja muu lääkärisanasto oo ihan hallinnassa vielä auf deutsch.. :D Noh, siinä sitten Akun kaviota konsultoitiin saksaksi ja kaiken onneksi lopulta ymmärsin! Lopputulema oli että huomenna kävellään, sitten ravataan pari päivää ja ma mennään jo normaalisti :) Näytin eläinlääkärille myös pari muuta hevosta ja pärjäsin kuin pärjäsin saksalla :D

Myös tänään käytiin maastossa ja ratsastin mm. yhdellä uudella ihanalla 6-vuotiaalla pikkuhepalla! Lisäksi tehtiin tänään vähän enemmän tarhauksia yms. koska tallityöntekijälle sattui pieni haaveri ja hän joutui lähtemään kesken päivän kotiin.

Akun kanssa puuhastelin vain harjauksen ja harjan siistimisen parissa, muuta sen kanssa ei vielä tänään saanut tehdä. Kaveri tuntuu kuitenkin viihtyvän hyvin omassa isossa karsinassa siihen nähden että se on tottunut olemaan päivät pitkät ulkona Suomessa. Se on iloisesti aina vastassa kun sitä käy moikkaamassa ohi kävellessä.

Tämän päivän kuvaukset vähän jäi kaiken työmäärän takia pois kuvioista, mutta ehkä huomenna saan valosaan aikaan jo kuvia :)

keskiviikko 3. joulukuuta 2014

Saksa. Day 3.

Noniin! Nyt kerron teille hieman päivärytmistä täällä Saksassa :)

Herätys 6.30
Aamupala 6.45
Aamutalli 7.00
Toinen aamupala 10-11 aikaan (mikä ihmeen toka aamupala?!)
Lounas 13.00
Tauko 13.00-15.00
Iltahommat 15.00-19.00


Laura tekee meille joka päivälle aina listan, jonka mukaan päivä etenee. Joku putsaa karsinat, joku laittaa lisää olkea ja muut ratsastaa ja laittaa heppoja valmiiksi. Meidän ei siis tarvitse laittaa hevosia koneeseen tai tarhaan kovin usein, sen hoitaa yksi saksalainen tallityöntekijä.


Lounaan jälkeen ratsastetaan kaikki loput hevoset ja siihen päälle omat hepsukat. Iltatallissa jaetaan kaurat ja pestään päivän kamat ja laitetaan kaikki kuntoon tallissa muutenkin.

Tänään tein itse aamulla muutaman karsinan ja ratsastin kolme hevosta. Kaksi menin sileällä maneesissa ja tykästyin kovasti yhteen pikkuheppaan. Nikke totesikin että nyt löyty oikeen kokonen ratsu sulle :D Yhdellä hevosella maastoilin muiden tyttöjen kanssa ja voi vitsi kun oli ihanat reitit!! Ihan toista luokkaa kuin Suomessa..

Muun päivän laitoin hevosia valmiiksi ja nostin esteitä Nikelle. Illalla katsoin muiden tyttöjen hyppäriä ja teki kyllä niin mieli mukaan.. Onneksi Akulle tulee huomenna eläinlääkäri ja hyvällä tuurilla pääsen satulaan siis jo huomenna :)

tiistai 2. joulukuuta 2014

Terkkuja!

Nopeat terkut täältä Saksasta :)

Perille ollaan päästy ja hommiin myös! Eilen saapuessani kaikilla oli vapaapäivä, joten tein tyttöjen kanssa vain iltallin. Tänään sitten auttelin kaikessa mahdollisessa ja koitin vaan saada vähän kiinni arjesta. Huomenna sitten enemmän normihommia ilmeisestim tiedossa, kerron teille niistä lisää kun itse saan selkoa :D

Aku saa toivottavasti torstaina kengän. Jos näin käy niin pääsen taas treenaamaan ja ensi viikolla jo ehkä ekoihin kisoihinkin! Siistiä.

Huomenna otan jotain kuvia teille tuosta pihapiiristä niin näätte millaisessa paikassa oikein olen :)

Akun karsina ja rikkiäinen uusi loimi.. ollu vissiin vähän tylsää :D

maanantai 1. joulukuuta 2014

Saapaskierros

Saan aina tasaisin väliajoin kyselyitä ratsastusvarusteistani ja erityisesti saappaistani. Tätä saapasgarderoobia olen kerryttänyt kyllä jo useamman vuoden.. Laitoin nämä nyt hankinta järjestykseen ja ensimmäisenä ovat vuorossa Parlantin tumman ruskeat nahkasaappaat.


Nämä saappaat päätyivät mulle ihan sattumalta, kun ne jäivät ystävälleni melkein heti oston jälkeen pieniksi. Itselleni varsi oli tuolloin liian leveä ja kavennutinkin sen suutarilla. Kavennuksen hinta oli muistaakseni 40€ tietämilllä ja itse saappaista maksoin muistaakseni 700€.


Parlantihan on Italialainen merkki ja tunnettu saapasvalmistaja. Heidät tunnetaan laadukkaasta nahkasta ja mittatilaustöistä. Näissä minun saappaissa se hieno yksityiskohta on tuo swarowski-rivi, joita Parlantin saappaissa näkyy kyllä paljon. Nämä saappaat on siis tehty mittatilauksena ja nämä swarowskit on siis erikseen pyydetty näihin saappaisiin ostohetkellä.

Nämä saappaat ovat jalassa aivan huiput. Jalkaosa on todella tukeva ja muutenkin saapas on napakka jalassa. Nämä ovat ehdottomasti parhaat saappaat, jotka minulla on koskaan olleet.


Saappaat ovat olleet mulla vuodesta 2009, joten ikää niillä alkaa jo olemaan aika hyvin. Muuten kuluminen ei oikeastaan saappaissa näy, mutta pohkeen nahkaosa on kulunut läpi. Siihenkin suutari sai laitettua paikan pikkurahalla :)

Nyt toisesta saappaasta on vetskari rikki ja ne ovat lojuneet ainakin puoli vuotta auton takakontissa, mutta enköhän saa korjattua ne kun palaan Suomeen :) Näihin saappaisiin olen joutunut vaihtamaan vetskarit kerran vuodessa.

Sitten siirrytään ainoisiin varsiini. Dyonin varret ovat olleet minulla vuodesta 2010. Ostin varret samaan aikaan Soubiracin kenkien kanssa HippoSportista.


Kuten kuvasta huomaatte, eivät kengät ole kovinkaan edustuskelpoiset enään. Kenkien nahka on mielestäni huonolaatuista, kengät menivät nimittäin ihmeellisesti kasaan jo heti alkuaikoina. Varsinkaan tällä hetkellä ne eivät anna enää paljoakaan tukea ja erityisesti nilkan alue on todella löysä. Kengät maksoivat muistaakseni 140€.


Varret taas ovat olleet todella hyvät. Niissä huomaa taas laadun ja istuvuus on todella hyvä. Yläosan käärmekuosi on mielestäni kiva lisä ja ostohetkellä olin sille ihan myyty. Varret olivat aika hintavat, muistaakseni 290€. Ne ovat kuitenkin kestäneet hyvin ja ovat siis olleet hintansa väärti.

Seuraavaksi esittelen teille Alex´s bootsin konjakkiset saappaat, jotka ostin HIHSstä 2013. Nämä saappaat sain aivan järjettömän halvalla, koska ne olivat kokoa xs ja 35. Lisäksi niissä oli pieni värivirhe, jota kukaan ei varmasti olisi ilman huomauttamista nähnyt.. Maksoin saappaista 160€.


Nämä saappaat ovat todella kivat jalassa kesällä, mutta talvella niihin ei oikein mahdu tarpeeksi paksua sukkaa. Saappaiden väri on ihana ja etenkin suokkien kanssa tuo väri on aivan täydellinen :)


Miinuksena näissä saappaissa on myös ehdottomasti niiden nopea kuluminen. Kuten kuvista huomaatte, ovat ne vuodessa menneet aika huonon näköisiksi verrattuna Parlanteihini. Vetoketjuja ei kuitenkaan ole tarvinnut vielä vaihtaa, joten siitä plussaa.

Myös alla olevat mustat Alex´s bootsin saappaat ostin HIHSistä 2013. Nämä saappaat ovat sitten kokoa 36 ja varsi xs. Tykkäsin ostohetkellä varren kiiltonahkaisesta osasta ja niiden napakasta lestistä.


Nämä saappaat ovat kestäneet muuten tosi hyvin, mutta sisäpinnan kiiltonahkan tikkaus on lähtenyt parin viimeisen kuukauden aikana kokonaan omille teilleen. Näistä saappaista maksoin 250€, joka ei myöskään ole paha hinta.


Kun vertaa saappaita keskenään, on Parlantin nahka ihan omaa luokkaansa. Mittatilaussaappaiden hinta kohoaa kuitenkin helposti heillä yli 1000€, joten kannattaa ainakin minun tilanteessani miettiä, ostaako mielummin kahdet halvat ja pelaa niillä, kuin että ostaa yhdet, jotka maksavat enemmän kuin kahdet yhteensä. Minulla on ollut noiden Parlantien ohella aina toiset saappaat/varret, joten olen pystynyt hieman säästelemään niitä, jolloin käyttöikäkin on huomaamatta pidentynyt :)

Jos ratsastaisin vähemmän, ostaisin seuraavaksi ehdottomasti uudet Parlantit. Tällä tahdilla en kuitenkaan uusia sellaisia osta hetkeen, eikä sille toivottavasti ole tarvettakaan. Tällä setillä luulisi hetken pärjäävän ;) Ja onhan mulla myös ne true koulusaappaatkin, ne vaan jäivät kuvista :D

Mitkä on teidän lempparit? Ja mitä merkkejä te suositte saapaskaupoilla?