Suokit treenaa taas!

Mulla on ollut melkein koko talvi "lomaa" suokeista. Tuike on viettänyt hyppylomaa loka-marras-joulukuun ja palaa taas nyt hommiin ensi viikonloppuna. Meidän oli tarkoitus hypätä jo viime lauantaina, mutta poni oli onnistunut irroittamaan kenkänsä, joten ne hypyt jäivät välistä. Nyt viikonloppuna kuitenkin aloitetaan taas ja jatketaan treenejä kohti ensi kisakautta. Tuikkeen omistajien kanssa ollaan suunniteltu että Tuike tekisi myös kenttäkisoja, joten kisakalenteri tulee olemaan sen osalta hieman erilainen ;) Poni on varmasti villi ekoissa treeneissä, koitan saada teille videota :)

Retu ja Kapsu aloittivat eilen myös talvitauon jälkeen hommat sileän treeneillä. Molemmilla olen mennyt joitain kertoja nyt talven aikana, mutta niidenkään kanssa sellaista aktiivista treeniä ei ole ollut. Pojat käyvät molemmat kuitenkin koko ajan tunneilla, joten ne liikkuvat säännöllisesti. Retu on tullut jo melko kunnioitettavaan ikään, joten olen halunnut säästää sitä, enkä ole ratsastanut ollenkaan kentällä kun talven läpi on ollut jos jonkinmoista keliä. Kun ratsastan, niin haluan ratsastaa sen kunnolla ja jos kenttä on jäinen, niin mielummin jätän menemättä kuin teen vähän sinne päin. Retu on talven aikana pudottanut paljon lihaksia ja tämä johtuu varmasti siitä, ettei sen lihaskunto ollut kesälläkään ähkyleikkauksen jälkeen läheskään sama kuin aiempina vuosina. Nyt alkaa siis armoton sileän treeni ja kun kenttä sulaa niin mukaan tulee kavaletit. Mitään estetreenejä en varmaan vielä kuukauteen ota mukaan, haluan Retua ensin sileällä paremmaksi.

Kapsu taas oli kehittynyt kivasti ratsastuskoululaisten ansiosta nyt talven aikana. Etenkin laukassa se jaksaa jo paljon paremmin. Tietenkin se ratalaukka kunto on ihan kateissa, mutta sitä me ei onneksi ihan vielä tarvita :) Kapsu pitäisi vaan saada klipattua, sen villahousut oli nimittäin ihan märät jo ekan 10 minuutin jälkeen :D

Tein suokkien kanssa ihan perustyöskentelyä. Molempiin suuntiin askeleet läpi, muutamat avot ja temponvaihdokset. Hevoset olivat treenin jälkeen ihan hikisiä vaikka en edes kovin kauaa ratsastanut, joten ne saivat kuivatusloimet päälle siksi aikaa kun klippasin Aapon pään loppuun.

Nyt saatte toivottavasti muuten suokeistakin jatkossa enemmän videoita ja kuvia kun saan tallille hoitajan muutaman kerran viikossa auttamaan! Nyt kun on vielä pimeää niin kuvailu ei ole ihan niin helppoa, mutta kohti kesää ja kevättä tilanne paranee varmasti rytinällä!!

Varattiin muuten eilen Aadan ja Nellin kanssa matka Niken luokse Saksaan! Ihanaa päästä sinne muuramaksi päiväksi katsomaan kisoja ja toivottavasti myös ratsastamaan ;) Lähdetään lauantaina 4.2 ja tullaan takaisin tiistaina 7.2. Lauantaina ja sunnuntaina on kisat Neumunsterissä, joten jos Nikke ja Laura hyppää siellä niin mennään varmasti mukaan :)

Tb. Saksaaan ja kisoihin <3

Ei se sitten mennyt kuin elokuvissa

Nimittäin Akun lähtö. Kuljetuksenhan piti alunperin lähteä lauantaina, mutta kuskin aikataulumuutosten johdosta siirtyi lähtö sunnuntaille. Kävin Akun luona lauantaina ja klippasin pään ja hölkkäsin sen kevyesti ja kävelin melkeen tunnin. Päivällä ukko oli tarhassa mutta illalla ruoka ei ollut enää maistunut..

Sunnuntai aamuna Janine sitten soitti ja kertoi että Aku ontuu vasenta etusta. Eka ajatus oli että noni, nyt tää oli tässä, hieno homma. Akuhan hoidettiin viimeksi nimittäin juuri samasta jalasta. Saman tien Janine kuitenkin sanoi, että epäilee paisetta koska Akun käytös oli aivan samanlainen, kuin aiemmin vastaavassa tilanteessa. Aku ei varannut painoa vasemmalle etuselle ollenkaan ja ruokaan se ei koskenutkaan. Lisäksi kavio oli kuuma ulkoreunasta, eli samasta paikasta kuin edelliselläkin paisekerralla.

Sitten alkoi puhelinrumba. Päivi oli onneksi matkalla Caran luo ja koukkasi Akun kautta tsekkaamassa tilanteen. Päivi oli Janinen kanssa samoilla linjoilla paiseen suhteen ja totesi ettei sitä kannattaisi kuljettaa. Samaan aikaan soitin itse Hannille ja sain hänen lähellä asuvan kengittäjän paikalle iltapäiväksi koska oma olisi tuskin päässyt paikalle.

Ennen kengittäjän tuloa soitin tietenkin valmentajalle, Aromaille, parille muulle hevosalan ammattilaiselle, kuskille, Hyvinkäälle, toiselle eläinlääkärille sekä Andersineille ja kyselin heidän mielipiteitään. Kuski nimittäin sanoi, että on aiemminkin kuljettanut haudehevosia ja se ei ole ollut mikään ongelma.

Oma tunne oli se, että jos sen laittaisi kipulääkkeille ja hauteen kanssa matkaan, niin miksei se voisi lähteä. Kotona se seisoisi ihan samalla tavalla kuin autossakin. Lisäksi ekat 12h olisi lautassa seisomista, joten suoraan tien päälle se ei joutuisi. Samaa mieltä olivat kaikki edellä mainitut ihmiset. Hyvinkäältä neuvoivat lisäksi, että pitkälle matkalle kannattaa antaa kipulääke juuri ennen matkaa, noin 30min-1h ennen lähtöä.

Kengittäjän saapuessa paikalle oli tilanne saman tien selvä. Paise siellä oli. Kaksi nauloista olivat olleet liian lähellä rajaa ja ne poistettiin saman tien. Kaviota ei kuitenkaan lähdetty avaamaan, koska se olisi kengittäjän mukaan voinut pahentaa tilannetta. Heti operaation jälkeen Aku varasi painon jälleen jalalle ja pääsi tarhaan. Haudetta ei siis laitettu heti, jotta Aku pääsisi ulos.

Kun Aku otettiin sisälle, käveli se jo paljon paremmin. Edelleenkään se ei ollut ihan puhdas, mutta käveli kuitenkin jo huomattavasti paremmin. Sisällä Akulle maistui jo ruoka ja melassivesi hyvin. Koska kunto oli jo niin paljon parempi, päätimme omistajan kanssa laittaa sen lähtövalmiiksi. Sanoin kuitenkin Janinelle, että vaikka itse olin sitä mieltä usean muun kanssa että Aku voisi lähteä matkaan, voisin hän päättää myös toisin, Olimme kuitenkin samaa mieltä siitä, että ammattilaisia kaikki konsultoimamme henkilöt olivat ja tiesivät tilanteesta paljon ja sanoivat silti että hevosen voisi kuljettaa. Tämän myötä päätimme lähettää hevosen matkalle.

Nyt moni varmasti miettii että onkohan toi nyt fiksua. Tässä vaiheessa uskoin viisaampia ja kokeneempia ihmisiä, jotka tuntevat hevosen ja ovat olleet sen kanssa tekemisissä. Kun Aku pääsee Saksaan, kavio avataan ja se hoidetaan saman tien kuntoon. Tähän väliin täytyy vielä todeta, että onneksi Aku ei lähtenyt lauantaina, muuten se paise olisi tullut matkalla ja sitten hevonen olisi aivan varmasti ollut kuumeessa Saksaan päästyään..

Nyt vaan toivon, että matka sujuu hyvin ja Aku ei stressaa mistään turhasta. Matkakaveri lähti kuskin kanssa sovitulle treffipaikalle samalla traikulla Vihdistä ja siihen Aku kiintyi kyllä saman tien :D Yhdessä ne toivottavasti pitävät stressit kurissa!

EDIT 24.11 klo 16.00. Akulla kaikki hyvin rekassa, on syönyt ja juonut hyvin <3

Tavoittetaita Saksaan

Kun lähtee valmennusmatkalle, joka vaatii satsausta niin rahallisesti kuin ajallisesti (omasta ja muiden puolesta) täytyy mun mielestä tavoitteiden olla kohdallaan. On ihan turha lähteä reissuun sellaisella asenteella että "kunhan meen käväsemään", koska silloin tuhlaa omaa aikaansa, mutta ennen kaikkea sen henkilön aikaa, jonka luokse menee. Myös hän näkee vaivaa ottaakseen sinut talliinsa ja oppilaakseen. Mikään ei ole turhempaa kuin se, ettei oppilas nää vaivaa oppiakseen kun satsauksia on tehty.

c. Heidi Pätsi

Oppimisen asteita on toki monia. Joku lähtee ulkomaille hoitamaan hevosia, toinen ratsastamaan ja toinen kilpailemaan. Toinen asettaa itselleen tavoitteen kehittyä ratsastajana, toinen taas haluaa opettaa hevoselleen laukan vaihdot tai nousta luokissa ylös.

Ennen lähtöä mielestäni jokaisen tulisi miettiä ne omat tavoitteet kuntoon, kertoa niistä ja pyrkiä myös saavuttamaan ne. Ihan sama pätee myös esimerkiksi kisakauteen. Kauden alussa valmentajan kanssa pitää miettiä mikä on tavoite kisojen osalta ja mihin ollaan tyytyväisiä niin kisojen kuin kotityöskentelyn suhteen kun kausi loppuu.

Itse en ole puhunut Saksan tavoitteista sen kummemmin valmentajani kanssa. Työskentelen niin paljon yksin, että valmentajani oli sitä mieltä että enköhän minä tasan tarkkaan tiedä mitä sieltä Saksasta haluan. Ja se on kyllä ihan totta.

Kokosin tähän alle nyt niitä isoimpia tavoitteita mitä olen itse mietiskellyt yksin ja valmentajan kanssa :)

Nuoret hevoset
Koska ratsastan paljon nuoria ja raakoja hevosia, haluan ehdottomasti oppia siltä saralta lisää etenkin sileällä. Haluan nähdä uusia tapoja, keinoja ja ajatuksia joiden avulla asioita voi toteuttaa. Ei ole olemassa vain yhtä oikeaa tapaa, joten mitä enemmän ratsastajalla on erilaisia keinoja vaikuttaa ja kertoa hevoselle mitä ja miten joku asia pitäisi ymmärtää ja osata, sitä rikkaampi hän on!

c. Aada Lätti

Tapa lukea hevosta
Pääsen toivottavasti ratsastamaan mahdollisimman paljon erilaisia hevosia tuon kahden kuukauden aikana ja uskon että Nikellä ja Lauralla on mulle paljon annettavaa fiiliksen suhteen. Koen, että osaan lukea hevosta suhteellisen hyvin, mutta kaipaan siihen sitä hienosäätöä ja vielä lisää itseluottamusta siihen, että ratkaisisin asioita kotona yhtä rohkeasti kuin kisoissa radalla. Kisoissa olen vähän uhkarohkeakin välillä, mutta kotona teen paljon lisää askeleita kaarteisiin ja himmaan ihan turhaan.

Oma istunta
En vaan ole tyytyväinen mun omaan asentoon tällä hetkellä. Jalat heiluu kuin heinämiehellä, niin sileällä kuin hypyissä ja ylävartalo heiluu. Lisäksi rintakehää pitäisi saada auki ja ryhtiä selkeämmäksi. Suurin syy tähän on tietenkin se, että ratsastan niin paljon yksin ja itsekuri on välillä turhan leppoisaa. Nyt kun menee valvovan silmän alla päivittäin tai ainakin useita kertoja viikossa, korjaantuu tämä varmasti paaaljon parempaan suuntaan.

Akun takajalkatekniikka
Tämä oli yksi ainoista selkeistä asioista, joihin valmentajani toivoi kehitystä. Hän on teettänyt meille paljon tekniikkaharjoituksia ja Aku on parantanut etenkin tämän kauden aikana hirvittävän paljon, mutta edelleen kisoissa tulee ihan turhia pudotuksia juuri noista takajalkavirheistä. Nikellä toivottavasti on meille treenejä tähän ja päästään fiksaamaan tätä ongelmaa. Itseänikin tietenkin motivoi kehittää tätä osa-aluetta juuri niiden turhien puomien takia, mutta myös Retu tekee usein virheitä takasilla, joten uudet treenit ovat apu myös sille!

Vaihdot rennoiksi
Aku vaihtaa nykyään jo oikeastaan jokaisen vaihdon mitä siltä pyytää. Välillä mukana on pukkeja, välillä ne tulevat jäljessä ja välillä Aku loikkaa niistä läpi. Pyrin siihen, että saan Saksassa vaihdot kuntoon hyvien treenien ja kurinalaisen treenaamisen kautta. Pääasiahan on että vaihdot tulevat radalla hyvin, mutta mielestäni hevosen kuuluu vaihtaa mukisematta puhtaasti myös sileällä.

c. Kim Olin

120-tason vakiinnuttaminen
Aion kisata Saksassa sen mukaan, miltä meidän taso siellä tuntuu. Tavoitteena on kuitenkin hypätä 120-luokkia ja koittaa vakiinnuttaa se taso ensi kautta varten. Haluan päästä ensi vuonna hyppäämään kansallisia luokkia 120-tasolla ja se tarkoittaa sitä, että nyt talvella on hiottava säädöt kuntoon, jotta se on ensi kaudella mahdollista.

Kaikkea en varmasti saavuta täysin, mutta nämä ovat mielestäni varsin realistisia tavoittieita, vai miltä teistä kuulostaa?

Olispa jo 1. päivä, mä hauun lähteä jo!!! :))

Lähtö lähenee..

Nimittäin Akun lähtö!! Kyyti lähteekin useamman päivän etuajassa, mutta tällaista se on noiden kuljetusfirmojen kanssa :) Akun lähtöpäivä on siis lauantai ja se matkaa ensin laivalla Turusta Ruotsiin, mistä matka jatkuu kohti Saksaa. Perillä herra on kuulemma maanantaina tai viimeistään tiistaina, riippuen matkan kulusta ja pysähdysten määrästä tietenkin!

Nyt onkin edessä hirveästi pakkausta.. Ja omien tavaroiden miettimistä myös koska laitan osan romppeista Akun mukana ettei omat matkatavarat ylitä sallittuja kiloja :D Lisäksi Akun pää on klippaamatta koska uudet terät tulevat vasta huomenna, joten aika viime tippaan jää.. Muuten klippasin hevosen viime viikolla, mutta se pää tosiaan jäi osittain ottamatta.

Sitten ruoka ja juoma asioista! Aloitettiin jo hyvissä ajoin Akun nesteytys (kiitos vinkistä lukijalle!!) ja alettiin juottamaan aina ratsastuksen jälkeen iso ämpärillinen melassivettä. Tämä uppoaa Akulle hirmu hyvin ja olenkin tosi huojentunut siitä. Todennäköisesti vesi ei kuitenkaan kelpaa sille matkan aikana niin hyvin kuin tuo herkku, mutta pääasia että juo edes jotain! Ruokinnasta sen verran, että Akun ruoat on laskettu jo todella vähiin määriin asteittain viimeisen puolentoista viikon aikana. Nyt se syö tänään ja huomenna enää vain puolikkaan puolesta litrasta kauraa ja saman verran mysliä.

mätsäävä takki ja ämpäri! tosi mietitty, haha..

Eilen Akulla kävi tunnistaja joka kirjoitti todistuksen hevosen maasta lähdöstä. Todistus on voimassa 10 päivää ja sen aikana hevosen täytyy saapua uuteen määränpäähän. Aromaat vastaanottavat Akun sitten Saksan päässä ja huolehtivat siitä siihen asti kunnes itse saavun sinne seuraavan viikon maanantaina.

Hyvä puoli tässä Akun lähdön aikaistumisessa on se, että pääsen aloittamaan treenit saman tien kun pääsen itse paikan päälle. Kuitenkin harmittaa se, etten itse ole vastaanottamassa sitä ja hoitamassa sitä matkan jälkeen.. Matka kun on kuitenkin sen ensimmäinen pitkä matka ja se ei muutenkaan ole reissanut isoissa autoissa. Iso auto tuskin on ongelma, mutta matkan pituus varmasti uuvuttaa hevosta ja jotenkin olisi parempi mieli jos olisin myös itse vastassa.. Onneksi tiedän kuitenkin, että Aku on todella hyvissä käsissä ja siitä huolehditaa varmasti hyvin. Pääasia kuitenkin noiden ekojen päivien aikana on se, että se saa olla ulkona ja pääsee kävelemään pitkän reissun jälkeen. En ole vielä puhunut loppuviikon mahdollisista liikutuksista Lauran kanssa, mutta toivoisin että hän ratsastaisi sen muutaman kerran kevyesti ennen kuin tulen JOS hevonen toipuu matkasta normaalisti.

Täytyy sanoa, että nyt jo vähän jänskättää lähtö hyvällä tapaa. Tai oikeastaan ehkä oikea sana on "odotuttaa" jos se edes suomea on :D Olen ihan kateellinen Akulle kun se pääsee sinne jo ennen mua koska musta tuntuu että tuo 2 kuukautta on kuitenkin loppujen lopuksi ihan varmasti liian lyhyt aika :D Poikaystävä on asiasta ehkä hieman eri mieltä.. Haluaisin sinne vaan nyt äkkiä ja heti hommiin!

Onko kukaan muu lähdössä ulkomaille tai jo jossain treenaamassa/töissä? Olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksia :)

Ajauksia Saksaan lähdöstä

Siis siihen että mä istun lentokoneessa matkalla Saksaan on enää 17 kokonaista päivää.. Aika on kulunut niin nopeasti sen jälkeen kun päätin Saksaan lähdöstä, etten edes ole ajatellut mitä kaikkea itse esimerkiksi pakkaan mukaan..

Akua varten tehtiin lista viime viikolla. Se on ihan megapitkä ja tuohon alla näkyväänkin listaan on tullut jo vaikka mitä lisäyksiä :D Huomaatko sinä siinä jotain puutteita, jos niin kerro ihmeessä!

Lisäksi olisi kiva kuulla teiltä, jotka jo olette ukomailla käyneet, tai edes kulkeneet hevosten kanssa paljon pitkiä matkoja, loimitusneuvoja matkalle Suomi-Saksa. Kuski ajaa Ruotsin läpi ja autossa tulee olemaan muitakin hevosia. Jos Suomessa ei ole lunta lastaushetkellä, ruuvaan tiistaina Akulle laitetut hokit pois. Jos on jäistä niin lisään sille bootsit etusiin. Muita suojia en ajatellut jalkoihin laittaa. Häntäsuoja taas on ihan must, muuten siitä ei ole karvaakaan jäljellä :D

Loimitus on siis kuitenkin se suurin murheenkryyni. Jos täällä on lämmin, niin fleece riittää. Jos täällä taas onkin hirveät pakkaset ja loppumatkasta selkeästi plussalla niin kai se on aloitettava villaloimella ja kuskin vaihdettava loppumatkasta se fleeceen?

Ruokien laskeminen aloitetaan tietenkin ajoissa. Matkan aikainen ruokinta on hieman mietinnässä vielä, heinää se toki saa, mutta pohdinnassa on myös melassivedet yms. Miten te olette pitäneet huolta tästä puolesta matkojen aikana? Osa antaa vähän väkirehuja, osa taas ei ollenkaan.. Itselläni on tietysti näistäkin kokemusta jo erilaisilta kisareissuilta, mutta ikiva kuulla myös miten muut ovat toimineet!

Sitten aikataulujuttuihin. Akun lähtee Saksaan niin, että se on perillä jo ennen mua. Aromaat ovat lupautuneet vastaanottamaan sen ja hoitamaan ne muutamat päivät sitä ennen kuin itse saavun perille. Näin mäkin pääsen aloittamaan treenit hiukan nopeammin :) Tosin siellä ei kyllä sitten ole kiire mihinkään, kahdessa kuukaudessa varmasti kerkeää touhuta ihan tarpeeksi :D Aku lähtee siis noin 10 päivän päästä ja sitä ennen aioin vielä tällä viikolla ja viikonlopun aikana klipata sen, käydä valmennuksessa Peikillä sekä ensi viikon alkupuolella tehdä vielä mäkitreeniä kunnolla kotona. Seuraavana viikonloppuna saata ehkä käydä kisoissa hyppäämässä yhden luokan, riippuen siitä, mikä päivä varmistuu lähtöpäiväksi. Ennen lähtöä haluan viimeiset pari päivää ratsastaa sitä nimittäin todella notkeaksi vain kotona ja hieman rauhallisemmin kuin normaalisti. Viimeisten päivien aikana aion myös kävellä sillä mahdollisimman paljon.

Hieman mua jänskättää miten Akun maha ja jalat reagoivat kuljetukseen. Akun takaset turvottelevat seisomisesta jonkin verran ja matkan jälkeen ne ovat varmasti turvonneet. Toivottavasti ne sulavat tuttuun tapaansa kävelyn ja tarhailun avulla! Akulla on myös joskus aikoinaan ollut mahahaava ja toivon totisesti ettei se uusiudu matkan aikana. Aku ei ole tuollaisia pitkiä matkoja ennen reissanut, mutta onneksi sillä on muita hevosia kavereina :) Tämä on myös Akun eka kerta isossa rekassa, mutta sen en usko olevan ongelma, sillä yleensä hevoset matkustavat paremmin isossa rekassa kuin traikussa :)

Suunnitelmissa olisi kirjoittaa vielä omista tavoitteista Saksassa, omien tavaroiden pakkauksesta sekä vakuutuksista, yms hevoselle tarvittavista papereista ennen Saksan reissua. Onko jotain mitä sinä haluaisit kuulla?

UUTISIA!!

Mulla on jo pitkään ollut paljon ajatuksia tuevaisuudesta. Omaan hevoseen mulla ei ole varaa vielä vuosiin ja koko ajan mulla tekisi mieli päästä isompiin luokkiin ja saada enemmän hevosia kisattavaksi ja ratsastettavaksi. Vaikka mulla on tällä hetkellä paljon hienoja hevosia ja poneja ratsastettavana ja kisattavana ja tilanne on sinänsä todella hyvä, kaipaan silti jotain lisää.

Aku aluemestaruuksissa 120cm 2014

Mä olen ihmisenä todella kunnianhimoinen ja tavoitteellinen ratsastaja. Mä en siedä sitä jos junnaan paikallani ja en etene kohtuullisella tahdilla. Viimeisen kahden vuoden ajan aikana kehitys on jatkunut mukavasti ja nousujohteisesti, mutta tämän kesän aikana musta on alkanut tuntua siltä, että tarvitsen tosiaan jotain lisää tähän hommaan ja oma edistyminen on hieman jumahtanut paikoilleen.Vaikka hevoset ova edistyneet, en mä ole päässyt eteen päin samassa suhteessa.

Olen sen verran realistinen, etten usko saavani käyttööni lähi tulevaisuudessa 130-tason tai edes 120-tason hevosta näillä taidoilla. Jotta joku antaisi mulle tuon tason valmiin hevosen kisattavaksi, pitäisi mulla olla enemmän näyttöjä. Joten jotta saisin niitä näyttöjä, on mun vietävä joku mun hevosista sinne isompiin luokkiin omin voimin. Tässä tapauksessa se on Aku.

Jos tuolle tasolle mielimme Akun kanssa, pitää valmennuksen olla aktiivista ja säännöllistä. Talven tehdessä tuloa, muuttuu tuo ajatus täysin mahdottomaksi. Maneesia ei ole ja pohjien jäätyessä mulla ei ole mahdollisuutta iltaisin kuskata Akua maneesille useita kertoja viikossa. Yhtälö kuulostaa siis mahdottomalta, ellei..

Aku Salon aluekisoissa 120cm

Lähde ulkomaille. Ulkomailla olisi puitteet keskittyä vain ja ainoastaan treenaamiseen ja saada lisää kokemusta myös muista hevosista. Tätä ajatusta hetken punniskeltuani juttelin poikaystäväni kanssa, joka ei tietenkään hyppinyt riemusta ajatuksesta että lähtisin talvella ulkomaille, mutta ymmärsi kyllä kuinka tärkeä asia minulle olisi. Seuraavaksi meninkin Ninan ja Peikin juttusille ja pohdin heidän kanssa minulle mahdollista paikkaa. Kerroin suoraan haluavani treenata ja ratsastaa ja lopulta totesimme minulle parhaaksi vaihtoehdoksi Saksan ja Nikke Aromaan. Töistäkin annettiin lupa lähteä sesongin hiljaiseksi ajaksi pois, joten uskalsin ehdottaa reissua Akun omistajalle Janinelle.

Aku Lohjan seurakisoissa 120cm

Juteltuani Janinen kanssa mahdollisesta Saksaan lähdöstä soitin Nikelle ja kaikki pyörähti käyntiin. Juteltuani myöhemmin Niken vaimon Lauran kanssa sovimme että tulisin heille hommiin joulu ja tammikuuksi. Pääsääntöisesti luvassa on ratsastusta, mutta toki myös muita tallitöitä.

Eli marraskuun lopussa Aku pakataan rekkaan ja mä lennän Saksaan, tällaiseen paikkaan. Akun kanssa on tarkoitus treenata ja kilpailla kahden kuukauden aikana mahdollisimman paljon. Saksassa tuolla alueella kisoja riittää kuulemma hyvin myös talvikaudella, joten ihan huonoon aikaan emme siis sinne mene.

Mites sitten muut hevoset? Kolmivuotiaiden kanssa tilanne on tietysti helppo. Nuppu pärjää hyvin omistajansa kanssa ja hypyt voi korvata irtohypyillä poissaoloni ajan. Haissille on löytynyt naapurista toinen ratsastaja, joka pystyy käymään jo nyt liikuttamassa hevosta useammin kuin minä ja hän jatkaa Haissin kanssa tästä eteen päin, koska tämä kaveri ei pärjäisi missään nimessä kahta kuukautta ilman ratsuttajaa :) Sakke saa talvella jatkaa hommia Hannin kanssa sen verran kuin on tarve ja sekin saa hypätä irtona sen mitä tarvitsee.

Retu, Hilda ja Kapsu suorittavat leipätyötään tyytyväisinä ratsastuskoululla, joten niiden liikutuksesta ei tarvitse huolehtia. Toki Retun kanssa hallikauden aloitus saattaa hieman viivästyä, mutta se nyt ei maailmaa kaada :)

Caraa ei enää tuolloin toivottavasti ole, koska se pitäisi saada myytyä nyt syksyn aikana. Heidi pärjää myös hyvin omistajiensa kanssa tuon kaksi kuukautta ilman mun läpiratsastusta, onhan välissä joulut, uudet vuodet yms. kevyemmät ajat ;)

Muut tällä hetkellä ratsastamani hevoset ovatkin sitten myyntihevosia muilta omistajilta tai oppilaitteni hevosia. Oppilaani ovat tietysti innoissaan mun Saksaan lähdöstä, koska tietävät mun tulevan aika paljon enemmän osaavana sieltä takaisin. Mun poissaolon ajaksi olen tietysti suositellut heille muita opettajia sekä läpiratsastajia ja näin tämäkin ongelma on ratkaistu :)

Vielä on kuitenkin paljon selvitettävää mm. vakuutuksista, Akun kuljetuksista yms. Millään en joulukuuhun jaksaisi odottaa, mutta ainakin on jotain mitä odottaa :D Toki tiedän myös ettei musta kahdessa kuukaudessa mitään ruudinkeksijää tule, mutta opin siellä varmasti enemmän kuin täällä Suomessa niin hevosista, ratsastuksesta kuin itsestänikin.

Onko jollain teistä samanlaisia suunnitelmia? Tai onko jollain suositella hyvää kuljetusfirmaa? Muutamaan ollaan jo soitettu, mutta kaikki vinkit ovat tervetulleita :)