torstai 31. heinäkuuta 2014

Harjoiuskisat Peikillä

Akun "kurinpalautuskuuriin" kuului myös rataharjoitus Peikillä. Halusin saada sen kunnolla radalle ennen Hyvinkäätä koska Kemiössä vika rata ei ihan sujunut..


Retun tavoin luokkina olivat 100 ja 110. Kympin radan  hyppäsin osittain hieman isompana kuin Retun kanssa, jokunen esteistä oli siis 115.



Verkkasin Akun jo ennen Retun ratoja. Hyppyjä otin vain ristikolle ennen Retua ja loput hypyt sitten vasta Retun jälkeen.


Ennen radan aloitusta kävelin pitkin ohjin hetken radalla - oli pakko itse vähän hengähtää kun helle puski niin kovasti päälle. Aloitin isossa laukassa, mutta en saanut laukkaa ihan niin paljon ylämäkeen kuin olisin halunnut. Alkurata sujui ihan hyvin neloselle asti, missä Aku hieman seisoi mua vasten. Nelonen oli punainen okseri missä oli valkoinen lankku alla. Tässä vaiheessa aurinko paistoi sinne jo aika ikävästi, joten luultavasti se este näkyi Akulle huonosti. Neloselta jatkettiin joko 6 tai 7 askeleella sarjalle mihin Aku ei jotenkin lähtenyt hyppyyn ollenkaan ja pysäytin sen b-osalle. Kirsin mukaan se ei rekisteröinyt estettä ollenkaan ja siihen saattoi myös vaikuttaa se samainen aurinko.. Tulin molemmat esteet uudelleen ja pääsin sujuvasti yli. Loppurata oli taas ihan ok, laukka olisi saanut mennä paremmin ylämäkeen.



Kympissä sain laukan PALJON paremmaksi. Jotenkin vaan päätin etten annan sen vaan laukata esteitä päin vaan oikeasti ratsastan sen niille. Ja ero oli aika suuri..


Radalta saimme yhden pystyn alas kahden suhteutetun linjan ensimmäiseltä osalta. Muuten rata oli mun mielestä hyvä. Tulin vielä sen linjan uudestaan jolta pudotus oli tullut ja Aku korjasi puomin hyvin :)




Kuvia on tällä kertaa aika paljon, ihanaa! Tai musta ainakin on kiva katsoa paljon kuvia aina blogeista. Kiitos kuvista menee taas Ellenille, kiitoskiitoskiitos :))



Loppuravit tein kentällä koska muita starttaajia ei enää ollut. Aku väläytteli tosi kivaa letkeää ravia :)



Sunnuntaina mennään Hyvinkäälle pomppimaan 100 ja 110. Viime vuonna kisat olivat todella kivat, toivottavasti sama meno jatkuu myös tänä vuonna! Nyt viikolla Aku on vähän kevyemmällä tän päivän kankitreeniä lukuunottamatta, jotta se jaksaa sununtain kisat. Sen kunto on kyllä ihan mahtava tällä hetkellä, tiistain kisat oli sille ihan pikkujuttu, niin kuin noista vikoista kuvista näkee, se ei edes ole hirveän hikinen.. Ja tän päivän kankeilun jälkeen se ei tuntunut yhtään väsyneeltä :)

keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mun muru

Retu kävi eilen hyppäämässä Peikillä rataharjoituksissa. Tarkoituksena oli saada ratatreeniä mestaruuksia varten ja samalla kommenttia siitä, muutanko mä jotain Retun kanssa 110-radalle.


Itse en ole huomannut mitään muutosta kisoissa 100 tai 110 luokkien radoilla, mutta Katin mielestä päästän Retun välillä 10-radoilla pitkäksi ja en tuo sitä samalla tavalla loppuun asti niin kuin metrissä. Kati on kuitenkin niin pitkän linjan ammattilainen, että en usko että se päästään tollasta vetäsee, joten halusin että Kirsi näkisi mut radalla ja löytäisi mahdollisesti sen syyn, mikä saa mut tekemään asioita eri tavalla, vaikka en itse ongelmaa tunnista.


Verkassa Retu oli yllättävän rento. Hyppäsin vain kolme verkkahyppyä, yhden pienen pystyn ja yhden isomman. Okserin otin vain 90cm korkuisena. Lämpöä oli kuitenkin sen verran että halusin minimoida verkkahypyt, ratoja tulisi kuitenkin kaksi peräkkäin kun muita lähtijöitä ei isommissa luokissa ollut.


Metrissä ykkönen oli pysty kohti lyhyttä sivua. Kakkonen oli diagonaalilla ja linjalla esteelle numero 3. Kakkoselle Retu puski vähän kaarteessa ulkojalkaa vasten ja stoppasi lopulta kakkoselle. Se tuli vähän puskista, koska sain sen kuitenkin suoristettua sinne kaarteen jälkeen. Uuden lähestymisen avulla pääsin esteelle kuitenkin hyvin ja kolmoselle sain sujua neljällä askeleella. Nelonen oli tuo yllä näkyvä punainen okseri jolta oli 6 tai 7 laukkaa kaarevalla uralla kaarteen mukaan sarjalle. Tein kuusi askelta ja Retu jäi hieman kauas sarjalta. Se hyppäsi kuitenkin rohkeasti ja hyvin yhden askeleen sarjan. Seiska oli puomipysty jolta jatkettiin odottavat 5 vesimatolle, josta taas hyvin edeten 7 laukalla okserille. Viimeiseksi oli vielä okseri pitkällä lähestymisellä, sinne sain oikein hyvän paikan.


Metrin rata oli musta kiellon jälkeen kokonaisuutena ihan hyvä, sarjalle askel olisi saanut olla lähempänä tosin a-osaa.

Kympissä rata oli sama ja kaikki sujui äärettömän hyvin 7 asti. Seiskaa ennen Retu jäi vähän kiireiseksi ja tämän vuoksi pudotti seiskan ja siitä hieman suuttuneena lähti laukkaamaan vielä hätäisemmin siinä viiden odottavan laukan välissä jolloin tuloksena oli puomi myös sieltä. Loppurata taas hyvin, sain korjattua laukkaa paremmaksi. Tulin kuitenkin vielä uudelleen sen 7-8-9 välin, niin että sain korjattua laukan kaarteeseen ja se auttoi. Retu hyppäsi pyöreämmin ja teki viiden laukan välin rauhassa.


Kirsin mielestä ainut ero oli metrin ja kympin radassa se, että pyysin hieman lisää laukkaa. Sen kyllä tiedostan, koska niin olen tehnyt treeneissäkin ja se on ollut Kirsistä hyvä niin. Retu kuitenkin tarvitsee sen ison laukan sinne radalle, muuten en pääse niitä välejä oikeilla askelmäärillä. Kirsi kuitenkin muistutti mua siitä, että laukasta ei saa tulla nopea, kierroksia saa kyllä olla, mutta nopeaksi en saa sitä rytmiä päästää missään vaiheessa. Kun Retu on noilla isoilla esteillä helposti liian nopea takajalkojen kanssa alastulossa, on äärettömän tärkeää että hyppy lähtee rauhallisesta laukasta, jotta hyppykaari ei kärsi.


Täytyy siis tsempata sen rytmin kanssa. Pitää laukata ja pitää se samalla mun alla ja kierroksilla, muttei silti jarruttaa liikaa kohti estettä. Eikä päästää pitkäksi, vaikka sitä en tänään tehnytkään. Enkä muuten nyppinyt yhtään lisäaskelta! WUHUU!!

Ja pitää tsempata taas ton ylävartalon kanssa. Retun kanssa se dyykkaava yläkroppa tulee niin paljon helpommin kylään kuin noilla muilla, äh. Treeniätreeniä.


Tämä oli just sellasta treeniä mitä tähän väliin kaipasin. Ihaninta oli se, että Retu oli niin luottavaisella mielellä sillä kympin radalla <3 On se vaan niin muru <3

Kiitos kaikista hienoista kuvista Ellen Andersinille :)

Pitkää vettä helteessä

Sunnuntaina pääsin Akun kanssa kunnon helletreeniin! Täytyy sanoa, että kyllä tuo kuumuus vaan syö ratsastajaa. Mulla on tosi hyvä ratsastuskunto, mutta valmennuksen jälkeen olin aivan loppu.. Ratsastuksen aikana kaikki oli ihan jees, mutta heti kun pääsi alas, tykytti rinnassa ihan hulluna ja muutenkin oli ihan rättipoikkipuhki-olo.


Kyllä me taas niin hyvin hommia tehtiin tunnin aikana, sekä heppa että kuski, että ei kyllä ole mikään ihme että vähän joutui hengittelemään tunnin jälkeen. Aloitin itsenäisellä verkalla ja alkuun tuntui laukassa, ettei vasen jala meinannut millään tulla läpi. Koska oli niin kuuma, annoin Akun hetken kävellä ravien ja laukan jälkeen vaikka vasen ei tuntunut ihan niin hyvältä. Hetken breikin jälkeen työstin vasenta laukkaa uudestaan ja hups vaan heppa tuntui tosi hyvältä :) Ei tarvinut montaa kertaa pyytää takajalkoja ulos kun jalka oli hyvin läpi!


Aloitettiin tuolla vihreällä okserilla ja apukavaletilla. Aku teki alusta asti todella hyviä hyppyjä. Se hyppäsi rennosti selän läpi ja avasi hyvin takaa. Nostettiin estettä aika isoksi ja sain tulla hyvällä, mutta odottavalla laukalla sisään.


Alla näätte videon, jossa este oli jo aika iso. Tästä videosta huomaa musta tosi hyvin sen, kuinka Akun hyppykaari on parantunut viimeisen vuoden aikana. Se sai hurjasti kehuja Kirsiltä ja pitkät käynnit palkkioksi :)


Sitten jatkettiinkin okseri-pysty sarjalla. Ekalla kerralla Aku hieman spookasi ja väli meinasi olla pitkä (10m). Tehtiin muutama kerta niin, että hypättiin sarja ja siirryttiin sen jälkeen suoralla hevosella käyntiin. Näin saatiin Aku paremmin takajaloille sarjan jälkeen. Ensin Aku meinasi jäädä siirtymisessä vinoksi ja punki koko ajan vasemmalle. Väistätin sitä käyntisiirtymisen jälkeen joitakin kertoja oikealle, jotta vasen jalka tulisi paremmin läpi ja tämä auttoikin. Sarjaväli alkoi loppua kohden tuntua ahtaalta ja Kirsi pidensikin sitä hieman.


Aku ei tuntunut ollenkaan väsyneeltä vaikka lämpöasteet kohosivatkin korkealle ja hyppyjä tuli ihan reippaasti. Jatkettiin sarja-treenin jälkeen radalla joka alkoi sarjalla, jatkui kuudella askeleella okserille, jonka jälkeen hevonen piti saada hyvin takaisin takajaloille, koska seuraava pysty oli pienen kaaren takana lähellä lyhyttä sivua. Sinne mulla olikin hieman vaikeuksia päästä tarpeeksi isossa laukassa kaarteesta ulos kun kaarteeseen oli pakko jarruttaa sen verran paljon.

Pystyltä matka jatkui s-mutkalla verkkaesteenä nähdylle vihreälle okserille viidellä laukalla ja sieltä jälleen s-mutkalla pystylle, mutta tällä kertaa uudella lähestymisellä. Sen jälkeen hypättiin diagonaalilla vesimattopysty ja sieltä jatkettiin vielä pitkälle vedelle.


Pitkää vettä hypättiin ihan ensimmäistä kertaa :) Ei se ihan maksimi mitassaan ollut, mutta ihan tarpeeksi pelottava musta ainakin! Täytyy sanoa, etten olisi kyllä ihan heti uskonut, että Aku hyppää sen pitkän veden heti ekalla! Toki se oli sen mielestä jännä ja ei sitä suorana voinut hypätä, mutta yli se meni silti joka kerta aika helposti :)


Radoilla mun ainut ongelma oli saada Aku siinä s-mutkan toisessa välissä tarpeeksi takajaloille ja ylämäkeen ennen pystyä. Sama homma piti pitää kasassa vielä sinne vedelle asti, jotta laukka oli menossa koko matkan tarkasti ylämäkeen. Muutama pudotus tehtiin ekoilla radoilla nimen omaan noille pystyille, kun jäin ratsastamaan liikaa päin estettä, enkä antanut sen vaan tulla mun luokse. Vaikka Aku on helposti hidas en saa jäädä ratsastamaan vain eteen.


Ekalla radalla en myöskään osannut päättää s-mutkan ekassa välissä askelta okserille. Aku seisoi vähän mua vastaan ekalle pystylle ja eka ajatus oli odottaa väli kuudella, sitten huomasin ettei tila riitä ja en vaan toiminut. Tökkö tuli, mutta ihan aiheesta. Seuraavalla kerralla reagoin nopeammin eteen ja väli oli hyvä 5 askelta!


Akulla oli käynyt hieroja viime viikolla ja hän oli todennut, että hevonen on todella hienossa kunnossa :) Mitään jumeja ei löytynyt ja vanha lihasvaurio ei ollut revähtänyt uudelleen, vaikka niin epäilin takaosan hieman epämääräisen liikkeen takia. Hierojan mukaan nuo vanhat vammat saattavat kuitenkin välillä kerätä näin kuumalla nestettä, mikä saattaa vaikuttaa liikkumiseen. Pyysin myös Kirsin kommentin Akun takaosasta, mutta hänkin oli sitä mieltä että hyvillä mielillä voi treenata. Hän totesi myös, että kun kisakausi on ollut pitkä, tulisi jossain vaiheessa hevonen käyttää lääkärissä ihan perustarkastuksessa. Tämä on tietenkin itsestään selvä juttu :)



Toivotaan siis että takaosan epämääräisyys on vain noista nestekertymistä aiheutunutta. Ja ei tuo hevonen noin hyvällä mielellä hyppäisi jos se kipeä olisi. Tai sitten sille on alkanut kasvaa sydän.. ;)

tiistai 29. heinäkuuta 2014

Nuppu kesäretkellä!

Nuppari pääse eilen kesäretkelle :) Peikillä oli tuntsareihin lähteville rataharjoitus ja päätin käyttää tilaisuuden hyväksi. Nuppu pääsi tutustumaan kouluaitoihin ekaa kertaa ja alun jännityksen jälkeen se käyttäytyi oikein mallikkaasti :)

Kohti alkutervehdystä

Moni ajattelee tässä vaiheessa varmasti kauhuissaan, miksi kolmivuotias viedään radalle jo tässä vaiheessa. Juttelin ajatuksesta omistajan sekä valmentajani kanssa ja molemmista ajatus oli hyvä. Kokemus olisi vain pidettävä hevoselle mukavana ja lyhytkestoisena. Ulkomaillahan hevoset hyppäävät jo tässä vaiheessa vieraissa paikoissa ihan treenejä...


Nuppari on myös mielestäni montaa kolmivuotiasta selkeästi edellä. Se kulkee tasaisessa muodossa ja kantaa itsensä varsin hyvin. Se nostaa laukat ja menee jo hieman sivullekin. Se on siis jo siinä pisteessä, missä kolmivuotiaan loppuvuodesta tulee ollakin.

Nuppari asuu tallilla, missä käytössä ei ole maneesia. Siksi minusta on hyvä, että hevonen saa tässä vaiheessa niitä kokemuksia, mitä moni muu nuori saa loppuvuodesta. Meillä ei silloin välttämättä ole mahdollisuutta treenata samalla tavalla kentällä, kuin muilla maneesissa, joten Nuppari saa olla vapaammalla talvisaikaan kenttätreenistä. Maastoon se pääsee varmasti ja kärryjen eteen, mutta sileän treeni ratsastettaessa jää vähemmälle varmasti talven tultua. Minusta oli mukavaa ja reilua nyt hyvin menneiden treenien jälkeen viedä se tutustumaan uuteen paikkaan.

Loiva kiemuraura

Nuppu on kaiken lisäksi tosi fiksu. Se ei ole kotona sen kummemmin jännitellyt mitään, joten ajattelin sen suhtautuvan varsin chillisti kouluaitoihin. Peikillä toisena pitkänä sivuna toimi aita ja estevaja, joten muutakin tuijotettavaa löytyi..

Kun otettiin Nuppu ulos autosta, kävelytin sen ensin maasta kerran kentän ympäri ja kouluaitojen sisältä. Ainoa asia, mikä sitä jännitti tässä vaiheessa, oli lanausjäljet maassa :) Hassu Nuppu.. Kun menin selkään, kävelin kentän ympäri pitkin ohjin ja pyysin yhtä poniratsukkoa tämän jälkeen vetämään mut kouluaitojen sisällä kierrokset molempiin suuntiin. Vasemmalle sujui oikein hyvin, mutta oikealle Nuppua jänskätti sen verran paljon, että se ei halunnut viedä takaosaa uralle ja vaan poikitti koko ajan. Tästä en ottanut mitään stressiä ja siirryin verkka-alueelle hetkeksi keventämään, minkä jälkeen siirryin radalle käynnissä. Oikeaan kierrokseen tein paljon pysähdyksiä, jotta sain pidätteet läpi ja hevosen suoraksi. Lopulta Nuppu antoi mun asettaa sitä sisään ja sain sen suoristettua uralle aika kivasti. Jännitys näkyi kuitenkin edelleen lyhyinä askelina, mutta siirryin siitä huolimatta raviin.


Ravissa tein keventäen ympyröitä ja isoja kaaria. Nuppu oli alkuun liian lyhyt edestä ja turhan nopea tahdiltaan, mutta sain ratsastettua sitä juuri niihin pisteisiin, mihin halusin. Nostin yhdet laukat molempiin suuntiin, jonka jälkeen annoin Nupulle pitkät ohjat. Siinä se rentoutui jo todella hyvin ja käynti alkoi olla matkaa voittavampaa. Taputtelin sitä paljon ja muutaman kerran se jopa pärskähtikin :)

Tuomari totesi, että voisin hyvin vetää jonkun radan kun näyttää sen verran kivalta kaverilta. Hän tiesi Nupun olevan vasta 3, joten päätin vielä tähän kevyen verkan päälle ratsastaa radan. Mitään rataa en ollut etukäteen harjotellut, joten hyvin muistissa noista helpoista ohjelmista oli kn ja tuomarilla oli siihen ohjelmaan arvostelupaperikin.


Siirryin raviin ja aloitin radan keventäen, istuin alas vasta hetki ennen siirtymistä. Nuppu ei ihan malttanut seistä pysähdyksessä, vaan otti yhden askelee sivulle. Siirtyminen raviin sen sijaan oli hyvä ja suora. Nuppu oli selkeästi nyt rennompi välikäyntien jälkeen ja jäi ravissa paremmin odottamaan ja muoto ei rullannut liian syväksi. Loiva kiemura oli hyvä, keskiravissa ratsastin vain hieman eteen, ajatuksena pitää vain rentous ja rytmi hyvänä. Siinä onnistuin aika kivasti, paperissa kommenttina kuitenkin "ei tarpeeksi eroa" joka nyt on ihan ymmärrettävä :) Voltti oli ehkä hieman pieni, mutta Nuppu rentoutui kivasti koko ajan lisää. Kiemuraura oli jo todella rento, mutta muoto valui vähän turhan matalaksi. Kolme askelta käyntiä tuli kivasti alas istunnalla ja raviin Nuppu lähti rennosti. Seuraava voltti oli paremman kokoinen ja mielestäni ok. Käyntisiirtyminen oli mukava, mutta käynti jäi hieman jännittyneeksi. Pysähdyksen sain tehtyä pehmeästi ja käynti oli sen jälkeen parempaa. Laukannosto tuli hieman pisteen jälkeen ja ensin vääränä, mutta sain tehtyä nopean ja hyvän korjayksen. Laukka oli híeman jännittynyttä ja maahansidottua ympyrällä, diagonaalilla sain rytmistä jo hieman paremman. Siirtyminen raviin oli kelvollinen ja ravi oli jo taas rennompaa. Vasemman laukan nosto keskeltä ilman seinän tukea oli Nupulle se vaikein tehtävä omasta mielestäni radalla, mutta sen se selvitti oikein hyvin :) Ympyrä oli hieman sisäjalkaa päin kaatuva, mutta oikean kokoinen ja laukka oli aavistuksen parempi. Siirtymisen käyntiin laukasta tein selkeästi asteittain ravin kautta ja se onnistui suunnitellusti :)

Lopputervehdyksen käynti oli jo rentoa, jes! Pysähdys oli suora ja tasan :)

Laukka oli vielä jännittynyttä ja maahansidottua, mutta kuitenkin nostot tulivat hyvin ja laukka oli puhdasta

Tuomarista Nuppu oli oikein yritteliäs ja hyvin ratsastettu. Hän kehui rauhallista työskentelyäni ja sanoi hevosen olevan hyvällä mallilla ikäisekseen. Laukkaan hän toivoi lisää pyörivyyttä ja käyntiin rentoutta. Paljon saatiin tsemppejä jatkoon :) Tuomari oli arvostellut Nupun kuin "oikean hevosen" ja prosentteja kertyi 54 ja rapiat :) Minusta oikein kelpo tulos!

Valmentajan kommentit olivat hyvin saman tyyppisiä kuin tuomarin. Lisäksi Nuppu sain kehuja hyvästä työmoraalista, ilmeestä sekä sopusuhtaisuudestaan. Tein valmentajan kanssa vielä verkassa yhden laukannoston, jotta saatiin laukka rullaamaan paremmin. Yksi nosto riitti, sillä nyt verkan puolella Nuppu relasin kivasti ja sain laukasta heti paremman. Toki se ei ollut edelleenkään sitä samaa laukkaa, kuin kotona, mutta siihen ei nyt ollut tarkoitus päästäkkään radan jälkeen. Hevonen ansaitsi kiitoksen jo vähän paremmin tehdystä työstä :)

Yhteensä koko verryttely ja suoritus sekä loppuverkka kestivät n. 25min. Ratsastin tuosta ajasta kuitenkin paljon käyntiä ja annoin sille pitkät ohjat lähes viideksi minuutiksi välissä ennen rataa, joten liian rankaksi tämä ei minusta missään nimessä mennyt. Toki sille täytyy antaa aikaa palautua, koska kuljetus oli sille kuitenkin tässä vielä lisänä. Matka oli onneksi lyhyt :)

Missä vaiheessa teidän kolmivuotiaat ovat? Haissin kanssa en voisi vielä kuvitellakkaan meneväni kouluradalle, mutta johonkin retkelle se pääsee kyllä tässä syksyn mittaa :)

maanantai 28. heinäkuuta 2014

Melkein Kisamatkalla

Hassun hauska Senni oli meillä kyläilemässä perjantaista lauantaihin :) Koska mulla oli tietty hevosia ratsastettavana, lähti Senni mun kanssa maastoon!

Otettiin suokkipojat alle. Mä nappasin Retun ja Senni sai alleen Hukkiksen. Retulle tämä kuntotreeni on ihan äärettömän tärkeää ennen noita mestaruuskisoja, koska siellä on isot ja pitkät radat luvassa useampana päivänä peräkkäin. Lisäksi Tuuriin ajaa meiltä sen n. 5h, joten jo matka verottaa hevosia..

Pakollinen Heppaselfie

Maastossa käveltiin paljon, mutta laukattiin myös ratalaukkaa kunnon kohotusta ajatellen sekä avattiin paikkoja spurteilla. Loppuun otettiin paljon hölkkää ja käyntiä, jotta hepat palautuisivat :)

Muita heppoja en sitten aamusta ratsastanutkaan, koska suuntasimme Sennin kanssa Hippolan kokoukseen :) Edellisenä iltana oltiin herkuteltu Sennin kanssa tortilloilla ja käyty vähän katselemassa Helsingin katuja.. Aamulla olikin vähän väsy kun unta oli tullut palloon vain reilu 5h.. Onneksi seura piti hyvin aamulla hereillä! Oli kiva nähdä kaikkia bloggaajia pitkästä aikaa ja turista kaikesta mahdollisesta!

Tämä olikin nyt tällainen hieman erilainen postaus, illalla luvassa vielä joko postausta Akun eilisistä treeneistä tai tämän illan rataharjoituksista..

Hippolan tiimi




perjantai 25. heinäkuuta 2014

5.30

Jep. Oon tällä viikolla herännyt joka aamu 5.30 ja lähtenyt tallille ihan jokaisena aamuna ennen töitä.. Lisäksi olen ratsastanut iltaisin ja valmentanut siihen päälle! Onneksi on ihanat ilmat, koska heppailua aamuauringossa ei voita mikään!!

Ja varoitan jo nyt.. Tää postaus on PITKÄ!!


Retu

Retu on tällä viikolla liikkunut todella hyvin. Viime viikolla kisojen jälkeen ratsastin sen kevyesti perjantaina, lauantaina se oli vapaalla ja su kävin vähän maastossa ja ratsastin sen läpi kentällä. Maanantaina tein kunnon treenin käyttäen apuna väistöjä ja kokoamisia. Varsinkin laukassa Retu joutui todella kunnolla hommiin kokoamisten kanssa. Se mielellään valuisi niissä ulos lavan kanssa, eikä haluaisi jäädä rehellisesti kantamaan, mutta monien suoristuksien ja ulosasetuksien jälkeen sain sen pysymään omilla jaloillaan ja suorana!


Tiistaina Retu saikin ihan äärettömän hyvän kuntotreenin! Lähdettiin Katin kanssa illalla maastoon ja viihdyttiin reissussa 1,5h! Käveltiin eka muutaman kilsan mittainen hiekkatie ja ravattiin toisella tiellä muutama pätkä. Tallin lähellä on ihan huippumaastot ja peltotielle päästyämme laukkasimme ratalaukkaa melkein pari kilsaa. Sitten vähän palauteltiin heppoja käynnillä ja takaisin päin mentiinkin ihan urku auki! Ai että oli hauskaa! En tiedä, milloin olisin viimeksi laukannut noin lujaa :)) Loppuun huomasi heppojen jalkojen olevan hieman maitohapoilla, kun vikalla suoralla joutui jo hieman käskemään eteen ;) Kunnon laukkojen jälkeen ravattiin vielä reilun kilsan verran ja sitten taas kotiin pari kilsaa dallaillen!


Keskiviikkona tein jumppatehtävää ja puomeja. Alkuverkassa Retu oli todella pehmeä ja mukava, ollaan nyt löydetty tosi hyvä yhteinen sävel ja homma alkaa luistamaan sileällä paljon paremmin kuin aiemmin :) Jumppatehtävässä mulla oli ihan vaan kavaletti, askle, pysty, askle ja kavaletti. Esteet pysyivät koko ajan pieninä, kavaletit n.50cm ja pysty ehkä 80cm. Pääasiana oli jumpata ja saada takaosaa töihin. Olin asettanut tehtävän diagonaalille ja tulin tehtävää vain oikeasta kierroksesta. Ollaan viime aikoina keskitytty siihen vasempaan niin paljon, että halusin vaihtelun vuoksi hypätä enemmän oikealta. Vasemmallehan Retu jää helposti hypyssä vinoksi oikealle, mutta toiseen suuntaan sitä ongelmaa ei ole.

Eilen tein kunnon sileän treenin ja ratsastin Retua kolmikaarisella kiemuralla verkan jälkeen oikeastaan koko loppuratsastuksen ajan. Tein kaariuralla suoristuksiin siirtymisiä ja kokoamisia, nostin myötä- ja vastalaukkoja sekä tein voltteja ulos suoristuksista. Retu oli hyvin jalkojen välissä ja liikkui rennosti, hieno Rekku!!

Tänään yllätin sitten itseni ja menin ilman satulaa!! Kävin ensin metsässä kävelemässä ja kiipeilemässä, jonka jälkeen ratsastin askellajit vain läpi kentällä. En muista, kerroinko teille että kävin hetki sitten istuntaopissa Simo Simulaattorilla. Siellä yksi ainoista huomautuksen aiheista oli mun oikea jalka, joka on heikompi kuin vasen. Olen aina luullut, että asia olisi ihan päinvastoin!! Sen simulaattorikerran jälkeen olen kuitenkin kiinnittänyt siihen oikeaan jalkaan enemmän huomiota ja huomannut, että se todellakin on välillä hieman irtonainen ja valuu helpommin eteen kuin vasen! Nyt kun ratsastin ilman satulaa, sain jalat tosi hyvin suljettua kiinni ja Retu tuntui vielä paremmalta, kuin kertaakaan aiemmin! Olin aivan fiiliksissä!! Paljon taputuksia hepalle :) Huomenna tai su olisi tarkoitus hypätä, jee!

Hilda

Tää poni on kyllä kultaa jokaista senttiä myöten <3 Sillä kun ratsastaa tauon jälkeen, niin on aina sellainen olo, että nyt mä oon kotona. Se lukee mua ja mä sitä. Tarviiko edes kertoa, kuinka hyvin treenit pitkästä aikaa on ponin kanssa menneet?


Hilda saa nyt loppukesän keskittyä koulukarkeloihin, sillä edessä olisi vielä piekkareiden koulumestaruudet. Ponin kanssa täytyy aina itse muistaa tauon jälkeen aloittaa hieman matalammassa muodossa, jottei se yhtäkkiä joudu liikkumaan liian kootusti, sellaisesta ne menevät vain äkkiä jumiin. Olen nyt siis ratsastanut vain fiiliksellä saada se pysymään kevyenä edestä, reagoimaan hyvin puolipidätteisiin ja taipumaan rehellisesti. Tässä on onnistuttu ja tänään pääsin jo nostamaan muotoa He:B-tasolle riittäväksi.


Poni on saanut treenata paljon väistöjä ja siirtymisiä. Noissa been ohjelmissa ne siirtymiset tuovat paljon pisteitä ja niistä saa äkkiä yllättävän paljon prosentteja, kun ne vaan onnistuvat. Etenkin laukannostot ravista on olleet ihan supereita, samoin lauaksta käyntiin siirtymiset. Lisää treeniä kaipaan kuitenkin vielä laukka-ravi siirtymisiin alas, niissä poni on niin herkkä mun istunnalle, että se meinaa siirtyä käyntiin. Tasaisen tahdin löytäminen heti laukan jälkeen on suurin tehtävä, mikä on hassua, usein tää on just toiste päin. Laukannostot on vaikeita ja alas raviin siirtymiset helppoja.. Mutta treeniä vaan, kyllä ne alas siirtymisetkin alkaa luonnistua pikkuhiljaa :)

Aku

Aku ok Kemiön jälkeen ollut ns. kurinpalautuskuurilla :D Mulla meni vähän kuppi nurin siitä sen possuilusta vikassa luokassa, että päätin harjoitella noita hankalia juttuja sen kanssa kotona. Kemiön jälkeisenä päivänä päätin kuitenkin antaa sille maastopäivän ja olinkin jo hieman unohtanut sen possuilun. Pihassa Aku kuitenkin veti ympäri ja "pelkäsi" taas muka jotain, vaikka aina se on pihasta hyvin maastoon lähtenyt. Siinä vaiheessa tajusin, että tää on nyt taas tällänen aikakausi, johtajuudesta olisi neuvoteltava.. Käänsinkin hepan takaisin kentälle ja nostin laukan. Heppa oli vähän ihmeissään, kun olin antanut periksi ja ei mentykkään maastoon, mutta se ei todellakaan aavistanut mitä oli luvassa.. Tein töitä laukassa ensin n. 20min. Laukkasin kenttää ympäri kevyessä istunnassa ensin verkkalaukkaa ja sen jälkeen eteen-taakse työskennellen. Välikäynnit kävelin hieman pidempinä ja niiden jälkeen toistin saman. Heppa joutui siis mukavan maastoreissun sijaan kisapäivän jälkeen ihan kunnolla töihin. Tämä ei todellakaan ole se, mitä kisapäivän jälkeen normaalisti tekisin, mutta nyt halusin näyttää sille ettei ole ok tolla tavalla possuilla possuilujen perään. Toki olisin voinut piiskata sen pihasta pois, mutta ei sekään hirmu hyvä vaihtoehto ole..


Kun hevonen oli lähes tunnin ajan tehnyt laukassa töitä annoin sille pitkät ohjat ja lähdin samalla tavalla maastoon kuin aluksi. Ja kappas, nyt kelpasi. Ei mitään mukinoita, korvat hörössä vaan tietä pitkin ilman mitään "pelkäilyjä". Maastossa olin melkein 30min vaan kävelemässä jotta heppa palautuisi kunnolla. Seuraavana päivänä omistaja ratsasti Akulla ja sunnuntaina se sai olla vapaalla.


Tällä viikolla kurinpalautus on jatkunut kunnon sileän hommilla ja kumppareilla. Niels sanoi silloin kurssilla, että aina kun tuntuu hankalalta, voisin hyvin pitää tuollaisia kumpparijaksoja. Silloin Aku ei pääse vetämään mua sieleäälä ja puomeilla pois satulasta ja se joutuu suorittamaan enemmän selän läpi. Nyt olen mennyt koko viikon (olen ratsastanut Akun 3 päivää) kumppareilla ja ai että se on tehnyt hyvää Akulle! Sen koko keskittyminen on niiden kanssa ihan eri luokkaa.. Siihen tulee kivasti virtaa, kun se hieman alkuun saa painetta apuohjasta ja sen kautta se lähtee työskentelemään paremmin takaa eteen. Akunkin kanssa ollaan tehty hurjasti väistöjä sekä kokoamisia. Laukassa olen jopa kääntänyt piruetin alkuja ja vaihdot ovat olleet ihan huippuja myös kootusta laukasta.

Noiden kumppareiden kanssa se ei myöskään pääse samalla tavalla karkuun, jos se pelkää jotain. Olen levitellyt kentälle kaiken maailman takkeja ja esineitä pelokkeiksi ja treenannut ratsastaen niitä kohti, niiden ohi sekä niiden ympäri. Kumppareiden avulla pääsen Akuun käsiksi helpommin ja possuilut on jääneet pois.


Hieman olen viime aikoina miettinyt Akun toisen takajalan liikettä, se on ajoittain hieman epämääräinen omaan pepppuun, mutta muiden mielestä liikkeessä ei ole mitään kummallista. Tänään Akustille tulee hieroja, ja pyysinkin häntä tsekkaamaan Akun vanhan lihasvamman. Se on aiemmin aiheuttanut saman kaltaista oiretta ja haluan että se tarkastetaan. Jos lihaksistossa kaikki on kunnossa ja oireilu jatkuu, täytyy Aku sitten käyttää jossain näytettävänä. Vielä en kuitenkaan huolestu, saattaahan mun oma peppu olla vaan yliherkkä ;)

Aku on tänään vapaalla ja huomenna joko minä tai Akun omistaja liikuttaa sen kevyesti. Sunnuntaina hypätään Peikillä vaihtelun vuoksi :)

Cara

Caralla kävi viime viikonloppuna oikein mukavat ostajat, mutta heillä oli vielä muitakin poneja katsottavana, joten katsotaan miten käy :) Nyt olen lähinnä vain maastoillut ponin kanssa ja mennyt kevyesti kentällä, jotta polvi saisi parantua rauhassa. Ensi viikolla alan työstämään sitä taas enemmän jos polvi pysyy kuivana ja normaalina, niin kuin se on nyt tämän viikon pysynyt :)



Haissi ja Nuppu

Haissi on ollut maastokuurilla viereisellä tallilla nyt kaksi viikkoa! Se on saanut paljon rohkeutta ja voimaa, ihanaa! Haissilla on ratsastanut eräs ratsuttaja, joka toimii pääsääntöisesti ulkomailla, mutta on ratsuttanut mm. Haissin siskon ja sen emän! Oli todella mukava jakaa hänen kanssa ajatuksia hevosesta kun kävimme Nupun kanssa siellä irtohyppäämässä viime viikolla. Mua harmittaa hirveästi etten tajunnut ottaa kameraa sinne mukaan, hypyt olisi ehdottomasti pitänyt saada videolle!!

Otimme siis myös Nupun mukaan ja se saikin hypätä ensin. Olimme rakentaneet kujaan kolme estettä, 7m väleillä. Kaikki esteet olivat aluksi pieniä pystyjä ja muutaman kerran jälkeen nostimme vikan okseriksi.

Nuppu oli aivan liekeissä. Se on irtohypännyt niin monta kertaa jo, että tiesi tasan tarkkaan miten homma skulaa! Nuppu hyppäsi tarkasti ja avasi erittäin hyvin takaa. Sillä on omaan silmään tosi hieno tekniikka, sanoinkin omistajalle että se pitää viedä arvosteluun jonnekkin!

Haissi tiesi myös jutun jujun. Sekin on hypännyt aiemmin ja tykkää siitä kovasti. Haissin tekniikka ei ole ihan niin hyvä kuin Nupun, mutta on sekin kehumisen arvoinen! Se hyppää rennosti läpi selän, muttei avaa niin hyvin takaa kuin Nuppu. Molemmilla on kuitenin mahtava asenne ja se on tässä vaiheessa se tärkein juttu :)

Maastokuurin jälkeen Haissi saa viikon lomaa ja Nuppu lähtee vaihdossa ajotreeniin samaiselle tallille. Nuppu niin tykkää noista kärryhommista :) Kun Nuppu palaa takaisin, aloitetaan hommat jälleen molempien kanssa.

sunnuntai 20. heinäkuuta 2014

Hoitajan tärkeys

Moni kilpaileva ratsukko tarvitsee tuekseen hyvän hoitajan. Hoitaja voi olla palkattu työntekijä, kaveri, hevosen omistaja, äiti, isä tai miksei vaikka poikaystävä. Etenkin Kemiön kaltaisissa isoissa kisoissa, jotka kestävät mahdollisesti useamman päivän, on hoitaja todella tärkeä apukäsi.

ratsastuskoululaiset varustamassa yhteistuumin ratsuaan

Minulla on yleensä aina hevosten omistajat matkassa. Koska omia hevosia ei ole, kuljettavat omistajat oikeastaan aina hevoset itse kisapaikalle. Näin he ovat aina mukana ja auttamassa hevosten kanssa. Kuitenkin mukana on yleensä kaksi hevosta ja ne hyppäävät lähes poikkeuksetta ainakin yhden saman luokan. Silloin mukana olevan henkilön ei ole turvallista pitää kahdesta hevosesta kiinni samaan aikaan. Näissä tällaisissa kisoissa on hyvä ottaa toinen apukäsi mukaan, jottei vaan tule kiire varustamisessa tai vaikka hokituksessa. Esimerkiksi Kemiössä sekä minä että Kati hyppäsimme Rauhalan suokeilla ja mukana oli omistaja ja yksi hoitaja.

Ponien kanssa ilman hoitajaa ei pärjää. Hyppäät aina luokan alussa ja radan kävelyyn menee aina kuitenkin sen verran aikaa, että ponin täytyy olla verkattuna jo ennen sitä.

Kemiössä Cara hyppäsi jokaisessa luokassa aivan alkupäässä. Verkkasin ponia aina hetken ennen radankävelyä, jonka jälkeen lykkäsin sen Päiville ja menin itse radankävelyyn. Sieltä tullessani hyppäsin takaisin kyytiin ja Päivi tuli verkkaan laittamaan esteet hyvän kokoisiksi. Jos olisin ollut yksin, en olisi välttämättä päässyt radankävelyyn tai saanut hypätä esteitä verkassa loppuun sen korkuisina kuin olisin halunnut.

hoitaja hokittamssa ponia

Lisäksi minulle tärkeitä juttuja ovat kuvat ja videointi. Hoitaja saa kaulaansa yleensä aina kameran ja pystyy kuvaamaan suoritukset minulle. Näin pystyn jälkeen päin analysoimaan omaa tekemistä ja kehittämään itseäni. Tottakai tarvitsen materiaalia myös tänne blogin puolelle ;)

Oli hoitaja kuka tahansa, toimii hän myös henkisenä tukena. Hänelle voi miettiä ääneen tulevia ratoja ja ratkaisuja sekä radan jälkeisiä fiiliksiä. Hän on saattanut humioida jotain, mitä sinä et ole ja näin voit saada taas jotain uutta näkökulmaa tulevaan suoritukseen tai jo tehdystä suorituksesta.

Kun voi 100 % luottaa omaan hoitajaan, voi keskittyä myös omaan suoritukseen täysillä. Silloin syntyy hyviä tuloksia. Tämän vuoksi jokaisella suomalaisella huippuratsastajalla on ainakin yksi raudanluja hevosenhoitaja kisoissa mukana. Hevosenhoitaja tietääkin yleensä hevosesta ja sen hoidosta melkein enemmän kuin ratsastaja itse. Hevosenhoitajat ovat tekemisissä kisahevosten kanssa miltein päivittäin ja tuntevat hevosen/hevoset läpikotaisin.

Kun tietää itse, millaista on ollut hoitaa viittä hevosta kerrallaan kansallisissa tai kansainvälisissä kilpailuissa, alkaa arvostamaan jo sitä yhdestä hevosesa huolehtivaa hoitajaa. Minulle hoitaja ei koskaan ole itsestäänselvyys, minulle hoitaja on se tärkein apu, jota ilman en pärjäisi kisoissa. Minusta se kuuluu myös näyttää hoitajalle, ja siksi ostan yleensä aina hoitajalle valmiiksi ruokaa kisoihin. Toki kisapaikalla hän saa myös ruokaa, mutta aina syömiseen kisoissa ei välttämättä ole aikaa ja siksi ruokaa on hyvä olla valmiina mukana. Lisäksi saatan välillä antaa kisoista voitettuja palkintoja hoitajalle tai sitten käyn pitämässä hänelle esimerkiksi ratsastustunnin jos siihen on hoitajan puolesta mahdollisuus. Pieniä juttuja minulle, mutta isoja hoitajalle. Ihan samalla tavalla, kuin hoitajasta saattaa tuntua pikkujutulta tulla auttamaan kisoihin, mutta minulle hän on korvaamaton apu.

Miten te muistatte omia hoitajianne?

lauantai 19. heinäkuuta 2014

Kemiö. Day 2. Aku

*yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa*

Aku on pelittäny tosi kivasti Kemiöön asti. Ja ekankin päivän, koska radat hypättiin aika kaukana tuomaritornista ja muutenkin meille paremmalla puolella (lue. ei mitään pelokkeita radan vieressä/keskellä).

Torstaina metri hypätiin ihan radan takareunassa. Ihanassa kaukaisuudessa kaikesta pelottavasta. Onneksi. Aku oli nimittäin aivan täynnä kengurubensaa kaikesta kuumuudesta huolimatta ja sain tehdä kaikkeni että pysyin kyydissä. Ekassa verkassa se oli vielä ihan ok, mutta kun siirryin esteverkkaan, räjähti se ihan totaalisesti. Näin tapahtui muuten viimeksikin kun oltiin Kemiössä :D


Se hyppi ihan mihin sattuu aina kun joku hevonen tuli vastaan laukassa tai kolautti esteen. Kun hyppäsin verkkahyppyjä, lähti se aivan jäätävään pukkilaukkaan aina esteen jälkeen. Ei siinä sitten ollut mitään muuta mahdollisuutta kuin sulkea kädet vierekkäin ja jalat lähelle ja ratsastaa aina voltti esteen jälkeen ja laittaa se hommiin. Mitään isoa en uskaltanut hypätä, koska se ylihyppäsi jo valmiiksi niin paljon ja mitä enemmän esteet kasvoivat, sitä hullummaksi rodeo muuttui..

Oli kiva fiilis lähteä radalle. Joopajoo. Rata alkoi aika hyvin, ykköselle napakka hyppy, samoin kakkoselle. Kolmoselle vähän varmistelin kun vieressä oli pelottava vene, jota Aku oli tuijottanut sisään mennessä. Neloselle jäin pitämään laukkaa aivan liikaa kasaan, samoin vitoselle. Näiltä esteilt siis ihan omat pudotukset. Loppurata kunnialla maaliin, mutta miksi sitä ei voi antaa hevosen sujua kun se kerrankin on menossa? Ehkä mulle sen verran oli jäänyt sieltä verkasta sellanen fiilis, että se oli koko ajan lähdössä ja siksi en uskaltanut päästää sitä eteen.. Olisi vaan pitänyt uskaltaa. Taas opin jotain :)

Akulla oli monen monta tuntia luokkien välissä vapaata, joten se sai hyvän huilin. Kymppi oli päivän vika luokka ja Aku starttasi siinä numerolla 4. Rata oli kävelyvaiheessa jo minusta aika pienen oloinen ja tehtävät mukavia. Muutama linja, ei sen kummempaa. Haastavinta radassa oli kuitenkin mulle ja Akulle se, että se alkoi kohti tuomaritornia ja että sarja oli sijoitettu ihan sen veneen viereen, mitä se jo metrissä oli katsellut.

Akun kanssa pitää taktikoida aina kaikki tuollaiset asiat. Tuomaritornia kohti täytyy mennä jonkun muun hevosen perässä ensin ja sitten vasta yksin. Näin se on jo kerran ollut siellä, eikä sillä enää ole syytä pelätä sitä uudestaan. Ja se vene.. Akun ajatukset piti pitää kaukana siitä, koska jos hyvä tuuri käy, se ehtisi unohtaa sen radan aikana, eikä edes huomaisi sitä sarjalla. Radan eka este oli kuitenkin asetettu juuri niin, että sinne piti mennä joko portin ohi (vaarana se, että Aku jää sinne tökkimään) tai veneen ohi. Veneestä pääsi kuitenkin ohi niin, ettei Aku sitä välttämättä huomaisi, joten päätin aloittaa sieltä.

Terveihdin ja nostin laukan ja lähdin radalle. Siinä vaiheessa kuitenkin huomasin, että lähtömerkkiä ei ole tulut ja mun oli pakko tehdä ympyrä. Ja eiköhän Aku huomannut siinä vaiheessa sen veneen ja "pelästyi" sitä jo siinä saman tien. Ykköselle mentiin siis hieman miten sattuu, siksi sieltä puomi mukaan heti alkuun. Kakkonen olikin sitten se haastava paikka ja sinne tuli kielto. Jos olisin oikein piiskannut lähestymisessä, niin olisi se ehkä siitä mennyt yli, mutta en viitsinyt ottaa kutsua tuomaritorniin.. Tokalla yrittämällä yli ja rata jatkui ihan ok kutoselle asti, minne ratsastin hieman pohjaan. Seiska olikin sitten se sarja ja niin kuin videolta näätte, vaihto tulee myöhässä ja Aku aloittaa sen kyttäämisen jo tosi ajoissa. Sarjalla olisin ehkä voinut pelastaa tilanteen käyttämällä raipan heti a-osan jälkeen, mutta sitä nyt on turha enää jossitella.. Kielto siis b-osalle ja hylsy. Eipä olla pitkään aikaan Akun kanssa saatu mistään luokasta hylsyä.. Juttelin Johkun kanssa radan jälkeen ja hän oli samaa mieltä siitä että Aku kyttäsi kaikkea muuta paitsi esteitä.. Lisää treeniä ja suunnataankin Johkulle taas pikapuoliin. Akussa vaan ei ole sitä samaa rehelisyyttä, mitä monessa muussa hevosessa on. Sen kanssa pitää vain oppia elämään ja ratkaisut ongelmiin täytyy vain löytää ja toteuttaa. Nyt ollaan menty pitkään jo aika kivasti ja takapakkia täytyy välillä tulla jotta voi taas edistyä :)


Eilen kävin ratsastamassa Akun kotona ja virtaa siinä oli edelleen tosi kivasti. Hienoa huomata että sen kunto kestää noin hyvin kaikki kuljetukset, radat ja yöpymiset vieraassa paikassa!

perjantai 18. heinäkuuta 2014

Kemiö Derby 95cm

*yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa*

Vaikka en itse osallistunut Kemiö Derby-luokkaa, kävin silti kuvaamassa kaikki esteet teille. Hieman pisti harmittamaan etten mitään hevosta tähän luokkaan ilmoittanut.. Olisi ollut niin kiva päästä hyppäämään tämä rata :)

Sain myös ratamestari Johku Mikkolalta hieman perusteluita radan suunnittelusta ja kulusta.Tässä hieman faktoja!

Rata on aloitettu noussuokserilla ja sen alle on lisätty täytettä, jotta radan voisi aloittaa hyvässä laukassa edeten. Derby on pitkä rata ja alusta asti laukka on pidettävä kunnossa, jotta enimmäisaika ei ylity.

Kakkonen on mukavan helppo luonnoneste. Näin kaikki saavat aloittaa helpommalla erikoisesteellä.


Kolmas este on myös helpompi luonnoneste, jolloin rata pääsee jatkumaan sujuvasti.


Neljäs este on tavallinen okseri, johon on lisätty enemmän täytettä. Se on kuitenkin perinteinen rataeste, mitä derbyluokissa käytetään myös.


Viides este on kukkulan päällä rakennettu tavallinen helppo pysty, jolle hevonen täytyy vaan saada suoraksi. Alastulossa ratsastajan täytyy huomioida hevosen tasapaino ja oma paino jalustimille.



Kuudes este tarjoaa jo haastetta ratsukoille. "Banketti", jolta tehtään ensin hyppy alas ja sitten ylös on kuitenkin rakennettu vetosuuntaan, eli kohti verryttelyä. Tämä on hevosille se helpompi suunta ja siksi hyppysuunta on näin päin. Isommassa Derbyluokassa linja on toisin päin.

kohti alashyppyä..

Tämä este luokitellaan sarjaesteeksi, joten jos b-osalle tulee kielto, täytyy koko sarja hypätä uudelleen, ellei sarjaa ole merkitty suljetuksi. Silloin tulisi hypätä vain b-osa. Tässä tapauksessa koko sarja tuli hypätä uudestaan.

alashyppy kuvattuna edestä päin

ylöshyppy


Seiska on pysty, johon on laitettu massaa, jotta hevoset eivät pääse vaan vyörymään kohti verkkaa banketin jälkeen. Haasteena on siis saada hevonen takaisin ja kuulolle.
 


Perusradan viimeisenä esteenä nähdään perinteinen okseri hieman ylämäkeen. Laukka on siis edelleen pidettävä tarmokkaana, jotta viimeinenkin perusradan este ylittyy puomeihin koskematta.
 

Toisen vaiheen ensimmäinen este on tukki, joka on hevoselle helppo este.


Kymppi on linjalla edelliseltä esteenä ja haasteena tälle isolle pystylle on tulla tarkasti, jotta puomi ei kolahda alas.

Este numero 11 on jo aiemmin radalla nähty valkoinen portti, este numero 4.


Kuivahauta on vasta toisessa vaiheessa, esteenä numero 12. Se on luonnonesteistä se haastavin ja tämän vuoksi se testataan vasta toisessa vaiheessa, jotta ne, jotka sinne ovat päässet saavat siitä hieman lisähaastetta.

kuivahaudan leveys ja syvyys

Vesieste on hankala este osalle hevosista ja siksi se on jätetty sokeriksi pohjalle.

Sellainen oli eilinen Kemiö Derby 95cm. Miltä rata sinusta näytti? Kisasitko itse ja miten sinulla sujui?