SALO ja Hilda

Tämän postauksen jälkeen ollaan Akun Salon ja Hangon keissejä vaille vihdoin reaaliajassa :D On ollut sen verran tiivis kesä hevosten ja duunin kanssa, että tekstejä on tullut väsättyä ties missä, mutta halusin kuitenkin kirjoittaa teille kaikesta :)

Salo oli kyllä sellainen newer again reissu. Kisapaikassa ei ollut mitään vikaa, päinvastoin, mutta voin kertoa että en enää ikinä lähde kisoihin hyppäämään ekaa luokkaa jos seuraava luokka on vasta kaksi luokkaa ensimmäisen jälkeen :D Olin tallilla ennen Salon kilpailuja jo kello 5, Hildan selässä kisoissa jo 8 ja seuraava luokka alkoi klo 12 jälkeen... Onneksi Hannilla on niin iso auto, että mä mahduin nukkumaan etupenkillä ja Hanni takakontissa mukavat 3h päikkärit siinä välissä :D

90cm

Hildan olin ilmoittanut mukavaan ja helppoon 90cm luokkaan koska se oli Tampereella tsempannut niin hienosti metrissä! Poni ei ole vielä montaa metriä mennyt, joten tämä ysikymppi oli tähän väliin ihan hyvän mielen luokka :)

Kerkesin verkata omista ennakkoluuloista poiketen ponin todella hyvin. Luulin koko ajan että meillä on kamala kiire, mutta sain onneksi kaiken tehtyä ihan jopa rauhassa! Radassa ei ollut mitään ihmeellistä, mutta esteet olivat todella sen 90cm eikä piiruakaan alle, mikä oli oikein mukavaa. Rata kuitenkin vaati tarkkaa ratsastusta ja arvostelu A20 tietenkin pisti hieman ratsastamaan aikaa.

90cm

Rata alkoi helpolla pystyllä ja jatkui pitkällä tiellä vaaleanpunaiselle lankulle. Vaaleat puomit kohti valkoista aitaa tekivät esteestä optisesti ihmeisesti Hildan mielestä hieman epämiellyttävän, koska se oli lähdössä siitä ihan pokkana ohi! Napakasti pidin sen kuitenkin kohti estettä ja yli mentiin, mutta niin läheltä, että puomi lähti matkaan. Tämän jälkeen ei tarvinutkaan enää aikaa ratsastaa ja loppuradan tein ihan rauhassa. Tuloksena siis 4vp.

100cm

Metrissä starttasin heti tokana ja olin taas ihan pulassa, kun mietin mitä tekisin sarjan kanssa. Ponivälien kanssa ei olisi mitään ongelmaa, mutta hevosväleillä on aina pakko miettiä kaikki ratkaisut valmiiksi. Tällä kertaa sarja oli pysty-pysty ja väliin 2 askelta. Vaihtehtoina oli siis baanattaa sisään ja tehdä kaksi isoa, tai odottaa ja koittaa nykiä kolme laukkaa sinne väliin. Vasta radallahan sen sitten vasta tietää, miten tekee, mutta silti siitä jotenkin stressaa aina ennen rataa vaikkei pitäisi.

100cm

Radan kaksi ekaa estettä Hilda hyppäsi todella hienosti ja avasi mielettömän hyvin takaa. Kolmonen oli jälleen se valeanpunainen, mutta toisesta suunnasta. Nyt päästiin sinne oikein hyvin, mutta taas se puomi kolahti alas, höh! Sitä seurasikin sarja, minne näin vain paikan, jossa piti ratsastaa eteen. Väli päästiin juuri kahdella, mutta hyppy a-osalle oli sen verran laaka, että sieltä tuli heti toinen puomi mukaan. Seuraavat kolme estettä jälleen hyvin, mutta vikalta okserilta etupuomi alas takajalan virheestä.

Kolmen puomin saldo ei todellakaan ole Hildalle tyypillinen tulos - se on yleensä todella tarkka jaloistaan, vaikka esteet olisivat kuinka isoja. Täytyy nyt kotona treenata vähän väljemmin rakennetuilla esteillä, nyt nuo molemmat turhat tiputukset tulivat esteiltä, joissa oli käytetty nykyaikaisesti aika vähän tavaraa.

Seuraavaksi Hilda kilpailee todennäköisesti vasta kunkkareissa koska seuraavar Hippos-luokat hypätään 110cm korkeudella. Niitä luokkia en viitsi lähteä Hildan kanssa tuon sarjavälin takia hyppäämään. Kotona tiedossa on sileän treenejä ja muutamia estetreenejä, haluan kuitenkin pitää ponin kisakunnossa :)

Aku. Tuur 110cm

Akun urakka Laaksolla jäi aika kevyeksi viime viikonlopun Tuurin kisoissa. Tarkoituksena oli testailla uutta kuolainta 110 ja 120 alueluokissa, mutta verkan huonon kunnon takia päätin jo ennen 110 starttia jättää sen 120 välistä.

Verkassa mulle tuli todella kiire - jengiä oli jäänyt niin paljon pois, että kerkesin verkata vain ihan muutaman ratsukon verran. Lopulta tämä osoittautui ihan hyväksi ratkaisuksi. Ravaisin ja laukkasin Akun lämpimäksi, mutta hyppäsin vain ihan muutaman pienen verkkahypyn.

Rata itsessään oli helppo ja pieni. Ihan mukavaa, että ratamestari antoi tässä luokassa tasoitusta korkeuden puolesta, aiemmissa luokissa sitä ei oltu nimittäin tehty. Perusrata sujui rennoissa merkeissä, kuolain toimi todella hyvin ja kaikki tuntui taas tosi helpolta. Aku teki muutamalle esteelle aivan mielettömän hienot ja pyöreät hypyt :)

Toisessa vaihessa Aku jäi hieman seisomaan vastaan tokan vaiheen sarjalle, joka oli tuottanut myös poneille ja suokeille paljon haasteita. Aku meni kyllä yli, mutta sarjan takaa hieman tylsästi ja harhaanjohtavasti näkynyt vihreä okseri sekoitti sitä ja saimme puomin a-osalta. Loppurata meni sujuvasti ja olin hevoseen todella tyytyväinen. Pohja ei onneksi häirinnyt sitä ja uusi kuolain (kumipelham babyvarrella) oli kyllä todella hyvä toimivuudeltaan :)

Videolta harmillisesti puuttuu vika hyppy, mutta ehkä just ja just selvitte ;)

 

 linkki videoon

Retu ja Aku, Ypäjä lauantai

Vaikka postaus Hyvinkään kisoista paukahti reealissa ajassa jo ilmoille ovat Ypäjän postaukset edelleen tulossa! Tässä niistä ensimmäinen :)

Lauantai aamu alkoi heppojen ruokinnalla, letityksellä ja kävelytyksellä. Kun nämä hommat oli paketissa siirryin radalle hommiin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen varustin Retun kisaa varten.

Ohjelmassa Retulla oli perjantain tavoin 100cm, mutta tällä kertaa Haimihallissa. Rata tuntui kävellessä yhtä linjaa lukuunottamatta ihan simppeliltä. Yksi linja oli 21,9m, joka olisi Akulle ihan hyvä 5, mutta Retun kanssa se olisi joko tai. Päätös piti siis tehdä vasta radalla - jos hyppy ekalle osalle olisi iso, voisin jatkaa viidellä, mutta pienemmästä paikasta pitäisi jarruttaa reippaasti jotta mahtuisi kuudella.

Verkassa Retu tuntui jo paremmalta kuin edellisenä päivänä. Nyt se antoi laukassa jo hieman periksi ja ylimääräistä into ei ollut liikaa. Verkkahypytkin olivat pystylle paljon suorempia kuin edellisenä päivänä, mutta okseilla se valui edelleen vinoksi oikealle.

Kun olin tulossa ensimmäistä kertaa hieman isommalle okserille, näin paikan ajoissa ja pidin vain tuen kohti estettä. Retu kuitenkin päätti aivan yllättäen ponkaista okserille askelta aikaisemmin kuin olin ajatellut ja siellähän mä lensin kauniisti isossa kaaressa auttamatta liian myöhässä hyppyyn ja laskeuduin johonkin päin satulan vasenta reunaa, jonka jälkeen koitin hetken roikkua kyydissä.. Lopulta heitin jalat vasemmalle puolelle ja ländäsin nätisti kyykkyyn. Retu jatkoi matkaa vähän hölmistyneenä mutta pysähtyi vähän matkan päähän. Kapusin takaisin kyytiin ja otin muutaman pienemmän hypyn pystylle ja siirryin sitten takaisin okserille. Nyt Retu oli okserilla tosi hereillä ja kuunteli loppuun asti ja vältyttiin uusilta sekaannuksilta :D

Radalle pääsin ihan hyvällä fiiliksellä. Arvosteluna oli clear round ja sellainen me sitten Retun kanssa pistettiin plakkariin! Rata oli ihan ok, alkurata ja estee 1-7 oikeinkin super, mutta loppuun esteet 8-9 taas nyppien.. Alkuradan "ongelmalinja" mentiin isosti eteen ja juuri ja juuri viidellä, ensi kerralla tuollaisessa välissä täytyy tehdä suosiolla ainakin tuolla korkeudella kuusi laukkaa.. Mutta vaikka se mentiin isosti eteen, tein silti ratkaisun hyvissä ajoin ja etenin ajatuksella välissä. Rata oli siis ihan suvereenisti parempi verrattuna edelliseen päivään, harmi ettei siitä ole mitään videota.

Retun jälkeen vein Retun talliin ja hoidin sen pikaisesti pois. Kävin hetken tämän jälkeen katsomassa 120-luokan ratoja koska en ollut ehtinyt radankävelyyn koska olin toisessa hallissa Retun kanssa. Rata vaikutti aika tekniseltä ja etenkin sarja oli mulle tosi haastavassa paikassa. Tiesin enimmäisajan oleva tiukka ja päätin kääntää vitosen jälkeen vähän pienemmän kaaren kautta sarjalle. Sillä tiesin kerkeäväni aikaan oikein hyvin.

Aku oli ollut koko ajan jo kävelemässä itseään lämpimäksi ja verkassa aloitin suoraan tositoimet. Aku oli hyvän tuntuinen sileällä ja työstinkin sitä laukassa hetken ilman jalustimia jotta pääsisin itse vielä syvemmälle satulaan.

Hypyissä kaveri oli sitten kaikkea muuta kuin tarkka. Se pudotti taas vaikka kuinka monta puomia ja kuolainkin tuntui jo ajoittain liian terävältä. Annoin Akun kuitenkin tehdä virheet enkä kaikista "haluistani" huolimatta lähtenyt nostamaan sitä yli esteistä. Tämä ilmeisesti oli tosi hyvä taktiikka koska radalla Aku oli ihan super!

Ainoat kämmit sattuivat 4-5 linjalle ja sen vitosen jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni siihen väliin 6 laukkaa ja kääntäväni sen jälkeen sarjalle. Päätin kuitenkin jo ennen rataa että kiertäisinkin sarjalle koska edellinenkin ratsukko kerkesi aikaan vaikka teki saman tien. Se väli taas meni taaksepäin ratsastukeksi ja otin väliin ennakkoon mietityn kuuden laukan sijasta 7.. Rata kuitenkin eteni viimeiselle asti nollilla mutta yksi yliaikahan sieltä lopulta napsahti.. Harmi sinänsä, mutta eipä kyllä haitannut ollenkaan mua tai omistajaa!

¨ 

linkki videoon

Ypäjällä mä todistin itselleni ekaa kertaa että me voidaan tehdä nollaratoja myös noista isommista luokista! Vaikka Aku ei olekkaan se varovaisin hevonen tällä planeetalla, pystyy se suorittamaan todella hyvin kun kuski on messissä! Alku viikonlopulle oli siis aika super kun pe ja la oltiin vedetty ekaa kertaa 110 ja 120 puomeitta ja kielloitta :) Aika upeeta.

Illalla hepat pääsivät vielä pitkälle maastolenkille kun sain apukäden mukaan. Pojat oli tosi innoissaan kun pääsivät rämpimään pitkin Ypäjän metsiä :) Lenkin jälkeen Retu sai jalkaansa jälleen Back on Trackit ja molemmat saivat mössöt ja muut iltaruoat.  Seuraavaa päivää varten puunasin vielä kaikki kamat.

Ypäjä 110cm

Lauantaina Aku hyppäsi ensimmäisenä luokkana Hamihallissa 110cm. Radassa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä kun kävelin sitä, ainut asia mikä huoletti oli hieman ahdas sarja.

Olin letittänyt Akun jo aamulla, joten ennen starttia heitin hepalle vain varusteet selkään ja suuntasin maneesitallilta Haimiin. Matka taittui kätevästi metsän kautta ja hetken odottelun jälkeen pääsinkin jo verkkaan. Verkassa mulla meinasi tulla kiire kun aikaa oli vain 8 ratsukkoa.

Aku oli menossa ihan hirveästi ja mulla meni aikaa saada se rennoksi ennen kuin pystyin aloittamaan hypyt. Pystylle sain aika kivoja hyppyjä mutta okserin kanssa jouduin vähän hankaluuksiin. Tai, en nyt hankaluuksiin, mutta jouduin hyppäämään suoraan ainakin metrisen okserin, koska verkassa ei ollut yhtään ylimääräistä ihmistä jolta olisin voinut pyytää apua esteiden kanssa. Onneksi pääsin kaarteesta okserille ekan kerran hyvin ulos ja hyppy oli hyvä. Harmitti kyllä aloittaa niin isosta okserista, mutta kun mut kuulutettiin silloin jo valmistautuvaksi, ei mulla ollut hirveästi vaihtoehtoja..

Radalle sisään mentäessä Aku meinasi hieman tuijottaa toista päätyä, mutta pääsin rentouttamaan sen onneksi ajoissa avon avulla. Muistin myös itse olla luomatta siihen turhaa painetta, jolloin tuijotus loppui :)

Videolta puuttuu tylsästi ykkösen hyppy joka oli oikein onnistunut. Kakkoselle Aku jäi vähän vinoksi kun valitsin turhaan ensimmäisen askeleen kaarteesta ulos. Sieltä siis omasta puolesta turha puomi mukaan. Sarja jäi epäilyjeni mukaan ahtaaksi, sinne mun olisi pitänyt koota vaan rohkeammin! Onneksi Aku oli vikkelä kintuistaan :) Loppurata hyvässä rytmissä ja taputukset hepalle :)

linkki videoon

Järvenpää 12.10

Eilen pukiessani jälleen valkoisia housuja jalkaan, sain todeta, etteivät ne kovin kauaa kaapissa pysyneet.. Luulin kisakauden noiden vermeiden osalta olleen jo siinä, mutta Järvenpään hallikisojen sattuessa etenkin Caran kohdalta niin hyvään saumaan, päätin ilmoittaa sen ja Akustin kisailemaan.

Caran kanssa ei olla hallissa hypätty kuin yksi kisa ennen tätä, mutta toki ollaan maneesissa treeniä tehty jo ihan urakalla. Mua ei oikeastaan huolettanut ponin osalta mikään ja tavoitteena olikin saada tehtyä radalta nolla ja tasainen suoritus. Akusta taas en ollut ollenkaan varma. Se ei ole treenannut viime kevään jälkeen kertaakaan hallissa, saatika sitten hypännyt mitään kisaa. Yleensä kauden ekat hallikisat ovat olleet sen kanssa aika katastrofaalisia, mutta vuosi sitten se käyttäytyi Jäkessä ihan mallikkaasti. Aika sekalaisin tuntein lähdettiin siis kisaa kohti Akun kanssa.

Startattiin Päivin kanssa Espoosta klo 8.20. Käytiin hakemassa Cara uudelta tallilta, jossa se sai ennen lähtöä harjauksen ja letit. Kisapaikalla käytiin katsomassa vähän ratoja, jonka jälkeen laitettiinkin poni jo valmiiksi. Päivi hoiti kävelytyksen sillä aikaa kun itse kävelin radan, jossa ei sinänsä ollut mitään kovin ihmeellistä. Piirrustuksen näätte alla.

Verkassa poni oli alkuun varsin jännittynyt ja jouduin työskentelemään aika kauan ravissa ennen kuin se malttoi relata. Laukassa fiilis oli paljon parempi ja hypyt onnistuivat hyvin. Poni jäi odottamaan hyvin pidätteestä ja oli hyvän tuntuinen kaikin puolin.

Radalla olikin sitten aika eri fiilis. Poni oli kuin raketti ja ei jäänyt odottamaan pidätteestä kohti estettä, mikä johti siihen että jouduin ottamaan muutaman kerran aika isosti kiinni ja muutaman kerran poni jäi ristilaukkaan ennen estettä. Siksi se ei päässyt tekemään hypyistä niin rentoja, koska jouduin pitämään sitä enemmän kuin normaalisti kohti estettä. Nyt kuitenkin maltoin edetä, eli en jäänyt nyppimään sitä paikoilleen, vaikka välillä olisi todella tehnyt mieli.

Videolta näätte radan kokonaisuudessaan. Uusinnassa olisin säästänyt hieman aikaa, jos olisin päässyt tekemään tokavikalle okserille tien sujuvammassa laukassa mutta ulkojalka ei ihan mennyt läpi ja laukka jäikin turhan paljon paikoilleen. Tuloksena kuitenkin 0/0 ja 5. sija! Tulos oli siis kelpo, mutta suoritukseen kaipaisin jälleen taas tasaisuutta ja rentoutta! Lisää vaan treeniä ja voimaa takaosaan niin ristilaukatkin jäävät pois ja tasaisuuskin tulee sieltä sen kautta sitten pikkuhiljaa :)

 

linkki videoon

Päivi lähti viemään ponin pois sillä aikaa kun starttasin Akulla metrin. Aku olikin viekkaalla tuulella ja pääti satuloidessa lähteä poukkuroimaan ihan kunnolla. Onneksi vyö oli kuitenkin jo kiinni niin satula sentään pysyi kyydissä. Episodin jälkeen Aku sai kävellä lähes 20min ennen kuin pääsin verkkaan. Verkassa oli kerrallaan vain 8 ratsukkoa, joten siellä piti olla hyvä suunnitelma, jos meinasi keretä radalle valmiilla hevosella. Itse ravasin kolme ratsukkoa, laukkasin kaksi ja sitten otin kaksi pientä ja yhden ison pystyn. Sen jälkeen otin kävelypaussin ja siirryin pienelle okserille. Koska Aku oli mielettömän skarpin ja hyvän tuntuinen, hyppäsin saman tien perään isomman okserin ja vielä lopuksi isomman pystyn.

Kun oli mun vuoro siirtyä kisa-areenalle, pääsin kaikkien suureksi yllätykseksi jopa kisamaneesiin ilman taluttajaa! Aku oli muutenkin verkassa energinen ja ei osoittanut mitään possuilun merkkejä.. Kummallista. Ja sama meno jatkui radalla. Hevonen oli hyvin jalan edessä ja sain ratsastaa rauhassa esteeltä toiselle. Metrissä arvosteluna oli A20, jolloin nopein nolla voittaisi. En kuitenkaan ratsastanut aikaa, vaan etenin rauhassa, koska halusin saada hallikauden avattua rennolla radalla. Olin itse tyytyväinen hevoseen ja omaan ratsastukseen. Jokaiselle esteelle näin paikan ajoissa ja rytmi säilyi hyvin koko radan läpi. Vaikka tulos oli puhdas, aika ei ihan riitänyt sijoitukseen. Akuun olin silti super tyytyväinen.

Metrin ja kympin välissä ei ollut pitkää paussia ja luokan alusta katsoin muutaman ratsukon, jonka jälkeen suuntasin jo verkkaan. Rata tuntui kävellessä pieneltä ja simppeliltä, joten olin rennoilla mielin verkassa. Aku oli edellisen luokan tavoin ihan super ja kaikki verkkahypyt meni nappiin.

Mulla oli tosi varma fiilis kun lähdin radalle. Ykköselle olin ihan inahduksen lähellä, mutta se oli oikeastaan Akua ajatellen vaan hyvä, koska se joutui skarppaamaan koipiensa kanssa. Kakkonen ja kolmonen ihan super, samoin nelonen. Vitonen oli pienen kaarteen takana ja se huoletti mua jo radankävelyssä. Sama kaarre oli jo metrissä ja silloin pääsin sinne hyvin. Kympissä kuitenkin jäin pitämään sinne liikaa, enkä malttanut edetä kaarteesta ulos. Sieltä sitten oman ratsastusvirheen takia siis puomi mukaan ja loppurata olikin jälleen ihan mieltöntä flowta.

Olin Akuun niin tyytyväinen. Se kuunteli ja oli terävä, muttei yhtään höslä. Lisäksi ratsastin itse sitä yhtä estettä lukuunottamatta hyvin koko ajan rytmissä enkä jäänyt pitämään. Tollasia ratoja vaan lisää niin hyvä tulee!!

Kuvia tai videoita ei Akusta ikävä kyllä ole.. Nyt oikein harmittaa ettei sattunut kamera mukaan, nämä radat olisin niin mielellään julkaissut täällä blogissakin :)

Aluemestaruus 2014. Aku.

Sunnuntaina kisoissa mukana oli Retun lisäksi Aku. Akun verkkaluokka oli heti Retun mestaruusluokan perään ja pääsinkin heti Retun kuvaussession jälkeen laittamaan isoa mustaa valmiiksi.

Vähän loppuverkkaa pellolla

Luokka oli siis A20 ja korkeudeltaan 105cm. Verkassa Aku liikkui energisesti ja kaikin puolin hyvin. Verkkahypyt olivat eritoten todella pyöreitä ja rentoja. Radalla päätin ratsastaa hieman aikaa, ilman kuitenkaan mitään tykityksiä ja turhia riskinottoja. Sopivasti oikaistut kurvit ja perus ratatempo kuuluivat mun selkeään suunnitelmaan.

"en varmaa poseeraa"

Rata oli musta kokonaisuudessaan hirmu tasainen ja hyvä rytmiltään. Niin kuin videolta näätte, kaksi puomia kuitenkin kolahti alas. Soitinkin radan jälkeen valmentajalle ja ihmettelin puomeja - kaikki paikat osuivat eikä tahti ollut liian kiireinen. Valmentaja totesi, että vaikka ei ole nähnyt rataa, niin kuulostaisi siltä että Aku on ollut niin rento, että se on saanut aikaan pientä huolimattomuutta radalla. Molemmat puomit tulivat alas takajalkavirheistä. Kyselin myös muutamalta tutulta valmentajalta paikan päällä syitä pudotuksiin, mutta kukaan ei osannut mitään suoraa syytä sanoa.

Tässä siis rata verkkaluokasta, olkaas hyvät!

Sennujen aluemestaruus oli päivän viimeinen luokka. Aku pääsikin traikkuun odottelemaan seuraavaa luokkaansa ja sillä välillä autoin itse Aadaa nuorten aluemestaruusluokassa sekä kävelin oman radan. Rata oli sama nuorilla ja sennuilla, joten pystyin kävelemään sen Aadan kanssa jo ennen hänen luokkaansa.

C. Kim Olin

Ja täytyy sanoa, että nyt oli laitettu rataan jo sitten aika paljon haastetta. 1-2 väli piti ratsastaa joko 5 tai 6 laukalla, 2-3 väli seitsemällä, mutta heti kakkosen jälkeen oli otettava hevonen taakse, jotta viimeiset askeleet olisivat rentoja. Nelonen oli trippeli ja sieltä jatkettiin seitsemällä laukalla pystylle. Pystyn jälkeen oli pakko suoristaa todella tarkasti, jotta pääsisi  u-käännöksen takana olevalle okserille (joka oli muuten valtava) ja sitten olikin kolmoissarjan vuoro. Lähestyminen sinne tuli pienestä kaarteesta täyskaarrolla ja okseri-2 laukkaa-pysty-1 laukka-pysty sarja ei todellakaan ollut mikään easy case. Välit olivat lyhyet ja varsinkin meille keltanokille, jotka eivät noita kolmoissarjoja edes ole hypänneet, sarja oli myös tosi iso. Sokerina porjalla oli vielä yksittäiset pysty ja okseri.

C. Kim Olin

Verkassa sain apua tutulta valmentajalta, joka sanoi kaiken näyttäneen hyvältä. Viimeisen ison pystyn Aku pudotti ja se oli oikein hyvä, saatiimpahan ukkoon vähän varovaisuutta.

C. Kim Olin

Kuten alta näätte, rata alkoi tosi hyvin. Kolmoselle sitten itse kämmäsin ihan kunnolla. Näin että pitäisi ratsastaa eteen, mutta sitten mietin sekunnin murto-osan, että mitä jos taas vaan työnnän sitä sinne alle? Sitten ratkaisin kuitenkin eteen ja jouduttiin ihan kamalaan paikkaan. Verkkakoutsi sanoikin radan jälkeen hyvin "Mä näin et sä näit, mutta et vaan ollu tarpeeks nopee".. Noh, onneksi pääsin könyämään sen ihmeellisen hypyn jälkeen takaisin kyytiin ja nollaamaan tilanteen. Jouduin siis tekemään voltin kun en päässyt linjan toiselle osalle suoraan, mutta sain korjattua tilanteen hyvin. Vanha Aku olisi sanonut tässä vaiheessa ettei hyppää enää mitään, mutta nyt se vaan jatkoi rohkeasti rataa eteen päin!

Trippelille päästiin hyvin, samoin pystylle. Isolle okserille puskin liikaa, ratsastin Akua taas liikaa esteen alle. Kolmoissarjalle päästiin kivassa rytmissä ja olin muutenkin tyytyväinen, vaikka vikalta puomi kolisikin alas. Radan toisiksi viimeisellä esteellä Aku pääsi vähän vinoksi, mutta vika okseri oli taas hyvin.

C. Kim Olin

Virhepisteitä siis ropisi. Ensin se kolmosen ihmeellinen puolittainen läpimeno, sitten vielä ohi ratsastus. Siihen päälle vielä seiskan puomi ja kolmoissarjan vika pysty, yhteensä muikeat 16vp. Ilman omaa sähläämistä rata olisi siis ollut oikein mukiin menevä. Rata oli meille kuitenkin tosi iso kakskymppinen ja tehtäviäkin oli runsaasti, joten suoritus olisi ilman omaa mokaa ollut ihan meidän tasoinen. Moni aika paljon isoja luokkia hypännyt ratsastaja ihmetteli radan teknisyyttä ja kokoa verrattuna siihen että kyseessä oli kuitenkin vain aluekisa. Minua radan haastavuus ei haitannut, päin vastoin. Nyt tiedän meidän pystyvän hyppäämään myös teknisempiä ratoja tuolla tasolla!

C. Kim Olin

Myös Akun kisakausi lähenee loppuaan. Maanantaina kävin sen kanssa maastossa ja työstin sitä hieman kentällä ja se liikkui paremmin mun avuilla kuin koskaan ennen. Aurinko, upea hevonen ja se fiilis minkä sain maanantai aamuna, ei olisi viikkoa paremmin enää voinut aloittaa! Tiistaina ja keskiviikkona Aku on vapaalla, torstaina se menee koulutunnille tallin toisen hevosen omistajan kanssa ja perjantaina se menee Hyvinkäälle tsekkaukseen. Vaikka kaikki on hyvin ja mitään ei ainakaan ulkoisesti ole havaittavissa, päätimme omistajan kanssa että olsii hyvä käyttää se näin kauden jälkeen lääkärissä. Tuomioiden perusteella jatkuu loppuviikko liikutusten osalta ja JOS mitään sanomista ei ole niin harkitsen myös Akun osalta Ypäjän kisoja!

Hirvikärpäsiä ja alue 120

Sunnuntaina aamu alkoi Caran kanssa maastoilulla, mistä mukaan tarttui ainakin 5 hirvikärpästä.. HYI! Akun omistaja Janine kiskoi niitä irti jonkun aikaa.. Viheliäisiä otuksia sanon minä! Mutta Caran kanssa oli tarkoitus kiipeillä ja tehdä sille lisää voimaa takaosaan reilun tunnin mittaisella maastolenkillä. Metsässä se sai katsoa tarkkaan mihin astui ja mäki riitti :) Tasaisemmalla alustalla otettiin muutama pätkä myös ravia!

Maastoilun jälkeen menin myös Jodalla. Tehtiin ihan perus sileän treeni, halusin näin tauon jälkeen saada vain avut läpi, ensi kerralla jatketaan sitten temppujen kanssa!

Rauhalasta matka jatkui Nupparin luo. Haissi on jälleen maastoilemassa naapuritallilla ja pääsee siellä myös hyppäämään! Haissi on todella nauttinut maastoilusta, siellä se pääsee liikkumaan ihan eri tavalla kuin omalla kentällä. Haissia ratsastaa naapurissa taitava kenttäratsastaja/jockey tyttö, joka on ratsuttanut mm. Haissin siskon :) Kun Haissi palaa kotiin, jatkuvat taas meidän treenit!

Nupparin kanssa jatkettiin hyppyhommilla. Tammassa riitti jälleen menohaluja ja sanoinkin omistajalle, että hän voisi viikoittain mennä puomeja ihan vain käynnissä ja ravissa. Niin että tuo hypääminen ei aina olisi noin tajunnan räjäyttävän upeeta :D Nuppu vaan on yksinkertaisesti niin innoissaan siitä hommasta että jarru meinaa kadota..

Olin rakentanut Nupulle pystyt molemmille pitkille sivuille sekä yhden myös diagonaalille. Tultiin molemmissa kierroksissa pitkiä sivuja ensin ravissa ja kun hypyt jolivat rauhallisia, nostin laukan. Laukassa Nuppu meinasi ola turhan vauhdikas. Esteen jälkeen sain pysäyttää Nupun muutaman kerran, vauhtia nimittäin piisasi sen verran paljon.. Muutaman kerran jälkeen vauhti tasaantui ja Nuppu sai kävellä. Yhdistin esteet vielä kolmen esteen radaksi ja Nuppu hyppäsi oikein hienosti. Kivaa sillä oli, siitä olen aivan varma :)

Sitten olikin Akun vuoro. Akulla oli edessä kisapäivä, olin ilmoittanut sen meidän ekaan 120 alueluokkaan..

Tallilla aloitin heti Akun puunaamisen. Oli ihanaa kun kerrankin oli vain yksi heppa mukana ja sai rauhassa valmistella kaiken :) Edellisenä päivänä olin jakanut harjan valmiiksi, joten letitys kävi nopsasti. Laitoin myös hännän kiharrusletille. Pakattiin ukko autoon ja lähdettiin kohti Saloa.

http://karita.kuvat.fi/

 Salossa oltiin perillä hyvissä ajoin ja sain rauhassa katsella kisoja. Kun metri oli hypätty ja rata korotettu sekä muutettu, kävelin 110-radan. Lähdin vasta numerolla 16, joten aikaa oli hyvin sekä radan kävelyyn sekä ensimmäisten ratsukoiden katsomiseen. Rata oli tosi simppeli, ei mitään kummempaa. Ratapiirrustuksen näätte alla :)

Verkkasin tällä kertaa hieman pidempää. Tein käynnissä alkuun paljon väistöjä sekä sulkuja, jotta saisin Akun herkäksi jalalle. Se on viime aikoina välillä nimenomaan kisoissa potkaissut mun kannuksesta, joten halusin sen reagoimaan hyvin yläpohkeeseen. Tämä käyntityö oli ainakin tällä kertaa hyvä vaihtoehto, nimittäin raviin siirryttäessä Aku liikkui oikein hyvin. Usein saan kisoissa herätellä sitä jo ravissa omaan makuun turhan paljon, mutta nyt saatiin ravi heti kuntoon.

Ravissa tein paljon eteen-taakse-siirtymisiä. Ne saavat Akun aina niin hyvin hereille ja ravin laatu paranee etenkin kisoissa merkittävästi. Minusta on tärkeää, että hevonen liikkuu myös esteverkassa mahdollisimman laadukkaasti ja läpi koko kropan, silloin hypytkin ovat parempia. Nyt pystyin tekemään siirtymiset hyvin pieninä, niin että Aku tuli vain vähän taakse ja lähti herkästi eteen, mutta vain perusraviin. Yleensä joudun kisoissa pyytämään ravin aina keskiraviin asti, koska reaktio on liian hidas.

http://karita.kuvat.fi/

Laukassa Aku potkaisi jälleen mun kannuksesta kun pyysin sitä laukkaamaan hieman kootummin, mutta silti aktiivisesti. Joka potkusta potkaisin sitä itse takaisin niin monta kertaa kunnes se ei enää potkaissut. Potkuja ei onneksi montaa tullut ja pystyin aloittamaan hyppäämisen.

Sain hyvät verkkahypyt vasemmalle ja siirryin aika nopeasti oikealle. Vasemmalle hyppäsin  vain pieniä pystyjä ja muutaman okserin. Oikealle mun oli selvästi vaikeampi löytää optimaalinen paikka verkkaesteille, jotenkin olin koko ajan hieman liian lähellä tai kaukana. Lisäksi Aku valui hypyissä vasemmalle ja esteen jälkeen se laskeutui koko ajan vasemmassa laukassa ja teki aina ihan armottoman pukin vaihtoon. Lopulta siirsin sen aina käyntiin ennen vaihtoa, jotta se ei ottaisi siitä painetta. Käynnistä nostin aina uuden laukan.

http://karita.kuvat.fi/

Mulla on aina jotenkin vaikeampaa hypätä verkassa kuin radalla Akun kanssa. Radalla on aina tilaa edetä, verkassa taas välttämättä ei. Siksi usein en hyppää Akun kanssa varsinkaan verkassa maksimikorkeita esteitä, jotta hyvä mieli säilyisi molemmilla. Mulle on tärkeää verkassa saada hyvä rytmi ja hyvät lähestymiset, muuten mulla on huono fiilis lähteä radalle. Nyt sain viimeiset hypyt osumaan hyvin ja Aku tuntui muutenkin hyvin reaktiiviselta.

Pääsin aloittamaan radan hyvällä asenteella. Ykkönen oli perus puomipysty, sinne hyvä pomppu. Jatkoin sujuvassa laukassa linjalle, välissä 5 laukkaa. Tiesin että mun pitäisi hieman odottaa välissä, mutta silti en odottanut ihan tarpeeksi, miksi?!! Noh, näitä sattuu, puomit kuitenkin pysyivät ylhäällä. Sarjalle tulin odottaen sisään, juuri niin kuin olin suunnitellut. Oma ylävartalo ei kuitenkaan tullut tarpeeksi pystyyn, eikä käsi rentoutunut ajoissa b-osalle, joten sieltä puomi mukaan. 5-6 välin pystyi tekemään kaarteen mukaan joko 5 tai 6 laukalla, itse päätin tehdä hyvän kaareen ja ottaa sen kuusi laukkaa. Viimeisellä askeleella kiirehdin ehkä hieman liikaa kohti, mikä aiheutti hipaisun, ja kuten videolta näätte, puomi kolahti alas pitkällä viiveellä.. Harmi juttu, mutta loppurata sujui ihan puhtaasti. Molemmat virheet siis omaan piikkiin, Aku toimi hienosti :)

Rata 110

120-luokassa lähdin numerolla 6. Esteet olivat varsin maltillisen kokoisia ja rata oli suht kiltti muutenkin. Sopi hyvin näin ensikertalaiselle! Verkassa tein saman kaavan mukaan kuin kympissä, mutta lyhyemmin. Hyppyjä otin vain oikealle, niitäkin vain 4 kappaletta. Musta oli ihana lähteä radalle kun Aku oli selkeästi innoissaan ja omaan silmään esteet eivät edes olleet niin isoja :)

Rata alkoi samalla pystyllä kuin kympissä ja sinne jouduin hieman lähettämään Akun kaukaa. Kakkoselle sain hyvän paikan, samoin kolmoselle. Nyt odotin linjalla enemmän, mutta jälleen tulin inahduksen liian lähelle linjan toista osaa. Aku kuitenkin tarvitsee hieman enemmän tilaa noilla isommilla esteillä ponnistukseen, joten mulla riittää harjoittelua oman silmän kanssa. Sarjalle ihan superisti, nyt oli oma ylävartalokin hallussa! Trippelille odotin Akun lähelle ja sen jälkeen pakka hieman sekosi, Aku jäi väärään laukkaan kohti seuraavaa estettä ja valui ulos, mutta päästiin puhtaasti yli. Vikalla linjalla pääsin korjaamaan edellisen linjan oman mokan, nyt kun odotin niin Akulla oli enemmän tilaa ponnistaa ja puomit pysyivät ylhäällä.

Rata 120

Tulos oli siis 4vp! Olin niin iloinen. Ton hevosen kanssa mun suurin haave on ollut aina hypätä se 120-luokka. Mulle on ollut ihan sama, onko se alue vai kansallinen, mutta kunhan se olisi 120-luokka.

/http://karita.kuvat.fi/

Akun kanssa ollaan aloitettu 70cm tasolta ja nyt ollaan päästy 120cm tasolle asti. Kaiken sen duunin jälkeen mitä olen ton hevosen kanssa tehnyt, en voisi olla tyytyväisempi. Muistan vieläkin yhdet meidän ekoista aluekisoista Keravalla, kun ei päästy kummassakaan luokassa 2 estettä pidemmälle. Aku vaan ei yksinkertaisesti suostunut menemään toiseen päätyyn. Muistan myös, kun ollaan treeneissä koitettu hypätä 60cm pientä muurilaatikkoa ja ei olla siitäkään päästy yli, koska Aku on ollut niin spooky ja epävarma myös treeneissä. 

http://karita.kuvat.fi/

 Onhan meillä edelleen niitä päiviä, kun ei päästä radalla ihan sinne minne haluttaisiin, mutta onneksi nekin voi nykyään laskea ihan muutamalla sormella, kun summataan koko kautta yhteen. Mutta kaikki se varmuus, mikä meihin ratsukkona on nyt etenkin viimeisen vuoden aikana tullut, on näin ratsastajan näkökulmasta ihan sanoinkuvaamattoman hienoa. Itse osaan reagoida paremmin ja hevonen vastaanottaa reaktiot paljon halukkaammin. Siitä epävarmasta hevosesta on kasvanut paljon luottavaisempi ja mä olen ajan myötä oppinut luottamaan siihen, vaikka se välillä jaksaa edelleen jallitella ja kunnolla ;)

http://karita.kuvat.fi/

Monen mielestä Aku on täysin väärä hevonen mulle, koska sen kanssa ei voi päästä pitkälle. Mutta mun mielestä tämä taso on meille molemmille, etenkin ratsukkona, jo se "pitkälle" päästy taso :) Monen mielestä mä olen myös Akulle väärä ratsastaja, mutta itse kyllä kehtaan sanoa olevani tyytyväinen työni tulokseen. Ammattilainen olisi varmasti päässyt tähän pisteeseen nopeammin, mutta tällä tahdilla hevonen on saanut ainakin rauhassa edetä tasolta toiselle. Se on myös oppinut sietämään mun virheitä ja auttaa mua nykyään jo yllättävän useassa tilanteessa.

http://karita.kuvat.fi/

Akun omistaja Janine on hevosen kehitykseen enemmän kuin tyytyväinen. Mä taas olen todella kiitollinen siitä, että olen saanut tuollaisen hevosen käyttööni ja että mun tekemiseen on uskottu. Kiitos siitä Janskulle :) Loppuvuoden suunnitelmat ovat Akun kanssa hieman auki, voipi olla jotain aika kivaa uutta tiedossa ;) Yhteistyö kyllä jatkuu, siitä ei huolta!

http://karita.kuvat.fi/

Seuraavaksi hypätään Akun kanssa Hyvinkäällä sennujen aluemestaruuksissa. Se on ollut mun oma salainen tavoite koko kauden ajan.. Saa nähdä kuinka käy! Siellä rata ei varmasti ole noin kiltti, mutta se ei haittaa! Me haetaan kokemusta ja hyvää suoritusta alle :)

Ja anteeks mitä?!

Mä olen jotenin niin pettynyt. Pitkään aikaan en ole joutunut olemaan kouluradoista eri mieltä tuomareiden kanssa, mutta tänään ne pisteet sitten ihmetyttivät kyllä niin mua kuin ponin omistajaa..

Sellaiset alkuspiikit ja tunnelmat.. Vuorossa tänään oli siis piensuokkien koulumestaruudet. Kisa käytiin Loimihaan Loikissa, ennen en ole kyseisessä kisassa edes ollut vaikka kisa on vain suokeille! Mukaan pääsivät siis pikkusuokit Hilda ja Virma.

c. Rauhalan talli. Verkan vastalaukkaa

Nyt kerron teille kuitenkin vain Hildan kisapäivästä, Virman stoorit saatte lukea huomenna :)

Piensuokkien kisa käytiin HeB-tasolla. Ohjelmana oli vanha tuttu KN, joten mitään sen ihmeempää ei ollut edessä.

Kisapaikalle saavuttaessa otin ensin alleni Virman ja sen aikaa Hilda käveli hoitajamme kanssa. Verkkaan suuntasin HIldan kanssa kuitenkin ekan radan jälkeen hyvissä ajoin, koska halusin kokeilla ensimmäistä kertaa hieman pidempää verkkaa. Meillä oli valmennustunti torstaina ja siellä sain Hildan tosi hienoksi n. 30 min työskentelyn jälkeen. Valmentajan kanssa sitten sovittiin, että verkkaisin sen puolisen tuntia ja tekisin paljon väistöjä ja vastalaukkaa, jotta saisin ponin kunnolla auki ja esittämään liikettä, mitä muuten löytyi hienosti torstaina!!

c. Rauhalan talli

Verkassa poni oli tosi hyvä. Hannista se näytti hienolta, muoto oli korrekti ja askellaji eivät olleet kiireisiä, vaan ponnekkaita ja ravikin viipyi hyvin. Keskiraveihin poni lähti tosi hyvin takaa eteen ja väistöillä sain raviin hyvin lisää ilmaa. Laukassa lapa meinasi karata oikealle, mutta sen sain vastalaukoilla kuriin.

Radalle lähdin tosi hyvällä mielellä. Kaikki toimi ja mikään ei epäilyttänyt. Rata aloitettiin sisäpuolelta, joten mulla oli hyvin aikaa kiertää rata ja tehdä pari tehtävää. Viimeiseksi ennen rataa tein vielä keskiravin, mutta poni rikkoi laukalle. Sitten pilli jo soikin ja en kerennyt enää korjata virhettä, mikä sitten kostautui radalla.

c. Rauhalan talli

Rata alkoi oikein hyvin, loiva kiemura oli hyvä, samoin alkutervehdys. Sitten keskiravissa poni ei lähtenyt takaa eteen läheskään niin paljon kuin verkassa, luultavasti sen ison pidätteen takia, jonka jouduin sen laukan takia ennen rataa tekemään, höh. Loppua kohden keskiravi parani, mutta meille se oli tosi alavireinen. Raviohjelma jatkui mukavasti, pisteitä 6,5-7 asteikolla. Ravohjelman jälkeen olikin sitten vuorossa keskikäynti ja pysähdys. Käyntipysähdyksessä tuli selkeä rike, poni astui taakse.

c. Rauhalan talli

Sitten tuleekin se epärealistinen juttu. Nostin laukan, tein mielestäni hyvän ympyrän ja diagonaalin ja seuraavan noston pienen haparoinnin jälkeen suoritin taas hyvän ympyrän ja diagonaalin. Käyntiin poni siirtyi hieman liian suorin takajaloin, mutta muuten mallikkaasti. Fiilis radalla oli lähinnä "ihanaa, tää laukka on ihan super" ja mitä paperissa lukeekaan!? "Laukka ponneton, ei tarpeeksi energinen ja aktiivinen" WHAAAT!?! Jopa omistaja kehui laukkaohjelmaa, mikä aina ennen on ollut sekä hänen että papereiden mukaan liian pitkää, nopeaa ja etupainoista. Laukkaohjelma skaalautui pistein 5-5,5. En vaan voinut käsittää.. Miten noin hyvältä voi tuntua ja pisteet on tollaset? Omistaja on nähnyt meiltä myös niin monta rataa ettei hänenkään silmä aivan väärässä voi olla. Myös raviin toivottiin lisää energisyyttä..

c. Rauhalan talli

Prosentteja radasta ropisi vaivaiset 61,9% millä saatiin 6 sija. Mitaleille ei siis ylletty, mutta poni oli mitä hienoin <3 Alla video radasta.

Linkki videoon

c. Rauhalan talli

Poni pääsi jälleen käveylle hoitajan kanssa ennen palkkareita ja B:3 starttasin jälleen ensin Virmalla. Hildan kanssa mulla oli aikaa verkata 3 ratsukkoa ja se riitti vallan mainiosti. Poni oli hyvin avuilla ja päätin vain lisätä tehoja laukkaan ja tehdä muutaman siirtymisen enemmän.

c. Rauhalan talli

Lähdin radalle ihan superfiiliksellä! Poni tuntui vielä paremmalta kuin edellisessä verkassa ja mulla oli ihan kuningasolo. Sisään tultiin hienosti suoraan ja ekat voltit meni nappiin. Nelikaarinen oli mun makuun vähän nopeatempoinen, mutta ei pahasti. Laukannosto onnistui hyvin ja voltti oli hyvä yhtä nenän liian syvälle tippumista lukuun ottamatta. Siirtyminen raviin oli tarkka ja napakka, samoin seuraava nosto. Laukkavoltti oli alkuun liian suoralla kaulalla, loppuun sain asetuksen läpi. Siirtyminen raviin aavistuksen etupainoinen ja käynti  sen jälkeen niin ohjilla, kuin pitkin ohjin oli rentoa. Lopputervehdykseen ookailin isoa hienoa ravia ja vika pysähdys tuli ihan tasan!

c. Rauhalan talli

Se fiilis oli niin hieno.  Poni oli toiminut upeasti, kuunnellut mua hyvin ja tehnyt rikkeettömän radan. Olin laittanut laukkaan sen edellisessä luokassa toivotun tehon, vaikka musta se edellisen luokan laukka oli hyvä ja pidin ponin koko ajan luotiviivalla. Olin ihan varma, että prosentit hivelisivät 65.

c. Rauhalan talli

Kuuluttaja kuulutti mun pisteiksi lopulta 59 ja jotain. Olin ihan että anteeks mitä?! Virma sai löysällä, epätasaisella radalla 1,5 pistettä vähemmän kuin Hilda ja se ei esimerkiksi liikkunut yhtään siirtymistä peräänannossa ylöspäin. Sen laukka oli pitkää ja sen käynti oli lyhyttä ja jännittynyttä. Miten kaksi ihan eri sfääreistä olevaa suoritusta voidaan ränkätä noin lähekkäin?!

c. Rauhalan talli

Mä ymmärtäisin vielä ehkä jotenkin ne Hildan pisteet jos Virma olisi saanut 52% tai 53%, mutta tätä mä en vaan voi käsittää. Virman rata ei todellakaan ollut edes lähellä Hildan suoritusta. Jos mulle olis joku sanonut että sain 69%, olisin uskonut.

c. Rauhalan talli

Omistaja oli tietenkin myös aivan ihmeissään. Papereissa luki mm. "laukka saisi pyöriä paremmin", "laukka paremmin selän läpi", "hieno pari, mukavaa työskentelyä".. Mutta laukasta jälleen 5,5 arvostelulla ja lennokkuudesta 5,5! Tää ei vaan mene yksiin sen fiiliksen kanssa mikä radasta jäi. Harmittaa ettei Hanni kuvannut rataa, olisi edes jotain mihin voisi verrata. Se laukka oli vielä energisempi kuin tuossa KN videossa näkyy ja se kantoi vielä paremmin. Ennen ollaan saatu nimenomaan kritiikkiä siitä että laukka ei ole tarpeeksi rauhallista ja koottua ja nyt kun se sitä oli niin sekään ei kelpaa..

c. Rauhalan talli

Onneksi tuolla luokalla ei ole niin väliä, mutta harmittaa vaan se että fiilistelin itse rataa ja tuomarit on nähneet sen ihan eri tavalla. Tällasta tää kouluratsastus on, no can do. Ja kyllä ne tuomarit varmasti arvostelevat juuri sitä mitä näkevät, mä en vaan ymmärrä miten oon niiden kanssa ihan eri aaltopituudella.. Yleensä tiedostan aina kaiken jo radalla ja paperissa lukevat jutut ei tosiaankaan tuu yllätyksenä, mutta nyt oli ihan eri juttu..

c. Rauhalan talli

Miltä rata teistä näytti? Elänkö mä jossain omassa kuplassa omistajan kanssa kun luultiin että se poni liikkui hyvin nyt? Tutut katsojat kyllä tykkäsivät suorituksesta japoni sai kejuha, mutta eihän se tietenkään kaikkea kerro..

Poni oli kuitenkin musta äärimmäisen hieno ja olin siihen enemmän kuin tyytyväinen <3 Nämä oli tän kauden ekat koulukisat ja siihen nähden sujui kyllä hyvin :)

Kemiö. Day 2. Cara

*yhteistyössä Team Eurohorsesin kanssa*

Aamulla pääsin ylös sängystä puoli 7. Sitten kipin kapin aamupalalle ja ruokkimaan heppoja. Akun otin aamukävelylle heti kun se oli syönyt. Käppäiltiin noin vartin ajan ja sitten Aku pääsi syömään vähän vihreää.

Seuraavaksi Cara pääsi parturiin. Eilen en kerennyt harjaa nyppiä, joten laitoin sen kuntoon aamulla. Poni käyttäytyi hyvin ja antoi nyppiä harjan kivasti. Sen jälkeen jaoin harjan letitystä varten. Jaot tein kaviokoukulla.

Caralla on sen verran pitkä kaula ja lettejä tuli ihan miljoona. Harjan jaon jälkeen tein kaikki letit yksitellen yhdellä kumpparilla. Tykkään aina hieman myös kastella harjaa ennen letitystä, silloin jouhia on helpompi käsitellä ja leteitstä tulee kiinteämpiä.

Tänään jätin otsatukan auki ihan tarkoituksella. Musta on kiva vähän muutella "staileja" jos molemmat vaihtoehdot sopivat hevoselle. Itse tykkään tuollaisista pyöreistä ja pienistä leteistä, en koskaan itse tee pystysykeröitä.

Letityksen jälkeen hokitettiin Cara ja niin kuin kuvasta huomaatte, eteen meni aivan minit hokit. Polvi oli ihan ok:n näköinen ja päätettiin lähteä verkkaan.

ensin hokkireiät putsataan jonka jälkeen hokit pyöritetään paikoilleen

sen jälkeen ne kiristetään hokkiavaajalla tai jakarilla

Radankävelyn sain suorittaa aika reippaasti. Kerkesin kuitenkin kuvaamaan teille kaikki esteet. Tämä oli itseasiassa sellainen juttu, minkä olin suunnitellut tekeväni jo etukäteen, koska eilen sain kuulla kisa-alueella niin monta kertaa siitä, kuinka radat olivat liian vaikeita ja isoja. Tässä nyt näette, että 80 rata on ihan normaali 80cm korkuinen rata, jossa on niin erikois,- kuin puomiesteitä.

1. Ihan peruslankku ja kiltti hieman nouseva okseri

Este 2. Takki ei kuulu kuvaan ;) Pienipieni pysty, este vietti hieman alamäkeen

Este 3. Tässä hieman vaikeampi este, eka este pois päin verkasta ja pelottava lankku alla

Este 4. Tässä punainen, hieman erikoisempi täyte. Este on kuitenkin verkkaan päin

Este 5. Yhden askeleen sarja. Ei mitään kummallista.

Este 6. Kiltti pysty kohti verkkaa. Sama lankku alla kuin 1:ssä.

Este 7. Kiltti nouseva okseri hieman ylämäkeen.

Este 8. Peruspysty

Este 9. Peruspysty kohti verkkaa

Eli ei mikään ihmeellinen rata. Jos on kotona hypännyt 80cm ratana ja harjoitellut erikoisesteitä, niin radassa ei pitäisi olla mitään sen kummempaa. Ympäristö sen sijaan tarjoaa kyllä haasteita ja se vaikuttaa paljon tuloksiin. Ympäristöä ei kuitenkaan voida muuttaa ja estekorkeus täytyy kaikkien ottaa huomioon jo kilapailuun ilmoittautuessa. Jos et ole aiemmin hypännyt nurmella, niin ei välttämättä kannata hypätä sitä ensimmäistä isompaa luokkaa nurmella.

Itse ravailen ja mahdollisesti laukkailen aina rataa ympäri. Näytän aina kaikki ns. "hankalat paikat" ja käyn näyttämässä esteitä.

Sitten Caran rataan! Poni tuntui verkassa jo todella kummalliselta. Jouduin ratsastamaan sen paineella jokaiselle esteelle ja kerran poni jopa pysähtyi. Olin hieman ihmeissäni ja ennen Johku totesinkin että ratsastat sen vaan yli kaikesta ja etenet vähän isommin kuin normaalisti.

Ekalle vähän lähelle, tokalle hyvin, kolmoselle poni oli pysähtymässä mutta sain potkastua sen siitä yli. Neloselle hyvä hyppy, hieno poni! Sarjalle poni oli tulossa hyvin mutta veti viime tingassa sivuun.. Olin ihan äimänä. Ei meidän Cara tee tollasta. Se haluaa hypätä ja se rakastaa sitä yli kaiken. Se ei ole koskaan pysähtynyt mulla kisoissa sitä pitkää vettä lukuun ottamatta.. Jatkoin radan loppuun aikamoisella paineella ja muutama ihan ok hyppy saatiin aikaan. Vikalle näin askeleen väärin ja sieltä tuli vielä puomi mukaan.

Tulos oli siis huono. Mutta onneksi syykin löytyi.. Polvi oli turvonnut radan jälkeen ja kävin heti perumassa 90 startin. Käytiin myös näyttämässä Caraa kilpailujen eläinlääkärille Timo Talviolle joka totesi jalan olevan hieman lämmin ja sanoi ettei mikään ihme kun ponia ei ihan huvittanut.. Cara on kuitenkin niin herkkis tollasten kipujuttujen suhteen että tää oli taas vaan sen tapa kertoa meille, ettei kaikki ole ihan kunnossa.

Nyt Cara saa ottaa kunnolla huilia, koska sen kanssa ei ole kiire mihinkään. Tälläisia kokemuksia se ei tarvitse enää ollenkaan. Niinkuin yllä olevista kuvista näkyy, jouduin ratsastamaan sitä paineella, mikä oli nyt jälkeenpäin tosi epäreilua ponia kohtaan. Onneksi apu oli lähellä!

Nyt päivä jatkuu Kemiö Derbyllä ja illan muilla luokilla! Hieman harmittaa kun en tuota Derbyä millään hevosella hyppää.. Käyn silti kävelemässä radan ja kuvaan teille kaikki esteet!

Illalla Retu hyppää suokkiluokka 100cm ja avoimen 110. Aku menee avoimen metrin ja kympin. Kisapäivä venyy pitkäsi ja vika luokka alkaa vasta 20.15..