tiistai 30. syyskuuta 2014

Jokelassa

Pitkästä aikaa saatiin pakata Cara koppiin ja kisareissulle viime lauantaina! Luvassa oli seurakisat Jokelassa ja luokkina 80 ja 90.


Ponin mukaan lähti kaveriksi Joda, jolla olen itsekkin ratsastanut ja kilpaillut. Tällä kertaa kuskina oli kuitenkin Jodan omistaja, joten itselläni oli helppo kahden radan päivä luvassa.


Päivä oli kuitenkin kaikkea muuta kuin helppo. Saavuimme kisapaikalle ajoissa ja kuulimme kisojen olevan "hieman" myöhässä. Verkka oli siirretty sisälle koska kenttä oli märkä, mutta järjestäjä ei ollut viitsinyt ilmoittaa tästä etukäteen. Edes huomautus KIPAssa olisi auttanut varmasti monia, nyt ainakin me seisoimme paikan päällä kaksi tuntia ennen kuin Joda pääse hyppäämään ensimmäistä luokkaansa.


Kun vihdoin pääsin Caran kanssa verkkaamaan, aloitin sen kanssa raviradalla. Maneesissa aikaa oli oikeastaan vain hypyille, joten otin ravit ja laukat ulkona. Tämähän sopi Caralle koska se tykkää tuollaisesta rennommasta meiningistä ja viihtyy maastossa hyvin.


Kun pääsimme maneesiin, jännittyi Cara alkuun ihan kohmeloksi. Se laukkasi suorin jaloin ja vaihtoi ristilaukalle lähes joka toinen askel. Koska verkka-aikaa ei pahemmin ollut, oli mun vaan pakko alkaa hyppäämään.

Verkkaesteet oli valittu musta äärimmäisen huonosti. Sekä pysty että okseri oli sijoitettu ns. kulmiin ja Jokelan 18m leveä maneesi ei hirveästi anna tilaa sujua kaarteissa jos kääntösäde on 10m.. Lisäksi pohja kärsi ihan turhaan päädyssä, kun yksi jos toinenkin hevonen suti kaarteessa..

Otinkin sitten aika monta  hyppyä pienelle esteelle ja sain Caraa hieman rennommaksi. Lähestymiset olivat hankalia kun kaarre oli niin pieni ja epätasaisuutta oli ainakin meidän hypyissä havaittavissa. Poissa oli kyllä kaikki se maanantaina tunnilla saavutettu rentous ja tasaisuus. Onneksi mulla oli itselläni mielessä kuitenkin se fiilis mitä halusin tavoitella ja pikkuhiljaa päästiin verkan loppua kohden edes inahdus sitä kohti.


Myös radan suunnittelussa olisi voitu käyttää hieman enemmän ajatusta. Jos ratamestari on ollut tietoinen siitä, että kisat joudutaan mahdollisesti siirtämään sisälle, olisi hän voinut joko a. suunnitella sellaisen radan joka on fiksu niin ulkona kuin sisällä, tai b. suunnitella kaksi erilaista rataa. Kaikki luokat hypättiin samalla piirrustuksella, osassa luokista oli vain uusinta mukana joten kahta rataa enempää ei olisi tarvinnut suunnitella. Näin molemmat piirrustukset olisi voinut tulostaa valmiiksi, jolloin mitään ongelmaa niiden suhteen ei olisi ollut.

Nyt ulos suunniteltu rata teki maneesissa seurakisan radasta aika haasteellisen. Esimerkiksi jo ykkösen lähestyminen oli äärettömän ikävä. Koska uralla oli este, piti ykköselle (pysty diagonaalille) lähestyä sen sisäpuolelta, jolloin hevonen näki esteen 2-3 askelta ennen ponnistusta. Jos kokematon ratsastaja ei osannut suoristaa hevosta, näki hevonen esteen vasta ponnistuksessa tai askeleen sitä ennen. Kakkonen oli sitten tämä "kulma este", joka oli laitettu kiltisti ristikko-okseriksi, mutta ylikorkeaksi sellaiseksi. Esim. 90:ssä ratamestari totesi sen olevan 95cm. Se este saa olla sen kokoinen, sitä en kiistä, mutta miksi sijoittaa se radan korkein este lähestymiseltään haastavimpaan paikkaan ja vielä esteelle numero 2? Kolmoselle jatkettiin suora linja ja sen jälkeen neloselta päädyn läpi. Tässäkin jos nelosen kulmausta olisi hieman muutettu, olisi sinne saanut ratsastettua paremman tien ja kääntämiseen olisi jäänyt enemmän aikaa. Vitonen oli toinen näistä kulmaesteistä ja sieltä jatkettiin jälleen suora linja okserille. Seiska oli sijoitettu mukavasti diagonaalille nousuokseriksi, mutta kasi hypättiin jälleen hieman ikävästi toista estettä päin. Uusinta oli kahdeksikon kiertoa, mutta vaihtoehtoja oli tarjolla.


Mitään erikoisesteitä radassa ei ollut, siitä onneksi tuli noihin olosuhteisiin vähän "helpotusta".  Cara teki 80cm ihan ok radan, lisää tasaisuutta olisin kaivannut siihen kuitenkin edelleen. Laukat kuitenkin vaihtuivat kivasti ja itse löysin etäisyydet mukavasti nelosta lukuunottamatta. Sinne jäin itse liikaa pitämään kaarteesta enkä antanut laukan rullata tarpeeksi. Perusradan vikalla Cara kuitenkin säikähti liputtajaa esteen takana ja livahti ohi, mutta uudella yrittämällä ei ollut mitään ongelmaa :)


Toisessa luokassa meitä oli vain kaksi lähtijää, joten luokka oli kilpailuharjoitus. Otin vain muutaman hypyn koska nyt ne kaarteet olivat verkkaesteille entistä huonommassa kunnossa ja niille oli inhottava lähestyä. Radalla Cara toimi kivasti ja nyt jatkoin itse sujuvammin esteeltä toiselle. Nyt olisin kuitenkin saanut itse malttaa hieman siinä isommassa laukassa, jotta askeleet olisivat olleet esteiden välissä laadukkaampia. Tuloksena oli kuitenkin puhdas rata ja uusinnassakin käänsin pieniä teitä! Tulin radan jälkeen vielä nelosen uudelleen, koska sinne Cara zoomasi itse paikan ja halusin että se odottaa mun askeleen myös siitä isommasta laukasta. Tämän jälkeen poni sai kehuja ja loppuravailin sen vielä eteen alas.

Kisan jälkeen suunnattiin Caran kanssa kohti Järvenpäätä. Poni jäi sinne nyt koeajalle ylläpitokotiin kouluratsastajatytölle. Ainakin koeratsastukessa pari tuli hyvin toimeen ja poni liikkui hienosti, mutta koeaika sen sitten näyttää, mitä ponin kanssa tehdään :) Raportoin kyllä kun asianomaiset ovat päätöksensä tehneet!

ps. Joda meni hienosti pienen kuskinsa kanssa aina vikalle esteelle asti, kunnes kaverukset lähtivät eri suuntiin ;) hieno nollarata siihen asti!

keskiviikko 24. syyskuuta 2014

Uudet kisapöksyt

Ja mitäpä vielä! Sain vihdoin hankittua uudet kisahousut! Mulla oli edelliset kaksi paria neljä vuotta käytössä ja nyt keväällä ostin toisille niistä korvaajat, kun vanhemmat alkoivat näyttää enemmän mustilta kuin valkoisilta.. Nyt sitten löysin toisillekkin korvaajat ja olin niin iloinen!

Kauniit tikkaukset

Olen kisahousujen suhteen aika pihi. Koska ne kuluvat suht nopeasti, en halua maksaa niistä koskaan satoja euroja. Tai ainakaan yhtä paljon kuin normihousuista. Lisäksi en halunnut mitään kamalia taskuja tai kokopaikkoja, joten se hieman hankaloitti etsintää. Etsintä on siis jatkunut jo melkein kaksi vuotta..

Hillitty logo

Tämän parin löysin tuttuun tapaan ale-laarista. Mä oon tunnettu mun kavereiden keskuudessa siitä, että löydän aina kaikkea ihanaa alennusmyynneistä, eikä tämäkään alereissu Ypäjällä tuottanut turhaa tulosta!

Nätit napit

Olen lähes 100% varma, että löysin housut Keravan Horse&Riderin kojusta. Niitä kojuja oli Kuninkaallisissa tosi mukavasti, joten kun niissä kaikissa tuli pyörittyä, niin ihan kaikkia ei voi muistaa.. Mutta ainakin heidän sivuiltansa löysin tämän Animon Nisotta-housun! Housuissa on nätit turkoosit napit ja kauniit kirjailut taskuissa sekä edessä että takana.

Loistava kokonaisuus

Housu on myös nettikaupassa alessa, mutta täytyy myöntää että sain tingattua hintaa vielä tuosta alaspäin kun Hanni osti samalla kaikkea muutakin :) Housuissa oli hieman likaa, mutta tiesin saavani sen yhdelä tehoaineella pois :D

Hauskat gripit

Ja niin kuin moni kuvasta huomaa, housut ovat KOKOPAIKKAISET! Ylös asti kulkevat gripit tuntuivat päällä todella vähän ja näyttivät musta hauskalta. Lisäksi housuissa ei ollut tarroja (hallelujahh) vaan sukkavarsi alhaalla. Se on mulla kyllä kaikissa housuissa nykyään ehdoton edellytys, koska tarrat on aina painanu mun nilkkoja, koska joudun pituuteni vuoksi aina kääntämään ne..

Tykkään hirmuisesti myös noista polvien muotolaskoksista ja niiden kauniista muotokielestä. Usein kaikki saumat mitkä jää saappaan alle, painavat mua, etenkin polven alle tulevat. Näissä housuissa mikään sauma ei paina ja polvelle jää kivasti tilaa liikkua, ilman että sekään hankaisi mihinkään. Ratsastaessa (Hyvinkään mestaruudet) gripit antoivat minusta samalla tavalla tukea kuin mitkä tahansa muutkin paikat. En nähnyt mitään suurta eroa polvipaikkojen ja niiden välillä, mutta mukavat ne olivat!

Nyt on sitten kisa-asut kunnossa. Löytyy kaksi takkia, kahdet housut ja 4 paitaa. Miten paljon teillä on kisavarusteita?

tiistai 23. syyskuuta 2014

Oivalluksia

Eilen pääsin ihanassa kaatosateessa Caran kanssa TUNNILLE! Tämä tapahtui itse asiassa ihan vahingossa, kun menin naapuritallin kentälle hyppäämään ja siellä oli vanha tuttu juuri lopettanut hevosten kanssa siltä päivältä. P oli palannut kotiin Hollannista ja vaihdettiinkin siinä sitten hetki kuulumisia ennen kuin aloitin hommat Caran kanssa. Kuvaajaa ei valitettavasti ollut mukana, joten saatte tyytyä kesäisiin kuviin :)

P tulikin sitten nostamaan esteitä mun verkkailun jälkeen ja lopulta hän pääsi sitten ihan koutsin hommiin!Tajusinkin siinä sitten ekojen hyppyjen aikana, ettei kukaan koskaan ole katsonut mua Caran kanssa. En ole ollut missään valmennuksissa sen kanssa, eikä kisoissakaan kukaan ole koskaan katsonut meidän perään. Outoa. Joten olipa jo aikakin päästä silmän alle!

Kuva kesältä :)

Aloitettiin ihan pienellä ristikolla ja oikeassa kierroksessa. Viimeksi Cara on hypännyt kolmisen viikkoa sitten, joten virtaa riitti. Heti alusta asti P kehoitti mua pitämään tasaisemman tuntuman kohti estettä. Pidätteestä annoin liikaa periksi, jolloin laukan pituus kerkesi jo muuttua ja tein paikan löytämisestä hänen mukaansa haastavaa. Lisäksi mun piti istua paljon enemmän Caraa takaisin esteen jälkeen ja "lopettaa edellinen tehtävä" ennen kuin ratsastaisin sen jälleen jalan eteen kaarteeseen ja seuraavalle esteele.

P:n mielestä Cara hieman juoksi alkuun päin estettä ja siksi tehtiin useampi toisto pienellä ristikolla. Mulle haettiin tasaista tuntumaa, joka ei mene edes takas ja ponille malttia ja lähestymisiä lähemmäs estettä. Cara toimi lopulta hyvin tuolla yksittäisellä esteellä ja sittn aloitettiin ratatreei kaarevalla 6 laukan linjalla pystyltä okserille. Okserille Cara jäi ekalla kerralla hieman kauas ja esteen jälkeen se juoksi, eikä malttanut lopettaa ja rauhoittua tehtävästä pois, kun intoa oli niin paljon. Koska P halusi korjata ponia esteiden jälkeen reaktiivisemmaksi, nosti hän alkuun hyppäämämme ristikon pystyksi ja teimmekin pystyä hetken edes takaisin niin, että istui ponin aina rauhalliseen laukkaan ja siitä käyntiin suoralla hevosella heti esteen jälkeen. Kun se lopulta malttoi tässä tehtävässä, tuntui se tosi hienolta. Mä sain oikeasti kiinni siitä tasaisesta tuesta ja poni odotti kivasti mun alla.

Kuva kesältä

Sitten tultiin kaareva uudestaan ja aika paljon paremmin. Kaarevalta jatkettiin pitkän sivun keskellä olevalle pystylle ja sieltä päädyn läpi toisen pitkän sivun linjalle, jossa väli oli 16m. Linjalle en malttanut antaa laukan rullata kaarteessa tarpeeksi ja paikka löytyi turhan läheltä.

Tässä vaiheessa P painoittikin mulle, että kaarteessa mun täytyy muistaa sujua vielä paremmin, jotta se energinenkin poni oikeasti on mun edessä. Kun se laukkaa kaarteesta ja mun tuki pysyy tasaisena, malttaa se kyllä. Tultiin koko homma uudestaan käänteisessä järjestyksessä ja ai että mitä fiiliksiä sain! Alkuradan hypyt oli jotain ihan uutta Caraa - rentoja, napakoita ja esteen jälkeen se malttoi. P neuvoi mua kaarteissa työstämään sen vähän pyöreämmäksi ja se auttoi hurjasti siihen, että sain ponin rehellisesti jalan eteen, mutta rytmikkääksi. Kaarevaan linjaan tein toisin päin 7 askelta, jotta rytmi säilyisi rauhallisena ja vihdoin pääsin myös linjalle hyvässä laukassa ja odottaen.

Kuva kesältä

Pitkään aikaan en ole saanut omaan tekemiseen tollasta keskittymistä ja sellasta onnistumista, joka saisi mut näin tyytyväiseksi. Jotenkin se nyt löydetty tasaisuus toi mulle hirveästi lisää aikaa ja malttia lähestymisiin. Kyllä Johkukin on sanonut että saisin olla tasaisempi ennen estettä, mutta nyt oikeasti sain huomata sen tärkeyden ja kun palaute ponilta on tollasta niin jes.

Täytyy kysellä jos P kerkeäsi pitää mulle Retunkin kanssa tunnin, vaikka se ei nyt Ypäjälle lähdekkään. Totesin, että siellä olisi niin Caralle kuin Retulle vain yhdet luokat ja en viitsi niiden takia lähteä sinne asti, koska Caralle löytyisi kisat lähempää ja Retun ei olisi missään nimessä pakko hypätä noita hallikisoja..

Cara lähtee siis lauantaina Jokelaan seurakisoihin hyppäämään 80 ja 90 :) Ihana päästä ponnyn kanssa kisoihin pitkästä aikaa!

maanantai 22. syyskuuta 2014

Banneri

Niin kuin aiemmin jo postailinkin, blogi kaipaa uutta ilmettä. Monta banneria on jo tullut ja koitan viikonloppuna valita niistä ne kolme parasta!

Lauantaihin asti on siis aikaa taiteilla vielä uusia banneriehdokkaita :)

Kuvia saa siis ottaa mun Facebookista tai täältä blogista :)


Lapsiheppojen kuulumisia

Nyt olisi aika jakaa teille kolmivuotiaiden kuulumisia! Moni oli toivonut postausta siitä, miten itse ratsastan nuoria sisään ja miten ylipäätänsä toimin nuorten kanssa. Olen jo aloittanut postauksen työstämisen, mutta nyt saatte ensin peruskuulumisia alkuun :)

Sakke odottaa vuoroaan

Sakke kävi siis laatuarvostelun finaalissa Ypäjällä kuun alussa. Sieltä menestystä ei saatu, mutta hyvää kokemusta kyllä sitäkin enemmän! Esitin Saken sekä irtohypytyksessä että askellaji ja rakennearvostelussa. Kisan keskeytimme irtojuoksutusvaiheessa, koska Saken ravi ei ollut ihan normaali. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että hevonen oli vuoltu liian lähellä "kisaa" ja siksi hevonen ei ravannut täysin priimasti. Tuomarit olivat antamassa muuten hienoa kasin riviä heidän mukaansa laadukkaalle ja raamikaalle hevoselle, mutta ravista he eivät olisi voineet antaa 4 enempää, koska välillä Sakke tahditti. Koska Hanni ei halunnut sellaisia pisteitä jäävän muistiin, keskeytimme suosiolla.

Tässä alla näätte muuten Saken irtohypytyksen lattareista sekä arvostelun hevosesta.


Ypäjän jälkeen Hanni teki päätöksen Saken ruunauksesta ja aika varattiin viime viikon maanantaille.

Ruunaus oli sujunut Vermossa hyvin ja nyt Sakke kävelee kaksi viikkoa, kaksi kertaa päivässä. Olen käynyt kävelemässä herran kanssa tällä viikolla muutamia kertoja ja tarkoituksena on keretä sinne ensi viikolla mahdollisimman usein Hannin avuksi.


Tiistai aamuna käytiinkin sitten Hannin ja Hukkiksen johdolla ensimmäistä kertaa maastossa! Koska Sakke kävelee kaksi kertaa päivässä noin tunnin ajan, ei ole kiva kiertää kehää vain kentällä. Oli siis tärkeää saada Sakelle metsäreitti tutuksi, jotta se saisi itseluottamusta lähteä sinne myös yksin ajallaan.

käyntiä kolmiolla

Minusta on tärkeää, että hevoset pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa maastoon, koska siellä ne pääsevät huomaamatta vahvistamaan lihaksistoaan ja samalla mieli pysyy virkeänä. Haluan niiden tottuvan myös erilaisiin alustoihin, ääniin sekä tilanteisiin. Maastoon on hyvä lähteä tarha/tallikaverin kanssa, mielellään nuorelle hevoselle tutun hevosen kanssa. Sakke ja Hukkis tarhaavat yhdessä, joten Saken oli mukavaa lähteä metsään Hukkiksen perässä :)

Metsäreissu sujui hyvín, eikä Sakke ollut mistään ihmeissään. Perjantaina suuntasinkin sitten jo ihan kaksin Saken kanssa metsään ja paremmin ei olisi voinut sujua! Herra käveli reippaasti koko lenkin ja oli todella hyvällä ja luottavaisella miellä koko ajan.

Ruunauksen jälkeen Sakesta on jo ensimmäisen viikon aikana saanut huomata pieniä rauhoittumisen merkkejä. Se ei enää huuda kun sen vie sisään talliin ja ratsastaessa se keskittyy paljon paremmin. Lisäksi se ei enää ole niin hermostuneen oloinen ja sitä on helpompi käsitellä maasta kun se ei koko ajan hosu päänsä kanssa mihin sattuu.

Nyt tämän ja ensi viikon ajan sen sukukalleuksia on tarkkailtava, koska jos niihin kertyy leikkauksen jäljiltä liikaa nestettä, täytyy nesteet tyhjentää sieltä eläinlääkärin voimin pois. Perjantaina nestettä oli kertynyt yön aikana paljon, mutta reilun tunnin kävelyn jälkeen nesteet laskivat huomattavasti.

Lauantaina käytiin Saken kanssa kuutamokävelyllä ja mua hiukan mietitytti mitä se sanoisi pimeästä ja hämyisestä kentästä. Kaveri ei kuitenkaan ollut moksiskaan ja se käveli reippaasti koko kävelyn ajan. Loppuun tehtiin muutamia pysähdysharjoituksia istunnalla ja Sakke toimi tosi kivasti. Nesteetkin oivat laskeneet jo ennen ratsastusta :)

Keskittynyt Nuppu

Viime maanantaina kävin hyppäämässä ihanan Nuppusen. Nuppu ja Haissihan asuvat samassa tallissa ja myös Haissi on palannut kotiin maastotreenistään. Nupun kanssa ollaan tehty hommia säännöllisesti ja ollaan koitettu tehdä puomi- ja hyppyhommista hieman maltillisempia, mutta Haissin kanssa työskentelyä on jatkanut samainen tyttö, joka sen kanssa on naapuritallilla maastoillut. Koska itse en kerkeä Haissin ja Nupun luokse niin usein kuin Haissi vaatisi, jatkaa se hommia nyt toisen henkilön kanssa. Ja niin kuin edellisessä tekstissä mainitsin, on tämä tosi hyvä juttu, koska Haissi olisi ollut se ainoa miettimistä vaativa tapaus mun Saksaan lähdön suhteen, koska sitä ei voisi jättää ilman kunnon hommia noin pitkäksi aikaa. Toki ratsastan Haissilla nyt syksyllä edelleen jos on tarve, mutta muuten keskityn nyt vain Nuppariin :)


hoplaa!

Nuppu olikin viime maanantaina taas niin innoissaan hypyistä, että mulla meni jokunen tovi saada se ensin vain rauhoittuman, kun jokaisen puomin ohittaessaan se otti ja lähti innoissaan vaan pinkomaan isoa ravia tai laukkaa eteen päin :D Tamma oli niin innoissaan puomeista, koska tiesi pääsevänsä hyppäämään, ettei millään malttanut pysyä pöksyissään. Edellisellä kerralla homma oli myös melko vauhdikasta ja siksi olimme siitä viisastuneina laittaneet Nupulle martsarin. Se auttoi ihan kivasti tällä kertaa, mutta jätin pomit kentälle, jotta Nuppu tottuisi niihin ja oppisi relaamaan niiden kanssa. Haluan myös että puomit eivät aina ole merkki hyppäämisestä. Nupun täytyy malttaa vaikka kenttä olisi täynnä esteitä :)


Retumaisia piirteitä ;) Laukkaa ylämäkeen..

Myös tänään oltiin Nupparin kanssa hyppyhommissa ja täytyy sanoa, että vaikka viime viikolla jouduttiin hommiin ihan tosissaan oli siitä kyllä apua! Lisäksi Nupun omistajan tekemä sileän työ ja sänkkärillä ratsastus alkavat näkyä tammassa. Takaosa on koko ajan voimakkaampi ja tänään saatiin oikeasti jo todella hienoja hyppyjä aikaiseksi. Nuppu malttoi ponnistaa ja tehdä hypyt rauhassa ja lähestymisissäkin se pysyi paljon paremmin suorana kuin viime kerralla. Toki siinä edelleen riittää vauhtia, mutta nyt se oli paljon paremmin kontrollissa kuin viimeksi. 

Kannukset jäi jalkaan vahingossa edellisen hevosen jäljiltä..

Ensi viikolla hyppyhommat jatkuvat Nupparin kanssa ja Sakella maastoreissut jatkuvat!

lauantai 20. syyskuuta 2014

UUTISIA!!

Mulla on jo pitkään ollut paljon ajatuksia tuevaisuudesta. Omaan hevoseen mulla ei ole varaa vielä vuosiin ja koko ajan mulla tekisi mieli päästä isompiin luokkiin ja saada enemmän hevosia kisattavaksi ja ratsastettavaksi. Vaikka mulla on tällä hetkellä paljon hienoja hevosia ja poneja ratsastettavana ja kisattavana ja tilanne on sinänsä todella hyvä, kaipaan silti jotain lisää.

Aku aluemestaruuksissa 120cm 2014

Mä olen ihmisenä todella kunnianhimoinen ja tavoitteellinen ratsastaja. Mä en siedä sitä jos junnaan paikallani ja en etene kohtuullisella tahdilla. Viimeisen kahden vuoden ajan aikana kehitys on jatkunut mukavasti ja nousujohteisesti, mutta tämän kesän aikana musta on alkanut tuntua siltä, että tarvitsen tosiaan jotain lisää tähän hommaan ja oma edistyminen on hieman jumahtanut paikoilleen.Vaikka hevoset ova edistyneet, en mä ole päässyt eteen päin samassa suhteessa.

Olen sen verran realistinen, etten usko saavani käyttööni lähi tulevaisuudessa 130-tason tai edes 120-tason hevosta näillä taidoilla. Jotta joku antaisi mulle tuon tason valmiin hevosen kisattavaksi, pitäisi mulla olla enemmän näyttöjä. Joten jotta saisin niitä näyttöjä, on mun vietävä joku mun hevosista sinne isompiin luokkiin omin voimin. Tässä tapauksessa se on Aku.

Jos tuolle tasolle mielimme Akun kanssa, pitää valmennuksen olla aktiivista ja säännöllistä. Talven tehdessä tuloa, muuttuu tuo ajatus täysin mahdottomaksi. Maneesia ei ole ja pohjien jäätyessä mulla ei ole mahdollisuutta iltaisin kuskata Akua maneesille useita kertoja viikossa. Yhtälö kuulostaa siis mahdottomalta, ellei..

Aku Salon aluekisoissa 120cm

Lähde ulkomaille. Ulkomailla olisi puitteet keskittyä vain ja ainoastaan treenaamiseen ja saada lisää kokemusta myös muista hevosista. Tätä ajatusta hetken punniskeltuani juttelin poikaystäväni kanssa, joka ei tietenkään hyppinyt riemusta ajatuksesta että lähtisin talvella ulkomaille, mutta ymmärsi kyllä kuinka tärkeä asia minulle olisi. Seuraavaksi meninkin Ninan ja Peikin juttusille ja pohdin heidän kanssa minulle mahdollista paikkaa. Kerroin suoraan haluavani treenata ja ratsastaa ja lopulta totesimme minulle parhaaksi vaihtoehdoksi Saksan ja Nikke Aromaan. Töistäkin annettiin lupa lähteä sesongin hiljaiseksi ajaksi pois, joten uskalsin ehdottaa reissua Akun omistajalle Janinelle.

Aku Lohjan seurakisoissa 120cm

Juteltuani Janinen kanssa mahdollisesta Saksaan lähdöstä soitin Nikelle ja kaikki pyörähti käyntiin. Juteltuani myöhemmin Niken vaimon Lauran kanssa sovimme että tulisin heille hommiin joulu ja tammikuuksi. Pääsääntöisesti luvassa on ratsastusta, mutta toki myös muita tallitöitä.

Eli marraskuun lopussa Aku pakataan rekkaan ja mä lennän Saksaan, tällaiseen paikkaan. Akun kanssa on tarkoitus treenata ja kilpailla kahden kuukauden aikana mahdollisimman paljon. Saksassa tuolla alueella kisoja riittää kuulemma hyvin myös talvikaudella, joten ihan huonoon aikaan emme siis sinne mene.

Mites sitten muut hevoset? Kolmivuotiaiden kanssa tilanne on tietysti helppo. Nuppu pärjää hyvin omistajansa kanssa ja hypyt voi korvata irtohypyillä poissaoloni ajan. Haissille on löytynyt naapurista toinen ratsastaja, joka pystyy käymään jo nyt liikuttamassa hevosta useammin kuin minä ja hän jatkaa Haissin kanssa tästä eteen päin, koska tämä kaveri ei pärjäisi missään nimessä kahta kuukautta ilman ratsuttajaa :) Sakke saa talvella jatkaa hommia Hannin kanssa sen verran kuin on tarve ja sekin saa hypätä irtona sen mitä tarvitsee.

Retu, Hilda ja Kapsu suorittavat leipätyötään tyytyväisinä ratsastuskoululla, joten niiden liikutuksesta ei tarvitse huolehtia. Toki Retun kanssa hallikauden aloitus saattaa hieman viivästyä, mutta se nyt ei maailmaa kaada :)

Caraa ei enää tuolloin toivottavasti ole, koska se pitäisi saada myytyä nyt syksyn aikana. Heidi pärjää myös hyvin omistajiensa kanssa tuon kaksi kuukautta ilman mun läpiratsastusta, onhan välissä joulut, uudet vuodet yms. kevyemmät ajat ;)


Muut tällä hetkellä ratsastamani hevoset ovatkin sitten myyntihevosia muilta omistajilta tai oppilaitteni hevosia. Oppilaani ovat tietysti innoissaan mun Saksaan lähdöstä, koska tietävät mun tulevan aika paljon enemmän osaavana sieltä takaisin. Mun poissaolon ajaksi olen tietysti suositellut heille muita opettajia sekä läpiratsastajia ja näin tämäkin ongelma on ratkaistu :)

Vielä on kuitenkin paljon selvitettävää mm. vakuutuksista, Akun kuljetuksista yms. Millään en joulukuuhun jaksaisi odottaa, mutta ainakin on jotain mitä odottaa :D Toki tiedän myös ettei musta kahdessa kuukaudessa mitään ruudinkeksijää tule, mutta opin siellä varmasti enemmän kuin täällä Suomessa niin hevosista, ratsastuksesta kuin itsestänikin.

Onko jollain teistä samanlaisia suunnitelmia? Tai onko jollain suositella hyvää kuljetusfirmaa? Muutamaan ollaan jo soitettu, mutta kaikki vinkit ovat tervetulleita :)


Sumua ja myyntihommia

Carasta ei olekkaan ollut aikoihin juttua! Ponilta on puuttunut toinen etukenkä nyt jo kaksi viikkoa ja siksi en ole voinut liikuttaa sitä aivan niin paljon kuin olisin halunnut. Onneksi poni on ollut elämästään yli puolet ilman kenkiä ja se ei ole reagoinut kengän puuttumiseen millään tavalla.


Kavio kuitenkin kuluu tietenkin hiekan "hioessa" sitä ratsastuksen aikana, joten olen vain ratsastanut ponia kevyesti kahden viikon ajan. Hyppäämiset olen jättänyt väliin kokonaan. Eilen poni sai kuitenkin kengän ja kunnon treenit voivat taas alkaa, ihanaa!


Ponin piti lähteä kisoihinkin, mutta ilman kenkää emme halunneet lähteä kuskaamaan sitä mihinkään. Nyt pitäisi katsoa sille jotkut mukavat kisat ja päästä starttaamaan sen kanssa :) Se teki ennen kengän lähtöä ihan supereita hyppyjä, yhden videon löydätte täältä.


Nämä kuvat ovat sumuisen aamun treeneistä toissa viikolta. Mitäs tykkäätte? Musta Cara on saanut kivasti kaulaa ja muutenkin hieman lisää lihaksia :)


Sitten ilmoitusluontoista asiaa! Carahan on myynissä ja se etsii aktiivista uutta kotia. Olemme myös valmiita antamaan sen ylläpitoon Uudellemaalle, jos sopiva koti löytyy :) Jos kiinnostuit, minulle voi soittaa numeroon 0456311827. Tuloksia löytyy HeA ja 100cm luokista.

keskiviikko 17. syyskuuta 2014

Aluemestaruus 2014. Aku.

Sunnuntaina kisoissa mukana oli Retun lisäksi Aku. Akun verkkaluokka oli heti Retun mestaruusluokan perään ja pääsinkin heti Retun kuvaussession jälkeen laittamaan isoa mustaa valmiiksi.

Vähän loppuverkkaa pellolla

Luokka oli siis A20 ja korkeudeltaan 105cm. Verkassa Aku liikkui energisesti ja kaikin puolin hyvin. Verkkahypyt olivat eritoten todella pyöreitä ja rentoja. Radalla päätin ratsastaa hieman aikaa, ilman kuitenkaan mitään tykityksiä ja turhia riskinottoja. Sopivasti oikaistut kurvit ja perus ratatempo kuuluivat mun selkeään suunnitelmaan.

"en varmaa poseeraa"

Rata oli musta kokonaisuudessaan hirmu tasainen ja hyvä rytmiltään. Niin kuin videolta näätte, kaksi puomia kuitenkin kolahti alas. Soitinkin radan jälkeen valmentajalle ja ihmettelin puomeja - kaikki paikat osuivat eikä tahti ollut liian kiireinen. Valmentaja totesi, että vaikka ei ole nähnyt rataa, niin kuulostaisi siltä että Aku on ollut niin rento, että se on saanut aikaan pientä huolimattomuutta radalla. Molemmat puomit tulivat alas takajalkavirheistä. Kyselin myös muutamalta tutulta valmentajalta paikan päällä syitä pudotuksiin, mutta kukaan ei osannut mitään suoraa syytä sanoa.

Tässä siis rata verkkaluokasta, olkaas hyvät!


Sennujen aluemestaruus oli päivän viimeinen luokka. Aku pääsikin traikkuun odottelemaan seuraavaa luokkaansa ja sillä välillä autoin itse Aadaa nuorten aluemestaruusluokassa sekä kävelin oman radan. Rata oli sama nuorilla ja sennuilla, joten pystyin kävelemään sen Aadan kanssa jo ennen hänen luokkaansa.

C. Kim Olin

Ja täytyy sanoa, että nyt oli laitettu rataan jo sitten aika paljon haastetta. 1-2 väli piti ratsastaa joko 5 tai 6 laukalla, 2-3 väli seitsemällä, mutta heti kakkosen jälkeen oli otettava hevonen taakse, jotta viimeiset askeleet olisivat rentoja. Nelonen oli trippeli ja sieltä jatkettiin seitsemällä laukalla pystylle. Pystyn jälkeen oli pakko suoristaa todella tarkasti, jotta pääsisi  u-käännöksen takana olevalle okserille (joka oli muuten valtava) ja sitten olikin kolmoissarjan vuoro. Lähestyminen sinne tuli pienestä kaarteesta täyskaarrolla ja okseri-2 laukkaa-pysty-1 laukka-pysty sarja ei todellakaan ollut mikään easy case. Välit olivat lyhyet ja varsinkin meille keltanokille, jotka eivät noita kolmoissarjoja edes ole hypänneet, sarja oli myös tosi iso. Sokerina porjalla oli vielä yksittäiset pysty ja okseri.

C. Kim Olin

Verkassa sain apua tutulta valmentajalta, joka sanoi kaiken näyttäneen hyvältä. Viimeisen ison pystyn Aku pudotti ja se oli oikein hyvä, saatiimpahan ukkoon vähän varovaisuutta.

C. Kim Olin

Kuten alta näätte, rata alkoi tosi hyvin. Kolmoselle sitten itse kämmäsin ihan kunnolla. Näin että pitäisi ratsastaa eteen, mutta sitten mietin sekunnin murto-osan, että mitä jos taas vaan työnnän sitä sinne alle? Sitten ratkaisin kuitenkin eteen ja jouduttiin ihan kamalaan paikkaan. Verkkakoutsi sanoikin radan jälkeen hyvin "Mä näin et sä näit, mutta et vaan ollu tarpeeks nopee".. Noh, onneksi pääsin könyämään sen ihmeellisen hypyn jälkeen takaisin kyytiin ja nollaamaan tilanteen. Jouduin siis tekemään voltin kun en päässyt linjan toiselle osalle suoraan, mutta sain korjattua tilanteen hyvin. Vanha Aku olisi sanonut tässä vaiheessa ettei hyppää enää mitään, mutta nyt se vaan jatkoi rohkeasti rataa eteen päin!



Trippelille päästiin hyvin, samoin pystylle. Isolle okserille puskin liikaa, ratsastin Akua taas liikaa esteen alle. Kolmoissarjalle päästiin kivassa rytmissä ja olin muutenkin tyytyväinen, vaikka vikalta puomi kolisikin alas. Radan toisiksi viimeisellä esteellä Aku pääsi vähän vinoksi, mutta vika okseri oli taas hyvin.

C. Kim Olin

Virhepisteitä siis ropisi. Ensin se kolmosen ihmeellinen puolittainen läpimeno, sitten vielä ohi ratsastus. Siihen päälle vielä seiskan puomi ja kolmoissarjan vika pysty, yhteensä muikeat 16vp. Ilman omaa sähläämistä rata olisi siis ollut oikein mukiin menevä. Rata oli meille kuitenkin tosi iso kakskymppinen ja tehtäviäkin oli runsaasti, joten suoritus olisi ilman omaa mokaa ollut ihan meidän tasoinen. Moni aika paljon isoja luokkia hypännyt ratsastaja ihmetteli radan teknisyyttä ja kokoa verrattuna siihen että kyseessä oli kuitenkin vain aluekisa. Minua radan haastavuus ei haitannut, päin vastoin. Nyt tiedän meidän pystyvän hyppäämään myös teknisempiä ratoja tuolla tasolla!

C. Kim Olin

Myös Akun kisakausi lähenee loppuaan. Maanantaina kävin sen kanssa maastossa ja työstin sitä hieman kentällä ja se liikkui paremmin mun avuilla kuin koskaan ennen. Aurinko, upea hevonen ja se fiilis minkä sain maanantai aamuna, ei olisi viikkoa paremmin enää voinut aloittaa! Tiistaina ja keskiviikkona Aku on vapaalla, torstaina se menee koulutunnille tallin toisen hevosen omistajan kanssa ja perjantaina se menee Hyvinkäälle tsekkaukseen. Vaikka kaikki on hyvin ja mitään ei ainakaan ulkoisesti ole havaittavissa, päätimme omistajan kanssa että olsii hyvä käyttää se näin kauden jälkeen lääkärissä. Tuomioiden perusteella jatkuu loppuviikko liikutusten osalta ja JOS mitään sanomista ei ole niin harkitsen myös Akun osalta Ypäjän kisoja!

tiistai 16. syyskuuta 2014

ESRA aluemestaruudet 14.9

Eilen saittenkin ensimakua Hyvinkään aluemestaruuksista. Matkassa kisoissa olivat siis Retu ja Aku. Akun kisoista tulee oma postaus, nyt kisatarinaa Retusta :)

c. Kim Olin

Aloitin päivän Retun kanssa. Tallilla otin sen hetkeksi aamukävelylle, jonka jälkeen letitin sen. Tällä kertaa päätin mennä ilman huppua ja otsis auki, joten letitin vain harjan ja hännän. Hännän letitän aina kuljetukseen kokonaan, jotta häntä kihartuu ja näyttää paksulta.

c. Kim Olin

Itse ajoin kisapaikalle edeltä, koska Aku hyppäsi päivän vikassa luokassa ja mun piti ajaa omalla autolla takaisin kotiin kisojen jälkeen. Paikalla olin itse hyvissä ajoin, mutta Retu saapui paikalle ihan viime tingassa. Onneksi radassa ei ollut mitään sen kummempaa ja se oli pieni, koska mulla oli lopulta vain 4 ratsukkoa aikaa verkata.

Tällaisissa tilanteissa ei vaan saa itse hermostua. Kävelin verkkaan, ravasin yhden ratsukon, laukkasin yhden ja hyppäsin kaksi pystyä ja kaksi okseria. Tämän jälkeen kävelin kierroksen ja menin radalle.

c. Kim Olin

Retun verkkaluokka oli 95cm, arvostelulla A20 ja olin viimeinen lähtijä. En ollut katsonut muiden ratoja ollenkaan, joten en tiennyt olivatko muut ratsastaneet aikaa. Itse menin oman suunnitelman mukaan, eli pienet tiet, mutta rauhassa.

c. Kim Olin

Ykkönen oli ihan perus pysty jonka jälkeen pääsi hyvin oikaisemaan kakkoselle, joka oli musta-punainen okseri. Ilmassa Retu hieman spookasi estettä, mutta jatkoi kuitenkin rennosti sen jälkeen. Kolmoselle käänsin hieman pienemmän tien, mutta en niin pientä kuin olin suunnitellut. Noin lyhyen verkan jälkeen en halunnut laittaa Retua ihan äärirajoille. Kolmonen puhtaasti yli ja seitsemällä laukalla yhden askeleen sarjalle.

c. Kim Olin

Sarjan jälkeen käänsin neloselle pienen tien, mutta kerkesin suoristaa Retun kuitenkin hyvin. Rata jatkui seitsemällä laukalla pystylle, josta laukkasin isosti trippelille ja vikalle pystylle.

95cm este nro 1

Tuloksena siis puhdas rata ja kolmas sija! Rataan olin tyytyväinen ja kaikki tuntui helpolta. Uusi kuolain toimi jälleen halutusti ja jokainen askel radalla oli mun askel. Vitsi oli ihana fiilis kun kaikki sujui niin hyvin :) Isompien 110-ratojen jälkeen oli kiva mennä noin pieni rata ja Retukin varmasti tykkäsi vähän huvitella :)


95cm sarja

Palkintojen jaossa Retu ei oikein meinannut seistä, sillä oli niin kivaa :) Palkinnoksi saatiin hieno Eskadronin riimu joka kerrankin oli niin iso, että mahtui Retulle. Toisella on niin suuri pää :)


Luokan jälkeen laitettiin Retulle Back on Track selkään ja pakattiin poni autoon. Mentiin seuraamaan ponien aluemestaruutta oikeastaan koko luokan ajaksi ja vasta sitten lähdettiin laittamaaan Retua valmiiksi uudemman kerran.


Lähdin suokkien aluemestaruudessa jo toisena lähtijänä, joten verkkasin Retua jo ennen radankävelyä. Tein paljon ravia ja vain hieman laukkaa, jonka jälkeen pääsin jo kävelemään radan läpi. Radassa ei ollut mitään kummallista, kaikki tehtävät oltiinkin jo hypätty edellisessä luokassa.

Onneksi en ollut verkannut enempää ennen radankävelyä, koska kisajärjestäjät eivät aikaistaneet luokkaa mahdollisuuksista huolimatta ollenkaan. Olin tästä vähän yllättynyt, koska kaikki ratsastajat olivat paikalla ja olisivat olleet valmiita aloittamaan jo aiemmin.. Kävelin aika kauan ja otin vasta sitten lisää laukkaa ja muutamat hypyt. Retu tuntui hyvältä ja jopa vasemmalle se hyppäsi suorana!

Sarjan b-osa

Rata alkoi hyvin, sain kivan laukan ja lähestymisen ykköselle. Oikeastaan kaikki sujui hyvin aina neloselle asti, jonne jäin empimään, otanko väliin 6 vai 7 laukkaa. Liian myöhään aloin tekemään seitsemättä ja olin jo ihan varma että puomi tulisi kun ajauduttiin vähän lähelle, mutta Retu nappasi jalat mukaan ja hyppäsi puhtaasti yli. Kuotonen oli trippeli ja sinne päästiin taas normaaliin ja hyvään paikkaan, mutta silti, klonks. Miksi se ei voi pudottaa niitä esteitä, minne mä teen virheen? Miksi pitää aina ottaa ottaa sellainen puomi mille ei oikein edes ole syytä? Mur. Loppu rata sujui kivoissa merkeissä, vaikka lähdinkin ratsastamaan aikaa ja maalissa oltiin 4 virheellä.



Tiesin jo ennen luokan alkua, että montaa nollaa ei välttämättä nähtäisi ja siksi osasin suunnitella radan jo etukäteen niin, että osaisi kääntää Retua pienemmin, jos puomi jostain tulisi. Tämä oli hyvä ratkaisu, koska nollia tuli lopulta vain kaksi ja minä olin sitten se nopein nelonen ja täten pronssimitalisti!


Vaikka taas kerran oltiin palkinnoilla sillä säälinelosella, olin silti tyytyväinen tulokseen. Mitalia lädin hakemaan ja sen sain! Vaikka se tuli nelosella, niin se tuli silti hyvän ratsastuksen ansiosta. Tai oikeastaan taktikoinnin :) Noissa tilanteissa pitää osata pelata, ja mä ratkaisin asian noin! Moni harmitteli, ettei tajunnut tehdä samaa, mitali oli nimittäin monella niin lähellä mutta silti niin kaukana..

Pitäsköhän mun värjätä toi oma tukka?!

Retu sai pitkät loppukäynnit ja poseerailtiin pellolla vielä ihan antaumuksella kun oli niin hyvä ilma ja paljon palkintoja :D Retu oli jo hetken seisoskelun jälkeen sitä mieltä, että nyt riittäisi ja seisoi vain korvat luimussa ja koitti syödä koko ajan.. Onneksi saatiin edes muutama onnistunut kuva :)

Pusii <3

Retun kausi päättyi mitä todennäköisimmin näihin kisoihin. Jos johonkin mennään, niin Ypäjälle Seilinpoika-cuppiin, mutta siitä ei vielä ole varmuutta. Retun kanssa kausi on ollut pääasiassa oikein hyvä ja kaikki tavoitteet tuli saavutettua. Päästiin hyppäämään ekat mestaruudet ja aluemestaruuksista tuli mitali :) Lisäksi startattiin monta kansallista 110-luokkaa, joka tuli plussana kaiken päälle!

On se hevonen vaan niin upea tyyppi ja meidän välinen yhteistyö parantuu vaan kisa kisalta. Ja kauden suurin asia on musta ollut se, että Retulle on saatu myös niille 110-radoille niin hieno itseluottamus ja flow, että se auttaa muakin jo välillä hirmu kivasti. Viime kaudella tai edes viime talvena näin ei olisi ollut.. Lisäksi mä olen itse saanut sen kanssa hienon fiiliksen ja 110-radatkaan ei tunnu enää yhtään niin isoilta ja mahdottomilta kuin alkukaudesta :)

Kiitos Hanni ja Jan kun saan kisata näin hienolla hevosella <3

Mun Rekkuboy <3