torstai 29. toukokuuta 2014

Hurjat puomit

Kolmevuotias Haissi on viime aikoina maistellut estehevosen elämää. Sen nenän eteen on tuotu puomeja ja niiden yli on sitten menty jos jonkin moisella tyylillä.


Ihan ensimmäisellä kerralla muutama viikko takaperin laitettiin neljä puomia poikkihalkaisijalle niin, että molemmille puolille kenttää jäi saman verran tilaa. Ihan keskellä oli mulle tila joss sain seistä ja juoksuttaa Haissia. Ennen puomeja juoksutin Haissia toisessa päädyssä ja se sai katsella puomeja ihan rauhassa juostessaan niistä ohi. Hieman pelottaviahan ne olivat mutta kyllä hän sinne viereen lopulta miltein joka kierros uskalsi :)


Haissi oli toki aiemminkin mennyt puomeja samalla staililla, joten ihan uusi juttu tämä ei sille ollut. Tutuksikaan sitä ei voinut kuitenkaa sanoa ja siksi kävelin muutaman kerran Haissin kanssa puomien yli taluttaen. Ensimmäisellä kerralla Haissia jänskätti, eikä se meinannut uskaltautua puomin yli, mutta rauhottavalla äänellä ja muutamalla maiskautuksella päästiin hetken mietinnän jälkeen ihan rauhassa toiselle puolelle. Kun puomin yli päästiin taluttaen, siirtin Haisiin kävelemään ympyrälle.

Ihan ei aluksi oltu samaa mieltä siitä, että puomien yli voisi mennä myös ympyrällä ja muutama täyskäännöskin suoritettiin tyylikkäästi juuri viime tipassa ennen puomeja. Omistajan ja pitkän juoksutusraipan avulla saatiin kaveri kuitenkin takaisin reitille ja johan alkoi sujua. Muutaman kerran Haissin oli alkuun tietenkin hypättävä puomien yli, mutta vähitellen kaveri alkoi rentoutua. Ei mennyt kauaakaan kun se jo hölkötteli puomien yli kuin vanha tekijä.

Juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja aloitin pysähdyksillä. Haissi on helposti hieman hidas jalalle ja siksi tykkään alusta asti pitää sen herkkänä siirtymisten avulla. Johkulta saatu neuvo on myös osoittautunut hyväksi tälle hitaalle hevoselle - omistaja seisoo kentän keskellä juoksutusraipan kanssa ja jos hevonen ei reagoi ratsastajan apuun toivotusti, viuhauttaa hän raippaa niin että hevosen yhdistää jalka-avun viestikse mennä eteen päin raipan avustuksella. Johkun mukaan tätä kannattaa käyttää apuna niin kauan kunnes hevonen etenee oikeasti rehellisesti itse eteen. Itse ei tietenkään saa jäädä punkemaan ja apujen kanssa pitää myös olla tarkka.

Jatkoin pysähdysten jälkeen kevyellä ravilla ja otin mukaan sen jälkeen laukan nostot. Puomit oli tässä vaiheessa kerätty keskelle ja laukkojen jälkeen pyysin omistajaa laittamaan ne takaisin. Lähestyin ensimmäistä puomia käynnissä ja Haissi imi sinne hyvin. Aivan viimeisessä askeleessa se kuitenkin päätti vaihtaa suuntaa ja lähti armotonta rodeota kentän poikki. Kymmenisen loikkaa pysyin kyydissä ja sitten ilmoitin omistajalle että ajattelin laskeutua :D Haissi on sen verran herkkis, että osasin odottaa siltä tämän tyyppistä reaktiota. Otin hepan liinaan ja kävelin maasta jälleen muutaman kerran puomien yli ja kiipesin takaisin selkään. Sen verran Haissi oli kuitenkin jo kasvanut, että unohti tuon ikävän tilanteen ja pääti mut nätisti selkään. Sitten jatkettiin omistajan taluttaessa puomit muutamaan kertaan käynnissä jonka jälkeen ravasin vielä muutaman kierroksen ilman puomeja ja sitten heppa sai olla.

Vaikka rantauduin, oli se itseasiassa aika hyvä juttu. Selkään nouseminen ja liikkeelle lähtö ovat olleet Haissille ne ikävät kohdat ja tämä tippuminen vahvisti sen, ettei sitä ahdista ihminen enää ainakaan ihan niin paljoa. Vaikka se oli päässyt nakkaamaan mut alas, päästi se mut hyvin takaisin selkään ja suoriutui puomeista uudella yrityksellä mallikkaasti. Se ei jäänyt omaan jännittyneeseen ja pelokkaaseen kuplaansa, vaan antoi mun kiivetä takaisin kyytiin ja pyytää siltä asioita. Se on musta hieno juttu.

Tänään juoksutin Haissia jälleen puomeilla. Se toimi kuin ajatus. Se käveli rennosti puomien yli, ravasi letkeästi ja laukkasi hyvällä imulla. Sillä oli selkeästi KIVAA :) Tässä välissä on siis nyt ollut kaksi viikkoa, joiden aikana en ole mennyt sen kanssa puomeja, se on vaan saanut miettiä oppimaansa. Tämä selkeästi kannatti, koska nyt mulla oli narun päässä aivan toinen hevonen.

Keräsin ennakkosuunnitelmista poiketen puomit pois juoksutuksen jälkeen. Mun oli tarkoitus mennä niitä myös selästä käsin, mutta hevosen toimiessa niin hienosti, päätin jättää sille hyvän mielen. Tämä oli hyvä päätös, koska Haissi toimi myös sileällä hienommin kuin koskaan! Se oli todella herkkä jalalle ja kulki hyvin energisesti eteen. Se teki mielettömiä siirtymisiä ja laukannostoja, ilman että omistaja joutui kertaakaan hutkaisemaan juoskutusraipalla. Tällä viikolla Haississa on saanut huomata huimaa edistystä nimenomaan energisyydessä. Se alkaa selvästi luottamaan itseensä ja minuun, jolloin se uskaltaa myös liikkua rennommin ja isommin. Oon kyllä niin ylpeä tuosta pikkuhepasta <3

Ensi viikolla mennään sitten niitä puomeja ja toki sileää. Sitten Haissi saa hetken ratsastuslomaa :)


tiistai 27. toukokuuta 2014

Keltainen plussapallo

Voi että mä nauroin tänään! Kipusin pitkästä aikaa Hildan äidin, Virman kyytiin. Hanni ja Jan on päättäneet että äiti ja tytär lähtevät piensuokkimestaruuksiin, joten kai sitä on vähän treenattava :D

Perjantaina mennään ponien kanssa Lohjalle hyppäämään ja tänään tutustuin Virmaan toista kertaa viime syksyisen ratsastuskerran jälkeen. Lisää tuosta kerrasta voitte lukea täältä.


Kuvat ovat siis syksyltä, mutta yhtä pyöreältä tuo tamma edelleen näyttää ;)

Aloitettiin ihan vain erustyöllä, pidätteet läpi, asetukset ja taivutukset kuntoon. Myös rytmissä oli alkuun turhan paljon kipitystä, mutta poni rauhottui aika nopeasti. On nuo kaksi kyllä niin samanlaisia.. Äidillä vaan ei ole ihan niin iso laukka :D

Verkan jälkeen hyppäsin ensin ympyrällä molempiin suuntiin pystyä. Etäisyydet löytyivät ihan itsestään ja poni tuntui kivalta. Ekojen hyppyjen jälkeen tosin vain nauroin kun ponin pomppu tuntui ihan hyppäävältä plussapallolta :D Siihen perään sitten vielä linja muutamaan otteeseen ja tapautukset ponille hyvästä työstä :)


Ollaan ilmoitettu Virma 60-70 ja 80-90 luokkiin. Tänään poni hyppäsi varmasti 90 tasolla, mutta jos isompi luokka tuntuu liian isolta, hyppään radasta vain osan tai jätän ponin siitä luokasta pois. Poni on hypännyt aiemmin vain 80-tasolla ja siksi en näin vähällä treenillä halua viedä sitä liian nopeasti liian isolle radalle, jos se ei kisoissa tunnu hyvältä. Pyrin kuitenkin hyppäämään molemmat luokat tottakai :)

Hilda hyppää kisoissa 80-90 ja 90-100cm, hui! Poni korkkaa siis kisakauden isoilla luokilla, saa nähdä miten menee :) Tänään poni hyppäsi superisti, toivottavasti sama meno jatkuu perjantaina :)

sunnuntai 25. toukokuuta 2014

Hevosia matkan varrelta. Osa 4: Ophrys SWE

Nyt olisi sitten vihdoin luvassa jatkoa tälle paljon kysytylle sarjalle! Vielä kun kerkeäisin kirjoittamaan näitä hiukkasen useammin niin hyvä tulisi.. Sitä vain aina tuppaa unohtumaan muisteloiden pariin kun katselee vanhoja kuvia ja kisatuloksia.. Mutta asiaan!


Ratsastaessani vielä Peikillä, löysi ystäväni loppusyksystä vuonna 2007 itselleen todella kivan hevosen. Tämä hevonen oli ystäväni S:n ensimmäinen oma ja apukädet olivat aina silloin tällöin tarpeen tuon jokseenkin viekkaan kaverin kanssa :)

Ophrys SWE "Uffe, Uolevi" oli kilpaillut menestyksekkäästi edellisellä omistajallaan kansallisia esteluokkia sekä startannut myös vaativaa koulupuolella. Uffe hallitsi aina kaiken sarjavaihdoista piruetin alkeisiin. Esteillä kaveri kuumui aika lailla, mutta oli todellinen peli siinäkin touhussa!

Uffea ratsastin siis  S:n ollessa reissussa ja muutenkin sain treenata tuon osaavan ruunana kanssa aika usein. Kävin auttamassa S:ää aika ahkerasti ja tämän kunniaksi pääsinkin joululahjaksi Alexandra Malmströmin tunnille.

Siitä se kaikki sitten lähti.. Voisin sanoa, että Alexandran tapaaminen on ollut yksi, ellei se merkittävin edistysaskel mun "ratsastaja-uralla". Alexandra sai mut ymmärtämään sen, miten paljon mun täytyy tuntea. Ei vaan pelkästään hevosen liikettä, vaan myös omia apuja.

Uffen kanssa kaiken opettelu kotona oli helppoa ja kivaa. Se oli niin osaava hevonen, että Alexandran oli helppo demonstroida mulle mun tekemisiä Uffen kautta. Kun käytin liikaa pohjetta, sain heti Uffelta palautteen. Tärkeimpiä asioita, joita sen ensimmäisen tunnin aikana opin, käytän jokaisen ratsastamani hevosen kanssa joka päivä. Alexandra opetti mulle, että hevosen pitää reagoida tehokkaasti ja nopeasti ensimmäiseen apuun. Siksi meillä on ylä- ja alapohje ja vasta sitten kannus ja raippa. Ja alaspäin, kootessa ja liikkeissä meillä on se istunta. Vatsalihakset siirtävät hengityksen avulla hevosen askellajista toiseen. Voisin listata ainakin yhden A4muitakin asioita, joita Alexandra sai mut oppimaan ja ymmärtämään..


Kun sisäistin kaikki nämä Alexin opit, muuttui mun ratsastus todella paljon myös ratsastuskoulussa. Opin lukemaan paremmin niitä hevosia, joiden kanssa tein enemmän hommia, mutta myös pitämään niistä, joiden kanssa en ennen tullut niin hyvin toimeen. Ja vain sen takia, koska olin ymmärtänyt miten tarkka mun itse täytyy olla, jotta hevonenkin voisi olla.

Suurin muutos tapahtui kuitenkin kaikkien hevosten suhteen mun istunnassa. Alexandra osasi kertoa mulle sellaiset vinkit istunnan korjaamiseen, mitkä eivät saman aikaisesti jännittäneet mua muualta. Esimerkkinä varpaat ylös ei kantapäät alas. Kun nostaa varpaat ylös, takareisi pysyy rentona ja näin myös koko jalka. Jos painaa kantapäitä alas, takareisi jännittyy ja istuinluut irtoavat -> hevonen ei tunne sun istuntaa. Näin sain mun jalat paremmin painopisteen alle ja pystyin keskittymään ylävartalooni.


Koska olin jo tuolloin ahkera hevostenhoitaja, ajauduin auttamaan Alexndraa valmennusten myötä niin kotiin kuin kisoihinkin hevosten kanssa. Pääsin seuraamaan todella paljon ammattilaisten työskentelyä ja sitä kautta oppimaan itse lisää teoriaa ja erillaisia harjoituksia. Lisää Alexandran ja mun yhteistyöstä voitte lukea tästä tekstistä.

Uffea ratsastaessani minulle tarjoutui hieno tilaisuus aloittaa pienen näppärän tamman vuokraus samaisella tallilla. Tällä hevosella sai valmentautua ja kisata niin paljon kuin sielu sieti ja sehän oli mulle täys lottovoitto! Tunnit lopetin sitten tämän johdosta Peikillä ja vuokrasin Zaraa 3-4 kertaa viikossa. Mutta lisää Zarasta saatte kuulla ensi kerralla kun Hevosia matkan varrelta sarja jatkuu ;)

Kiitos S kun sain käyttää tätä hienoa hevosta loistavana opetusmestarina :)


Aikaisemmat hevosia matkan varrelta postaukset löydät alla olevista linkeistä;

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Hevosia matkan varrelta. Osa 2: Captain d'Aubry 

Hevosia matkan varrelta. Osa 3: C-Tom


 

 






tiistai 20. toukokuuta 2014

Millainen olisi sinusta hyvä klinikka?

Hieman ajatuksia tulevasta klinikasta..


 "Tässähän taitaa olla ideana, että ihan tavalliset ratsukot tekevät harjoituksia, jotka ovat hyödyllisiä ihan niille tavallisille ratsastajille - joita jokainen täällä htnetin ihmeellisessä maailmassa ovat. Mukana on erilaisia ryhmiä, mitä kuvauksesta ymmärtää. Mahdollisuus monelle saada vinkkejä ihan omaan kotitreeniin sellaisenaan, eikä soveltaen, kuten näissä kv tason klinikossa usein käy, kun ratsastajinakin on niitä kv tason ratsukoita. "

Harvemmin otamme Hippolan puolesta kantaa Hevostalli.net keskusteluihin, mutta nyt halusin itse täällä blogin puolella kiittää niitä, jotka positiivisilla kommenteilla ja kehitysehdotuksilla olivat tässä keskustelussa mukana.

"Ja ideahan siis on maksattaa sen kuvaavan kaverin omaavan tallipihan staran harrastelu kotitallin ja vähän naapurinnkin hevosettomilla esiteineillä. Ei vaan mennyt ihan nappiin."

"Voi elämän kevät :D Mitä tuosta voi saada irti, kun ratsastajat eivät edes hyvien valmentajien silmän alla menesty tai etene? Siellä Tiialle sanotaan, että muista ratsastaa hevonen esteelle, Aadalle sanotaan samaa jne. Mutta ennen oli fanikerhoja, nyt sitten tällaista toimintaa.

Sinänsä tykkään tuosta innosta, joka heillä on, mutta jotain vähän innovatiivisempaa voisi tuottaa, eikä tällaista tylsää rahajunailua. Rahaa saa tietenkin pyytää, mutta mikä idea? Maneeseissa on katsomot joihin voi mennä ilmaiseksikin seuraamaan ammattilaiset ratsastajien ja valmentajien toimintaa." 


Kiitän myös anonyymien negatiivisista kommenteista, niistäkin voimme oppia. Klinikan lippujen hinnat ovat tosiaan nousseet edellisestä klinikasta muuttuneiden kulujen vuoksi. Tällä kertaa tilan vuokratunteja on useampi, katsomot eivät ole osa tilan kalustusta ja valmentajiakin on edelleen kaksi. 

Hevosihmisiltä kuulee lisäksi koko ajan kitinää siitä, miksei koskaan kukaan järjestä mitään. Kun jotain sitten järjestää, on se liian kallista tai turhaa. Mutta mikä on kallista? Hyvän valmentajan  valmennustunti maksaa 40-60e, uudet ratsastushousut helposti yli 100e ja Kyran klinikka 40e ja Emile Fleurin klinikka 30e. Hippolan klinikka maksaa 17e, ja sillähän saa ainakin kahden päivän lounaat töissä tai yhden huonolaatuisen topin H&M:ltä. Itse olisin mennyt junnuna (ja menisin edelleen) mielummin klinikkaan ja söisin eväitä töissä sekä eläisin ilman sitä toppia. Kansainvälisiin valmentajien klinikoihin verrattuna Hippolan klinikka on miltein puolta ja yli puolta halvempi, ja niin sen kuuluukin olla.

"Morriksen klinikkaa pääsi katsomaan 15 eurolla (tai kympillä jos meni joka päivä), joten kyllä tuolla hinnalla pääsee muitakin katsomaan." 

Morriksen klinikka järjestettiin Ypäjällä, joten useammalle luulisin bensakuluja kertyneen lipun hinnan lisäksi siihen päälle kympin tai muutaman verran. Toki osa tulee pk-seudullekkin kauempaa, sitä en kiistä. Pointtina siis se, että jokainen lippu on varmasti laskettu sen arvoiseksi, ettei tapahtuma jää tappiolliseksi. Lisäksi Morriksen klikka ei ollut maksuton ratsukoille, joista moni oli saman tasoisia kuin moni Hippolan klinikan ratsukoista.

"Nykypäivän hintatasoa tietäen ja valmentajien palkkioita ja tilavuokria ottaen huomioon 17€ on edullista monen tunnin klinikasta, oli ratsukkoina kuka tahansa. Tuosta hinnasta verot pois, valmentajille palkkiot ja tilan vuokra usealta tunnilta, niin eipä siitä jää järjestäjälle mitään taskuun. Ainoastaan ilmeisesti paha mieli kun kehtaavat yrittää ja järjestää tapahtumia jokaiselle tavan harrastajallekin ;) eikös täällä kuukausi sitten ollut kritisointia siitä kun klinikoita ei järjestettykään niin nopealla aikataululla kuin oli odotettu?"

Itse koen, että tavalliselle harrastajalle tällaisesta klinikasta on se suurin hyöty. Ja nimenomaan näiden tavallisten perusratsukoiden kanssa. Ohjeet ovat hyvin samanlaisia, kuin mitä todennäköisesti edistyneempien kanssa, ne vain ovat yksityiskohtaisempia ja laaja-alaisempia ja samalla lähempänä useampaa katsojaa, kun esteet ovat 100cm eivätkä 140. Harvalla meistä tulee kuitenkaan koskaan olemaan hevosta, jolla voisi treenata säännöllisesti tuolla tasolla. Moni meistä on harrasteratsastaja tai hyvänmielen kilpailija, joka haluaa oppia uutta sekä kehittyä omalla tasollaan. 

Nyt haluaisinkin kuulla, millainen sitten olisi mieluisa klinikka? Hippola tulee jatkossakin järjestämään klinikoita ja jotta voimme tarjota jokaiselle jotakin, tuo äänesi kuuluviin ja kerro, mitä juuri sinä haluaisit nähdä :)

 

sunnuntai 18. toukokuuta 2014

Turun Malja. Day 2.

Ihana päivä, ihana hevonen ja ihana tiimi <3



Päivä alkoi kevyellä maastolla Varjo-tallin upeissa maisemissa. Pienet pätkät otettiin ravia ja laukkaa, mutta muuten käveltiin vaan. Maaston jälkeen puunattiin hevoset ja päästettiin ne hieman huilaamaan karsinoihin. Pakattiin omat kamat autoon ja hetken päästä oltiinkin jo matkalla kisoihin.




Kisapaikalla saatiin ottaa ihan rauhassa. Käytiin syömässä ja katsottiin Kenraalin Maljaa ennen kuin käytiin pistämässä pojat valmiiksi. Rataa kävellessä sai huomata että rata oli paljon edellispäivän rataa haastavampi ja teknisempi. Oli paljon linjoja, joissa oli pakko tehdä ratkaisu, ratsastaakko eteen vai taakse ja eka sarjaväli oli aivan jäätävän pitkä. Ei suokkiluokissa sarjavälit usein yli 7 metriä ole, yleensä aina alle. Nyt sarjaväli oli selvästi yli 7m, miltein 7,40.. Käytiin loputa muutaman muun ratsastajan kanssa kysymässä onko väli jäänyt vahingossa tuollaiseksi vai muutetaanko sitä vielä. Niin se oli ratamestarin mukaan tarkoitus olla, mutta lopulta hän suostui lyhentämään sen tasan seitsemään metriin. Onneksi..




Verkkahypyt aloitin vasta 4 ennen kun piti siirtyä radalle. Otin oikealta kolme ristikkoa, kaksi pystyä ja kaksi okseria. Ihan samalla setillä mentiin siis kuin eilen. Vasemmalta otin ison okserin, missä Retu pääsi taas vinoksi. Toisella kerralla sain hieman korjattua sitä, muttei se vieläkään ihan suoraksi jäänyt.. Tähän täytyy keskittyä nyt kotona! Sitten vielä yksi pysty ennen rataa 110 kokoisena ja siieltä tuli pudotus. Se ei haitannut, hyvä vaan että kaveri olisi skarppina sen jälkeen radalla!




Radalla keskityin koko ajan rytmiin. Tiesin että välit olisivat hyvät jos vain sujuisin alusta asti niin kuin pitää. Ja näinhän siinä kävi! Nelosta Retu hieman kyttäsi, mutta ei mitenkään pysähtymis mielessä. Sarjalle tuli monella virheitä, sinne oli hankalat metrit. Itse sain välin ratsastettua hyvin, mutta koska tiesin välin olevan Retulle pitkä, käytin raipan a-, sekä b-osalla. Näin hyppy pysyi skarppina vaikka Retu olikin hieman kaukana osasta.


Hienoin Rekku <3

6-7 väli oli helppo 5 askelta ja siellä päätin että täähän menee nollilla tänään :D Kasi oli okseri, josta jatkoin eteen linjan sarjalle, jossa väli oli meillekin parempi. Toki laukkakin oli jo isompi, mutta välikin oli hieman lyhyempi. Sieltä pieni tie kympille, jonka jälkeen tuli hieman kiire kääntää ja laukka meinasi kuolla. 11 en nähnyt paikkaa, mutta onneksi oli vielä kolmen viimeisen askeleen aikana hyvin aikaa levittää vähän oikealle ja hyppy tuli hyvään paikkaan. Vika linja tultiin eteen kuudella ja siinä se oli, meidän eka kansallinen 0-0!! Jos eilistä tikkariluokkaa ei lasketa ;)




Mä olin niin iloinen. Retu oli niin messissä mun kanssa radalla ja se teki kaiken mitä pyysin. Se keskittyi, tsemppasi ja kaikki tuntui helpolta.. Esteet ei tuntunu isoilta ja mulla oli itellä tosi varma fiilis.


Kaiken lisäksi Retun aika oli niin nopea, että mentiin johtoon!! Fiilis oli niin uskomattoman hieno eten edes osaa kuvailla sitä. Kaikki se talven ja kevään aikana tehty työ alkaa vihdoin näkyä. Tunnen hevosen nyt niin paljon paremmin ja saan siihen joka rata paremman tatsin. Nyt se ei enää vain vyöry eteen päin, mä ratsastan sitä ja se tekee asiat mun kanssa.


Ja voittohan sieltä lopulta napsahti! Kansallinen voitto! Mun eka kansallinen voitto :) En voi muuta kun hymyillä ja kiittää omistajia siitä, että olen saanut noin hienon hevosen käyttööni. 


Seuraavaksi pitäisi sitten miettiä hypätäänkö me myös Finnderbyssä suokkiluokka vai mennäänkö johonkin lähempänä oleviin kisoihin. Lisäksi täytyisi alkaa miettimään tosissaan niitä SM:jä.. Sinne pitää kuitenkin kvaalata 110-luokasta tulos, joten sitä varten täytyisi alkaa hypäämään kotona jo myös isompaa. Eihän tässä vielä kiire ole, mutta hieman pitää tehdä jo päätöksiä senkin osalta.. Oma haave olisi kyllä hypätä SM:t, mutta en vielä sano että niin tapahtuisi. Hevosen täytyy pysyä kunnossa, mun pitää pysyä kunnossa ja meidän yhteistyöstä täytyy tulla vieläkin parempaa. Paljon on siis hommaa, mutta kyllä se mun tavoite on että se 110 saadaan tällä kaudella startattua niin että päästään myös maaliin.


Kiitos koko tiimile upeasta viikonlopusta :) Erityiskiitos ihanalle Retulle <3



lauantai 17. toukokuuta 2014

Turun Malja. Day 1.

Ihanaa saada kerrankin kisapostaus saman tien ulos :) Yleensä kisapäivien jälkeen mulla on aina niin paljon hommaa etten millään kerkeä kirjoittaa teille saman päivän kisoista, mutta nyt kun ollaan täällä Turussa yötä niin pystyy helposti kirjoittamaan teille kisakuulumiset!

Kuvien lataaminen ei sitten ollutkaan ihan niin helppoa, netti on ihan sika hidas. Videokin olisi, mutta Youtube näytti latausajaksi 991 minuuttia, joten sen saatte huomenna :)


Lähdettiin aamulla kohti Turkua puoli 10 aikaan. Ennen sitä letitin Retun ja tietty pakkasin autoa yhdessä muiden kanssa. Turkuun päästyämme laitettiin hepat heti valmiiksi ja lähdettiin kohti kisakenttää. Hetken odottelun jälkeen pääsimme kävelemään radan, jossa ei oikeastaan ollut muuta ihmeellistä kuin pitkä viiden askeleen väli sekä pitkä yhden askeleen sarjaväli.

Verkassa Retu oli yllättävän lungi ja sain tehtyä hyvän verkan. Oikealle kaikki hypyt onnistuivat hyvin, vasemmalle Retu jäi hyppyyn vinoksi oikealle. Sama näkyi radalla ekassa hypyssä. Retu veti hypyssä kunnolla oikealle ja sen jälkeen mun olisi pitänyt suoristaa se paremmin ja edetä hieman paremmin. Kakkoselle tulin edelleen vähän takapakkia, kolmosen jälkeen alkoi hyvä rytmi. Se kolmoselta neloselle väli jäi meille pitkäksi, mutta Retu oli leijona ja hyppäsi silti tarkasti kaukaa :)

Vitoselle tuli hieno hyppy, samoin kutoselle vaikka Retu sitä vähän kyttäsikin. Sarjalle tein kaarevalla uralla seitsemän, vaikka väli olisikin oikeasti ollut kuuden väli. Sarja jäi hieman pitkäksi, mutta ei niin pahasti kuin olin arvellut. Vikalle nypin yhden askeleen liikaa, vaikka paikka olikin ihan ok. Kokonaisuudessaan siis ihan hyvä rata ja mikäs sen mukavampaa kuin aloittaa kansalliset nollalla ja sijoituksella. Luokka oli siis clear round-luokka ja saimme kotiin vietäväksi yhden rusetin :)


Kisoista matka jatkui Varjo-tallille, jossa yövymme. Retun lisäksi mukana on siis Ville, joka on myös Rauhalan hevosia. Villellä hyppää Rauhalan opettaja, esteratsastaja Kati Molander. Pojat saivat kylmäsuojat jalkaan ja kunnon arnikaiset hieronnat :) Kun kaverit olivat hetken tsillailleet karsinoissa, päästimme ne Ravikuningas Erikassonin tarhaan! Pojat pääsivät kuninkaallisten joukkoon ;)



Sitten pääsinkin tuuppaamaan Siinan varsalla Stellalla. Jokunen teistä saattaakin muistaa Siinan, jonka kantakirjasin vuosi sitten. Hyppäsin Siinan kanssa myös muutamat kisat viime kesänä ja nyt sainkin sitten kokeilla Siinan 5-vuotiasta varsaa, joka on Bellalla ravitreenissä.

Stella oli kovin äitinsä oloinen ja kaikin puolin mukava tamma! Liikettä siinä on jopa enemmän kuin äidissään ja yhtä jähmeä se on kuin mitä Siinakin oli alkuun :) Kovin on siis tyttö äitiinsä tullut. Ja noi korvat.. Ihan samanlaiset.. Lörppyvät ratsastettaessa puolelta toiselle ja ovat koko ajan ihan relat :)


Ratsatuksien ja ruokailujen jälkeen haettiin pojat laitsalta ja käytettiin ne iltakävelyllä. Sitten vielä mössöt eteen ja unia.


Huomenna olisi sitten pääluokka edessä. Toivottavasti sama meno jatkuisi myös silloin :)

perjantai 16. toukokuuta 2014

Hippola-klinikka: Tekniikasta ratalaukkaan

Jeee! Kiva aina kertoa teille tällaisista mukavista tapahtumista :) Näitä kaipaisin ehdottomasti Suomeen muiltakin tahoilta lisää.. Muuallekin kuin Ypäjälle ;) Onhan siellä hyvät puitteet yms, mutta sinne vaan ei normaali työssäkäyvä viikolla pääse.. Noh, anyway! Nyt olisi Etelä-Suomessa (ja miksei muuallakin, tulee Tiiakin Kuopiosta asi..) asuville hyvä mahdollisuus päästä oppimaan taas lisää esteratsastuksesta!

Nimittäin Hippola järjestää esteratsastusklinikan 1.6.2014 Peikin ratsastuskoululla Kauniaisissa. Klinikan vetävät Antti Jurvanen ja Johku Mikkola. Molemmat ovat kansallisen tason esteratsastajia sekä ratamestareita. Johku kiertää kaiken lisäksi myös ulkomailla rakentamassa kansainvälisiä ratoja!

Nyt siis kaikki mukaan klinikkaan :) Hippolan bloggaajista mukana ovat Anniina, Aada, minä, Heidi, Senni sekä Tiia! Lopulliset neljä ryhmää sekä muut ratsastajat paljastetaan ensi viikon aikana, joten kannattaa seurata Hippolan Facebookkia, niin pysyy mukana menossa!

Linkki Facebook-eventtiin! Käythän liittymässä ;)


torstai 15. toukokuuta 2014

Pojoing!

Nupparilla oli tänään ihan pikkusen virtaa. Tämä 3-vuotias tamma hyppäsi tänään toista kertaa elämässää ratsastajan kanssa :) Ja taas ei voi muuta kuin todeta kuinka fiksu se tyyppi oikein on vaikka virtaa nyt hieman olikin :) Vähän yksi este ihmetytti ekalla kerralla ja siitä piti luikahtaa ohi, mutta muuten kaveri ottaa myötalaukkoja fiksusti alas esteeltä ja on menossa ihan innoissaan :)


Nuppari tekee hommia vielä ensi viikon, mutta saa sitten jäädä kesälomalle. Se on niin hyvässä vaiheessa kolmivuotiaaksi, että sen voi hyvilä mielin laittaa lomailemaan ja miettimään asioita. Syksyllä sitten keskitytään parempaan rytmiin, nyt voima ei ihan vielä riitä siihen, että se jaksaisi kantaa itseään läpi kaarteiden säilyttäen samalla hyvän rytmin. Täytyy toivoa oikein lumista talvea, jotta pikkuinen pääsee hankitreeniin ;) Onneksii talveen on vielä piiitkä aika :)


Tässä vielä pätkä Nupparin tän päivän tekemisistä! Hyppyvideo tulee myöhemmin, nyt en saa leikattua sitä fiksuksi kun alussa on niin paljon taivasta/lätinää ja kaikkea muuta paitsi hyppyjä ;)


keskiviikko 14. toukokuuta 2014

Juoksutusta, pusuja ja aurinkoa

Kiitos kaikille kommenteista edellisessä postauksessa :) Kiva saada palautetta siitä, mitkä tekstit teistä on kivoja lukea!


Tänään ratsastin yhteensä viisi hevosta, mutta kuvia sain vain yhdestä. Caran kanssa ollaan nyt vihdoin toivottavasti ratkaistu satulaongelmat ja pääsin pitkästä aikaa ponin selkään :)


Cara asuu siis nyt kesätallilla, missä se saa olla koko ajan ulkona :) Ponilla on muuten ihan hurja karvanlähtöaika. Kaulasta se on tiputtanut talvikarvan melkeen kokonaan, mutta pepusta ja kyljistä löytyy vielä höttökarvaa. Kovasti olen sitä koittanut harjata, mutta vieläkään en kaikkea ole saanut irroitettua..


Alkuun juoksutin ponia hetken. Kesätallilla on uusi kenttä ja poni ei ole vielä montaa kertaa siellä ollut, joten halusin hieman päästellä ylimääräisiä virtoja siitä pois. Lisäksi mulla oli kumpparit ihan tuon samaisen syyn takia myös ratsastuksen ajan.



Kovin kauaa en viitsinyt ratsastaa, koska poni on ollut kevyemmällä nyt jo useamman viikon sen oman loman päälle noiden satulaongelmien vuoksi. Caralle sopivia satuloita on ollut vähän tarjolla, mutta vihdoin viime viikolla tärppäsi :)


Keventein isoja kaarevia uria ja laukkasin muutaman kierroksen. Loppuun käytiin vielä vähän kävelemässä maastossa :) Mitään ihmeellistä ohjelmassa ei siis ollut!


Odotan niin innolla että päästäisiin myös Caran kanssa aloittamaan kisakausi.. Se poni vaan toimi niin kivasti viime vuonna ne muutamat kisat, joita kerettiin sen kanssa käydä ennen puikkoluun murtumista.. Nyt vaan pikkuhiljaa poni takaisin vireeseen niin päästään sinne kisoihinkin :)

sunnuntai 11. toukokuuta 2014

Lisää pikkuheppoja!

Nyt olisi esittelyvuorossa kolmas kolmivuotias pikkuheppa, joka remmiin on tässä kevään aikana tarttunut :)

Well Hayfield eli tutummin "Haissi" on ollut hieman haastavampi tapaus arkuutensa takia. Tammassa on todella paljon liikettä ja sille päälle sattuessaan jousitus on aika huima - niin hyvässä kuin huonossa.

Alkuun se suurin haaste oli vain pysyä kyydissä. Edellinen ratsuttaja oli joutunut heittämään pyyhkeen kehään, tamma vaan ei pitänyt siellä kyydissä ketään muutamaa askelta kauempaa, omistajaansa lukuun ottamatta.

Ensimmäisellä kerralla huomasin heti tamman pelokkaan ilmeen ja varautuneen olemuksen. Sitä jännitti uusi tyyppi aivan älyttömän paljon. Alkuun jutusteltiin hetki omistajan kanssa ja rapsuttelin ja taputtelin heppaa. Tämän jälkeen juoksutin tamman ensin molempiin suuntiin, jotta sain siihen hieman kontaktia äänen kanssa. Tammaa on juoksutettu paljon ja käskyt maasta toimivat hyvin.

Sitten selkään. Ensin roikuin jalkkarissa ja makasin satulan päällä. Jokaisen onnistuneen kerran jälkeen heppa sai lempiherkkujaan, korppareita. Lopulta kiipesin selkään, annoin namia ja tulin pois. Tämän toistin vielä toisen kerran ja välissä heppa sai aina tehdä pienen ympyrän taluttaen, ilman kuskia. Lopulta jäin sitten selkään ja pyysin Haissia lähtemään liikkeelle. Haissille oli jätetty juoksutuksen jäljiltä sivuohjat - ajattelin ettei se silloin pääsisi niin hurjiin rodeoihin, toisin kuitenkin kävi. Heti ensimmäisen askeleen jälkeen huomasin hevosen kyrmyävän järkyttäviä pukkisarjoja mun alla. Vaikka kuinka pidin kaulakahvasta kiinni niin alashan sieltä tultiin.. Heppa oli liinassa, joten kauas se ei päässyt.

Sitten vaan hiekat pois housuista ja takaisin hommiin. Jatkoin hetken jälleen vain roikkumista ja kiipesin selkään ja pois muutaman kerran. Lopulta tuntui taas siltä, että voitaisiin koitta käyntiä. Pyysin omistajaa kävelemään vieressä ilman liinaa niin, että otettaisiin aina vain yksi tai kaksi askelta kerrallaan eteen. Hyvistä askeleista saman tien kiitokseksi tulisi korppari. Nyt sitten päästiin hyvin liikkeelle ja edettiin pieniä pätkiä kerrallaan ympäri kenttää. Kun muutama kierros oli edetty näin, sai heppa kiitokset ja pääsi takaisin talliin.

Muutama kerta jatkettiin samalla tyylillä ja hyvällä menestyksellä. Sitten huomasinkin jo ravailevani hyvillä mielin ympäri kenttää. Kyydissä on pysytty ja luottamus on kasvanut yllättävän nopeasti.

Haissi oli alkuun hieman hidas jalalle ja sainkin tähän hyvän neuvon Johkulta. Koska hevonen on arka ja sähäkkä pelästyessään, pitäisi sen kokea mut turvalliseksi. Eteen päin täytyy kuitenkin liikkua ja Johku neuvoikin omistajaa ottamaan juoksutusraipan käteen ja hieman avittamaan sellaisissa kohdissa, joissa hevonen hidastaa ja ei reagoi saman tien jalkaan. Raippa mulla on ollut toki mukana, mutta nuoren hevosen tulisi aina olla menossa hyvin eteen ilman sitäkin.

Neuvo on auttanut paljon ja Haissi liikkuu nyt jo paremmin eteen. Laukat nousevat hyvin vasemmalle, mutta oikealle tulee välillä väärä laukka. Lähinnä ollaan laukattu suorilla, mutta tänään myös ensimmäistä kertaa ympyrän kaarella :)

Haissi liikkuu luonnostaan hyvin mielellään pyöreänä. Ratsastaessa olenkin pyrkinyt pitämään vain suoran kaulan ja tasaisen tuen suuhun. Pääasioita nuoren hevosen kanssa ovat kuitenkin suoruus ja se, että hevonen liikkuu jalasta eteen ja tulee takaisin kevyesti istunnan ja pidätteiden avulla. Nuori, ja etenkin tällainen arka hevonen kaipaa myös rutiinia ja selkeitä kehuja. Haissin kanssa aloitan aina juoksuttaen ja siirryn siitä vasta kyytiin. Ensimmäisen rodeokerran jälkeen ollaan menty nousujohteisesti koko ajan ja tyytyväisiä hevosen edistymiseen täytyy kyllä olla! Rutiini ja omistajan oma ahkeruus alkavat tuottaa tulosta :)

Tärkeänä näen myös hevosenomistajan ja ratsastajan yhteistyön etenkin, kun kyseessä on nuori hevonen. Kun ajatukset menevät yksiin omistajan kanssa ja yhteistyö on helppoa ja saumatonta, tuloksetkin ovat positiivisia. Hevonen voi tietää luottavansa kaikkiin niihin ihmisiin, ketkä sitä käsittelevät kun ratsastajat pysyvät samoina ja käsittely on säännöllistä.

Loppuun vielä lyhyt videopätkä Haissista. Odotan innolla, mitä tästä pienestä hevosesta kuoritutuu, skouppia sillä nimittäin kyllä on molempiin lajeihin :) Yhdessä työskentelyä Haissin kanssa on takana n. kuukauden verran. Haissi liikkuu kolmisen kertaa viikossa kentällä, joko ratsain tai liinassa. Tavoitteena on tässä alkukesän aikana ottaa mukaan vielä puomit, jonka jälkeen heppa saa pienen loman, jonka jälkeen treenit taas jatkuvat!

lauantai 10. toukokuuta 2014

Huh mikä viikko

Tällä viikolla on kyllä työ-, ja kouluhommat menneet niin heppajuttujen edelle. Olen toki ratsastanut monen monta hevosta, mutta kiirettä on pitänyt.

Päätin nyt kirjoittaa tällaisen pikapäivityksen kaikista hepoista! Muutenkin olen tässä viime aikoina miettinyt että millaisia tekstejä mun pitäisi kirjoittaa.. Tai ei ehkä pitäisi, mutta millaisia tekstejä te lukijat tykkäätte lukea? Sellaisia, jotka kertovat vähän kaikista hevosista, vai sellaisia joissa on selkeästi vain yksi hevonen käsiteltynä? Niillä, joilla on se oma hevonen, on tietysti vaan raporoitavana yhden hevosen kuulumiset, mutta mulla niitä on sen verran monta, etten aina ihan jokaisesta voi kaikkea tänne päivittää.. Joten kertokaa, miten te haluaisitte hevosista ja meidän tekemisistä kuulla?


Mutta sitten tähän viikkoon!

Aku

Aku on valitettavasti nyt pienellä breikillä - kaviopaise iski. Ei siinä onneksi sen kummempaa, omistaja vei sen saman tien klinikalle ja ukko sai kavioon hauteen :) Kengän se saa ensi viikon loppupuolella ja sitten treenit jatkuvat taas.

Cara

Cara on palannut pikku hiljaa taas töihin :) Meitä on kiusannut kunnon satulaongelma ja nyt tuntuu siltä, että vihdoin on saatettu löytää oikea satula!


Retu

Retulla olen menny tällä viikolla kaksi kertaa. Yhden sileän kerran, jolloin työstin sen läpi väistöjen ja avojen avulla sekä tämän päiväisen estetunnin. Tunnilla tehtiin aika kevyesti, koska Retulla on ollut tällä viikolla paljon töit ratsastuskoulun puolesta. Mun oli pakko kuitenkin treenata ensi viikon Turun kansallisia varten, koska Retu ei ole ollut kisoissa Kaarinan jälkeen. Tunnilla hypättiin muutamat verkkahypyt ja kaksi rataa. Ensimmäinen rata 90cm tasolla ja toinen 100cm tasolla. Retu tuntui kaikin puolin hyvältä. Ensimmäisella kierroksella se jäi vinoksi oikealle muutamiin hyppyihin, mutta isommalla kierroksella sain korjattua nekin pienet virheet hyvin :)

Hilda

Hilda on saanut tämän viikon keskittyä ratsastuskoulun hommiinsa, ensi viikolla myös tämä söpöläinen pääsee hommiin <3


Kapsu

Kapsulla olen mennyt kerran ja huomenna olisi vuorossa toinen kerta. Heppa se vaan jatkaa kehittymistään! Huomenna mulla on kuvaaja mukana, joten saan teille mitä todennäköisimmin videomateriaalia meidän menosta, jee! Kapsun kanssa mietitään oikeastaan joka kerta ihan perusjuttuja, siirtymisiä, väistöjä sekä nostoja. Siitä alkaa kuoritutumaan aikas kiva heppa!

Nuppari

Nupparin kanssa jatketaan huomenna esteharjoituksia! Siitäkin saan toivottavasti videokuvaa :) Tämä super positiivinen tamma saakin sitten pikkuhiljaa jäädä kesälomalle, mutta vielä muutaman viikon ajan se saa harjoitella "isojen tyttöjen" juttuja ;)


Haissi

Haissi alkaa pikkuhiljaa luottamaan kuskiin. Vaikean alun jälkeen ollaan yllättävän nopeasti päästy eteen päin. Haissista kerron lisää, kunhan saan siitä kuvia/videota. Tällä viikolla ollaan keskitytty siihen, että hevonen liikkuu jalasta eteen ja nostaa laukat molempiin suuntiin. Tavoitteisiin ollaan päästy, vielä tuo arka hevonen vaan kaipaa lisää luottamusta ja rutiinia :)

Sakke

Sakke olisi tarkoitus ottaa hommiin huomenna. Nyt kokeillaan ihan itsenäistä menoa ilman liinaa, saa nähdä miten menee :)

Helga

Helga on saanut tämän viikon ajan Hildan tavoin keskittyä tuntsarielämään. Ensi viikolla treenit jatkuvat myös tämän symppiksen tamman kanssa :)


kattokaa miten hassun värisiltä Akun jalat näyttää :D

Ensi viikolla haluaisin postata teille kunnolla Retun tän päiväisistä treeneistä kera kuvien ja mahdollisesti myös ensi viikon Retun viimeistelytreeneistä ennen Turkua :) Lisäksi olisi luvassa videota siis Kapsusta ja Nupusta :) Yksi "Hevosia matkan varrelta" -postauskin on valmiina, se voisi olla vaihteeksi mukavaa luettavaa teille!

Eli ensi viikkoon ja laittakaahan toiveita ja ajatuksia tulemaan postausten rakenteesta :)

ps. kaikki kuvat on Salosta. Kuvat ovat sivuilta Ristonkuvat.fi. Kiitos hienoista kuvista Risto :)



sunnuntai 4. toukokuuta 2014

Itsenäisiä hyppyjä

Meillä oli Akun kanssa tällä viikolla kisoista breikkiä. Hypättiin kotona jumppahenkisesti ja vähän linjaa.


Akulla oli tosi paljon virtaa ja alku menikin siinä että rauhottelin sitä :D Yleensä jos Aku käyttäytyy noin kotona, ei se malta keskittyä hyppyihin ja keilaa kaikki puomit mukaansa. Nyt oli kuitenkin ihan toinen ääni kellossa.


Aku keskittyi tosi hyvin ja teki hienoja hyppyjä. Aloitin ensin puomi - 4 askelta - pystyllä. Sitten jätin yhden askeleen pois ja siirryin ratalaukkaan. Laitan niistä videoista vielä oman postauksen, blogger ei jostain syystä anna nyt lisätä useampaa videota..


Sitten olikin radan vuoro. Rata sisälsi huimat kolme estettä.. Tein ensin vaan linjan ja sitten yhdistin tehtävät. Tein aika monta toistoa koska halusin saada hypyistä täysin rentoja.


Linjassa välissä on 12m joka on noin pienellä kentällä sopiva kolme askelta. Kovin isoja en hypännyt, halusin vain enemmänkin jumpata ja keskittyä hyppyjen laatuun ja siihen omaan ylävartaloon..



Loppuun nostin hieman pystyä ja tulin sitä pari kertaa hieman isompana. Aku teki uskomattoman tarkkoja hyppyjä ja välillä pysyin jopa itsekin pystyssä!

Teki kyllä hyvää hypätä taas pitkästä aikaa yksin! Mä kaipaan itsenäistä tekemistä aika paljon, koska olen sellainen oivaltaja-tyyppi. Toki opin ja oivallan myös valmennuksissa, mutta nimenomaan myös silloin kun hyödynnän valmennuksissa hoksattuja asioita yksin :)


Ensi viikolla suuntaan taas toivottavasti valmennukseen! Kisoissa meidät nähdään varmaan seuraavan kerran Keravalla tai Ypäjällä :)