Lähdettiin Akun kanssa ekalle Suomen kisareissulle tällä kaudella. Suunnattiin kohti Ypäjää perjantai iltapäivänä.
Olin aamulla käynyt Akulla pitkän käyntimaaston ja ravannut hieman kentällä. Sen verran kenttä kuitenkin on ollut koko viikon jäässä, ettei siellä voi ravata muuten kuin suorilla ja laukka ei tule kysymykseenkään. Oli siis hieman jännät fiilikset lähteä kisoihin kun hevonen ei ole laukannut 5 päivään :D
Otinkin sitten hieman pidemmän kaavan verkan ja ratsastin Akun ihan kunnolla läpi. Sain hevosen kivasti verkassa avuille ja verkkahypytkin sujuivat tosi kivasti! Verkka oli tosiaan eri hallissa kuin itse kisa, joka lähtökohtaisesti on Akulle aina hieman haastava juttu. Päästiin kuitenkin siirtymään hallista halliin rennosti ja mulla oli kivasti aikaa näyttää Akulle kisahallia ennen omaa warm up-rataa.
Musta tuo warm up systeemi on hirmu fiksu. Rata on suunniteltu valmiiksi, mutta radalla saa puuhata juuri sitä mitä haluaa reilun minuutin ajan. Jos haluaa hypätä vain kahta linjaa on se ihan ok, tai sitten voi vetää koko radan. Itse halusin ehdottomasti näyttää kaikki mahdolliset esteet joten hyppäsin koko radan.
Videolta näätte radan kulun. Kaikki periaatteessa ihan jees, mutta yhteen linjaan tein kuuden laukan sijasta viisi, joka nyt sinänsä on meille vaan ihan positiivinen virhe ;)
Vielä saisin itse rauhoittua lisää ja luottaa hevoseen enemmän. Nämä jutut tulevat kuitenkin nyt kauden aikana toivottavasti parantumaan kun saan enemmän noita isompia ratoja myös kisoissa alle ja uskon siihen että me molemmat oikeasti päästään niistä esteistä yhdessä yli :)
Lauantaina vuorossa on 110 ja 120 ja sunnuntai määräytyy lauantain mukaan!
Niin kuin olena aiemminkin kertonut, Nikke oli tosiaan kaksi päivää Suomessa valmentamassa Hongisojan kilpatallilla. Olin koonnut kurssille aika hyvän kokoisen porukan ja tunteja riitti aamusta iltaan. Itse osallistuin neljällä hevosella. Nyt kerron teille ensimmäisenä Retusta.
Meillä oli Retun kanssa itseasiassa näin lyhyesti sanottuna todella onnistunut Niken valmennus. Kirsin valmennuksessa edellisellä kerralla saavutettu rentous ja rauhallisuus näkyi myös näissä tunneissa etenkin radoilla ja olin Retuun tosi tyytyväinen.
Jotenkin musta tuntui että Retu oli rauhoittunut, mutta itseasiassa se taisinkin olla minä :D Kaikki tapahtui paljon paremmalla maltilla, puomeja ei pudonnut ja rytmi säilyi todella hyvin molempina päivinä. Sain pidettyä kädet hyvin lähellä toisiaan ja pidätteet tulivat suoralla kuolaimella, eikä molemmista ohjista epätasaisesti vetäen.
Aloitin verkat molempina päivinä gramaaneilla jotta saisin Retun paremmin läpi sileällä. Tämä toimi hyvin ja Retu rentoutui etenkin tokana päivänä hyvin. Ekana päivänä sain olla tarkkana että mulla oli vasemmalle enemmän irroittava oikea ohja ja vasen jalka tukena jotta Retu irrottaisi suorilla paremmin vasemmasta ohjasta ja tulisi vielä rennommaksi eteen alas ulko-ohjan ja sisäjalan väliin. Niken ohjeilla sain sen tosi mukavan tuntuiseksi :) Retu on vasemmalle aina todella paljon hankalampi saada kunnon tuelle ja olen ollut selkeästi liian paljon "kiinni" ulko-ohjassa, kun sen täytyisi vaan irrottaa enemmän jolloin vasemman jalan voi saada läpi kohti ulkotukea. Sisäohjalle täytyy saada myös tuntuma kun hevonen venyttää eteen alas, koska muuten se ei ole rehellisesti ohjan ja pohkeen välissä. Tämä on juuri se suurin ongelma Retun kanssa ja aiemmin se on heijastunut radoilla etenkin vasemmalta tuleviin pieniin kaarteisiin, joissa Retu kanttaa liikaa, eikä suoristu rehellisesti, josta taas seuraa pudotus. Koko kevään ajan on siis tehtävä paljon sileän työtä jotta saan Retun paremmin apujen väliin sileällä ja vahvistettua sitä kautta sen takaosaa entisestään.
Niin kuin jo alussa sanoin, kaikki tuntui hypätessä tosi hyvältä. Videolta näette yhden radan ja kuvissa näkyy maanantain menoa. Maanantaina Retu oli sunnuntaihin verrattuna vieläkin tasaisempi ja se hyppäsi muutamia todella hienoja hyppyjä. Mitään kovin isoa ei hypätty kumpanakaan päivänä kun hepalla on ollut niin pitkä hyppytauko.
Nikke tykkäsi Retusta hevosena. Se suorittaa hyvällä ja rehdillä asenteella vaikkei olekaan mikään tekniikkamaisteri. Lisäksi Nikke oli etenkin maanantaina tyytyväinen mun ratsastamiin paikkoihin ja sain siitä useaan otteeseen kiitosta. Lisäksi paino oli nyt paremmin jalustimilla ja muutamaa huomautusta lukuunottamatta myös ylävartalo oli hyvin pystyssä.
Oli ihana huomata miten tuo Saksan reissu on auttanut mua ihan huomaamatta myös niiden hevosten kanssa, jotka eivät olleet mukana. Vaikka hyppäsin Saksassa pääsääntöisesti vain Akulla, olin silti myös Retun kanssa ihan uudella fiiliksellä liikenteessä. Toivottavasti päästään myös seuraavalle Niken kurssille Rekun kanssa, siitä on varmasti meille apua tulevaa kisakautta ajatellen :)
Moni on kyselyt milloin Nikke tulee seuraavan kerran vamentamaan ja miten kurssille pääsee mukaan. Tässä olisi seuraavan kurssin speksit, tervetuloa vaan rohkeasti mukaan :)
Viime kurssi oli sen verran menestys, että paikkoja ei ole vapaana kovinkaan montaa, joten kannattaa ilmoittautua nopeasti!
Hevosen yöpyminen Hongisojalla on mahdollista. Tallilla on uusi hieno maneesinpohja sekä kattava estekalusto.
Myös Aku hyppäsi kaksi päivää Niken kurssilla. Akun kanssa keskityttiin, ylläriylläri, rytmiin ja takajalkojen aktiivisuuteen.
Ekan päivän treenit aloitettiin sileän treenillä, jossa ideana oli saada Aku pitkälle kaulalle ja oikein syvälle eteen alas. Oikealle tämä onnistui aika kivasti niin ravissa kuin laukassa, mutta Retun tavoin vasemmalle mun piti saada Aku enemmän venyttämään eteen rennolla tuntumalla vasemmalta. Akun piti kuunnella paremmin vasenta jalkaa, jotta se voisi tulla paremmin oikealle ohjalle ja irti vasemmalta. Samaan aikaan sen piti kuitenkin olla irti oikealta, mutta kuitenkin tuella. Pienemmässä laukassa saan Akun tässä vaiheessa ihan hyväksi, mutta heti kun joudun suurentamaan laukkaa, meinaa Aku karata liian ylös ja selkä painuu silloin alas. Harmittaa kun en saanut verkasta vieota, ero oli aika suuri nimenomaan vasemmassa kierroksessa.
Kun suorat urat olivat kunnossa ja sain ratsastettua Akun eteen ja taakse niin, että se säilyi tuella edessä alhaalla, siirryimme ympyrälle. Siellä jatkoimme takajalkojen metsästämistä. Mun piti itse tarkkailla omaa jalkaani, jotta se pysyisi tarpeeksi edessä jotta Aku ottaisi sen vastaan taivuttavana apuna. Liian takana se työntäisi vain takaosaa ulos ja sitä emme tässä vaiheessa halunneet. Sain Akun laukkaamaan todella hyvin rentona ja takajalat aktiivisena jo aika pitkiäkin pätkiä ja Nikke jaksoi koko ajan painottaa sitä, että mitään muuta sileän työssä ei pitäisi miettiä kuin niitä takajalkoja. Ne on nimittäin saatava aktiivisemmiksi jos haluan laukan säilyvän joka paikassa rennompana ja vahvempana. Etenkin kisoissa tarvitsen Akun jännittyessä niitä takajalkoja enemmän hommiin kuin missään muualla. Sitä varten mun täytyy oppia työstämään se rennommaksi, mutta samaan aikaan atiivisemmaksi joka kerta uudessa paikassa.
Tunti jatkui kavaletilla ja puomeilla, jotka oli sijoitettu pienelle ympyrälle. Aluksi oikealle Aku ei halunnut odottaa tarpeeksi puomille ja teki viimeisen laukka-askeleen välillä hieman voimattomana ja puolikkaana. Vaikka paikka olisikin ollut ihan hyvä, ei se viitsinyt joka kerta laukata viimeistä askelta kunnolla jonka vuoksi toistimme ympyrällä olevaa tehtävää jonkun aikaa. Vasemmalle Aku oli yllättäen parempi ja hyppykaari rentoutui muutamien toistojen jälkeen.
Tekniikkajutuille seurasi jatkoa kun teimme puomi-kolme laukkaa-pysty tehtävää joka tuli meille tutuksi jo Saksassa. Jälleen pystyyn lisättiin vinopuomit, mutta ihan niin hyväksi emme saaneet hyppykaarta kuin Saksassa. Jätin Akun muutaman kerran turhan yksin esteelle ja hypykaari hieman katkesi kun en tukenut ponnistusta tarpeeksi jalalla, mutta onneksi loppuun saimme pari onnistunutta hyppyä niin minun kuin hevosen osalta. Koitan saada seuraavalla kerralla tällaisista treeneistä ennen ja jälkeen tyypisiä videoita.
Kun verkkajutut olivat paketissa aloitimme hyppäämään radan osia. Tein itse muutamia lähestymisviheitä, mutta pääosin Aku hyppäsi hyvin. Yksi suora linja sarjalla oli sijoitettu suoraan seinän viereen ja siellä mun oli aluksi vaikeaa saada Aku rehellisesti suoraksi. Kun esteet kasvoivat suuremmiksi sain tehtäviin selkeästi paremman flown ja maltoin jatkaa kaarteista aika kivasti ulos niin, että annoin vain esteiden tulla. Mitään kovin isoa emme ekana päivänä hypänneet, pääasiana oli vain saada rytmiä ja lähestymisiä kuntoon mun osalta.
Toiselta päivältä mulla on teille kivasti videomatskua ja olen taas lisäillyt hieman tekstejä sinne videon sekaan niin että näätte aina mitä tarkoitan tietyilla korjauksilla mitä Nikke halusi mun tekevän tai mitä sillä rundilla oli pielessä.
Verkkahypyissä Aku olisi saanut olla kaarteissa rennompana pyöreänä edessä mutta itse hypyt olivat aika ok. Näitä seurasi eka rata jonka aikana Aku oli aivan liian kiieinen ja kiskoi mua irti satulasta minkä kerkesi. Nikke hakikin mulle tämän jälkeen martignaalin joka onneksi vähän rauhoitti menoa. Kun Aku huomasi että mulla oli se martignaali jälleen käytössä, protestoi se mun isompia pidätteitä ja viimeiselle esteelle jouduinkin pysäyttämään sen, koska pidäte jäi hieman liian vahvaksi ja Aku jäi liian paljon paikoilleen. Tästä Nikke neuvoi mua vaan jatkamaan seuraavalla kerralla rennommin ulos kaarteesta vaikka Aku ei jäisikään ihan niin rennoksi kuin haluaisin edestä-
Seuraavalle radalle rentoutin hieman kättä ja kaikki sujuikin tosi hyvin sen myötä. Ratsastin hyvin ulos kaarteista, etenin tasaisessa rytmissä ja Aku hyppäsi todella hienosti. Tällä tavalla kun me toimintaan Akun kanssa yhdessä ei mikään tunnu hankalalta :)
Koska kaikki sujui niin hyvin ja Nikke oli tyytyväinen, nostettiin esteet vielä hieman isommiksi ja tulin lyhennetyn radan. Aloitin sitten heti liian varovasti ja tokalle esteelle nypin turhaan yhden ylimääräisen askeleen. Sain saman tien käskyn aloittaa alusta ja alkurata olikin hyvä. Neljännelle esteelle Aku jäi hieman empimään ja ajautui hieman vinoksi josta seurauksena oli pudotus. Sarjalla hevonen hyppäsi hyvin a-osalla mutta b-osalta se saisi hypätä rennommin ulos. Nyt kun laukka rullaa noin hyvin, jäävät sarjat yllättäen meille jopa lyhyiksi, jolloin Akun täytyisi oppia hieman enemmän odottamaan välissä jotta se saisi hypättyä rehellisemmin ulos. Sarjoille Nikke neuvoikin mua jäämään vielä paremmin pystyyn välissä ja työntämään lantiota eteen b-osalle. Viimeiselle esteelle Aku teki oman takajalkavirheen, joista sen täytyy Niken mukaan vaan oppia.
Seuraavaksi tultiin vain kolmen laukan linja, jossa Aku tekee takajalkavirheen hyvästä paikasta. Okserin edellisen kierroksen virheen se kyllä korjaa, mutta saan silti tulla sen saman tien uudelleen. Seuraavalla rundilla hevonen korjaa hyvin ekan osan linjasta ja hyppää hyvällä tilalla ulos toisen osan. Sarjaankin saimme jo paremman hypyn ulos ja tähän Nikke oli tyytyväinen. Saimme lopetaa treenin tähän onnistuneeseen rataan ja itse olin kyllä tosi tyytyväinen päivän antiin. Sain itse kiitosta hyvistä etäisyyksistä ja koko ajan paranevasta rauhallisuudesta. Käsien kanssa on edelleen tekemistä, niiden täytyy pidättää vieläkin tasaisemmin. Myös ylävartaloa täytyy tarkkailla etenkin pienillä esteillä, se ei saa hypätä liikaa.
Akun taas täytyy muistaa niin sileälä kuin esteillä ne omat takaset. Niitä täytyy nyt vahvistaa entisestään erilaisilla kokoamisilla, eteenratsastuksilla sekä väistöillä. Jumppaavia tehtäviä olisi myös hyvä suorittaa kotona kerran viikossa.
Olisipa jo seuraava kurssi, en millään malttaisi odottaa.. Miltä Aku teistä näytti?
Olen tähän mennessä sisäänratsastanut jo aika monta hevosta. Yleensä kaikkien kanssa on kuitenkin jo valmiiksi harjoiteltu juoksutuksen salat ja selässäkin on joku saattanut jo kerran tai kaksi istua, ennen kuin minut on kutsuttu mukaan kuvioihin. Nyt kun teen ensimmäistä kertaa kaiken aivan alusta asti itse, niin ajattelin kertoa teille lukijoille ihan step by step miten hommat etenevät meidän taloudessa.
Tapoja on varmasti monia ja itse sain Saksassa paljon lisää näkemystä nuorten hevosten laittamiseen ylipäätänsä. Sain Lauralta ihan kunnon briiffin siitä, kuinka he aloittavat asiat nuorten kanssa ja kuinka he etenevät selkään nousuun asti. Moni asia sujui pitkälti niin kuin olin itsekin ajatellut, mutta Aromaat käyttävät juoksutusta mukana (niin kiinni kuin irti) pidempää, kuin itse olen aiemmin käyttänyt. Mutta malttihan on valttia tässä hommassa :)
Saksassa kerkesin puuhata Aapon kanssa vain viikon ajan ja sekin jäi hieman vajaaksi kisojen yms. takia. Alle olen listannut ihan päiväkohtaisesti meidän tekemiset ja muutama videokin mahtuu joukkoon :)
Day 1. Sunnuntai.
Hain Aapon sisään laitumelta. Matka sujui varsin hyvin laitumelta aina talliin asti vaikka kaverit jäivätkin ulos ja matkalla vastaan tuli mm. traktori peräkärryineen. Aapo oli kuitenkin super fiksu ja ei nostanut kummastakaan mitään meteliä :)
Aapo sai olla tallissa muutaman tunnin jonka jälkeen päästin sen irti maneesiin. Tässä vaiheessa on tärkeää että hevonen juoksee molempiin suuntiin kaikissa askellajeissa ja lähtee äänestä ja raipasta eteen päin. Irti juoksuttaminen valmistelee niitä liinajuoksutusta varten. Kun ne oppivat kiertämään maneesia, ymmärtävät ne juoksutuksessakin sen, että ihminen on aina keskellä ja määrää tahdin. Irtojuoksutus kesti kävelyineen noin 15min.
Day 2. Maanantai.
Maanantaina toistin saman kuvion. Aapo oli irti maeesissa hieman sunnuntaita pidempää ja juoksi todella reippaasti molempiin suuntiin.
Lisäksi kävin heppakaupassa ostamassa Aapolle harjakassin, muutaman harjan sekä satulahuovan. Tästä se tavarapaljous sitten saa alkunsa.. ;)
Day 3. Tiistai.
Tiistaina harjasin Aapon kunnolla ensimmäistä kertaa. Jalkojen harjaus oli aluksi pikkuhepasta hieman kummallista, mutta pehmeällä harjalla sai lopulta harjata aika normaalisti. Aapo sai ensimmäistä kertaa jalkaansa pintelit, joiden laittoa piti tietenkin kummastella nostelemalla jalkoja muutamaan otteeseen. Pikkuheppa sai päähänsä myös suitset, jotka eivät aiheuttaneet minkäänmoista kummastusta, fiksu lapsi <3
Releet päällä Aapo sai taas juosta maneesissa 20 minuutin verran. Kaikki sujui taas helposti ja vaivattomasti :)
Day 4. Keskiviikko.
Aapo sai jälleen kunnon harjauksen. Varustin hepan pinteleillä ja suitsilla. Kaveri juoksi jälleen ensin n. 10min irti maneesissa näin ja tämän jälkeen pikkunen sai ensimmäistä kertaa selkäänsä juoksutusvyön. Vyön kanssa pitää ensimmäisellä kerralla olla todella tarkkana, ettei se valu taakse, koska sen jälkeen kun se kerran on valahtanut, on hevosia todella vaikea välillä saada puettua siihen uudestaan, saatika sitten satuloida. Kaiken täytyy tapahtua rauhallisesti ja varmasti.
Mulla oli tässä vaiheessa maneesissa apuna Roosa, joka laittoi ensin pelkän vyön Aapon selän yli. Tämän jälkeen kiinnitimme rintaremmin hevosen kaulan alta juoksutusvyön molemmin puolin. Rintaremmi estää juoksutusvyötä valumasta taakse, jolloin vyötä ei tarvitse kiskoa ihan älyttömän kireälle ekalla kerralla. Tämän jälkeen Roosa kiristi vyön reikä reiältä rauhallisesti melko napakaksi. Aapo ei hirveästi välittänyt mistään näistä toimenpiteistä ja olin aivan varma että kun päästäisin sen irti, lähtisi se aivan täysiä kun tajuaisi siellä selässä olevan jotain.
Kun hevosen päästää tuossa vaiheessa irti, kannattaa olla itse aika vilkkaasti poistumassa sivuun - niistä kun ei oikeasti tiedä mihin suuntaan ne lähtevät :D Aapo taas.. Noh, hyvä kun se jaksoi käyntiin siirtyä kun hieman pyysimme äänellä eteen päin... Eli aivan toisenlainen reaktio, kuin mitä olin ajatellut! Juoksutimme Aapoa vyön kanssa irtona vielä toiset 10 minuuttia jonka jälkeen riisuimme vyön maneesissa. Loppuun talutin kaveria vielä hetken, jonka jälkeen se pääsi talliin. Tallissa palkitsin sitä vähän Akun myslillä, hyvin maistui ;)
Day 5. Torstai.
Aapolla oli vapaapäivä. Harjasin sen kunnolla mutta muut hommat saivat siltä päivältä jäädä koska edellisenä päivänä kaikki sujui niin hyvin.
Day 6. Perjantai.
Aapo sai jälleen hyvän harjauksen. Selvitin myös harjan ja hännän ja harjasin kunnolla päätä useaan otteeseen jotta se tottuisi kaikkeen mahdolliseen tekemiseen :) Tallissa varustin sille jälleen suitset, mutta pintelit jätin tällä kertaa pois. Se ei niitä periaatteessa tarvitse, mutta haluan että se tottuu kaikken tuollaiseen alusta alkaen, siksi olen niitä aiemmin sille pukenut.
Maneesissa Aapo sai taas hetken juosta ilman vyötä ja rintaremmiä, mutta taas alkuhölkän jälkeen puin sen jälleen tyttöjen avustuksella Aapolle. Heppa oli taas oma fiksu itsensä ja hölkkäili ja laukkaili rennosti ympäri hallia.
Kun kaveri oli juossut n. 15min, otimme sen liinaan ja harjoittelimme paikallaan seisomista. Inka talutti Aapoa ja pysäytti sen aina hetkeksi seisomaan paikalleen, jolloin itse kiipesin sen vieressä jakkaralle ja silittelin ja taputtelin sitä kaulasta ja selästä. Näin se oppii siihen, että sen ympärillä tapahtuu asioita ja kun selkään nousun aika koittaa, ei se ole ihan ihmeissään kun joku pomppaa sen viereen seisomaan. Tästäkään Aapo ei ollut yhtään kummissaan ja muutaman toiston jälkeen riisuin vyön ja rintaremmin ja heppa pääsi talliin. Ja palkkioksi tuli tietty kourallinen mysliä ;)
Day 7. Lauantai.
Aapo sai ansaitun vapaapäivän koska meillä meni koko päivä kisoissa.
Day 8. Sunnuntai.
Toistin saman setin kuin perjantaina. Ainoana muutoksena puin Aapolle vyön ja rintaremmin jo tallissa. Tämä ei aiheuttanut Aapossa mitään kummastusta :)
Aapo tallissa valmiin lähtöön :)
Lisäksi loppuun laitoin painoa myös selän päälle kun keikuin jakkaralla hevosen vieressä. Kävin myös hieman makaamassa selän päällä ja pikkuheppa oli oikein kiltisti :) Teimme taas useamman toiston ja kaikki sujui melkein liiankin helposti!
Day 9. Maanantai.
Maanantaina koittikin suuri päivä! Laitoin alkuhölkkien jälkeen Roosan avustuksella Aapolle nimittäin satulan! Satulan kanssa täytyy toimia ihan samalla tavalla kuin juoksutusvyön kanssa ensimmäisellä kerralla. Meillä käytössä oli joku erittäin antiikkinen ränsistynyt satula - eli ei haittaa vaikka se tippuisi, tai jos hevonen vaikka sattuisi menemään piehtaroimaan kesken kaiken :D
Satuloidessa täytyy olla tarkkana, että satulavyö on sen verran kireä ja rintaremmin napakka, ettei satula pääse luiskahtamaan taakse, jolloin hevonen takuuvarmasti pelästyy sitä. Meillä kävi Roosan kanssa vähän toisinpäin :D Laitoimme rintaremmin aavistuksen liian kireälle.. Itse satulointi sujui hyvin, Aapoa ei ahdistanut ollenkaan, mutta kun päästimme sen irti ja se oli hetken juossut, aloitti se pienen rodeon.. Pukkien seurauksena satula valahti eteen ja hieman sään päälle, mutta Aapo onneksi vain nöyrästi pysähtyi ja totesi, että nyt meni mammat pieleen!
Saimme korjattua satulan rauhassa ja löysäsimme rintaremmiä ja kiristimme vyötä vielä varmuuden vuoksi yhdellä reiällä. Tämän jälkeen Aapo juoksi todella tyytyväisenä ympäri hallia satula tanakasti selässään.
Lopuksi teimme jälleen taas jakkaran kanssa hommia, eli Roosa piti kiinni Aaposta kun se oli parkkeerattu jakkaran viereen ja mä nousin seisomaan ja taputtelin sekä laitoin hieman painoa satulan päälle. Nostin myös jalkaa ylös muutaman kerran, "selkään nousu" -fiiliksellä ja Aapohan seisoi kuin tatti!
Koska kaikki oli sujunut niin hyvin, menin vielä selän päälle makoilemaan kun Aapo seisoi paikoillaan. Heppa ei siitä sen kummemmin välittänyt joten pyysin Roosaa seuraavalla kerralla lähtemään liikkeelle. Aapo asteli varmasti eteen päin ja itse valuin alas pienen kävelymatkan jälkeen. Kun ensimmäisen kerran valuin pois otti Aapo ehkä kaksi sivuaskelta käynnissä mutta seuraavalla kerralla se ei sanonut enää mitään :)
Päätettiin treenit siis onnistuneesti ja tämän jälkeen Aapo pääsikin takaisin talliin. Itse pakkasin kamat kasaan, jonka jälkeen oli sitten kotiinlähdön paikka.. Ennen sitä vein kuitenkin vielä Aapon takaisin laitumelle kavereiden luokse. Sinne se sitten jäi tyytyväisenä ja toivottavasti miettimään oppimiaan juttuja :)
Jälkiviisaana voi todeta, että olsimpa "löytänyt" Aapon jo aiemmin. Sitten olisin kerennyt puuhata sen kanssa enemmän Aromaiden silmän alla ja hyötyähän siitä tietenkin olisi enemmän ollut! Mutta näinkin päästiin hyvin alkuun ja hyvä niin.
Suomessa on tarkoitus jatkaa edelleen alkuun irtojuoksutuksella ja siirtyä sitten vähitellen juoksuttamiseen ja sitä kautta selkään. Joku kyseli multa, että haluanko varmasti viedä Aapon ensin hetkeksi vieraalle tallille ennen kuin boksit Rauhalassa valmistuvat. Tämä irtojuoksutus on yksi syy, miksi minusta on hyvä viedä Aapo ensin muualle, koska Rauhalassa ei ole vielä maneesia käytössä ja kentälle sitä ei voi päästää irti näillä keleillä. Toki voisin Rauhalasta käsin käydä Tallbergien maneesilla, mutta Rauhalan karsinoiden valmistumisesta ei tosiaan ole vielä tietoa ja haluaisin kuitenkin saada hepan tänne Suomeen mahdollisimman pian. Eli Aapo saattaisi hyvinkin viipyä jossain muulla maneesitallilla ainakin kuukauden tai jopa kaksi, joten itse en ainakaan miellä sitä kovin stressaavaksi. Itse kuljetus Suomeen on tietenkin jo iso juttu nuorelle hevoselle, mutta oli talli mikä tahansa, niin kyllä se sinne kotiutuu kun puitteet ovat kunnossa. Hevosen ei kuitenkaan tarvitse lähteä saman tien kilpailemaan tms, vaan se saa rauhassa tutustua uuteen kotiin ja tehdä todella kevyitä juttuja alkuun. Minun täytyy vain itse huolehtia siitä, että Aapo saa tarpeeksi monipuolista liikuntaa ja että sen ruonkinta saadaan hyvälle mallille.
Miten te olette aloittaneet hevostenne kanssa ratsuksi kouliutumisen? Olisi kiva kuulla teidän muidenkin tarinoita ja tapoja :)
Tuike hyppäsi kaksi päivää Niken kurssilla. Ponista ei nyt valitettavasti ole kuvia ja videokin on taas aika pikkuinen. Joku tuossa pyysikin suurempia videoita jo aiemmin, mutta niitä ei ihan tähän hätään vielä ole saatavilla koska oman kamera ei saa tarpeeksi tarkkaa kuvaa maneesissa ja puhelimella otetuista videoista tulee sitten näin pikkuisia. Toivottavasti näette edes hieman noista pikkuvideoista, ainakin puhelimella toimii ihan hyvin!
Ekana päivänä meillä oli hieman satulan kanssa ongelmia. Tuike on sen verran pyöreä ja säkääkään ei kovin paljon löydy, että satuloidessa saa olla tosi tarkkana. Nyt musta tuntui oikeastaan koko ajan siltä että valuin oikealle, oli kierros kumpi tahansa. Uskon tämän häirinneen meidän herkkistäkin koska poni tuntui alusta asti hieman kireältä ja hektiseltä. Tuike on normaalisti hirmu ratsastettava ja rela, mutta nyt se oli kuin virittynyt viulunkieli niin verkassa kuin suurimmassa osassa hypyistä.
Olin tästä todella ihmeissäni. Yleensä ponin on saanut ratsastaa ihan laukaten-ajatuksella esteelle mutta nyt se vaan ryösti aivan pokkana kohti estettä. Lopulta jätettiin laukkalähestymiset kokonaan hetkeksi pois ja keskityttiin vain rentoihin lähestymisiin ravissa.
Nousin myös alas korjaamaan satulan kun Tuike alkoi poikittamaan niin pahasti ennen yhtä okseria joka ei edes tullut lähestymisenä kovin pienestä kaarteesta. Korjauksen jälkeen meno onneksi tasoittui ja pääsin taas vaikuttamaan poniin.
Nikke halusi kuitenkin, että jatkamme rauhallisilla ravilähestymisillä, jotta poni oppisi oikeasti odottamaan sen askeleen. Voihan se olla niinkin että tämä ryntääminen oli toinen vaihtoehto sille ettei poni odota, koska edellisellä Kirsin tunnillakaan poni ei malttanut odottaa vaikka laukka oli maltillisempaa. Se haluaisi lähteä vaarallisen kaukaa, joka ei kehitä sitä missään nimessä. Tähän samaan se yritti pyrkiä ryntäämisellä, mutta koska sen "silmä" ei vielä pelaa, päätyi se muutaman kerran todella lähelle ja sai puomit suuhunsa.
Saimme ponille kuitenkin aika kivan rytmin lopulta neljän esteen radalle. Suurin muutos, mitä meidän menoon tehtiin, oli esteiden jälkeen. Kun Tuike laskeutui väärässä laukassa, piti mun laukata lähelle kulmaa ja antaa kulman jarruttaa ja kertoa ponille, että nyt olisi aika hidastaa. Ideana oli jäädä hieman ylös kevyeen istuntaan satulassa ja vain hieman tiivistää istuntaa kohti kulmaa ja antaa kulman hoitaa loput. Hidas ja rauhallinen korjaus vaikuttivat positiivisella tavalla (tietysti) myös lähestymisiin ennen esteitä - kun poni tiesi esteen jälkeen tulevan rauhallisen korjauksen, oli se myös rauhallisempi ennen estettä.
Vaikka eka päivä ei sujunut ihan omien odotusten mukaisesti, saimme silti korjattua relevantteja asioita :)
Tokan päivän kulkua näette alla olevalta videolta. Sain aika kivasti tallennettua sille ratoja idealla "ennen ja jälkeen". Huomaatteko erot?
Ensimmäiselle linjalle tehtiin aluksi 4 laukkaa ja lopuksi 3 laukkaa. Ensimmäisellä kerralla ponilla on vielä turhan kiire, mutta toka kerta on jo lähetymiseltään paljon relampi ja suhteutettu linja on tasainen.
Linjan jälkeen Tuike pääsi ensimmäistä kertaa kokeilemaan vesimattoa. Matto oli sijoitettu sarjan a-osalle, joten tulimme sitä ensin vain ympyrällä kerran molemmista suunnista. Kuten näette, poni ei paljoa matosta välitä ja este ylittyy varsin rohkeasti :)
Kolmas tehtävä olikin sitten suoriutua sarjasta. Koska tulin ravissa sisään en ekalla kerralla tajunnut jatkaa tarpeeksi kohti b-osaa ja poni joutui miettimään ottaakko 2 vai 3 aselta. Tokalla kerralla poni nosti laukan viimeisellä askeleella ennen sarjaa ja väli oli sujuvampi. Erikoinen a-osa ei mietityttänyt meidän rohkeaa ponia ollenkaan!
Sitten pääsimmekin jo radan kimppuun. Eka rata oli sinänsä ihan ok, mutta taas siitä heijastuu ponin kiireisyys. Nikke vaati multa todella rentoa istuntaa ja tekemistä ylipäätänsä jotta poni säilyttäisi rauhan ennen ja jälkeen esteiden. Helpommin sanottu kuin tehty.. Vaikka tokalla radalla laukat eivät vaihdu esteen päällä, on se silti kokonaisuudessaan todella paljon rauhallisempi ja hallitumpi. Etenkin viimeisellä linjalla huomaa kuinka Tuike malttaa odottaa askeleen todella hyvin vaikka lukitsi itsekkin esteen jo kaukaa. Tähän rataan Nikke oli tyytyväinen ja siihen saimmekin lopettaa :)
Kotiläksyksi Nikke antoi paljon toistoja rauhallisessa rytmissä. Korjaukset pitäisi tehdä ajan kanssa esteiden jälkeen ja erikoisesteitä pitäisi lisätä treeniin koko ajan enemmän ja enemmän.
Itse en todellakaan odottanut että Tuike hyppäisi näinkin vaikeaa rataa jo tällä kurssilla. Musta on todella mahtavaa nähdä Niken ammattitaito siinä, että hän näkee mihin ratsukko pystyy sekä se uskallus ja luotto, millä hän laittaa myös kokemattomalle hevoselle tuollaisia tehtäviä, kuin esim. vesimatto sarjassa. Toisaalta, kun ne ottaa mukaan heti alusta alkaen jokaisessa mahdollisessa tilanteessa, ei niistä välttämättä tule ongelmaa missään vaiheessa koska kaikki on uutta aluksi joka tapauksessa.
Vaikka Tuikkeen kanssa olikin odottamattomia ongelmia, olin silti todella tyytyväinen koko kurssiin ja siihen kuinka Tuike kehittyi sen aikana.
Myös Nuppu oli mukana yhtenä päivänä, mutta siitä en kirjoita sen enempää! Tamma oli suokeista ehdottomasti Niken suosikki ja hyppäsi sellaisella tekniikalla että huh! Saatiin paljon kehuja ja odotetaan innolla senkin kanssa seuraavaa kurssia :)
Moni teistä on kysellyt milloin Aapo saapuu suomeen - trust me, niin olen minäkin :D Aapohan ei ollut Aromaiden omistuksessa, vaan ostin sen vain heidän kauttaan. Aapo oli asunut heillä jo useamman vuoden, mutta papereita he eivät koskaan olleet hevosesta saaneet. Nyt oston yhteydessä niitä tietenkin lähdettiin metsästämään, mutta mistään niitä ei lopulta löytynyt.
Ilman passia hevosta ei voi Suomeen kuljettaa ja itse haluan ottaa Aapolle vielä lisäksi matkan ajaksi vakuuden kuljetuskuumeen osalta, jolloin tarvitsen rekisterinumeron sen saamiseen. Kun passia ja rekkarinumeroa ei ole, en voi ottaa vielä vakuutusta ja siksi Aapon saapuminen ottaa nyt oman aikansa.
Nikke osasi nyt viikonloppuna kertoa, että nyt on sukuasiat passia varten selvillä (selvitys tehty Saksassa jossain liitossa) ja seuraavaksi odotellaan vaan sitten passia saapuvaksi. Rekisterinumeron saan kuitenkin mitä todennäköisimmin jo ennen passin tuloa, jolloin voin ottaa sen vakuutuksen. Kun vakuutus on otettu, on Aapo vielä kaksi viikkoa sen jälkeen "karenssissa" ennen kuin se saa matkustaa, jotta vakuutus astuu voimaan.
Näillä näkymin Aapo saapuu siis Suomeen aikaisintaan kolmen, mutta todennäköisimmin vasta neljän viikon päästä. Tallipaikkakin pitäisi lapselle näillä näkymin hankkia kuukaudeksi, koska talli johon Aapo menee, valmistuu vasta kuukauden-puolentoista kuluttua.
Olisiko siis ehdotuksia tallipaikasta? Maneesi ehdoton plussa, ei pakollinen. Tarhausaika ainakin 4h ja tallin pitäisi olla Espoo-Kirkkonummi akselilla. Vaihtoehtoja olen kartoittanut jo sen verran, että Gumbölessä on tilaa, samoin muutamalla muulla maneesitallilla. Mutta jos joku on kuullut puskaradion kautta jotain hyviä vapaita paikkoja pikkutalleilta niin saa vinkata! Harva vaan ottaa kuukaudeksi ketään vierasta, se on selvää, mutta täytyy nyt koittaa saada heppa johonkin seisomaan :)
Tuike oli viime viikon viikonlopun treeneissä oikein hieno! Hypättiin ensimmäistä kertaa vähän rataa ja poni suoriutui tosi kivasti.
Aloitettiin puomi-3 laukkaa-pysty tehtävällä. Ponin mielestä ekalla kerralla puomi oli aika kauhea, mutta ison loikan turvin siitä pääsi hyvin yli ;) Ekalla kerralla kolmen askeleen väliin mahtui kiemurtelujen kautta jopa viisi laukkaa, mutta sen loput treenihypyt sujuivat paljon rennommin ja sujuvasti. Sain alusta asti hirmu kivan rytmin ja laukan ja ponilla oli ihan super flow :)
Kun verkkahypyt oli suoritettu, siirryttiin suoraan hyppäämään rataa. Väleihin tein yhden askeleen enemmän ekalla rundilla kuin mitä metrit olivat, mutta täytyy muistaa että kyseessä on kuitenkin poni, joka on aika vihreä edelleen noissa hyppyhommissa. Uutena esteenä meillä oli tällä kertaa treeneissä punainen portti jolle Tuike pysähtyi ensin yhden kerran. Tällainen rehellinen eteen pysähdys on minusta näin ekoilla kerroilla täysin sallittu. Katsoa saa, kunhan menee seuraavalla kerralla yli. Ja niinhän se meni :) Videolta näätte ratoja molempiin suuntiin.
Suunnan vaihtuessa Tuike nosti pienen ongelman punaisesta portista koska se oli paaaaljon pelottavampi toisesta suunnasta ja pysähtyi kaksi kertaa sille. Toisella kerralla komensin sitten ihan kunnolla ponia ja taisi hieman ponia ketuttaa kun peppu nousi muutaman kerran protestiksi ilmaan ;) Sen jälkeen päästiin hyvin taas yli. Näissä tilanteissa täytyy itse muistaa olla auttamatta liikaa, koska niiden hevosten on opittava hyppäämään myös ne erikoisesteet ihan itse, ilman sen kummempaa auttamista. Päättäväinen toki täytyy olla, eikä hevosta saa jättää yksin, mutta liika apu on vain hallaa.
Videolta näette myös kuinka Tuike ei välillä ihan malta ottaa sitä viimeistä askelta, vaan lähtee kamikazena isoon loikkaan turhan kaukaa. Tähän paneudutaan Kirsin kanssa seuraavalla kerralla kunnon puomitreenillä, niin että poni oppisi itse suuntaamana hypyn aloituksen hieman lähemmäksi estettä.
Kirsi oli todella tyytyväinen Tuikkeen edistymiseen edellisestä kerrasta ja ehdotti meille jopa kisoja muutaman viikon päähän. Tuike on hypännyt ikäisekseen (5v.) paljon vähemmän kuin mitä tuon ikäiset suokit ovat normaalisti tehneet, joten niiden kisojen kanssa en halua kiirehtiä. Toki niitä pitää saada alle ennen syksyn kunkkareita, mutta siihen onneksi on vielä aikaa. Katsotaan miten Niken treenit ja seuraavat Kirsin hypyt sujuvat ja päätetään vasta sitten mitä tehdään. Eilen ja toissapäivänä meillä oli Niken kurssi. Ensi viikonloppu viikko saa olla täysin hyppyvapaa. Tuike on tehnyt nyt niin paljon hommia, että pieni esteloma tulee siinä kohtaan oikein hyvään paikkaan :) Postausta valmennuksesta on tulossa pian :)
Viimeiset viikot menivät Saksassa ihan hurjaa vauhtia uuden pikkuisen ystävän vuoksi :) Siksi blogikin oli hieman hiljaisempi - pikkuheppa piti hoitaa töiden lisäksi aina työpäivän jälkeen ja päivät venyivät sen verran pitkiksi etten enää vaan yksinkertaisesti jaksanut alkaa bloggaamaan.
Videoita onneksi on vielä paljon julkaisematta, samoin kuvia. Aloitan nyt videoiden purkamisen yksillä Akun treeneillä, jotka hyppäsimme enne vikoja kisoja.
Treeneissä Aku oli tosi skarppi. Saatiin hevonen muutaman viikon aikana hyvällä treenillä aika varovaiseksi ja sen kautta hyppy muuttui paljon pyöreämmäksi ja teknisemmäksi. Sen jälkeen kun hevosesta oltiin saatu kykyä ulos tartuttiin mun ongelmakohtiin. Toki jo aiemmin treeneissä mua oltiin syynätty paljon ja mun oman kehityksen vuoksi myös Aku alkoi hyppäämään paremmin, mutta nyt mua ihan oikeasti ravisteltiin ja paljon.
Ongelmaksi muodostui treeneissä mun oma rentous. Lähestymisiin piti muuttaa mun omaa tekemistä paljon vähemmälle ja mulle ei sallittu ollenkaan edes pienintäkään taaksepäin ratsastusta. Tästä aiheutui estettä lähestyessä se ongelma, että kun huomasin tehneeni liikaa kädellä, menetin paikan sen vuoksi koska stressasin sitä että olin tehnyt jo pidätteen, vaikka en olisi saanut ja joutuisin liian lähelle.. Siksi käänsin hevosta muutaman kerran pois esteiltä ja jouduin pari kertaa turhan huonoihin paikkoihin, josta Nikke ei tietenkään tykännyt. Sain huutia oikein kunnolla sen etenemisen suhteen ja lopulta onneksi sain sen fiiliksen, ettei tarvinut ajatella taakse, koska uskalsin luottaa siihen että pääsen perille ja oikeaan paikkaan myös vain etenemällä kaikista kaarteista ulos.
Mä oon oikeasti aina luullut että etenen kunnolla mutta ehei.. Tai joo, osaan mä kovaa ratsastaa, mutta ei se ole sama asia kuin isossa laukassa rytmissä eteneminen. Ja kyllähän meistä jokainen sen tietää, se on vaan se toteutus joka aika usein ontuu vaikka kuinka tietäisi faktat. Tolla tunnilla kuitenkin hiffasin jo palasen siitä, mitä se rytmissä eteneminen on..
Videolta huomaatte kuinka pienistä kaarista (ja ennen niitä ja niiden aikana) täytyy oikeasti sujua eteen ja päästä niistä ulos rytmissä. Varsinkin hallissa kun aikaa ei ole liikaa, sen rytmin pitää olla kunnossa, jotta sinne esteelle pääsee ilman, että rikkoo laukan rytmin vetämällä taakse. Kun rytmin rikkoo, joutuu hevonen huonoon laukkaan ja hyppy ei voi olla niin laadukas kuin rytmikkäästä ja ponnekkaasta laukasta. Siksi Akultakin on jäänyt monta pudotusta pois treeneissä - olen ollut tekemättä kädellä mitään, vaikka näkisinkin paikan lähelle. Silloin rytmi säilyy ja vaikka paikka olisikin aavistusta lähempänä, on hyppy silti laadukkaampi kuin rikotusta laukasta.
Videolla on monta toistoa sarjalta. Treenattiin niitä juuri sen takia tuollaisella pienemmällä tiellä jotta saisin itse sen varmuuden sujumisesta a-osalle sisään. Kuten ekoista hypyistä näkee, on Aku hypyissä hieman vino koska en saa jätettyä sille tarpeeksi tilaa a-osalle ja koitan tehdä välissäkin liikaa ja auttaa sitä, mutta loppua kohden hypyt paranevat roimasti. Nuo sarjat ovat aina olleet meille vaikeita, joten niitä pitää jatkossakin vain treenata paljon.
Tulipas taas paljon selitystä. Mulle tekee itselleni tosi hyvää ajatella näitä juttuja läpi uudelleen ja uudelleen ja etenkin katsoa noita videoita. Saan jotenkin ihan omanlaista buustia tästä "kuivaharjoittelusta" :D Onko teillä samanlaisia systeemejä?
Pääsin menneellä viikolla treenaamaan kivasti melkein mun kaikkien heppojen kanssa :) Yksi treenikavereista ol ihana Retu, jonka kanssa hyppäsin keskiviikkona Peikillä ja tänään ratsastin sen kotona sileällä läpi.
Retulle sattui mun Saksan reissun aikana pieni haaveri tarhakavereiden kanssa ja siitä aiheutui aluksi ihan kunnon huoli ja klinikkareissu. Onneksi siitä selvittiin loppujen lopuksi pienellä lomalla ja säikähdyksellä :) Nyt etenkin hyppytreenit on kuitenkin aloitettu rauhassa ja mitään sen isompaa ei keskiviikkona hypätty.
Retu kävi "ylläriylläri" aika kierroksilla kun aloitettiin hypyt ja alun jumppatreeni puomin ja pikkupystyn kanssa tuli todella tarpeeseen. Jumppatehtävä näkyy muuten alla olevassa videossa heti alkumetreillä! Jumpasta jatkettiin pieni rata johon kuului yksi yksittäinen pysty ja kolmen esteen linja. Tehtiin koko homma ensin todella pienenä jotta sain Retun kunnolla läpi kaarteissa. Kaveri olisi vain halunnut juosta kohti estettä, eikä ollenkaan odottaa. Onneksi muutaman toiston jälkeen sain olla hyvin rentona kohti esteitä :)
Tänään työstin Retun läpi kotikentällä. Sain työskennellä ihan hyvän ajan ennen kuin heppa antoi kunnolla läpi vasemmalta. Tein paljon väistöjä ja avoja ympyrällä - silloin takajalat pysyvät aktiivisena ja ulkoavut saa hyvin läpi samalla. Aluksi Retu olisi halunnut taipua liikaa kaulastaan, mutta etenkin väistöt suoristivat sitä hyvin ja sain sen tosi mukavaksi ja hyvin avuille :)
Retu lähtee myös Niken valmennukseen mukaan ensi viikonloppuna. Tosi kiva saada se mukaan, odotan kovasti neuvoja joita saan sen suhteen Nikeltä :)
Ekat treenit Tuikkeen kanssa eivät alkaneet keskiviikkona ihan toivotulla tavalla. Itse olin ekaa kertaa satulassa Suomessa ja poni hyppyhommissa aika pitkän tauon jälkeen..
Poni oli tehnyt muutaman verkkahypyn, jonka jälkeen lähdettiin hyppäämään kolmen esteen tehtävää. Kuten alla olevalta videolta näätte niin kaksi ekaa estettä sujuu aivan super ja sitten puff.
Ne jalat eivät vain nousseet. Poni hyppäsi suoraan läpi yläpuomista vaikka paikka oli ihan hyvä. Kokemattomana hyppääjänä Tuike ei osannut oikein reagoida edessä keikkuvaan puomiin mitenkään ja kompastui sitten tippuvaan puomiin ihan kunnolla. Nenälleenhän siinä mentiin, mutta onneksi kummallekaan ei käynyt kuinkaan. Ponilta tosin lähti hieman nenästä nahkat, mutta muuten selvittiin ruhjeitta.
Hiukkasen huilattiin tämän jälkeen, jonka jälkeen laukkasin hetken. Todettiin ponin olevan ihan kunnossa ja jatkoin uudelleen tuolle samaiselle pystylle. Ja kylä nousi koivet :)
Kun nuo kolme estettä sujuivat, otettiin linjaan mukaan ensin kolmen laukan päähän okseri. Tämä väli oli Tuikkeelle jopa hieman lyhyt ja sain miettiä taas rentoa kättä ja lantiota eteen välissä. Halusin jättää ponille tilaa, jotta se ei joutuisi ihan niin lähelle ja sillä olisi paremmin aikaa nostaa etuset hyppyyn.
Lisäsimme vielä linjaan kolmannen osan, nimittäin pystyn neljän laukan päähän. Linja sujui myös kolmiosaisena aika kivasti. Itse olisin kaivannut vielä enemmän rauhaa ja tilaa 3 laukan väliin. Silloin neljän askeleen väli olisi ollut tasaisempi.
Tehtävät olivat mielestäni aika haastavia ponille jolla on kuitenkin hypätty vasta muutamia kertoja. Tämä taisi olla kokonaisuudessaan neljäs kerta kun Tuike hyppää :) Täytyy ensi kerrala tehdä jotain yksinkertaista ettei mene liian hankalaksi ponin mielestä! Nurinmeno teki ponista kyllä selkeästi terävämmän ja valmentajakin totesi, että vaikka tuntuu pahalta sanoa, niin taisi tehdä ihan hyvää.. Eihän tuollaista toivo tapahtuvaksi kenellekkään, mutta kun vaikutus oli noin positiivinen niin mielummin sen soi tapahtuvaksi nyt kuin myöhemmin.
Tuike on siis ollut hyppylomalla koko Saksan reissuni ajan ja alkutunnista verkkahypyissä poni livahti muutaman kerran ohi. En pidä tuota yhtään vaarallisena, sen verran oli kuitenkin hyppytaukoa välissä, että vähemmästäkin tekee pienen ponin mieli vähän ryhtyä viekkaaksi ;) Suurin osa hypyistä lukkiutui kuitenkin aika kivasti ja poni pysyi jo aika hyvin jalkojen välissä!
Treenit Tuikkeen kanssa jatkuu sunnuntaina, lisää juttua ponista siis silloin :)
Niken kurssi tosiaan on jo muutaman viikon päästä ja vielä olisi tilaa muutamalle :)
Saksan reissun jälkeen en voi muuta kuin kehua Niken työtä valmentajana. Harva näkee oikeasti noin tarkasti mitä ratsastaja tekee ja tuntee. Harjoitukset kehittävät niin hevosta kuin ratsastajaa ja valmennus ihan oikeasti tuottaa tulosta. Nyt on siis loistava mahdollisuus päästä treenaamaan todella tehokkaasti. Nikkehän tulee jatkossakin n. kerran kuussa Suomeen, joten yhteen kertaan valmetautumista hänen kanssaan ei tarvitse jättää :)
Kuukauden sisään Suomeen saapuu 160cm korkea, juuri 4-vuotta täyttänyt Aapo :)
Hevosen osto ei todellakaan kuulunut reissun luonteeseen.. Se vaan tapahtui. Tajusin olevani oikeassa paikassa oikeaan aikaan ja seuraavaksi olinkin jo ostamassa Aapoa. Omistan hevosesta puolikkaan ja toinen puolikas kuuluu eräälle tuttavalleni.
Niin kuin edellisessä postauksessa kirjoitinkin, nyt on sitten luvassa paljon kivoja uudenlaisia juttuja blogin puolella :) Aapoa ei nimittäin ole sisäänratsastettu tai käsitelty oikeastaan ollenkaan, joten saatte olla mukana kaikessa ihan alusta asti!
Koko juttu on mielestäni aika huikea ja en voisi olla kiitollisempi tästä mahdollisuudesta. Teillä on varmasti paljon kysymyksiä Aapon suhteen, joten laittakaa niitä vaan rohkeasti tulemaan! Tulossa on kuitenkin kokonaisvaltaisia juttuja niin suvusta, ratsun uran aloittamisesta kuin hevosen ostoprosessista :)
.JPG)
.JPG)