Ypäjä Grand Prix

Nyt olisi hieman vanhempaa kisapäivitystä tiedossa! Nämä Ypäjän kisat hypättiin 27.-29.5.

Ypäjällä Aapolla oli jälleen edessä viikonlopun ajan kestävä kisa. Lähdettiin matkaan jo perjantaina koska myös Wilma lähti mukaan oman hevosensa kanssa ja heidän luokkansa oli lauantaina heti aamusta. Wilmahan on auttanut mua paljon Aapon kanssa kisoissa ja kotona, joten ihan vieras tyyppi Wilman ei pitäisi olla blogin lukijoille :)

Matka Ypäjälle taittui Nellin rekalla. Pikkupojat pääsivät isoon autoon ekaa kertaa :) Molemmat meni sinne kyllä tosi hienosti ilman mitään ongelmia. Matkakin sujui tosi rauhassa.

sori laatu, otettu puhelimella :)

Perjantaina ratsastettiin hepat Ypäjällä. Aapo oli aluksi tosi hankala ja en millään meinannut saada sitä avuille ja läpi. Jouduinkin ratsastamaan sitä melko kauan ja se olikin ihan märkä ton session jälkeen. Käytiin lopuksi pitkällä kävelyllä - Ypäjällä on kyllä niin ihanat maastot :)

Illalla ruokittiin hepat ja laitettiin ne normaalisti yöpuulle ja itse suuntasimmekin yöksi Sennille! Ilta venyi melko pitkäksi koska kävimme vielä keskustassa erikseen syömässä. Aamulla sitten hieman kyllä väsytti kun kello soi aikaisin. Wilma hyppäsi tosiaan ekaa luokkaa Vertillä kun taas itse hyppäsin Tuikkeella 80 ja 90cm. Tuike ei ollut ihan vedossa, se oli tosi epätasainen ja juoksi taas ekassa luokassa kiireellä esteisiin. Tuikun kanssa ongelmana onkin se, että saa sen laukkaamaan rennosti ja isosti eteen, ilman että se juoksee. Vaikka se on pieni poni, saattaa se välillä purra ihan yllättävän rajusti kiinni kuolaimeen ja mennä ihan hazardiksi ennen estettä. Onneksi 90cm rata oli parempi. Siinä se keskittyi jo huomattavasti paremmin mutta itse tein pienen askelvirheen yhdelle okserille josta saimme puomin mukaan. Tuikkeen kanssa tärkeintä on kuitenkin kiertää kisoja ja saada sille rutiinia - kesän lopussa meillä on kauden päätavoite, eli suokkien kasvattajakilpailu.

Aapo pääsi aamulla pitkälle kävelylle ja iltapäivällä se olikin sitten tositoimissa radalla. Rata hypättiin 110cm korkeudella ja se oli avoin 5-7 vuotiaille hevosille. Verkassa Aapo oli paljon edellistä päivää parempi ratsastaa mutta itse olisin voinut olla taas rauhallisempi ylävartalon kanssa. Helposti meinaan edelleen lähteä turhan nopeasti hyppyyn.

c. Hanna Heinonen / Kuva Korpikylästä

Itse rata oli ihan ok, ei mitään erikoisen hohdokasta muttei mitään katastrofaalista. Aapo hyppäsi hienosti nollan, mutta muutamalle esteelle se juoksi ja yhden etäisyyden ratsastin liian villisti. Linkistä näätte lyhyen videopätkän instasta koska en löydä oikeaa videoa mistään :) Koska arvostelu oli Clean Round, saatiin tietty rusetti matkaan!

Illalla hepat pääsi taas kävelylle ja nuuskimaan Ypäjän lammikoita. Vesipetoja niistä ei kyllä kuoriutunut, mutta eipä sillä niin väliä ;) Aapo oli hyvällä tuulella ja sai yöksi ison kasan heinää nenän eteen.

Aamulla Wilma hyppäsi jälleen heti ekaa luokkaa ja oltiin tikkana heti 6 jälkeen hereillä. Aapo hyppäsi myös heti aamupäivällä mutta vein sen tietty myös aamukävelylle! Tällä kertaa vuorossa oli Racing Trophy osakilpailu tasolla 115cm. Tämä olikin meidän eka luokka tällä korkeudella ja olin kyllä pyörtyä kun näin radan. Siellä oli kolmoissarja. Mä olin henkisesti varautunut siihen että se jossain vaiheessa kautta pamahtaa eteen, mutta että jo nyt?! En nimittäin ollut koskaan hypännyt Aapolla kolmoissarjaa.. Ja niin kuin kaikki tässä vaiheessa ajattelevat, "eihän siinä ole mitään ongelmaa jos on mennyt jumppasarjoja". No ei varmaan ookkaan jos hevonen hyppää niitä hyvin.. Aapo on tehnyt jonkun verran jumppasarjoja, mutta se ei todellakaan ole hypännyt niitä hyvin. Se koikkaloikkaa niistä miten sattuu yli aina ekat kerrat, koska se ei hahmota omaa laukkaansa niin hyvin vielä. Vaikka radassa ei muuten ollut mitään ihmeellistä, tein itselleni todellisen ongelman tuosta sarjasta.

Ja eihän se hyvin päättynyt. Aapo oli koko radan jalan rakana ja otti heti kakkosen alas. Sen jälkeen se hyppäsi muutaman esteen ihan hyvin mutta sitten olikin vuorossa jo se hurja kolmoissarja. Sarja oli vielä ihan aidan vieressä ja Aapo väisti selkeästi myös sitä sarjan lisäksi. A-osasta pääsimme vielä yli, mutta b-osasta Aapo suhahti ohi. Jouduin tekemään aika ison tien jotta pääsin sarjalle uudelleen ja yliaikaa ropisi ihan huolella. Tokalla yrityksellä päästiin sarja loppuun asti ihan kunnialla. Sen verran kuitenkin jouduin laittamaan painetta että laukka piteni ja en saanut sitä enää ollenkaan takajaloille. Loppuradasta tuli vielä yksi pudotus. Yhteensä yli 20 virhettä ja suru puseroon. Tästä linkistä näette taas vähän radan kulkua.

Enhän mä kuitenkaan vihainen sille hevoselle missään nimessä ollut. Mitäpä en ollut treenannut sitä kolmoissarjaa aiemmin. Se hyppäsi sen kuitenkin tosi nätisti tokalla yrittämällä ja muutenkin selvitti ihan hyvin tolla korkeudella. Tällästa vaan sattuu välillä ja nyt pitää treenata kotona sitä kolmoissarjaa jotta siitä tulee tuttu juttu :)

Illalla pakattiin kamat taas rekkaan ja lähdettiin takaisin kotiin. Nelli hyppäsi GP:n, joten mellä oli kivasti aikaa katsoa kisoja :) Seuraavaksi vuorossa olikin Riders Innin **** tähden kisat.

Kaikki hyvin

Me ollaan Aapon kanssa otettu Nuorten hevosten festareiden jälkeen ihan rauhassa. Aapo on ollut viimeiset kolme viikkoa vain laitumella ja käynyt maastossa. Nyt viime viikolla palautin sen taas maanpinnalle huimalla kolmella ratsastuskerralla ja tällä viikolla luvassa on sama määrä ratsastuksia kahden päivän kisa lisäksi. Lisäksi laidunelämä sai päätöksen.

C. Aada Lätti

Miksi Aapo sitten lomaili noin kauan? Tehtiin Aapon kanssa aika pitkä kisakausi ja vaikka se olikin lomalla myös Kemiön jälkeen, halusin silti antaa sille vielä toisen lepojakson ennen hallikautta. Se on tehnyt niin hienosti töitä ja oppinut paljon uutta, etten halunnut prässätä sitä yhtään enempää. Uskon että nyt tekemättömät kilometrit tulevat tarpeeseen joskus tulevaisuudessa :) Aapo on siitäkin niin ihana hevonen, ettei se osaa kerätä paineita siitä, ettei liikkuisi montaa kertaa viikossa kunnolla. Kun sen hakee useamman ratsastamattoman päivän jälkeen laitumelta, ei se ole yhtään sen "villimpi" ratsastaa kuin normaalisti. Sen kanssa voi hyvin pitää juuri tällaisia lomia, että maastoilee joitain kertoja viikossa ja muuten se vaan saa olla.

C. Aada Lätti

Viime viikolla tosiaan tehtiin sileän treeniä ja koitin saada Aapon vain mahdollisimman rennoksi ja pitkälle kaulalle. Aapo on kerännyt nyt jo jonkun verran massaa, mutta kaulaa täytyy vielä saada oikeampaan asentoon ratsastaessa, jotta sekin pääsee kehittymään. Eli enemmän edelleen jalasta takaa eteen kohti kättä, jotta säkä ja selkä nousee rehellisemmin ja kaulan asento on oikea. Eli parempaa sileän duunia multa, kiitos! Tähän avuksi tulevat koulutunnit, niistä lisää myöhemmin ;)

C. Aada Lätti

Eilen oltiin hyppärillä Johkun luona. Huomasi kyllä, että hypättiin ekaa kertaa hallissa pitkän ulkokauden jälkeen. Vaikka Aapo teki kaiken tosi kiltisti, ahdisti sitä selkeästi seinät jonkin verran. Se ylihyppäsi alkuun ihan järkyttävän paljon ja valui välillä oikealle ja välillä vasemmalle. Seinät selkeästi vähän kaatuivat päälle :D

Hypättiin paljon erilaisia radanpätkiä alun puomijumpan jälkeen. Sain hyvän fiiliksen lopulta sarjojen osalta kun pääsin ratsastamaan kaarteessa kunnolla takajalat alle ja käyttämään jalan juuri oikeaan aikaan ennen a-osaa, jolloin hyppykaari muuttui tasaisemmaksi ja pyöreämmäksi. Tuli pitkästä aikaa sellainen oikea ahaa-elämys :)

c. Aada Lätti

Tällä viikolla tehdän sitten töitä vielä tänään keskiviikkona ja perjantaina - lauantaina ja sunnuntaina onkin kauden ekat hallikisat. Aapo hyppää lauantaina nuorille hevosille suunnatun arvosteluluokan, jonka arvostelijana toimii Daan Nanning. Tosi mielenkiintoista päästä kuulemaan kommentteja Aaposta ja meidän menosta :) Sunnuntaina vuorossa on nuorten hevosten hallimestaruus. Molempina päivinä radat ovat 110cm tasolla.

Tämä onkin meille nyt sitten viimeinen paikka saada se HIHS-paikka. Kilpailut järjestetään yhteistyössä RCC:n kanssa ja Ypäjä-hallissa kilpaillaan Amateur Tourin paikoista. Itsehän kilpailin niistä viime vuonna Retulla ja tie jäähallille aukesi. Toivottavasti sama kaava toistaa itseään myös tänä vuonna :)

Kuka on tulossa viikonloppuna Ypäjälle? Siellä on ihan mieletön määrä startteja, toivottavasti saadaan ihanat syyskisat ilman vesisateita :)

Jännä viikonloppu edessä

Ypäjällä on tänään kilpailtu ensimmäinen päivä Nuorten hevosten festivaaleilla. Tämä kilpailuviikonloppu on pääosin suunnattu nuorille hevosille, mutta luvassa on myös kouluratsastuksen SM-luokat sekä avoimia luokkia muille. Nuorten hevosten festivaaleilla kilpaillaan ikäluokittain. Tänään on palkittu jo Racing Noviisi –sarjan parhaat ja sunnuntaina palkitaan mm. Racing Trophyn parhaat ikäluokissa 5-7v. Lisäksi viikonloppuna hypätään mm. Breeders Prize.

Ja miten tämä liittyy minuun? En ole vielä saanut ihan kaikkia kisapostauksia ulos, mutta sen verran voin kertoa, että Aapo on kesän aikana kvaalannut itsensä tuohon Racing Trophyn finaaliin. Finaaliin pääsy vaatii ratsulta ainakin kaksi puhdasta perusrataa Racing Trophyn osakilpailuista. Luokat on hypätty 110 ja 115cm tasolla.

Tämä 5-vuotiaiden Racing Finaali hypätään nyt lauantaina ja sunnuntaina Ypäjän Derbykentällä. Luvassa on lauantaina 110cm luokka ja sunnuntaina 120cm. Eli sunnuntaina päästään hyppäämään meidän tähän asti isointa rataa – täytyy myöntää että pikkuisen kyllä jännittää!

Ja mihin sitten tämä Racing vaikuttaa? No HIHSiin tietty! Mun mielestä olisi tosi upeaa päästä hyppäämään taas areenalle, varsinkin kun kyseessä on mun ensimmäinen oma nuori hevonen. Olisi mahtavaa päästä kuulemaan tuomareiden kommentit ensimmäisen päivän rundilta ja päästä hypäämään ison yleisön eteen :)

HIHSiin on kuitenkin vielä matkaa ja sinne päästäkseen täytyy pärjätä melkoisen hyvin. Tässä vaiheessa voisin hieman valoittaa teitä kaikkia siitä, kuinka nuoret hevoset oikein voivat lunastaa paikkansa HIHSiin.

5-vuotiaat hevoset, 12 paikkaa

• Racing Trophyn 3 parasta hevosta pääsee finaalin yhteistuloksen perusteella suoraan HIHSiin
• RJL Derby voittajahevonen on oikeutettu HIHS-paikkaan
• TEHO Bonusluokkien voittajahevoset (3kpl, paikat jo lunastettu) saavat oikeiden hypätä HIHSissä
• Prohay -sarjan finaalin 3 parasta hevosta pääsevät myös areenalle
• Ypäjän (RCC/HIHS-karsintakilpailu) karsintaluokan kolme parasta hevosta saa arvostelutuloksen perusteella paikan HIHS nuorten hevosten luokkaan. Arvostelutuomarina toimii Daan Nanning, kuten myös HIHS:ssä.
• Järjestäjän Wild Card paikkoja jaetaan siten, että luokassa on yhteensä vähintään 12 ratsukkoa

Ypäjän hallikisoista voi saada osallistumisoikeuden HIHSiin

6-vuotiaat hevoset, 12 paikkaa 

• Racing Trophyn 3 parasta hevosta finaalin yhteistuloksen perusteella 
• Breeders Prize voittajahevonen
• TEHO Bonusluokkien voittajahevoset (3kpl, paikat jo lunastettu)
•  Prohay Tulevat tähdet sarjan finaalin 3 parasta hevosta
• Ypäjän (RCC/HIHS-karsintakilpailu) karsintaluokan kolme parasta hevosta saa arvostelutuloksen perusteella paikan HIHS nuorten hevosten luokkaan. Arvostelutuomarina toimii Daan Nanning, kuten myös HIHS:ssä.
•  Järjestäjän Wild Card paikkoja siten, että luokassa on yhteensä vähintään 12 ratsukkoa

7-vuotiaat hevoset, 12 paikkaa

• Racing Trophyn 3 parasta hevosta finaalin yhteistuloksen perusteella 
• Teho Bonusluokkien paras hevonen (3 kpl)
• Prohay Tulevat tähdet finaalin 3 parasta hevosta
• HIHS karsintakilpailu lauantain/sunnuntain 135 cm luokan paras 7 vuotias hevonen, joka ei osallistu U 25 tai National Tour luokkiin. 
• Ypäjän (RCC/HIHS-karsintakilpailu) karsintaluokan kolme parasta hevosta saa arvostelutuloksen perusteella paikan HIHS nuorten hevosten luokkaan. Arvostelutuomarina toimii Daan Nanning, kuten myös HIHS:ssä.
• Järjestäjän Wild Card paikkoja siten, että luokassa on yhteensä vähintään 12 ratsukkoa

Lisäksi tuomariarvostelun perusteella palkitaan The Young Horse Talent of the Year.

Tää tiimi lähtee lauantaina Ypäjälle tavoittelemaan hyvää tulosta Racing Finaalista

Eli nyt Aapolla olisi mahdollisuus kvaalata itsensä HIHSiin.. Katsotaan kuinka sujuu, treenit ovat ainakin menneet nyt nappiin hyppyjen osalta. Tasaisella meillä on vielä paljon hommia, mutta kun ne saadaan kuntoon niin uskon että tuo hevonen nousee ihan uudelle tasolle :) Toinen mahdollisuus on sitten vielä Ypäjällä hallikisoissa tuossa arvostelu-luokassa. Mähän en alkuvuodesta vielä hypännyt tuota Prohay-sarjaa koska se mentiin silloin metrin tasolla ja Aapo vasta aloitteli kisauraansa silloin. Yrityksiä ei siis ole montaa, joten kaikki kerrat on käytettävä huolella hyväksi.

Onko joku teistä ollut HIHSissä hyppäämässä nuorten luokkia? Tämä kvaalautuminen on juuri vastikään muuttunut, joten älkää ihmetelkö jos te pääsitte kilpailemaan eri systeemin kautta :)

Ja kuinka moni aikoo koittaa päästä hyppäämään HIHSiin tänä vuonna? Monelle mahdollisuus aukenee Amateur Tourin kautta :) Olisi kiva kuulla mihin luokkaan tähtäätte ja onko paikka kenties jo lunastettu?

Pyryillen

Senni laittoinkin jo kuvapommin mun ja Pyryn menosta omaan blogiinsa esille, mutta pakkohan munkin on kertoa meidän menosta :)

PP <3

Tuo ihana ESS-huppari on muuten myynnissä täällä

Ypäjä Spring Showssa luokat loppuivat lauantaina jo sen verran aikaisemmin että pääsin illalla testaamaan Pyryä luokkien jälkeen. Ollaan Sennin kanssa jo useampaan kertaan puhuttu että vielä joku päivä testaisin Pyryä! Nyt se hetki sitten koitti ja täytyy sanoa jo heti alkuun, että se hevonen on aivan ihana<3

Senni toi kiltisti Pyryn mulle varustettuna Opistohallin kentälle ja mun tarvitsi vain hypätä kyytiin.
Aloitin käynnissä vaan hieman tutustuen ja asetellen hevosta ja huomasin jo siinä että Pyry meinasi olla hieman hidas jalalle. Mulla ei ollut raippaa kädessä, mutta ajattelin että teen vähän ravia ennen kuin otan raipan mukaan. Pyry on edestä ihan mielettömän kevyt ja mukava ratsastaa, harvoin saa suokilla tuollaista tunnetta suuhun. Mä olen kuitenkin ratsastanut tosi paljon erilaisilla suokeilla ja täytyy sanoa että Pyry on edestä aivan varmasti miellyttävin ja  kevein, jolla olen koskaan ratsastanut.

Laukassa Pyry vaati hieman aikaa vertyäkseen jotta laukka lähti pyörimään kunnolla. Otinkin tässä vaiheessa raipan (oksan puskasta :D) jonka myötä laukka parani ihan älyttömästi. Pelkkä raipan mukana olo riitti motivoimaan Pyryä pyörittämään laukkaa aika paljon paremmin. Tein alkulaukkojen jälkeen useamman vastalaukan ja työstin Sennin manailemaa oikeaa jalkaa läpi. Minusta Pyry oli ihanan suora ja symmetrinen molemmilta puolilta vaikka Senni sanoi sen ottavan oikean jalan huonommin läpi. Senni kuitenkin kertoi oman oikean puolensa olevan myös heikompi ja mulla se taas on vahvempi :)

Pienen välikäynnin jälkeen jatkoin ravi-laukka siirtymillä, väistöillä ja vielä loppuun keskiraveilla. Oli kyllä ilo ratsastaa Pyryllä, se on ehdottomasti sellainen hyvän mielen-hevonen isolla H:lla. Sennin mielestä Pyry liikkui ihan kivasti ja musta se tuntui oikein mukavalta koko ajan. Yhtään kuuma herralle ei meidän treenistä tullut, mikä sinänsä on hyvä asia - kenttäkausi lähestyy kovaa vauhtia! Uskon että Senni tulee olemaan aikamoinen haastaja nyt kenttäareenoilla tämän herrasmiehen kanssa, sen verran hyvässä mallissa heillä on treenaamiset :) Toivottavasti nähdään Senni estekisoissakin, siellä meillä on aina hyvässä mielessä kunnon skabat pystyssä ;)

Miltä Pyry teistä näyttää? Haluatteko lukea lisää tällaisia vieraspostauksia? Aina välillä tulee nimittäin mentyä vaikka millä hevosilla, niin voisin aina välillä ehkä kirjoittaa niistäkin jotain? :)

Kaviopaise

Heti alkuun pahoittelen blogihiljaisuutta. Nyt kuitenkin takaisin näppiksen ääressä ja valmiina kirjoittelemaan juttuja :)

Aloitetaan siis Aapon kisoista Ypäjältä. Lähdettiin Aapon kanssa reissuun Spring Showhun jo perjantaina ja ratsastin Aapon kentällä heti sinne päästyämme. Aapo tuntui ihan tosi hyvältä ja menin vain muutaman kymmenen minuutin ajan askellajit läpi. Sain juuri samalla viikolla ennen kisoja laukkaan jotenkin ihan uutta otetta ja nytkin vaan fiilistelin sen mieletöntä muutosta<3

Lauantaina hyppäsin lähes tunnin sisään neljä rataa. Ensin laitoin Aapon aamulla valmiiksi ja otin sen mukaan Haimi-halliin, missä hyppäsin ensin Ukolla 80cm numeolla 6 ja Tuikkeella 80cm numerolla 12. Sieltä kiiruhdin Aapon kanssa toiseen verkkahalliin ja vaikka kuinka koitin toimia ripeästi, joutuivat Opistohallilaiset odottamaan mua. Noh, ei sen niin vaarallista ollut, mutta tylsää silti aina jos kisat eivät pääse etenemään ajallaan.

Verkassa Aapo hyppäsi hyvin, mutta mulla kävi jo silloin mielessä että oliko se hieman hidas mun jalalle. Ajattelin silloin kuitenkin että se johtui ehkä siitä kun olin yksin verkassa ja se ehkä meni siitä hieman kipsiin. Radallekkin jouduin yksin, mutta siellä Aapo oli omaan tapaansa tosi kiltisti.

Aloitin radan ehkä vähän turhan varovasti ja Aapo unohti jalkansa ekalla esteellä. Jos olisin ollut vähän napakammassa laukassa olisi Aapokin ehkä ollut vähän paremmin hereillä eikä ykkönen olisi kolahtanut alas. Tästä jatkettiin loppurata nollilla, mutta Aapo hyppäsi ihan hirveästi taas yli kaikki esteet ja tuntui vähän oudon kulmikkaalta hypyissä.

Muiden mielestä rata oli kuulemma ihan sujuvan näköinen. Itse olisin toivonut rennompaa menoa, mutta aina kaikkea ei voi saada.. Päivällä ja illalla kävelytin vielä Aapon pari kertaa ja laitoin yöpuulle.

Sunnuntaina mulla oli taas vuorossa päivän eka luokka, nuorten hevosten 105cm. Menin verkkaan ajoissa ja työstin jonkun aikaa vaan käyntiä. Raviin siirtyessäni tuntui Aapo vähän kummalliselta. Siirsin sen takaisin käyntiin ja uudestaan raviin. Siinä vaiheessa se ontui ihan kunnolla. Eli ei muuta kun ell paikalle ja todettiin yhdessä että eiköhän se paise ole koska kavio oli lämmin ja muualla ei näkynyt mitään.

Kenkä otettiin heti kilpailupaikalla pois ja se vasta olikin show. Jalka oli ilmeisesti sen verran kipeä ettei Aapo tykännyt yhtään hyvää. Ja lisäksi se ei ollut sen ekan takakengityksen aikana kovin hyvä kengittää takaa, joten tämä ei nyt yhtään auttanut asiaa. Saatiin lopulta kuitenkin kenkä pois.

Illalla menikin sitten reippaasti yli tunti että sain sille hauteen jalkaan.. Ensin koitin hyvällä, sitten pahalla ja lopuksi oli pakko rauhoittaa se että sain sen hauteen paikoilleen.. Vaihdoin hauteen alkuviikosta koska kengittäjä ei päässyt heti paikalle ja silloin homma sujui ilman mitään ongelmia. Luultavasti paise oli silloin jo puhjennut koska seuraavana päivänä kun kengittäjä avasi sen, oli se jo puhjennut ja siksi kipukin lievittyi. Tähänkin kavion avaamiseen Aapo rauhoitettiin suuhun laitettavalla Domolla ja nyt se oli ihan känninen ja kiltti lapsi.

Tänään Aapon piti saada uusi kenkä, mutta edes kahden suuhunlaitettavan Domon jälkeen kengitys ei ollut onnistunut. Itse olen nyt työmatkalla Ruotsissa ja en siksi päässyt paikalle. Huoh. Huomenna sitten ell menee rauhoittamaan Aapon ihan kunnolla ja kengittäjä kengittää sen samalla kokonaan ympäri. Inhottavaa kun sattui tuo paise juuri tähän vaiheeseen kun se muutenkin oli ollut vähän haastava :(

Ilmoitin Aapon toiveikkaasti lauantaille 100cm Riders Inniin ja sunnuntaille 110cm Racingiin. Jos loppuviikko sujuu normaalisti ja se 100cm rata on hyvä niin menen sen 110, mutta muuten menen vain 100cm lauantaina.

Kaikki kuvat c. Hanna Heinonen

Aku 125 Ypäjällä

Olin ilmoittanut Akun sunnuntaille 125 luokkaan vaikka viime keralla kun koitettiin Akun kanssa hypätä samaista luokkaa Turussa viime alkukesänä, ei lopputulos ollut kovin kehuttava. Keskeytys ja sen jälkeen alkaneet jalkahoidot venyivät pitkälle kesän loppuun ja kausi katkesi pahasti kesken.

Nyt takana oli onneksi hyvä alkukausi ja edellisen päivän mieletön draivi 120-luokasta, mutta tätyy myöntää että hieman mietitytti miten Aku suhtautuisi kisoissa isompiin esteisiin. Vaikka ihan saman kokoisiahan ne on kotona ja kisoissa.. Mutta takaraivossa kummitteli kaikesta huolimatta pieni jännitys että mitenköhän se mahtaa sujua vaikka kaikki on sujunut jo pidemmän aikaa hyvin.

Verkassa Aku oli onneksi tosi hyvä ja sain psyykattua itsenikin hyvään fiilikseen vaikka radankävelyssä olin rakentanut esteistä taas mielessäni taloja. Lisäksi mua hieman ahdisti vika este, joka oli okseri pysty sarja. Lopulta onnistuneen verkan jälkeen mulla oli radalla niin hyvä fiilis että tiesin meidän pystyvän siihen radan suoritukseen ihan hyvin.

 

Linkki videoon

Vaikka nollana ei päästy maaliin, niin olin super innoissani taas siitä fiiliksestä jonka radalla sain. Aku hyppäsi niin varmasti ja kaikki esteet tuntuivat ihan normaalin kokoisilta, ihan samanlaisilta kuin mikä tahansa 120-rata. Laukka oli vielä paremi kuin edellisenä päivänä ja linjat onnistuivat tosi hyvin. Tosissaan pisti kyllä vaan hamittamaan tuo ykkösen ja ekan sarjan a-osan pudotukset. Niille kaikki oli lähetymisessä kunnossa ja Akun olisi pitänyt hypätä ne tarkemmin. Kolmoselle paineistin vähän liikaa ja siihen puomiin Akulla oli kyllä siis syy, mutta ei tuokaan paikka mahdoton ollut missään nimessä. Mutta, niin kuin sanoin, fiilis oli hieno ja se oli kaikista tärkeintä tässä radassa!

Nyt mulle tuli vihdoin sellainen olo, että kotitreeneistä saatu varmuus on nyt siirtynyt kokonaan myös kisoihin. Aku on niin paljon paremmin avuilla ja se ei kyttäile enää läheskään niin paljon kuin aiemmin. Lisäksi radalla esteet tuntuivat mukavan kokoisilta eikä okseri-pysty sarjakaan tuntunut pahalta. 

Suunnittelin nyt, että hyppäisin Akulla seuraavaksi Riders Innissä 120 ja Ainossa taas 125. Sen jälkeen jos kaikki on tositosi hyvin, voi alkaa miettiä sitä 130 debyyttiä :D Mutta vain, jos kaikki on sujunut tosi hyvin. En ota mitään stressiä tuosta 130 debyytistä, sen aika on kun on. Mutta toivottavasti tällä kaudella ;)

Lauantain Akuilut

Aku saapui Ypäjälle lauantaina puolenpäivän aikoihin. Koska aikataulua oli hieman kiristetty, laitoimme Akun heti valmiiksi ja letitkin jäivät tällä kertaa tekemättä.

Ensimmäisenä oli vuorossa verkkaluokkana 110cm jossa arvosteluna oli A20. Itse en lähtenyt ratsastamaan aikaa sen kummemmin, halusin vain Akun näkevän radan esteet 120-luokkaa ajatellen. Verkassa oli tällä kertaa todella paljon tilaa kun verkkahallin toinen päätykin oli saatu mukaan verkan alueeseen. Tein hypyt alkuverkan jälkeen samalla kaavalla kuin edellisenä viikonloppuna Ainossa - ensin pystyt ja okserit putkeen, jonka jälkeen pitkät kävelyt ja lopuksi vielä yksi hyppy juuri ennen radalle lähtöä.

Rata oli melko simppeli, ei mitään kummempaa. Viimeisen linjan tiesin olevan hieman ahdas, mutta muuten yksittäisiä esteitä kivoilla lähetymisillä. Aku teki ihan hyvän radan vaikka ottikin laiskasti yhden puomin mukaan neloselta. Kaarteessa se jäi vähän köyrimään vaihtoon ja vaikka otin sen takajaloille sen jälkee, ei se viitsinyt nousta tarpeeksi hyppyyn. Mutta ihan sujuva rata, ei mitään sen kummempaa siis siitä :)

 linkki videoon

120-luokassa olikin sitten jo enemmän tekemistä. Kuitenkin kaikki linjat olivat selkeitä. Sarjassa oli taas vastassa okeri-pysty tehtävä, joka on meille välillä tuottanut harmaita hiuksia, mutta muuten en ollut huolissani radasta.

Verkkailin taas 110-luokan tyyliin. Sain Akulle nyt vielä paremman laukan kuin kymppiin ja olin radalla ihan fiiliksissä! Vaikka heti ykkönen tuli alas niin mulla oli läpi radan tosi hyvä fiilis hevosesta. Se teki hienosti töitä ja jopa avasi takaa muutamalla okserilla :) Sarjalla Aku olisi saanut olla tarkempi, pääsin sinne hyvin sisään ja olin välissä rauhassa jolloin hevosella oli hyvin tilaa hypätä. B-osalta tuli kuitenkin puomi matkaan ja tuloksena radalta 8vp.

Vaikka tulos ei ollut päätä huimaava, oli fiilis sitäkin hienompi. Aku eteni koko radan hyvällä temmolla ja mikä parasta, mielettömällä varmuudella. Se antoi mulle pitkästä aikaa sellaisen tunteen kisoissa, että se oikeasti pystyy mihin vain. Mulla oli sen kanssa kerta kaikkiaan tosi kivaa :)

linkki videoon

Illalla käytin Akun vielä kävelyllä ja hoidin sen yöpuulle. Aapo ja Aku asuivat vierekkäisissä karsinoissa joten hoitotoimenpiteet olivat iisejä :)

Kuvia ei tällä kertaa ole ollenkaan, mutta videot saitte kuitenkin nähtäville. Sunnuntaina Aku oli ilmoitettu vain 125-luokkaan. Siitä saatte oman postauksen vielä myöhemmin.

Aapon eka kisa

Aapo teki tänään elämänsä ekan radan Ypäjällä :) Verkka sujui hyvin vaikka Aapo aluksi ylihyppäsikin aika paljon. Kaikki lähestymiset olivat loistavia ja Aapo pysyi hyvin suorana. Muutenkin Aapo oli verkassa tosi rento ja ihan kuin kotonaan!

Luokkana oli Warm up 90cm, eli radalla sai viettää 80 sekunttia. Aapo aloitti radan tosi hyvin. 1 ja 2 se hyppäsi rennosti, vaikka olin varautunut siihen että se ylihyppää. Kolmoselle en laukannut tarpeeksi aktiivisesti kaarteessa ja laukka hajosi kohti kolmosta. Nelosta Aapo jäi vähän katsomaan kun se oli ihan kiinni seinässä. Sinne laukan rytmi myös kärsi ja hyppy lähti melko läheltä. Koska hyppäsin warm up-luokkaa, sain valita mitä radalla teen ja päätin hypätä kaikki neljä ekaa estettä uudelleen. Sainkin sitten rytmin paremmin kuntoon ja kerkesin jatkamaan vielä vitosen ja kutosen alkuradan perään.

Radasta jäi kaiken kaikkiaan tosi hyvä fiilis. Aapo haki esteille melko hyvin, vaihtoi laukat ja oli rento. Tästä on hyvä jatkaa sunnuntaina :)

Kirjoittelen huomenna lisää, nyt painun nukkumaan :)

linkki videoon

Niin iloinen!!

Aku hyppäsi juuri pitkän sairaloman jälkeen ekoissa kisoissa ihan superin radan Ypäjällä<3 Lisää juttua luvassa myöhemmin :) Oli vaan pakko laittaa pikapäivitys kun asiat loksahti taas ainakin hetkeksi paikoilleen :)

linkki videoon

Retu ja Aku, Ypäjä lauantai

Vaikka postaus Hyvinkään kisoista paukahti reealissa ajassa jo ilmoille ovat Ypäjän postaukset edelleen tulossa! Tässä niistä ensimmäinen :)

Lauantai aamu alkoi heppojen ruokinnalla, letityksellä ja kävelytyksellä. Kun nämä hommat oli paketissa siirryin radalle hommiin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen varustin Retun kisaa varten.

Ohjelmassa Retulla oli perjantain tavoin 100cm, mutta tällä kertaa Haimihallissa. Rata tuntui kävellessä yhtä linjaa lukuunottamatta ihan simppeliltä. Yksi linja oli 21,9m, joka olisi Akulle ihan hyvä 5, mutta Retun kanssa se olisi joko tai. Päätös piti siis tehdä vasta radalla - jos hyppy ekalle osalle olisi iso, voisin jatkaa viidellä, mutta pienemmästä paikasta pitäisi jarruttaa reippaasti jotta mahtuisi kuudella.

Verkassa Retu tuntui jo paremmalta kuin edellisenä päivänä. Nyt se antoi laukassa jo hieman periksi ja ylimääräistä into ei ollut liikaa. Verkkahypytkin olivat pystylle paljon suorempia kuin edellisenä päivänä, mutta okseilla se valui edelleen vinoksi oikealle.

Kun olin tulossa ensimmäistä kertaa hieman isommalle okserille, näin paikan ajoissa ja pidin vain tuen kohti estettä. Retu kuitenkin päätti aivan yllättäen ponkaista okserille askelta aikaisemmin kuin olin ajatellut ja siellähän mä lensin kauniisti isossa kaaressa auttamatta liian myöhässä hyppyyn ja laskeuduin johonkin päin satulan vasenta reunaa, jonka jälkeen koitin hetken roikkua kyydissä.. Lopulta heitin jalat vasemmalle puolelle ja ländäsin nätisti kyykkyyn. Retu jatkoi matkaa vähän hölmistyneenä mutta pysähtyi vähän matkan päähän. Kapusin takaisin kyytiin ja otin muutaman pienemmän hypyn pystylle ja siirryin sitten takaisin okserille. Nyt Retu oli okserilla tosi hereillä ja kuunteli loppuun asti ja vältyttiin uusilta sekaannuksilta :D

Radalle pääsin ihan hyvällä fiiliksellä. Arvosteluna oli clear round ja sellainen me sitten Retun kanssa pistettiin plakkariin! Rata oli ihan ok, alkurata ja estee 1-7 oikeinkin super, mutta loppuun esteet 8-9 taas nyppien.. Alkuradan "ongelmalinja" mentiin isosti eteen ja juuri ja juuri viidellä, ensi kerralla tuollaisessa välissä täytyy tehdä suosiolla ainakin tuolla korkeudella kuusi laukkaa.. Mutta vaikka se mentiin isosti eteen, tein silti ratkaisun hyvissä ajoin ja etenin ajatuksella välissä. Rata oli siis ihan suvereenisti parempi verrattuna edelliseen päivään, harmi ettei siitä ole mitään videota.

Retun jälkeen vein Retun talliin ja hoidin sen pikaisesti pois. Kävin hetken tämän jälkeen katsomassa 120-luokan ratoja koska en ollut ehtinyt radankävelyyn koska olin toisessa hallissa Retun kanssa. Rata vaikutti aika tekniseltä ja etenkin sarja oli mulle tosi haastavassa paikassa. Tiesin enimmäisajan oleva tiukka ja päätin kääntää vitosen jälkeen vähän pienemmän kaaren kautta sarjalle. Sillä tiesin kerkeäväni aikaan oikein hyvin.

Aku oli ollut koko ajan jo kävelemässä itseään lämpimäksi ja verkassa aloitin suoraan tositoimet. Aku oli hyvän tuntuinen sileällä ja työstinkin sitä laukassa hetken ilman jalustimia jotta pääsisin itse vielä syvemmälle satulaan.

Hypyissä kaveri oli sitten kaikkea muuta kuin tarkka. Se pudotti taas vaikka kuinka monta puomia ja kuolainkin tuntui jo ajoittain liian terävältä. Annoin Akun kuitenkin tehdä virheet enkä kaikista "haluistani" huolimatta lähtenyt nostamaan sitä yli esteistä. Tämä ilmeisesti oli tosi hyvä taktiikka koska radalla Aku oli ihan super!

Ainoat kämmit sattuivat 4-5 linjalle ja sen vitosen jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni siihen väliin 6 laukkaa ja kääntäväni sen jälkeen sarjalle. Päätin kuitenkin jo ennen rataa että kiertäisinkin sarjalle koska edellinenkin ratsukko kerkesi aikaan vaikka teki saman tien. Se väli taas meni taaksepäin ratsastukeksi ja otin väliin ennakkoon mietityn kuuden laukan sijasta 7.. Rata kuitenkin eteni viimeiselle asti nollilla mutta yksi yliaikahan sieltä lopulta napsahti.. Harmi sinänsä, mutta eipä kyllä haitannut ollenkaan mua tai omistajaa!

¨ 

linkki videoon

Ypäjällä mä todistin itselleni ekaa kertaa että me voidaan tehdä nollaratoja myös noista isommista luokista! Vaikka Aku ei olekkaan se varovaisin hevonen tällä planeetalla, pystyy se suorittamaan todella hyvin kun kuski on messissä! Alku viikonlopulle oli siis aika super kun pe ja la oltiin vedetty ekaa kertaa 110 ja 120 puomeitta ja kielloitta :) Aika upeeta.

Illalla hepat pääsivät vielä pitkälle maastolenkille kun sain apukäden mukaan. Pojat oli tosi innoissaan kun pääsivät rämpimään pitkin Ypäjän metsiä :) Lenkin jälkeen Retu sai jalkaansa jälleen Back on Trackit ja molemmat saivat mössöt ja muut iltaruoat.  Seuraavaa päivää varten puunasin vielä kaikki kamat.

Retu ja Aku Warm Up Ypäjä

Päivä alkoi perjantaina molempien heppojen osalta reissaamisen merkeissä Ypäjälle. Aku ja Retu tulivat samalla kyydillä, koska Retun porukat ovat ihanan auringon alla Egyptissä. Molemmat pojat matkustivat hyvin ja heti perille päästyä Retu sai niskaansa kamat ja Aku pääsi hetkeksi hengähtämään karsinaansa.

Retu hyppäsi Warm Up 100cm jossa ratsukoilla on 80 sekunttia aikaa suorittaa rata tai hypätä esteet omavalintaisessa järjestyksessä. Itse hyppäsin valmiiksi suunnitellun radan ja suunnittelin siihen perään vielä muutaman esteen lisää jos aikaa niille jäisi.

Retu oli verkassa jotenkin hirmu hitaan tuntuinen ja hypyt valuivat todella vinoiksi oikealle. Jotenkin se edellisellä hyppykerralla saavutettu hyvä fiilis oli ihan tipotiessään, enkä saanut tatsia hevoseen ollenkaan. Hypyt sain kuosiin lopulta jollain tavalla, kun rajoitin Retua todella voimakkaasti oikealta ja johdin hypyissä reilusti vasemmalle. Hyvä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut ja radalle mentäessä mietin että mitäköhän siitäkin tulisi…

No eihän siitä oikein tullut mitään. Alla näette videon, mutta lyhykäisyydessään rata on todella helppo analysoida. Retu laukkasi ihan tarpeeksi, vaikka musta se ei tuntunut siltä. Tästä syystä poljin ihan suotta koko ajan lisää vauhtia, mutta samalla pilasin rytmin kun nypytin sen siihen päälle melkein puoliin kaikista lähestymisistä. Jos en ollut nyppimässä hevosta lähelle niin se juoksi normaalista pidätteestä ihan läpi kohti estettä ja hyppäsi todella selättömästi. Kerkesin tuon 80s aikana hypätä yli 15 hyppyä ja yhteensä puomeja taisi tulla alas se 4kpl. Aika karu saldo.

Videolta näkyy hyvin kuinka Retu juoksee ihan pidätteen läpi esteelle numero 5 ja sarjan jälkeiselle esteelle joka oli este numero 9. Vaikka kuinka koitin rentoutua isosta pidätteestä pois, jäi laukka silti rytmittömäksi ja ne edesauttoivat pudotuksia tietenkin lisää.. Noh, aina ei voi onnistua. 

linkki videoon

Lopputulemana siis se, että Retu oli ihan super innoissaan ja mun olisi vaan pitänyt antaa sen säilyttää se positiivinen hyvä rytmi, eikä vaan rikkoa sitä laukkaa koko ajan kaarteista ulos. Onneksi ratoja tuli viikonlopun aikana alle kolme ja saatiin taas rutiinista paremmin kiinni. Sen takiahan me mentiin Ypäjälle heti perjantaina että päästäisiin treenaamaan kohti kisakautta ja se tulikin kyllä ihan tarpeeseen.

Positiivista oli kuitenkin se, että Retu oli hyvällä mielellä menossa ja esteet eivät tuntuneet ollenkaan isoilta.

Aku hyppäsi Retun jälkeen verkkaluokan 110cm. Rata oli sama kuin Retulla ja mulla oli hyvin mielessä mitä tekisin väleissä Akun kanssa. Jotenkin Aku on niin tuttu ja turvallinen että tiedän sen kanssa aina satavarmasti miten toimin missäkin tilanteessa.

linkki videoon

Aku oli verkassa ihan super. Se oli sileällä hyvin molemmilla ohjilla ja se liikkui muutenkin hyvin takaa eteen. Hypyissä se oli tarkka ja sain hirmu kivan fiiliksen.

Kerrankin se ihan sama fiilis jatkui radalla. Olin todella tyytyväinen omiin ratkaisuihini ja siihen kuinka Aku kuunteli mua. Tällasta sen menon pitäisi olla aina ;)

Seuraavilla radoilla pitää kiinnittää huomiota siihen, että Aku korjaa laukan myös takaa myötälaukaksi, nyt se jää muutamalla lijalla ristiin, jolloin se ei pääse ponnistamaan yhtäläisesti molemmilla takasillaan.

Illalla molemmat hepat pääsivät vielä kävelylle. Iltalenkin jälkeen Retu sai jalkaansa Back on Trackin tallisuojat, jotka saavat sen jalat pysymään paljon kuivempina. Suojat alkavat vaan ikävä kyllä olemaan sen näköiset, että uudet täytyisi kohta puoliin hankkia.. Heidin blogissa oli hyvä juttu Bot:n pintelipatjoista, jotka voisitvat olla todella hyvä vaihtoehto näille suojille. Kumpia te käytätte? Itseäni ei häiritse pinteleiden kääriminen, vaikka ovathan ne tarrat helpot..

Ypäjä Sunnuntai 120cm

Sunnuntaille oli alunperin ilmoittautunut 110 ja 120-luokkiin. Koska Akulla oli ollut sen verran hyvä asenne ja itse en ollut kämmäillyt lauantaina sen pahemmin, päätin perua 110-luokan ja mennä vain 120cm.

Luokka ratsastettiin vasta 5 aikaan illalla. Aamusta kävinkin Akun kanssa pitkällä kävelylenkillä. Täytyy kyllä sanoa että Akun käytös on nyt tuon Saksan reissun jälkeen parantunut ihan hrveästi. Se kunnioittaa mua myös maasta nyt paljon paremmin ja kaikki ylimääräinen höösääminen on jäänyt aika lailla kokonaan nyt pois. Se oli koko viikonlopun super fiksu ja käyttäytyi juuri noilla kävelylenkeillä kuin mallioppilas :) Päivällä kävin myös letittämässä sen valmiiksi ja ennen starttia harjasin ja varustin sen.

Antti oli luvannut tulla auttamaan mua verkkaan mutta uninen ystävämme pääsi paikalle lopulta viimeisten verkkahyppyjeni ajaksi :D Sain ratsastettua Akun sileällä todella hyvän tuntuiseksi, laukka pyöri paremmin kuin koko viikonlopun aikana :)

este nro. 1

Kuitenkin kun aloitin hypyt, ei niissä ollut samanlaista hyvää fiilistä kuin aiempina päivinä.. Aku veti itseään pitkäksi viimeisessä askeleessa ja hyppäsi ilman selkää. Tulin alkuun ihan normaalisti rennolla kädellä ja koitin antaa hevosen hypätä itse. Tämän seurauksena hevonen vain pudotti, pudotti ja pudotti.. Olin ihan ymmällään ja päätin laittaa seuraavalle pystylle hieman enemmän painetta. Paineen kautta puomi pysyi ylhäällä ja siirryin epätoivoisena okserille.

Kattokaa Akun peppua :D

Okserilla Aku vasta vetikin itseään pitkäksi ja olin ihan epätoivon partaalla. Kysyinkin sitten neuvoa Madikselta ja hän neuvoi vain tulemaan rennosti ja viimeisessä askeleessa olemaan ihan extratarkkana rentouden kanssa. Mä todella yritin mutta eipä se meno siitä paljon paremmaksi muuttunut. Kun olin kävellyt hetken, pääsi Anttikin lopulta paikalle ja hyppäsimme vielä pystyä.

Aku venyttää kaulaansa nykyään hypyissä paremmin

Muutimme sen verran lähestymistä, että kaarteesta ulos tultaessa tein hieman isomman pidätteen jonka avulla tasapainotin laukkaa sen verran, että Aku tajuaisi jäädä enemmän takajaloilleen. Pidätteen jälkeen mun piti rentoutua aivan täysin. Näin saimme muutaman hyvän hypyn tehtyä ja sitten pitikin kiirehtiä jo radalle. Aku oli todennäköisesti hypyissä hieman maitohapoilla edellisestä päivästä ja siksi ei selviytynyt verkasta ihan niin kunnialla.

Lähtökohdat olivat siis kaikkea muuta kuin hyvät. Päätin kuitenkin olla relampi kuin edellisen päivän radoilla, oli tuloksena sittem 2 tai 20 puomia. En halua, että Aku palaa taas siihen moodiin että autan sen joka esteestä yli. Myös silloin kun se on väsynyt, täytyy sen suorittaa itse ja mun täytyy olla rento.

Ykköselle pääsimme hyvään paikkaan, mutta sieltä saimme tylsän tilastopuomin. Tylsä alku siis radalle.. Kakkoselle hieno hyppy ja kolmoselle pääsin hyvin kuudella laukalla. Sarjalle koitin tulla pienesti ja rauhassa sisään, mutta vieolta näätte kuinka Aku vetää itseään A-osan päällä ihan järjettömän pitkäksi.. Koitin tulla nopeasti välissä pystyyn, tehdä ison pidätteen ja saman tien rentoutua. Yritys hyvä, mutta silti pudotus. Antti neuvoi mua ensi kerralla käyttämään tuollaisessa tilanteessa enemmän ääntä, jolloin pidätteeseen saa hyvän lisävaikuttajan. Vitoselle tehtiin hieno hyppy, samoin kutoselle. Seiskalle olisi pitänyt rauhoittaa välissä hieman rytmiä, mutta sinnekin ihan ok. Kasille liian kaukaa, mutta ainakin ratkaisin ja vielä eteen päin enkä nypyttämällä taakse ;)

Kokonaisuudessaan siis ihan jees. Kun tuon oman tekemisen saa vielä rauhoittumaan niin hyvä tästä tulee. Omaan istuntaa pitää nyt jatkossa malttaa korjata myös radalla, sen painon on pysyttävä myös isommissa hypyissä paremmin jalustimilla ja ylävartalon on jäätävä pystymmäs! Ensi kerralla startataan Akun kanssa jälleen Ypäjällä ja sitä ennen päästään Niken rääkkiin :)

Alta näätte kisavideon. Kun treenaa sillä idealla, että haluaa kehittää itseään ja etenkin hevosta, ovat nuo pienet onnistumiset, joita tälläkin radalla nähdään, tosi tärkeitä asioita. Se voittaminen on nyt jäänyt jotenkin niin toissijaiseksi asiaksi.. Haluan vain pitää Akun kunnossa ja viedä sitä eteen päin niin pitkälle kuin vaan on mahdollista. Eikä se 130-taso kuulemma ole meidän kohdalla yhtään mahdoton! Mutta laitetaan ensin nuo 20-radat rauhassa kuntoon :)

linkki videoon