Etelän aakkoset

Tein aikoinaan Saksan reissusta tällaisen aakkoset-postauksen ja päätin tehdä tästäkin pidemmästä ulkomaan reissusta nyt saman homman! Toivottavasti tykkäätte, koitin mahduttaa mukaan kaikkea vähän erilaista infoa kuin aiemmin :)

Anu&Auni. Ilman näitä tyttöjä en olisi kyllä selvinnyt reissusta. En niin töiden puolesta kuin henkisestikkään. Oltiin reissussa kuitenkin 3kk ja nää tytöt oli mulle kuin perhe koko ton matkan ajan. Anu oli siis meidän hevosenhoitaja ja asuttiin koko aika yhdessä meidän rekassa. Auni taas asui meidän vieressä ja oli Emman hevosenhoitaja. Käyntiin aina yhdessä töiden jälkeen syömässä tai hengailtiin rekassa ja juotiin teetä tai syötiin jotain hyvää <3

Bileet vei tyttöjä tai tytöt vei bileitä.. Miten sen nyt sanois :D Rankka työ vaatii rankat huvit. Bileitä olis tosiaan ollut tarjolla keskiviikkosin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Me käytiin yleensä juomassa muutamat aina keskiviikkosin koska tarjolla oli ilmaisia burgereita. Täytyy kyllä myöntää että päädyttiin ehkä puolet myös noista kerroista olemaan vähän pidempää ulkona kuin 23 :D Mutta, perjantaisin ei menty oikeastaan koskaan ulos ja sunnuntaisin tultiin melkeen aina ajoissa kotiin!

Partytime

Cascalinus oli hevosista mun mielestä se joka reissussa kehittyi eniten. Aivan ihana ori joka kasvoi henkisesti tuolla reissussa niin paljon että ei voi olla kuin ylpeä <3 Tottakai se myös oppi paljon uusia asioita mutta siitä tuli oikeasti iso poika tuolla reissussa. Tuosta hevosesta tulee ihan jotain huikeeta kun se vaan saa kasvaa rauhassa ja saa selkäänsä oikeat tyypit!

Despacito soi sekä Espanjassa että Portugalissa ihan koko ajan kaikilla kanavilla ja joka paikassa! Eli jos sitä ei oltu ajettu loppuun tohon reissuun mennessä niin viimeistään ton matkan jälkeen osas kaikki sanat etu ja takaperin ulkoa :D

Etuoikeutettu fiilis kyllä jäi käteen tuosta reissusta. Sain niin paljon lisää tatsia hevosiin ja tutustuin niin moniin uusiin ihaniin ihmisiin ettei mitään järkeä <3 Nyt innolla odotan jos pääsisin Vilamouraan uudestaan syksyllä - pomo väläytti että mentäisi sinne :D

Fanta Limon on mun ehdoton ykkönen mitä tulee limuihin :D Suomesta saa jotain saman kaltaista mutta ei tuota samaa Fanta Limonia mitä Espanjasta.. Ainakaan se ei maistu samalta.. Tuota limua tuli taas kulutettua enemmän kuin laki sallii! Muistan että edelliseltä Sunshine Tourilta ostin lavallisen limua kun muut osti viinejä kun kerrankin oli tarpeeksi iso auto (hevosauto) jolla ne kuljetettiin Suomeen :D

Goffinet (Thierry Goffinet) jäi ehdottomasti Emma Stokerin ohella mieleen ratsastajista. Super pieni mies jonka menoa oli huikeaa seurata. Sain häneltä paljon ideoita omaan ratsastukseen etenkin istunnan käytöstä. Voisin vannoa että hän ei montaa senttiä mua pidempi ollut, joten oli helppo samaistua hänen tyyliinsä ratsastaa. Hän ratsasti niin nuoria hevosia kuin GP-luokkiakin ja pärjäsi tourilla ihan mukavasti :)

Hevosauto oli mun ja Anun koti siis koko reissun ajan. Helasoiden auto sopii kyllä kahden henkilön kodiksi oikein hyvin jos kemiat pelittävät :D Se on kuitenkin vähän kuin asuisi pienessä yksiössä kahdestaan KOKO ajan jonkun kanssa. Me jaettiin kuitenkin kaikki ruoat, tauot, herätykset ja surut ja murheet keskenämme joten jonkun ei niin huikean tyypin kanssa se olisi saattanut olla aika haastavaa :D Meillä oli molemmilla ihanan isot sängyt ja vaattet mahtuivat hyvin toisella ohjaamoon ja toisella yläsängyn kaappeihin joten tilaa oli ihan hyvin.

Ihmiset olivat molemmissa paikoissa aivan älyttömän ystävällisiä. Aina kun tarvitsi, sai apua ja kaikki olivat muutenkin joka paikassa niin auttavaisia ja kohteliaita. Etenkin Vilamouran hevosten "ruokapalvelu" oli ihan huikea. Kun tilasi heinää tai olkea, pojat toivat ne aina todella nopeasti ja kantoivat ne aina sisälle talliin asti. Lisäksi me oltiin tilattu esim. Hartogin rehuja suoraan kisapaikalle niin toimihenkilöt toivat ne isolla lastaajalla hevosautolle ja nostivat ne suoraan sisään ja meidän ei tarvinut itse nostella niitä yksitellen :D

Jäätelöä tuli syötyä helposti litra kahteen pekkaan yhden illan aikan :D Meillä oli meidän pienessä jääkaapissa aina kaksi pakettia jätskiä ja sitten isossa pakkasessa (joka oli hevosten kylmäsuojille) vielä ainakin kaksi pakettia.. Melkoisia jätskihirmuja voisin sanoa :D

Kielimuurin kohtasi aina välillä jos kenen kanssa. Ihan vain englanniksikin välillä, kuka muka tietää mikä on esim. huulipuristin englanniksi? Siinä sitten aina selitit ja kuvailit mitä tarkoitit jos sana oli hukassa. Ja niitä portugalilaisia en ymmärtänyt ollenkaan enkä hirveästi niitä espanjalaisiakaan :D Kaikesta kuitenkin aina selvittiin vaikka vähän haasteita välillä olikin.

Laatu sai tuolla reissussa ihan uuden merkityksen hevosten suhteen. Etenkin nuorten hevosten luokissa näki niin uskomattoman laadukkaita hevosia, että huhhuh. Tietysti GP luokissa ja muissa hieman isommissa luokissa näki myös todella hienoja hevosia, kisoja olisi voinut katsoa aamusta iltaan helposti jos ei olisi ollut töitä :D

Marina oli Vilamouran keskusta. Paikka itsessään oli tosi pieni mutta todella kaunis ja sympaattinen. Käytiin siellä muutamia kertoja syömässä ja sunnuntain bileet oli aina Marinan yhdessä irkkupubissa. Ravintoloita Marinassa oli todella paljon, mutta muuten kauppoja ostosten tekoon siellä oli melko niukasti.

Syömässä Marinan Tex Mex mestassa

No Solo Italian oli meidän lemppari kaikista ravintoloista. Se ei ollut mitenkään huikea, mutta sieltä sai hyvää pastaa, pizzaa ja lasagnea. Mutta ennen kaikkea siellä oli huikeat jäätelöannokset <3 Käytiin siellä varmaan melkeen kerran viikossa isommalla porukalla ja otettiin aina eri jätskiannokset koska haluttiin kokeilla kaikkia mahollisia :D

Nää jädeannokset <3

Orit olivat kyllä reissun aikana niin iloksi kuin suruksi. Niiden kanssa sai kyllä koko ajan miettiä mitä tekee ja missä tekee ja miten tekee. Karsinoihin piti virittää sähköt ja piti huolehtia että toiselle puolelle ei laitettaisi tammoja mikä oli hieman haasteellista kun toisen puolen hevoset ei ollu meidän hevosia :D Mutta kyllähän niillä oli ihana ratsastaa kun pojat oli niiiin hienoja <3 Etenkin Christeristä tuli lähes joka kerta kehuja kun oli ratsastamassa..

Christer ja Carlo

Pol Tina, Tina Pol. Tämä nainen omistaa ison tallin ja kasan hevosia Sveitsissä. Hänen kaksi ratsastajaa ja 12 hevosta olivat myös tourilla, mutta harmillisesti vain ensimmäiset 4 viikkoa. Heillä oli ihan Super tiimi täynnä kivoja tyyppejä. Hoitajia oli kolme ja molemmat ratsastajat olivat mukavia. Enemmän meillä tuli kuitenkin vietettyä aikaa noiden hoitajien kanssa koska he kävivät meidän kanssa aina syömässä ja juhlimassa kun tallit ja hevoset oli hoidettu - ratsastajat menivät aina jo aiemmin syömään :D

Quatro. Me oltiin kyllä aikamoinen neljän kopla Anun, Aunin ja Wilman kanssa :D "Hullut suomalaiset" niin ku lähes kaikki tapas sanoa :D Lisäksi multa ei toi Espanja eikä Portugali vääntyny niin yhtään mutta numerot sentään osasin. Lisäks tää oli niin vaikee kirjain etten keksiny muuta vaikka toikin taitaa olla italiaa eikä espanjaa :D

Ranskalaiset parissakin eri tarkoituksessa :D Niin kuin aiemmin mainitsin, käytiin iltaisin usein syömässä kisapaikan raflassa ja otettiin melkein aina ranskalaiset ja jotain muuta. Hyi kun epäterveellistä.. Mutta ranet ja majoneesi oli pitkän päivän jälkeen parasta <3 Ja olihan kisoissa myös paljon kivoja ranskalaisia tyyppejä joihin tuli tutustuttua :)

Sangria oli sitten kyytipoikana usein noille ranskalaisille ja ranskalaisten kanssa :D Tarjolla oli punaista tai valkoista sangriaa ja otettiin yleensä aina valkosta. Bileissä se kannu jostain syystä täyttyi aina henkilökunnan puolesta kysymättä säännöllisin väliajoin aina ilmaiseksi.. :D

Tuuli meinasi välillä yltyä niin Espanjassa kuin Vilamourassa niin kovaksi ettei mistään tullut mitään. Milloin kaatuivat esteet, millon meinasi teltta suurinpiirtein lähteä lentoon ja välillä tuntui että meinasi itse karata tuulen mukana. Välillä laitoin Aapollekkin korvahupun ihan vain sen takia kun tuuli häiritsi sitäkin niin paljon.

Unelma. Kyllä mun täytyy myöntää että tollanen reissu on ihan unelma. Jokainen joka tollaisesta haaveilee ei kyllä pety kun pääsee paikalle. Jo se pelkkä reissaaminen Euroopan halki hevosten kanssa on kaikessa rankkuudessaan ihanaa. Ja kaikki ne fiilikset ja kokemukset mitä tuolla sai kokea - parasta!

Vilamoura oli Mijakseen verrattuna mun mielestä kivempi ympäristöltään ja elämältään mutta Mijaksessa taas oli helpompaa treenata ja olla hevosten kanssa. Talli oli kiinteä ja oli laukkarataa yms, mutta Vilamourassa oli ihanan paljon ihmisiä ja tunnelmaa.

Myös Madis kävi moikkaamassa <3

Wilma tuli auttamaan meitä kahdeksi viikoksi Vilamouraan. Wilmahan on auttanut mua jo monta vuotta ja on varmasti ihan tuttu tyyppi monelle mun somekanavan seuraajalle :) Wilma sai reissun multa vähän kuin "palkkana" kaikesta tehdystä työstä viime kauden aikana. Wilmasta oli ihan hirmuisesti apua ja musta oli myös kiva että Wilma pääsi näkemään vähän isommat kisat ja nauttimaan reissusta :) Uskon että saan Wilman myös nyt kesällä johonkin isoihin kisoihin mukaan, täytyy vaan vähän sumplia aikatauluja!

Wilma

X-ray oli monilla hevosenomistajilla käytössä lekureiden puolesta Vilamourassa. Hevosia myytiin ja ostettiin aika tiuhaan tahtiin joten lääkärit tekivät hyvää tiliä ostotarkastuksilla!

Yskä riivasi meitä kaikkia suomalaisia lyhyemmän tai pidemmän jakson Vilamourassa. Mua tuo paholainen vaivasi yli 4 viikkoa!! Yksi viikko oli aivan hirveä, ääni lähti ja kurkku ei ole ikinä ollut noin kipeä. Vielä Suomeen päästyänikin kurkku oli ihan sairaan kipeä ja ekaa kertaa elämässäni menin hakemaan kunnon lääkkeet yskään ja sain kuulla että mulla oli kurkunpään tulehdus ja poskiontelon tulehdus.. Onneksi lääkkeet purivat hyvin ja sain kaikki taudit kumottua.

Zaatana. Kyllä te tiedätte. Välillä menee hermo ja ulkomaalaiset haluaa aina oppia edelleen 30 vuoden iässä kirosanoja muilla kielillä. S ei ihan taivu monilta suomalaiseen tapaan joten usein saatana käänty zaatanaksi :D

Ämpärijuotto. Kaikki meidän 14 hevosta oli koko Vilamouran ajan ämpärijuotolla.. Onneksi meillä oli maailman paras letku ja liitin, joiden ansiosta vesien täyttö meni paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin kantaen..

Talli Aapon kyydistä kuvattuna

Ötökättömyys. Siellä ei ihan oikeasti ollut mitään ötököitä ainakaan tuohon vuodenaikaan. Ei niin Espanjassa kuin Portugalissakaan!! Oli aika luksusta sekä hevosille että ihmisille :)

Mijaksen treenejä

Mulla on Mijaksesta ihan hävettävän vähän kuvia.. Huomasin selatessa puhelinta että lähes kaikki Mijaksen ajalta otetut otokset on videoita ja mä edelleen koitan jotenkin saada ne kaikki editoitua yhteen pätkään.. Mutta kuvia on vaan kourallinen, sorry to tell... Onneksi sentään Vilamourasta on enemmän kuvia!

Mutta, mietiskelin tässä että voisin hieman kertoa viikottaisista treeneistä ja ylipäätänsä siitä, miten hevoset liikkuivat treenien osalta tuolla Mijaksessa. Viikko-ohjelma tietysti vaihteli sen mukaan oliko kengityksiä, estetreenejä tai muuta erikoista, mutta noin pääpiirteittäin systeemi oli aika sama viikosta toiseen.

Pirkko ja auringonlasku

Kaikki kisaavat hevoset pyrin hyppäämään kerran viikossa ja tekemään yhden puomi/kavalettitreenin kunnon hyppytreenin lisäksi. Viikko-ohjelmaan kuului myös yksi laukkarata-päivä, joka korvasi maastoilua ja kaksi tai kolme sileän treeniä hevosen fiiliksestä riippuen. Yksi noista sileän treenin päivistä oli yleensä jonkin sortin "kuntolaukka" päivä, jolloin tein hevosten kanssa paljon intervallitreenejä. Meidän kenttä oli niin iso että pystyin hyvin tekemään siellä isoa laukkaa niin että hevoset kuitenkin pysyivät kuulolla ja työskentelivät samaan aikaan vaikka ideana olikin kasvattaa niiden kuntoa. Nelivuotiaiden orien kanssa tein töitä useamman kerran viikossa kuin olin ajatellut. Kaikki orit olivat tottuneet ulkoilemaan Suomessa tarhan, ratsastuksen ja kävelykoneen merkeissä joten voitte kuvitella miten paljon ne keräsivät virtaa itseensä kun kaikki tuo väheni kahteen kävelytykseen ja yhteen ulkoiluun. Otin kaikki orit yleensä neljä kertaa viikossa oikeisiin töihin. Tein yleensä yhden kerran puomeja ja hyppyjä, kerran kunnon sileän treenin ja kaksi kertaa joko kentällä kevyemmin tai pohjan salliessa osittain laukkaradalla. Yhtenä päivänä viikossa orit saivat juosta liinassa jotta olisi myös satulaton päivä. Tällä systeemillä kaikki pysyivät nahoissaan ja tyytyväisenä :) Ratsastusajathan noiden nelivuotiaiden kanssa eivät välttämättä ole kovin pitkiä, jo 15 tai 20 minuuttia riittää usein jos hevonen tekee kaiken niin kuin pyydetään.

Laukkaradalla tein siis kaikkien hevosten kanssa sen mukaan mitä pohja salli. Kun pohja oli huollettu, siellä pystyi hyvin laukkaamaan mutta jos sitä ei oltu kasteltu tai lanattu, pysyttäydyin vain ravissa. Laukkarata kiersi kaikkia kenttiä ja oli ihan kunnon laukkaradan kokoinen ja kun sen oli esim. kaksi kertaa ravannut ympäri, tiesivät hevoset jo tehneensä töitä. Siihen kun pystyi vielä lisäämään kierroksen tai kaksi laukkaa, niin hyvä treeni oli taattu. Hevoset olivat enemmän kuin tyytyväisiä laukkaradalla, se selkeästi virkisti niiden mieltä ja korvasi maastoilua hyvin.

Sileän päivinä koitin pitää hevoset vetreinä ja lisäämään niiden kumimaisuutta. Halusin hevoset sileällä jalan eteen niin että ne olivat hyvin omilla jaloillaan takaosan päällä, kuitenkin niin että ne tekevät töitä rennosti. Tein paljon siirtymisiä askellajien sisällä, jotta hevoset oppisivat jäämään entistä enemmän takajaloilleen ja kantamaan itseään paremmin. Mitä paremmin ne jaksavat tehdä sen sileällä, sitä helpompi niiden kanssa on suoriutua radalla kun tehtävät esteiden välissä eivät tuota hankaluuksia. Näin kirjoitettuna kuulostaa helpolta, mutta toteutus tietysti vaatii vielä aika paljon lisää kuin vain teorian ;) Lisäksi sileän treeneissä pidin paljon mukana vastalaukkaa (paitsi oreilla), joka auttaa mm. hevosen suoristamisessa.

Estetreenejä tein niin yksin kuin Joonaksen ja Emman kanssa. Yhden kerran meillä oli myös mukana Jouni Saari, mutta hänen oma ravintola piti hänet niin kiireisenä että treenasimme lopulta eniten Emman kanssa.
Tykkäsin Emman tyylistä auttaa. Valmennus oli tarkkaa, tinkimätöntä ja tavoitteellista. Emmalla oli aina mielessä selkeä tavoite treenille ja aina aloitettiin sileän työstä. Tehtiin paljon sivuttaisliikkeitä, muunneltiin askelpituutta laukassa ja haluttiin koko hevonen töihin. Kertaakaan ei alettu hyppäämään ennen kuin hevonen oli avuilla. Sain Emmalta ihan hurjasti apua kaikkien hevosten, mutta etenkin suuria edistysaskeleita tapahtui Aapon ja yhden 5-vuotiaan tamman kanssa. Vaikka tuon tamman kanssa ei montaa kertaa keretty hypätä (tammalla oli pieni virus, jonka takia se oli reilun viikon sivussa) niin silti juuri sen hevosen kanssa saatiin kuitenkin ihan hurjasti aikaan jo ihan muutaman hyppykerran aikana.
Aapon kanssa taas tuntui kuin olisin päässyt seuraavalle tasolle oman "zen-tilan" löytymisen kanssa. Emma sai mussa aikaan uudenlaista rauhaa ja huomasin että mitä enemmän uskalsin laittaa jäitä hattuun niin sitä paremmin kulki. Opin jättämään "ensimmäisen etäisyyden" omaan nojaansa ja uskalsin luottaa seuraavaan. Jo pelkästään tämä toi mun ratsastukseen huomattavan kehityksen. Lisäksi Emma oli tosi tarkka mun istunnasta, sitä kaipaan kyllä tosi paljon etenkin nyt kun taas ratsastan paljon ilman valmennusta. Moni valmentaja unohtaa tuon istuntapuolen ja valmennettavat sortuvat tyhmiin virheisiin puutteellisen istunnan takia. Olisi ihan täydellistä jos joku kerran viikossa juoksuttaisi mut liinassa tai pitäisi istuntatunnin.. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ;)

Kävelykone ja tallit C ja D. Kuva on otettu meidän tallin ovelta

Vaikka päivät olivat täynnä hevosia, ratsastusta ja muita askareita niin kerkesimme parina päivänä myös ulos omalta kukkulaltamme :D Yhtenä päivänä kävimme mm. porukalla Mijaksen ihanassa kylässä, josta tuo alla oleva kuva on. Täytyy kyllä sanoa että vaikka kuinka tykkään Suomesta ja muista pohjoismaista ja niiden historiasta ja kulttuurista niin kyllä näissä Espanjan kylissä on jotain tosi lumoavaa kaiken sen osalta. Kaikkia niitä kapeita katuja olisi voinut tallustella vaikka kuinka kauan.. Tykkäsin paikasta kyllä ihan älyttömästi. Jokainen ennen reissua kuulemani sana Mijaksen upeasta valkoisesta kylästä piti kyllä paikkansa.

Mijaksen kylä

Moni on somessa kysellyt pitkin reissua lämpötiloista. Tammikuuhan on vielä osa Espanjan talvea, joten vaikka välillä pääsi nauttimaan teepparissa auringosta, niin kyllä suurin osa ajasta tuli vietettyä joko pitkähihaisessa ja toppaliivissä tai vähintään siinä pitkähihaisessa. Aamuisin ja iltaisin 7 jälkeen tarvitsi aina kevytuntsikan ja öisin mittari saattoi näyttää vain 5 astetta. Siihen kun lisättiin napakka tuuli niin ei se aina ihan juhlaa ollut :D Ja voin kertoa että kun Espanjassa sataa niin siellähän sitten sataa.. Ei puhuta mistään Suomen sateista vaan sitä vettä tulee kuin painepesurista.. Silloin ei todellakaan tee mieli mennä ratsastamaan.. Ja tuuli puhaltaa suoraan mereltä, josta hyvänä esimerkkinä oli se, että esteet eivät tuulisina päivinä pysyneet pystyssä ollenkaan ja esimerkiksi kottikärryjä työntäessä lantalaan kaikki purut tuulivat suoraan naamaan jos käveli vastatuuleen :D Eli vaikka kuvissa ja videoissa paistaa are, niin ihan superkateellinen ei kannata olla ;)

Mijaksen rutiineja

Vaikka bloggaamisesta onkin nyt ollut taukoa, niin ajattelin hieman palailla blogin ääreen ja laitella teille pikkuhiljaa kuvia ja videoita reissusta. Olisi ollut ihanaa pitää teidät ajantasalla koko reissun ajan, mutta aikataulut eivät oikein antaneet periksi ja iltaisin pitkien päivien jälkeen olin rehellisesti sanottuna niin puhki ettei tullut mieleenkään käynnistää konetta :D Lisäksi wifiä ei ollut ja netin jakaminen olisi syönyt mun kuukausittaisen nettimäärän melko nopeasti..

Mulla on itseasiassa varmaan enemmän videoita kuin kuvia reissusta, joten heti kun vaan ennätän editoimaan niin saatte kyllä ihan mukavan määrän videoita :D Tähän alkuun laitan nyt ihan aikajärjestyksessä eka Mijaksesta juttuja ja sen jälkeen Vilamourasta.

Mijaksessa olimme siis kuukauden verran. Paikka oli mielestäni todella kiva, etenkin isot kentät ja laukkarata olivat iso plussa. Oli ihanaa kun pääsi treenaamaan nuorten hevosten kanssa myös laukkaradalla, se toimi ikään kuin maaston korvikkeena. Talleja oli yhteensä yli 10, mutta hevosia oli noin kuudessa. Paikkahan oli aiemmin todella suosittu kisakeskus, mutta kaupunki ja kisojen järjestäjä eivät saaneet enää asioita sovittua ja kaupunki päätti heidän välisen sopimuksen ennen aikojaan ja tämän vuoksi mekin jouduimme lähtemään Vilamouraan kisoihin. Mijaksessa oli ratsastajia mm. Ruotsista, Puolasta, Meksikosta ja Irlannista. Ihmisiä oli ns. tarpeeksi mutta ei liikaa.

Päivärutiini meillä oli aika lailla sama joka päivä. Aamu alkoi klo 7 hevosten ruokinnalla, jonka jälkeen aina joko minä, tai hevosenhoitajamme Anu kävelytti hevoset ja toinen siivosi sillä välin karsinat. Mijaksessa oli myös kävelykone mutta sen pohja oli niin karmaiseva, että emme halunneet laittaa hevosia sinne. Kun talli oli tämän jälkeen vielä lakaistu, kävimme aamupalalla. Tämän jälkeen alkoi ratsastusurakka. Yleensä ennen päiväruokia (abaut klo 12) ehdin ratsastaa 2-3 hevosta ja päiväruokien jälkeen loput. Kun hevoset saivat päiväruoat menimme myös itse joko autoon tai läheiseen ravintolaan syömään.

Klo 16 hevoset saivat aina Hartogin lusernea 5-10 litraa hevosesta riippuen. Heinä ei ollut siellä laadultaan kovin huikeaa, mutta onneksi olimme tilanneet riittävästi pakatuissa umpipaaleissa tulevaa Robinsonia, joka oli hieman vahvempaa. Kaikkien näiden kombo oli lopulta oikein hyvä mix. Iltahommat, eli karsinoiden siivouksen ja hevosten talutuksen aloitimme yleensä klo 18 aikoihin. Hevosten kävelyttämiseen kului aika paljon aikaa koska niiden oli tärkeää päästä ulos ratsastuksen lisäksi myös ihan vain talutukseen, koska kotona ne ovat tottuneet olemaan ulkona 4-6h päivittäin. Klo 20 aikaan ruokimme yleensä hevoset ja laitoimme toiset loimet ja pintelöimme niiden hevosten jalat jotka olivat sinä päivänä hypänneet. Vaikka päivisin saattoi olla 15-20 astetta lämmintä, oli öisin todella kylmä.

Ruoista sen verran, että olimme tilanneet siis paikan päälle valmiiksi Robinsonilta heinää (samanlaista kuin Prohay) ja Hartogilta väkirehut. Paikan päältä oli mahdollista ostaa kuivaheinää, olkea ja purua, mutta väkirehuja hieman heikommin. Meille tämä oli oikeastaan ainut vaihtoehto, koska hevosia oli 14, eli emme mitenkään olisi voineet kuljettaa Suomesta kaikille väkirehuja ja heiniä. Ne, joilla on rekka esim. 5 tai 6 hevoselle, mutta vain 2 hevosta, saavat hyvin mukaan ainakin väkirehut sekä paljon heinää. Meillä oli Suomesta mukana kaksi isoa kanttipaalia, jotka riittivät matkan ajaksi sekä muistaakseni ensimmäisen viikon Mijaksessa.

Tässä oli nyt ensimmäinen pätkä reissusta, kertokaa ihmeessä mitä haluaisitte kuulla jatkossa. Päivittelen sitä mukaan kun saan videoita ja kuvia kaivettua esiin. Ajattelin tehdä ainakin reissun ABC:n minkä tein aikoinaan myös Saksan reissusta ja tietty laittaa erikseen vielä kisavideoita.

Matka Espanjaan. Osa 3.

Kun yö Saksan ja Ranskan rajalla oli vietetty, aloitimme etapin kohti Lyonia. Matka sujui jälleen hyvin ja olimme perillä jo valoisan aikaan. Tämä oli todella kivaa vaihtelua koska muissa paikoissa olimme aina vasta pimeän tullen perillä. Nyt näimme koko hienon laukkaradan ja pääsimme ottamaan ihan kuviakin :D

Näkymää tyttöjen autosta

Lyonin rata oli todella hieno ja tallit siistit. Ainut miinus tallissa oli se, että kaikilla hevosilla oli ns. oma koppi - seinät olivat umpiseiniä ja jos karsinan yläluukkua ei voinut jättää auki, niin hevoset eivät nähneet mistään ulos. Oreillahan luukkuja ei voinut pitää auki, mutta muut saivat rauhassa katsella ulos :)

Lyonin laukkaradalla

Hepat saivat taas samat hoidot kuin edellisissäkin paikoissa. Paljon vettä, Hartogin mössöä aivan litkuna ja tietysti märkää heinää. Kaikki hevoset myös kävelytettiin hyvin ja samalla tarkastettiin lämmöt ja yleiskunto. Hevoset olivat kaikki tosi hyvässä hapessa ja ne kaikki kyllä nauttivat siitä kun karsinoissa oli olkikuivitus.

Lyonin laukkarata. Tästä kuvasta näkee kuinka paljon Aapo laihtui matkan aikana. Nyt se näyttää jo tosi hyvältä taas.

Pääsimme itsekkin syömään oikein hulppeasti kun laukkaradan vieressä oli tosi hyvä kiinalainen buffa. Sieltä sai vaikka mitä herkkuja ja mehän oltiin aivan innoissaan Anun (hevosenhoitaja) kanssa kun siellä oli jälkkäriksi jäätelöbuffa <3 Syötiin ihan pikkusen paljon :D

Anun kanssa vesihommissa

Nukkumaan mentiin ajoissa koska seuraavan aamun ajo alkoi taas heti 5. Itse halusin olla hyvissä ajoin sängyssä koska myös mulle oli kaavailtu ajopätkä seuraavalle päivälle.

Nousimme jälleen 3 aikoihin laittamaan hevosia valmiiksi ja olimme hieman jopa etuajassa valmiita lähtemään. Kerkesimme ajaa todella kivasti aamulla koska ei ollut mitään ruuhkaa ja tiet olivat hyvässä kunnossa. Itse nukuin aamusta heti lähdettyämme abaut 4h ja sen jälkeen aloitin oman ajovuoroni, joka kesti lain sallimat 4,5h. Kimmo istui osan ajomatkasta mun vieressä henkisenä tukena koska esim. tietullien kohdalla kaistat olivat niin kapeita että pienikin arviointivirhe olisi ollut aika kallis :D Kaikki sujui kuitenkin tosi hyvin ja sain oman ajourakan vietyä kunnialla loppuun asti.

Kuskin hommissa My Little Pony arskat päässä :D

Pysähdyimme vain kerran päivän aikana ja illalla 8 aikaan olimme perillä Olivassa. Emme kuitenkaan yöpyneet Olivan kisa-alueella vaan ihan siinä vieressä melko pienellä tallilla. Siellä hevoset majoittuivat kahteen eri talliin ja edessä oli taas monen tunnin edestä ruokintaa, kävelytystä ja hoitamista. Pääsimme kuitenkin onneksi jo 12 aikaan nukkumaan ja kerkesimme nukkua 3h ennen seuraavaa herätystä.


Seuraavana aamuna herätys ei tuntunut kyllä enää missään. Ehkä se oli siksi niin helppoa koska tiesimme että kohta oltaisiin perillä. Olivastahan ajoi vain reilun 5h Mijakseen, joten kyseessä oli ihan vain pikkuinen pätkä. Tämäkin pätkä sujui rauhassa ja oli ihana nähdä niin kauniita maisemia. Mitä lähemmäs siirryimme Mijasta, sitä enemmän näkyi palmuja ja merta.. Ihanaa<3 Meillä oli itseasiassa autossa kilpailu siitä, kuka bongaa ensimmäisen palmun :D

Vika taukopaikka ennen Mijasta

Mijaksessa oltiin perillä 13 aikoihin ja siitä alkoikin sitten oma ruljanssi.. Kaikkien kamojen purku, hevosten kävelytys, paikkoihin tutustuminen yms. Onneksi Emman porukka oli jo ollut siellä muutaman päivän niin saatiin heiltä oma pikku esittely :D Postauksia on siis luvassa, heti kun niitä vaan ehdin teille väsätä :D

Hipodromon kyltti - vain yksi mäki jäljellä kohteeseen