perjantai 26. lokakuuta 2018

CSI*** Arezzo Week 2.

Maanantaina ratsastin kaikki hevoset kevyesti, koska pomolla oli koko päiväksi ohjelmaa. Tiistaina Prinssi ja Aapo viettivät vapaapäivää mutta autoin taas edellisen viikon tavoin pomoa 6-vuotiaiden kanssa. Myös tällä kertaa verkkailin hieman toista hevosta valmiiksi vaikka yleensä pomo haluaa aina itse verkata kaikki hevoset. Meidän hevosiahan ei oikeastaan koskaan juoksuteta joten se verkkamuoto ei koskaan tule pomon suhteen kysymykseen. 


Keskiviikkona tein hyvin töitä sileällä omien ja parin pomon hevosen kanssa samoin kuin torstaina. Yhtenä iltana käytiin pomon kanssa myös ihan keskustassa ja kierreltiin vähän kauppoja ja käytiin sushilla. Ihan kivaa vaihtelua kisa-alueen ja hotellin ympäristöön :D 

Perjantaina aloitettiin taas kisarupeama ja Aapolla sekä Prinssillä oli ohjelmassa 130. Aapo teki taas tarkkaa työtä ja oli nolla mutta aika ei riittänyt sijoitukseen. Noi italialaiset ratsastaa aina aikaa ja mulle on tärkeämpää tehdä hyviä tasaisia ratoja kuin ratsastaa hulluna aikaa. Prinssillä oli meidän ekassa yhteisessä 130-luokassa yksi tylsä pudotus, jokseenkin hieman turha sellainen. Normaalilla 6 askeleen linjalla se sai toisen osan okserin etupuomin alas vaikka lähestyminen ja rytmi olivat ihan kunnossa. Kuitenkin kaiken kaikkiaan hyvä rata, joten en ollut tästä huolissani! Fiilis itsessään oli hyvä eikä estekorkeus tuntunut missään nimessä isolta meille :)

Lauantaina Prinssi jatkoi 130-luokalla ja Aapo teki 135cm. Prinssillä oli hyvä vire ja se teki tosi hyvää rataa aina vikalle asti, missä se pääsi hieman juoksemaan pohjaan ja sai sen alas.. Ei päästy toiseen vaiheeseen ja yksi 4vp rata taas mulle.. Aapokin jatkoi samalla nelosella, mulla oli vaihteeksi liikaa jalkaa okserilla ja saatiin mun virheestä etujaloista etupuomi mukaan :( Millonkohan sitä oppisi olemaan rentona ja jättämään AINA tilaa niille oksereillekkin..


Sunnuntaina onneksi paikkasin omat hölmöilyt ja molemmat hevoset hyppäsivät niiiiin hienosti. Prinssi teki nollan 130 luokassa ja hyppäsi like never before. Se on yleensä niin taloudellinen mutta nämä kaksi viimeistä päivää se avasi ihan kunnolla takaa ja oli jopa vähän fläshy :D Ja Aapo oli täydellinen <3 Niin kiva nollarata 135cm luokasta ja päälle vielä 6 sija <3 Ja Prinssikin sijoittui 7. omassa luokassaan! Täydellinen päätös siis tourille ja voi että olen kiitollinen noista hevosista!!!


Mitä tällä tourilla opimme? No ainakin itse sai taas huomata sen, että kun pääsee kaksi viikkoa peräkkäin hyppäämään kahdella hevosella yhteensä 12 luokkaa niin oma ratsastus menee hurjasti eteenpäin. Rutiinia, rutiinia! Lisäksi Prinssistä opin sen, että se on hyvä aamuratsastaa aina, muuten sillä on liikaa energiaa.. Ja Aapo taas on hyvä aamuratsastaa kaksi ekaa päivää mutta vikana aamuna se ei sitä tarvitse, aamukävelyt riittävät! Ja kotiläksynä - tilaa nille oksereille!!!

CSI*** Arezzo. Week 1.

Arezzossa mulla oli mukana Prinssi ja Aapo. Molemmat hevoset olivat hypänneet Lierin kisassa Belgiassa hyvin, joten mulla oli ajatuksena hypätä Aapon kanssa ekalla viikolla muutama pienempi rata ja Prinssin kanssa taas nostaa luokkia. Tämä nimenomaan sen takia, että Aapo oli Lierissä isoimmilla radoillaan koskaan ja halusin tarjota sille muutamia mukavia pieniä ratoja väliin. Prinssi taas suoritti helposti 110 tasoa, joten halusimme nostaa sen tasoa ylemmäs, 120-luokkiin.

Saavuimme Arezzoon maanantaina, koska pomo hyppäsi muutamalla nuorella heti tiistaina. Ratsastin omat hevoset normaalisti sileällä torstaihin asti ja autoin myös pomoa parin hevosen kanssa joka päivä. Normaalista poiketen myös verkkasin pomolle 6-vuotiaita koska aikaa kahden hevosen välissä oli hieman niukasti siihen nähden mitä pomo tykkää verrytellä. Kävelin hevoset hyvin valmiiksi ja otin vähän ravia ja laukkaa jotta pomo pääsisi suoraan lämpimän hevosen kyytiin. Lisäksi loppuverkkasin aina ekan hevosen. 

Perjantaina alkoi sitten molempien mun ratsujen urakka. Oltiin ilmoitettu molemmat hevoset 120-luokkaan. Ensin vuorossa oli Aapo ja hän hyppäsi oikein mallikkaasti. Tein todella rauhallisen ja koulutuspohjaisen radan sillä fiiliksellä että halusin sen mahdollisimman rennoksi ja pyöreäksi jokaisessa kaarteessa ja odottamaan lähestymisissä, kuitenkin niin että sille jäisi hyvä tila ponnistukseen. Käytin paljon aikaa kaarteissa ja Aapo hyppäsi tosi rennosti. Toisessa vaiheessa avasin hieman rytmiä kaarteissa ja käänsin yhden pienemmän tien mutta en tehnyt mitään suurta aikaratsastusta. Nolla radalla Aapo oli lopulta luokan kolmas!

My dear friend Giulio

Prinssi hyppäsi saman luokan ja sen kanssa halusin pyrkiä säilyttämään saman rytmin alusta loppuun ja ensimmäinen vaihe olikin todella onnistunut. Toisen vaiheen ensimmäinen este oli kuitenkin juuri portin edessä, kuitenkin poispäin kaikesta ja hieman yllättäen Prinssi veti hirveää kylkimyyryä ohi esteestä. Noh, eikun takaisin esteen eteen ja pieni nevottelu ja uudestaan lähestyminen. Loppurata sujuikin ilman ongelmia ja muiden epäonnen myötä myös Prinssi sijoittui tässä 3* 120 luokassa! Jälkikäteen pomo muisti kertoa että se on harrastanut tälläistä pelleilyä myös edellisen ratsastajan kanssa..

Lauantaina Prinssi hyppäsi 125cm ja Aapo 130cm. Prinssi teki ihan jäätävän hienon radan!! Voisin sanoa että se oli kuin suoraan oppikirjasta! Kaikki tapahtui hyvässä rytmissä, olin ajoissa valmis kaikkien lähestymisien kanssa ja hevonen toimi kuin unelma.. Mutta tottakai viimeisellä pystyllä Prinssi koski puomiin ihan inan verran ja saatiin se alas.. Ilman tuota puomia olisimme sijoittuneet taas. Mutta olin niiiiin super tyytyväinen rataan!!


Aapo hyppäsi tosiaan sen 130. Rata oli sujuva ja hyvä mutta tein itse pienen lähestymisvirheen radan loppuosasta yhdelle okserille ja Aapo teki takajalkavirheen, joita se ei yleensä harrasta. Se kuitenkin hyppäsi hienosti joten sain olla tyytyväinen myös tähän rundiin :)


Sunnuntaina Prinssi meni jälleen 125cm ja Aapo 135cm. Prinssi oli todella hyvä verkassa ja fiilis radalle saavuttaessa oli hyvä. Kuitenkin heti kun sain lähtömerkin niin Prinssillä tuli joku ihme sporttivaihde päälle ja sitten mentiin.. Mulla oli ihan täysi työ saada se pidettyä käsissä kun se oli niin innoissan ja tämä kostautui sitten pysty-pysty sarjalla, joka oli valmiiksi jo lyhyt mutta tämän herran energisyyden vuoksi se muuttui vielä entistä lyhyemmäksi ja tottakai saimme b-osan alas. Harmitti tottakai, mutta eipä toisen innokkuudelle mahda mitään :D

Tuo ES:n pistaasi väri sopii niin hyvin Prinssille! Ja huomatkaa Arvin tekemä lucky charm!!

Aapo hyppäsi oikeastaan sunnuntaina viikonlopun parhaan ratansa ja tuntui aivan mielettömän hyvältä. Itse taas vaan tein ihan saman virheen kuin edellisenäkin päivänä. Jätin toiselle sarjalle liian vähän tilaa a-osan okserin eteen, joka oli vielä kaiken lisäksi ylämäkeen, joten puomihan sieltä tuli. Joten meille vain yksi nolla ekalta viikonlopulta vaikka radat sinänsä olivatkin hyviä.

Hieman mietittiin pitäisikö Prinssille vaihtaa kuolain koska se kävi joka päivä radalla hieman vahvemmaksi, mutta oli kuitenkin toisaalta ihan hallittava. Sen suu tuntuu siltä ettei se halua sinne mitään nopeaa kuolainta, vaan nimenomaan jonkun tavallisen suuosan, mutta ehkä jotain pientä vipua. Päädyimme kuitenkin vielä jatkamaan samalla kuolaimella ja katsomaan mitä seuraava viikko tuo tullessaan.

lauantai 8. syyskuuta 2018

CSIYH* Lier / Aapo

Santanderin kisan jälkeen Aapolla oli hammaslääkäri. Sen suu oli katsottu jo ennen Espanjan kisaa, mutta se päätettiin hoitaa vasta kisan jälkeen. Normaalin operaation lisäksi siltä piti nimittäin poistaa sudenhammas joka on ilmeisesti ollut suussa jo pitkään. Aapon suu on Suomessa katsottu muutamankin hammaslääkärin toimesta aina puolen vuoden välein. Kukaan ei jostain syystä ole huomannut muka tätä aiemmin, mistä olen todella ihmeissäni. Ihan poissuljettua ei tietenkään ole, etteikö se olisi puolessa vuodessa voinut sinne kasvaa mutta tämän spesialistin mukaan todella todella epätodennäköistä.. Ja kaikki "ongelmat" mitä Aapon kanssa on ollut, mätsäävät tähän sudenhampaaseen.


Aapohan on ollut aina aika herkkä edestä. Huono suu sillä ei missään nimessä ole, mutta se on ollut aina tosi herkkä ja etenkin sillon kun sisäänratsastin sen, niin se ei millään olisi halunnut tulla tuelle ja pyöreäksi. Lisäksi ajan myötä vasen on aina ollut sille hankalampi kierros, koska se on purrut kiinni oikealta ja välillä sen suupielikin on ollut nimenomaan oikealta välillä hieman auki. Noh, tämä sudenhammas oli siis vasemmalla ja kun kerroin lekurille että se saattaa normi nivelellä juosta estettä kohti viimeiset askeleet ja etten oikein ole saanut rakennettua sille taakse massaa kun se ei aina halua jäädä rehelliselle tuntumalle, niin ei lekuri ollut yhtään ihmeissään. Hän sanoi että sudenhammas on juuri sellaisessa paikassa, mihin kuolaimen paine varmasti tuntuu, joten kun olen estettä kohti yrittänyt hieman odottaa ja sulkea sitä, on se juoksemalla paennut mahdollisesti kipua. Lisäksi kerroin että nyt pelhamilla se on ollut parempi niin sitäkään hän ei ihmetellyt, koska pelhamin ketju jakaa paineen alas, jolloin Aapolla ei ole ollut mitään tarvetta juosta kuolainta pakoon. Samaa hän sanoi siitä kun se on ollut oikealla kiinni, että todennäköisesti se on vaan koittanut ajaa kipua pois vasemmalta. Aika monta yhteensattumaa musta, joten toivotaan että nyt tämän operaation myötä Aapolla olisi parempi olla.


Menin sitten 12 päivää ilman kuolaimia, eli hackamorella. Aapo toimii sillä ihan superhyvin niin sileällä kuin hypätessä, joten en ollut tästä ollenkaan pahoillani. Sileällä se toimii hakkiksella oikeastaan paremmin kuin nivelellä. 


Lieriä ennen laitoin kuitenkin sille taas normikuolaimen ja hyppäsin sekä pelhamilla että hackamorella. Siitäpä syntyi sitten pieni pulma koska hakkiksella Aapo oli musta parempi kuin pelhamilla mutta pomosta toisin päin :D Joten, kisoihin otettiin mukaan molemmat kuolaimet ja paikan päällä sitten arvottiin millä mennään!

Aapo hyppäsi koko viikonlopun 7-vuotiaiden linjaa korkeudella 135cm. Mua hieman jännitti koska olen aina ottanut Aapolle jonkun pienemmän luokan alle jos olen mennyt 135-luokan tokana päivänä. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta joten reippaasti oli vaan lähdettävä suorittamaan. Ekana päivänä menin sitten oman päätöksen johdosta hackamorella ja Aapo tuntui ihan tosi hyvältä. Tein itse vaan etäisyysvirheen esteelle numero 3 ja sen jälkeen rytmi katosi ja tein voltin ennen seuraavaa estettä. Aapo hyppäsi kuitenkin tosi varmasti ja hienosti, joten olin hevoseen tosi tyytyväinen.


Perjantaina Aapolla oli välipäivä ja ratsastin sen sileällä normaalisti. Kovasti mietin kuolainta seuraavalle päivälle koska pomo olisi halunnut että menen taas pelhamilla mutta musta jotenkin koko hevonen tuntui niin paljon paremmalta hakkiksella.. Päätin kuitenkin mennä vielä toisen päivän hackamorella koska halusin sillä systeemillä alle enemmän kuin yhden radan jottei tarvitsisi myöhemmin jossitella.

Lauantaina aloitin radan aivan liian alitempoisesti ja tein kahteen ekaan väliin yhden laukan lisää. Periaatteessa kaikki ihan rytmissä mutta vaan alitempoisesti. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja työstin kunnon laukan ja loppurata sujui paremmassa temmossa. Tosin, tokavikalle esteellä, sarjalla, Aapo otti a-osan okserin etupuomin alas ja hyppäsi ihan jäätävän hypyn b-osalle. Mulla meni muutama askel päästä taas rytmiin mukaan ja viimeinen linja, joka oli 7 laukkaa jäi vähän ahtaaksi ja sain vielä viimeisenkin alas.


Vaikka mun mielestä mun oma ratsastus vaan kusi, niin pomo oli sen verran vahvasti sitä mieltä että se kaikki oli vain kuolaimen ja mun epäkommunikointia, vaihdoin pienen painostuksen jälkeen vikalle päivälle sitten pelhamin. Noh, voitte vaan kuvitella miten herkkä Aapo oli sille pelhamille hakkiksen jälkeen.. Kaiken lisäksi pomo ei päässyt auttamaan mua verkkaan koska sillä oli oma rata samaan aikaan toisella areenalla. Verkka ei todellakaan ollut mikään meidän paras.. Aapo oli tosi stressaantunut ja mun oli tosi vaikeaa löytää hyvää ja tasaista tuntumaa. Radalla kuitenkin pääsin keskittymään ja sain jonkun mielettömän zen-tilan aikaan ja Aapo hyppäsi ihan mielettömän hyvin.

Sain alas esteen numero 4 - ajauduin vähän liian lähelle valkoista pystyä ja Aapo otti sieltä etujalkavirheen. Lisäksi sain alas vielä esteen numero 12, siellä ei ollut mitään ihmeellistä syytä, vain hieman kokemattomuutta. Näin jälkeen päin kun katsoo kuvia ja videoita tuosta radasta niin voi kyllä huomata miten sairaan iso se rata oli. Pomokin sanoi mulle luokan jälkeen että oli melkeen sanonut mulle että nyt on niin tuhtia että jätetäämpä väliin. Loppuradasta suurin osa esteistä oli ennemminkin 140 - mutta musta 135 näyttää aina isolta joten en osannut huolestua radankävelyssä :D Mutta tosiaan tuo vika pysty minkä Aapo sai alas, oli niin iso ettei se montaa sen kokoista estettä ole edes hypännyt. Kokemattomuuden piikkiin se puomi siis mutta radasta jäi niin mielettömän hyvä fiilis. Tosin, kuolaimeen en ollut tyytyväinen, joten päätettiin pomon kanssa kokeilla kumista nivel babypelhamia aiemman Super paksun babypelhamin tilalle.

Vaikka meillä olikin viikonloppuna paljon virheitä tuloksissa niin päästiin kuitenkin taas ratsukkona eteenpäin. Ja teimpä tuon viikonlopun aikana enemmän 135 ratoja kuin koskaan aiemmin yhteensä :D Rutiinia, rutiinia..

CSI* Lier / Prinssi

Santanderin kisan jälkeen pomo hyppäsi A Corunassa kolmella hevosella kilpaa ja samalla reissulla kokeilin Prinssiä. Prinssi on siis ollut pomon hevonen varmaan reilun vuoden ajan ja sen tarina on tosi pitkä, joten en ala sen kummemmin sitä selittämään. Lyhyesti voin kertoa että se on päässyt turhan paljon niskan päälle ja käyttäytyy käsiteltäessä vähän huonosti ja on ratsastaessa tosi spooky ja melko tyhmä joidenkin asioiden suhteen. Esim. se saattaa ravata jonkun kohdan ohi 10 kertaa ja 11 kerralla se ei enää voi mennä lähellekkään sitä paikkaa..


Päätettiin katsoa miten saan sen menemään noina kolmena päivänä ja jos kaikki sujuisi niin otettaisiin se mulle Alfin tilalle. Ekana päivänä juoksutin sen ratsastuksen alle koska edellinen ratsastaja sanoi sen olevan uudessa paikassa melko mahdoton aina ekana päivänä.. Sitä se kyllä olikin. Ei niin mitään käytöstapoja liinassa. Ihan kuin olisi jotain 2-vuotiasta juoksuttanut ekaa kertaa.. Hetken sai käydä siis läpi miten käyttäydytään ja sitten kapusin kyytiin. Ratsastus sinänsä sujui ihan hyvin. Hevonen kyllä osasi kaikki temput väistöistä sulkuihin mutta ei se kyllä millään tavalla ollut jalan edessä, saatikka sitten niiden välissä :D Ihan jäätävä mato ja kaikkea se kyttäsi. Mietin että mitäköhän hyppäämisestä tulee mutta se olikin se helpoin osio.


Tokana päivänä juoksutin taas ihan vain sen takia että halusin nähdä oliko edellisen päivän tuokiosta jäänyt mitään mieleen. Positiiviseksi yllätyksekseni hevonen käyttäytyi sata kertaa paremmin vaikka muutaman kerran meinasi vaihtaa itse suuntaa yms. Mutta parempaan päin joka tapauksessa. Otettiin sitten tokana päivänä myös ekat hypyt - Prinssi tuntui niissä hyvältä. Edellinen ratsastaja on mennyt sillä tuplaturpahihnalla ja pitkävartisella pelhamilla, mutta musta se tuntui sileällä niin kevyeltä että halusin kokeilla hypätä ihan vain nivelellä. Jätin ekoihin hyppyihin gramaanit koska hevonen tuntui siltä että se voisi keksiä jotain esteen jälkeen :D Hypättiin ihan vain kahta pystyä linjalla 16m välillä. Tehtiin ensin 5 laukkaa väliin ja esteiden noustessa vaihdeltiin 4 tai 5 laukkaa väliin. Kun otettiin gramaanit muutaman verkkahypyn jälkeen pois niin Prinssi koitti muutaman kerran villiintyä toisen pystyn jälkeen, mutta joka linjan jälkeen siirsin sen käyntiin niin kauan kunnes se tuntui hyvältä ja odotti. Fiilis oli kiva, tosin en tuntenut hypyssä mitään erityistä voimaa tai suurta kapasiteettia. Pomo kuitenkin sanoi että oli ostaessaan hypännyt sillä 130 radan ja se tuntui siltä ettei hyppy lopu kesken joten uskoin taitavampaa :D On kuitenkin niin paljon niitä hevosia jotka hyppäävät juuri sen mitä tarvitsee, eivätkä tippaakaan enempää - taloudellista :)

Hyppäsin vielä toisenakin päivänä verkassa muutaman pystyn ja okserin ehkä 100-110 korkeudella ja kaikki sujui hyvin. Esteissä ei ollut mitään ongelmaa mutta se kaikki kyttäys ja ylivilkkaus on sileällä kyllä sellainen asia mihin pitää perehtyä ratsastuksen suhteen huolella. Se vaan on päässyt niskan pääälle ja sitä on korjattu ihan liikaa kädellä. Pomo sanoikin että Prinssi on joutunut nyt armeijaan kun joutuu ihan tosissaan töihin - enää ei saakkaan vaan laukkailla ympäri kenttää ja pelleillä miten sattuu.
Pomosta me muodostettiin hyvä pari, joten Prinssi lähti sitten meidän mukana Belgiaan. Koska pomo on aina kovin optimistinen niin hän oli jo ilmoittanut mut Lierin kisoihin Prinssillä vaikkei edes tiedetty sopisiko se mulle :D Nooh, hevoset saapuivat Belgiaan ti iltana ja ke aamuna uusi lasti lähtikin sitten jo Lieriin kisoihin.. Lierissä ratsastin Prinssin keskiviikkona kevyesti ja torstaina olikin eka luokka :D Hyppäsin vain yhtä tähteä, korkeutena joka päivä 110cm.


Kisapaikalla Prinssi käyttäytyi nyt paljon paremmin kuin A Corunassa. Käsittelin sen melkein kokonaan itse ja tutustuin siihen ja koitin pitää yllä positiivista auktoriteettia :D Torstaina aamuratsastin sen ennen luokkaa ja työstin sen ihan kunnolla. Kun tunnen hevosen hyvin niin en tee aamuratsastuksessa yleensä mitään kummempaa, nyt kuitenkin tein normaalia pidemmän treenin. Oltiin pomon kanssa sovittu että parempi hieman mielummin väsyttää sitä kuin antaa sen olla liian villi.

Ekan päivän luokassa tein nollan. Radassa oli kivasti välejä ja pääsin tutustumaan hyvin Prinssin laukkaan. Se ei kytännyt mitään täytteitä ja käyttäytyi muutenkin paljon paremmin kuin mitä olin ajatellut. Prinssi hyppäsi tarkasti, mutta edelleenkään en tuntenut mitään suurta räjähdystä hypyissä. Jotenkin koko ajan odotin että milloin se oikeasti alkaa hyppäämään.. Mutta radasta jäi hyvä fiilis ja innolla odotin seuraavaa päivää.

Perjantaina meillä oli kisa eri areenalla kuin ekana päivänä, mikä oli tosi hyvä ajatellen sitä että Prinssi joutuisi taas erilaiseen ympäristöön. Olin jälleen aamuratsastanut sen hyvin jotta se ei olisi liian vilkas. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta Prinssi teki jälleen hyvän radan mutta mä harmillisesti avasin laukkaa vähän liian paljon ekalle esteelle ja saatiin sieltä okserin etupuomi hieman epäonnisesti mukaan. Muuten rata oli tasainen ja hyvä, ei mitään moitteita :)



Lauantaina Prinssillä oli välipäivä ja ratsastin sen kunnolla läpi. Sunnuntaina oli vuorossa 110-luokka erillisellä uusinnalla. Prinssi hyppäsi hienon radan mutta viimeiselle se meinasi tehdä källit. Vika pysty oli 8 askeleen odottava linja viistosti portin ohi ja Prinssihän oli sitä mieltä ettei se halua lähteä enää portilta pois.. Siinä vaiheessa vanha poni-pikkis heräsi eloon ja sain sen survottua pienellä raivolla yli vikasta. Radan jälkeen pomo muisti kertoa mulle että edellisen ratsastajan kanssa se on vissiin aika usein joko ihan poistunut portista ja/tai ainakin pyrkinyt sinne enemmän kuin tarpeeksi. Kuriton kakara siis! Noh, onneksi päästiin korjaamaan tuokin asia koska viimeisestä esteestä huolimatta tehtiin nolla ja päästiin mukaan uusintaan. Pomo sanoi että saan kokeilla miten se kääntyy ja kuinka paljon sillä voi laukata ihan oman mielen mukaan. Mitään hullua en tehnyt, mutta laukkasin hyvin ja käänsin etenkin kakkoselle aika pienen tien. Esteeltä numero 4 saatiin kuitenkin takajalkavirhe okserin etupuomista ja samoin seuraava pysty tuli alas. Vähän taisi väsy painaa ja pomon mukaan tuo hevonen ei ole montaa uusintaa elämässään tehnyt joten oppimisen piikkiin virheet. Saatiin kuitenkin sijoitus mikä lämmittää aina mieltä :)

Seuraavaksi olikin ohjelmassa saada Prinssi sileällä paremmaksi ja "kuriin". Lisäksi se tarvitsee paljon massaa ja lihaksia, niitä ei kuitenkaan saa ihan saman tien.. Kunnon ruokaaa ja treeniä niin tuosta kaverista tulee vielä tosi kiva!! Ekan kisan saldo oli jo tosi positiivinen joten mulla on hyvä motivaatio treenata tuota hevosta.

keskiviikko 1. elokuuta 2018

Santander**

Bonheidenin jälkeen hepat saivat levätä kaksi päivää kotona, jolloin ratsastin molemmat kevyesti vain maanantaina koska hevosten lähtö Santanderiin oli tiistai iltana. Itse lensin paikalle to aamuna koska kisat alkoivat perjantaina.

Kisa käytiin tuolla keskellä näkyvällä vihreällä nurmella - voiko upeampaa lokaatiota olla?!

Perillä oli todella lämmin ja meidän oli laitettava hevosille heti tuulettimet karsinoihin, jotta ilma kiertäisi edes vähän. Nythän koko Euroopassa on ollut poikkeuksellisen kuuma jo kauan mutta Espanjassa tällaiset lämpötilat on ihan normaaleja tähän aikaan vuodessa. Kisa siis järjestettiin aivan upeassa lokaatiossa - Espanjan Santanderissa. Tämä paikka oli kyllä yksi upeimmista kisoista missä olen koskaan ollut, niin kaunista ja kaiken lisäksi ihan meren vieressä..

Tästä näkee hyvin miten lähellä meri oikeasti oli!

Aapo hyppäsi koko viikonlopun nollaa ja sijoittui kahtena päivänä. Toisena päivänä se oli 5 ja toisena 7. Vähän mua harmitti kun vain 3 ekaa sai ruusukkeet ja loput sijoittuneet ei.. Ne ruusukkeet oli tosi hienot ja nää oli kuitenkin Aapon ekat **kv-kisat missä se sijoittui.. Mutta ruusukkeitahan ne vaan on, mutta muistoina ne olis olleet kivat :) 

VIP katsomo/teltta. Nämä ekat kuvat c. Oxersport

Ekana päivänä Aapo oli jännittynyt nurmella, eikä mikään ihme koska se on viimeksi mennyt nurmella Vilamourassa yhden luokan ja sitä ennen Ypäjällä viime syksynä. Ypäjälläkin se jännittyi mutta Vilamourassa se oli taas nurmella tosi hyvä! Onneksi päästiin nyt menemään 3 päivää putkeen nurmella ja varsinkin vikan päivän rata oli tosi hyvä!

Vikan päivän luokka oli aikaluokka ja ekaa kertaa ratsastin Aapolla vähän jo kelloa vastaan 


Menin myös Alfilla mutta se ei tykännyt nurmesta ollenkaan. Se hyppäsi aivan mielettömän hienosti verkassa, mutta nurmella se jarrutti jokaisella esteellä. Hyppäsin senkin kanssa vain 120 ja ne esteet olivat sille ihan lastenleikkiä mutta se ei vaan tykännyt siitä nurmesta.. Keskeytin ekana päivänä koska se tuntui niin huonolta ja tokana päivänä se pysähtyi 2 ulos. Onni onnettomuudessa - joku espanjalainen näki sen verkassa eikä välittänyt tuloksista ja halusi sen mukaansa. Alf sai siis uuden kodin vaikka meidän hevoset ei periaatteessa ole myynnissä. Mutta pomolla oli ollut yksi uusi hevonen jo hetken aikaa kiikarissa ja hänestä tämä oli parempi ratkaisu näin. Tietysti harmitti kun olin päässyt treeneissä menemään sen kanssa jo aika isoa ja Bonheidenin 130-luokka lupaili jo tosi hyvää.. Mutta uskon että tälläkin oli tarkoituksensa ja varmasti se uusi hevonen tulee olemaan kiva kaveri!!




Jos joku ihmettelee miksi lähdimme Belgiasta Espanjaan kisoihin, niin selitys on hyvin yksinkertainen. Tämä Santanderin kisa muun muassa on Oxersportin järjestämä ja mun pomo on tuossa yrityksessä vara tj. Joten koitetaan pyrkiä kiertämään heidän järjestämiä kisoja, joita ovat mm. La Coruna, Globals Cahmpions Tour Mexico, Nations Cup Final Barcelona tms. Tuo Santanderin kisa oli kuin pieni Global, aivan viimeisen päälle kaikki.. On kyllä tosi hienoa päästä kiertämään tällaisia kisoja! Esim. tuolla Santanderissa oli vain 60 ratsastajaa ja kaikilla max 3 hevosta. Lisäksi kilpailun järjestäjä valitsee osallistujat ja esim. mun ihan mattimeikäläisenä olisi ihan turha edes haaveilla tuosta kisasta ilman työsuhde-etuja :D Joten ei voi olla kuin kiitollinen!!


sunnuntai 8. heinäkuuta 2018

Bonheiden radat

En enää ymmärrä tätä bloggeria ollenkaan. Se ei anna mun upottaa enää videoita keskelle tekstiä. Tai no antaa, mutta sitten se hävittää kaiken lopputekstin. Ja lopulta en saanut enää lisättyä yhtään videota edelliseen tekstiin. Osaako joku auttaa tän ongelman kanssa? Tässä nyt kuitenkin pari rataa näytille Bonheidenista!




Bonheiden***

Bonheidenin kisat starttasivat jo torstaina ja me saavuimme paikalle heti aamusta. Ratsastimme kaikki sinä päivänä kilpailevat hevoset kevyesti läpi ja muut normaalisti. Pomolla oli mukana 5 hevosta ja mulla 2. Torstaina hyppäsivät pomon 6v ja mun toinen hevonen pienen, 115-120 luokan.

Torstain luokka sujui oikein kivasti, mulla oli harmillinen 1 pudotus tokassa vaiheessa mutta hevonen toimi musta hyvin. Aiemmin oon ollut huolissani yltääkö se väleihin mutta hyvin ylsi! Ekasta 1-2 välistä jätin jopa yhden askeleen pois :D Oon saanut Alfin laukkaa sileellä niin paljon paremmaksi että se näkyy nyt radallakin.

Aapo aloitti kisat 7-vuotiaiden 130cm luokalla ja hyppäsi oikein rennon radan. Harmillisesti se otti ykkösen alas mutta näissä luokissa saa hypätä myös toisen vaiheen vaikka ekassa vaiheessa olisikin virheitä. Ratsastin itse ehkä vähän huolimattomasti yhdelle pystylle ja Aapo otti sieltä myös puomin. Kaiken kaikkiaan olin kuitenkin tyytyväinen rataan koska Aapo suoritti tosi hienosti vaikka rata oli tosi tekninen.


Lauantaina mentiin samalla tasolla Aapon kanssa. Aamuratsastuksessa tein vain kaikki askellajit läpi ehkä n. 10min ajan ja kävelin sen jälkeen paljon. Verkassa Aapo oli kivan energinen ja se teki ihan mielettömän hienoja hyppyjä! Radalla sama meno jatkui ja se tekikin hienon nollan perusradalta. Tokassa vaiheessa mä en malttanut ihan antaa sille tilaa kahdelle isolle okserille ja se teki molemmille etujalkavirheen. Kaksi alas siis toisessa vaiheessa mutta taas niin hienoja hyppyjä ja rento rata!! Alf ei tosiaan hypännyt kilpaa la mutta ratsastin sen kunnolla läpi päivällä. Lisäksi tein pomolle yhden hänen hevosen joka ei sinä päivänä mennyt kilpaa.

Su olikin sitten Aapon kanssa vuorossa 135cm. Edellisen kerran kun koitettiin Vilamourassa mennä se eka 135 niin se ei päättynyt ihan niin kuin olin odottanut.. Aapo oli silloin niin jännittynyt screenistä ettei ollut millään tavalla avuilla. Nyt oli kuitenkin ihan eri ääni kellossa. Ainut minkä huomasin vaan jo verkassa, oli sen muuttunut vireystila. Se teki kyllä kaiken mitä pyysi, mutta se oli hieman väsyneen oloinen - eikä ihme. Ei se ole koskaan tehnyt kolmea päivää noin isoa tasoa. Niin reippaana se kuitenkin lähti radalle ja tsemppasi, mutta kuten videolta huomaatte, esim. kolmoissarjan b-osa pitää pistää hieman väsymyksen piikkiin. Kakkonen oli taas mun moka, en jättänyt tarpeeksi tilaa. Viimeinen okseri meni vähän meidän molempien piikkiin, mä autoin jalalla ehkä vähän liikaa mutta Aapon keskittyminen ei ollut enää ihan skarpein. Muuten olin tosi tyytyväinen rataan, joka oli muuten sama kuin 150cm rankin class -rata!!! Niin paljon tekemistä, pelkkiä puolikkaita metrejä ja ihan iso rata. Kunnialla päästiin kuitenkin todella tekninen rata maaliin ja voi että rakastin tota hevosta sen jälkeen vieläkin enemmän kuin aiemmin<3


Vaikka ei tehtykään nollaa, niin olin silti viikonloppuun tosi tyytyväinen. Aapolle tuo taso tuntui nyt hyvältä ja se oli koko viikonlopun hirmu hyvä ratsastaa. Alf meni su 130 aikaluokan, vaikka en itse aikaa tällä kertaa ratsastanutkaan. Heti alkuradasta tein itse väärän päätöksen 2-3 väliin joka piti tehdä joko eteen 7 tai todella isolla kaarella ja ottaen kunnolla hevonen takaisin kahdeksalla. Alf oli ehkä inan lähellä kakkosta ja päätin tehdä 8, koska tuota hevosta ei voi työntää ollenkaan tai muuten se stoppaa. Noh, laukka veti kuitenkin niin hyvin, että se kahdeksas askel ei ihan mahtunut ja Alf stoppasi kolmoselle. Ei muuta kun uudet vauhdit ja hyvin yli. Seuraava este oli pysty-pysty sarja mihin tulin vähän turhalla paineella sisään ja a-osa alas, mutta loppurata olikin sitten hyvä. Kiva kokemus ton hevosen kanssa, vaikka tulos ei ollutkaan paras mahdollinen.

tiistai 3. heinäkuuta 2018

Uusi tukikohta - Haras de Wisbecq

Viimeisen kuukauden ajan ollaan asuttu siis Belgiassa. Tässä alla teille ihan pieni maistiainen paikasta. Talli on todella siisti ja kaikki tilukset ovat modernit. Tallilla on yksi todella iso kenttä ja kaksi maneesia. Meillä on oma käytävä yhden toisen ratsastajan kanssa jolla on 4 hevosta, joten suurimmaksi osaksi käytävä on täynnä meidän hevosia. 



Tallilla on paljon ratsastajia eri maista kuten Israelista, Italiasta, Saudeista yms. Suurin osa ratsastajista on ammattilaisia ja he kiertävät isoja 4 ja 5* kisoja. On kyllä todellinen etuoikeus seurata päivittäin heidän treenejä ja tapaa käsitellä hevosia.

Huono puoli paikassa on ehdottomasti se ettei siellä ole minkäänlaisia maastoja. Onneksi kenttä on sen verran iso että siellä pääsee tykittämään halutessaan kyllä niin lujaa kun poni vaan jaloistaan pääsee. Kenttä on varmaan 200m pitkä :D

Aapo pääsee joka päivä onneksi laitumelle ja saa ulkoilla niin kauan kun haluaa. Yleensä se menee ulos 7 jälkeen aamulla ja mä ratsastan sen 2 aikaan ja sen jälkeen se jää sisään. Päivisin tuolla on kuitenkin niin paljon ötököitä ettei se varmaan viihtyisi välttämättä edes pidempää..

Pohjat ovat ihan ensiluokkaiset ja estekalusto on hyvä. Rata vaihtuu kahden viikon välein ja sen käy aina rakentamassa yksi belgialainen tunnettu ratamestari, jonka nimeä kukaan ei koskaan muista kun yritän kysyä :D

Sellaista tällä kertaa, seuraavaksi olisi tulossa päivitys Bonheidenin ja Santanderin kisoista :)

torstai 7. kesäkuuta 2018

Tulevat kisat

Nyt kesällä pääsen mukaan kisoihin paljon enemmän kuin olin odottanut. Pomon entinen kotiratsastaja asuu täällä Belgiassa ihan meidän lähellä ja ratsastaa kotiin jäävät hevoset silloin kun mä pääsen kisoihin mukaan :) Aivan luksusta!!

Kaikki nämä postauksen Marbella social show -kuvat c. Cristo Veber

Seuraavaksi meillä on vuorossa kisat täällä Belgiassa, Bondheidenissa. Kisat pidetään 20.-24.6. Mulla lähtee sinne mukaan molemmat hevoset mutta luokat ovat vielä hieman auki. Kyseessä on 3* kisat, joten mulle ne ovat ihan isot kisat.

Siellä olisi 7-vuotiaille oma nuorten hevosten luokka. Kolmena päivänä mentäisiin 130, 135 ja 135. Mietitään nyt vielä pomon kanssa menenkö tuota linjaa vai pikkukierrosta jossa olisi 130, 130 ja pikku GP-finaali 135. Mulla itsellä kävi mielessä että voisin mennä ihan vain 120 linjaa, koska nuo ovat varmasti isoimmat kisat jossa olen koskaan ollut joten olisi kiva aloittaa omalta mukavuusasteelta :D Mutta katsotaan mitä pomo sanoo!


Abanderadolle siellä olisi myös juuri joko tuo 120-linja tai 130, 130 ja pikku GP-finaali 135. Sen kanssa mulla on kuitenkin vielä sellainen olo että menisin mieluummin tuota pientä linjaa, kun en ole missään kunnon kisoissa sen kanssa ollut vielä.


Bondheidenin jälkeen olisi vuorossa kuulemma aivan ihana kisa Santanderissa. Tuo 2* kisa hypätään 29.6-1.7. Koska kisa on Espanjan pohjoisosassa, lähtevät hevoset todennäköisesti sinne jo hyvissä ajoin ennen kisaa, jotta niille jää aikaa taas palautua matkasta. Tuolla ei tainnut olla nuorten hevosten luokkia, joten molemmat hevoset menevät todennäköisesti 130-linjaa.


Kun Espanjan kisa on saatu pakettiin, palaavat hevoset Belgiaan kahdeksi viikoksi. Sen jälkeen olisi vuorossa 17.-22.7 4* kisa Samorinissa kaksi viikonloppua putkeen. Tuonne asti ei vielä olla mietitty luokkia, katsotaan nyt ensin miten nämä pari ekaa kisaa sujuvat :)


Meidän lähes kaikki hevoset hoidettiin Aapoa ja muutamaa muuta lukuunottamatta nyt kun ne tulivat Belgiaan. Eläinlääkäri oli tehnyt kunnon chekit kaikille mutta Aaposta ei löytynyt mitään hoidettavaa, vaikka se on tehnyt tosi pitkän kauden jo nyt. Ihanaa tietenkin että se on kunnossa, toivottavasti sama kunto säilyy <3


Nyt sitten vaan treenaillaan kohti Bondheidenia! Innolla odotan kyllä kisoja :)

keskiviikko 6. kesäkuuta 2018

Parit viimeiset kisat

Päästiin tosiaan Espanjassa hyppäämään muutamat seurakisat sekä Abanderadon että Aapon kanssa. Toiset kisat järkättiin ihan kotona meillä Escuelassa ja toiset vähän matkan päässä Marbella Clubilla.

Escuelan kisoissa Aapo meni 120 ja 130 molemmat luokat nollana ja etenkin 130-rata oli tosi hyvä. Laitan siitä tähän alle videon.


Abanderado hyppäsi myös noissa Escuelan kisoissa 120. Rata oli muuten hyvä mutta yhdellä kaarevalla linjalla jäin vähän empimään askeleen kanssa ja ruuna pysähtyi siihen mutta sen jälkeen jatkettiin taas rata mallikkaasti loppuun.

Marbellassa Abanderado meni jälleen 120 luokan. Tällä kertaa meillä oli oikein kiva rata vaikka musta tuntui että painetta oli välillä vähän liikaa mutta pomon mukaan tuo hevonen tarvitsee kisoissa tuon verran painetta ja tosi paljon tukea niin jalasta kuin tuntumasta hypyn läpi. Tehtiin tällä kertaa nollarata ja sijoituttiin toisiksi :)


Aapo hyppäsi Marbellassa 130-luokan ja tuntui ihan ok:lta. Itse sorruin muutamaan ratsastusvirheeseen, mutta se ei Aapoa haitannut :D Nollaradalla voitettiin luokka, jee! Ainahan se lämmittää mieltä kun voittaa vaikkei rata olisikaan ollut ihan paras mahdollinen.



Nyt olisi ilmeisesti viikonloppuna tarkoituksena mennä Bondheideniin treenaamaan kisoja varten. Nuo Marbellan luokat olivat niin pienet että tarkoitus olisi ottaa tuntumaa kisakorkeuteen, joka on kunnon 120 tai 130. Sieltä saan varmaan taas videoita teille näytille :)

tiistai 5. kesäkuuta 2018

Uusi kaveri kisoihin

Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, sain pomolta yhden hänen hevosen kokonaan omaan käyttöön. Tämä on tietysti ihan mieletön juttu, enkä todellakaan uskaltanut haaveilla edes mistään tällaisesta kun otin työn vastaan.

Kaikki kuvat c. Celin Lannusalu

Kyseessä on jo melko kokenut 12-vuotias ruuna, Abanderado (Andiamo - Helicon M). Jätkä on kisannut pomon kanssa 135-140 luokkia tällä kaudella ja aiemmin ilmeisesti myös 145-tasolla pomon ratsastamana. Tämä hevonen on mulle ihan täydellinen opetusmestari ja toivon todella että täytän pomon odotuksen sen kanssa.


Tähän mennessä hevonen on osoittautunut sileällä todella osaavaksi, mutta sen perus läpiratsastus ottaa välillä aikansa. Se saattaa herkästi jäädä vähän jäykäksi säästä ja nistakasta, joten käytän sen verryttelyyn paljon aikaa, jotta saan sen ihan läpi. Hypätessä se antaa hyvän, kissamaisen fiiliksen, mutta se on myös hirmu tarkka ponnistuspaikasta. Jos ei osu kunnolla, niin lentää varmasti yksin :D Ollaan kuitenkin päästy ihan hyvin toisiimme jo treeneissä kiinni ja odotankin tosi paljon nyt tulevia ratatreenejä, kun tähän asti on tosiaan tehty melko paljon vain jumppaa ja tekniikkaa. Instassa on muutamia videoita ruunasta, käykää kurkkaamassa :)


Muuten tää tyyppi on luonteeltaan maailman kiltein ja mukavin hevonen. Se ei jaksa ottaa stressiä mistään ja on aina ihan tosi lungi. Abanderado oli jo ekalla viikolla toinen mun suosikeista, joten olin enemmän kuin iloinen kun pomo ilmoitti että saan sen kisaratsuksi <3






Hevosten työstöstä

Tosiaan, kuten viime postauksessa kerroin niin mun päivä tallilla alkaa usein aamulla siinä 8 aikaan. Ekan hevosen selkään kiipeän kuitenkin usein vasta 8.45/9.00 ja pomo tulee hieman 9 jälkeen. Eka heppa saa usein siis todella pitkät alkukäynnit, koska odotan yleensä että pomo tulee kentälle ennen kuin aloitan. Tästähän ei ole hepoille mitään haittaa, päinvastoin. Lisäksi aamuisin tallilla treenaa yleensä yksi mies valmentajansa kanssa ja heidän menoaan on yleensä melko hupaisaa seurata. Kaikella rakkaudella, se mies on tosi mukava tyyppi ja hän yrittää aina parhaansa, mutta kovin lahjakas hän ei vielä ole. Hän on tosin aloittanut ratsastuksen vasta 6 vuotta sitten, joten hatun nosto hänelle että on päässyt noinkin pitkälle. Mutta siis anyway, pitkien kävelyiden jälkeen aloitan kaikkien hevosten kanssa melkein löysällä ohjalla ravaillen muutaman kierroksen. Meillä kaikki hevoset ratsastetaan aina gramaaneilla, mutta pomo ei halua että gramaania käytetään turhaan ja suurimmalla osalla hevosista se roikkuukin usein vain mukana.

Abanderado

Hölkkäkierrosten jälkeen otan normiohjan tuntumalle ja työstän paljon isoja ympyröitä ja kiemura serpentiinejä, joista on tullu mun ihan uus lemppari. Pomo rakastaa "serpentiinejä" ja mäkin oon alkanu tykkäämään niistä ihan hirveästi. Eli vähän niin kuin kolmikaarinen tai kuusikaareinen ura, mutta taivutukset venytetään linjan yli ja suoristus tehdään enemmän diagonaalin myötäisesti kuin poikkihalkaisijalle. Tämän tien myötä saa ihanasti työnnettyä hevosta sisäjalan kautta ulko-ohjalle ja molempien jalkojen väliin. Tähän lisään aina myös siirtymisiä ja eteenratsastuksia sekä kokoamisia hevosen mukaan.

Hevosesta ja päivästä riippuen teen tähän perään joko töitä harjoitusravissa tai sitten otan laukan. Hyppy-, ja kisapäivien jälkeen tehdään aina paljon "muscle workkiä", eli laitetaan hevoset liikkumaan huomattavasti enemmän ravissa kuin laukassa. Tehdään paljon avoja, sulkuja ja siirtymisiä ravin sisällä. Meidän kaikki hevoset osaa tehdä sulut diagonaaleilla ja siksakeissa ainakin ravissa, oikeastaan myös laukassa, kaikki muut paitsi yksi 6v ja toinen ori joka on 9, koska ne eivät vielä vaihda ihan sujuvasti. Mutta nekin tekevät siis sulut diagonaaleilla :) Jos otan tähän väliin alkulaukan, teen kevyesti laukkaa molempiin suuntiin ja otan sitten välikäynnin.
Abanderadon kanssa tarvitsen välillä enemmän gramaania, se on välillä todella jäykkä niskastaan ja gramaani auttaa mua työstämään sen helpommin takaa eteen ja läpi. Joka kerta pääsen onneksi työstämään sitä myös ihan löysällä gramaanilla ja tietysti on myös päiviä kun en tarvitse sitä ollenkaan.

Teen kaikilla hevosilla tosi paljon siirtymisiä, etenkin laukan ja ravin välillä kun työstän hevosia kunnolla käyntien jälkeen. Yhdistän usein siirtymiset kolmikaariselle tai jollekin muulle symmetriselle uralle, jotta saan itse jonkun pisteen ja kohdan missä haluan siirtymisen tehdä. Näin kuri pysyy yllä myös mun osalta! Kolmikaarisella teen usein, etenkin noiden kavereiden kanssa, jotka eivät vielä vaihda, vaihtoja käynnin kautta aina suoristuksessa. Jos ne tulevat hyvin käyntiin ja takaisin laukkaan, saatan tehdä jonkun yksittäisen vaihdon johonkin kohtaan, mutta jos tasapaino ei tunnu jonain päivänä hyvältä, jätän vaihdot tekemättä. Toinen hyvä vaihtoa kohti treenaava harjoitus on vastalaukka. Teen sitä kaikilla hevosilla oikeastaan melkeen joka päivä ainakin jonkun pätkän, koska se suoristaa ja edistää hevosten tasapainoa. Pomo ei ole harrastanut paljon vastalaukkaa aiemmin mutta nyt kun hän on nähnyt miten paljon se on auttanut etenkin tuota 6-vuotiasta, on hänkin jopa ottanut sitä mukaan joitain kertoja :D

Mutta ylipäätänsä, hevosia ratsastetaan todella paljon sileällä ja erittäin kurinalaisesti. Pomo haluaa että hevoset oikeasti ovat joka päivä kunnolla avuilla - ne taipuvat ja kääntyvät, pysyvät suorina ja menevät jalasta juuri siihen suuntaan kun halutaan. Mitään ei tehdä voimalla, vaan hevosten tulee reagoida hyvin ja nopeasti. Ja mikä parasta, en ole vielä tähän mennessä kertaakaan joutunut miettimään ettenkö allekirjoittaisi pomon tekemisiä tai puheita! Kaikki tehdään ajatellen hevosten parasta, mikä on huippu juttu - kaikilla ammattilaisilla se ei valitettavasti ole näin.

Se mikä mut on totaalisesti yllättänyt, on se, ettei pomo hirveästi puutu mun tekemisiin. Hän saattaa sanoa mitä haluaa jonkun hevosen tekevän jonain päivänä tai jos jostain syystä pitää tehdä kevyemmin, mutta muuten teen oman fiiliksen mukaan. Ja yllättäen, vaikka en ole saanut niin hirveästi opastusta, mun ratsastus on mennyt hurjasti eteenpäin. Kun saa tehdä ja miettiä ja sen jälkeen oivaltaa, oppii kyllä nopeasti ja paljon! Toki me jutellaan joka päivä kaikista hevosista pomon kanssa ja jaetaan fiiliksiä, mutta pääosin mä olen tehnyt hommia ihan yksin. Pomo on ollut myös paljon pois kisoissa ja mulla on ollut paljon hevosia yksin välillä kotona. Esim. pari viikkoa sitten mulla oli kotona 8 hevosta ja päätin satsata mun istuntaan ja menin kaikilla hevosilla 30min ilman jalustimia neljän päivän ajan. Olihan se rankaa mutta vitsi että se auttoi! Olin ennen tuota ajatellut että mun täytyy päästä paremmin istuinluille ja jalustimille painon kanssa ja tuon viikonlopun jälkeen on ollut niin paljon kevyempi fiilis ratsastaa ja hevoset reagoivat paremmin, tottakai.

Nämä kaikki Espanjan kuvat on ottanut Celin Lannusalu

Tietysti yksi tekijä siihen että mun ratsastus on mennyt eteenpäin, on myös se että saan ratsastaa hyvillä hevosilla. Siis oikeasti laadukkailla peleillä.. Olenhan mä elämässäni ratsastanut hyvillä hevosilla, mutta nyt kaikki hevoset ovat jo valmiiksi hyvin koulutettuja ja ratsastettuja niin omaan vaikuttamiseen on aika paljon helpompi keskittyä.

Kivaa on tietysti se, että pomo antaa palautetta sen jälkeen, kun on mun jäljiltä ratsastanut hevosia. Suurimmaksi osaksi hän on ollut vain tyytyväinen. Yhden orin jälkeen hän pyysi mua olemaan vielä nopeampi jalan kanssa, ori oli tuntunut mun jälkeen hieman hitaalta, mutta muuten on tullut vaan positiivista palautetta. Etenkin kahden muun orin suhteen, juuri nuo 6v ja 9v, jotka eivät ole aiemmin vaihtaneet. Nyt kun olen opettanut niille vaihtoja niin pomokin on tehnyt niitä joitain kertoja ja ollut tosi positiivisesti yllättynyt. Lisäksi juuri tuon 6v:n tasapaino on edennyt huimasti, mistä hän jaksaa kiittää mua aina kun on mennyt sillä :D Joten tällä hetkellä kaikki on aika hyvin!

Hevosilla on viikossa yksi vapaapäivä ja tuo 6v mennään sen lisäksi kerran tosi kevyesti ja Aapo saa yhden maastopäivän. Belgiassa on kuulemma huonosti maastoja, joten saa nähdä miten annan Aapolle tuon yhden kevyemmän päivän jatkossa. Katsotaan kun päästään paikalle :) Lisäksi hevosilla pyritään hyppäämään kerran viikossa ja toisen kerran saatetaan tehdä jotain ristikoita tai puomeja. Hyppykerroilla ollaan tähän mennessä tehty vain tekniikkaa ja jumppaa, rataa ollaan hypätty vain kerran Mijaksessa. Nyt Belgiaan mentäessä otetaan sitten lisää ratatreeniä - mä kaipaan sitä tuon uuden hevosen kanssa jonka sain pomolta kisakäyttöön. Se on ihan kokenut hevonen, mutta itse tarvitsen vielä lisää fiilistä siihen että kuinka paljon mun oikeasti pitää radalla laukata ja miten etäisyydet sitä kautta muodostuvat.

Sellaista tekstiä tällä kertaa! Seuraavaksi pari kisavideoita parista harkkakisasta ja sitten tuleekin jo tekstiä Belgiasta :)

keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Töissä

Mun uusi "koti" sijaitsee tosiaan Espanjan Esteponassa, lähellä Marbellaa. Asun siis mun pomon villassa, jossa mulla on oma tosi iso huone, vessa ja parveke. Belgiassa systeemi on sitten sama, mutta en tiedä millainen talo meitä siellä odottaa :D Pomo on jo vuosia viettänyt kesät Belgiassa ja muun ajan Espanjassa, koska kesäisin Espanjassa meinaa olla turhan kuuma hevostelulle ja kisoja on myös turhan vähän. Hevoset starttaavat Belgiaan ensi viikolla ja matkan ajaksi mä suuntaan Suomeen valmentamaan ja näkemään kavereita ja perhettä.

Täällä Espanjassa mun työpäivät alkavat 8 aikaan kun menen talliin. Meillä on tosiaan 4 hevosenhoitajaa, jotka vuorottelevat tallissa niin, että paikalla on vähintään 2 hoitajaa kerrallaan. Usein kuitenkin on niin, että yksi ajaa hevosia kisoista kotiin tai kisoihin, jolloin siellä on mukana myös toinen hoitaja jos hevosia on mukana enemmän kuin 2. Kisoja on kuitenkin enemmän tai vähemmän koko ajan, joten tämän hevoskaartin kanssa tuo hoitajamäärä on ihan ok, vaikka kuulostaa paljolta. Välillä kaikki pojat on samaan aikaan tallissa, mutta yksi saattaa hoitaa autoja kuntoon yms. jolloin hevosia hoitaa vain 3.


Pojat laittaa aina hevoset mulle ja pomolle valmiiksi, pomo tosin saapuu yleensä paikalle vasta 9 jälkeen vietyään poikansa kouluun. Itse kävelen yleensä ekan hevosen kanssa siihen asti kunnes pomo tulee, koska tykkään ratsastaa samaan aikaan hänen kanssa. Koska hevosia on molemmilla joka päivä 5-7, on meillä aikaa tehdä jokainen hevonen todella rauhassa. Itse käytän yleensä tunnin jokaisen hevosen kanssa. Välillä tietysti vähemmän, välillä jopa enemmän. Itse tykkään myös tehdä loppukäynnit itse, mutta pomo ei hirveästi harrasta niitä, koska kun hevoset viedään talliin, pojat vie ne pesulle ja kävelyttää ne vielä pitkästi.

Mulle oli alkuun tosi vaikeaa olla tallissa tekemättä mitään. Tuntui, että ihan sama mitä yritin tehdä niin olin aina tiellä. Nyt kuitenkin oon oppinut tuntemaan kaikki pojat ja sen miten he toimivat, joten musta on jo apuakin :D Edelleen pieni ongelma on se, ettei kukaan pojista puhu oikeastaan englantia.. Ja mä en puhu espanjaa, portugalia enkä ranskaa mitä pojat taas puhuvat :D Mutta hyvin me ollaan pärjätty, mitä nyt muutama missunderstanding on tapahtunut..

Yleensä ollaan valmiita tallista 2-4 välillä, riippuen siitä kuinka monta hevosta mennään. Pomo lähtee aina suoraan vikan hevosen jälkeen mutta mä jään yleensä vielä vähäksi aikaa talliin. Oon nimittäin ominut itselleni varusteiden pesun :D Vaikka pojat on kaiken suhteen ihan megatarkkoja niin mä
oon vielä niitä tarkempi putsaamaan varusteita. Nyt kun on tosi paljon aikaa, kiillotan kaiken aina ihan vimpan päälle :D Pojat on ollu tästä ihan mielissään, onhan se nyt aika tyttömäistä kuitenkin putsata kamoja ;) Aamuisin taas oon ottanut omaksi jutukseni tuoda kaikki päivän aikana tarvittavat varusteet hoitopaikalle ja sekin on sopinut pojille oikein mainiosti. Lisäksi vaihdan aina tarvittavat kuolaimet hyppypäivinä toisiin suitsiin jos on tarvetta ja fiksailen tuollaisia juttuja :D


Seuraavaksi olisi luvassa postauksia siitä mitä Aapolle kuuluu, miten me suunnitellaan meidän viikot ja kuinka työstetään hevosia ja mitä kaikkea olisi luvassa kesälle :)

tiistai 22. toukokuuta 2018

Mitä Vilamouran jälkeen?

Kun kisat vilamourassa olivat ohi, suuntasimme karavaanin takaisin kotia kohti. Mukana oli nyt kuitenkin vain 12 hevosta, koska Aapo reissasi suoraan Vilamourasta Espanjaan ja Ferrari jäi vielä yhdeksi viikoksi kisaamaan Emman kanssa koska se lähti Emman mukana Ranskaan.

Tällä kertaa reitti kulki ensin Biarriziin ja sieltä Hollannin Echtiin, josta taas Saksan Bad Segebergiin. Tässä vaiheessa yksi hevonen jätettiin Nikelle ja kyytiin otettiin sen tilalle yksi oripäiville tuleva ori. Tällä kertaa emme ottaneet lauttaa yli, vaan jatkoimme ajamista Tanskan läpi Ruotsiin. Ruotsissa yövyimme Jönköpingissä, jonka jälkeen oli jäljellä enää lauttamatka Kapelkärenistä Naantaliin ja siitä enää pikku ajo kotiin Karjalohjalle. Me ajettiin Kimmon kanssa puoliksi koko matka meidän "vanhaa" autoa ja kaksi muuta kuskia joilla oli vähän isomman yhdistelmän kortti (kuorkki ja traileri) ajoivat uutta autoa ja traileria. Matka sujui oikein hyvin, vaikka Ruotsissa meinasimme olla vähän pulassa kun pakkasta oli yöllä aika paljon ja hevoset yöpyivät ulkokarsinoissa.. Onneksi meillä oli myös villaloimet kaikille, niin kukaan ei paleltunut kolmen loimen alta mihinkään :)


Tein reissun jälkeen Helasoille vielä melkein kaksi viikkoa töitä ennen kuin lähdin taas Espanjaan. Ratsastin läpi kaikki 3-vuotiaat jotka laitoin satulaan syksyllä ja sen lisäksi otin 4-vuotiaat hommiin. Nuoriso oli innoissaan hommista ja kaikki kaverit pelitti hienosti pitkästä tauosta huolimatta. Millään näillä hevosillahan ei oltu tehty mitään joulukuun jälkeen, koska me oltiin reissussa ja kotona oli vain tallityöntekijä.

Itse olisin halunnut pitää ennen uuden työn alkamista pari viikkoa vapaata, mutta uusi pomo halusi mut hommiin mahdollisimman pian. Päätin kuitenkin lähteä Espanjaan ilman lomaa, koska pomo kertoi että mulla olisi kotona ekan viikon ajan vain 4 hevosta, koska hän oli loppujen kanssa kisoissa. Lisäksi mulla olisi kaksi hevosenhoitajaa, joten no problem ajattelin. Eka viikko oli juuri niin helppo kuin ajattelin. Menin aamulla 8.30 aikoihin talliin ja lopetin hommat 13 aikaan. Sen jälkeen menin joko kotiin tai rannalle ottamaan rennosti ja kroppa sai kyllä rauhassa palautua meidän pitkästä reissusta.


Sen verran voisin kertoa mun uudesta pomosta, että hän on tosiaan meksikolainen ja on elämänsä aikana kiertänyt kaikki mahdolliset kisat ja kekkerit. Hän on hypännyt olympialaiset, mm:t, gct finaalit yms. Tällä hetkellä hänellä on 2 160-tason hevosta ja loput 11 ovat 140 tasolla, kahta nuorta 5 ja 6-vuotiasta lukuunottamatta. Hän piti taukoa ratsastuksesta ollessaan 18-26 koska keskittyi omiin yrityksiinsä ja bisneksiin, joiden ansiosta hänellä on tällä hetkellä mahdollisuus vain ratsastaa.


Seuraavaksi teen teille juttua siitä, millaista täällä on ollut, mitä mun työnkuvaan kuuluu ja miltä tuleva kesä näyttää :)

maanantai 21. toukokuuta 2018

Etelän aakkoset

Tein aikoinaan Saksan reissusta tällaisen aakkoset-postauksen ja päätin tehdä tästäkin pidemmästä ulkomaan reissusta nyt saman homman! Toivottavasti tykkäätte, koitin mahduttaa mukaan kaikkea vähän erilaista infoa kuin aiemmin :)

Anu&Auni. Ilman näitä tyttöjä en olisi kyllä selvinnyt reissusta. En niin töiden puolesta kuin henkisestikkään. Oltiin reissussa kuitenkin 3kk ja nää tytöt oli mulle kuin perhe koko ton matkan ajan. Anu oli siis meidän hevosenhoitaja ja asuttiin koko aika yhdessä meidän rekassa. Auni taas asui meidän vieressä ja oli Emman hevosenhoitaja. Käyntiin aina yhdessä töiden jälkeen syömässä tai hengailtiin rekassa ja juotiin teetä tai syötiin jotain hyvää <3


Bileet vei tyttöjä tai tytöt vei bileitä.. Miten sen nyt sanois :D Rankka työ vaatii rankat huvit. Bileitä olis tosiaan ollut tarjolla keskiviikkosin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Me käytiin yleensä juomassa muutamat aina keskiviikkosin koska tarjolla oli ilmaisia burgereita. Täytyy kyllä myöntää että päädyttiin ehkä puolet myös noista kerroista olemaan vähän pidempää ulkona kuin 23 :D Mutta, perjantaisin ei menty oikeastaan koskaan ulos ja sunnuntaisin tultiin melkeen aina ajoissa kotiin!

Partytime

Cascalinus oli hevosista mun mielestä se joka reissussa kehittyi eniten. Aivan ihana ori joka kasvoi henkisesti tuolla reissussa niin paljon että ei voi olla kuin ylpeä <3 Tottakai se myös oppi paljon uusia asioita mutta siitä tuli oikeasti iso poika tuolla reissussa. Tuosta hevosesta tulee ihan jotain huikeeta kun se vaan saa kasvaa rauhassa ja saa selkäänsä oikeat tyypit!

Despacito soi sekä Espanjassa että Portugalissa ihan koko ajan kaikilla kanavilla ja joka paikassa! Eli jos sitä ei oltu ajettu loppuun tohon reissuun mennessä niin viimeistään ton matkan jälkeen osas kaikki sanat etu ja takaperin ulkoa :D

Etuoikeutettu fiilis kyllä jäi käteen tuosta reissusta. Sain niin paljon lisää tatsia hevosiin ja tutustuin niin moniin uusiin ihaniin ihmisiin ettei mitään järkeä <3 Nyt innolla odotan jos pääsisin Vilamouraan uudestaan syksyllä - pomo väläytti että mentäisi sinne :D


Fanta Limon on mun ehdoton ykkönen mitä tulee limuihin :D Suomesta saa jotain saman kaltaista mutta ei tuota samaa Fanta Limonia mitä Espanjasta.. Ainakaan se ei maistu samalta.. Tuota limua tuli taas kulutettua enemmän kuin laki sallii! Muistan että edelliseltä Sunshine Tourilta ostin lavallisen limua kun muut osti viinejä kun kerrankin oli tarpeeksi iso auto (hevosauto) jolla ne kuljetettiin Suomeen :D

Goffinet (Thierry Goffinet) jäi ehdottomasti Emma Stokerin ohella mieleen ratsastajista. Super pieni mies jonka menoa oli huikeaa seurata. Sain häneltä paljon ideoita omaan ratsastukseen etenkin istunnan käytöstä. Voisin vannoa että hän ei montaa senttiä mua pidempi ollut, joten oli helppo samaistua hänen tyyliinsä ratsastaa. Hän ratsasti niin nuoria hevosia kuin GP-luokkiakin ja pärjäsi tourilla ihan mukavasti :)

Hevosauto oli mun ja Anun koti siis koko reissun ajan. Helasoiden auto sopii kyllä kahden henkilön kodiksi oikein hyvin jos kemiat pelittävät :D Se on kuitenkin vähän kuin asuisi pienessä yksiössä kahdestaan KOKO ajan jonkun kanssa. Me jaettiin kuitenkin kaikki ruoat, tauot, herätykset ja surut ja murheet keskenämme joten jonkun ei niin huikean tyypin kanssa se olisi saattanut olla aika haastavaa :D Meillä oli molemmilla ihanan isot sängyt ja vaattet mahtuivat hyvin toisella ohjaamoon ja toisella yläsängyn kaappeihin joten tilaa oli ihan hyvin.

Ihmiset olivat molemmissa paikoissa aivan älyttömän ystävällisiä. Aina kun tarvitsi, sai apua ja kaikki olivat muutenkin joka paikassa niin auttavaisia ja kohteliaita. Etenkin Vilamouran hevosten "ruokapalvelu" oli ihan huikea. Kun tilasi heinää tai olkea, pojat toivat ne aina todella nopeasti ja kantoivat ne aina sisälle talliin asti. Lisäksi me oltiin tilattu esim. Hartogin rehuja suoraan kisapaikalle niin toimihenkilöt toivat ne isolla lastaajalla hevosautolle ja nostivat ne suoraan sisään ja meidän ei tarvinut itse nostella niitä yksitellen :D



Jäätelöä tuli syötyä helposti litra kahteen pekkaan yhden illan aikan :D Meillä oli meidän pienessä jääkaapissa aina kaksi pakettia jätskiä ja sitten isossa pakkasessa (joka oli hevosten kylmäsuojille) vielä ainakin kaksi pakettia.. Melkoisia jätskihirmuja voisin sanoa :D

Kielimuurin kohtasi aina välillä jos kenen kanssa. Ihan vain englanniksikin välillä, kuka muka tietää mikä on esim. huulipuristin englanniksi? Siinä sitten aina selitit ja kuvailit mitä tarkoitit jos sana oli hukassa. Ja niitä portugalilaisia en ymmärtänyt ollenkaan enkä hirveästi niitä espanjalaisiakaan :D Kaikesta kuitenkin aina selvittiin vaikka vähän haasteita välillä olikin.

Laatu sai tuolla reissussa ihan uuden merkityksen hevosten suhteen. Etenkin nuorten hevosten luokissa näki niin uskomattoman laadukkaita hevosia, että huhhuh. Tietysti GP luokissa ja muissa hieman isommissa luokissa näki myös todella hienoja hevosia, kisoja olisi voinut katsoa aamusta iltaan helposti jos ei olisi ollut töitä :D



Marina oli Vilamouran keskusta. Paikka itsessään oli tosi pieni mutta todella kaunis ja sympaattinen. Käytiin siellä muutamia kertoja syömässä ja sunnuntain bileet oli aina Marinan yhdessä irkkupubissa. Ravintoloita Marinassa oli todella paljon, mutta muuten kauppoja ostosten tekoon siellä oli melko niukasti.

Syömässä Marinan Tex Mex mestassa

No Solo Italian oli meidän lemppari kaikista ravintoloista. Se ei ollut mitenkään huikea, mutta sieltä sai hyvää pastaa, pizzaa ja lasagnea. Mutta ennen kaikkea siellä oli huikeat jäätelöannokset <3 Käytiin siellä varmaan melkeen kerran viikossa isommalla porukalla ja otettiin aina eri jätskiannokset koska haluttiin kokeilla kaikkia mahollisia :D


Nää jädeannokset <3

Orit olivat kyllä reissun aikana niin iloksi kuin suruksi. Niiden kanssa sai kyllä koko ajan miettiä mitä tekee ja missä tekee ja miten tekee. Karsinoihin piti virittää sähköt ja piti huolehtia että toiselle puolelle ei laitettaisi tammoja mikä oli hieman haasteellista kun toisen puolen hevoset ei ollu meidän hevosia :D Mutta kyllähän niillä oli ihana ratsastaa kun pojat oli niiiin hienoja <3 Etenkin Christeristä tuli lähes joka kerta kehuja kun oli ratsastamassa..

Christer ja Carlo

Pol Tina, Tina Pol. Tämä nainen omistaa ison tallin ja kasan hevosia Sveitsissä. Hänen kaksi ratsastajaa ja 12 hevosta olivat myös tourilla, mutta harmillisesti vain ensimmäiset 4 viikkoa. Heillä oli ihan Super tiimi täynnä kivoja tyyppejä. Hoitajia oli kolme ja molemmat ratsastajat olivat mukavia. Enemmän meillä tuli kuitenkin vietettyä aikaa noiden hoitajien kanssa koska he kävivät meidän kanssa aina syömässä ja juhlimassa kun tallit ja hevoset oli hoidettu - ratsastajat menivät aina jo aiemmin syömään :D

Quatro. Me oltiin kyllä aikamoinen neljän kopla Anun, Aunin ja Wilman kanssa :D "Hullut suomalaiset" niin ku lähes kaikki tapas sanoa :D Lisäksi multa ei toi Espanja eikä Portugali vääntyny niin yhtään mutta numerot sentään osasin. Lisäks tää oli niin vaikee kirjain etten keksiny muuta vaikka toikin taitaa olla italiaa eikä espanjaa :D


Ranskalaiset parissakin eri tarkoituksessa :D Niin kuin aiemmin mainitsin, käytiin iltaisin usein syömässä kisapaikan raflassa ja otettiin melkein aina ranskalaiset ja jotain muuta. Hyi kun epäterveellistä.. Mutta ranet ja majoneesi oli pitkän päivän jälkeen parasta <3 Ja olihan kisoissa myös paljon kivoja ranskalaisia tyyppejä joihin tuli tutustuttua :)

Sangria oli sitten kyytipoikana usein noille ranskalaisille ja ranskalaisten kanssa :D Tarjolla oli punaista tai valkoista sangriaa ja otettiin yleensä aina valkosta. Bileissä se kannu jostain syystä täyttyi aina henkilökunnan puolesta kysymättä säännöllisin väliajoin aina ilmaiseksi.. :D

Tuuli meinasi välillä yltyä niin Espanjassa kuin Vilamourassa niin kovaksi ettei mistään tullut mitään. Milloin kaatuivat esteet, millon meinasi teltta suurinpiirtein lähteä lentoon ja välillä tuntui että meinasi itse karata tuulen mukana. Välillä laitoin Aapollekkin korvahupun ihan vain sen takia kun tuuli häiritsi sitäkin niin paljon.

Unelma. Kyllä mun täytyy myöntää että tollanen reissu on ihan unelma. Jokainen joka tollaisesta haaveilee ei kyllä pety kun pääsee paikalle. Jo se pelkkä reissaaminen Euroopan halki hevosten kanssa on kaikessa rankkuudessaan ihanaa. Ja kaikki ne fiilikset ja kokemukset mitä tuolla sai kokea - parasta!



Vilamoura oli Mijakseen verrattuna mun mielestä kivempi ympäristöltään ja elämältään mutta Mijaksessa taas oli helpompaa treenata ja olla hevosten kanssa. Talli oli kiinteä ja oli laukkarataa yms, mutta Vilamourassa oli ihanan paljon ihmisiä ja tunnelmaa.

Myös Madis kävi moikkaamassa <3

Wilma tuli auttamaan meitä kahdeksi viikoksi Vilamouraan. Wilmahan on auttanut mua jo monta vuotta ja on varmasti ihan tuttu tyyppi monelle mun somekanavan seuraajalle :) Wilma sai reissun multa vähän kuin "palkkana" kaikesta tehdystä työstä viime kauden aikana. Wilmasta oli ihan hirmuisesti apua ja musta oli myös kiva että Wilma pääsi näkemään vähän isommat kisat ja nauttimaan reissusta :) Uskon että saan Wilman myös nyt kesällä johonkin isoihin kisoihin mukaan, täytyy vaan vähän sumplia aikatauluja!

Wilma

X-ray oli monilla hevosenomistajilla käytössä lekureiden puolesta Vilamourassa. Hevosia myytiin ja ostettiin aika tiuhaan tahtiin joten lääkärit tekivät hyvää tiliä ostotarkastuksilla!

Yskä riivasi meitä kaikkia suomalaisia lyhyemmän tai pidemmän jakson Vilamourassa. Mua tuo paholainen vaivasi yli 4 viikkoa!! Yksi viikko oli aivan hirveä, ääni lähti ja kurkku ei ole ikinä ollut noin kipeä. Vielä Suomeen päästyänikin kurkku oli ihan sairaan kipeä ja ekaa kertaa elämässäni menin hakemaan kunnon lääkkeet yskään ja sain kuulla että mulla oli kurkunpään tulehdus ja poskiontelon tulehdus.. Onneksi lääkkeet purivat hyvin ja sain kaikki taudit kumottua.

Zaatana. Kyllä te tiedätte. Välillä menee hermo ja ulkomaalaiset haluaa aina oppia edelleen 30 vuoden iässä kirosanoja muilla kielillä. S ei ihan taivu monilta suomalaiseen tapaan joten usein saatana käänty zaatanaksi :D

Ämpärijuotto. Kaikki meidän 14 hevosta oli koko Vilamouran ajan ämpärijuotolla.. Onneksi meillä oli maailman paras letku ja liitin, joiden ansiosta vesien täyttö meni paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin kantaen..

Talli Aapon kyydistä kuvattuna

Ötökättömyys. Siellä ei ihan oikeasti ollut mitään ötököitä ainakaan tuohon vuodenaikaan. Ei niin Espanjassa kuin Portugalissakaan!! Oli aika luksusta sekä hevosille että ihmisille :)