perjantai 31. heinäkuuta 2015

Tampereen hevoshippalot

Tampereen kisoista jäi hieman vaihteleva fiilis. Mukana olivat Retu ja Hilda, molemmat hyppäsivät 100 senttimetrin korkuudella Seilinpoika Cuppia ja Retu oli ilmoitettu myös kauden ekaan 110 aluestarttiin.



Luokkamme oli aamulla vuorossa heti ekana, joten aamu alkoi suhteellisen aikaisin! Hilda hyppäsi Seilinpoika Cupissa heti kakkosena ja meillä meinasi tulla hieman kiire hokkien väännön kanssa. Koska ilma oli jo aamusta hieman tihkuisa, sai poni taakse vähän järeämmät hokit kuin yleensä. Nämä osoittautuivat jo verkassa hyväksi vaihtoehdoksi.

c. Marika Hukari

Rata oli rakennettu selkeäksi ja siellä oli mukavasti täytettä esteiden alla. Varsinkin Hilda hyppää paljon tarkemmin jos esteiden alla on vähän "mörköjä" :) Poni tuntui verkassa hyvältä ja sama meno jatkui radalla! Poni oli ihan liekeissä ja hyppäsi perusradalta sairaan hienon nollan! Toisessa vaiheessa tein todella pienen tien heti tokalle esteelle ja poni sanoi vinoon tulevan hypyn vikassa askeleessa ettei haluakkaan mennä :D Tuo kielto tuli mulle ihan puskista, sen verran paljon ollaan sen kanssa vinohyppyjä tehty! Itse muksahdin sieltä sitten alas ja hylkyhän siitä sitten napsahti, mutta onneksi vasta tokasta vaiheesta!

c. Marika Hukari

Kun olin päässyt radalta ulos, sain taas kiireellä mennä vääntämään Retulle hokkeja. Retu sai alleen isot hokit kaikkiin jalkoihin, se kun on sellainen söhelö ;) Kisakenttä tuntui Hildan kanssa kyllä tosi pitävältä, ei tietoakaan mistään liukastelusta!

Verkassa Retu oli oikein rela, vaikka ajattelin kauden ekojen nurmikisojen tekevän siitä ihan kahjon. Kaikki hypytkin se teki rauhassa, mutta suoruuden kanssa on kyllä vielä tekemistä! Radalla se rela fiilis säilyi aivan samalla tavalla ja pääsin ratsastamaan todella hyvän perusradan. Saisipa sen aina pidettyä noin rauhallisena, kaikki on silloin niin paljon helpompaa :) Puomit pysyivät ylhäällä, joten myös Retu jatkoi toiseen vaiheeseen. Koska nollia oli tullut todella vähän, päädyin tekemään Retun kanssa melko rauhallisen ja varman uusinnan. Tulos oli lopulta nolla virhettä ja maaliin tultiin kolmanneksi nopeimmalla ajalla.

Lopullinen sijoitus oli Retun kanssa 3 ja Hildakin sijoittui luokassa 6. Sen verran oli vähän hevosia jotka sinne toiseen vaiheeseen pääsivät, että toisen vaiheen hylylläkin sai ruusukkeen :)

Luokan jälkeen piti olla pieni breikki ja sen jälkeen Retun avoimen kympin vuoro. Mutta ei.. Se pieni tihku mikä meidän luokan aikana oli, muuttui kamalaksi kaatosateeksi. Kilpailuissa pidettiin melkein kahden tunnin tauko, jonka aikana rataa siirrettiin ja hiekotettiin. Moni perui lähtönsä, mutta oman jalan alle kentän pohja tuntui sen verran hyvältä, etten halunnut lähteä starttiani perumaan.

Verkkaan mennessäni tajusin kuitenkin, ettei itse ongelma ole se kisakenttä, vaan se itse verkka! Siellä kun ratsasti, tuntui siltä että olisi polskinut mutalammikossa.. Onneksi Retu on ns. joka sään hevonen, koska liikuu ympäri vuoden kentällä, mutta oli se silti aika hurjaa.. Uskalsin hypätä verkassa ehkä max. 100cm esteitä. Olisi ehkä tässä vaiheessa pitänyt perua startti, mutta luotin liikaa siihen kisakentän pohjaan. Ajattelin myös, että tämä ihan sama tilanne saattaa olla sitten syyskuussa kuninkaallisissa ja mestaruuksia harvemmin perutaan, ellei tilanne ole aivan äärimmäinen. Sielläkin pitää sitten vain selviytyä!


Rata ei todellakaan alkanut hyvin. Olin ensimmäinen lähtijä ja kun minut pyydettiin radalle, oli siellä vielä täysi tohina päällä. Esteiden edustoja hiekotettiin, joku kantoi kukkia ja ratahenkilökunta vasta asettui paikoilleen.. Jouduin odottamaan lähes 5 minuuttia että sain starttiluvan ja siinä ajassa Retu muuttui niin kuumaksi että tiesin, ettei siitä hyvä seuraa.. Koitin vain kävellä sen kanssa pitkin ohjin, jotta se pysyisi rauhallisena, mutta ei.. Se vaan pomppi ja keuli paikallaan.. Ja jos ei pomppinut niin se ryntäili aivan mahdottomana ihan mihin sattuu.


Kun vihdoin sain lähtömerkin, ei mulla ollu toivoakaan saada aikaan minkäänlaista rytmiä. Periaatteessa Retu oli menossa, mutta vain matalana täysiä eteen päin kiskoen samalla multa ohjia pois. Estettä kohti se jäi kuitenkin jalan taakse ja etenkin vaihdoista huomaa, ettei se ole ollenkaan menossa rehellisesti eteen. Tästä linkistä pääsee Bambuserin videokanavalle, mistä ratani voi katsoa. Koska starttasin heti ekana, ei tarvitse kelailla yhtään!


Ykköseltä tuli ihan hyvästä paikasta huolimatta puomi, kakkosella Retu taas jäi leijumaan ilmaan, mikä ei ole sille yhtään tyypillistä. Kolmoselle mulla oli ennen estettä hyvä paikka, mutta kaadotin sen Retun lähtiessä vetämään liikaa oikealle. En saanut enää tilannetta korjattua ja Retu hyppäsi ihan läpi yläpuomista.. Tässä vaiheessa ei ollu fiilikset kovin korkealla ja mielessä kävi jälleen kyllä keskeytys.. Seuraavalla okserilla Retu taas hyppäsi ihan liikaa ylös ja jäi vain leijumaan. Seuraavalle pystylle paikka oli jälleen liian lähellä, mutta Retu tsemppasi siellä hienosti. Seuraavaksi vuorossa oli kaarevan linjan jälkeen okseri, jonne hieman avasin laukkaa ja seurauksena oli taas etujalkojen virheestä puomi.. Seiskalla näkyy taas hyvin se, kuinka hevonen ei ole jalkojen välissä ja hyppy vetää aivan liikaa taas oikealle. Sarjalle pääsin ihan hyvässä temmossa sisään, mutta selkeästi taas kun jouduin hieman avaamaan laukkaa, ei Retu uskaltanut ottaa pohjasta ihan haluamaansa tukea ja otti jälleen suomin sarjalta mukaan. Radan 9. este ylittyi varmaan radan esteistä parhaiten, mutta kympille ajauduttiin taas liian lähelle ja hyppy valui liikaa oikealle.


Kokonaisuudessaan fiilis radasta oli tietysti huono, mutta Retu vaan ei uskaltanut hypätä normaalisti sen mutavellisen verkan jälkeen. Jälkiviisaana on aina hyvä sanoa, että olisi vaan kannattanut perua se startti, mutta tehty mikä tehty. Ainakin nyt osaa kuninkaallisiin varautua nyt sitten sateen suhteen todella isoilla hokeilla jotta pito on oikeasti niin hyvä, ettei Retun tarvitse olla huolissaan pidosta :)

Seilinpoika Cupista jäi siis todella hyvät fiilikset, mutta kauden eka aluekymppi voisi mun puolesta pyyhkiintyä pois muistista. Ehkä jotain myös muiden alisuorittamisesta kertoo koko luokan tulokset, kun kärjessä on vain muutama nolla ja loput sijat irtoavat virhepisteillä.. Nyt täytyy vain unohtaa tuo fiasko rata ja keskittyä miettimään tuevia treenejä ja etenkin Retun kanssa sitä suoruutta!


tiistai 28. heinäkuuta 2015

Aku Laaksolla KOULUkisoissa

 Noniin! Vihdoin saatte nähdä kuvia ja radan mun ja Akun aluekoulustartista. Tämä oli muuten mun ja Akun toka startti ja suoritettiin se huimasti aluetasolla, heh.


Aku oli verkassa tosi hyvän tuntuinen, mutta olisin kaivannu vähän pidempää verkka-aikaa. Niin kuin moni muukin, myös minä olin aikataulujen kanssa aivan pulassa kun kansliassa ja kipassa oli ihan eri ajat.. Olin vielä päättänyt letittää Akun vasta ennen starttia kisapaikalla, niin verkassa tuli ihan pikkusen kiire.

Tein verkassa kuitenkin kaiken tarvittavan, tosin kaaoksen keskellä. Joku oli harmillisesti tippunut ja satuttanut itsensä ihan kunnolla ja ambulanssi vei verkasta niin paljon tilaa. Olin saanut juuri tehtyä vastalaukat, väistöt ja keskiaskellajit kun sain jo kutsun odotusalueelle.


Odotusalueella ei saanut olla enää raippaa, joten sain olla tarkkana pitämässä Akua koko ajan liikenteessä jotta se ei jäisi hitaaksi jalalle. Vähän oli ilmassa hyytymisen merkkejä, mutta päästessäni radalle tutustumaan, tuntui Aku ihan kohtalaisen energiseltä!


Kiersin rataa ensin ravissa ja tein pitkälle sivulle keskiravin keventäen. Aku liikkui hyvin joten nostin laukan, jotta pääsisin tekemään myös siinä keskiaskellajia. Se ei sitten mennytkään ihan nappiin. Aku nimittäin jäi ihan vinoksi ja potkaisi mun apua vastaan kesken keskilaukan. Siinä vaiheessa tiesin sen päässeen hieman niskan päälle, koska mulla ei ollut enää raippaa kädessä ja sitä olisin siinä vaiheessa kyllä tarvinnut muistuttamaan siitä, että eteen mennään ilman mitään pukkeja ja potkuja kun pyydetään. Tein vielä vastalaukan ja vaihdon käynnin kautta joka onnistui hyvin.

Kaikki kuvat c. Suvililja

Ohjelmana oli siis Helppo A2 joka on mielestäni suhteellisen helppo ja mukava ohjelma. Siinä ei ole mitään ihmeellisiä kikkailuja ja kaikki tapahtuu rauhassa ja siirtymisiä kerkeää valmistella hyvin.

Ohjelman näätte videolta. Alku oli ihan mukava, tosin ekassa väistössä Aku oli tosi herkkiksen oloinen ja en saanut sitä ihan jalkojen väliin. Toinen keskiravi ei lähtenyt ihan niin hyvin kuin olisin toivonut, väistö sen sijaan oli parempi kuin edellinen, mutta harmittavasti takaosa oli turhan paljon mukana ja pyrki välillä edelle. Laukan nosto oli oikein hyvä, samoin ympyrä. Keskilaukassa oli eroa, mutta se olisi voinut olla vielä voimakkaampi. Vaihoa käynnin kautta Aku selkeästi ennakoi, eli ei enää radan pätkien harjoittelua ennen rataa radalla (jos vielä koulua starttaamme). Rikkeenä ennakoinnista tippuminen raviin, mutta sain onneksi korjattua sen takaisin laukkaan ja suoritettua vaihdon käynnin kautta. Toinen laukan nosto oli taas hyvä ja ympyrä samoiten. Tässä vaiheessa pöytäkirjassa oli paljon hyvää kommenttia laukasta, vaikka se oli se hankalampi vasen laukka, jee!! Toisessa keskilaukassa Aku sitten päätti jälleen potkaista mun avusta ja siirtyi sen jälkeen ihmeelliseen koikkaloikkaiseen raviin.. Taas uusi laukka päälle ja täyskaarto vastalaukkoineen loppuun. Käynnissä Aku ei venytä askelta, siitä saimme jo ennakkoon arvattua noottia, mutta viimeinen suora linja kohti tuomareita oli heidän mukaansa"reipas" ja "näyttävä".


Ohjelmasta noilla suurilla rikkeillä kertyi 58% ja rapiat, kohtalainen suoritus siis. Ilman rikkeitä uskon meidän hyvin pääsevän sinne 60% paremmalle puolelle :) Tuomareiden kommentit meistä olivat oikein mukavia ja asiallisia. Mun istuntaa kehuttiin (sain 7!!), Akun ryhti oli oikein hyvä ja laukka sai kiitosta vaikka täyskaarroilla olisi kaivattu enemmän poljentaa. Tarkkuutta pyydettiin väistöihin, joissa takaosa meinasi karata sekä käyntiin, joka mielellään nähtäisiin pidempänä. Lisäksi mainittiin hevosen suuri potentiaali kun se liikkuisi vielä paremmin jalan edessä :) Kaikki siis ihan linjassa oman ajattelun kanssa!

Lopullinen sijoitus huiteli jossain luokan puolessa välissä, joten ihan viimeisiksi ei jääty ;)

keskiviikko 22. heinäkuuta 2015

Dumi / Retu 100 ja 110cm

Retu hyppäsi Dumissa ennen Tampereen kisoja treeninä luokat 100cm ja 110cm. Mulla tuli sen Saken episodin jälkeen niin kiire verkkaan, että verryttelyn määrä jäi todella vähäiseksi. Kerkesin kuitenkin tehdä juuri ja juuri kaiken mitä halusin ja lähdin radalle niin hyvällä mielellä kuin sen härdellin jälkeen vain pystyi!

Retu 110cm. C. Suvililja 

Rata oli sama kuin aiemmissa luokissa Saken, Caran ja Piksun kanssa. Hyppäsin siis pari ponia Saken ja Retun välissä luokissa 80 ja 90cm. Näistä ponien menoista en kerro sen enempää, mutta molemmat hyppäsivät melko hyvin ja Cara sai jälleen sijankin :)

Mutta takaisin Retuun! Olin itseasiassa todella yllättynyt siitä, miten rauhassa Retu hyppäsi koko metrin radan. Se malttoi ja laukkasi rauhallista laukkaa ja oli todella hyvin kuulolla alusta loppuun. Rataan olin tyytyväinen, yksi puomi sieltä kuitenkin napsahti mukaan yhdeltä okserilta. Olisin voinut laukata vähän enemmän kaarteessa kohti okseria, mutta näitä nyt on turha jossitella, puomi putosi ja sillä siisti koska jäin pitämään vähän liikaa :)


Cara. C. Suvililja

Koska Retu oli hyvin vireessä ja mä kaipasin meille hieman isompaa rataa alle ennen Tampereen 110-luokkaa, päätin kysyä saanko mennä vielä heti perään jälkkärinä 110-radan. Näissä Drive In -kisoissa se oli mahdollista, koska rataa ei muutettu ja esteitä vain nostettiin välissä. Sainkin luvan hypätä heti muutaman ratsukon päästä sen kympin, joten otin verkan puolella kävelypaussin jälkeen muutaman isomman pystyn ennen radalle siirtymistä.

Cara. C. Suvililja

Kympissä Retu oli ihan mielettömän hyvä! Se hyppäsi todella varovasti, mutta kuitenkin rennosti ja oli hyvin menossa kaikille esteille. Hyppäsin esteelle numero 5 asti nollana ja päätin keskeyttää suorituksen siihen! Retu oli niin hyvän tuntuinen, että päätin olla rasittamatta sitä enempää ennen kisaviikonloppua - tuo oli juuri se pieni lisä, mitä tarvitsimme Tamperetta varten!

Olin ihan supertyytyväinen Retuun ja se sai paljon taputuksia :) Kohti Tamperetta mentiin siis hyvällä sykkeellä!

tiistai 21. heinäkuuta 2015

Pikku Sakke Dumissa

Ihana Sakari on kesän aikana ollut hommissa pätkittäin. Se on saanut viettää hyvin ansaittua lomaa aina treeniviikkojen välissä ja se näkyy kyllä tooosi isona kesäpötsinä :D


Sakke on päässyt kotitreenin lisäksi myös kaksi kertaa Rosali Kivitien koulutunnille, jotka on järjestetty entisellä Pakulan tallilla, jonka omistaa nykyään Marina E.

Tunneilla keskityimme Saken suoruuteen sekä liikkumiseen ylipäätänsä. Haimme rauhaa ravin tahtiin erilaisten ympyröiden ja volttien avulla. Rosalilta sai paljon hyviä neuvoja etenkin hankalampaan kierrokseen (vasen) jossa Sakke helposti heittään takaosan ulos ja ei asetu. Olenkin nyt Rosalien ohjeiden mukaisesti ratsastanut sitä vain suorana, tasaisesti vain molemmilla ohjilla ja ollut asettamatta sitä ollenkaan. Näin saan takaosan pysymään samassa linjassa etuosan kanssa paljon helpommin. Kun hevonen on täysin suora, voi asetuksen ottaa pätkittäin mukaan.

Tunneilla teimme paljon västöjä, avoja ja suoria linjoja. Sakkehan menee väistöt jo kuin vanha tekijä ja avotkin ovat hyvällä mallilla. Meille se kaikista vaikein juttu oli se suoraan meneminen. Kun muut tekivät keskihalkaisijalla avoja ja asetuksia, me menimme vain suoraan. Tai no, yritimme :D Aluksi kiemurtelimme ja vaapuimme puolelta toiselle, mutta vähitellen saimme jotain tolkkua siihenkin menoon!

Rosali oli todella tyytyväinen Saken työskentelyyn ja totesi sen olevan todella hyvällä mallilla ollakseen vasta 4. Moni vuotta vanhempikaan ei kuulemma vältämättä edes ole samalla tasolla, joten hyvillä mielin voidaan jatkaa treenailua! Rosali antoi neuvoksi tehdä paljon töitä väistöjen sisällä, koska silloin Sakke antaa vaikuttaa itseensä todella hyvin etenkin käynnissä. Lisäksi pitää tehdä miljoonia siirtymisiä käynnistä raviin jotta Sakke löytää itse takajalkansa tasapainoisiin siirtymisiin. Laukka oli Rosalista todella hyvä ja sen osalta hän käski jatkamaan samaan malliin :)


Sakke pääsi myös näiden koulutreenien jälkeen hyppäämään ensimmäiset kisansa Tuomarinkylään. Luokiksi olin valinnut ristikon ja 70cm.

Kilpailupaikalla kävelin radan kun Sakke ja Retu odottivat autolla Hannin kanssa. Radassa ei ollut mitään kummallista, vain yksittäisiä esteitä ja yksi kuuden laukan linja.

Sakke oli tosi nätisti koko varusteiden laiton ajan ja verkassakin se käyttäytyi tosi mallikelpoisesti :) Mitä nyt välillä piti jotain omaa hirnukonserttia, mutta sepäs ei paljon menoa haittaa! Ravasin Saken kunnolla ja otin sen sijaan laukkaa hieman säästeliäämmin. Hyppyjä otin minimaalisille ristikoille ja suuntasin pienen välikäynnin jälkeen radalle.


Olin päättänyt aloittaa laukassa ja tarpeen tullen siirtää raviin jos tilanne niin vaatisi. Sakke oli kiertänyt radan todella nätisti ennen kuin sain lähtömerkin ja se sai vielä viimeiset taputukset ennen suoritusta. Ykköselle päästiin oikein hyvin. Kakkoselle vähn kiemurrellen, mutta yli silti. Sen jälkeen Sakke tosin oli lähdössä ihan muualle kuin mihin olisi pitänyt ja sainkin vähän komentaa sitä ettei se oppisi mitään omia suunnan valintoja radalla :D Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle ja vitoselle. Kutonen ylittyi hieman taas kiemmurrellen ja seiskakin oli vähän pelottava kun sen takana oli vaikka mitä rojua :) Kaikista kuitenkin ihan hyvin yli ja viimeiselle esteelle saatiinkin oikein super hyppy! Sakke oli siis nollana maalissa ja sai paljon taputuksia.

Seuraavana vuorossa oli 70cm. Olin suoraan sanoen todella tyrmistynyt kun kävelin rataa. Olin ilmoittanut Saken juuri sen takia noihin pieniin iltakilpailuihin, koska tuollaiset 1-tason kilpailut on suunnattu muun muassa meidänlaisille ratsukoille, jotka vasta aloittelevat kilpauraansa. Joukossa on usein myös paljon poniratsastajia, nuoria tai kokemattomia hevosia sekä ratsastajia. Tällaiset ratsukot ja hevoset vaativat mielestäni ehdottomasti maalinjoja, selkeitä ratoja ja edes jonkun erikoisesteen. Itse ainakin haluan kouluttaa nuorta hevosta ensimmäisissä kilpailuissa ja näyttää sille myös uusia asioita.

Tuomarinkylässä (lukuun ottamatta ristikkoluokkaa) yhdessäkään esteessä ei ollut maalinjaa, joka mielestäni oli melkein epäreilu tilanne Sakelle. En ole nähnyt mitään syytä hypyttää sitä kotona ilman maarajaa (puomi esteen edessä kiinni tolpan jaloissa) koska se tarvitsee vielä sen avukseen hahmottaakseen esteen oikein. Olin kahden vaiheilla peruisinko radan tämän takia, koska minun piti asettaa hevonen sille hieman epämiellyttävään tilanteeseen.

Esteet olivat täysikorkuisia, mikä mielestäni on oikein hyvä asia. Kun kutsussa lukee 70cm, haluan myös hypätä sitä korkeutta johon ilmoittaudun. Kuitenkaan radalla ei ollut yhtään erikoisestettä. Tästä olin myös kovin pettynyt, koska olisin halunnut nuoren hevosen kanssa tutustua myös uusiin esteisiin uudessa paikassa. Pelkkiä puomiesteitä voi hypätä ihan missä vain ja Dumissa vielä on ihan todella hienoja esteitä, niin miksi niitä ei käytetä?

Päätin kuitenkin hypätä verkassa muutaman pystyn ilman maarajaa ja katsoa miten Sakke suorituu niistä ja päättää sitten mennäkkö radalle. Sakke selvisi tästä uudesta tehtävästä melko hyvin, hieman se kuitenkin lähti ylihyppäämään. Tein vielä muutaman hypyn tämän jälkeen maarajalla ja Sakke rentoutui hyppyihin.

c. Suvililja

Radalla ykkönen sujui vähän jalkoja hakien, pudotus siis sieltä. Sakke oli vähän nukuksissa ja herättelin sitä vähän ennen kakkosta. Tätä estettä Sakke hieman katsoi, mutta päättäväisellä ratsastuksella menimme siitä kuitenkin yhteistuumin yli! Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle. Seuraavat kaksi estettä olivat suhteutettu väli. Neloselta vitoselle tein siis seitsemän laukkaa kuuden laukan sijasta hieman kiemmurrellen ja sieltä napsahti myös puomi alas. Kutonen hyvin, samoin seiska. Viimeiselle pystylle Sakke taas unohti jalkansa ja pudotti sieltä vielä yhden kepin. Tuloksena siis 12vp, mutta se ei tässä vaiheessa haitannut ollenkaan! Sakke oli selvittänyt rohkeasti radan ja oli rehdisti menossa vaikka jalat välillä unohtuivatkin :D

Muutaman tunnin odottelun jälkeen Sakke jäi yksin traikkuun Retun lähtiessä hyppäämään ja vaikka alku sujuikin hyvin, sai lapsi kuitenkin jostain lopulta paniikin. Tästä seurasi sitten hyppy puomille, sieltä väliseinälle ja lopulta Sakke päätyi väliseinän toiselle puolelle kyljelleen.. Voin kertoa että ihan pikkusen hakkas pulssi kun koitimme kahden miehen ja kolmen naisen voimin saada Sakkea väliseinän alta pois kun väliseinä ei irtoa kuin kallistamalla juuri siihen suntaan missä Sakke makasi.. Onneksi Sakke oli todella rauhallinen koko hässäkän ajan ja makasi liikkumatta niin, että saimme lopulta seinän pois. Ainut näkyvä haaveri oli pieni vekki toisessa takasessa, mutta muuten heppa oli päälisin puolin kunnossa. Onneksi. Retun ratojen jälkeen herra käveli suoraan koppiin ja matkusti ihan kuin mallioppilas.. Eli "traumoja" ei näyttänyt ainakaan jäävän..

Seuraavana päivänä kylmäsin Saken takasen jossa vekki oli. Hieman se oli turvoksissa mutta seuraavana päivänä jalka oli taas aivan normaali. Sunnuntaina otin Saken oikein pitkälle maastolenkille mukaan ja se liikkui täysin normaalisti, huh! Nyt ollan treenattu viime ja tämä viikko ihan normaalisti ja valmistaudutaan taas pikkuhiljaa Ypäjää varten :) Sitä ennen pitäisi käydä vielä jossain kisoissa ja treeneissä :)

EDIT. Kiitos teille tarkoille lukijoille! Kävin päivittämässä koneellani olleet säännöt uusimpiin ja siellä onkin tehty muutos kursivoidulla tuohon hevosen osallistumisoikeuteen kilpailuissa -kohtaan.


8.Hevonen saa yhden päivän aikana osallistua enintään kahteen luokkaan. Sinä kalenterivuonna, jolloin hevonen täyttää 4 vuotta, se saa osallistua yhteen enintään 100 cm tasoiseen luokkaan per päivä.

4-vuotiaalla hevosella saa siis osallistua vain yhteen luokkaan, eikä kahteen niin kuin itse tein Saken kanssa. Ihmettelen ettei kukaan ammattilainen, kenen kanssa asiasta puhuin, ottanut tähän kantaa saatika sitten kilpailujärjestäjä. Emme tosiaan olleet tästä omistajan kanssa tietoisia, mutta hienoa että se tuli esille! Luimpas samalla kaikki säännöt uudemman kerran läpi, muita uusia asioita sieltä ei kyllä paljastunut :) Sakke ei kuitenkaan tästä varmasti mitenkään kärsinyt, sen verran iloisesti on jatkanut treenejä! Seuraavalla kerralla sitten vain yhteen luokkaan :)

maanantai 20. heinäkuuta 2015

Rosan treenissä

Meidän piti mennä Akun kanssa ennen Tampereen kisoja Johkulle hyppäämään, mutta harmillisesti Johku joutui perumaan tunnin. Suuntasinkin tämän vuoksi Rosa Ruutsalolle treeniin. Rosa on nyt muutaman kuukauden Suomessa ja päätin hyödyntää tämän mahdollisuuden ja mennä Akun kanssa ihan uudelle valmentajalle hakemaan erilaisia vinkkejä! Olin muutenkin ajatellut kokeilla Rosan valmennusta, nyt se vaan tuli ihan sattumalta nopeammin eteen kuin olisin uskonut :)


Kerroin aluksi Rosalle hieman Akusta ja meidän taustoista, jonka jälkeen aloitettiin treenit ravihypyillä ristikolle. Tajusin sitten siinä tullessani ensimmäistä kertaa ristikolle, etten varmaan ole koskaan hypännyt Akun kanssa mitään ravista. Tämä treeni tekikin meille todella hyvää ja Rosa jaksoi vahtia mun istuntaa koko ajan. Hän oli armoton omasta katseesta ja jalan asennosta, polvi meinasi olla koko ajan liikaa irti.

Ravihyppyjä jatkettiin myös ihan reilun kokoiseen pystyyn asti, jonka jälkeen tultiin laukassa samaa pystyä edes takaisin. Haettiin edelleen mun jalalle parempaa kontaktia hevoseen - polven piti pysyä lähellä jotta se tukisi hevosta, mutta se ei missään nimessä saanut puristaa. Tämä oli mulle ihan uusi neuvo, kukaan ei ole aiemmin kommentoinut Akun kanssa, että juuri polven pitäisi olla lähempänä. Sain tämän neuvon kautta ratsastettua Akun paremmin tasaisesti kohti estettä. Rosan sanoin "kun se ei vedä kohti estettä, täytyy sitä tukea, muttei auttaa juuri ennen hyppyä". Eli ihan samaa asiaa, mitä Nikkekin aina sanoo. En saa auttaa sitä hyppyyn, vaan se työ pitää tehdä kaarteessa. Nyt sain siihen hyvän uuden työkalun :)


Verkkajuttujen jälkeen hypättiin muutamaan otteeseen 8 esteen rata. Videota ei tältä kerralta ole ja kuviakin on vain muutama, joten niillä on nyt selvittävä! Aku kuitenkin hyppäsi melko rennosti ja erityisesti sarjalla se väläytteli pitkästä aikaa todella hyviä hyppyjä kun sain sen suoraksi! Olisin itse halunnut Akulle astetta terävämmän laukan, mutta Rosa oli tyytyväinen siihen rytmiin jossa ratoja suoritin. Rosa tykkäsi muutenkin Akusta ja käski mun huolehtia Tampereella vain siitä, että se polvi pysyisi lähellä ja ohjat lyhyinä.

Lopultahan Tampereen kisa peruuntui harmillisesti sateiden vuoksi, joten Aku sai viettää viikonlopun kotitreenissä :) Suuntaan Rosalle varmaan jo heti tällä viikolla uudestaan, mutta tällä kertaa jollain suokeista!

sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Aapo mustavalkoisena

Onneksi pyysin Miron kuvaamaan Aapoa jo ihan alkumetreillä! Kun katsoo näitä kuvia, tajuaa kuinka paljon tämän jälkeen on menty eteenpäin!


Tämä postaus on nyt vähän sellainen sekava fiilistely postaus ennen kaikkia muita pian valmistuvia postauksia.. Mulla on nyt yhteensä seitsemän postausta työn alla. Melkein puolet ovat kisapostauksia, mutta myös Aaposta on tulossa enemmän juttua :) Näiden kuvien kautta fiilistelen nyt kuitenkin vähän meidän tämän hetkistä tilannetta!



Viimeiset pari viikkoa ovat olleet todella kiireiset. Viikonloput ovat täynnä kisoja ja töissä on paljon hommaa. Joka kerta kuitenkin hakiessani Aapon laitumelta kaikki muu unohtuu. Olen kyllä niin onnellinen tuosta harmaasta ystävästä. Se on aina niin innoissaan lähdössä töihin ja tulee aina portille vastaan korvat hörössä vaikka kaverit jäisivätkin syömään... Se on hieno tunne kun tajuaa että hevonen luottaa suhun ja tunnistaa sut tuolla tavoin.





Vasta nyt sitä oikeasti tajuaa että on todella etuoikeutettu kun omistaa oman hevosen. Nyt kun Aapon kanssa on koettu paljon onnistumisia, tulee sellainen olo että kaikki on mahdollista ja saavutettavissa :) Työtähän se tottakai vaatii, mutta kun ei pidä kiirettä, asiat onnistuvat kuin itsestään. Tällä viikolla ollaan otettu ekat laukat selästä ja voi sitä ilon määrää kun tajusin miten hyvä laukka Aapolla on! Tottakai sen on jo maastakin nähnyt, mutta selästä se tuntuu vielä paremmalta :)




Näissä kuvissa näkyy Rauhalan vanha pohja - nyt meillä on siellä ihan huippu uusi pohja jossa ei rankemmankaan sateen jälkeen ole edes pientä merkkiä lätäköstä! Ihan huippua saada ratsastaa sellaisella pohjalla :)






Aapo on muuten taas kasvanut.. Musta tuntuu että se vaivihkaa vaan kasvaa ja kasvaa koko ajan lisää :D Kohta mun pikkuheppa on ihan kunnon kokoinen hevonen ja pikkuinen Pikkis on taas merihädässä.. No, ei sentään. Mutta ei sen nyt ihan hirveästi tarvisi enää mun mielestä kasvaa korkeutta. Massaa se tarvitsee vielä paljon lisää ja ajattelinkin nyt varmuuden vuoksi madottaa sen uudestaan. Sen karva on edelleen aika huono ja se ei pyöristy ihan niin hyvin kuin sen minusta pitäisi, joten toinen matolääke voisi hyvin tulla tarpeeseen.

Näihin kuviin ja tunnelmiin on kiva päättää tämä viikko! Onko jollain muulla ollut onnistumisien täyteinen viikko tai viikonloppu?

Kaikki kuvat c. Miro Kalliola (joka muuten kuvaa mielellään muidenkin hevosia :))

keskiviikko 8. heinäkuuta 2015

LOR 4.7

Siis heti alkuun on pakko hehkuttaa super upeita kuvia, jotka Tiiti on meistä kisoissa ottanut! Olin ihan fiiliksissä kun sain paljon kuvia Lohjalta, puitteet olivat niin mahtavat ja sääkin suosi! Muutenkin arvostan hirveästi sitä kun te kaikki kuvaajat jaksatte pyöriä kisoissa kerrasta toiseen ja ikuistaa kilpailijoiden menoa, satoi tai paistoi :) Kiitos siitä teille!


Mutta sitten itse kisoihin. Mukana oli siis tällä kertaa vain Aku ja luokkina tutut ja turvalliset 110 ja 120. Aku saapui paikalle hyvissä ajoin ja letitin sen autossa heti radankävelyn perään.

120cm

Vaikka rata oli simppeli, oli itse kentällä paljon katsottava. Löytyi tuomarirekkaa, isoa telttaa, erikoisesteitä ja kaikkea mahdollista härpäkettä. Akulle pitkät kisatauot eivät tee koskaan hyvää, se ehtii aina unohtaa sen, että radalla voi olla rennosti ja ihan samalla tavalla kuin ennen taukoakin. Helposti käy nimittäin taukojen jälkeen niin, että Aku jähmettyy täysin tuijottaessaan jotain ihan muuta kuin esteitä. Se on kuitenkin luonteeltaan hieman spooky, vaikka onneksi kaikki temput ovat vähentyneet tässä viimeisen vuoden aikana todella paljon :) Erityisesti nurmella Aku on aika keksinyt kakenlaista - viime vuonna Kemiössä ei päästy yhdelle sarjalle ollenkaan, koska sen vieressä oli puinen vene ja yhtenä päivänä päästiin toiseen päätyyn aluksi vain vetohevosen avulla koska suihkulähde oli Akusta suhteellisen epäilyttävä.. Myös Hyvinkään nurmella se mukamas pelkäsi tuomaritornia ja laitamainoksia.. Lähtökohdat olivat siis vähän huterat ekoihin kunnon kisoihin kauden jälkeen kun vastassa olivat sekä nurmi että tauko.

120cm

Olin suunnitellut veryttelyn samalla tavalla kuin Laaksolle. Hieman pitempi verkka, paljon laukan säätelyä ja työstöä. Tämä jäi kuitenkin haaveeksi, koska luokka sujuikin odottamaani verkkaammin. Olisin halunnut ehtiä työstämään laukkaa enemmän ensin isolla kentällä ennen esteverkkaan siirtymistä, mutta siihen ei lopulta vaan ollut aikaa. Esteverkassa Aku kyllä hyppäsi hyvin lyhyemmästä verkasta huolimatta. Sain kaarteista sen hyvin ulos ja vahdin omaa istuntaani kuin haukka. Yläkropan tuli olla tarpeeksi hidas ja lantion hieman edessä vikoissa askeleissa. Kerrankin kun oikein keskityin näihin juttuihin verkassa sain heti huomata kyllä eron! Pienet verkat on Akulle yleensä hankalia (ja mulle myös) mutta nyt kaikki onnistui tosi hyvin!


Radalla mulla oli hyvin aikaa näyttää Akulle tuomareiden rekka, teltta ja muutama este. Aku tuntui aika vastaanottavaiselta ja olin tyytyväinen sen reaktioihin. Se ei pelleillyt ja ainoa asia, josta se jännittyi, oli kun ratsastin sen viimeisen linjan esteiden ja aidan välistä. Siinä se jähmetyi ja lyheni, muta pääsin onneksi ratsastamaan sen hyvin eteen siitä.

Rata alkoi ihan hyvin. Aku laukkasi mukavasti eteen ja se teki hyvät suorat hypyt aina vitoselle asti. Pohja oli muuten aivan priima, vei kivasti eteen päin :) Sarjalle pääsin hyvin sisään ja Aku hyppäsi rennosti, mutta linjalla sen jälkee se pääsi vähän vinoksi, mutta sain korjattua viime metreillä.

110cm

Seuraava okseri oli hevoselle optiseti haastava. Vinopuomeilla rakenettu aivan vaaleanvihreä okseri loivaan alamäkeen ja kohti ei mitään, oli hevoselle suhteellisen haastava este hahmottaa. Aku jäikin ihmettelemään muutama askel ennen estettä että pitääkö tuosta hypätä yli vai mikä kasa siinä edessä oikein on.. Jouduin kirjaimellisesti puristamaan sen siitä okserista yli, se ei vaan tajunnut, että siinä oli este. Puomi sieltä siis matkaan epätasapainoisen hypyn seurauksena. Matka jatkui maaliin asti hyvin rytmissä, olin rataan loppujen lopuksi aika tyytyväinen. Arvostelu oli A20, eli aikaluokka, mutta itse olin päättänyt ratsastaa ihan rauhassa Akun tauon takia. 

Seuraava luokka 120cm samalla arvostelulla alkoi nopeasti kympin perään. Kävelin radan ja suutasin sen jälkeen saman tien verkkaan Akun kanssa. Rata oli sama rata kuin 10ssä, mutta toisin päin. Verkassa Aku oli taas tosi skarppi ja teki hyvin duunia!

Radalla kävin nyt sitten omaa vuoroani odotellessa näyttämässä Akulle sen vaalean vihreän esteen ihan kunnolla jotta se hahmottaisi sen paremmin. Laukkasin sen jälkeen kentällä esteiden ympärillä ja koitin saada Akun vain pysymään avuilla onnistunee verkan jäljiltä. 

Rata oli sarjalle asti varmasti yksi meidän parhaista 120-radoista. Aku hyppäsi rennosti (myös sen vihreän vino-okserin), mä ratsastin ajatuksella ja kaikki toimi ja ennen kaikkea TUNTUI helpolta. Sitten.. Kuuluisa sitten. Sarjan b-osalta tuli puomi. Olin iha että häh, olipas turha puomi. Pääsin linjalta sarjalle tosi hyvin sisään ja odotin välissä hyvin ylävartalolla. Seuraavalta pystyltäkin  saimme puomin.. Mietin, että nyt taisi loppua bensa. Seuraava okseri puhtaasti yli mutta sitten kympiltä kielto.. Aku jäi seisomaa esteelle ihan tosissaan vastaan ja olin jäämässä okserista hieman ulos ja Aku pysähtyi. Uudella yrittämällä yli, mutta taas puomi mukaan. Höh.
Olin samaan aikaan tosi pettynyt, mutta silti niin iloinen. Alkurata oli niin hyvää tekemistä, mutta sitten tapahtui jotain. Ajattelin sen ensin olevan Akun kunto joka petti - olihan lauantaina +30 ja Akun ekat kaksi pitkää rataa tauon jälkeen. Mutta sitten huomasimme, että Akulta puuttuu toinen takakenkä! Saman tien muistin, kuinka kuulin nelosen jälkeen tarran repeämisen äänen (akulla bootsit takana nurmella) ja lähdin saman tien etsimään kenkää sieltä. Ajattelin, että Aku oli polkaissut bootsia mutta saanutkin rti kengän.. Popoa ei kuitenkaan löytynyt ja aloin miettimään rataa vielä tarkemmin läpi. Katsoin samalla myös viedeolta rataa ja tajusin, että ennen kutosta jouduin ottamaan kunnolla takaisin jotta vaihto tulisi läpi ja sen jälkeen muutama askel tuntui vähän epätasapainoiselta. Tuostakaan kohdasta kenkää ei löytynyt, mutta nuo ovat ne paikat missä uskoin kengän irronneen. Sarjan jälkeen sitä ei enää jalassa ollut, sen verran sain tihrustettu zoomilla videolta. Joten ei ihme, että virheitä kasaantui. Hienosti se tsemppasi maaliin asti, moni hevonen olisi saattanut sanoa heti pelin irti. Varmasti myös Akun kunto verotti ja puomit tulivat myös sen takia herkemmin alas, mutta päätin keskittyä niihin alkuradan loistaviin hetkiin ja unohtaa sen loppuradan. 


Myös Johku oli tosi tyytyväinen Akun 120-radan alkuun ja mun ratsastukseen, jee! Seuraavan kerran hypätään Akun kanssa Johkun treenissä to ja sitten Tampereella sunnuntaina vain 120-luokka.

lemppari kuva :)

Nyt oli niin paljon upeita kuvia, että ajattelin teettää tuon toisiksi viimeisimmän meille kotiin kehyksiin. Mikä oli teidän mielestä hienoin kuva?













lauantai 4. heinäkuuta 2015

Sarjoille rytmissä

Piikityksen jälkeen Aku on hypännyt vain Peikillä ja Laaksolla. Halusin valmistella sitä kunnon estetreenillä Lohjan nurmikisoja varten ja pääsinkin onneksi Johkun tunnille torstaina ennen kisoja.


Tunnilla keskityttiin oikeastaan vain Akun laukan laatuun ja siihen, että itse ratsastin sarjoille rytmissä sisään. Alla olevalta videolta huomaa hyvin kuinka suuri ero mun omalla päätöksellä on siihen, miten Aku pystyy työskentelemään sarjassa. Ekalla sarjalla se ei pääse ponnistamaan tasaisesti molemmilla takasilla koska otan laukkaa taas liikaa pois, mutta toiselle sarjalle se tulee hyvin sisään, mutta hakee vielä vähän tilaa oikealta ja hyppy ei ole ihan suora. Molemmat virheet sain korjattua toistolla. Ekaan sarjaan laukkasin paremmin kaarteesta ulos ja tokaan sarjaan lisäsin enemmän vasenta ohjaa. Molemmat onnistuivat siis korjauksen kautta paremmin.


Vähän Aku oli vielä ruosteessa aluksi, mutta jälleen edellisen viikon treenien tavoin se parani kivasi loppua kohden. Johkusta Akun liike näytti hyvältä ja hänestä piikitys oli ainakin tehnyt tehtävänsä :)

Aapo ratsastuksessa

Aapo pääsi tänään Akun kisailujen jälkeen toista kertaa näyttämään osaamistaan irti. Mentiin taas toki ensin liinassa, mutta hevonen toimi sen verran hyvin, että pyysin Hannia aika nopeasti päästämään mut irti.



Sain tehtyä aika kivasti kaiken mitä halusin ja Aapo pysyi hyvin reitillä. Se olisi taas saanut olla reippaampi, olisi pitänyt ottaa se raippa mukaan. Eilen menin vain liinan päässä kun olin selässä, silloin Aapo tuntui paljon sähäkämmältä ja ajattelin etten tarvitse raippaa tänään.. Toisin kävi. Eilen ei menty lainkaan irti, koska kentällä ei ollut vielä toisella pitkällä sivulla aitoja. Tänäänkään niitä ei vielä oltu saatu pystyyn, joten päätettiin jättää gramaanit kiinni ja mennä silti irti, koska Aapo oli niin rento ja rauhallinen. Gramaanit olivat siis pieni hätävara siihen jos se sattuisi villiintymään - silloin se ei olisi ihan niin vapaa tekemään päänsä kanssa mitä huvittaa :D



Huomenna jatketaan taas harjoituksia, toivottavasti sama hyvä meno jatkuu! Nyt jos aidat on saatu pystyyn, pääsen menemään ilman gramaaneja ja otan sen raipan mukaan!