Ei se sitten mennyt kuin elokuvissa

Nimittäin Akun lähtö. Kuljetuksenhan piti alunperin lähteä lauantaina, mutta kuskin aikataulumuutosten johdosta siirtyi lähtö sunnuntaille. Kävin Akun luona lauantaina ja klippasin pään ja hölkkäsin sen kevyesti ja kävelin melkeen tunnin. Päivällä ukko oli tarhassa mutta illalla ruoka ei ollut enää maistunut..

Sunnuntai aamuna Janine sitten soitti ja kertoi että Aku ontuu vasenta etusta. Eka ajatus oli että noni, nyt tää oli tässä, hieno homma. Akuhan hoidettiin viimeksi nimittäin juuri samasta jalasta. Saman tien Janine kuitenkin sanoi, että epäilee paisetta koska Akun käytös oli aivan samanlainen, kuin aiemmin vastaavassa tilanteessa. Aku ei varannut painoa vasemmalle etuselle ollenkaan ja ruokaan se ei koskenutkaan. Lisäksi kavio oli kuuma ulkoreunasta, eli samasta paikasta kuin edelliselläkin paisekerralla.

Sitten alkoi puhelinrumba. Päivi oli onneksi matkalla Caran luo ja koukkasi Akun kautta tsekkaamassa tilanteen. Päivi oli Janinen kanssa samoilla linjoilla paiseen suhteen ja totesi ettei sitä kannattaisi kuljettaa. Samaan aikaan soitin itse Hannille ja sain hänen lähellä asuvan kengittäjän paikalle iltapäiväksi koska oma olisi tuskin päässyt paikalle.

Ennen kengittäjän tuloa soitin tietenkin valmentajalle, Aromaille, parille muulle hevosalan ammattilaiselle, kuskille, Hyvinkäälle, toiselle eläinlääkärille sekä Andersineille ja kyselin heidän mielipiteitään. Kuski nimittäin sanoi, että on aiemminkin kuljettanut haudehevosia ja se ei ole ollut mikään ongelma.

Oma tunne oli se, että jos sen laittaisi kipulääkkeille ja hauteen kanssa matkaan, niin miksei se voisi lähteä. Kotona se seisoisi ihan samalla tavalla kuin autossakin. Lisäksi ekat 12h olisi lautassa seisomista, joten suoraan tien päälle se ei joutuisi. Samaa mieltä olivat kaikki edellä mainitut ihmiset. Hyvinkäältä neuvoivat lisäksi, että pitkälle matkalle kannattaa antaa kipulääke juuri ennen matkaa, noin 30min-1h ennen lähtöä.

Kengittäjän saapuessa paikalle oli tilanne saman tien selvä. Paise siellä oli. Kaksi nauloista olivat olleet liian lähellä rajaa ja ne poistettiin saman tien. Kaviota ei kuitenkaan lähdetty avaamaan, koska se olisi kengittäjän mukaan voinut pahentaa tilannetta. Heti operaation jälkeen Aku varasi painon jälleen jalalle ja pääsi tarhaan. Haudetta ei siis laitettu heti, jotta Aku pääsisi ulos.

Kun Aku otettiin sisälle, käveli se jo paljon paremmin. Edelleenkään se ei ollut ihan puhdas, mutta käveli kuitenkin jo huomattavasti paremmin. Sisällä Akulle maistui jo ruoka ja melassivesi hyvin. Koska kunto oli jo niin paljon parempi, päätimme omistajan kanssa laittaa sen lähtövalmiiksi. Sanoin kuitenkin Janinelle, että vaikka itse olin sitä mieltä usean muun kanssa että Aku voisi lähteä matkaan, voisin hän päättää myös toisin, Olimme kuitenkin samaa mieltä siitä, että ammattilaisia kaikki konsultoimamme henkilöt olivat ja tiesivät tilanteesta paljon ja sanoivat silti että hevosen voisi kuljettaa. Tämän myötä päätimme lähettää hevosen matkalle.

Nyt moni varmasti miettii että onkohan toi nyt fiksua. Tässä vaiheessa uskoin viisaampia ja kokeneempia ihmisiä, jotka tuntevat hevosen ja ovat olleet sen kanssa tekemisissä. Kun Aku pääsee Saksaan, kavio avataan ja se hoidetaan saman tien kuntoon. Tähän väliin täytyy vielä todeta, että onneksi Aku ei lähtenyt lauantaina, muuten se paise olisi tullut matkalla ja sitten hevonen olisi aivan varmasti ollut kuumeessa Saksaan päästyään..

Nyt vaan toivon, että matka sujuu hyvin ja Aku ei stressaa mistään turhasta. Matkakaveri lähti kuskin kanssa sovitulle treffipaikalle samalla traikulla Vihdistä ja siihen Aku kiintyi kyllä saman tien :D Yhdessä ne toivottavasti pitävät stressit kurissa!

EDIT 24.11 klo 16.00. Akulla kaikki hyvin rekassa, on syönyt ja juonut hyvin <3

Lähtö lähenee..

Nimittäin Akun lähtö!! Kyyti lähteekin useamman päivän etuajassa, mutta tällaista se on noiden kuljetusfirmojen kanssa :) Akun lähtöpäivä on siis lauantai ja se matkaa ensin laivalla Turusta Ruotsiin, mistä matka jatkuu kohti Saksaa. Perillä herra on kuulemma maanantaina tai viimeistään tiistaina, riippuen matkan kulusta ja pysähdysten määrästä tietenkin!

Nyt onkin edessä hirveästi pakkausta.. Ja omien tavaroiden miettimistä myös koska laitan osan romppeista Akun mukana ettei omat matkatavarat ylitä sallittuja kiloja :D Lisäksi Akun pää on klippaamatta koska uudet terät tulevat vasta huomenna, joten aika viime tippaan jää.. Muuten klippasin hevosen viime viikolla, mutta se pää tosiaan jäi osittain ottamatta.

Sitten ruoka ja juoma asioista! Aloitettiin jo hyvissä ajoin Akun nesteytys (kiitos vinkistä lukijalle!!) ja alettiin juottamaan aina ratsastuksen jälkeen iso ämpärillinen melassivettä. Tämä uppoaa Akulle hirmu hyvin ja olenkin tosi huojentunut siitä. Todennäköisesti vesi ei kuitenkaan kelpaa sille matkan aikana niin hyvin kuin tuo herkku, mutta pääasia että juo edes jotain! Ruokinnasta sen verran, että Akun ruoat on laskettu jo todella vähiin määriin asteittain viimeisen puolentoista viikon aikana. Nyt se syö tänään ja huomenna enää vain puolikkaan puolesta litrasta kauraa ja saman verran mysliä.

mätsäävä takki ja ämpäri! tosi mietitty, haha..

Eilen Akulla kävi tunnistaja joka kirjoitti todistuksen hevosen maasta lähdöstä. Todistus on voimassa 10 päivää ja sen aikana hevosen täytyy saapua uuteen määränpäähän. Aromaat vastaanottavat Akun sitten Saksan päässä ja huolehtivat siitä siihen asti kunnes itse saavun sinne seuraavan viikon maanantaina.

Hyvä puoli tässä Akun lähdön aikaistumisessa on se, että pääsen aloittamaan treenit saman tien kun pääsen itse paikan päälle. Kuitenkin harmittaa se, etten itse ole vastaanottamassa sitä ja hoitamassa sitä matkan jälkeen.. Matka kun on kuitenkin sen ensimmäinen pitkä matka ja se ei muutenkaan ole reissanut isoissa autoissa. Iso auto tuskin on ongelma, mutta matkan pituus varmasti uuvuttaa hevosta ja jotenkin olisi parempi mieli jos olisin myös itse vastassa.. Onneksi tiedän kuitenkin, että Aku on todella hyvissä käsissä ja siitä huolehditaa varmasti hyvin. Pääasia kuitenkin noiden ekojen päivien aikana on se, että se saa olla ulkona ja pääsee kävelemään pitkän reissun jälkeen. En ole vielä puhunut loppuviikon mahdollisista liikutuksista Lauran kanssa, mutta toivoisin että hän ratsastaisi sen muutaman kerran kevyesti ennen kuin tulen JOS hevonen toipuu matkasta normaalisti.

Täytyy sanoa, että nyt jo vähän jänskättää lähtö hyvällä tapaa. Tai oikeastaan ehkä oikea sana on "odotuttaa" jos se edes suomea on :D Olen ihan kateellinen Akulle kun se pääsee sinne jo ennen mua koska musta tuntuu että tuo 2 kuukautta on kuitenkin loppujen lopuksi ihan varmasti liian lyhyt aika :D Poikaystävä on asiasta ehkä hieman eri mieltä.. Haluaisin sinne vaan nyt äkkiä ja heti hommiin!

Onko kukaan muu lähdössä ulkomaille tai jo jossain treenaamassa/töissä? Olisi kiva kuulla teidänkin kokemuksia :)

Millainen olisi sinusta hyvä klinikka?

Hieman ajatuksia tulevasta klinikasta..

 "Tässähän taitaa olla ideana, että ihan tavalliset ratsukot tekevät harjoituksia, jotka ovat hyödyllisiä ihan niille tavallisille ratsastajille - joita jokainen täällä htnetin ihmeellisessä maailmassa ovat. Mukana on erilaisia ryhmiä, mitä kuvauksesta ymmärtää. Mahdollisuus monelle saada vinkkejä ihan omaan kotitreeniin sellaisenaan, eikä soveltaen, kuten näissä kv tason klinikossa usein käy, kun ratsastajinakin on niitä kv tason ratsukoita. "

Harvemmin otamme Hippolan puolesta kantaa Hevostalli.net keskusteluihin, mutta nyt halusin itse täällä blogin puolella kiittää niitä, jotka positiivisilla kommenteilla ja kehitysehdotuksilla olivat tässä keskustelussa mukana.

"Ja ideahan siis on maksattaa sen kuvaavan kaverin omaavan tallipihan staran harrastelu kotitallin ja vähän naapurinnkin hevosettomilla esiteineillä. Ei vaan mennyt ihan nappiin."

"Voi elämän kevät :D Mitä tuosta voi saada irti, kun ratsastajat eivät edes hyvien valmentajien silmän alla menesty tai etene? Siellä Tiialle sanotaan, että muista ratsastaa hevonen esteelle, Aadalle sanotaan samaa jne. Mutta ennen oli fanikerhoja, nyt sitten tällaista toimintaa.

Sinänsä tykkään tuosta innosta, joka heillä on, mutta jotain vähän innovatiivisempaa voisi tuottaa, eikä tällaista tylsää rahajunailua. Rahaa saa tietenkin pyytää, mutta mikä idea? Maneeseissa on katsomot joihin voi mennä ilmaiseksikin seuraamaan ammattilaiset ratsastajien ja valmentajien toimintaa." 

Kiitän myös anonyymien negatiivisista kommenteista, niistäkin voimme oppia. Klinikan lippujen hinnat ovat tosiaan nousseet edellisestä klinikasta muuttuneiden kulujen vuoksi. Tällä kertaa tilan vuokratunteja on useampi, katsomot eivät ole osa tilan kalustusta ja valmentajiakin on edelleen kaksi. 

Hevosihmisiltä kuulee lisäksi koko ajan kitinää siitä, miksei koskaan kukaan järjestä mitään. Kun jotain sitten järjestää, on se liian kallista tai turhaa. Mutta mikä on kallista? Hyvän valmentajan  valmennustunti maksaa 40-60e, uudet ratsastushousut helposti yli 100e ja Kyran klinikka 40e ja Emile Fleurin klinikka 30e. Hippolan klinikka maksaa 17e, ja sillähän saa ainakin kahden päivän lounaat töissä tai yhden huonolaatuisen topin H&M:ltä. Itse olisin mennyt junnuna (ja menisin edelleen) mielummin klinikkaan ja söisin eväitä töissä sekä eläisin ilman sitä toppia. Kansainvälisiin valmentajien klinikoihin verrattuna Hippolan klinikka on miltein puolta ja yli puolta halvempi, ja niin sen kuuluukin olla.

"Morriksen klinikkaa pääsi katsomaan 15 eurolla (tai kympillä jos meni joka päivä), joten kyllä tuolla hinnalla pääsee muitakin katsomaan." 

Morriksen klinikka järjestettiin Ypäjällä, joten useammalle luulisin bensakuluja kertyneen lipun hinnan lisäksi siihen päälle kympin tai muutaman verran. Toki osa tulee pk-seudullekkin kauempaa, sitä en kiistä. Pointtina siis se, että jokainen lippu on varmasti laskettu sen arvoiseksi, ettei tapahtuma jää tappiolliseksi. Lisäksi Morriksen klikka ei ollut maksuton ratsukoille, joista moni oli saman tasoisia kuin moni Hippolan klinikan ratsukoista.

"Nykypäivän hintatasoa tietäen ja valmentajien palkkioita ja tilavuokria ottaen huomioon 17€ on edullista monen tunnin klinikasta, oli ratsukkoina kuka tahansa. Tuosta hinnasta verot pois, valmentajille palkkiot ja tilan vuokra usealta tunnilta, niin eipä siitä jää järjestäjälle mitään taskuun. Ainoastaan ilmeisesti paha mieli kun kehtaavat yrittää ja järjestää tapahtumia jokaiselle tavan harrastajallekin ;) eikös täällä kuukausi sitten ollut kritisointia siitä kun klinikoita ei järjestettykään niin nopealla aikataululla kuin oli odotettu?"

Itse koen, että tavalliselle harrastajalle tällaisesta klinikasta on se suurin hyöty. Ja nimenomaan näiden tavallisten perusratsukoiden kanssa. Ohjeet ovat hyvin samanlaisia, kuin mitä todennäköisesti edistyneempien kanssa, ne vain ovat yksityiskohtaisempia ja laaja-alaisempia ja samalla lähempänä useampaa katsojaa, kun esteet ovat 100cm eivätkä 140. Harvalla meistä tulee kuitenkaan koskaan olemaan hevosta, jolla voisi treenata säännöllisesti tuolla tasolla. Moni meistä on harrasteratsastaja tai hyvänmielen kilpailija, joka haluaa oppia uutta sekä kehittyä omalla tasollaan. 

Nyt haluaisinkin kuulla, millainen sitten olisi mieluisa klinikka? Hippola tulee jatkossakin järjestämään klinikoita ja jotta voimme tarjota jokaiselle jotakin, tuo äänesi kuuluviin ja kerro, mitä juuri sinä haluaisit nähdä :)

 

Hevosia matkan varrelta. Osa 1: Winters Boy

Listasin eilen huvikseni hevosten nimiä, joita olen työstänyt pidemmän aikaa. Jätin listalta pois kaikki ratsastuskouluhevoset yhtä lukuun ottamatta ja silti hevosia kertyi yli 40.. Luku tuntuu ihan hurjalta ja jaksan edelleen ihmetellä sitä, missä välissä olen näillä kaikilla hevosilla kerennyt ratsastamaan..

Sarjassa "Hevosia matkan varrelta" esittelen siis sellaisia hevosia, joiden kanssa olen kilpaillut, tai muuten vaan työskennellyt pidemmän aikaa. Koitan edetä hevosten kanssa aikajärjestyksessä, jolloin tekin saatte käsityksen siitä, millaisia hevosia mulla milloinkin on ollut ja miten olen itse päässyt edistymään.

Sarja luonnollisesti alkaa hevosella, jonka kanssa pääsin kilpailemaan ja osallistumaan mm. ensimmäisiin aluekilpailuihini. Winters Boy, eli tuttavammin WB tai Wepis, oli tuntsarina Kalliorinteella, missä itse kävin silloin tunneilla. Eletään siis vuotta 2006, jolloin itse olin 16-vuotias. WB on siis ainoa tuntsari, joka tähän joukkoon on päässyt, koska sen kanssa pääsin treenaamaan ja kisaamaan säännöllisesti läpi kauden.

Ylävartalo sukeltaa eteen ja jalka lentää taakse

WB oli tuolloin vasta 5-vuotias ja mulla ei entuudestaan oikeastaan ollut minkäänlaista kokemusta nuorista hevosista. Olinhan mä toki joskus Peikillä ollut jonkun nuoremman kyydissä, mutta nyt kuitenkin treenasin säännöllisesti hevosen kanssa, jolle kaikki ei ollutkaan niin itsestään selvää.

Menin WB:llä sekä koulu- että estetunteja, mikä auttoi mua hyppäämisen kannalta älyttömän paljon. Sillon viimeistään jouduin itse myöntämään itselleni sen, kuinka armottoman heikko mun istunta, ja eritoten hartialinjan ja jalan asento oli. Kun itse olin (ja olen edelleen) lyhyt ja pieni, sai Wepis mut turhan usein esteiden jälkeen irti satulasta, kun paino ei ollut tarpeeksi hyvin jalustimilla ja hartiat jäivät liian eteen. Ja arvatkaa vaan millaisia ongelmia mulla olikaan saada se kääntymään, kun ensin olin viis askelta kaulalla esteen jälkeen ja sen jälkeen olisi pitänyt vielä jotenkin kääntääkkin hevosta.. Täytyy myöntää että muutaman kerran tais Antillakin käydä mielessä että mitä ihmettä mä oikeen mietin kun päästin ton tytön tonne kyytiin, mutta kyllä se siitä lähti sitten sujumaankin.

WB.n kanssa hyppäsin siis ensimmäiset aluekilpailuni. Kisat järjestettiin Dumissa ja kyseessä olivat legendaariset Dumin estejussit, joissa on tullut sen jälkeen hypättyä melkeen joka vuosi! Hyppäsin WB:llä kisoissa kaksi rataa, 80 ja 90cm.

Kisoista muistan sen verran, että taisin tippua kasikympin verkassa esteen jälkeen juuri ennen kun mun piti mennä radalle. Saatiin hevonen kiinni juuri ja juuri ennen mun rataa ja kerkesin onneksi hypätä edes yhden esteen, ennen kuin jouduin radalle. Radasta sinänsä en muista kovikaan paljoa. Jostain esteestä WB juoksi ohi, mikä ei ollut sille ollenkaan tyypillistä. Taisin itse suoristaa sen hieman heikosti ja siksi kaveri päätti livahtaa ohi, mutta muuten rata oli muistaakseni ihan kelpo suoritus.

Ysikympissä sitten kaikki menikin jo huomattavasti paremmin ja sain käännettyäkin hevosta jo jokseenkin hyvin. Tuloksena oli nolla rata. mutta koska en ratsastanut uusinnassa aikaa, ei sekunttikellon näyttämällä ajalla hirveästi juhlittu. Lopulta hieman hidas nolla oikeutti kuitenkin mammuttiluokassa loppupään sijaan ja rusettiin :)

Ja jälleen jalka lentää..

Tärkein ja paras asia mikä WB:stä mulle on jäänyt mieleen on juuri se hevosen kääntäminen. Antti ei antanut mun lintsata siinä asiassa ollenkaan ja jouduin käymään kovan koulun sen ulko-ohjan ja ulko-jalan kanssa kääntämisestä, ilman sisäohjasta vetämistä. Tämä oli kuitenkin jatkoa ajatellen ihan välttämätön oppi ja olen todella iloinen, että Antti on jaksanut sillon kiljua mulle asiasta.

Toinen asia WB:n kohdalla, joka mua on auttanut myöhemmissä vaiheissa, on se sen ikä. Oli lottovoitto päästä kokemaan ja tekemään nuorta hevosta. Vaikka ratsastin sillä itse vain kaksi kertaa viikossa, olin silti pitkään Antin lisäksi ainut, joka sillä hyppäsi. Pääsin siis itse näkemään edes himpun verran nuoren hevosen edistymistä, sekä omaa kehitystäni sen kanssa.

Nämä kaikki pienet asiat, joita en silloin vielä edes miettinyt, ovat muodostuneet todella suuriksi asioiksi. Kun Kalliorinteellä ratsastuskoulutunnit lopetettuani etsin vuokrahevosta, pystyin sanomaan, että olen ratsastanut ja kilpaillut nuorella hevosella. Tämä auttoi paljon vuokrahevosmarkkinoilla ja siihen palaan vielä myöhemmissä teksteissä.

Minusta tuli WB:n kanssa työskentelemäni, miltein vuoden mittaisella jaksolla, myös entistä tarkempi "hevosen lukija". Vaikka WB oli todella fiksu ja rauhallinen nuori, olivat jotkut asiat sille tietysti uusia ja jouduin sen kanssa tilanteisiin, joissa en aiemmin ollut ollut. Muun muassa maasta käsitellessä opin sen, että aina pitää olla hevosen etujalkojen kohdalla, koska etenkin nuoret ja kokemattomat hevoset eivät itsekään välttämättä oikein tiedä, mihin sinkoaisivat, jos jotain sattuvat pelästymään. Samoin opin käyttämään taluttaessa ketjunarua, jonka vedin kuolaimista läpi ja takaisin lukkoon. Näin sain paremman kontrollin hevoseen kilpailupaikalla, jossa oli paljon ihmeteltävää.

Tässä sen huomaa, kuinka paljon sitä taas on oppinut ihan huomaamatta..


Mitäs tykkäsitte tekstistä? Olisko kehitysideoita tulevia osia varten? Jokainen tulee varmasti olemaan hieman erilainen, koska kaikkiin hevosiin liittyy niin paljon erilaisia tavoitteita ja tarinoita :)