Aapon ruokinta on ollut syksyn mittaan tarkkailun alla. Kuten viimeksi totesin, on Aapo ollut turhan hoikassa kunnossa ja siihen on yritetty saada muutosta. Muutosta lähdettiin hakemaan mahdollisimman simppeleillä tuotteilla ajatuksella "vähemmän on enemmän". Eli en halunnut kasata miljoonaa purkkia ja purnukkaa tallin rehuhuoneeseen, vaan halusin muutaman täsmätuotteen. Aapo onkin syksyn aika lihonnut kivasti, mutta edelleen kaipaisin siihen lisää pyöreyttä ja massaa.
Nämä ruokintajutut ovat tietysti aina sellaisia mielipidejuttuja myös, eli mielelläni kuulen myös teidän ideoita ruokinnan suhteen! Itse olen nyt syksyn ajan syöttänyt seuraavia tuotteita Aapolle:
Soijarouhe
Soijarouheen valitsin Aapolle sen proteiinipitoisuuden takia. Tämä idea lähti liikkeelle Nielsin valmennuksesta, jossa Niels kehoitti mua hankkimaan jotain maitojauheen kaltaista lisäravinnetta, jotta Aapo saisi rakennusainetta, millä voi sitten rakentaa itselleen ajan kanssa lihaksia ja massaa. Olin kuullut soijarouheesta paljon hyvää ja ainakin tähän mennessä se on muun ruokinnan kanssa toiminut hyvin.
Chian siemenet
Koska Aapolla oli alkuun vatsa hieman kuralla ja ajattelin sen kaipaavan hieman jotain vatsaa tukevaa rehua, otin sille ruokintaan mukaan Chian siemenet. Chia sisältää reilusti hyvälaatuista proteiinia ja on hyvä valkuaislisä. Lisäksi chiassa on hevoselle oleellisen tärkeää aminohappoa, lysiiniä, jota
usein on heinässä ja kaurassa vähänlaisesti. Koska Aapo tarvitsee
aminohappoja proteiinien rakentamista varten, päätin tämänkin vuoksi kokeilla juuri chiaa. Jotakin aminohappoa on
nimittäin usein saatavilla liian vähän ja se rajoittaa elimistön proteiinisynteesiä, vaikka muita tarvittavia aminohappoja
olisi riittävästi saatavilla.
Chian otin näistä käyttöön viimeisenä ja sen myötä Aapon vatsa on tasoittunut myös ratsastuksien aikana. Tähän toki vaikuttaa myös se, että Aapoa ei enää jännitä se tilanne, mutta uskon Chian auttaneen myös tässä asiassa. Chiaa en jättäisi kyllä enää pois ruokinnasta, sen verran hyvin se tuntui alusta asti purevan meidän ruokinnassa :)
Lucerne
Alkusyksystä Aapolla oli vapaaheinä tarhaillessa, mutta nyt uuden tarhan myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Aapo saa kuitenkin päivittäin heinää todella reilusti, helposti yli 12kg arvioltani ainakin. Lisäksi sillä on öisin slow feeding-heinäverkko, joka tarjoaa sille tekemistä ja näin sen ajatukset ovat muualla kuin imppaamisessa. Heinän vierelle halusin sille tehokkaan Lucernen, koska se tasapainoittaa vatsaa ja auttaa myös massan keräämisessä. Lucerne on muuten loistava rehu hevosille, jotka kärsivät pölyallergiasta!
Koska heinän laatu vaihtelee vuoden mittaan, on tämä tuote Aapon ruokinnassa mielestäni todella aiheellinen. Mietin aluksi tähän vaihtoehdoksi myös Alfa-alfaa, mutta päädyin kuitenkin lucerneen muiden suosituksien perusteella.
Näiden rehujen lisäksi Aapo saa 2 litraa kauraa päivässä sekä jokaisen ratsastuksen jälkeen Kraftin Sport-rehua. Sportin kanssa tarjoilen sille myös pellavaa ja kivennäistä sekä elektrolyytit jos se on hikoillut. Tällä hetkellä mietin Sportin tarvetta ja sitä, pitäisikö se korvata jollain muulla.
Olisi kiva kuulla miten te olette ruokkineet teidän hoikkia nuoria tai ylipäätänsä vanhempiakin hevosia :)
*postaus oli karannut alkuun päivittämättömänä, pahoittelut*
Vuosi sitten olin ollut Saksassa ensimmäisen viikkoni Niken ja Lauran luona. Fiilis oli todella hieno, vaikka Aku ei vielä silloin saanutkaan tehdä mitään kaviopaiseen vuoksi. Olin päässyt ratsastamaan paljon ja kaikki ihmiset siellä olivat huippuja.
Silloin en todellakaan tiennyt mitä olisi edessä, enkä todellakaan osannut edes haaveilla omasta hevosesta. Tuon reissun ansiosta mulla on kuitenkin tällä hetkellä todella upea nuori hevonen, joka on ylittänyt mun odotukset täysin.
Olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat mahdollistaneet Aapon kanssa puuhailun. Ilman monen ihmisen apua Aapon ostaminen ei olisi ollut mahdollista ja arvostan heidän apuaan jokaisella saralla ääretömän paljon.
Suuri erityiskiitos viimeisestä vuodesta kuuluu ehdottomasti Nikelle, joka jaksaa aina auttaa ja neuvoa kaikissa asioissa. Sanonkin nykyään aina Nikelle valmennuksen jälkeen että "Nyt oon taas niin paljon parempi ihminen, kun on uusia vinkkejä taskussa". Mä luulen että Nikke alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mitä se tarkoittaa, koska hevoset ovat mennneet niin paljon lyhyessä ajassa eteen päin. Mä toivon että jokaisella voisi olla tuollainen "oma Nikke" joka osaa ja pystyy auttamaan noin mielettömällä tavalla ratsukkoa eteen päin.
Onneksi lähdin Saksaan vuosi sitten, se on kehittänyt mua niin ratsastajana kuin ihmisenä.
Tähän loppuun vielä video Aaposta ja tän päivän Niken treeneistä. No words needed :) Aapo<3
Hyvää Itsenäisyyspäivää :)
Olipas taas ihanaa treenata Niken kanssa. Siitä saa aina niin paljon boostia omaan tekemiseen ja on aika hauska myös seurata tuttujen ratsukoiden kehittymistä! Kursseilla on aika vakiintunut porukka ja hyvin kyllä huomaa kehityksen kaikissa kun seisoo aina maneesissa aamusta iltaan kurssien aikana :)
Itse opin ihan hirveästi ihan vain katsomalla muiden menoa. Nikke vielä selittää asiat aina niin juurta jaksaen ja kertoo valaisevasti syy-seuraus ilmiöitä :)
Tässä pitkä video Aapon treeneistä. Nikke oli tyytyväinen Aapon kehitykseen ja käski kotiläksynä tehdä innareita ja jumppasarjoja, jotta Aapon koordinaatio pikkuhiljaa paranisi. Videolla on yksi todella hauska pätkä kun Aapo pomppii kuin pupu jumppasarjaa.. En olisi ikinä uskonut että hevonen pystyy tuollaiseen, vaikka olenkin sen irtohypytysvideon nähnyt :D Aapo oli jo tullut jumpan ihan normaalisti yhden kerran mutta kun paikka jäi vähän ahtaaksi niin hän ratkaisi asiat omalla tavalla :D Eli vaikka Aapo ei ole kovin korkea, on sillä suuri laukka ja takajalat tahtovat tulla aina liian pitkälle mukaan esteiden ja puomien jälkeen. Tämä tietenkin kehittyy ajan kanssa mutta noilla jumpilla sitä voi avitta pikkuisen :)
Sileän työssä olen saanut pidettyä kaulan hyvällä pituudella, ympyröillä pitää vaan olla tarkkana ettei takaosa karkaa ulos.
Aapo oli taas tosi rohkea - se hyppäsi ekaa kertaa elämässään sateenkaaria ja ihan pokkana! Ei mitään kyttäilyjä, yli vaan saman tien :) On se ihana <3
Ja Nikke tulee taas ensi sunnuntaina, ihanaa.. Mukaan mahtuu vielä muutama jos joku innostuu lähtemään!
Halusin jälleen ikuistaa Aapon kuviin Miron avulla. Viimeisestä kuvaussessiosta on taas vierähtänyt aikaa ja vaikka mulla Aaposta kuvia onkin, niin olen ajatellut puolen vuoden välein kuvauttaa Aapon aina Mirolla.
1
2
Viime postauksessa kerroin kuinka pidin Niken kurssin jälkeen esteet pieninä ja tehtävät helppoina. Miro tuli ensin ikuistamaan Aapon hyppyjä jonka jälkeen menimme vielä poseeraamaan tallin kartanon pihaan.
3
4
Hypyissä Aapo toimi hienosti ja oli jälleen edellistä viikonloppua paremmin jalan edessä. Se oli todella innokkaan oloinen ja sain jopa hieman pitää sitä kohti estettä :) Hyppäsin alkuun vain pientä ristikkoa ravista ja tein saman vielä laukassa muutaman rennon ravihypyn jälkeen. Tämän jälkeen hyppäsin porttia pari kertaa oikealta ja koska se sujui niin hyvin annoin Aapolle hengöhdystauon. Tämän jälkeen hyppäsin lankun toiseen suuntaan ja jatkoin 5 askeleen linjan okserille. Aapo teki tosi hienosti ja jatkoin samaan syssyyn vielä verkkaristikolle joka oli muutettu pystyksi. Koska rundi oli hyvä, annoin Aapon taas kävellä. Esteitä nostettiin hieman ja tein saman uudestaan. Rundi oli taas tosi sujuva ja annoin Aapolle taas pitkät ohjat. Tulin vielä kerran ja jostain syystä Aapo keksi tällä kertaa mennä ohi okserista! En tiedä näkikö se metsässä jotain vai oliko se vaan "tuhma" mutta komensin sitä hieman ja tulin uudestaan. Tällä kertaa se meni kiltisti yli. Tein vielä yhden rundin jotta saisin sujuvan radan alusta loppuun ja nyt Aapo teki hienosti kaiken jälleen :)
Sitten pienen loppuhölkän jälkeen lähdetiinkin poseeraushommiin! Poseerauskuvat tulivat jo osittain omassa postauksessa, nyt saatte nauttia ratsastuskuvista. Kertokaa ihmeessä taas omat suosikkikuvanne :)
Aapo on nyt syksyllä hypännyt kotona ihan vain muutaman hassun kerran ja sen lisäksi olen käynyt kaksi kertaa Nissalassa ja Niken ja Nielsin kursseilla. Ajattelin näin yhden postauksen aikana päivittää teidät kartalle nyt siis Aapon hyppyjen osalta Nielsin kurssia lukuun ottamatta.
Ajatus, mistä tämä lähti, oli oikeastaan se kun itse selasin Aapon hyppykertoja läpi. Tajusin, ettei niitä ole todellakaan vielä monta ja silti hevonen tekee jo todella hyvin oikeastaan kaiken mitä sille on eteen laittaa.
Hyppykerta nro. 5.
Rosalla vierailun jälkeen hypättiin kotona vain yksi kerta ennen Aapon kuukauden mittaista lomaa. Siitä kerrasta teinkin oman postauksen, jonka löydät tämän linkin takaa. Hyppäsimme siis ekaa kertaa erikoisesteitä. Tämän jälkeen olikin siis vuorossa Aapon lähes kuukauden mittainen loma jonka jälkeen tein hypyt ekan ratsastusviikon jälkeen. Siitä kerrasta ei valitettavasti ole materiaalia, mutta työstin Aapoa ensin kolmella puomilla joiden väliin tuli kaksi laukkaa. Aapo teki sitä hirmu kivasti ja hyppäsin sen lisäksi muutamaa yksitäistä estettä diagonaalilla ja pitkällä sivulla. Pidin esteet ristikoina ja niiden edessä oli melko avonainen maalinja jotta se auttaisi Aapoa taas tauon jälkeen hahmottamaan esteet ja etäisyydet.
Hyppykerta nro. 6.
Seuraavan kerran hyppäsin viikon päästä Nissalassa. Sain avukseni ihan sattumalta Lotin, joka on tehnyt paljon nuoria hevosia ja ratsastanut ylipäätänsä todella paljon (Lotti=Charlotte Westerlund). Lotin kanssa työstettiin Aapoa ensin 5 perättäisellä ravipuomilla. Aapo oli puomirykelmästä ensin aika ihmeissään ja teki muutaman kerran ennen niitä siirtymisen käyntiin, mutta pienen kannustuksen jälkeen se teki puomit hienosti ravissa. Tämän jälkeen Lotti kokosi niistä ristikon ja tultiin sitä ravissa ensin molempiin suuntiin. Tässä vaiheessa mun piti olla tarkkana, etten auttaisi Aapoa liikaa hyppyyn, vaan mun piti antaa sille enemmän tilaa ja rauhaa tehdä ponnistus. Lisäksi kaarteissa Aapo meinasi olla hieman kiireinen ja pois tahdista joten mun piti olla rauhallisempi ja antaa sen tulla hieman hitaammaksi. Tässä vaiheessa Aapo ei ollut tarpeeksi hyvin mun jalan edessä koska halusi mielellään siirtyä ravista käyntiin kun olisi pitänyt jäädä ravamaan rauhallisemmin. Kun Aapo oli paremmassa rytmissä ja toimi ravissa, tulin laukassa vasemmalta saman ristikon apupuomin kanssa. Puomilta oli 2,5m ristikolle. Aapo teki tätä tosi rennosti ja hyvin. Lotti nosti ristikon tämän jälkeen okeriksi ja tultiin puomi sekä okseri laukassa. Aapo oli ihan rela ja suoritti superhyvin :)
Sitten otettiin mukaan treeniin värikäs lankku. Lotti teki lankusta tosi pienen pystyn jotta Aapolla olisi hyvä mieli mennä siitä yli. Sain itse hyvin kiinni okserilla siitä kuinka paljon sain tukea Aapoa ennen estettä, kuitenkin säilyttäen rentouden ja myös lankku ylittyi tällä samalla flowlla. Tehtiin sitten vielä nämä kaksi estettä "ratana", eli ensin okseri apupuomilla ja sen jälkeen vielä lankku. Aapo teki hienosti hommia ja saikin lopettaa treenin tähän. Lotti kehoitti Rosan tavoin pitämään esteet pieninä vielä jonkun aikaa jotta treeni ei menisi liian nopeasti eteen päin. Lotista Aapo oli hirmu fiksu ja kiva hevonen jolla varmasti pääsee hyvin etenemään :) Lotista tärkeää olisi sileällä keskittyä nyt vain siihen, että hevonen on tahdissa ja taipuu paremmin mun jalan ympäri molempiin suuntiin ympyrällä.
Tämän jälkeen tein seuraavalla viikolla töitä tuon samaisen apupuomin ja okserin kanssa. Koska tehtävä sujui nyt todella hyvin, otin mukaan myös yhden askeleen kavaletit sekä pari erikoisestettä. Aapo teki taas rennosti hommia, tosin eka hyppy hippola-lankulle oli hieman iso ja ylihypätty :D Vaikka Aapo teki kaiken kiltisti ja rennosti, oli se tässä vaiheessa musta edelleen hieman jalan takana. Olisin halunnut sen tehokkaamaksi takaa ja paremmin kohti tukea, mutta ihan en mielestäni onnistuntu täysin. Tämä jalan takana oleminen näkyy alla olevalla videolla mm. ennen kavaletteja. Koska toistoja ei noin vähän tehdyn hevosen kanssa voi tehdä ihan hirmuisesti niin päätin jättää korjaamisen seuraavan viikon Niken kurssia varten.
Hyppykerta nro. 7.
Niken kurssilla päästiin sitten ihan uusiin ulottuvuuksiin. Sain sileän työskentelyyn ekana päivänä niin paljon apua, että Aapo oli ihan kuin eri hevonen sen jälkeen! Nikke laittoi mut ratsastamaan Aapoa tosi rohkeasti raipalla. Ei niin, että olisin mäiskinyt sitä, vaan nimenomaan käytin sitä "merkinanto" välineenä eli jalan apuna. Joka kerta kun Aapo meinasi hidastaa ja nousi edestä ylös pois tuntumalta, suljin jalat ja raipan kiinni hevoseen. Kun Aapo lähti eteen, pidin tuntuman ja heti kun se renoutui alas, pehmenin itse kädellä. Tätä toistettiin niin kauan, kunnes Aapo ei enää miettinytkään jalan taakse jäämistä. Hypyt menivät nyt paljon paremmin eteenpäin kuin aiemmin ja muutenkin esteille pääsy helpottui ihan huomattavasti kun Aapo veti mua kohti estettä koko ajan paremmin ja paremmin!
c. Aada Lätti
Hypättiin Aapon kanssa ristikkoa lankkupuomilla alkuun niin että siirsin käyntiin ennen linjalla olevaa okseria. Aapo teki tätä hyvin ja saatiin jatkaa myös okserille parin kerran jälkeen. Linja ristikolta okserille oli 5 laukan väli ja Aapo teki sitä hyvin oikealla askelmäärällä :) Lisättiin tehtävään lopuksi vielä yksittäinen lankku jonka Aapo ylitti varmasti. Montaa kertaa ei tarvinnut tulla koska Aapo teki kaiken varmasti ja hyvin. Itse piti vaan muistaa jatkaa kohti estettä koska nuoren hevosen kanssa se on ainut vaihtoehto - koota kun ei vaan yksinkertaisesti voi. Alla video ekan päivän "radasta".
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Hyppykerta nro. 8.
Kurssin tokana päivänä oli ihana huomata, kuinka Aapo alusta asti liikkui ihan mielettömän hyvin kantaen itsensä aivan eri tavalla kuin ekana päivänä. Sen ravi oli tahdikas molempiin suuntiin ja se oli todella herkkä jalalle.
c. Aada Lätti
Ekat hypyt olin itse vähän "sokea", en päässyt verkkaesteelle oikeaan paikkaan parin ekan kerran aikana mutta sitten kun löysin hyvän rytmin, alkoivat paikatkin löytyä. Verkkahyppyjen jälkeen tehtiin pari pienempää hyppyä punaiselle lankulle joka oli sijoitettu diagonaalille. Aapo teki ekalla kerralla tosi ison hypyn jostä näätte Aadan ikuistaman kuvasarjan alla :D
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
c. Aada Lätti
Ekan kerran jälkeen este ylittyi paljon rennommin ja Aapo toimi tosi kivasti. Hypättiin yksittäisenä esteenä myös mustakeltaista okseria ja siellä Aapo hyppäsi alusta asti rennosti. Yhdistettiin vielä nämä kaksi estettä niin että hyppäsin kahdeksikolla näitä pari kertaa putkeen, jotta Aapo oppisi siihen, että esteitä tulee välillä useampi peräkkäin.
Sitten olikin sarjan vuoro. Mielestäni tässä vaiheessa Aapo olisi voinut saada hieman matalamman aloituskorkeuden, mutta sitä on hyvä jossitella nyt jälkeen päin. Sarja oli kahden askeleen sarja systeemillä pysty-okseri. B-osassa oli sokeripalat esteen alla ja sarja oli 80cm korkea. Nikke uskoi Aapon selvittävän sen hyvin ja tulin sinne saman tien punaiselta lankulta suoraan laukassa. Aapo olikin yllättäen asiasta eri mieltä ja tyssäsi a-osalle. Noh, ei hätää ja tultiin uudestaan. Taas Aapo kuitenkin tyssäsi ja nyt hieman jo potkaisin sitä koska toinen kerta ei enää ole ihan sallittu juttu.
c. Aada Lätti
Nikke pyysikin mua sitten tulemaan eka ravissa vain b-osan. Taaskaan Aapo ei suostunut menemään yli ja Nikke kritisoi mun oman käden tukea ennen estettä. Pidin liikaa tuntumaa ja kun hevosen olisi pitänyt hypätä, käsi seisoi liian kauan ja hevonen ei saanut lupaa hyppyyn. Sain onneksi tämän korjattua, mutta silti Aapo pysähtyi vielä kerran. Sitten komensin sitä jo ihan kunnolla koska se rupesi menemään jo possuilun puolelle.
c. Aada Lätti
Kolmannella kerralla päästiin jo yli ja sitten tultiin b-osaa ravissa ja kun se toimi, siirryttiin laukkaan ja tultiin laukassa vain b-osaa. Tämän jälkeen tultiin kerran koko sarja ilman ongelmia. Aapo sai siihen väliin huilit ja sen jälkeen jatkettiin sarjan hyppäämistä. Tehtiin aika monta toistoa, jotta saatiin Aapo ymmärtämään että sen täytyy itse tulla sarjavälissä hieman enemmän ylös edestä ja jäädä takajaloille. Mun piti vaan toistaa koko ajan sisääntulot sarjalle samalla tavalla ja antaa hevosen oppia omista virheistään. Ja heti kun Aapo teki hyvin, se sai kävellä. Nikestä on tärkeää että hevonen itse oivaltaa milloin se on tehnyt oikein. Jos ratsastaja joka kerta auttaa (tai häiristee) sitä ohjalla ja pohkeella johonkin suuntaan, ei hevonen ikinä voi oppia samalla tavalla milloin se itse tekee oikein. Tiputuksia voi estää esim. radalla auttamalla hevosta, mutta treeneissä hevosen pitää välillä tehdä se pudotus, jotta sen hyppy voi muuttua sen omasta takaa laadukkaammaksi. Ja silloin kun se pudotus tulee, ratsastajan pitää vain pystyä toistamaan samalla tavalla lähestyminen, jotta hevonen voi korjata itse. Aapo onneksi hiffasi mistä oli kyse :)
c. Aada Lätti
Teimme vielä yhden radan jossa oli lankku, portti, lankku ja sarja. Aapo teki nämä hyvin ja sai lopettaa siihen. Tällä kertaa hyppäsimme siis selkeästi enemmän ja isompia kuin aiemmin ja seuraavan viikon hypyt pidinkin sitten paljon helpompina.
c. Aada Lätti
Niken kurssista oli siis Aapolle ihan mieletön hyöty ja vielä enemmän siitä hyödyin minä itse. Sain taas vahvistuksen siihen, kuinka täytyy vain uskaltaa luottaa siihen mitä on itse tekemässä ja uskaltaa toteuttaa sitä omaa visiota. Nyt tekeminen oli vain jäänyt miettimisen tasolle, mutta ehkä ihan hyvä niin. Jos olisin jo aiemmin ratsastanut Aapoa raipan ja jalan kanssa tuolla tavalla eteen, olisi se ehkä vain hämmentynyt. Nyt se on saanut rauhassa edetä ja uskon että tämä "patistelu" tuli meille juuri oikeaan kohtaan. Nyt se oli siihen valmis ja kurssin jälkeen se on liikkunut ihan mielettömän hienosti! Hiljaa hyvä tulee :)
Nyt kun noita videoita katsoo järjestyksessä, huomaan ainakin itse kuinka Aapo kehittyi lyhyessä ajassa tosi paljon. Vielä tuolla Nissalan videolla sen rytmi on ravissa epätasainen, se ei pyri kohti tuntumaa ja se saisi olla paljon paremmin jalan edessä. Rauhalan videolla se on jo parempi, mutta edelleen jalan takana, mutta paremmalla tuntumalla jo. Niken kurssin videoilla se pyrkii eteen ja on huomattavasti paremmalla tuntumalla. Edelleen se saisi tulla pidemmälle kaulalle niin sileällä kuin hypyissä ja jäädä kantamaan paremmin, mutta etenkään nuoren hevosen kanssa asiat eivät tapahdu hetkessä. Onni on kun on hyviä ihmisiä auttamassa ja huomaa heidän avullaan mitä lähdetään milloinkin kehittämään. Nyt on tärkeintä saada Aapolle lihasta ja se tulee rennon työskentelyn ja kantamisen kautta.
Ompas tästäkin vierähtänyt jo aikaa! Nyt sitten vikan päivän sepustukset ilmoille :)
Viimeisen päivän urakan aloitti siis Sakke. Vuorossa oli siis laatuarvostelun viimeinen osa, estekoe. Koska Sakke oli jo edellisenä päivänä osoittanut väsymisen merkkejä, tein todella tiiviin ja lyhyen verkan. Ihan vain pari hassua kierrosta ravia ja laukkaa. Laukka oli harmikseni todella kulmikas ja se ei meinannut millään pyöriä kunnolla.
Siinä vaiheessa totesin että parempi antaa vain Saken kävellä koska verkka oli sen verran nafti, etten päässyt kunnolla laukkaamaan siellä eteen kevyessä istunnassa. Kävelyjen jälkeen siirryin radan puolelle ja otin saman tien laukkaa eteen kohti tukea. Herättelin siis Saken kunnolla ja otin muutamat verkkahypyt. Laatuarvostelussa nelivuotiaat saavat siis hypätä kaikkia kolmea tehtävään kuuluvaa estettä ensin ihan pienenä ennen kunnon suoritusta. Sakke teki hypyt varmasti, mutta laukka olisi saanut olla paljon aktiivisempi ja napakampi. Kun olin verryttelyhypyt tehnyt, annoin tuomareille luvan nostaa esteet.
Esteet nousivat melko korkeiksi heti ekan kierroksen jälkeen. Olin hypännyt kotona n. 80cm rataa ja yksittäisenä enintään 90cm korkean okserin, joten hieman alkoi jännittämään kun rata oli jo tokalla kierroksella yli 80cm. Sakke oli onneksi koko ajan tosi varma, mutta vikan kierroksen metrinen okseri oli jo musta aivan valtavan kokoinen Sakelle. Onneksi se hyppäsi puhtaasti ja näytti hyvää tekniikkaa olemalla varovainen.
Kommentit Sakesta olivat "Hyvä jalkatekniikka, käyttää melko hyvin selkää. Laukka ei vielä ole tarpeeksi voimakas ja sitä on hankala lyhentää. Hevonen on kuitenkin todella yhteistyöhaluinen ja pyrkii olemaan varovainen. Hyvin esitetty ja valmisteltu". Hyppytekniikasta psteitä 7,25, hyppykapasiteetti ja laukka 7 ja ratsastettavuus sekä yhteistyöhalukkuus 7. Olin itse hieman pettynyt tuohon viimeiseen pistesaldoon, sillä mielestäni Sakke antaa hyvin ratsastaa sekä vaikuttaa itsensä ja se on todella yhteistyöhaluinen, mutta näin nyt tällä kertaa. Muuten pisteet olivat mielestäni ihan linjassa, sillä huono laukan laatu juuri estekokeessa vaikutti tottakai paljon pisteisiin.
Sakke oli lopulta kahdeksas kun kuusi sijoittui kokonaiskilpailussa. Tottakai tulos oli hieman pettymys minulle, olin itse asettanut sijoituksen tavoitteeksi, mutta aina ei mene asiat niin kuin toivoisi :)
Kolmas kierros 120cm
Saken jälkeen pääsinkin jo kävelemään Retun mestaruusrataa. Johku ja Kirsi tulivat kävelyyn avuksi ja totesimme yhdessä esteiden olevan jälleen melko pieniä. Rata alkoi pystyllä ja jatkui suoralla linjalla trippelille. Kolmonen oli mielestäni yksi radan haastavimmista kohdista. Käännyttiin kulmamaisesti takaisin päin pieni tie okserille, mistä seurasi 25m linja pystylle kaarevasti. Tämän jälkeen kierrettiin puska ja tehtiin uusi lähestyminen vesimattopystylle jolta jatkettiin radan toiselle linjalle joka oli 21m. Tämän jälkeen oli aikaa ratsastaa seuraavalle okserille joka oli metsäkentän päädyssä ihan yksin. Sieltä taas hyvä matka jo itsessään haastavalle kolmoissarjalle, josta tehtiin suora linja pystylle. Viimeinen este oli radan keskellä ja oli esteistä kapein, haastava vika este siis. Yhteensä radassa oli 11 estettä ja 13 hyppyä. Edellisen päivän rata oli yhden hypyn lyhyempi - ratamestari todella koetteli meitä.
kolmas kierros, 120cm
Rata hypättiin siis 110cm korkeudella. Edellisen päivän sijaluku oli jaettu kahdella, josta saatiin pisteet jokaiselle. Ennen tokaa kierrosta lähes kaikki olivat siis yhden pudotuksen päässä kullasta. Lähdimme radalle käänteisessä järjestyksesä ja olin itse 7 vuorossa. Verkassa Kirsi oli auttamassa koska Johku joutui takaisin tuomarointihommiin.
Verkassa Retu oli suora ja todella hyvin avuilla. Se hyppäsi todella varovaisesti ja oli sopivasti innoissa. Parempaa fiilistä radalle mentäessä ei olisi voinut olla :) Jo ekasta esteestä asti tunsin miten messissä Retu oli. Se hyppäsi ihan mielettömän hyvin.. Kolmoselle en vaan meinannut saada sitä kääntymään kun se oli niin innoissaan ja jouduin avaamaan sitä kohti kolmos okseria liikaa. Sen jälkeen seurasivat ongelmat. Vaikka kolmonen päästiin yli kunnialla, ajautui Retu hypyssä liikaa oikealle ja se lähti oikaisemaan seuraavalle esteelle liikaa. Tässä vaiheessa en reagoinut tarpeeksi nopeasti ja ajuduimme auttamatta liian lähelle pystyä, josta saimme puomin. Koko loppuradan Retu hyppäsi upeasti ja en voinut kuin fiilistellä sen halua auttaa ja yrittää niin paljon mun puolesta.
Päästiin maaliin yhdellä pudotuksella ja sitten jännitettiinkin seuraavien tuloksia. Kun odotimme miten viimeiset selviäisivät radasta tajusin, ettei kukaan muu hevonen koskaan ole taistellut tolla tavalla mun puolesta. Vaikka olen Akun kanssa tehnyt hienoja ratoja ja se hevonen on vienyt mut korkeammalle tasolle, niin ikinä en ole saanut siitä noin vahvaa tunnetta. On hyppyjä missä se on tuntunut tuolta, muttei rataa, jossa se olisi tuolla tavalla taistellut. Se tunne mikä Retusta välittyi tolla radalla oli aivan uskomaton. Ihan kuin se olisi tiennyt miten tärkeää toi oli mulle <3
Rundin kolme viimeistä tekivät kaikki lopulta nollan, joten mun mitalihaaveet muuttuivat todella kaukaisiksi. Vaikka tekisin kolmannelta kierrokselta nollan, pitäisi kaikkien kolmen parhaan pudottaa vähintään kaksi puomia.. Kolmannelle kierrokselle pääsi siis 10 parasta.
Pääsin siis lähtemään kolmannelle kierrokselle ilman minkäänlaisia paineita ja tekemään vain suoritusta mun ja Retun ekalta 120-radalta. Rata oli 8 estettä pitkä ja se sisälsi yhden sarjan. Itse rata ei lopulta hyvästä uudesta verkasta huolimatta sujunut niin hyvin mun osalta. Ehkä se jännitys oli lauennut sen verran paljon, etten keskittynyt ihan täysillä. En vain jotenkin päässyt radalla esteille enää rytmissä ja tämän vuoksi Retu joutui liian lähelle mm. ekaa linjaa. Tämän vuoksi jouduin avaamaan sen laukkaa liikaa linjan tokalle osalle, mistä saimme puomin. Oma moka siis, ihan sama juttu kuin Dumissa. Myös sarjalle kämmäsin lähestymisen ja jouduin pyytämään Retun eteen kohti b-osaa, josta myös puomi. Myös vika este tuli alas, sinne vielä surkeampi askel kuin edellisille! Pidin kuitenkin sijoitukseni kuudennessa paikassa vaikka virheitä tulikin se 12. Kaikki kolme parasta hyppäsivät vikan kierroksen joko puhtaasti tai yhdellä puomilla, joten vaikka olisin ollut puhdas, en olisi päässyt 5:ttä sijaa ylemmäs.
Kokemuksena kisat olivat upea ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä että Retulle ei ole henkisesti mitään ongelmaa hypätä noinkaan suurta rataa. On se vaan upea<3 Kiitokset myös Retun omistajille kun saan sillä kilpailla, noi hienoa hevosta tulee harvemmin vastaan! Myös hoitajat olivat isossa roolissa läpi viikonlopun, kiitos myös teille :)
Mukavaa tsemppiä loitte myös te kaikki lukijat jotka tulitte moikkaamaan :) Oli todella kannustavaa saada teiltä tsemppejä! Ja Retu kiittää myös kaikista kehuista, herrasmies kun on ;)
Ensi vuonna taas uudestaan. Tosin sitten onkin kaksi reissua kun kunkkarit on eri paikassa kuin mestaruus. Mutta sehän tarkoittaa vain tuplakivaa ;)
Hevosia tulee ja menee, niiltä opitaan se mikä opittavissa on ja sitten niiden on aika mennä. Nyt oli Saken aika päästä uuteen kotiin :)
Saken kanssa ehdottomasti tärkein oppini oli maltti. Se, että kolmivuotiaana maastoilimme lähes poikkeuksetta miltein jokaisen ratsastuskerran, ei ollut turhaa. Sen fyysisyys ja hahmotuskyky kehittyi maastoilun ansiosta niin paljon, etten olisi ikinä uskonut. Onneksi joku ääni mun sisällä tajusi vaan jatkaa maastoilua ja malttaa kenttätreenin kanssa.
Saksan reissun jälkeen olin päässyt sisään juoksutuksen saloihin. Kun palasin Niken luolta, mulla oli niin selkeä visio siitä, miten Saken kanssa etenisin, että oksat pois. Vaikka moni oli kanssani eri mieltä siitä, millaisia apuohjia pitäisi käyttää ja miten juoksutuksen kanssa pitäisi pitäisi tehdä, pidin silti suurimmaksi osaksi pintani ja jatkoin hyväksi oppimallani tavalla eteen päin. Juoksutin Sakke laukassa niin kauan, kunnes se meni vain myötälaukkaa. Ja tämän jälkeen se lähti paranemaan myös selästä.
Sakke karsinnoissa Ypäjällä keväällä
Kun tämän jälkeen työstin laukkaa selästä, sain puolestaan Kikolta kullan arvoisia vinkkejä siihen. Lisäksi sain taas muistuksen siitä, etteivät ne nuoret ole sokerista. Niitäkin täytyy välillä työstää enemmän ja taas pääsimme askeleen eteen päin laukan kanssa.
Sakke karsinnoissa Ypäjällä kevällä
Hyppytreeneissä apuna on ollut tuttu ja turvallinen Kirsi. Pääsääntöisesti olen tehnyt lähes kaiken kuitenkin yksin. Sakke hyppäsi kesän aikana kaksi kisaa ja sijoittui toisessa hienosti kakkoseksi. Saken kisojen ansiosta tuli myös kerrattua säännöt, nelivuotias kun saa mennä kisoissa vain yhden radan ;)
Kaiken kruunasi onnistunut Kunkkari-reissu joka olisi ollut täydellinen, jos Sakke olisi sijoittunut, mutta nyt jäätiin täpärästi juuri sijojen ulkopuolelle. Sakke hyppäsi kuitenkin elämänsä isoimmat esteet noinkin vaikeassa paikassa hienolla fiiliksellä, joten tyytyväinen sai olla.
Saken kanssa on ollut ilo työskennellä ja olen todella onnellinen että se sai tekevän ja ammattitaitoisen kodin. Tässä hevosessa on niin paljon laatua ja kapasiteettia että sen kehittyessä se riittää ihan mihin vaan. Toivotan Sakelle ja uudelle perheelle kaikkea hyvää tulevaan :)
Sakke Ypäjällä laatuarvostelufinaalissa
Sakkea vielä enemmän jää kaipaamaan Aapo, Saken bestis <3
Nyt olisi aika muistella ihan ekoja kertoja kun Aapo oli ratsastuksessa :)
Kun olin ollut selässä yhden kerran jatkoin Aapon liikutusta edelleen monipuolisesti. Aapo liikkui kolme-neljä kertaa viikossa, yhden kerran juoksutuksessa ja kaksi kertaa osan aikaa juosten ja osan aikaa selästä ja jos se liikkui neljännen kerran, oli se ihan maastakäsin kävely maastossa tai ohjasajo. Välillä taas toinen juoksutuskerta oli irtohypytys ja välillä kavalettityötä.
Ennen ratsastuksia juoksutin aina Aapoa molempiin suuntiin gramaaneilla. Näin se oppi tasaisen tuntuman ja sen, että takaa liikutaan eteen kohti tuntumaa. Aluksi Aapo oli todella reaktiivinen kaikkiin juoksuttajan apuihin. Lähes poikkeuksetta mulla oli apuna aina Hanni siinä vaiheessa kun itse kiipesin kyytiin ja Aapo luki aina jokaisen Hannin liikkeen todela tarkasti. Kaikista pyrähdyksistä huolimatta Hanni piti kuitenkin aina raipan mukana - siihen on kuitenkin totuttava.
Itse pidin ekat kerrat harjasta ja ohjista kiinni, jotta
en vaan Aapon lähtiessä vähän isommin liikkeelle, häiritsisi sitä
edestä. Toki harjasta kiinni pitäminen lisää myös omaa vakautta ja
tasapainoa ihan ylipäätänsä. Aapo oli ensimmäiset kaksi viikkoa liinassa
tosi vireä ja laukkaili välillä ihan itsestään. Itse en koskaan ota
laukkaa tarkoituksella liinassa koska mielestäni paljon helpompaa on harjoitella laukat joko maastossa toisen hevosen perässä tai kentällä isommalla uralla.
Jos Aapo nosti itsekseen laukan nousin aina saman tien kevyeen istuntaan ja koitin vain pysyä mahdollisimman rentona sillä välin kun Hanni hidasti sitä raviin. Heti kun Aapo hidasti laukan ja oli siirtymässä raviin istuin pehmeästi alas ja hidastin omalla istunnalla samalla kun Hanni pyysi äänellä. Näin Aapo oppi Hannin äänen ja mun istunnan kautta myös hieman hidastamaan.
Ekojen viikkojen aikana ratsastuskerrat kestivät n. 10minuuttia. Kaksi ekaa viikkoa totutin Aapon vain siihen että olin kyydissä ja Hanni sai tehdä kaikki avut liikkeelle lähtöjen ja alas päin siirtymisten kanssa. Kolmannella ratsastusviikolla pysäyttelin sitten Aapoa jo itse ja siirsin sitä ylös ja alas askellajeissa. Hanni päästi mut myös ohjaamaan itse uraa pitki pitkällä liinalla. Teimme siis välillä ympyrää ja välillä jatkoinkin suoraan ja Hanni käveli itse samaan aikaan eteen päin kunnes tein taas ympyrän.
Kolmannella viikolla vauhti alkoi olemaan kunnossa ja ratsastin Aapolla myös kolmannen kerran selästä ja jätin yhden juoksutuskerran pois. Seuraavalla viikolla pyysinkin jo Hannia päästämään mut juoksutuksen jälkeen irti ja Aapo meni ihan superkiltisti <3 Sain hyvin vaihdettua suunnat ja tehtyä ympyröitä oman haluni mukaan. Menin maltillisesti molempiin kierrosiin kevyttä ravia ja siirsin sen jälkeen käyntiin ja kiipesin alas.
Tuosta alkaen Hanni juoksutti mua pari viikkoa muutaman kierroksen, jotta pystyin varmistamaan että kaikki nappulat oli edelleen kunnossa. Menin yleensä ravia maksimissaan minuutin ajan, tein siirtymisen käyntiin ja sitten lähdettiin jo uralle.
Ainut "ongelma" mikä Aapolla aluksi oli, oli oikeassa kierroksessa. Muutaman kerran se yritti poistua pääty-ympyrältä vasemmalle, eli ulos. Muutaman kerran kun napautti raipalla sen yrittäessä tehdä sitä, oli asia loppuun käsitelty.
Lopulta siirryin siihen, että juoksutin Aapoa alkuun muutaman kierroksen molempiin suuntiin ja hyppäsin sitten suoraan selkään. Nyt Aapo on lomaillut reilut kaksi viikkoa - tästä lisää myöhemmin. Nyt kun se ensi viikolla palaa hommiin, saa se juosta ekan viikon vielä ennen ratsastusta, mutta sen jälkeen jätän sen pois ohjelmasta :)
Ollaan nyt treenattu Saken kanssa ahkerasti kohti kuninkaallisia ja laatareita. Viime viikolla hypättiin rataa ihan omatoimisesti kotinkentällä, koska tiedossa oli kisat tän viikon tiistaille. Olin rakentenut vain kolme estettä - yhden molemmille pitkille sivuille ja yhden diagonaalille suunnan muutosta varten. Näitä mentiin sitten ristiin rastiin ja eri suunnista. Lopuksi hypättiin jo ihan "esteitä" 70-80cm korkeudella :)
Sakke meinasi jäädä hypyissä vähän vinoksi oikealle ja halusi etenkin esteen jälkeen vetää liikaa oikealle. Korjasin sitä aika voimakkaalla vasemmalla ohjalla ja oikealla jalalla. Lopulta päästiin ihan rennosti ja suorasti yli, mutta kyllä siinä muutama kerta jouduttiin etenkin vasemmasta kierrosesta hypättävää pitkän sivun pystyä tulemaan..
Tällä viikolla Sakke pääsi stten tiistaina kilvanajoihin Laaksolle. Luokkana oli 70cm. Sakke matkusti reippaasti ihan yksin traikussa paikan päälle ja sai selkäänsä varusteet ja pääsi verkkaamaan hyvissä ajoin. Tein aika kauan töitä ravissa jotta Sakke malttoi relata ihan kunnolla. Muutaman kerran se vähän meinasi lähteä häntä koipien välissä kiitämään kun tuntemattomat asiat ahdistivat, mutta muuten se oli tosi nätisti :)
Laukkasin vain muutaman kierroksen ennen hyppyjä, jotta duunia ei tulisi liikaa, sen verran hyvin olin verkannut sen ravissa. Ravihypyissä Sakke oli vähän "känninen" mutta laukkalähetymisien myötä sekin jäi pois :) Ja intoa muuten oli!! Sakke imi kivasti verkkaesteille ja oli ihanasti menossa :)
Radallakaan sitä ei yhtään mietityttänyt avara kenttä tai esteet, ei edes vesihauta.. Ihana SukariSakari <3 Pieni hyppäsi koko radan tosi reippaasti ja ylätti mut ihan totaalisesti pääsemällä uusintaan! Onhan sillä hyvä hyppy ja se on melko varma menijä, mutta Laakson kenttä ei todellakaan ole se helpoin paikka noin nuorelle! Uusinasta saimme yhden puomin, ristilaukasta oli lapsen vähän hankala ponnistaa ;) Olin laukan vaihtuessa ristiin jo niin lähellä estettä että en alkanut korjaamaan laukkaa, oli parempi vain jatkaa rytmissä!
Reipas lapsiheppa sai suitsiinsa sinisen rusetin, hyvä Sakke!! Alla vielä video radasta :)
Ihana Sakari on kesän aikana ollut hommissa pätkittäin. Se on saanut viettää hyvin ansaittua lomaa aina treeniviikkojen välissä ja se näkyy kyllä tooosi isona kesäpötsinä :D
Sakke on päässyt kotitreenin lisäksi myös kaksi kertaa Rosali Kivitien koulutunnille, jotka on järjestetty entisellä Pakulan tallilla, jonka omistaa nykyään Marina E.
Tunneilla keskityimme Saken suoruuteen sekä liikkumiseen ylipäätänsä. Haimme rauhaa ravin tahtiin erilaisten ympyröiden ja volttien avulla. Rosalilta sai paljon hyviä neuvoja etenkin hankalampaan kierrokseen (vasen) jossa Sakke helposti heittään takaosan ulos ja ei asetu. Olenkin nyt Rosalien ohjeiden mukaisesti ratsastanut sitä vain suorana, tasaisesti vain molemmilla ohjilla ja ollut asettamatta sitä ollenkaan. Näin saan takaosan pysymään samassa linjassa etuosan kanssa paljon helpommin. Kun hevonen on täysin suora, voi asetuksen ottaa pätkittäin mukaan.
Tunneilla teimme paljon västöjä, avoja ja suoria linjoja. Sakkehan menee väistöt jo kuin vanha tekijä ja avotkin ovat hyvällä mallilla. Meille se kaikista vaikein juttu oli se suoraan meneminen. Kun muut tekivät keskihalkaisijalla avoja ja asetuksia, me menimme vain suoraan. Tai no, yritimme :D Aluksi kiemurtelimme ja vaapuimme puolelta toiselle, mutta vähitellen saimme jotain tolkkua siihenkin menoon!
Rosali oli todella tyytyväinen Saken työskentelyyn ja totesi sen olevan todella hyvällä mallilla ollakseen vasta 4. Moni vuotta vanhempikaan ei kuulemma vältämättä edes ole samalla tasolla, joten hyvillä mielin voidaan jatkaa treenailua! Rosali antoi neuvoksi tehdä paljon töitä väistöjen sisällä, koska silloin Sakke antaa vaikuttaa itseensä todella hyvin etenkin käynnissä. Lisäksi pitää tehdä miljoonia siirtymisiä käynnistä raviin jotta Sakke löytää itse takajalkansa tasapainoisiin siirtymisiin. Laukka oli Rosalista todella hyvä ja sen osalta hän käski jatkamaan samaan malliin :)
Sakke pääsi myös näiden koulutreenien jälkeen hyppäämään ensimmäiset kisansa Tuomarinkylään. Luokiksi olin valinnut ristikon ja 70cm.
Kilpailupaikalla kävelin radan kun Sakke ja Retu odottivat autolla Hannin kanssa. Radassa ei ollut mitään kummallista, vain yksittäisiä esteitä ja yksi kuuden laukan linja.
Sakke oli tosi nätisti koko varusteiden laiton ajan ja verkassakin se käyttäytyi tosi mallikelpoisesti :) Mitä nyt välillä piti jotain omaa hirnukonserttia, mutta sepäs ei paljon menoa haittaa! Ravasin Saken kunnolla ja otin sen sijaan laukkaa hieman säästeliäämmin. Hyppyjä otin minimaalisille ristikoille ja suuntasin pienen välikäynnin jälkeen radalle.
Olin päättänyt aloittaa laukassa ja tarpeen tullen siirtää raviin jos tilanne niin vaatisi. Sakke oli kiertänyt radan todella nätisti ennen kuin sain lähtömerkin ja se sai vielä viimeiset taputukset ennen suoritusta. Ykköselle päästiin oikein hyvin. Kakkoselle vähn kiemurrellen, mutta yli silti. Sen jälkeen Sakke tosin oli lähdössä ihan muualle kuin mihin olisi pitänyt ja sainkin vähän komentaa sitä ettei se oppisi mitään omia suunnan valintoja radalla :D Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle ja vitoselle. Kutonen ylittyi hieman taas kiemmurrellen ja seiskakin oli vähän pelottava kun sen takana oli vaikka mitä rojua :) Kaikista kuitenkin ihan hyvin yli ja viimeiselle esteelle saatiinkin oikein super hyppy! Sakke oli siis nollana maalissa ja sai paljon taputuksia.
Seuraavana vuorossa oli 70cm. Olin suoraan sanoen todella tyrmistynyt kun kävelin rataa. Olin ilmoittanut Saken juuri sen takia noihin pieniin iltakilpailuihin, koska tuollaiset 1-tason kilpailut on suunnattu muun muassa meidänlaisille ratsukoille, jotka vasta aloittelevat kilpauraansa. Joukossa on usein myös paljon poniratsastajia, nuoria tai kokemattomia hevosia sekä ratsastajia. Tällaiset ratsukot ja hevoset vaativat mielestäni ehdottomasti maalinjoja, selkeitä ratoja ja edes jonkun erikoisesteen. Itse ainakin haluan kouluttaa nuorta hevosta ensimmäisissä kilpailuissa ja näyttää sille myös uusia asioita.
Tuomarinkylässä (lukuun ottamatta ristikkoluokkaa) yhdessäkään esteessä ei ollut maalinjaa, joka mielestäni oli melkein epäreilu tilanne Sakelle. En ole nähnyt mitään syytä hypyttää sitä kotona ilman maarajaa (puomi esteen edessä kiinni tolpan jaloissa) koska se tarvitsee vielä sen avukseen hahmottaakseen esteen oikein. Olin kahden vaiheilla peruisinko radan tämän takia, koska minun piti asettaa hevonen sille hieman epämiellyttävään tilanteeseen.
Esteet olivat täysikorkuisia, mikä mielestäni on oikein hyvä asia. Kun kutsussa lukee 70cm, haluan myös hypätä sitä korkeutta johon ilmoittaudun. Kuitenkaan radalla ei ollut yhtään erikoisestettä. Tästä olin myös kovin pettynyt, koska olisin halunnut nuoren hevosen kanssa tutustua myös uusiin esteisiin uudessa paikassa. Pelkkiä puomiesteitä voi hypätä ihan missä vain ja Dumissa vielä on ihan todella hienoja esteitä, niin miksi niitä ei käytetä?
Päätin kuitenkin hypätä verkassa muutaman pystyn ilman maarajaa ja katsoa miten Sakke suorituu niistä ja päättää sitten mennäkkö radalle. Sakke selvisi tästä uudesta tehtävästä melko hyvin, hieman se kuitenkin lähti ylihyppäämään. Tein vielä muutaman hypyn tämän jälkeen maarajalla ja Sakke rentoutui hyppyihin.
c. Suvililja
Radalla ykkönen sujui vähän jalkoja hakien, pudotus siis sieltä. Sakke oli vähän nukuksissa ja herättelin sitä vähän ennen kakkosta. Tätä estettä Sakke hieman katsoi, mutta päättäväisellä ratsastuksella menimme siitä kuitenkin yhteistuumin yli! Kolmoselle oikein hyvin, samoin neloselle. Seuraavat kaksi estettä olivat suhteutettu väli. Neloselta vitoselle tein siis seitsemän laukkaa kuuden laukan sijasta hieman kiemmurrellen ja sieltä napsahti myös puomi alas. Kutonen hyvin, samoin seiska. Viimeiselle pystylle Sakke taas unohti jalkansa ja pudotti sieltä vielä yhden kepin. Tuloksena siis 12vp, mutta se ei tässä vaiheessa haitannut ollenkaan! Sakke oli selvittänyt rohkeasti radan ja oli rehdisti menossa vaikka jalat välillä unohtuivatkin :D
Muutaman tunnin odottelun jälkeen Sakke jäi yksin traikkuun Retun lähtiessä hyppäämään ja vaikka alku sujuikin hyvin, sai lapsi kuitenkin jostain lopulta paniikin. Tästä seurasi sitten hyppy puomille, sieltä väliseinälle ja lopulta Sakke päätyi väliseinän toiselle puolelle kyljelleen.. Voin kertoa että ihan pikkusen hakkas pulssi kun koitimme kahden miehen ja kolmen naisen voimin saada Sakkea väliseinän alta pois kun väliseinä ei irtoa kuin kallistamalla juuri siihen suntaan missä Sakke makasi.. Onneksi Sakke oli todella rauhallinen koko hässäkän ajan ja makasi liikkumatta niin, että saimme lopulta seinän pois. Ainut näkyvä haaveri oli pieni vekki toisessa takasessa, mutta muuten heppa oli päälisin puolin kunnossa. Onneksi. Retun ratojen jälkeen herra käveli suoraan koppiin ja matkusti ihan kuin mallioppilas.. Eli "traumoja" ei näyttänyt ainakaan jäävän..
Seuraavana päivänä kylmäsin Saken takasen jossa vekki oli. Hieman se oli turvoksissa mutta seuraavana päivänä jalka oli taas aivan normaali. Sunnuntaina otin Saken oikein pitkälle maastolenkille mukaan ja se liikkui täysin normaalisti, huh! Nyt ollan treenattu viime ja tämä viikko ihan normaalisti ja valmistaudutaan taas pikkuhiljaa Ypäjää varten :) Sitä ennen pitäisi käydä vielä jossain kisoissa ja treeneissä :)
EDIT. Kiitos teille tarkoille lukijoille! Kävin päivittämässä koneellani olleet säännöt uusimpiin ja siellä onkin tehty muutos kursivoidulla tuohon hevosen osallistumisoikeuteen kilpailuissa -kohtaan.
8.Hevonen saa yhden päivän aikana osallistua enintään kahteen luokkaan. Sinä kalenterivuonna, jolloin hevonen täyttää 4 vuotta, se saa osallistua yhteen enintään 100 cm tasoiseen luokkaan per päivä.
4-vuotiaalla hevosella saa siis osallistua vain yhteen luokkaan, eikä kahteen niin kuin itse tein Saken kanssa. Ihmettelen ettei kukaan ammattilainen, kenen kanssa asiasta puhuin, ottanut tähän kantaa saatika sitten kilpailujärjestäjä. Emme tosiaan olleet tästä omistajan kanssa tietoisia, mutta hienoa että se tuli esille! Luimpas samalla kaikki säännöt uudemman kerran läpi, muita uusia asioita sieltä ei kyllä paljastunut :) Sakke ei kuitenkaan tästä varmasti mitenkään kärsinyt, sen verran iloisesti on jatkanut treenejä! Seuraavalla kerralla sitten vain yhteen luokkaan :)
Aapo pääsi tänään Akun kisailujen jälkeen toista kertaa näyttämään osaamistaan irti. Mentiin taas toki ensin liinassa, mutta hevonen toimi sen verran hyvin, että pyysin Hannia aika nopeasti päästämään mut irti.
Sain tehtyä aika kivasti kaiken mitä halusin ja Aapo pysyi hyvin reitillä. Se olisi taas saanut olla reippaampi, olisi pitänyt ottaa se raippa mukaan. Eilen menin vain liinan päässä kun olin selässä, silloin Aapo tuntui paljon sähäkämmältä ja ajattelin etten tarvitse raippaa tänään.. Toisin kävi. Eilen ei menty lainkaan irti, koska kentällä ei ollut vielä toisella pitkällä sivulla aitoja. Tänäänkään niitä ei vielä oltu saatu pystyyn, joten päätettiin jättää gramaanit kiinni ja mennä silti irti, koska Aapo oli niin rento ja rauhallinen. Gramaanit olivat siis pieni hätävara siihen jos se sattuisi villiintymään - silloin se ei olisi ihan niin vapaa tekemään päänsä kanssa mitä huvittaa :D
Huomenna jatketaan taas harjoituksia, toivottavasti sama hyvä meno jatkuu! Nyt jos aidat on saatu pystyyn, pääsen menemään ilman gramaaneja ja otan sen raipan mukaan!
