Ihana Cara!

Meillä on ollut tällä viikolla ihan mielettömän kivoja treenejä Caran kanssa. Jotenkin se poni vaan nauttii tuosta laidunelämästä niin paljon ja se fiilis välittyy selkeästi myös ratsastukseen. Sillä on koko ajan rela fiilis ja se tekee hommia ihan täysillä. Keväällä kun se ei maneesitallilla ollut ihan tyytyväinen satulaansa ja pohjiin, oli työskenteleminen ihan eri maailmasta.

Nyt ollaan viikolla tehty mm. paljon kokoamisia, joiden avulla on vahvistettu mm. takaosaa ja kehitetty ponin omaa kantovoimaa yleensäkin. Olen tehnyt kokoamiset suorilla urilla jotta poni varmasti pysyy suorana koko ajan. Se on vastannut todella hyvin istunnan pidätteisiin ja jäänyt hyvin takaosan päälle kokoamisissa. Varsinkin laukassa olen tehnyt paljon jumppaa eteen-taakse systeemillä ja kokoamiset tulevat kyllä todella hyvin. Vielä keväällä Cara vaihtoi takaosan voimattomuuden takia välillä kokoamisissa takaosan ristiin, mutta nyt voiman lisääntymisen huomaa juuri siinä, että se säilyy suorana ja kokoaa hyvin itsensä takaosan päälle. Sain fiilistellä ihan kunnolla ponin kanssa tekemistä kun se toimi niin hienosti :)

Kokoamisten lisäksi olen tehnyt paljon väistöjä, joissa suoruuden tarkkailu on ollut pääroolissa. Etenkin vasenta jalkaa väistäessa poni on halunnut olla hieman vino ja asettua väistön suuntaan. Tätä olen korjannut miljoonilla suoristuksilla oikeasta jalasta ja se työ alkaa tuottaa nyt tulosta. Poni on väistöissä suorempi ja tekee hyviä ristiaskelia sivulle.

Sitten ollaan tietty treenattu myös puomeilla ja pikkuesteillä! Puomitreenissä meillä on ollut huippuja pätkiä, kun poni odottaa nyt niin hienosti. Alla kuva, josta näette kaikki puomit, joita mentiin.

Aloitin ensin kahdella vaihtopuomilla (näkyvät kuvan yläreunassa). Aina kun opetan hevoselle vaihtoja (cara ei vielä  vaihda täysin lennossa) aloitan tällä treenillä. Moni aloittaa suoraan diagonaaleilla ja vaan potkaisee vaihdon ja toivoo että se tulisi sieltä. Minulle on tärkeää, että hevonen säilyy vaihdoissa suorana ja että ne tulevat aina avusta. Näillä puomeilla hevonen saa heiman helpotusta puomista, jonka päällä vaihto suoritetaan. Puomit ratsastetaan siis kahdeksikolla niin, että kahdeksikko menee aina kohti lyhyen sivun aitaa, jolloin hevonen saadaan aina taivutettua kulman läpi uuteen suuntaan ja jalkojen väliin. Itse aloitan treenin aina niin että siirrän hevosen käyntiin ennen puomia, kävelen puomin yli ja nostan käynnistä uuden laukan. Näin pidäte menee läpi, hevonen on suorana ja uusi laukka nousee suorana avusta. Kun tämä sujuu, lähden tekemään kaiken laukassa. Jos vaihtoa ei puomin päällä tule, tai hevonen kaatuu uutta sisäjalkaa vasten, siirrän hevosen joko käyntiin tai raviin, suoristan ja nostan uuden laukan. Tämä on todella hyvä treeni myös niille hevosille, jotka jo vaihdot osaavat, koska tällä harjoituksella voi testata hyvin juuri sitä, onko hevonen jalkojen välissä vai ei.

Kun vaihtotreenissä olin saanut hyviä vaihtoja aikaan, siirryin käyntien jälkeen erilaiseen harjoitukseen. Aloitin oikeassa laukassa kuvan oikeassa alareunassa näkyvällä puomilla, jolta jatkoin kolme laukkaa kuvan keskellä oleville kahdelle puomille, joiden väliin tuli taas yksi askel. Kahdelta puomilta jatkoin oikeassa yläreunassa olevalle puomille vuorotelle 6 tai 7 laukalla. Sen jälkeen käänsin jälleen oikealle ja aloitin alusta. Tehtävän haasteena olivat tehtävän pienet kaaret sekä alussa että lopussa, laukan täytyi rullata hyvin, mutta olla silti aika lyhyttä, jotta kaarteet tulivat tasapainoisiksi.

Tämä oli ihan uusi harjoitus, jonka keksin hieman vahingossa. Osoittautui kuitenkin tosi tehokkaaksi ja mielekkääksi treeniksi. Tätä teen ehdottomasti joku kerta Akun kanssa!

Lisäksi hypättiin yhtenä päivänä myös hieman jumppaa. Jumpassa oli pysty-innari-pysty-1 laukka- pysty-2 laukkaa-pysty. Esteet olivat ihan pieniä ja tein paljon toistoja koska halusin vain jumpata ponia. Aiemmin poni on ollut todella kuuma jumppiksilla, eikä oikein ole malttanut odottaa mutta nyt se toimi todella hyvin. Se malttoi, säilytti myötälaukan ja hyppäsi pehmeitä ja tarkkoja hyppyjä!

Poni on myös maastoillut todella tyytyväisenä useampana päivänä ennen treenin alkua ja ensi viikolla onkin sitten kisat vuorossa :) Evitskogissa hypätään eka metri ja siihen alle 90cm!

Hurjat puomit

Kolmevuotias Haissi on viime aikoina maistellut estehevosen elämää. Sen nenän eteen on tuotu puomeja ja niiden yli on sitten menty jos jonkin moisella tyylillä.

Ihan ensimmäisellä kerralla muutama viikko takaperin laitettiin neljä puomia poikkihalkaisijalle niin, että molemmille puolille kenttää jäi saman verran tilaa. Ihan keskellä oli mulle tila joss sain seistä ja juoksuttaa Haissia. Ennen puomeja juoksutin Haissia toisessa päädyssä ja se sai katsella puomeja ihan rauhassa juostessaan niistä ohi. Hieman pelottaviahan ne olivat mutta kyllä hän sinne viereen lopulta miltein joka kierros uskalsi :)

Haissi oli toki aiemminkin mennyt puomeja samalla staililla, joten ihan uusi juttu tämä ei sille ollut. Tutuksikaan sitä ei voinut kuitenkaa sanoa ja siksi kävelin muutaman kerran Haissin kanssa puomien yli taluttaen. Ensimmäisellä kerralla Haissia jänskätti, eikä se meinannut uskaltautua puomin yli, mutta rauhottavalla äänellä ja muutamalla maiskautuksella päästiin hetken mietinnän jälkeen ihan rauhassa toiselle puolelle. Kun puomin yli päästiin taluttaen, siirtin Haisiin kävelemään ympyrälle.

Ihan ei aluksi oltu samaa mieltä siitä, että puomien yli voisi mennä myös ympyrällä ja muutama täyskäännöskin suoritettiin tyylikkäästi juuri viime tipassa ennen puomeja. Omistajan ja pitkän juoksutusraipan avulla saatiin kaveri kuitenkin takaisin reitille ja johan alkoi sujua. Muutaman kerran Haissin oli alkuun tietenkin hypättävä puomien yli, mutta vähitellen kaveri alkoi rentoutua. Ei mennyt kauaakaan kun se jo hölkötteli puomien yli kuin vanha tekijä.

Juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja aloitin pysähdyksillä. Haissi on helposti hieman hidas jalalle ja siksi tykkään alusta asti pitää sen herkkänä siirtymisten avulla. Johkulta saatu neuvo on myös osoittautunut hyväksi tälle hitaalle hevoselle - omistaja seisoo kentän keskellä juoksutusraipan kanssa ja jos hevonen ei reagoi ratsastajan apuun toivotusti, viuhauttaa hän raippaa niin että hevosen yhdistää jalka-avun viestikse mennä eteen päin raipan avustuksella. Johkun mukaan tätä kannattaa käyttää apuna niin kauan kunnes hevonen etenee oikeasti rehellisesti itse eteen. Itse ei tietenkään saa jäädä punkemaan ja apujen kanssa pitää myös olla tarkka.

Jatkoin pysähdysten jälkeen kevyellä ravilla ja otin mukaan sen jälkeen laukan nostot. Puomit oli tässä vaiheessa kerätty keskelle ja laukkojen jälkeen pyysin omistajaa laittamaan ne takaisin. Lähestyin ensimmäistä puomia käynnissä ja Haissi imi sinne hyvin. Aivan viimeisessä askeleessa se kuitenkin päätti vaihtaa suuntaa ja lähti armotonta rodeota kentän poikki. Kymmenisen loikkaa pysyin kyydissä ja sitten ilmoitin omistajalle että ajattelin laskeutua :D Haissi on sen verran herkkis, että osasin odottaa siltä tämän tyyppistä reaktiota. Otin hepan liinaan ja kävelin maasta jälleen muutaman kerran puomien yli ja kiipesin takaisin selkään. Sen verran Haissi oli kuitenkin jo kasvanut, että unohti tuon ikävän tilanteen ja pääti mut nätisti selkään. Sitten jatkettiin omistajan taluttaessa puomit muutamaan kertaan käynnissä jonka jälkeen ravasin vielä muutaman kierroksen ilman puomeja ja sitten heppa sai olla.

Vaikka rantauduin, oli se itseasiassa aika hyvä juttu. Selkään nouseminen ja liikkeelle lähtö ovat olleet Haissille ne ikävät kohdat ja tämä tippuminen vahvisti sen, ettei sitä ahdista ihminen enää ainakaan ihan niin paljoa. Vaikka se oli päässyt nakkaamaan mut alas, päästi se mut hyvin takaisin selkään ja suoriutui puomeista uudella yrityksellä mallikkaasti. Se ei jäänyt omaan jännittyneeseen ja pelokkaaseen kuplaansa, vaan antoi mun kiivetä takaisin kyytiin ja pyytää siltä asioita. Se on musta hieno juttu.

Tänään juoksutin Haissia jälleen puomeilla. Se toimi kuin ajatus. Se käveli rennosti puomien yli, ravasi letkeästi ja laukkasi hyvällä imulla. Sillä oli selkeästi KIVAA :) Tässä välissä on siis nyt ollut kaksi viikkoa, joiden aikana en ole mennyt sen kanssa puomeja, se on vaan saanut miettiä oppimaansa. Tämä selkeästi kannatti, koska nyt mulla oli narun päässä aivan toinen hevonen.

Keräsin ennakkosuunnitelmista poiketen puomit pois juoksutuksen jälkeen. Mun oli tarkoitus mennä niitä myös selästä käsin, mutta hevosen toimiessa niin hienosti, päätin jättää sille hyvän mielen. Tämä oli hyvä päätös, koska Haissi toimi myös sileällä hienommin kuin koskaan! Se oli todella herkkä jalalle ja kulki hyvin energisesti eteen. Se teki mielettömiä siirtymisiä ja laukannostoja, ilman että omistaja joutui kertaakaan hutkaisemaan juoskutusraipalla. Tällä viikolla Haississa on saanut huomata huimaa edistystä nimenomaan energisyydessä. Se alkaa selvästi luottamaan itseensä ja minuun, jolloin se uskaltaa myös liikkua rennommin ja isommin. Oon kyllä niin ylpeä tuosta pikkuhepasta <3

Ensi viikolla mennään sitten niitä puomeja ja toki sileää. Sitten Haissi saa hetken ratsastuslomaa :)

Huippu kavaletti-treeni!!

Tehtiin Akun kanssa mielettömän hyvä kavaletti-treeni keskiviikkona! Aku oli aivan liekeissä vaikka noita kavalettihommia inhoaakin! Eihän tämä todellakaan ole mitään ydinfysiikkaa tai uusi tehtävä millään tavalla, mutta ajoi asiaansa erityisesti alkuraveissa tosi hyvin. Heppa oli mielettömän hyvin kuulolla ja laukassa kaikki tuntui helpolta! Pitäisi useammin tehdä tällaisia tehtäviä alkuun ravissa.

Akun kotikenttä on aika kapea (20mx40m), joten tämä tehtävä toimii siellä äärettömän hyvin kun on pakko oikeasti kääntää ja taivuttaa koko ajan kunnolla. Tee siis näin;

1. Aseta puomi ympyrän kaarelle ja mittaa pyöreällä kaarella 11m eteenpäin

2. Rakenna pikkuinen pysty 11m (tai 12m tai 13m jos hevosellasi on suuri laukka tai se on nuori) kohdalle, maapuomit molemmille puolille pystyä.

3. Mittaa jälleen kaarevalle uralle puomi 11m (tai 12m tai 13m jos hevosellasi on suuri laukka tai se on nuori) päähän pystystä.

Itse tein ensin noista pystyn kolmesta puomista ravipuomit (välit 1,2m) ja tulin puomit ympyrällä ravissa. Kun Aku oli hyvä, tein ravipuomien yli sisään päin pienen (n.10m) voltin ja jatkoin jälleen ympyräuraa.

Kun kaikki toimi ravissa, kokosin ravipuomit pikkuiseksi pystyksi. Nostin laukan, jonka tuli olla koottu, mutta napakka. Ympyrä on aika pieni, joten koko ajan sai olla kääntämässä, mutta Akun tuli silti odottaa, koska välit ovat sen verran lyhyet.

Tehtävässä pitää pyrkiä säilyttämään koko ajan sama rytmi ja tempo sekä saman mittaiset askeleet. Ulkoavuilla tulee hallita kääntymistä ja sisäjalka taivuttaa hevosta pienellä kaarella. Periaatteessa väli voi olla mitä vain 11 ja 13 metrin väliltä, kunhan muistaa koko ajan edetä rytmissä. Mitä vähemmän metrejä, sitä kootumpi laukka. Itse halusin toteuttaa tämän nimenomaan jumppana, joten siksi valitsin lyhyet välit.

Että sellainen tehtävä! Olisiko jollain jotain kivaa puomitreeniä (nimenomaan ravityöskentelyyn) jaettavaksi mulle ja muille?

Se sisäjalka

Treenailtiin Akun kanssa jälleen maanantaina. Kenttä oli vielä sen verran pehmeä, että uskalsin laittaa muutaman puominkin ja lähteä työstämään Akua niiden avulla.

Akun vatsa on tasoittunut ja mulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia oikean jalan kanssa. Maastoon lähtiessä se oli edelleen viikonloppuna hieman pomppinut selkään noustessa, joten nyt täytyy seurailla, onko kenkkuilu vain sen omaa huvittelua vai juontaako se juurensa pidemmälle.

Aloitin treenin rauhallisessa ja rennossa ravissa. Aku ei aluksi ollut ihan niin notkean tuntuinen, kuin edellisellä viikolla, mutta hyvillä puolipidätteillä ja ulkotuella sekä päättäväisellä sisäjalalla pääsin nopeasti taas vaikuttamaan hevoseen mukavasti. Ravi tuntui siis hetken työstön jälkeen erinomaiselta, ja siirryinkin tekemään ihan pieniä tempon muutoksia. Jo tässä vaiheessa huomasin, kuinka Aku vastusteli tukea alas päin siirryttäessä ja mieleen palasi vanhat ongelmat tuen hyväksymisen suhteen. Akuhan ei aluksi liikkunut ollenkaan eteen ja vastusti myös rehellistä tuntumaa tämän vuoksi.

Kuva Peikin tunnilta kesältä 2013

Laukassa tämä tuen hyväksyminen näkyi sitten todella voimakkaasti. Laukka pyöri hyvin niin kauan kun laukkasin isoa laukkaa ylhäällä istuen, mutta kun painoin pepun penkkiin ja halusin siirtyä hieman rauhallisempaan ja lyhyempään laukkaan, veti hevonen ohjaa pois ja selkää alas. Nämä ovat tuttuja juttuja alkuajoilta, ikävä kyllä. Jäin Akun kanssa isolle ympyrälle ja annoin sen laukata jälleen isompaa laukkaa, mutta jäin itse istumaan alas. Hain tässä laukassa hyvän sisäjalan ja ulko-ohjan suhteen ja työskentelin rauhallisesti ja tasaisesti siihen asti, kunnes Aku antoi ratsastaa jalalla rehellisesti kohti kättä ja etuosaa ylös. Vasta tämän jälkeen siirryin jälleen hieman kootumpaan laukkaan. Aluksi takajalat jäivät ja laukka muuttui kulmikkaaksi ja Aku kiskoi mua pois satulasta taas muutaman kerran. Yleensä lähden tässä vaiheessa rakentamaan Akun laukkaa käynti-siirtymisien kautta, mutta nyt päätin jatkaa laukkaamista, ja pyytää Akua pikkuhiljaa jäämään siihen kootumpaan laukkaan.

Sisäjalan kanssa taivutin siis Akua Nielsin ohjeiden mukaisesti todella tarkasti ja kun sain hevosen notkeammaksi sisäkyljestä, muuttui laukkakin astetta paremmaksi. Kun laukka oli hetken hyvä, annoin kaverin taas laukata hieman eteen. Tämän jälkeen lyhensin hieman uudestaan ja sain tehdä tämän jo ilman kiskomista. Taivutusta jouduin työstämään kootummassa laukassa edelleen hieman enemmän, mutta ainakin kiskominen jäi pois. Vasemmalle Aku ei enää kiskonut, joten tein aika paljon vähemmän siihen kierrokseen töitä ennen välikäyntejä.

Katson todistettavasti eteen. Peikin ja Nielsin molempien todella paljon painottama juttu.

Hetken lepotauon jälkeen jatkoin oikeassa kierroksessa ja puomin kanssa ympyrällä. Halusin, että Aku kääntyy tähän meille vaikeampaan suuntaan aktiivisesti, ilman että vasen lapa jää ulos. Halusin, että se reagoi kaarteessa ensin vain kääntävään vasempaan jalkaan ja vasta sen jälkeen otin mukaan tavitutuksen. Tähän työskentelyyn olin itseasiassa todella tyytyväinen ja pääsin laukkaamaan tämän jälkeen todella suorat viisi hyvää laukkaa suoralla linjalla, 16m päässä olevalle toiselle puomille. Toisen puomin jälkeen pidäte, hevonen hyvin takajaloille ja kiva taivutus kaarteeseen. Olin tosi iloinen siitä, että pääsin joka kerta hyvillä ja imevillä askeleilla kohti puomia ja perille asti. Tämä perille pääseminen on nimittäin se mun ja Akun isoin ongelma, meinataan aina jäädä kriittiset parikymmentä senttiä turhan kauas.

Akun megalomaanisen iso kaula :D Kuva samaiselta Peikin hyppäriltä

Toistin saman homman vasemmalle ja sain tehtyä äärettömän hyvää työtä puomien jälkeen. Jotenkin mulle tuli niin hieno fiilis siitä kun päästiin Akun kanssa jonkinmoiseen "zen" tilaan ja haluttiin molemmat tehdä koko ajan parhaamme ja täysillä. Olin tosi iloinen treenin päätteeksi ja niin oli toivottavasti myös Aku :)

Teen tällä viikolla vielä toisen kerran puomijuttuja ja ensi viikolla mennään Peikille hyppäämään, JOS Akun käytös on normaalia :)