Se sisäjalka

Treenailtiin Akun kanssa jälleen maanantaina. Kenttä oli vielä sen verran pehmeä, että uskalsin laittaa muutaman puominkin ja lähteä työstämään Akua niiden avulla.

Akun vatsa on tasoittunut ja mulla ei ole ollut sen kanssa mitään ongelmia oikean jalan kanssa. Maastoon lähtiessä se oli edelleen viikonloppuna hieman pomppinut selkään noustessa, joten nyt täytyy seurailla, onko kenkkuilu vain sen omaa huvittelua vai juontaako se juurensa pidemmälle.

Aloitin treenin rauhallisessa ja rennossa ravissa. Aku ei aluksi ollut ihan niin notkean tuntuinen, kuin edellisellä viikolla, mutta hyvillä puolipidätteillä ja ulkotuella sekä päättäväisellä sisäjalalla pääsin nopeasti taas vaikuttamaan hevoseen mukavasti. Ravi tuntui siis hetken työstön jälkeen erinomaiselta, ja siirryinkin tekemään ihan pieniä tempon muutoksia. Jo tässä vaiheessa huomasin, kuinka Aku vastusteli tukea alas päin siirryttäessä ja mieleen palasi vanhat ongelmat tuen hyväksymisen suhteen. Akuhan ei aluksi liikkunut ollenkaan eteen ja vastusti myös rehellistä tuntumaa tämän vuoksi.

Kuva Peikin tunnilta kesältä 2013

Laukassa tämä tuen hyväksyminen näkyi sitten todella voimakkaasti. Laukka pyöri hyvin niin kauan kun laukkasin isoa laukkaa ylhäällä istuen, mutta kun painoin pepun penkkiin ja halusin siirtyä hieman rauhallisempaan ja lyhyempään laukkaan, veti hevonen ohjaa pois ja selkää alas. Nämä ovat tuttuja juttuja alkuajoilta, ikävä kyllä. Jäin Akun kanssa isolle ympyrälle ja annoin sen laukata jälleen isompaa laukkaa, mutta jäin itse istumaan alas. Hain tässä laukassa hyvän sisäjalan ja ulko-ohjan suhteen ja työskentelin rauhallisesti ja tasaisesti siihen asti, kunnes Aku antoi ratsastaa jalalla rehellisesti kohti kättä ja etuosaa ylös. Vasta tämän jälkeen siirryin jälleen hieman kootumpaan laukkaan. Aluksi takajalat jäivät ja laukka muuttui kulmikkaaksi ja Aku kiskoi mua pois satulasta taas muutaman kerran. Yleensä lähden tässä vaiheessa rakentamaan Akun laukkaa käynti-siirtymisien kautta, mutta nyt päätin jatkaa laukkaamista, ja pyytää Akua pikkuhiljaa jäämään siihen kootumpaan laukkaan.

Sisäjalan kanssa taivutin siis Akua Nielsin ohjeiden mukaisesti todella tarkasti ja kun sain hevosen notkeammaksi sisäkyljestä, muuttui laukkakin astetta paremmaksi. Kun laukka oli hetken hyvä, annoin kaverin taas laukata hieman eteen. Tämän jälkeen lyhensin hieman uudestaan ja sain tehdä tämän jo ilman kiskomista. Taivutusta jouduin työstämään kootummassa laukassa edelleen hieman enemmän, mutta ainakin kiskominen jäi pois. Vasemmalle Aku ei enää kiskonut, joten tein aika paljon vähemmän siihen kierrokseen töitä ennen välikäyntejä.

Katson todistettavasti eteen. Peikin ja Nielsin molempien todella paljon painottama juttu.

Hetken lepotauon jälkeen jatkoin oikeassa kierroksessa ja puomin kanssa ympyrällä. Halusin, että Aku kääntyy tähän meille vaikeampaan suuntaan aktiivisesti, ilman että vasen lapa jää ulos. Halusin, että se reagoi kaarteessa ensin vain kääntävään vasempaan jalkaan ja vasta sen jälkeen otin mukaan tavitutuksen. Tähän työskentelyyn olin itseasiassa todella tyytyväinen ja pääsin laukkaamaan tämän jälkeen todella suorat viisi hyvää laukkaa suoralla linjalla, 16m päässä olevalle toiselle puomille. Toisen puomin jälkeen pidäte, hevonen hyvin takajaloille ja kiva taivutus kaarteeseen. Olin tosi iloinen siitä, että pääsin joka kerta hyvillä ja imevillä askeleilla kohti puomia ja perille asti. Tämä perille pääseminen on nimittäin se mun ja Akun isoin ongelma, meinataan aina jäädä kriittiset parikymmentä senttiä turhan kauas.

Akun megalomaanisen iso kaula :D Kuva samaiselta Peikin hyppäriltä

Toistin saman homman vasemmalle ja sain tehtyä äärettömän hyvää työtä puomien jälkeen. Jotenkin mulle tuli niin hieno fiilis siitä kun päästiin Akun kanssa jonkinmoiseen "zen" tilaan ja haluttiin molemmat tehdä koko ajan parhaamme ja täysillä. Olin tosi iloinen treenin päätteeksi ja niin oli toivottavasti myös Aku :)

Teen tällä viikolla vielä toisen kerran puomijuttuja ja ensi viikolla mennään Peikille hyppäämään, JOS Akun käytös on normaalia :)