Sumua ja myyntihommia

Carasta ei olekkaan ollut aikoihin juttua! Ponilta on puuttunut toinen etukenkä nyt jo kaksi viikkoa ja siksi en ole voinut liikuttaa sitä aivan niin paljon kuin olisin halunnut. Onneksi poni on ollut elämästään yli puolet ilman kenkiä ja se ei ole reagoinut kengän puuttumiseen millään tavalla.

Kavio kuitenkin kuluu tietenkin hiekan "hioessa" sitä ratsastuksen aikana, joten olen vain ratsastanut ponia kevyesti kahden viikon ajan. Hyppäämiset olen jättänyt väliin kokonaan. Eilen poni sai kuitenkin kengän ja kunnon treenit voivat taas alkaa, ihanaa!

Ponin piti lähteä kisoihinkin, mutta ilman kenkää emme halunneet lähteä kuskaamaan sitä mihinkään. Nyt pitäisi katsoa sille jotkut mukavat kisat ja päästä starttaamaan sen kanssa :) Se teki ennen kengän lähtöä ihan supereita hyppyjä, yhden videon löydätte täältä.

Nämä kuvat ovat sumuisen aamun treeneistä toissa viikolta. Mitäs tykkäätte? Musta Cara on saanut kivasti kaulaa ja muutenkin hieman lisää lihaksia :)

Sitten ilmoitusluontoista asiaa! Carahan on myynissä ja se etsii aktiivista uutta kotia. Olemme myös valmiita antamaan sen ylläpitoon Uudellemaalle, jos sopiva koti löytyy :) Jos kiinnostuit, minulle voi soittaa numeroon 0456311827. Tuloksia löytyy HeA ja 100cm luokista.

MYYNNISSÄ

Tässä vinkki meidän yhdestä myyntiponista :) Kiva pikkuponi lapselle, pienelle junnulle tai ratsastuskouluun. Superkiltti, maastovarma ja kaiken lisäksi nättikin!

Ronja on 13-vuotias ja tuotu Saksasta nyt keväällä. Säkää siltä löytyy muistaakseni 131cm.

Videolla ratsastan ponilla toista kertaa, on se vaan mukava! Pienellä työllä tästä saa kivan rusettihain kouluradoille! Myös kiva hyppy, rohkea ponny. On ollut alkeistunneilla ja ratsastuskoulukäytössä muutaman viikon, sitä ennen yksityiskäytössä.

Yhteydenotot: Päivi/0405808226

linkki videoon

Nyt mä voin sen kertoa

Olen tässä jo muutaman päivän ajan valmistellut teille tekstiä poneista, Edistä ja Helmistä. Halusin kuitenkin kirjoittaa tekstien teille vasta, kun kaikki on varmaa.

Mun työt ponien kanssa on nyt nimittäin tehty! Molemmille lahjakkuuksille löytyi uudet hienot kodit :) Ed lähti Parkanoon ja Helmi taas Haminaan. Helmiähän ei kovin aktiivisesti edes keritty myydä, ennen kuin ostaja jo sattui kohdalle :) Edin kanssa taas prosessi hieman venyi niiden kavioiden lohkeamisten yms. takia.

Mun mielestä on hienoa aina, kun meidän (Päivin) ponit löytävät uuden, harrastavan kodin. Mä teen niiden kanssa kuitenkin paljon töitä ja Päivi uhraa myös paljon aikaansa auttamalla mua tallilla ja kuskaamalla ponia milloin mihinkin kisoihin ja valmennuksiin. Kun kyseessä on urheiluponi, kuuluu sen mun mielestä päästä sellaseen perheeseen, joka haluaa harrastaa ja kilpailla tavoitteellisesti. Etenkin näiden ponien kanssa olimme tarkkana siitä, millaiseen perheeseen ne myymme. Molemmilla on niin paljon taitoa ja sydäntä, että ne kuuluvat radoille.

Miltä musta sitten tuntuu kun ponit myydään? Se on iloinen asia, niin kuin mä jo aikaisemmin totesinkin. Kaikki hevoset ovat mulle työkavereita, ja niin kuin oikeassakin maailmassa, meidänhän kuuluisi olla iloisia siitä kun duunikaveri pääsee uusien haasteiden pariin.

Mulla tavoitteena aina ponien kanssa on tehdä niistä niin ratsastettavia, että myös ne 11-vuotiaat kisaajanalut pystyvät niillä ratsastamaan. Mä en tyydy siihen, että musta tuntuu hyvältä ja että ne reagoivat mun apuihin. Ponien täytyy sietää ratsastajien virheitä ja niiden täytyy ymmärtää myös auttaa ratsastajaa tietyissä tilanteissa. Tämän vuoksi myös mun täytyy välillä treeneissä ja radoilla antaa niiden hoitaa homma, jotta näämme miten ne toimivat. Pääasiassa ratsastan ne tottakai aina mahdollisimman hyvin, koska ponit saavat tasaisen ja hyvän ratsastuksen kautta myös itselleen varmuutta. Kuitenkaan liian varovaisiksi en niitä halua rakentaa, etenkin kun ponimme ovat yleensä aika raakoja meille tullessaan. 

Mua sanotaan todella kylmäksi ihmiseksi. Ja kyllähän mä jollain tavalla olen sitä, hevosten suhteen. En mä itke tai sure kun hevoset tai ponit myydään pois tai lopetetaan. En mä ole oikeastaan koskaan tehnyt sitä. Ratsastuskoulussa Peik sanoi joskus että hevosia tulee ja menee, niistä täytyy vain aina ottaa kaikki irti silloin kun ne ovat täällä. Niiltä täytyy oppia ja niiden täytyy antaa opettaa. Nyt ajattelen asian hieman eri tavalla; niille täytyy opettaa ja niiltä täytyy oppia. Ratsastuskoulu on siis jälleen kerran vaikuttanut positiivisesti mun ratsastajan uraan. Tästä tulikin mieleen että täytyypä kirjoittaa oma juttu ratsastuskoulu-urastani..

Ponien myynti on mulle haaste ja omanlainen kehitysprosessi. Kaikki ponit ovat erilaisia, ja kaikista oppii aina hurjasti, eikä vaan pelkästä ratsastuksellisesti. Kun poneja tuodaan ulkomailta, täytyy niiden käsittely aloittaa pikkuhiljaa ja voin kertoa että kaikenlaista on tullut nähtyä ja koettua..

Mutta nyt on siis kaksi todella hienoa ponia päässyt urallaan eteen päin. Toivottavasti olen osannut valmistella ne niin hyvin, että tytöt pääsevät etenemään hyvällä mielellä.

Hienoin fiilis on nimittäin se, kun näkee myytyjen ponien pärjäävän, ja tietää että on itse ollut osallistumassa ponien rakentamiseen.