Epäonnea

Hevosten kanssa sattuu ja tapahtuu.. Olen nyt ollut puolitoista viikkoa ratsastamatta koska satutin solisluuni maastakäsin hevosten kanssa. Murtumaa siinä ei onneksi ole, mutta se on "noussut pois linjasta" ja sen viereinen AC?-nivel on jotenkin traumatisoitunut. Koko käsi on kipeä kun faan, mutta mukana se onneksi roikkuu.

Ainakaan tällä viikolla en vielä ratsasta, mutta toivottavasti ensi viikon loppupuolella pääsen taas satulaan. Haluaisin niin kovasti päästä Finnderbyyn. Mutta käden ehdoilla mennään..

Mites mun hevoset sitten? Noh, Aapo päätti ähkyillä helatorstaina ja vaikka ähky ei ollutkaan mikään kovin paha, päätin nyt vihdoin viedä sen hiekkakuviin ja vatsan tähystykseen. Olen suunnitellut sitä jo kauan ja nyt päätin toteuttaa tämän suunnitelman, koska puhuttuani eläinlääkärin kanssa joka Aapon letkutti, olin entistä varmempi siitä että jotain siellä vatsassa olisi. Ell ei nimittäin havainnut kaasua tai suurempia massoja tutkiessaan Aapoa, joten hän suositteli hiekkakuvia. Itse olin ihan varma ettei siellä olisi hiekkaa, mutta mahahaava sitäkin todennäköisemmin.

c. Aada Lätti

Sain ajan Vermosta jo perjantaille ja kuskattiin Aapo iltapäivästä lekuriin. Lopputulos oli arvatenkin vatsahaava, ei mikään superpaha, mutta vatsahaava kuitenkin. Aapohan ei ole syönyt enää aikoihin kauraa ja sitä se ei tietenkään tule myöskään jatkossa saamaan. Kuukaudeksi tuli gastrogardit ja antepsinit, ah kuinka ihanaa ja halpaa.. Toivottavasti lääkkeillä saadaan vatsa paremmaksi.. Puhuin Ell kanssa ja hän oli sitä mieltä että Aapolla on ollut tuo vatsa tuollainen todennäköisesti todella pitkään, todennäköisesti Suomeen tulosta asti. Se on tottunut olotilaansa ja ei osaa "valittaa siitä" ja imppauksin on saattanut alkaa Saksassa sen seurauksena. Mene ja tiedä, eihän kukaan osaa sitä varmaksi sanoa. Kuitenkin koko Suomessa olon aikana Aapo ei oikein ole saanut kunnon massaa päälle vaikka ruoat ovat hyviä ja sitä ruokitaan paljon joten sekin viestii jo kauan sitten alkaneesta vaivasta.

Tällä hetkellä Aapolla on mielestäni kuitenkin asiat elämässä hyvin - se ulkoilee 12h kavereiden kanssa, sen treenit ovat tasaisia ja se ei stressaa oikeastaan mistään, sillä on usein vapaa heinä ja se saa rasvapohjaisia rehuja. Ratsastuksessa ja kisoissa se tekee aina kaiken mielellään ja ahkerasti. Joten ainakaan tallissa seisomisesta tai stressistä sen ei pitäisi johtua.. Olen itse aina ollut sitä mieltä että kaikilla hevosilla on varmasti jossain vaiheessa elämää vatsahaava, toiset näyttävät sen vahvasti ja toiset taas eivät. Saa nähdä miltä vatsa näyttää kuukauden kuluttua kontrollissa - jos eroa on niin hienoa, sitten voin jatkaa gatrogardin kanssa aina ennen kisoja ja kisojen aikana, mutta jos eroa ei ole, niin tuskin syötän enää toista kuuria. Kuulostaa ehkä hurjalta, mutta sitten täytyy miettiä miten muuten vatsaa voi auttaa voimaan paremmin kuin vain kalliilla lääkkeillä jos niistä ei ole hyötyä.

Rinkeli taas on tehnyt hyviä treenejä Nellin kanssa ja mun hoitaja Wilma on myös mennyt sillä pari kertaa. Viikonloppuna Riina hyppää Nellin kanssa ja Aapo aloittaa nyt maastoilun jälkeen muutamana päivänä viikonloppuna/ensi viikon alussa jonkun kevyen kenttäjumpan.

Musta on ihana nähdä kun Rinkeli muuttuu ihan silmissä koko ajan aikuisemmaksi ja saa massaa ja lihaksia. Siitä tulee kyllä niin hieno <3 Sen muutoksen näkee maasta niin eri tavalla, se on jo kivan pyöreä ja musta tuntuu että se on saattanut jopa kasvaa muutaman sentin..

Reikä päässä

No ei nyt ihan, mutta melkein.

Aku lähti eilen ennen mua kisoista kotiin toisella rekalla ja paluumatkalla kuski oli joutunut tekemään äkkijarrutuksen. Aku oli ilmeisesti lentänyt polvilleen ja osunut päänsä kanssa ikkunan kalteriin silmäkulma edellä. Pää aukesi sen verran pahasti, että haava vaati tikkausta.

Ai vituttiko? No kyllä. Olin ihan varma että silmä on turvoksissa nyt aamulla ja taas tulee treenitaukoa. Ihan kun tässä ei jo tarpeeksi olisi seisty.. Aamulla silmä onneksi näytti hyvältä ja Laura meinasi, ettät treenit voivat todennäköisesti jatkua normaalisti. Huh.

Huomenna eläinlääkäri tulee vielä katsomaan silmän kunnon ja saan sitten varmasti lisäohjeita. Tänään kävin kuitenkin maneesissa kävelemässä ihan selästä. Olisin halunnut lähteä maastoon, mutta tuuli sen verran paljon, etten halunnut altistaa silmää viimalle. Lisäksi Akulla on ollut karsinassa koko ajan heinäverkko, jotta sen pää pysyisi ylhäällä. Näin nesteet eivät valu alas ja pää pysyy ns. "kuivana".

 Tänään ratsastin jälleen useamman hevosen, mutta parhain niistä on tietysti se pikkuinen 6-vuotias :) Tyyppi pääsi tänään vähän parturiin ja aikamoinen kasa jouhta sai jättää tukikohtansa taakseen.. Maneesissa opeteltiin väistöjä ja tehtiin siirtymisiä askellajien sisällä. Muutama vaihtokin tehtiin, tosin tyyli ei ollut vielä kovin kehuttava.. :D Ravissa löytyy jo kiva kaula ja heppa liikkuu jalan edessä irtonaisella jalalla (jalka lähellä, mutta ilman että muistuttaa jatkuvasti) jo hyvin, mutta vasemmassa laukassa se ei vielä jaksa kantaa samalla tavalla kuin oikeassa laukassa tai ravissa. Siirtymisten kautta sekin on jo parempi, mutta duunia se vielä kaipaa :) Suoruus on jo hirmu hyvä verrattuna alkuun ja kaulaan olen saanut kivasti lisää pituutta takaosan aktivoitumisen kautta!

Nikke ja Laura lähti Suomeen viikonlopuksi ja meillä on aika paljon ratsastettavia nyt viikonloppuna, jee!

Sie kann auch deutsch sprechen!

Tänään Akulla kävi vihdoin eläinlääkäri. Juttelin sen kanssa iloisesti englantia kunnes Nikke paljasti sille että puhun myös saksaa.. Siinä vaiheessa näytin kyllä ikävää katsetta, koska ei tuo hevosen anatomia ja muu lääkärisanasto oo ihan hallinnassa vielä auf deutsch.. :D Noh, siinä sitten Akun kaviota konsultoitiin saksaksi ja kaiken onneksi lopulta ymmärsin! Lopputulema oli että huomenna kävellään, sitten ravataan pari päivää ja ma mennään jo normaalisti :) Näytin eläinlääkärille myös pari muuta hevosta ja pärjäsin kuin pärjäsin saksalla :D

Myös tänään käytiin maastossa ja ratsastin mm. yhdellä uudella ihanalla 6-vuotiaalla pikkuhepalla! Lisäksi tehtiin tänään vähän enemmän tarhauksia yms. koska tallityöntekijälle sattui pieni haaveri ja hän joutui lähtemään kesken päivän kotiin.

Akun kanssa puuhastelin vain harjauksen ja harjan siistimisen parissa, muuta sen kanssa ei vielä tänään saanut tehdä. Kaveri tuntuu kuitenkin viihtyvän hyvin omassa isossa karsinassa siihen nähden että se on tottunut olemaan päivät pitkät ulkona Suomessa. Se on iloisesti aina vastassa kun sitä käy moikkaamassa ohi kävellessä.

Tämän päivän kuvaukset vähän jäi kaiken työmäärän takia pois kuvioista, mutta ehkä huomenna saan valosaan aikaan jo kuvia :)