Ypäjällä Aapolla oli jälleen edessä viikonlopun ajan kestävä kisa. Lähdettiin matkaan jo perjantaina koska myös Wilma lähti mukaan oman hevosensa kanssa ja heidän luokkansa oli lauantaina heti aamusta. Wilmahan on auttanut mua paljon Aapon kanssa kisoissa ja kotona, joten ihan vieras tyyppi Wilman ei pitäisi olla blogin lukijoille :)
Matka Ypäjälle taittui Nellin rekalla. Pikkupojat pääsivät isoon autoon ekaa kertaa :) Molemmat meni sinne kyllä tosi hienosti ilman mitään ongelmia. Matkakin sujui tosi rauhassa.
 |
| sori laatu, otettu puhelimella :) |
Perjantaina ratsastettiin hepat Ypäjällä. Aapo oli aluksi tosi hankala ja en millään meinannut saada sitä avuille ja läpi. Jouduinkin ratsastamaan sitä melko kauan ja se olikin ihan märkä ton session jälkeen. Käytiin lopuksi pitkällä kävelyllä - Ypäjällä on kyllä niin ihanat maastot :)
Illalla ruokittiin hepat ja laitettiin ne normaalisti yöpuulle ja itse suuntasimmekin yöksi Sennille! Ilta venyi melko pitkäksi koska kävimme vielä keskustassa erikseen syömässä. Aamulla sitten hieman kyllä väsytti kun kello soi aikaisin. Wilma hyppäsi tosiaan ekaa luokkaa Vertillä kun taas itse hyppäsin Tuikkeella 80 ja 90cm. Tuike ei ollut ihan vedossa, se oli tosi epätasainen ja juoksi taas ekassa luokassa kiireellä esteisiin. Tuikun kanssa ongelmana onkin se, että saa sen laukkaamaan rennosti ja isosti eteen, ilman että se juoksee. Vaikka se on pieni poni, saattaa se välillä purra ihan yllättävän rajusti kiinni kuolaimeen ja mennä ihan hazardiksi ennen estettä. Onneksi 90cm rata oli parempi. Siinä se keskittyi jo huomattavasti paremmin mutta itse tein pienen askelvirheen yhdelle okserille josta saimme puomin mukaan. Tuikkeen kanssa tärkeintä on kuitenkin kiertää kisoja ja saada sille rutiinia - kesän lopussa meillä on kauden päätavoite, eli suokkien kasvattajakilpailu.
Aapo pääsi aamulla pitkälle kävelylle ja iltapäivällä se olikin sitten tositoimissa radalla. Rata hypättiin 110cm korkeudella ja se oli avoin 5-7 vuotiaille hevosille. Verkassa Aapo oli paljon edellistä päivää parempi ratsastaa mutta itse olisin voinut olla taas rauhallisempi ylävartalon kanssa. Helposti meinaan edelleen lähteä turhan nopeasti hyppyyn.
 |
| c. Hanna Heinonen / Kuva Korpikylästä |
Itse rata oli ihan ok, ei mitään erikoisen hohdokasta muttei mitään katastrofaalista. Aapo hyppäsi hienosti nollan, mutta muutamalle esteelle se juoksi ja yhden etäisyyden ratsastin liian villisti. Linkistä näätte lyhyen videopätkän instasta koska en löydä oikeaa videoa mistään :) Koska arvostelu oli Clean Round, saatiin tietty rusetti matkaan!
Illalla hepat pääsi taas kävelylle ja nuuskimaan Ypäjän lammikoita. Vesipetoja niistä ei kyllä kuoriutunut, mutta eipä sillä niin väliä ;) Aapo oli hyvällä tuulella ja sai yöksi ison kasan heinää nenän eteen.
Aamulla Wilma hyppäsi jälleen heti ekaa luokkaa ja oltiin tikkana heti 6 jälkeen hereillä. Aapo hyppäsi myös heti aamupäivällä mutta vein sen tietty myös aamukävelylle! Tällä kertaa vuorossa oli Racing Trophy osakilpailu tasolla 115cm. Tämä olikin meidän eka luokka tällä korkeudella ja olin kyllä pyörtyä kun näin radan. Siellä oli kolmoissarja. Mä olin henkisesti varautunut siihen että se jossain vaiheessa kautta pamahtaa eteen, mutta että jo nyt?! En nimittäin ollut koskaan hypännyt Aapolla kolmoissarjaa.. Ja niin kuin kaikki tässä vaiheessa ajattelevat, "eihän siinä ole mitään ongelmaa jos on mennyt jumppasarjoja". No ei varmaan ookkaan jos hevonen hyppää niitä hyvin.. Aapo on tehnyt jonkun verran jumppasarjoja, mutta se ei todellakaan ole hypännyt niitä hyvin. Se koikkaloikkaa niistä miten sattuu yli aina ekat kerrat, koska se ei hahmota omaa laukkaansa niin hyvin vielä. Vaikka radassa ei muuten ollut mitään ihmeellistä, tein itselleni todellisen ongelman tuosta sarjasta.
Ja eihän se hyvin päättynyt. Aapo oli koko radan jalan rakana ja otti heti kakkosen alas. Sen jälkeen se hyppäsi muutaman esteen ihan hyvin mutta sitten olikin vuorossa jo se hurja kolmoissarja. Sarja oli vielä ihan aidan vieressä ja Aapo väisti selkeästi myös sitä sarjan lisäksi. A-osasta pääsimme vielä yli, mutta b-osasta Aapo suhahti ohi. Jouduin tekemään aika ison tien jotta pääsin sarjalle uudelleen ja yliaikaa ropisi ihan huolella. Tokalla yrityksellä päästiin sarja loppuun asti ihan kunnialla. Sen verran kuitenkin jouduin laittamaan painetta että laukka piteni ja en saanut sitä enää ollenkaan takajaloille. Loppuradasta tuli vielä yksi pudotus. Yhteensä yli 20 virhettä ja suru puseroon. Tästä linkistä näette taas vähän radan kulkua.
Enhän mä kuitenkaan vihainen sille hevoselle missään nimessä ollut. Mitäpä en ollut treenannut sitä kolmoissarjaa aiemmin. Se hyppäsi sen kuitenkin tosi nätisti tokalla yrittämällä ja muutenkin selvitti ihan hyvin tolla korkeudella. Tällästa vaan sattuu välillä ja nyt pitää treenata kotona sitä kolmoissarjaa jotta siitä tulee tuttu juttu :)
Illalla pakattiin kamat taas rekkaan ja lähdettiin takaisin kotiin. Nelli hyppäsi GP:n, joten mellä oli kivasti aikaa katsoa kisoja :) Seuraavaksi vuorossa olikin Riders Innin **** tähden kisat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti