lauantai 17. lokakuuta 2015

Hevosetkin selailevat Facebookia


Ensi tiistaina järjestettävä 4 Your Horse –tapahtuma on ensimmäinen laatuaan Suomessa. Tapahtuman on tarkoitus kerätä yhteen hevosihmisiä ja antaa eväitä parempaan horsemanshippiin. Tapahtumassa on liuta suomalaisia ja ulkolaisia hevosalan osaajia. Näistä ammattilaisista päädyin itse blogiyhteistyön kautta juttelemaan Kari Vepsän kanssa.

Itse en koskaan ole ollut kiinnostunut lännenratsastuksesta enkä ”narunheiluttelusta”. Tiesin Karista ennakkoon aika vähän, mutta kuitenkin sen, että hän on todella osaava myös ongelmahevosten kanssa. Kun lähdin miettimään mikä yhdistää minua ja Kari niin sanotusti aiheena, oli vastaus ihan selkeä. Nuoret hevoset. 

Halusinkin kysyä Karilta neuvoa Aapon suhteen. Aapo ei todellakaan ole mikään ongelmahevonen, päinvastoin. Tiedän kuitenkin, että noin kiltin hevosenkin kanssa saattaa jossain vaiheessa tulla ongelmatilanteita ja halusinkin kysyä ammattilaisen neuvoja niiden ennaltaehkäisemiseen ja välttämiseen.


Kerroin Karille tietenkin ensin hieman Aapon taustasta. Koska mitään sen suurempia ongelmia ei ole juttelimme Karin kanssa ihan perusasioista, jotka pitäisi olla kunnossa kaikkien hevosten, mutta etenkin tässä koulutusvaiheessa olevan hevosen kanssa.

Kaikki tekeminen lähtee liikkeelle saumattomasta yhteistyöstä. Hevosen täytyy pystyä rentoutumaan jotta se voi luottaa ratsastajaansa ja sitä kauttan ymmärtää kuka on johtaja. Johtajuus ol Karista hieman huono sana, mutta laumanjohtajaa hän sillä tavallaan tarkoitti. Jotta hevosen ja ratsastajan yhteistyö voi olla saumatonta tulee heidän "laumassaan" olla se johtaja.


Nuoriin hevosiin liittyen Kari puhui myös heti alusta alkaen paljon hevosen pakoreaktio aivolohkosta. Niin kauan kun hevonen ei luota ratsastajaansa ja on varuillaan pakoreaktion rajalla, käyttää se vain pakoreaktion aivolohkoa. Jotta hevonen saadaan pois pakoreaktion rajalta, täytyy se saada renotumaan. Karin mukaan hevonen, jolla on korvat ja pää ylhäällä ei keskity ja ole rento. Vasta kun pää on alhaalla, korvat rennosti sivuilla ja silmät räpsyvät hitaasti, hevonen on rentoutunut ja käyttää ajatus aivolohkoa. Vasta tämän rentouden kautta voidaan lähteä luomaan luottamusta. Tätä kannattaa harjoitella ihan kentällä esimerkiksi ennen selkään nousua. Ainakin Aaposta olen huomannut sen, että se liikkuu todella usein korvat lörpällään, eli se keskittyy ainakin korvien puolesta usein muhun ;)

Ratsastustilanteissa hevonen on toimiva yleensä niin kauan kun ympäristö on turvallinen vaikka johtaja ei ihan olisi selvillä. Kuitenkin siinä vaiheessa kun vaadimme hevosiltamme enemmän, jolloin hevosen mielestä ympäristö muuttuu, nousevat ongelmat johtajuuden puutteen vuoksi esiin. Karin mukaan tällöin hevoset saattavat ”tutkia Facebookia”. Ne eivät siis ole ollenkaan keskittyneitä siihen mitä niiltä pyydetään ja ratsastajan voimistaessa apujaan ongelmia saattaa syntyä reippaasti koska hevonen pakenee tässä vaiheessa ratsastajaansa pakenijaeläimen tavoin. Juuri tämä hevosten ”Facebookin tutkiminen” on nähtävissä tötterökorvina ja pään asentona. Kun pää on ylhäällä ja hevonen on jännittynyt, ei se keskity rastastajaansa – silloin johtajuus ei ole selvillä. 

Yllä mainittu tulee esille Aapon kanssa vielä esimerkiksi puomeilla ja esteillä jos se joutuu mukavuusalueen ulkopuolelle kokoamisen puolesta. Se tiputtaa raville, nostaa pään ylös ja ei nojaa enää kuolaimeen. Tässä vaiheessa en ole selkeästi vielä tarpeeksi "korkealla" johtajuusasemassa, tätä täytyy siis työstää.

Johtajuutta ei kuitenkaan voi ottaa noin vain itselleen, se täytyy ansaita. Johtajuuteen tarvitaan rento hevonen joka käyttää mietintä aivolohkoaan ratsastajan ohjeiden mukaan. Koska hevosten geeniperimässä on aina ollut laumakäyttäytymisen hierarkia, on ratsastajan päästävä hevosen yläpuolelle nokkimisjärjestyksessä. Aapon kanssa on siis luvassa paljon toistoja helppojen tehtävien avulla.


Karin mukaan suurin ongelma siihen miksi Suomessa on paljon pakoreaktio aivolohkolla ajattelevia hevosia lähtee iha pohjatyöskentelystä. Kulttuuriongelmaksikin kutsuttu ”ratsastelu” vaikeuttaa hevosen jatkoelämää todella paljon. Kun hevosen koulutusvaiheessa usein vaan ”mennän selkään ja katsotaan miten käy” aiheutetaan jo itsessään todella suuri vaaratilanne. Liian usein nuoret hevosetkin laitetaan satulaan liian nopeasti ja koska hevonen ei siinä vaiheessa tiedä kuka on johtaja, pakenee se ratsastajaa usein pukittamalla tai vauhdilla eteenpäin. Tärkeintä olisikin aina aluksi varmistaa, että hevonen toimii maastakäsin kolmella eri vaikeustasolla.

Ensimmäinen harjoitus helpoimmalla tasolla on paikallaan seisominen. Hevosen tulisi seistä paikallaan, tapahtui mitä tahansa. Niin kauan kun hevonen ei tässä ole rento, ei kannata miettiä selkään nousua ensimmäistä kertaa nuoren hevosen kanssa. Vasta kun hevonen on täysin rento ja käyttää mietintä aivolohkoaan, kannattaa siirtyä seuraavalle asteelle. 

Toinen harjoitus on, että hevonen liikkuu johonkin suuntaan. Sen täytyy ymmärtää rennosti käsky eteen, sivulle tai taakse. Jälleen tämä pitäisi pystyä suorittamaan rennolla hevosella ennen kuin siirtyy taas eteenpäin. 


Kolmas taso vaatii hevosta jo liikkeelle johonkin suuntaan sekä vaihtamaan suunnan. Koska hevonen on viisas ja osaa ajatella, täytyy näiden asioiden olla hyvin hanskassa erityisesti nuoren hevosen kanssa maastakäsin ennen selkään nousua.

Aapon kanssahan me harjoittelimme ensin pysähdyksiä uralla taluttaen ja siitä siirryimme juoksutukseen ja pidin pysähdykset mukana ympyrällä myös liinassa. Liinoituksen jälkeen se opetettiin myös ohjasajoon jonka kautta saatiin suuntakin muuttumaan.  Vasta sen jälkeen kiipesin kyytiin.

Kaikkien hevosten kanssa on todella tärkeää muistaa kiitokset. Kun hevonen tekee mitä me siltä toivomme saa se siitä ansaitsemansa palkinnon, esim. taputuksen. Ihmisen kehonkielellä on suuri rooli kaikessa hevosen kanssa toimimisessa ja sitä kautta hevonen ymmärtää palkitsemisen kaikista parhaiten.


Koska Aaposta on tarkoitus tulla urheiluhevonen, muistutti Kari minua siitä, ettei kaikista vain yksinkertaisesti aina ole siihen. Urheiluhevosmaailmassa hevosen täytyy fyysisesti raskaasti valmentautumisen lisäksi kestää myös kilpailujen ja valmennuksien mukana tuoma henkinen rasitus. Vaikka kyseessä olisi kuinka kovasukuinen hevonen tahansa, ei sen pää välttämättä aina kestä painetta ja henkistä rasitusta. Onneks Aapo vaikuttaa niin rennolta kaverilta ainakin toistaiseksi, uskon sen tottuvan tulevaisuudessa myös henkiseen paineeseen.

Muiden valmentajien tavoin myös Kari muistutti mua Aapon kiltteyden ja selväpäisyyden mukana tulevista vaaroista. Liian nopeasti ei saisi edetä ja tehtävät on hyvä pitää helppoina. Silloin hevonen käyttä jälleen ajatus aivolohkoa eikä pakene ratsastajaansa.

Tulevaisuuden pattitilanteita varten Kari neuvoi palaamaan aina johonkin niin helppoon harjoitukseen, että hevonen varmasti osaisi ja pystyisi suorittamaan sen.

Kun luottamus on saavutettu ja hevonen ymmärtää että johtaja on kyydissä, niin se ei luovuta otetta johtajasta hetkeksikään. Kun hevoselle täytyy jäädä hyviä kokemuksia. jos tulee pattitilanne ja kannttaa palata helppoon hyvään harjoitukseen


Loppuun Kari totesi vielä että nuori hevonen on kuin tuhannen palan palapeli. Paloja pitää alkaa rakentamaan paikoilleen oikeassa järjestyksessä. Jos paloja yrittää laittaa liikaa paikoilleen kerrallaan, saa aikaan vain sekasotkun ja joutuu lopulta purkamaan palaset ja aloittamaan alusta. Koska itse en halua palata alkuun, kasaan paloja jopa mielummin liian hitaasti kuin että palaisin taaksepäin ja aloittaisin alusta.  

Toivottavasti osasin kirjoittaa auki kaiken ja yhdistää asiat toisiinsa - juttuhetki Karin kanssa oli nimittäin todella inspiroiva ja hyödyllinen! Jos jollain on jotain kysymyksiä Karille niin laittakaa kommentteja tulemaan, voin kysellä niihin HIHSissä vastauksia :)

Ps. Karin nettisivuilla on juuri alkanut Viikon vinkki –sarja, jossa hän jakaa kaikille erilaisia vinkkejä arjen treeneihin. Suosittelen tutustumaan!


*yhteistyössä 4 Your Horse -tapahtuman kanssa*


11 kommenttia

  1. Ihan todella täyttä asiaa. Valitettavasti vain tulee tehtyä ihmisenä virheitä. Kun on useampi varsa tai nuori oppii lukemaan hevoskieltä ja rakentamaan noita palikoita asteittain. Joillakin hevosilla on mieletön suku ja kapasiteetti, mutta niistä ei tule kilpahevosia, toisilla valtava tahto ja hermorakenne, joilla ne puskevat fyysisen kapasiteettinsa yli (= esim. Parhaat suomenhevoset) ja sitten on kaikkea siltä väliltä. Vuosien vieriessä tämä on sitä parasta juttua hevostelussa. Sitten kun käsissä on se THE one, jolla on kapasiteetti ja saumaton luottamus sinuun...siksihän tätä tehdään.
    Hyviä ratsastajia ovat ne, jotka näkevät kapasiteetin ja luovat suhteen hevoseen, joka näkyy loistosuorituksina radalla. Ihmiseltä se vaatii uskoa, rohkeutta, päämäärätietoisuutta ja pitkää sitoutumista.Ja reallismia kulloisenkin hevosen suhteen..nähdä metsä puilta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se on ja sille ei mahda mitään että niitä virheitä välillä sattuu. Kunhan vaan on se perusajatus kunnossa ja tekee fiksusti niin niitä tulee tehtyä paljon vähemmän :)

      Ja kun sen "the one" yksilön löytää niin elämä on aika ihanaa.. Mutta juuri niin kuin kirjotit, sekin vaatii välillä uskoa ja rohkeutta :)

      Ja metsä täytyy nähdä puilta. Hauskaa että sanoit noin - itsekin käytän tuota lausetta usein :)

      Poista
  2. Tosi hyvin kirjoitettu ja hyviä juttuja otit(te) esille! Kyllä huomaa vielä meidän 6v poikien kanssa kuinka tärkeitä nuo asiat ovat. :) ite oon "ensikertalaisena" saanut välillä sekasortoa aikaan uusien juttujen treenaamisessa, mutta onneks apua on ollut käytössä ja tätä lukiessani huomasin että oma ajatus on aika samaa linjaa vihdoin. Tsemppiä Aapon kanssa treenailuun!! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ainahan sitä sekasortoa väkisinkin tulee jossain vaiheessa :) Mutta ainakin me pyritään tekemään oikein kun omat ajatukset on kunnossa! Tsemppiä poikien kanssa!!

      Poista
  3. Olipas tää hyvä! Pisti ajattelemaan :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihanaa että pisti ajattelemaan :) On aina niin kivaa kun saa ajatukset liikkeelle jonkun päässä :)

      Poista
  4. Hyvä ja mielenkiintoinen kirjoitus!

    VastaaPoista
  5. Hyvin kirjoitettu ja oikein hyviä asioita nostettu esille! :)

    VastaaPoista