Huono ratsastus, hyvä tulos

Miten siinä aina käy niin, että kun ratsastaa ihan päin honkia niin tulos on hyvä? Ja sillon kun fiilis on mieletön ja kaikki sujuu niin ihan varmasti se yksi puomi kolahtaa alas?!

Kemiön kisan tulos oli kerrassaan loistava. Napattiin Retun kanssa Hippos-luokan voitto ja päästiin ekaa kertaa 110-radalta toiseen vaiheeseen. Mutta. Ratsastin itse niin huonosti!! En vain jotenkin päässyt siihen fiilikseen, jonka nyt olin treeneissä saavuttanut.. Verkassa kaikki meni juuri niin kuin treeneissä mutta radalla jäin taas pitämään liikaa..

Rata oli minusta oikein hyvin suunniteltu ja rakennettu. Ykkönen ja kakkonen olivat kiltisti suoralla linjalla kohti verkkaa. Kolmonen oli pieneen ylämäkeen rakennettu pysty, mistä jatkettiin okserille joka oli myös vähän ylämäessä. Tämän jälkeen s-muotoinen tie pystylle, jonne mulla ei ollut mitään paikkaa.. Pystyltä jatkettiin sarjalle, joka jäi vähän pitkäksi. Viimeiset kaksi estettä ihan kunnialla yli ja sitten oltiinkin jo toisessa vaiheessa. Tässä vaiheessa tiesin jo että tulos tulisi riittämään varmaan sijoitukseen joten ratsastin ihan rauhassa. Tokan vaiheen ekalle pystylle jouduttiin taas vähän lähelle mutta seuraavalle okserille pääsin ratsastamaan jo hyvässä rytmissä. Sitä seurasi radan toinen sarja jolle pääsimme myös hyvin sisään, mutta a-osa napsahti alas. Sarjan jälkeen oli vielä yksi okseri kaarevalla uralla joka ylittyi myös hyvässä rytmissä. Ilmeisesti Retulla painoi hieman väsy jaloissa koska sieltä tuli ihan turha puomi matkaan.

Summa summaarum. Toisessa vaiheessa vähän parempaa tekemistä multa ja ekassa vaiheessa hevonen teki kyllä kaiken niin sydämmellä vaikka pidin turhan paljon vastaan, että ei voinut muuta kuin kiittää sitä siitä duunista mitä se teki mun puolesta <3 Juttelin Rosan kanssa jo aiemmin tuosta "pitämisestä" kohti estettä ja Rosa totesi, että Retu hyppää hänestä tarkemmin kun se tulee vähän isommalla tuntumalla hieman lähelle. Se ei kuitenkaan ole se, miten haluaisimme sen hyppäävän, vaan hevosen pitäisi ainakin kotona hypätä rennommasta laukasta ja mun saada käsi rennommaksi hyppyyn ja vikaan askeleeseen. Näin Retu tekee todennäköisesti enemmän virheitä kotona, mutta oppii siitä toivottavasti pikku hiljaa lisää. Eli tuo pitäminen ei periaatteessa kisoissa ole väärin, koska siellä halutaan tehdä tulosta, mutta siitä pitäisi ajan kanssa päästä eroon. Tuo vahvempi tuki nimenomaan auttaa ja tukee Retua, mutta sen pitäisi oppia hyppäämään myös "itse". Ja ennen kaikkea mun pitää päästä eroon tosta etten luota siihen, että Retu pysyy rauhallisena kohti estettä!

Nyt varmaan kaikki miettii että häh, kuka Rosa?! Olen viimeisen kuukauden ajan käynyt Retun kanssa Rosa Ruutsalolla treenaamassa. Laitan teille vielä tällä viikolla videota treeneistä ja tarkempaa analyysia, mutta näin lyhyesti totean vain, että vaikka kerkesin käydä vain kolmella tunnilla Retun kanssa, menimme niiden aikana ihan älyttömästi eteen päin! Vaikka en saanut kisoihin vielä sitä samaa fiilistä niin nyt on ainakin kotitreeniin hurjasti avaimia. Ja selkeästi Retu ainakin on saanut treeneistä jotain irti koska hyppäsi noin hyvin vaikka kuski kuinka sähläsi!

Seuraavaksi mennään Retun kanssa hyppäämään Tuomarinkylään kansallinen suokkiluokka 100cm ja avoin 110cm. Sitä seuraavalla viikolla voin vielä tehdä viimeistelyn jossain iltakisassa jos on tarve, mutta muuten seuraava kisa on vasta Mestaruuksissa! Aika hurjaa että nekin ovat ihan jo ovella.. Nyt teen Retun kanssa ahkerasti töitä sileällä ja koitan vaan parantaa ratsastettavuutta ja suoruutta perusduunilla! Muutama valmennuskin ennen Mestaruuksia on vielä edessä, joten vielä on aikaa treenata sitä omaa tekemistä tarkemmaksi ja rennommaksi :)

Mitään kuvia mulla ei vielä ole (kuvaajat, saa ottaa yhteyttä!! :)) mutta pienen artikkelin pätkän laitan tähän teille luettavaksi. Artikkeli on siis luettavissa kokonaan Hevosurheilun ratsastus PLUS -osiosta, mutta kaikilla ei varmasti ole sinne tunnareita.