VK 14

Viikko oli jälleen heppatäyteinen. Suvin kanssa treenit jäivät vähäisiksi, kun se ryökäle taas pudotti kenkänsä. Aku sai viettää väliviikkoa hypyistä ja pääsee kouluratsastjansa tuupattavaksi.

CARA

Caran kanssa jatkettiin perusratsastuksen parissa. Tällä viikolla sain sitä suoristumaan entisestään oikealle. Poni sai myös kengät eteen, mikä teki liikkeestä huomattavasti rauhallisemman. Tällä viikolla ratsastin sitä myös selkeästi enemmän kuin edellisillä viikoilla ja nostin muotoa hieman. Poni on saanut sen verran mukavasti lihaksia, että työskentely koko kropan läpi alkaa olla hetkittäin jo todella hyvää.

Hypättiin sunnuntaina myös rataa ja hienostihan se poni pomppaa. Vauhtia on linjoissa vielä turhan paljon, laukka sinänsä on hyvän pituinen, mutta askeleesta täytyy saada rauhallisempi. Erikoisesteet ei paljon ponia jännitä ja tällä viikolla kuski sai jo päättää millä askeleella sinne esteelle oikeen mennään ;) Kaveri on vaan ollu niin innoissaan, ettei malttas mun millään antaa kertoa sille mitä tehdään ja mitä tehdään :)

ED

Caran kaveriksi sain Saksasta myös toisen ponin työstettäväksi. Ed on 8-vuotias, täyskorkuinen poniruuna. Ed on hypännyt Saksassa 110-luokkia ja muutaman 2 tähden 110-luokan. Ponissa on tosi mukava energia, mutta se odottaa hienosti kohti estettä. Se on sellainen pikkuheppa.

Ollaan Edin kanssa tutustuttu tämä viikko ja hieno se on. Kaksi kertaa ollaan keretty hypätä reilun viikon aikana ja 120 on sille ihan helppo nakki. Tarkoituksena on myydä poni, joten nyt ylläpidän sen kuntoa ja kehitän sen sileän työskentelyä – hypätä se nimittäin osaa. 

SIINA

Siinan kanssa on ollut ihan huippuviikko. Oltiin Kikon tunnilla maanantaina ja sain tammasta ihan uuden otteen. Käynnin ja ravin jälkeen Kikko tokaisi, että eihän tossa ole mitään ongelmaa.. Mutta tulihan ne sieltä sen laukan mukana :D Ympyrällä kaikki oli vielä jokseenkin hallinnassa, mutta suoraan mentäessä.. Se vaan leviää ja löystistyy täysin. Ja ongelmana on jarrut. Siinan kanssa olen käyttänyt suoraa kumikuolainta, koska mun mielestä se tukeutuu siihen paremmin kuin niveleen tai kolmipalaan. Laukka pitenee ja hevonen painuu etupainoiseksi, koska ulko-ohjan pidäte ei mene läpi ja en näin pääse käsiksi takajalkoihin. Joten, jos haluan takajalat enemmän töihin, täytyy sen pidätteen mennä ensin läpi.

Perusavi oli lopulta superhienoa, samoin keskiravit. Laukassa tuli hyviä askelia sen jälkeen kun Kikko ohjeisti mua ”nyppäämään” nopeasti ulko-ohjasta, jotta saisin ryntäät ylös ja hevosen reagoimaan jollain tapaa pidätteeseen. 

Koska pidätteet eivät menneet läpi toivotulla tavalla, pyysi Kikko mua kokeilemaan ohutta niveltä. Menin maneesille myös torstaina ja kokeilin aika ohutta niveltä. Kikko oli paikalla ja oli tyytyväinen laukan kehitykseen, mutta pidätteet eivät edelleenkään menneet läpi niin hyvin kuin pitäisi. Päätimme, että seuraavalla kerralla kokeilisin nivelen lisäksi remonttiturpista.

Sunnuntaina kokeilin siis yllämainittua komboa. Turpis oli selkeästi hyvä, mutta mielestäni Siina ei tule tuelle metallikuolaimen kanssa yhtä hyvin kuin muovikuolaimen kanssa. Lisäksi Siina oli laukan jälkeen hieman kiinni vasemmalla, mutta sain sen läpi sieltä väistöjen kautta. 

Laukka kehittyi viikossa ihan hurjasti. Sunnuntaina pystyin jo laukkaamaan molempiin suuntiin rauhallista ja melko normaalia laukkaa, pyöreällä hevosella. Olin aika happy. Kaiken kaikkiaan Kikon tunti antoi huimasti neuvoa tähän Siinan kantakirjausprojektiin!