torstai 4. heinäkuuta 2013

Se tuli kotiin!

Eli meidän ihana Helmiläinen palasi kotiin ylläpitokodistaan loppuviikosta. Pääsin menemään Helmillä kaksi kertaa viikonlopun aikana ja päätettiin ilmoittaa se saman tien kisoihin Laaksolle tiistaiksi.

Ensimmäinen päivä oli tosin suoranainen katastrofi ponin kanssa. Se liikkui kyllä hyvin jalasta eteen ja tuli takaisin istunnalla ja ohjalla, mutta. Se liikkui aivan täysin selättömänä ja pää taivaissa. Siis mun pieni Helmi, joka ei aiemmin ole muuten mennytkään kuin pyöreänä. Olin aivan hoomoilasena siellä kyydissä. Pahin shokki oli kuitenkin se, kun ponin korvat liimautuivat täysin niskaa vasten koko ajan laukatessa. Siis ne viilsivät niskaa ihan staattisesti koko ajan. Ihan sama istuinko ylhäällä, alhaalla, raskaasti tai jotain siltä väliltä. Ei siinä hirveästi ollut siis mitään tehtävissä joten keventelin ja laukkailin löysällä ohjalla vaan liikutuksen takia hetken aikaa.

Seuraavaksi päiväksi sain kumpparit ja johan muuttui meno. Helmistä ne oli ihan tyhmät aluksi mutta lopulta se tajus että tää on tää juttu ja näin onkin ihan kiva mennä :) Laukka hieman huolestutti, koska se ei koskaan ole laukannut korvat luimussa samalla tavalla kuin mitä se laukkasi silloin ensimmäisenä päivänä. Kuitenkin siirtyessäni laukkaan jäivät korvat eteen ja poni pysyi pyöreänä edestä. Huh. Kuitenkin muutaman kerran, kun poni yritti päästä pois avuilta ja nosti pään ylös, menivät korvat saman tien taakse. Eli kyllä tässä saa taas huomata sen sileän työn merkityksen koko hevosen mielentilan ja kaiken muunkin kannalta. Lopuksi otin vielä kumpparit pois ja työskentelin ilman niitä jonkun aikaa ja kappas, kaikkihan sujui! Että kyllä noi kumpparitkin aikamoista taikurin asemaa ajavat, ei voi muuta sanoa. Laitettiin vielä tiistain kisoja ajatellen kentälle pysty ja pompittiin sitä muutama kerta ihan sen takia, että saan taas pitkästä aikaa poniin tuntumaa!

Kuva Peikin kisoista viime vuodelta

Hyppyjen aikana sai huomata, että ponin etujalkojen tekniikka on parantunut ylläpitokodissa sitkeän kavalettitreenin ansiosta kyllä paljon. Se on nyt nopeampi ja tarkempi, mutta itse estettä se lähtestyy vielä turhan jännittyneesti ja liian ylhäällä niskan kanssa, mikä johtaa siihen, että hypyistä tulee selättömiä. Kuitenkin poni teki työnsä hyvin ja 110 ei tuntunut pienellä kentällä yhtään missään :)

Kisoista teen ihan oman postauksen!


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti