Verkkailin ponin kaikessa rauhassa, vaikka Helmin ja sen välissä ei kauheasti aikaa ollutkaan. Poni on yleensä sen verran mutkaton kaveri, ettei sen kanssa tarvitse varata aikaa ylimääräiseen sähläykseen. Tosin tällä kertaa ponin mielestä olisi ollut joka kerta kivaa livahtaa ulos portista kun Retu hengaili aidan toisella puolella.. Mutta pikkujuttujahan nuo ovat, joten verkkailu sujui siis oikein hyvin.
Otin ensin muutaman hypyn pienelle pystylle ja sen jälkeen yhden isomman. Tämän jälkeen kävelin hetken jonka jälkeen otin yhden pienen okserin ja tämän jälkeen yhden ison. Hildan verkkahypyt olivatkin siinä ja tämän jälkeen suunnattiin radalle odottelemaan vuoroa.
Radalla kävin näyttämässä Hildalle muutaman erikoisesteen, vaikkei ponilla olekkaan tapana kauheasti enää tuijotella. Edellisen lopetettua sain nopeasti lähtömerkin ja aloitin radan reippaassa laukassa. Ykkönen oli okseri, jonne halusin ottaa Hildan hieman lähemmäs, jotta se varmasti olisi hereillä seuraavilla pystyillä. Sain sen hyvään paikkaan ja hyppy oli tosi hieno ja pyöreä. Okserilta jatkettiin pitkä linja alla näkyvälle pystylle. Käänsin pystylle aika myöhään, koska halusin saada tasapainoisen kaarteen aikaan ennen seuraavaa pystyä.
Kolmoselle saatiin tarkka ja napakka hyppy ja sieltä jatkettiin sarjalle, joka saatiinkin yllättäen mennä ponivälillä. Koska hevosvälit tuntuvat jo helpoilta, tiesin odottaa askeleen hieman lähemmäs. Varsinkin kun a-osa oli okseri ja b-osa pysty. Sarjalta jatkettiin pystylle ja sieltä kaareva ura okserille. Tämän jälkeen tuli radan selkeästi haastavin osa. Jo aiemmin ylhäällä nähty vihreä pysty hypättiin broken line tyyppisesti taaksepäin ja sieltä lähdettiin viimeiselle okserille melkeen 45 asteen kulmassa. Itse hyppäsin seiskan vinoon ja sain näin varmasti oikean laukan alas. Näin mulla ei ollut niin paljon aikaa suoristaa kasille, mutta tiesin että tämä sopisi Hildalle paremmin.
Kasilta jatkettiin uusintaan ja ysille. Kasilta ysille oli melkeen 90 asteen kulmassa oleva tie ja sinne ei kovin paljon päässyt oikaisemaan. Ysin jälkeen käänsin heti ja edessä oli sarja. Tein todella pienen tien ja suoristin vasta vikassa askeleessa. Sarjalta jälleen pieni kaareva tie pystylle, jolta jatkettiin pieni kaarre oikealle ja saman tien isoa laukkaa eteen vikalle okserille. Annoin Hildan laukata hanat auki vikalle ja tein taas saman askelvirheen kuin Laaksolla. Jätin ponin hieman kauas, mutta hyvän laukan ansiosta poni oli nyt hereillä ja lähti hyppyyn. Kolahduksen kautta maaliin ja nolla rata :)
Pienten käännösten ansiosta sija oli 6 luokan 54:stä lähtijästä. Jäätiin vain sekuntti voittajasta, joten kai se pikkuhiljaa on ruvettava uskomaan, että poni osaa jo hieman kääntyä. Toki mäkin olen aina ollut sellainen aikaratsastaja persoona ja en turhia hyssyttele uusinnoissa. Uusintoja en ole ponin kanssa harjoitellut muualla kuin kisoissa ja niin aion jatkaa myös tulevaisuudessa.
Jälleen ruusukkeen kanssa siis kotiin ja poni sai taas niin paljon kehuja niin meiltä, kuin alan ammattilaisiltakin :) Kyllä nyt alkaa ne metrit jo polttelemaan, hirveä hinku ois vetää joku ennen kunkkareita..
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti