Helmi oli ensimmäisenä vuorossa ja luokkana siis 90cm. Aloitin verkkailun ravissa ja suurilla kaarevilla urilla, jotta saisin Helmin rennoksi. Alkuun neidillä oli aika hoppu ja se oli selkeästi vireämpi kuin edellisellä kerralla Laaksolla. Oikealle kaikki oli kunnossa, mutta vasemmalle se ei alkuun meinanut millään antaa periksi. Rauhallisen työstön kautta sain kuitenkin asetuksen läpi ja pääsin jatkamaan laukassa. Otin muutaman kierroksen rentoa laukkaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin vasemmassa kierroksessa pari verkkahyppyä pienelle pystylle. Peik oli myös verkassa ja auttoi muutaman hypyn verran. Pääasiassa Peik pyysi mua vaan olemaan käden kanssa hiljaa ja katsomaan ylös ja eteen.
Muutaman hypyn jälkeen siirryin aidan viereen katsomaan kaverin rataa. Peikkiläiset olivat siis treenaamassa Ypäjän kisoja ja tuntsareita varten ja myös kaverini oli mukana. Ennen kolmosta hevonen kuitenkin riuhtaisi itsensä rajusti oikealle ja kaveri tippui. Vaikka tippuminen oli ihan harmittoman näköinen olivat seuraukset aika paljon ikävämmät. Tulinkin saman tien alas Helmin kyydistä ja menin tsekkaamaan tilanteen. Ambulanssiahan siinä sitten jäätiin odottelemaan ja voin kyllä kertoa että todella ikävältä se tuntuu, kun kaveri makaa vieressä ja itse ei pysty tekemään mitään. Saa nähdä miten hysterrinen poniäiti musta joku kaunis päivä ehkä tulee.. Onneksi kaveri pääsi suoraan Töölöön ja seuraavana päivänä jo leikkaukseenkin!
Kun tilanne oli ohi, siirryin takaisin Helmin selkään ja tein muutaman kierroksen jälleen ravia ja laukkaa. Sen jälkeen vain yksi pieni ja yksi isompi hyppy enää alle enne rataa, koska meillä oli vielä se metri edessä.
Radalla Helmi toimi hyvin. Ykkönen oli pysty, josta tein sujuen seitsemällä okserille, joka oli suoralla linjalla. Tämän jälkeen pieni tie muurille, josta jatkaen kaareva linja kahden askeleen sarjalle. Sarjalle lähdettiin hieman hassusti puolikkaasta askeleesta kun itse en osannut päättää paikkaa ajoissa. Kuitenkin selvittiin nollana sarjasta ja jatkettiin pienellä tiellä okserille. Tästä saatiinkin puomi mukaan, vaikka paikka ja laukka olivat kunnossa. Kaarteessa Helmi jäi ehkä hieman jalan taakse, eli ehkä rytmikatkos siellä oli syynä tähän pudotukseen. Okserilta jatkoin seitsemällä lainepystylle ja sieltä pienellä tiellä pystylle, josta kaareva s-mutka okserille, josta jälleen s-mutka lankkupystylle. Yhdellä puomilla siis maaliin, aika olisi riittänyt kai jopa neljänteen sijaan, vaikka en lopussa edes enää ratsastanut aikaa kun oli se yksi puomikin jo tullut :)
Metriin verkkasin aika kevyesti koska alla oli jo ns. kaksi verkkaa ja rata. Jälleen vain verkkaravit ja laukat ja muutama hyppy. Viimeinen verkkahyppy 110cm pystylle tuntui aivan mielettömän hienolta ja lähdin tosi hyvällä fiiliksellä radalle. Kuitenkin heti ykkösen pystyltä tuli puomi mukaan. Paikka oli hyvä, mutta ehkä olisin taas voinut laukata hieman enemmän. Jälleen jatkoin sujuen kakkos okserille ja taas suhteellisen pienen tien muurille. Muurilta sarjalle tein hieman isomman tien, jotta pääsisin sinne nyt kokonaisen askeleen kanssa sisään. Nyt sisääntulo onnistui ja hyppy b-osalle oli sairaan hieno :) Jatkoin pienellä tiellä okserille ja sieltä jälleen sujuen seitsemällä lainepystylle, jossa olikin nyt vesimatto alla. Sieltä pieni tie pystylle s-mutkaan ja sieltä vielä sujuen vikalle pystylle, jonne Helmi veti itsensä aavistuksen lähelle ja sieltä vielä puomi mukaan. Eli kahdella tiputuksella ponin eka metri. Kun saan itse laukan vielä paremmin sisäistettyä omaan päähän niin alkaa asiat olla todella hyvin :) Helmi on siitä niin ihana estekaveri kun se ei kyttää oikeastaan mitään ja se on aina rohkea. Niin, ja hypättiinhän me taas se pitkä vesi :) Nyt poni tiesi mistä on kyse ja imi oikein vedelle ja puhtaasti yli :) JES!
Seuraavaksi Helmin kanssa olisi vuorossa Ypäjän kisat ja luokkina jälleen 90 ja 100 :)
Seuraavana vuorossa oli Hilda. Hilda hyppäsi ekaa kertaa hevosväleillä koska halusin päästä treenaamaan Ypäjää varten. Hannin mukaan myös kasvattajakilpailuissa pienhevosilla ei ole ponivälejä, eivätkä ne saa minkäänlaista tasoitusta, joten nyt on aika oppia suorittamaan sen mukaisesti :)
Hilda oli verkassa aivan super! Se oli kevyt kädelle, vaikka liikkuikin edelleen aivan liian matalana.. Tein Hildan kanssa hieman pidemmän verkan, koska tarkoituksena oli mennä vain yksi luokka. Otin monta pikkuhyppyä, koska edellisen kerran olin hypännyt ponilla Tampereella. Ponihan oli välissä ollut ratsastuskoulun estekurssilla, joten sillä hyppytaukoa ei ollut ollut. Sain rytmin pikkuesteillä oikein hyväksi ja otin oikealle vielä muutaman ysikymppisen pystyn, jonka jälkeen siirryin vasemmalle. Otin alle yhden pienemmän pystyn, jonka jälkeen hyppäsin pienen okserin. Koska hypyt olivat hyviä, kävelin tässä välissä hetken. Kävelyn jälkeen otin vasemmalle vielä isomman okserin ja oikealle isomman pystyn. En siis hypännyt oikealle yhtään okseria, koska kaikki hypyt olivat sujuneet niin hyvin. Mielestäni verkassa ei tarvitse hypätä hullun lailla paljon, vaan vain sen verran että saa hyvän mielen :)
Radalle lähdettiin iloisella asenteella ja ihanastihan se poni taas toimi. Nyt ei ollut tietoakaan Tampereella koetusta jännityksestä, vaan sain rauhassa vaikuttaa poniin niin, että se oli kuitenkin menossa koko ajan :) Ykköseltä kakkoselle tein kahdeksan askelta, jonka jälkeen käänsin pienen tien muurille. Olin ajatellut, että poni saattaisi hieman tuijottaa, mutta ei se mitään jaksanut katsella :) Sarjalle saatiin super hyppy, samoin seuraavalle okserille. Lainepystylle olisin voinut jättää Hildan hieman kauemmas, mutta ei tuokaan huono paikka ollut. Laineelta jatkoin pienen tien pystylle, samoin s-mutkan oikaisten okserille. Okserilta urku auki ja täysiiii vikalle ja padammm. Puskin kaukaa ja poni ei lähtenyt, perus. Niin kiltti se kuitenkin on että otti vain yhden askeleen lisää ja puomin mukaan ja jatkoi korvat hörössä esteen jälkeen :)
Ysikympin jälkeen fiilis oli niin hyvä että huusin Tukelle torniin että menisin myös metrin. Koska mulle ei ollut väliä milloin menisin ja olisinko ulkopuolinen vai en, hyppäsin radan saman tien perään. Esteet nostettiin ja hyppäsin radan uudestaan.
Nyt rata oli vielä ysikymppiäkin sujuvampi ja poni oli kunnon leijona <3 Sitä ei yhtään hirvittänyt nousseet esteet, vaan se mennä puksutti vaan :) Viimeiselle toin hieman ahtaasti ja sieltä tuli jälleen puomi, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä! Ponin eka metri ja näin hienosti maaliin :) Nyt alkaa olemaan pullat hyvin uunissa kasvattajakilpailua ajatellen.. Siellä luokkana on siis 95, ja siihe on vielä aikaa!
Vikana vuorossa oli Aku. Sen kanssa oli tarkoituksena mennä 110, mutta kisojen venähtäessä ambulanssien odottelun takia siirsin sen metriin. Verkassa Aku liikkui hyvin eteen ja sain tehtyä perustyön nopeasti. Akun kanssa en koskaan halua tehdä verkassa liikaa, koska sen kanssa on pakko säästää isoimmat paukut aina radalle. Mun lähtönumeron piti olla 22, mutta yhtäkkiä kävellessäni välikäyntejä mut kuulutettiin jo valmistautuvaksi numerolla 14?! Whaaat. Noh, eipä siinä muuta kun Aku laukkaan ja pikkupystylle. Hyvin meni, otin kuitenkin vielä toisen alle. Siirryin vasemmalta oikealle ja otin isomman pystyn, jes kaikki kunnossa. Perään vielä vasemmalta iso pysty ja tosi hieno hyppy alle. Halusin ottaa vielä yhden okserin ja valitsin oikean kierroksen melkein metrisen okserin. Aikaa pienempään ei ollut ja koska alla olleet hypyt olivat niin hyviä, uskalsin lähteä isommalle okserille ilman pienempää verkkaokseria. Laukkasin hyvässä laukassa kohti okseria ja sitten tein perinteiset, eli lähdin tekemään sitä kuuluisaa "vielä yhtä" askelta. Ja siellähän sitä taas oltiin, maassa nimittäin. Aku onneksi jäi viereen ja eikun takaisin kyytiin ja uudestaan laukkaan ja esteelle. Nyt päätin olla nyppimättä ja sieltä se hyvä hyppy tuli.
Normaalisti tarvitsen kaiken ajan Akun kanssa radan kiertämiseen, koska se tuijottaa aina kaikkea, mutta nyt se oli tosi nätisti. Heti radalle tullessani sain lähtömerkin ja aloitin isossa ja hyvässä laukassa. Ekat kaksi estettä menin fiiliksellä "hyvä minä, mähän laukkaan" ja sitte tuli kolmonen. Otin kaiken laukan kaarteessa pois ja otin taas ylimääräisen askeleen lähestymiseen. Tajusin sentään jatkaa sarjalle esteen ja katsoa ylös ja sarja oli kieltämättä paras sarjan ylitys koko kaudella, vaikka se olikin kahden askeleen väli, jes. Jatkoin pienellä kaarteella okserille, ja taaas olin nyppimässä. Taas ylimääräinen askel kohti okseria, mutta sieltä pääsin vesimatolle sentään sujuvalla seitsemällä :) Sieltä pieni tie pystylle ja s-mutkalle. Tässä vaiheessa laukkasin jo vähän paremmin, mutta vikalla se ponnettomuus näkyi ja sieltä puomi alas.
Radassa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta se oli sellainen pikkusievä. Kympin radalle tolla laukalla ei ois ollu mitään asiaa, se on selvä. Mutta oli kiva huomata että Akusta on tullut noin tarkka ja avulias, ettei mun tarvikkaan enää aina olla ihan superskarppina :) Tottakai se on edelleen Aku ja joudun olemaan sen kanssa todella hereillä, paljon enemmän kuin muiden kanssa.. Mutta silti, tää oli meille jo omanlainen edistysaskel :)
Sunnuntaina mun oikeasti vaan täytyy laukata ihan hullusti ja vaikka kiskoa hampaiden kanssa ne Akun takajalat sinne masun alle kaarteisiin :) Aion päästä sen kympin maaliin asti, vaikka sitä metriä en sinne alle saakkaan! Aion ratsastaa niin hyvin kuin osaan, ja en nypi kertaakaan! Verkassa laitan Akun lentämään ja toivon, että Johku tai Kirsi olisi paikalla auttamassa. Siitä saa kuitenkin aina omanlaisen tuen, kun on valmentaja mukana!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti