Koitan tällä kertaa pitää tekstin hieman lyhkäsempänä, kuin edellisinä kertoina.
Hildan, Rissen ja Siinan kanssa treenattiin jäisellä kotikentällä muutamaan otteseen. Kaikkien kanssa ainoa mahdollisuus oli työstää erilaisia väistöjä käynnissä sekä työskennellä siirtymisten kanssa. Siina toimi koko viikon hirmu kevyenä ja muutenkin mukavasti, samoin Risse parani päivä päivältä. Hilda oli kaikkina muina päivinä tosi hyvä, paitsi torstaina. Silloin poni ei ollenkaan alkuun suostunut asettumaan oikealle ja jäämään ulko-ohjalle. Pienen keskustelun jälkeen päästiin taas yhteisymmärrykseen kaikesta tekemisestä.
Akun kanssa treenattiin kotona sileän työskentelyä ja vitsi mikä fiilis jäi
viikolta! Sain sen älyttömän suoraksi jälleen tällä viikolla ja sieltä alkoi
irtoamaan sellaista ravia että huh! Aku liikkui koko kropallaan hyvin edestä
kantaen ja asettui ja taipui hyvin molempiin suuntiin. Olin niin tyytyväinen
meidän yhteistyöhön.
Perjantaina käytiin taas Akun kanssa treenaamassa Johkulla. Treenattiin
oikean laukan säilyvyyttä, mikä ei sujunut alkuunkaan. Aku on juuri sellainen
juntti, että jos se jotain päättää (kuten että ei ota oikeaa laukkaa alas) niin
sehän päättää. saatiin kyllä oikea laukka alas diagonaaleilla ja muilla
esteillä, mutta ei tällä soikiolla, mitä aluksi treenatiin. Edes vinopuomi ei
auttanut kuin kerran.
Kuitenkin kun aloimme hyppäämään rataa, sain hienon laukan aikaan ja
tehtävät aloivat onnistua hyvin. Paljon suhteutettuja ja ahtaita kaaria.
Lopuksi hyppäsimme jo aika ison radan ja sain Akun ratsastettua aktiivisesti
kohti tuntumaa ilman ajamista. Tyytyväisiä oltiin!
Caran kanssa ollaan treenattu rauhallista ravia ja siirtymisiä. Ja yhtenä
päivänä työstin puomeja ja perjantaina hyppäsimme rataa kotona. Poni on
edistynyt huimasti ja eritoten puomityöskentely teki ponille tosi hyvää!
Ratsastin kahtena päivänä myös oppilaani hevosen, Kvebekan. Kvebekan kanssa
voi aina tehdä kaikkea kiva, kuten sarjavaihtoja, piruetin alkuja ja sulkuja.
Ja laukkaa voi koota juuri niin paljon kuin haluaa. Sen kanssa kaikki on aina
niin kivaa. Se kuuluu Heidin tavoin näihin hyvän mielen hevosiin.
Aluksi jouduin hieman työstämään oikeaa jalkaa läpi, mutta kun sain sen
läpi niin kaikki sujui. Aloitin ekana päivänä laukassa, koska silloin Kvebeka
säilyttää paremmin eteenpäinpyrkimyksensä alusta alkaen, ja silloin sen saa
ratsastettua herkemmäksi.
Suvin kanssa treenattiin kotona ja haettiin vain rentoutta tekemiseen.
Tehtiin aika paljon väistöjä ja sulkuja. Perjantaita lukuun ottamatta viikko
sujui siis perusratsastuksen merkeissä.
Perjantaina käytiin siis hyppäämässä Peikillä. Alkuun Suvin laukka tuntui
voimattomalta ja tahmealta. Kuitenkin kavalettien ja puomityöskentelyn jälkeen
laukka parani ja pääsin hyppäämään rataa.
Olin rakentanut aika teknisen radan, pelkkiä suhteutettuja linjoja, sekä kapean esteen pitkällä lähestymisellä. Hyppäsin ensin n.80cm radan jonka jälkeen nostettiin rata reiluun 90. Kaikki toimi ja tuntui helpolta. Lopuksi tulin vielä sarja – 4 askelta – okeri-linjaa muutamaan otteeseen niin että okseri lähenteli jo 110. Suvi teki mielettömiä hyppyjä okserille selän kanssa ja oikeen kunnolla takaa avaten. Hieno heppa!
Sunnuntai olikin sitten kisapäivä. Päivä alkoi Caran kanssa ja heti tuli sija ponin ekalta radalta ja ekasta kisasta! Rata oli hieman hätäinen, jäin itse ratsastamaan turhan paljon taaksepäin kun esteet olivat niin pieniä. Kasikympissä poni toi hyvin ja sain tehtyä välit oikeilla askelilla ja muutenkin laukka oli tosi hyvä. Yksi puomi kuitenkin perusradalta mukaan, mutta sepä ei haittaa :)
Hildan kanssa mentiin 80 ja 85. Ekassa luokassa hiuksen hieno pudotus, kun itse annoin sen hieman oikaista ja missattiin puolikas askel. 85:ssa poni olikin ihan huippu ja saattiin sija! Neiti teki sellasia loikkia että! Huippu poni!!
Suvin laukka oli taas alkuun jotenkin kummallinen. Kasikympissä saatiin sija ja rata oli ok, mutta vasta 90:ssä sain laukan oikeasti taas hyväksi. Rata olikin vikalle esteelle asti varmaan paras rata mitä me Suvin kanssa ollaan koskaan tehty. Sitten missasin taas puolikkaan askeleen kun Suvi ei halunnut tulla sisäjalan ympäri ja lähdin tämän seurauksena tuuppaamaan. Ja sittenhän kaveri pysähtyi siihen. Mun perusmoka, tuupataan ihan varalta että heppa varmasti pysähtyy ;) Mutta rataan olen niin tyytyväinen!!
Aku yllätti ja hyppäsi nollat 90:ssä ja 100:ssä. Pientä puskemistahan se sen kanssa melkeen aina on, mutta nyt metrissä tuntui jo siltä että se etenee jo pätkittäin niin, että voin rentoutua :) Metrissä arvosteluna oli ihanneaika ja jäätiin siitä 2s, joka aiheutti 1 virhepisteen. En ollutkaan aiemmin kisannut tuolla arvostelulla, mielenkiintoista nähdä tulokset!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti