Jähmeä poni

Kun edellisessä postauksessa kerroin Hildan olleen ihana ja toimiva hyppärillä, oli se maanantaisella Kikon tunnilla alkuun kaikkea muuta kuin pehmeä ja mukava.. Poni oli Kikosta niin kumimainen ja jähmeä, että hän päätti ihan itse hypätä kyytiin ja koeajaa ponin.

Kikon testin aikana yksi asia kävi hyvin selväksi. Sekä minun että ponin täytyy olla nopeampi pidätteille. Minun täytyy olla pidätteissä nopeampi ja ponin täytyy vastata niihin nopeammin. Kikko neuvoi mua eritoten vasemmassa kierroksessa nyppäsemään ulko-ohjalla ponin nenän ylös, jos se jäi sieltä liian vahvaksi tai nojasi liikaa ulkojalkaa vasten (jolloin se myös nojasi ohjaa vasten). Näiden nyppäsyjen jälkeen ulko-ohja tuli jättää aivan löysäksi ja sisäohja tuelle. Näin sain ulkotuen kevenemään ja sisäohjaan enemmän tukea. Kun nyppäsyn jälkeen ohja oli löysä, jäi ponin pää tietenkin ylös (ja niin pitikin) ja kun se tukeutui sisäohjaan, sain ottaa ulkotuen takaisin, mutta EN ratsastaa poni pyöreäksi. Sen tuli itse hakeautua takaisin pyöreäksi ja molemmille ohjille.

Tämä on minusta sellainen korjaus ja tapa tehdä asioita, joita ei tule suorittaa, ellei varmasti tiedä mitä tekee. Itse en koskaan ole ollut nyppimisen tai repimisen kannalla (huom. kaksi eri asiaa), joten itse mielummin yleensä asetan hevosen ulos tai suoristan sitä muilla keinoilla. Täytyy kuitenkin tämän tunnin jälkeen sanoa, että tuo todella toimi. Herkkäsuisemman hevosen kanssa jättäisin tämän harjoituksen kuitenkin ehkä tekemättä, koska itse haluan aina hevosen luottavan käteen. Tätä nyppimistähän ei todellakaan tarvitse harrastaa joka päivä, ja tulen varmasti sitä vielä joskus Hildan kanssa käyttämään apuna, mutta samanlaista luottoapua tästä ei minulle tule, kuin esimerkiksi Kikon neuvomasta laukannosto-harjoituksesta.

Perustyöskentelyn jälkeen tehtiin väistöjä ja VAU minkä ahaa-elämyksen taas sain! Koska Hilda vastaa pidätteeseen vähän hitaasti, on mun vaikea lähteä heti ekasta kirjaimesta väistöön. Nyt kun teimme väistöjä pitkän radan kirjainten mukaan, pääsin juuri ja juuri aina ensimmäisestä kirjaimesta viimeiseen. Väistö sinänsä oli ihan kelpo, mutta kun Kikko neuvoi mua aloittamaankin väistön niin, että käänsin ensin etuosan viimeistä kirjainta kohti ja otin vasta sitten takaosan mukaan, parani sekä linja että väistö aivan hurjasti! Ja se fiilis.. Miten joku asia voikaan helpottua noin paljon noin pienellä korjauksella?! Ja taas kerran, MIKSI en ole tajunnut tuota juttua aikaisemmin?! Noh, eipä sillä väliä. Pääasia, että tiedän sen nyt :)

Tunti oli siis jälleen kerran todella onnistunut ja sain paljon neuvoista irti. Hienoa näissä Kikon tunneissa on myös se, että kerta toisensa jälkeen Kikko pystyy selittämään asioita eri tavalla ja samat neuvot toimivat aina jonkun mun toisenkin hevosen kanssa :)