Riders Inn

Makasin koko viime viikon kotona kuumeessa. Tämän vuoksi blogikin on ollut hieman hiljaisempi.. Keskiviikkona oli jo illalla parempi olo, samoin to aamuna mutta perjantaina olin taas vähän huonommassa jamassa. Olin siis ollut saikulla koko viikon, mutta torstaina menin lopulta töihin, koska meillä oli tärkeät kuvaukset. 10h työpäivän jälkeen se hyvä olo, joka mulla vielä to aamuna oli ollut, oli täysin tipotiessään..

Olin ilmoittanut Akun perjantaille Hyvinkään Riders Inn-kisoihin 110 ja 120-luokkiin. Soitinkin Akun mamille jo torstaina, etten tiedä pääsisinkö kisaamaan perjantaina ollenkaan. Päätettiin tehdä päätös vasta perjantaina aamulla, jos vaikka saisin yön aikana jotain supervoimia :D

Aamu tuli ja olo ei ollut mitenkään mahtava. Mietin aika kauan etten lähtisi kisoihin ollenkaan, mutta syötyäni olo parani sen verran että ilmoitin tulevani paikalle. Buranan voimalla mentiin ja ei ehkä ollut se fiksuin päätös hypätä kahta luokkaa mäin jälkeen päin.. Mutta tulipahan tehtyä.

Rata onneksi oli suht simppeli - mukavasti suhteutettuja ja muutama yksittäinen este. Pohja ja maneesi olivat upeat ja järjestelyt toimivat. Ainoa miinus oli minimaalisen pieni verkka, johon ajattelin meidän kisojen kaatuvan kokonaan. Aku on onneksi saanut niin paljon voimaa taakse ja on muutenkin paremmassa tasapainosaa ja pieni verkka ei yllättäen tuottanutkaan meille ongemia! Aku hyppäsi todella napakasti, mutta meinasi samalla karata vähän vinoksi vasemmalle. Sain kuitenkin etenkin pystyllä rajoitettua sitä hyvin vasemmalta ja se suoritui kivasti. Okserille tuli todella rentoja ja pyöreitä hyppyjä vaikka maneesin pohja vähän rullasikin alta lyhyen sivun kaarteessa.

Maneesilta lähdin kohti kisamaneesia jopa ennen kuin verkkavahti niin pyysi. Silti olin kisamaneesilla juuri oikeaan aikaan ja pääsin saman tien sisään! Eli jos joku on menossa kisoihin lähitulevaisuudessa niin lähtekää tarpeeksi aikaisin verkasta jotta kerkeätte starttiinne :) Matkaan kului kuitenkin ainakin viisi minuuttia ja loimet ja takitkin piti ehtiä riisua..

Olo oli 110-radalle mentäessä vähän hutera, mutta ei mikään mahdoton. Aloitin hyvässä laukassa ja sainkin tehtyä sarjalle asti aika hyvän radan. Sinne hidastin kyllä tempoa, mutta askel ei lyhentynyt tarpeeksi. Autoin äänellä Akun hidastamaan ja musta tuntui siltä että sille jäi ihan tarpeeksi tilaa, mutta silti sieltä tuli takapuomista virhe. Loppurata olikin hyvää tekemistä ja yhtään estettä ei menty nyppien, jee!!

 

linkki videoon

120-luokkaa varten verkkasin aika rauhallisesti jotta omat voimat olisivat maksimissaan radalle mentäessä. Hypyissä Aku oli jälleen hirmu rento, mutta napakka ja sama meno jatkui myös radalla hevosen puolesta.

Rata oli sama kuin edellisessä luokassa, joten tiesin että ekat välit olivat meillä hyvät samoilla askeleilla kuin edellisessäkin luokassa. 6-7 välistä halusin jättää yhden laukan pois, jotta rytmi säilyisi paremmin ja sarjalle päätin mennä vielä pienemmin sisään. Muuten kaiken voisi tehdä samalla tavalla.

1 ja 2 olivat jälleen oikein hyvät. Kakkosen jälkeen Aku ei kuitenkaan jatkanut tarpeeksi hyvin suoraan jalkojen välissä ja jäi ristilaukkaan. Vaihto kuitenkin tuli, mutta olin itse sen verran pihalla, että otin liikaa vaihdossa tukea suusta ja jouduin jarruttamaan askeleen kolmoselle. Sieltä sitten ihan turha puomi ja loppurata nätisti nollana. Sarjalle pääsin nyt paremmin, mutta edelleen tein siihen 6-7 väliin kahdeksan laukkaa. Ei se huono vaihtoehto ollut, mutta mun täytyy oppia pysymään noissa päätöksissäni paremmin!

linkki videoon

Kun katson videoita huomaan ettei Aku ole kaarteista ulos aina kovin suora. Se jää vähän asettuneeksi ulos ja tulee takaosa edellä kaarteista ulos mikä ei ole hyvä juttu. Lisäksi esim. 7 esteeltä näkee hyvin kuinka se ei ole jalkojen välissä hypyssä tai sen jälkeen, vaan se kaatuu saman tien sisään. Näitä juttuja täytyy nyt ehdottomasti treenata, maneesikaudella esteet tulevat niin nopeasti vastaan ettei tuollaisiin virheisiin ole varaa pienemmissä halleissa.

Huomasitteko muuten eroja Ypäjän ja Hyvinkään ratojen välillä? Mulla oli nyt Hyvinkäällä jälleen Akun vanha, paksumpi nivel ja kyllä se vaan on parempi sillä! Ei mitään vastaan kiskomista ja sain paremman tuen kohti suuta. Täytyy nyt jatkaa sillä kunnes saan uuden kuolaimen kokeiltua joka juuri saapui postista! Se, mikä se on, jääköön vielä arvoitukseksi ;)

Ensi viikonloppuna osallistumme Akun kanssa Thiess Lutherin valmennukseen Peikillä. Toivottavasti saadaan sieltä hyviä vinkkejä näihinkin ongelmiin :) Thiess on valmentajana hyvin saman tyyppinen kuin Nikke. Itseasiassa Laura ja Nikke käyvät molemmat Thiessin luona aina välillä hyppäämässä, joten eiköhän neuvot ole aika samasta puusta veistettyjä ;)