Sakke Ypäjällä

Nyt on luvassa aikamoinen kuvapläjäys!

Kaikki kuvat c. Rauhalan talli

Sakke oli siis tänään kevätretkellä Ypäjällä ja vuorossa oli 4-vuotiaiden hevosten laatuarvostelun karsinta. Sakella oli ohjelmassa siis irtohypytys sekä askellajikoe.

Irtohypytys meni aivan nappiin. Sakella oli kivasti virtaa ja se hyppäsi hienosti! Tiesin, että suoritus olisi ainakin 8 arvoinen, mutta tulokset olivatkin aika paljon paremmat! Kommentit Sakesta olivat

- Hyvä etujalkatekniikka ja selän käyttö
- Suuri kapasiteetti
- Avaa todella hyvin takaa

Jos muistan kaikki kategoriat oikein, isteet olivat seuraavat - tekniikasta 9, kapasiteetista 9 ja yhteistyöhalukkuudesta 9,25. Pisteet olivat lopulta päivän toisiksi parhaimmat, vau!

Seuraavaksi vuorossa oli askellajikoe. Askellajeja varten verkkasin ulkokentällä 15min. Sakke oli ihan hirveästi kiinni vasemmalla mitä se ei koskaan aiemmin vielä ole tehnyt. Sain sen kuitenkin ravissa aika hyväksi mutta laukka olikin sitten toinen tarina.

Laukassa Sakke vaihtoi takaa ristiin enemmän kuin olisin arvannut, mutta en ottanut siitä mitään stressiä. Laukkasin välikäyntien jälkeen vielä lisää Kikon neuvojen mukaisesti ja koitin saada pepun sisään jotta Sakke olisi hieman suorempi ja ristiselkä rentoutuisi. Vaihtoja tuli edelleen, mutta hevonen suoristui onneksi jonkun verran.

 
Radalle lähdettiin siis hieman sekaisin fiiliksin. Itse "rata" oli maneesissa, mutta Sakkea se ei hirveästi hätkäyttänyt. Ravissa sain esitettyä Saken mielestäni hyvin. Se oli hyvin molemmilla ohjilla ja liikkui kevyesti. Laukan esitimme yksitellen ja olin itse viimeisenä meistä kolmesta vuorossa. Ryhmissä oli siis kerrallaan kolme ratsukkoa ja jouduin odottamaan aika kauan, ennen kuin pääsin laukkaamaan. Olin aivan varma, ettei se ollut yhtään hyvä juttu, mutta toisin kävi. Sakke laukkasi todella rennosti ja ei vaihtanut laukkaa kertaakaan! Mietin joka kaarteessa ettei tää voi olla totta, mutta kyllä se vaan oli!

Suoritimme siis molemmat suunnat laukassa tasapainoisesti ja kaikin puolin hyvin! Olin niin iloinen kun lopetimme suorituksen ettei mitään järkeä. Loppuun tuomari katsoi vielä käynnin pitkin ohjin ja siinä Sakke tuntui ihan hyvältä.

Pisteet ja kommentit askellajeista olivat seuraavat

Käynti. Puhdasta ja tarmokasta, saisi olla selkeämpi yliastunta. Pisteet 6,75.
Ravi. Letkeää ja tahdikasta. Ajoittain etupainoinen. Pisteet 7.
Laukka. Puhdasta ja rentoa. Pisteet 7.

Kun tulimme ulos askellajikokeesta sain kuulla että olimme johdossa! Olin ihan äimänä.. Meidän Sakke, joka ei edes pari viikkoa sitten laukannut vielä yhtä kierrosta myötälaukassa?! Kauaa tämä onni ei kuitenkaan kestänyt kun vikan ryhmän kaveri veti niukasti ohi.. Lopputulos oli siis toinen sija joka itsessään oli aika huikea suoritus meille :)

kunniakierroksella

Sakke sai paljon taputuksia ja kehuja niin omaisilta kuin muilta. Kun tulokset olivat selvillä, pääsimme korkkaamaan palkinnot! Palkintojen jaossa Sakke vähän innostui, mutta eihän sille voinut kuin nauraa :)

En voisi olla tyytyväisempi. Tiesin, että ravissa Sakke liikkuisi hyvin, mutta tuo laukan esittäminen oli mulle pieni mysteeri. Sain kuitenkin ratsastettua sen rennoksi ja kaikki meni ihan nappiin.. Nyt ei kyllä jäänyt mitään jossiteltavaa :) Kerrankin näin!

Kaikki kuvat c. Rauhalan talli

Thies Lutherin valennus

Aku oli Hyvinkään jälkeen suorittamassa ekoja hyppyjä ulkona Peikillä ja tällä kertaa Thies Lutherin valmennuksessa.

Vaikka Thies on mulle tuttu tyyppi jo vuosien takaa, en ole koskaan aiemmin ollut hänen valmennuksessaan. Toki olen seurannut niitä todella paljon, joten tiesin tasan tarkkaan, mitä olisi luvassa.

Thies haluaa alkuun hevoset aina todella hyvin läpi sileällä. Jo verkassa ratsastin Akun todella tarkasti ja tein paljon avoja ja väistöjä, jotta Thies saisi puuttua virheisiini, jos niitä kävisi ilmi. Hän kuitenkin pysyi visusti vaiti ja mietin jo että miten hevonen voi tuntua niin hyvältä ja ukko ei sano mitään :D Lopulta hän vähän kyseli, kuinka mun loppu Saksan reissu oli sujunut ja mitä oltiin Akun kanssa nyt Suomessa tehty.

Estetreeni aloitettiin ravipuomeilla ympyrällä ja sitä Aku suoritti todella hyvin. Suussa mulla oli nyt taas se paksumpi nivel ja Aku oli paljon mukavampi edestä nyt sillä. Puomit sujuivat ilman moitteita ja siirryin aika nopeasti laukkapuomeille. Videolta näette todella tehokkaan ja hyvän vaihtotreenin josta olen aiemminkin täällä blogin puolella puhunut. Tässä tehtävässä hevonen täytyy saada hyvin jalkojen väliin ja suoraksi sekä taipumaan ja asettumaan.

Omasta mielestäni Aku olisi saanut tulla oikealle paremmin suoraksi vasemmasta lavasta, mutta siitä Thies ei huomauttanut mulle kertaakaan. Tehtävässä Aku teki vaihdot ihan superisti ja olin siihen todella tyytyväinen. Aiemmin nämä tehtävät ovat olleet meille aika haastavia nimittäin.. Perusratsastettavuus on kuitenkin nyt niin paljon parempi, että kyllä sen pitääkin myös hypyissä näkyä :)

Verkkahyppyjen jälkeen aloitettiin rata. Esteitä radalla oli 13 joista kaksi oli sarjoja. Aika pitkä rupeama siis kaikin puolin. Lisäksi tuo Peikin kenttä on aika suuri, joten välimatkat esteiden välillä toivat lisähaastetta rataan.

Aku hyppäsi mun mielestä ihan kivasti. Ei mitään superia, muttei mitään mahdottomia mokia tai mitään ongelmia. Ainut isompi virhe sattui kapealta esteeltä vedelle, kun ajattelin laukan riittävän sinne hyvin ilman suurempaa eteen ratsastusta. Tökköaskel sieltä kuitenkin tuli, mutta seuraavalla rundilla sain korjattua :)

 
linkki videoon

Tehtävät olivat mielestäni hyviä ja sain niistä kotiin monta kivaa treeni-ideaa. Myös sarjoille ratsastukseen sain hyvää fiilistä. Ekalla radalla jäin vähän ulos ja siksi sain pudotuksen b-osalta, mutta kun toisella rundilla maltoin laukata lähemmäs a-osaa, oli hyppykin ulos parempi. Muutaman kerran tunnin aikana Thies muistutti Niken tavoin mua siitä, kun näen etäisyyden, etten kiirehtisi siihen ja että antaisin Akun hypätä vielä selkeämmin itse koko hypyn läpi.

Kotiläksyjä en Thiesiltä saanut. Hänestä Aku on hyvin ratsastettu, suora hevonen jonka kanssa täytyy vain löytää soljuva rytmi radalle. Hän antoi hyvää palautetta mun istunnasta ja muutenkin ratsastuksesta ylipäätänsä :)

Koko valmennus oli siis ihan mukava. Thies olisi saanut olla mun makuun vielä vaativampi mulle (hän kyllä osaa olla tooosi tiukka) koska tarvitsen itselleni valmentajan, joka ruoskii mua tekemään paremmin. Mä en halua suorittaa "its okay" -tyylillä vaan niin, että tulosta syntyy ja että hevonen ja minä opimme joka kerta jotain uutta.

Testailuja ft. Just Dressage

Sain Just Dressagelta testiin Premier Equinen kylmäyssuojat, joista olin itseasiassa jo jonkin aikaa haaveillut. Viikonlopun yli, tai useamman päivän kestävissä kisoissa kun usein ei ole vaihtoehtoa kylmätä hevosen jalkoja pakkasesta tulevilla suojilla tai letkuttamalla. Toki nämä on ihan loistava tuote myös kotitreenissä, mutta erityisesti kisoissa nämä tulevat olemaan suureksi avuksi!

Pakastimeen laitettavien kylmäyssuojien perusteella ajattelin näidenkin olevan todella paksut suojat, vaikka Just Dressagen Matilda jo niitä hyvin mutoilluksi ennakkoon kehuikin. Avatessani paketin sain kuitenkin ilokseni huomata, kuinka värässä olin.

Niin kuin alla olevasta kuvasta näkyy, suojat ovat todella ohuet. Ne helpottavat siis huomattavasti niiden kästtelyä ja uskon, että ne muotoutuvat jalkaan paremmin kuin jäiset ja koppuraiset kylmäsuojat.

Vedellä aktivoituvat kiteet ovat muuten näiden suojien salaisuus! Kylmä vesi aktivoi kiteet jotka muuttuvat geeliksi suojien sisällä, kun upotat suojat kylmään veteen noin tuntia ennen niiden käyttöä. Laitoin suojat tänään kuitenkin ohjeen mukaisesti kylmään veteen 24h ennen ensimmäistä käyttökertaa. Katsotaan ovatko ne paisuneet huomenna kun menen tallille! Jotenkin oletan, että ne vähän paksuuntuisivat, mutta saa nähdä! Onko jollain teistä kokemusta näistä suojista?

suojat pitää upottaa veteen ihan kokonaan, tässä ämpäri vasta puolillaan vettä :)

Huomenna pääsen siis testaamaan suojat ihan ekaa kertaa! Otan vähän lisää kuvia ja kerron käyttökokemukset heti huomenissa :) Suojat ovat muuten aika hyvän hintaiset, vain 64,90€. Itse sain testiin M-kokoiset suojat, jotka on tarkoitettu 150-167cm korkeille hevosille. Akuhan on hieman korkeampi, mutta tuo koko menee sitten myös noille mun muille hepoille ja etenkin Aapolle sitten joskus :)

Ps. Aapon paperit ovat jo aika hyvässä vaiheessa Saksassa :) 

Niken kurssi 3.5!

Ihana Nikke tulee taas! Vielä olisi muutama paikka vapaana, laittakaa ihmeessä viestiä jos haluatte mukaan :)

Blogiloma

Eipä ole tämän blogin historiassa koskaan ollut näin pitkää postaustaukoa! Muutenkin viime viikkoina postauksia on tullut vähemmän kuin normaalisti. Syynä yllättäen tähän pieneen blogilomaan on ollut työ - ja uusi sellainen. Tai, yritys jossa olen töissä pysyi ihan samana, mutta työtehtävä muuttui aika lailla. Uusi uuni on vaatinut todella paljon aikaa ja siinä samassa olen myös auttanut vielä entisen työtehtäväni parissa. Sitten kun tähän lisää päälle kaikki ratsastukset niin jostain oli pakko vaan ajanpuutteen takia luopua.

Treeneissä ovat kuitenkin olleet molemmat nelivuotiaat suokit, Hilda, Retu, Aku, Tuike, Kapsu sekä Joda :)

Sakellahan on ensi viikolla nelivuotiaiden laatuarvostelun karsinta, jaiks! Oltiin Saken kanssa tunnilla ma aamuna ja huomenna sekä ensi viikon maanantaina päästään Kikon tunnille. Näistä kuitenkin lisää myöhemmin ihan omassa postauksessa!

Hildaa ja Retua olen läpiratsastanut ja etenkin Retu on ollut ihan super! Sen kanssa ollaan työstetty myös melkein joka kerta puomeja ja jumppailtu laukkaa. Kapsu ja Joda ovat tehneet molemmat paljon suoristavia treenejä ja siirtymisiä. Niiden kanssa on vain tärkeää saada rento fiilis niin että ne molemmat tulevat tuelle rehellisesti ja antavat jättää itsensä ohjan ja pohkeen väliin.

Sitten itse postauksen "aiheeseen"! Eli KOULUKISOIHIN!! Käytiin Tuikkeen ja Akun kanssa pari viikkoa sitten koulukisoissa. Kyllä, luitte oikein!!

Kauden ekat tuuppailut on siis suoritettu ja vieläpä ihan kunnialla! Tuike oli verkassa ihan superhyvä vaikka edellisen päivän valmennuksessa poni heittäytyi todella kiireiseksi ja vaikeaksi. Siihen ei saanut koskea ollenkaan ja saatiinkin työstää sitä todella kauan erilaisilla volteilla ja ympyröillä ennen kuin se hyväksyi mitään apuja. Lopuksi saatiin onneksi tunnillakin hienoja pätkiä.. Mutta siis takaisin kisoihin! Verkassa kaikki meni siis kivasti, mutta heti kun poni jäi suorituksen ajaksi yksin maneesiin, jännittyi se aika lailla..

Kisat olivat siis Vihti DC:ssä, jossa verkka oli ulkona ja hetken aikaa radalla maneesissa. Radalle maneesiin jäätiin siis yksin. Sain kuin sainkin ponin onneksi ennen suorituksen alkua relaamaan vähän. Ohjelma oli onneksi suht helppo, nuorten hevosten ohjelmama jossa oli laukkaympyrät ja ravissa kolmikaarinen ja isot ympyrät sekä yksi keskiravi keventäen.

Radalla Tuike oli pätkittäin tosi hieno. Esimerkiksi keskiravi lähti mielettömän hienosti ja siitä tulikin 7. Samoin kiemura oli rytmikäs ja laukassa suorittettiin hyvät ympyrät. Kuitenkin se kokoaisuus jäi tuomareista hieman kiireiseksi ja tämän vuoksi pisteet jäivät piirun alle 60%. Muodosta olin kuitenkin tosi iloinen, se nimittäin säilyi koko ajan korrektina ja tasaisena :) Papereissa lukikin kannustavasti että kun kiireisyys jää pois, nousevat pisteet helposti :)

Sitten olikin Akun vuoro. Akun olin ilmoittanut Helppoon Aahan. Mitään ihmeellistä tässäkään ohjelmassa ei ollut ja siitä näette alla videon! Pisteet olivat karvan alle 64%, mutta olin Akuun tyytyväinen. Se liikkui kivalla draivilla ja sai hienoja kommentteja :) Mm. "lahjakas hevonen" lämmitti mieltä :) Lisäksi sain kivoja kommentteja omasta ratsastuksesta ja teistä. Se, mistä itse tiesin saavani noottia, oli se, että Aku olisi saanut liikkua hieman enemmän edelleen takaosansa päällä. Tätä nyt voi aina kehittää ja pitääkin, mutta on se jo paremmin takajaloillaan kuin aiemmin :)

linkki videoon

Ja nyt videon jälkeen älkää hirttäkö mua kun tukka ei oo nutturalla :D Unohdin kaikki hiusjutut kotiin ja vasta Akun kanssa tajusin kuinka se mun tukka taas roikkui ja sojotti miten sattuu.. Hups. Perus esteratsastaja :D

Seuraavaksi julkaisen jutun Thies Lutherin valmennuksesta jossa olin Akun kanssa. Tämän jälkeen vuorossa ovat Saken kuulumiset, Akun kuolainkokeilut ja blogin kautta saatujen tuotteiden esittely! Hurjasti siis juttuja jonossa, koitan vaan löytää ajan niiden kirjoittamiseen :)

Riders Inn 120 ja sijoitus!

Huhhuh. Olin niin loppu kun pääsin Riders Inn sunnuntaiselta radalta maaliin. Flunssa vaivasi edelleen ja vaikka aamulla oli ollut ihan hyvä olo niin kyllä toi kilpaileminen vaan taas vei mehut tästä tytöstä!

Mulla oli kerrankin valmentaja mukana kisoissa, joten sain apua niin radankävelyyn kuin verkkaankin. Rataa kävellessä sain huomata, että oikeastaan kaikki välit olivat lyhyitä meille. Jokaisessa välissä mun pitäisi siis olla tarkkana, ettei Aku jäisi liian isoon laukkaan ja että tilaa jäisi myös linjojen toisille osille.

Verkassa Aku hyppäsi ihan hyvin. Ei niin hyvin kuin perjantaina, mutta jälleen tarkasti ja napakasti. Tilaa oli perjantain tavoin sen verran vähän, etten päässyt sujumaan kaarteista ulos niin hyvin kuin olisin halunnut. Tuollaisissa pienissä tiloissa huomaan jääväni taas liikaa ratsastamaan taaksepäin, kun pitäisi oikeasti vaan sujua. Onneksi sain taas muutamalle pystylle sen fiiliksen miltä tuntuu päästä oikein sinne esteelle!

Aloitin radan hyvässä tempossa ja eka väli olikin meille täysin sopiva kun Aku jäi hieman spookaamaan kakkosta. Kolmoselle Aku seisoi jälleen yllättäen vähän vastaan ja jouduin jopa vähän käskemään sitä. Otin Akun heti kolmosen jälkeen vähän kiinni ja tasapainotin nopeasti, jonka jälkeen sujuin vikat askeleet. Seuraavaksi olikin vuorossa sarja, jolle päätin hieman nostaa tempoa. Halusin, että Aku hyppäisi itse sarjasta ulos ilman mun liikaa apua ja puskemista ja onnistuin siinä aika hyvin. Sarjalta jatkettiin haastava kolmen laukan linja pystylle, johon sain ottaa ihan kunnolla kiinni. Tästäkin selvittiin hyvin ja Aku hyppäsi hyvin. Vielä vika pysty ja sitä seuraava okseri kaarevalla uralla ja eka vaihe oli siinä!

Heti ekana mun mielessä oli ihan rehellisesti sanottuna oh määän, vieläks tää jatkuu?! Tuosta toivuttuani älysin kääntää tokan vaiheen ekalle linjalle ja ratsastaakin vähäsen. Sarjalta jatkoin hyvässä temmossa seuraavalle neljän laukan linjalle ja sainkin ratsastettua todella hyvät lähestymiset! Käänsin isossa laukassa hieman vinoon toisiksi viimeiselle pystylle ja jatkoin vikalle okserille rytmissä.

Ja siis mitä?! Nolarata!! Vikan esteen jälkeen en enää tiennyt mihin suuntaan olisi pitänyt kääntää ja annioin Akun vain pysähtyä ovele ja hyvä kun en muksahtanut siinä samassa itse alas :D Olin niin loppu!

linkki videoon

Ulkona kuulin sitten että menin kolmoseksi, vau! Loppuluokan ajan sitten jännäiltiin että sijoittuisinko ja lopulta olin 5! Tuntuipa hienolta olla palkintojenjaossa aika monen ammattilaisen kanssa.. Paistaa se aurinko välillä risukasaankin ;)

Palkinnoksi saatiin rusetti ja tilille kirjautuu muutama kymppi palkintorahaakin :) Oon kyllä niin ilonen! Ensimmäinen nollanolla 120-luokasta ja heti sija!! Super Aku <3 Ei vois tyytyväisempi olla!!

Hippola klinikka

Hae mukaan Hippolan ja KRG:n yhdessä järjestämään klinikkaan! Valmentajana toimii tällä kertaa Sanna Backlund ja klinikka järjestetään Helsingissä, Ruskeasuolla!

Halusimme järjestää kaikille mahdollisuuden kertoa halukkuudesta osallistua klinikkaan. Kuka tahansa voikin lähettää hakemuksensa minulle osoitteeseen erika.hanhisuanto@hippola.net videolinkin ja infon kera. Muista ilmoittaa siis hakemuksessa mihin ryhmään haet ja kertoa hieman sekä omasta ja hevosen taustasta! Vaituille henkilöille ilmoitetaan henkilökohtaisesti valinnasta :)

Klinikassa nähdään neljä erilaista ryhmää - nuoret hevoset, amatöörit, ammattilaiset ja puomikoulu. Mielenkiintoinen päivä siis tulossa!

Lippuhinnasto tulossa lähipäivinä :)

Ypäjä. Sunnuntai.

Ihan tylsä kirjoittaa tätä postausta kun en löydä mistään Akun sunnuntain videota. Juhan kuvaama video löytyy kuitenkin tämän linkin takaa ja mun rata löytyy kohdasta 1.32 jos haluatte sen sieltä läydä katsomassa.

Verkassa Aku tuntui ihan hyvältä. Edelleen se oli vähän turhan terävä suusta ja hetkittäin ei ottanut mun pidätteitä kunnolla läpi, mutta ei se ollenkaan huonolta tuntunut. Radalle lähtiessäni yritin saada saman rauhallisen rytmin kuin edellisenä päivänä ja rata alkoikin ihan hyvin. Ykköselle ja kakkoselle hyvät paikat, mutta silti heti kakkoselta tuli takajalkavirhe. Kolmoselle nypin aivan liian lähelle ja sarjalle mentiin taas yhdellä laukalla liikaa mutta siitä selvittiin virheittä.

Sarjan jälkeen Aku jäi ristilaukkaan ja en halunnut viedä sitä isommalle okserille huonossa tasapainossa, joten otin pidätteen kunnolla läpi ja tein voltin. Tässä vaiheessa halusin jatkaa rataa vain rauhassa ja tehdä sen "koulutusmielessä". Uusi lähestyminen okserille oli hyvä, mutta sieltä taas puomi. Kutoselle teimme radan parhaan hypyn mutta seuraavalle sarjalle Aku seisoi todella paljon vastaan. Päästiin sarja kuitenkin kunnialla läpi, mutta sen jälkeisen linjan hevonen oli pois jalkojen välistä ja jouduin tekemään taas yhden laukan liikaa ja jälleen puomi mukaan.

Tuloksena siis upeat 16 virhettä ja epäonnistunut olo. Miten se edellisen päivän hyvä rytmi voikaan vaihtua tollaiseen räveltämiseen? Ehkä yritin muuttaa taas liikaa, olisi pitänyt vain hieman malttaa ja muuten tehdä vain samalla tavalla kuin lauantainakin.. Helppo jaaritella ja selitellä - olisi pitänyt vain ratsastaa paremmin. Lisäksi tuo ohuempi kuolain aiheutti jälleen sen, että Aku jäi pomppimaan pidätteeseen ja ei tullut takajalkojen kanssa kunnolla siksi alle. Seuraavaan kisaan Hyvinkäälle päätin vaihtaa jälleen paksumman nivelen.

 

Taas sen siis sai huomata, että kun ton hevosen kanssa joutuu alitempoon, ei todellakaan seuraa mitään hyvää :D Onneksi kävin taas vähän siellä pohjalla niin pystyy taas nousemaan ja tekemään asiat jälleen paremmin!

Onneksi Aku näyttää sentään kuvissa hyvältä :D

Retu hyppäsi Haimihallissa metrin joka oli arvostelulla A20. Olin suunnitellut aika pienet tiet ja niistä pidin kiinni loppuun asti.

Verkassa Retu oli ehdottomasti parhaan tuntuinen kaikista viikonlopun päivistä. Se oli rela ja lähti toimimaan jopa laukassa hyvin. Radalle oli kiva lähteä kuuliaisella hevosella :) Sainkin tosi hienon radan yhtä hyppyä lukuun ottamatta tehtyä. Kaikki muut esteet hyvin kaarteista ulos kivassa temmossa, mutta yhdelle okserille jäin pitämään liikaa ja sieltä Retu otti mun virheestä puomin mukaansa. Tuloksena siis 4vp, mutta tosi tyytyväinen kuski ja heppa :) Aika olisi riittänyt helposti sijaan, mutta otetaan ne rusetit sitten ensi kerralla ;)

Retu hyppää seuraavan kerran varmaan Ypäjällä tai Laaksolla, riippuen vähän siitä miten itse pääsen kisoihin paikalle :)

Kaikki kuvat c. Aada Lätti

Retu ja Aku, Ypäjä lauantai

Vaikka postaus Hyvinkään kisoista paukahti reealissa ajassa jo ilmoille ovat Ypäjän postaukset edelleen tulossa! Tässä niistä ensimmäinen :)

Lauantai aamu alkoi heppojen ruokinnalla, letityksellä ja kävelytyksellä. Kun nämä hommat oli paketissa siirryin radalle hommiin muutamaksi tunniksi, jonka jälkeen varustin Retun kisaa varten.

Ohjelmassa Retulla oli perjantain tavoin 100cm, mutta tällä kertaa Haimihallissa. Rata tuntui kävellessä yhtä linjaa lukuunottamatta ihan simppeliltä. Yksi linja oli 21,9m, joka olisi Akulle ihan hyvä 5, mutta Retun kanssa se olisi joko tai. Päätös piti siis tehdä vasta radalla - jos hyppy ekalle osalle olisi iso, voisin jatkaa viidellä, mutta pienemmästä paikasta pitäisi jarruttaa reippaasti jotta mahtuisi kuudella.

Verkassa Retu tuntui jo paremmalta kuin edellisenä päivänä. Nyt se antoi laukassa jo hieman periksi ja ylimääräistä into ei ollut liikaa. Verkkahypytkin olivat pystylle paljon suorempia kuin edellisenä päivänä, mutta okseilla se valui edelleen vinoksi oikealle.

Kun olin tulossa ensimmäistä kertaa hieman isommalle okserille, näin paikan ajoissa ja pidin vain tuen kohti estettä. Retu kuitenkin päätti aivan yllättäen ponkaista okserille askelta aikaisemmin kuin olin ajatellut ja siellähän mä lensin kauniisti isossa kaaressa auttamatta liian myöhässä hyppyyn ja laskeuduin johonkin päin satulan vasenta reunaa, jonka jälkeen koitin hetken roikkua kyydissä.. Lopulta heitin jalat vasemmalle puolelle ja ländäsin nätisti kyykkyyn. Retu jatkoi matkaa vähän hölmistyneenä mutta pysähtyi vähän matkan päähän. Kapusin takaisin kyytiin ja otin muutaman pienemmän hypyn pystylle ja siirryin sitten takaisin okserille. Nyt Retu oli okserilla tosi hereillä ja kuunteli loppuun asti ja vältyttiin uusilta sekaannuksilta :D

Radalle pääsin ihan hyvällä fiiliksellä. Arvosteluna oli clear round ja sellainen me sitten Retun kanssa pistettiin plakkariin! Rata oli ihan ok, alkurata ja estee 1-7 oikeinkin super, mutta loppuun esteet 8-9 taas nyppien.. Alkuradan "ongelmalinja" mentiin isosti eteen ja juuri ja juuri viidellä, ensi kerralla tuollaisessa välissä täytyy tehdä suosiolla ainakin tuolla korkeudella kuusi laukkaa.. Mutta vaikka se mentiin isosti eteen, tein silti ratkaisun hyvissä ajoin ja etenin ajatuksella välissä. Rata oli siis ihan suvereenisti parempi verrattuna edelliseen päivään, harmi ettei siitä ole mitään videota.

Retun jälkeen vein Retun talliin ja hoidin sen pikaisesti pois. Kävin hetken tämän jälkeen katsomassa 120-luokan ratoja koska en ollut ehtinyt radankävelyyn koska olin toisessa hallissa Retun kanssa. Rata vaikutti aika tekniseltä ja etenkin sarja oli mulle tosi haastavassa paikassa. Tiesin enimmäisajan oleva tiukka ja päätin kääntää vitosen jälkeen vähän pienemmän kaaren kautta sarjalle. Sillä tiesin kerkeäväni aikaan oikein hyvin.

Aku oli ollut koko ajan jo kävelemässä itseään lämpimäksi ja verkassa aloitin suoraan tositoimet. Aku oli hyvän tuntuinen sileällä ja työstinkin sitä laukassa hetken ilman jalustimia jotta pääsisin itse vielä syvemmälle satulaan.

Hypyissä kaveri oli sitten kaikkea muuta kuin tarkka. Se pudotti taas vaikka kuinka monta puomia ja kuolainkin tuntui jo ajoittain liian terävältä. Annoin Akun kuitenkin tehdä virheet enkä kaikista "haluistani" huolimatta lähtenyt nostamaan sitä yli esteistä. Tämä ilmeisesti oli tosi hyvä taktiikka koska radalla Aku oli ihan super!

Ainoat kämmit sattuivat 4-5 linjalle ja sen vitosen jälkeen. Olin suunnitellut tekeväni siihen väliin 6 laukkaa ja kääntäväni sen jälkeen sarjalle. Päätin kuitenkin jo ennen rataa että kiertäisinkin sarjalle koska edellinenkin ratsukko kerkesi aikaan vaikka teki saman tien. Se väli taas meni taaksepäin ratsastukeksi ja otin väliin ennakkoon mietityn kuuden laukan sijasta 7.. Rata kuitenkin eteni viimeiselle asti nollilla mutta yksi yliaikahan sieltä lopulta napsahti.. Harmi sinänsä, mutta eipä kyllä haitannut ollenkaan mua tai omistajaa!

¨ 

linkki videoon

Ypäjällä mä todistin itselleni ekaa kertaa että me voidaan tehdä nollaratoja myös noista isommista luokista! Vaikka Aku ei olekkaan se varovaisin hevonen tällä planeetalla, pystyy se suorittamaan todella hyvin kun kuski on messissä! Alku viikonlopulle oli siis aika super kun pe ja la oltiin vedetty ekaa kertaa 110 ja 120 puomeitta ja kielloitta :) Aika upeeta.

Illalla hepat pääsivät vielä pitkälle maastolenkille kun sain apukäden mukaan. Pojat oli tosi innoissaan kun pääsivät rämpimään pitkin Ypäjän metsiä :) Lenkin jälkeen Retu sai jalkaansa jälleen Back on Trackit ja molemmat saivat mössöt ja muut iltaruoat.  Seuraavaa päivää varten puunasin vielä kaikki kamat.

Riders Inn

Makasin koko viime viikon kotona kuumeessa. Tämän vuoksi blogikin on ollut hieman hiljaisempi.. Keskiviikkona oli jo illalla parempi olo, samoin to aamuna mutta perjantaina olin taas vähän huonommassa jamassa. Olin siis ollut saikulla koko viikon, mutta torstaina menin lopulta töihin, koska meillä oli tärkeät kuvaukset. 10h työpäivän jälkeen se hyvä olo, joka mulla vielä to aamuna oli ollut, oli täysin tipotiessään..

Olin ilmoittanut Akun perjantaille Hyvinkään Riders Inn-kisoihin 110 ja 120-luokkiin. Soitinkin Akun mamille jo torstaina, etten tiedä pääsisinkö kisaamaan perjantaina ollenkaan. Päätettiin tehdä päätös vasta perjantaina aamulla, jos vaikka saisin yön aikana jotain supervoimia :D

Aamu tuli ja olo ei ollut mitenkään mahtava. Mietin aika kauan etten lähtisi kisoihin ollenkaan, mutta syötyäni olo parani sen verran että ilmoitin tulevani paikalle. Buranan voimalla mentiin ja ei ehkä ollut se fiksuin päätös hypätä kahta luokkaa mäin jälkeen päin.. Mutta tulipahan tehtyä.

Rata onneksi oli suht simppeli - mukavasti suhteutettuja ja muutama yksittäinen este. Pohja ja maneesi olivat upeat ja järjestelyt toimivat. Ainoa miinus oli minimaalisen pieni verkka, johon ajattelin meidän kisojen kaatuvan kokonaan. Aku on onneksi saanut niin paljon voimaa taakse ja on muutenkin paremmassa tasapainosaa ja pieni verkka ei yllättäen tuottanutkaan meille ongemia! Aku hyppäsi todella napakasti, mutta meinasi samalla karata vähän vinoksi vasemmalle. Sain kuitenkin etenkin pystyllä rajoitettua sitä hyvin vasemmalta ja se suoritui kivasti. Okserille tuli todella rentoja ja pyöreitä hyppyjä vaikka maneesin pohja vähän rullasikin alta lyhyen sivun kaarteessa.

Maneesilta lähdin kohti kisamaneesia jopa ennen kuin verkkavahti niin pyysi. Silti olin kisamaneesilla juuri oikeaan aikaan ja pääsin saman tien sisään! Eli jos joku on menossa kisoihin lähitulevaisuudessa niin lähtekää tarpeeksi aikaisin verkasta jotta kerkeätte starttiinne :) Matkaan kului kuitenkin ainakin viisi minuuttia ja loimet ja takitkin piti ehtiä riisua..

Olo oli 110-radalle mentäessä vähän hutera, mutta ei mikään mahdoton. Aloitin hyvässä laukassa ja sainkin tehtyä sarjalle asti aika hyvän radan. Sinne hidastin kyllä tempoa, mutta askel ei lyhentynyt tarpeeksi. Autoin äänellä Akun hidastamaan ja musta tuntui siltä että sille jäi ihan tarpeeksi tilaa, mutta silti sieltä tuli takapuomista virhe. Loppurata olikin hyvää tekemistä ja yhtään estettä ei menty nyppien, jee!!

 

linkki videoon

120-luokkaa varten verkkasin aika rauhallisesti jotta omat voimat olisivat maksimissaan radalle mentäessä. Hypyissä Aku oli jälleen hirmu rento, mutta napakka ja sama meno jatkui myös radalla hevosen puolesta.

Rata oli sama kuin edellisessä luokassa, joten tiesin että ekat välit olivat meillä hyvät samoilla askeleilla kuin edellisessäkin luokassa. 6-7 välistä halusin jättää yhden laukan pois, jotta rytmi säilyisi paremmin ja sarjalle päätin mennä vielä pienemmin sisään. Muuten kaiken voisi tehdä samalla tavalla.

1 ja 2 olivat jälleen oikein hyvät. Kakkosen jälkeen Aku ei kuitenkaan jatkanut tarpeeksi hyvin suoraan jalkojen välissä ja jäi ristilaukkaan. Vaihto kuitenkin tuli, mutta olin itse sen verran pihalla, että otin liikaa vaihdossa tukea suusta ja jouduin jarruttamaan askeleen kolmoselle. Sieltä sitten ihan turha puomi ja loppurata nätisti nollana. Sarjalle pääsin nyt paremmin, mutta edelleen tein siihen 6-7 väliin kahdeksan laukkaa. Ei se huono vaihtoehto ollut, mutta mun täytyy oppia pysymään noissa päätöksissäni paremmin!

linkki videoon

Kun katson videoita huomaan ettei Aku ole kaarteista ulos aina kovin suora. Se jää vähän asettuneeksi ulos ja tulee takaosa edellä kaarteista ulos mikä ei ole hyvä juttu. Lisäksi esim. 7 esteeltä näkee hyvin kuinka se ei ole jalkojen välissä hypyssä tai sen jälkeen, vaan se kaatuu saman tien sisään. Näitä juttuja täytyy nyt ehdottomasti treenata, maneesikaudella esteet tulevat niin nopeasti vastaan ettei tuollaisiin virheisiin ole varaa pienemmissä halleissa.

Huomasitteko muuten eroja Ypäjän ja Hyvinkään ratojen välillä? Mulla oli nyt Hyvinkäällä jälleen Akun vanha, paksumpi nivel ja kyllä se vaan on parempi sillä! Ei mitään vastaan kiskomista ja sain paremman tuen kohti suuta. Täytyy nyt jatkaa sillä kunnes saan uuden kuolaimen kokeiltua joka juuri saapui postista! Se, mikä se on, jääköön vielä arvoitukseksi ;)

Ensi viikonloppuna osallistumme Akun kanssa Thiess Lutherin valmennukseen Peikillä. Toivottavasti saadaan sieltä hyviä vinkkejä näihinkin ongelmiin :) Thiess on valmentajana hyvin saman tyyppinen kuin Nikke. Itseasiassa Laura ja Nikke käyvät molemmat Thiessin luona aina välillä hyppäämässä, joten eiköhän neuvot ole aika samasta puusta veistettyjä ;)

Doping testissä

Instagram-tiliäni seuraavat näkivätkin jo pari päivää sitten kuvan Akusta ja ihmeellisestä neulasta. Heitinkin arvoituksena kehiin, että mistä mahtaisi olla kyse ja doping-testissähän siinä oltiin!

Saksassahan nuo doping-testit ovat ihan arkipäivää. Kaikissa kansallisissa testattavaksi otetaan ainakin 3 hevosta - yksi ulkomaalainen ja kaksi saksalaista, alku ja loppupäästä ilmoittautumislistalta. Tai näin ainakin tuo meitä testannut eläinlääkäri kertoi. Itse olin sitten tuossa "ulkomaalaisen" roolissa.

Mitenkään hirveän onnellisesti ei tuo testaus alkanut kun tajusimme, että Akun paperit eivät olleet mukana. Koko reissun ajan Akun paperit olivat Aromailla sisällä, koska he tarvitsivat niitä kilpailulupaa varten alkureissusta ja en koskaan hakenut niitä sen jälkeen pois. Luulin Niken ottaneen ne mukaan muiden hevosten passien kanssa kisoihin, mutta näin ei suinkaan ollut käynyt. Meidän kaikkien suomalaisten tyttöjen hevosten passit olivat siis kotona.. Hups. Siinä sitten selitettiin että olin muka juuri tullut Saksaan ja että Akun paperit olivat edelleen Suomen liitossa.. Tuosta olisi voinut saada sakon, mutta ainakaan vielä ei ole näkynyt ;)

Lopulta kävi ilmi, ettei mun ilmeisesti olisi edes pitänyt mennä Akun kanssa, testiin koska startattiin toisen suomalaisen tytön kanssa eri päin, ja toimihenkilöt ilmeisesti sekoittivat meidät keskenään. Tiesin kyllä, ettei Akusta löytyisi dopingia, ei siinä mitään, mutta se uhkasakko niistä papereiden puuttumisesta hieman huolestutti.. Nikke kuitenkin totesi, etteivät he voisi antaa sakkoa, koska paikalla oli vain yksi eläinlääkäri, eikä kilpailun johtajaa, jolloin testaus ei olisi laillinen.

Eläinläkäri otti Akusta monta putkiloa verta, mutta virtsanäytettä hän ei halunnut. Yleensä he ottavat kuulemma molemmat, nyt kuitenkin pelkkä veri kelpasi. Tapahtumasta täytettiin alla olevassa kuvassa näkyvä kaavake joka jäi meille ihan hauskaksi muistoksi. Eläinlääkäri kertoi meidän saavan tiedon myöhemmin jos hevosen verestä löytyisi kiellettyjä aineita mutta ainakaan vielä tähän mennessä mitään ei ole kuulunut ;)

Saksassahan lähes kaikki kylmälinimentit lasketaan dopingiksi, joten kannattaa unohtaa ne astuessaan Saksan maalle ;) Myös suurin osa Arnikoista sisältää dopingia, joten kannattaa oikeasti olla tarkkana mitä aineita siellä käyttää!

Oletteko te koskaan joutuneet doping-testiin hevostenne kanssa?

Hevosia matkan varrelta. Osa 7. King Pedro.

Edellisessä Hevosia matkan varrelta -postauksessa kerroin kuinka yhteistyömme Päivin kanssa alkoi Heidin myötä. Nyt jatkan tarinointia seuraavan ponin, King Pedron avulla :)

Kun tutustuin Päiviin Heidin myötä paremmin, sain tietää että hän myy poneja harrastuksena. Hetkeä ennen Heidin lähtöä Päiville tulikin uusi poni Pete, joka olikin sitten astetta hienompi poni.

Myös Pete oli Heidin tavoin aika raaka tullessaan - ravissa se liikkui isosti, mutta aika lailla koko ajan liian lujaa sekä liian lyhyenä edestä. Laukan nostot tulivat jos tulivat ja kieli viuhui välillä ihan väärällä puolen kuolainta.. Sileällä edessä oli siis hirmuisesti duunia, mutta niin oli kyllä esteilläkin.. Uusia puomeja ja esteitä se kauhisteli aina ihan tosissaan, joten hyppämisen kanssa etenimme todella hitaasti.

Pete oli hieman haastava alkuun käsitellä karsinassa, se käänsi mielellään pepun ovelle eikä päästänyt sisään. Käyttäytyminen onneksi parantui kun sen kanssa sai kemiat synkkaamaan ja se rupesi luottamaan meihin! Menin Petellä nelisen kertaa viikossa sekä valmentauduin säännöllisesti. Pete kehittyi varsin nopeasti sileällä ja kielikin pysyi oikealla puolella ja suussa, joten startattiin koulupuolella alkuun monet kisat. Oikeastaan melkein joka kisasta saatiin voitto tai ainakin sijoitus. Petellä oli kolme laadukasta askellajia ja se oli luonnostaan hyvin ryhdikäs, siitähän tuomarit tykkäs :)

Estepuolella taas edettiin todella rauhassa. Tehtiin pitkään pieniä esteitä ja helppoja harjoituksia. Alkuun Pete pysähtyi oikeastaan jokaiselle uudelle esteelle ja se oli todella epävarma itsestään. Tämän ponin kanssa opin sen mitä tarkoittaa, kun hevoselle rakennetaan itseluottamusta. Se vaatii todella päättäväistä, mutta samalla rauhallista ja kannustavaa työskentelyä niin sileällä kuin hypätessä. Ammattilaisen apu oli tässä tapauksessa minusta se tärkein juttu. Vaikka osasin itse viedä hevosta eteen päin, sain valmentajalta paljon oppia siihen, miten nuorta ponia opetetaan vielä pidemmälle ja kuinka ongelmia oikeasti ratkaistaan niin, että hevonen voi oppia siitä.

Peten kanssa pääsin sitten kisaamaan aika paljon ajan myötä. Kaikki se uurastus palkittiin koska olin malttanut tehdä kaiken tarpeeksi maltilla ja muistanut huolehtia myös ponin psyykkeestä. Petelle oli maailman tärkeintä päästä maastoon ainakin kaksi kertaa viikossa, jotta mieli pysyi virkeänä. Hevosen ehdoilla - se oli yksi Peten tärkeimmistä opeista mulle.

Pete tuli meille 2010 alkutalvesta ja lähti 2011 syksyllä. Kauden 2011 kilpailimme 80-100 tasolla saaden ihan kivasti sijoituksia. Alla näätte meidän ekan aluestartin Keravan aluekisoista 90cm tasolta, josta mukaan tarttui keltainen rusetti.

linkki videoon

Koulupuolella kävimme myös ahkerasti kisoissa ja debytoimme myös helppo a-tasolla. Sieltä rusetteja ei ropissut, mutta beessä sijoituimme tosiaan oikeastaan aina. Parhaimman radan teimme ehdottomasti Vesilahdella aluekisoissa, josta irtosi myös sija. Yli 70% prosenttirajakin rikkoutui seurakisoissa Jokelassa, se tuntui hienolta. Alla näätte kouluradan Vesilahdelta.

linkki videoon

Tässä vaiheessa kun Pete oli ollut kuvioissa jo pidemmän aikaa, olin lopettanut ratsastuskoulussa 2011 keväällä, koska liikutettavia hevosia oli tullut niin paljon lisää. Päivi kävi hakemassa poneja Saksasta aina kun edelliset oli myyty, joten ratsastettavia riitti.

Pete myytiin lopulta tavoitteelliselle nuorelle tytölle jolla oli osaavia ihmisiä ympärillään. Pete asuu käsittääkseni edeleen samassa kodissa ja on kehittynyt mukavasti :) Paljon pusuja mun Petterille <3

Facebookissa on pyörinyt elämäni hevoset -haaste jo jonkin aikaa ja minutkin on siihen haastettu. En kuitenkaan ole lähtenyt haasteen tekoon - jotenkin en vaan halua valita viittä hevosta, jotka ovat olleet minulle ne tärkeimmät. Jos olisi kuitenkin ihan pakko valita viisi, niin kyllä Pete olisi niistä yksi. Sen kanssa opin ihan hirveästi asioita ja koko poni teki muhun laatunsa ja luonteensa puolesta lähtemättömän vaikutuksen.

tb Deutschland

Otettiin Akusta ennen vikoja kisoja Saksassa vähän kuvia, kun ilma oli kerrankin suotuisa :) Olisipa mulla mahdollisuus lähteä sinne taas uudestaan.. Siellä oli niin ihanaa <3

Mikä on teidän suosikkikuva?

Retu ja Aku Warm Up Ypäjä

Päivä alkoi perjantaina molempien heppojen osalta reissaamisen merkeissä Ypäjälle. Aku ja Retu tulivat samalla kyydillä, koska Retun porukat ovat ihanan auringon alla Egyptissä. Molemmat pojat matkustivat hyvin ja heti perille päästyä Retu sai niskaansa kamat ja Aku pääsi hetkeksi hengähtämään karsinaansa.

Retu hyppäsi Warm Up 100cm jossa ratsukoilla on 80 sekunttia aikaa suorittaa rata tai hypätä esteet omavalintaisessa järjestyksessä. Itse hyppäsin valmiiksi suunnitellun radan ja suunnittelin siihen perään vielä muutaman esteen lisää jos aikaa niille jäisi.

Retu oli verkassa jotenkin hirmu hitaan tuntuinen ja hypyt valuivat todella vinoiksi oikealle. Jotenkin se edellisellä hyppykerralla saavutettu hyvä fiilis oli ihan tipotiessään, enkä saanut tatsia hevoseen ollenkaan. Hypyt sain kuosiin lopulta jollain tavalla, kun rajoitin Retua todella voimakkaasti oikealta ja johdin hypyissä reilusti vasemmalle. Hyvä se ei kuitenkaan missään nimessä ollut ja radalle mentäessä mietin että mitäköhän siitäkin tulisi…

No eihän siitä oikein tullut mitään. Alla näette videon, mutta lyhykäisyydessään rata on todella helppo analysoida. Retu laukkasi ihan tarpeeksi, vaikka musta se ei tuntunut siltä. Tästä syystä poljin ihan suotta koko ajan lisää vauhtia, mutta samalla pilasin rytmin kun nypytin sen siihen päälle melkein puoliin kaikista lähestymisistä. Jos en ollut nyppimässä hevosta lähelle niin se juoksi normaalista pidätteestä ihan läpi kohti estettä ja hyppäsi todella selättömästi. Kerkesin tuon 80s aikana hypätä yli 15 hyppyä ja yhteensä puomeja taisi tulla alas se 4kpl. Aika karu saldo.

Videolta näkyy hyvin kuinka Retu juoksee ihan pidätteen läpi esteelle numero 5 ja sarjan jälkeiselle esteelle joka oli este numero 9. Vaikka kuinka koitin rentoutua isosta pidätteestä pois, jäi laukka silti rytmittömäksi ja ne edesauttoivat pudotuksia tietenkin lisää.. Noh, aina ei voi onnistua. 

linkki videoon

Lopputulemana siis se, että Retu oli ihan super innoissaan ja mun olisi vaan pitänyt antaa sen säilyttää se positiivinen hyvä rytmi, eikä vaan rikkoa sitä laukkaa koko ajan kaarteista ulos. Onneksi ratoja tuli viikonlopun aikana alle kolme ja saatiin taas rutiinista paremmin kiinni. Sen takiahan me mentiin Ypäjälle heti perjantaina että päästäisiin treenaamaan kohti kisakautta ja se tulikin kyllä ihan tarpeeseen.

Positiivista oli kuitenkin se, että Retu oli hyvällä mielellä menossa ja esteet eivät tuntuneet ollenkaan isoilta.

Aku hyppäsi Retun jälkeen verkkaluokan 110cm. Rata oli sama kuin Retulla ja mulla oli hyvin mielessä mitä tekisin väleissä Akun kanssa. Jotenkin Aku on niin tuttu ja turvallinen että tiedän sen kanssa aina satavarmasti miten toimin missäkin tilanteessa.

linkki videoon

Aku oli verkassa ihan super. Se oli sileällä hyvin molemmilla ohjilla ja se liikkui muutenkin hyvin takaa eteen. Hypyissä se oli tarkka ja sain hirmu kivan fiiliksen.

Kerrankin se ihan sama fiilis jatkui radalla. Olin todella tyytyväinen omiin ratkaisuihini ja siihen kuinka Aku kuunteli mua. Tällasta sen menon pitäisi olla aina ;)

Seuraavilla radoilla pitää kiinnittää huomiota siihen, että Aku korjaa laukan myös takaa myötälaukaksi, nyt se jää muutamalla lijalla ristiin, jolloin se ei pääse ponnistamaan yhtäläisesti molemmilla takasillaan.

Illalla molemmat hepat pääsivät vielä kävelylle. Iltalenkin jälkeen Retu sai jalkaansa Back on Trackin tallisuojat, jotka saavat sen jalat pysymään paljon kuivempina. Suojat alkavat vaan ikävä kyllä olemaan sen näköiset, että uudet täytyisi kohta puoliin hankkia.. Heidin blogissa oli hyvä juttu Bot:n pintelipatjoista, jotka voisitvat olla todella hyvä vaihtoehto näille suojille. Kumpia te käytätte? Itseäni ei häiritse pinteleiden kääriminen, vaikka ovathan ne tarrat helpot..