Rakettiponi

Kun Nikke näki Hildan kurssin toisena päivänä ensimmäistä kertaa kysyi hän naureskellen "mikäs raketti tämä on".. Ei saanut poni siinä vaiheessa kovin suurta respektiä paksuine talvikarvoineen ja pienen säkäkorkeutensa ansiosta :D Naureskelin Nikelle takaisin ja sanoin että se on mun poni..

Sileän työtä Nikke ei hirveästi ehtinyt kommentoida kun hyppäsin Akun selästä suoraan Hildan kyytiin ja suoritin aikamoisen pikaverkan :) Ponin kanssa mulla ei onneksi ole mitään suurempi ongelmia yleensä sileällä joten se ei haitannut.

Ponin eka metri Dumissa viime vuonna

Aloitettiin hypyt pienellä pystyllä diagonaalilla ja poni oli ihan pikkuisen innoissaan. Jo kulmasta se oli lähdössä aivan täysiä kohti pystyä ja sainkin tehdä alkuun aika monta pidätettä ennen kuin sain sen rauhoittumaan :D Ei vakuuttanut poni Nikkeä vielä tässäkään vaiheessa, kun se syöksähteli eteen kohti estettä ja teki selättömiä hyppyjä. Ponillahan en ollut hypännyt Saksan jälkeen ollenkaan ennen kurssia, mutta sieällä ollaan työskennelty ja ratsastuskoulun estetunneilla se on tietenkin käynyt koko talven, joten hyppyaukoa sillä ei sinänsä ole ollut.

Vasta kun aloitimme varsinaisten ratojen osien läpikäynnin, rupesi poni suorittamaan omana itsenään. Se rauhoittui ja alkoi hyppäämään omalla tasollaan jolloin hypyt pyöristyivät ja alkoivat tuntua selkään niiltä normaaleilta Hildan hypyiltä. Ja sitten poni vakuutti Niken kyllä kaikin tavoin!

Poni hyppäsi todella varmasti ja hyvällä tekniikalla oikeastaan kaikki radat. Se avasi todella hyvin takaa ja kunhan vain itse odotin hypyn aivan loppuun asti ja olin hypyssä ylävartalon kanssa rauhassa, teki poni ihan supereita hyppyjä. Lopputulos olikin se, että Nikke otti videota Saksaan ponista kun se oli niin stara :D

Yhden hieman suuremman askelvirheen tein itse tokavikalla rundilla sarjalle, mutta onneksi ponin kanssa mahtuu hyvin kolmella laukalla kahden askeleen hevosväliin ;) Poni oli muuten aika hieno kun venyi koko treenien ajan isojen heppojen sarjaväliin!

Poni hyppäsi sille jo ihan hyvän kokoista rataa kurssilla ja nyt uskallan elätellä toiveita että pääsisin tällä kaudella hyppäämään sen kanssa jonkun 100cm kansallisen Hippos-luokan :) Katsotaan miten niitä tulee vastaan ja kuinka poni jatkaa treeneissä menoa, mutta ei se yhtään mahdottomalta ajatukselta tunnu!

Hildan omistaja Hanni teki Hildan treeneistä videon, kiitos :)

linkki videoon

Retu Niken kurssilla

Vihdoin sain kaikki kuvat ja videot ladattua ja muokattua Retun osalta Niken kurssilta!

Retu hyppäsi siis vain yhden päivän Niken kurssilla. Kurssin lokaationa toimi jälleen Hongisojan kilpatalli ja sen loistavat puitteet.

Tästä kuvasta näkee hyvin kun käsi ei mene tarpeeksi kohti suuta

Alkuun työstettiin hevosia sileällä ja natisin Nikelle Retun vaikeasta ratsastettavuudesta laukassa. Jos en ole ratsastanut sitä läpi montaa kertaa viikossa, ei se jää pyöreäksi ohjan ja pohkeen väliin etenkään vasemmassa laukassa ollenkaan. Tämän vuoksi ratsastan sen usein esteverkassa gramaaneilla läpi. Silloin hypyt ovat olleet kauttaaltaan pyöreämpiä ja laukka paremmin hallinassa. Nyt mulla ei siis kuitenkaan ollut gramaaneja ja olinkin aika vaikeuksissa sen laukan kanssa jo oikealle. Nikke neuvoikin mua sitten vaan pitämään Retun nenän ylhäällä ja keskittymään vaan sen takajalkoihin ja siihen että se kääntyisi tasaisesti ulkoa niin että mun käsi liikkuisi koko ajan kohti suuta. Niken mukaan tuollaisen hevosen kanssa tärkeämpää kuin peräänanto on se, että se on tasaisella tuntumalla pidemmällä kaulalla ja laukkaa takaa eteen. Sainkin työstää Retua aika kauan erilaisilla ympyröillä ennen kuin Nikke oli tyytyväinen tuntumaan ja hevosen reaktioon ulkoavuista.

Aloitettiin hypyt lopulta pienellä pystyllä jossa Nikke vartioi taas kärppänä mun ylävartaloa. Lisäksi Retun laukan piti säilyä koko ajan tasaisesti kohti tukea esteelle asti ja se oli mun osalta vaikeaa. Mielelläni olisin jäänyt kaarteissa pidättämään liikaa, jolloin laukka rikkoontuu rytmiltään ja Retun selkä laskee liikaa alas. Kun lopulta maltoin vain olla ja pitää tasaisen tuen Retu parani todella paljon.

Näiden hyppyjen jälkeen jatkettiin pitkällä jumppalinjalla. Siellä Retu hyppäsi oikealta koko ajan hyvin, mutta vasemmalta tultaessa mun piti rajottaa sitä huomattavasti enemmän ulkoavuilla. Alimpana olevalta videolta näkyy hyvin miten koko hevonen suoristuu ihan hirveästi loppua kohden ja kuinka hypyt pyöristyvät. Rajoittamisella tarkoitan siis sitä, että pidän enemmän oikealla ohjalla ja rutistan oikealla jalalla, jotta hevonen joutuu jäämään keskelle, eikä hae tilaa ulkoa, jolloin se ei joudu hyppäämään koko kropan läpi. Kun Retu oli suora, ponnisti se paremmin molemmilla takajaloilla ja hypyt olivat tosi hyvän tuntuisia selkään. Tästä hyvä esimerkki tuossa alla olevalla videolla :)

linkki videoon

Lisäksi Nikke kiinnitti huomiota mun ratsastamaan kaarteeseen ennen jumppaa vasemmalle. Helposti lähden kääntämään aavistuksen aikaisin ja jään enemmän mun vasemmalle istuinluulle ja nojaan liikaa sisään. Tätä korjattiin sillä että käänsin hieman myöhemmin ja yritin tehdä kaiken enemmän molempien ohjien kautta kuin vain vasemman.

linkki videoon

Kun  jumpat oli jumpattu, oli Retu tosi rauhallinen ja miellyttävä pienellä neljän esteen radalla. Ideana oli Akun tavoin saada hevonen etenemään isossa laukassa rauhallisesti. Tehtiin aluksi linjalle yksi laukka enemmän, jotta Retu odottaisi myös isommassa laukassa paremmin. Harmi ettei niitä viimeisiä ratoja ole videolla, Retu hyppäsi ihan mielettömiä hyppyjä :) Mutta videolta näätte kuinka rauhallinen Retu oli, nyt kun sain sille pidemmän kaulan ja itselleni tasaisemman käden kohti suuta.

Niken mukaan Retun kanssa ei sinänsä ole mitään "ongelmaa", mutta tasaisuutta täytyy saada lisää. Valmentajani jutteli Niken kanssa sunnuntaina ja he olivat yhdessä todenneet että Retun kanssa on tehty ihan oikeita asioita ja että mun omaa tekemistä vaan täytyy vartioida jotta se pysyy tällä samalla rauhallisella tasolla. Tuollaisen fiiliksen kun saisi Retun kanssa kisoihin niin ai että :)

Esimakua Ypäjältä!

Ypäjän reissu on sujunut vaihtelevissa tunnelmissa. Mukana ovat siis Aku ja Retu ja molemmat ovat hypänneet yhden luokan per päivä.

Tässä Akun tämän päivän 120-rata! Olen niiiin tyytyväinen! Lisää juttua luvassa heti kun pääsen kotiin :)

linkki videoon

Pikaiset kuulumiset

Tällä viikolla on jälleen kolmen päivän Ypäjä-rupeama. Tällä kertaa mukaan lähtee Aku ja toivon mukaan myös Retu, jonka ilmoittamisen kanssa oli vuosimaksun vuoksi hieman ongelmaa. Mulla on töitä tällä viikolla aikamoinen kasa ja sen lisäksi pidän tunteja useampana iltana vielä normi töiden jälkeen ilta 9 asti.. Tiukkaa on ajan kanssa nyt mutta yksi viikkohan se vaan on ;)

Tällä viikolla Akun kanssa keskitytään sileän duuniin. Eilen tosin otettiin muutama hyppy viikonloppua ajatellen koska Niken kurssin jälkeen ei olla menty puomeja tai hypätty ollenkaan. Hypyissä Aku tuntui skarpilta ja pyöreältä ja hyvällä mielin odottelen kyllä sen osalta viikonlopun kisoja :)

Sileällä haluan saada Akun vielä paremmin molemmille ohjille etenkin oikealle, vaikka se tuntuukin jo aika hyvältä. Lisäksi olen nyt ratsastanut paljon ilman jalustimia silmät kiinni koska haluan vasempaan kierrokseen päästä aivan keskelle satulaa kaarteissa, niin että radoilla lopettaisin sen sisäistuinluulla roikkumisen..

Saken kanssa työskennellään tällä viikolla kolmen kerran sijasta vain kaksi, koska aikataulut eivät vain veny tällä kertaa enempään. Tosin se ei mielestäni haittaa, Sakella oli viime viikolla kuitenkin irtoypytystä, kunnon treeniä ja pitkä maasto, joten kevyempi viikko välissä ei kyllä tee pahaa :)

Retun kanssa treenataan myös vain sileällä, päätin ettei sen tarvitse tällä viikolla hypätä enää ennen kisoja. Se oli Niken treeneissä niin hyvä, etten nää mitään syytä hypätä sen kanssa nyt enää viikolla :) Retun kanssa on kuitenkin pääasia, että saan sen rennoksi ja läpi selän ennen viikonloppua!

Tuikkeen kanssa pidetään väliviikko. Se saa nauttia kotona maastoilusta ja sileän treenistä, ensi viikolla sitten taas hypätään ja eiköhän se pääsiäisenä pääse kisoihinkin, niin koulu kuin este ;)

Ja Aapo.. Paperit ovat edelleen vaiheessa ja Nikke selvittää asioita.. Toivotaan että se kohta jo tulisi.. Mun suurin pelko on, että se nyt yhtäkkiä pääsiskin matkaan ja mähän olen Ypäjällä koko viikonlopun jolloin se tulisi.. Toivottavasti ei :D

Viime viikolta postausluonnoksissa ovat vielä Niken kurssin tarinat niin Hildan, Retun kuin Tuikkeenkin osalta. Koitan saada ne nyt Ypäjällä valmiiksi jotta postaustahti ei venyisi.. 

Tuike ja kisauran debyytti

Tuike hyppäsi tänään elämänsä ekat kisat Salossa. Luokkina meillä oli huimat 40cm ja 60cm!

Saavuttiin ajoissa paikalle ja poni sai niskaansa hetken ihmettelyn jälkeen varusteet. Kävelin radan ja totesin sen olevan melko ok. Ykkönen oli pelottavasti kohti katsomoa ihan kiinni seinässä, mutta se oli verkkaesteenä, joten se poisti mun huolet sen osalta. Kakkonen hyvällä lähestymisellä, aikaa oli kaikkeen korjaamiseen. Kolmonen oli esteenä ihan tavallinen puomieste, mutta sen vieressä olevassa seinässä oli joku ihmeellinen viritelmä ja sen ajattelin aiheuttavan jonkin asteisen pyörtymisen.. Nelonen ja vitonen olivat suora linja, välissä 21m. Kutonen oli okseri ja tehty täysin mustista puomeista. Se hypättiin kaiken lisäksi aika pimeää syvennystä kohti jossa oli mm. tuomaritorni ja esteitä. Seiska oli helppo pysty ja viimeinen okseri oli sijoitettu myös kivasti.

Verryttely suoritettiin ryhmissä ja ekassa luokassa olikin vain yksi verkka. Ekassa verkassa Tuike oli tosi fiksu. Se ravasi rennosti ja oli hyvin kuulolla myös laukassa. Itse hyppääminen meinasi olla vähän hurjaa kun verkkaryhmän muut ponit etenivät aika lailla tuhatta ja sataa joka suuntaan :D Ponit oli kyllä kieltämättä tosi söpöjä mutta Tuikkeella meinas mennä hermo :D Sain onneksi hypättyä tarvittavat hypyt ihan rauhassa kun ponit olivat valmiita. Toinen verkkaeste olikin se radan eka este eli okseri. Ekalla kerralla Tuike hieman hidasti ja kyttäsi mutta meni kuitenkin yli lopulta. Seuraavat kerrat este ylittyi jo varmasti :)

Itse rata oli rytmikäs ja hyvä. Kolmoselle Tuike tuli vähän pohjaan mutta kaikki muut esteet sujuivat moitteettomasti kutoselle asti. Este numero kuusi oli siis se mustista puomeista rakennettu okseri joka oli sen verran pelottava että siihen otettiin yksi tökkö. Ihan rehellinen pysähdys esteen eteen, ei mitääm possuiluja. Tokalla kerralla hyvin yli ravissa ja loppurata kunnialla maaliin :)

 linkki videoon

Kuudessakympissä olin lähtönumerolla 5 ja jälleen ekassa verkkaryhmässä. Verkka sujui tosi kivasti, Tuike oli hieman saanut rohkeutta ekan startin jälkeen ja meinasi olla hieman innoissaan :) Rata oli taas rytmiltään tosi tosi hyvä ja ainut kömmähdys sattui jälleen sille samalla okserille kuin aiemmassakin luokassa. Se selkeästi jännitti Tuiketta ja poni kasvattikin laukkaa kohti estettä ja otti sieltä puomin mukaansa. Jos olisin tullut ravissa, olisi pudotukselta varmasti vältytty, mutta halusin tehdä hypyn laukasta ja valmistella ponia taas tuleville radoille. Se raviin ottaminen ei vain aina tule olemaan mahdollista ja siksi halusin tehdä hypyn laukasta, koska este oli yllitetty jo edellisessä luokassa ravista. Loppu radan Tuike suoritti taas odottaen joten se selkeästi oppi virheestään.

Olin kaikin puolin tosi tyytyväinen Tuikkeeseen ja sen suorittamiseen. Se käyttäytyi niin hienosti ja hyppäsi rohkeasti. Nyt täytyy löytää sille pääsiäiseksi jotkut helpot kisat jotta se saa taas lisää ratarutiinia :)

Saksan ABC

Olen jo pidemmän aikaa työstänyt tekstejä Saksasta ja siitä, mitä reissusta jäi käteen. Ensin ajattelin toteuttaa vain pohdiskelevan tekstin, mutta sitten mieleeni juolahti kiva idea aakkosista koostuvasta sanaleikistä.

Kerron teille nyt jokaisen kirjaimen turvin jotain Saksaan liittyvää pientä kivaa :) Toinenkin teksti on työn alla ;)

Edit. Tekstin koko vaihtelee ihmeellisesti läpi tekstin enkä ole saanut useiden yrityksien kautta sitä muutettua.. Yritän vielä myöhemmin uudemman kerran :)

Avotaivutus. Liike, jonka olen luullut osaavani ratsastaa... Sain Nikeltä aivan uuden käsityksen avotaivutukseen ja siihen, kuinka hevosen oikeasti täytyy olla suorana ja kontrollissa ulkoa. Sitä ulkolapaa täytyy pystyä kontrolloimaan samalla kun hevosta taivuttaa ja takajalkojen on työskenneltävä koko ajan aktiivisesti läpi liikkeen. Aku sai liikkumiseen ihan uutta rauhaa avotaivutusten kautta ja se pääsi lisäksi paljon paremmin takajalkojensa päälle kun itse tajusin kuinka tuo liike ratsastetaan.

Banaani. Iltaherkkujen vakkariresepti oli aikalailla vakio combolla banaanit ja suklaa. Tein usein meille banaaneja uunissa niin että banaanien kuoren ja hedelmän läpi tehtiin syvä viilto joka tungettiin täyteen suklaata ja nutellaa. Suklaa suli ihanasti uunissa ja banaani pehmeni mukavasti. Nam. On muuten tytöt ikävä teitä ja banaaneja <3

Carambola. Mun Aapo <3 Keksittiin tyttöjen kanssa nimi itse ja halusin että kutsumanimi Aapo tulee järkevästi sen oikeasta nimestä. Enhän mä osannut kutsua sitä enää muulla nimellä.. Lisäksi nimen piti alkaa isän mukaan C-kirjaimella. Nimi ei saanut olla liian hieno, kosa Aapo on oikeasti aikamoinen rähjäroope :D Lopulta nimeksi valikoitui Carambola.

Aapo

Dohm. Sen niminen oli lähin heppakauppa, jossa vierailtiin oikeastaan melkei joka maanantai. Kaupassa oli ihana vakituine henkilökunta joka aina jaksoi palvella meitä joka tilanteessa :)

Energia. Aromaat halusivat että hevoset liikkuvat isosti eteen hyvällä energialla. Hevoset eivät saaneet juosta alta pois, vaan niiden piti työskennellä koko kropan läpi isossa ravissa. Oli myös tärkeää, että radoilla edettiin energisesti eikä ratsastettu taakse päin. Rytmiä ja energiaa ei saanut rikkoa, vaan se piti säilyttää alusta loppuun.

Flöte. Saksassa vastaan tuli jos jonkinmoista kuolainta. Yksi uusi tuttavuus näistä minulle oli flöte, eli suomeksi huilu. En löytänyt kuolaimesta kuvaa mutta yksinkertaisesti selitettynä se on metallinen suora pötikkä josta menee läpi n. kuusi pyöreää reikää. Kuolain on täysin suora ja se vaikuttaa hevoseen todella tehokkaasti. Itse en päässyt kokeilemaan kyseistä kuolainta, mutta se vaikutti hypätessä varsin toimivalta niin ennen kuin jälkeen esteen. Jos joku löytää kuvan tästä kuolaimesta niin linkatkaa se kommentteihin :)

Saksassa hevosille etsittiin aika äkkiä joku muu kuolain jos perus nivel ei tyydyttänyt ratsastajaa hevosen ratsastettavuudesta. Olen itse aina ehkä yrittänyt liiankin kauan selvitä nivelen kanssa.. Kun käyttöön ottaa jonkun kuolaimen, jonka kanssa hevoseen pääsee vaikuttamaan pehmeämmin, välttyy siinä itse monilta muilta ongelmilta. Esimerkiksi jos hevonen ei pääse liikkumaan koko kropan läpi sen vuoksi että pidätteet eivät mene läpi, saattaa sen selkä esimerkiksi kipeytyä tämän vuoksi hyvin nopeasti.

Gramaanit. Kuten jo aikaisemmin olen postauksissa kertonut, sain gramaaneille ihan uudenlaisen arvon Saksassa etenkin juoksutuksen suhteen. En ole koskaan ollut hifistellyt apuohjien suhteen, mutta kun näkee noin selkeitä eroja hevosessa, joka työskennellään apuohjien kanssa/ilman, vakuuttuu vähemmästäkin. Enkä nyt todellakaan puhu niiden puolesta jotka vetävät hevosen gramaaneilla pakettiin ja jättävät päästämättä paineen pois.. Kaiken työskentelyn voi tehdä myös hevosystävällisellä tavalla :)

Hamburg. Sieltä se matka alkoi. Varasin lennot reissua varten vasta kaksi viikkoa ennen lähtöä. Silti liput maksoivat todella vähän - muistaakseni 67e :)

Aku valmistautuu kisoihin :)

Istunta. Ehkä yksi suurimmista edistysaskeleista mun oman ratsastuksen suhteen tapahtui mun istunnan korjaamisen kautta. Nikke ja Laura jaksoivat jankuttaa mulle laukassa rennosti istumisesta ja siitä kuinka mun oikeasti pitää päästä istumaan niin sinne satulaan, että Akun ja muiden hevosten on pakko laukata mun läpi. Muiden hevosten kanssa oli helppo harjoitella koska ne olivat tottuneet siihen, että niiden selässä istuttiin syvällä ja kunnolla. Aku taas ei ollut tottunut siihen ja sainkin aluksi sen vaan siirtymään raviin kun tiivistin istuntaa. Monien toistojen jälkeen hevonen kuitenkin alkoi ymmärtämään mua. Sen jälkeen päästiinkin parantamaan Akun laukkaa ihan toden teolla :)

Jännevamma. En ole ennen Saksan reissua koskaan joutunut todistamaan sitä surullista päivää kun hevoselta menee jänne. Tässä tapauksessa vielä toistamiseen. Kun treeni on ollut edellisenä päivänä täysin normaali, hevonen on mennyt hyvin ja kun kaikki asiat ovat olleet ihan samalla tavalla kuin minä tahansa muunakin päivänä on aivan kauheaa joutua toteamaan että hevosen jalka on edelliseen päivään verrattuna paksu, lämmin ja kosketusarka. Kun mitään kunnon syytä vamman aiheutumiseen ei ole, on kaikki vaan niin epäreilun tuntuista. Pahinta on kuitenkin se fiilis kun viet hevosta maneesiin kertoaksesi epäilystäsi sen ratsastajalle, on jotain aivan kamalaa. Kun tietää miten tärkeä juuri se hevonen on ratsasajalle ja sen omistajille, ei todellakaan haluaisi olla se viestinviejä joka kertoo juuri sen viestin, mitä kukaan ei haluaisi kuulla.

Kiitollisuus. Mä en voi sanoin kuvailla sitä kiitollisuuden tunnetta mitä mä tunnen useampaa ihmistä kohtaan tän reissun takia. Reissun mahdollistivat monet asiat, mutta tärkeimpänä Akun omistajat, Aromaat ja mun poikaystävä. Akun omistajat luottivat ja uskoivat meihin niin paljon, että päästivät meidät rapakon taakse. Reissu nosti meidät kuitenkin aivan uudelle tasolle ja tämän kehitys teki Akun perheen todella iloiseksi :) Aromaat taas.. Noh, he eivät varmasti edes tajua sitä, kuinka paljon sain oppia heidän asenteestaan, tavoistaan ja hevosmiestaidoistaan. Olin koko reissun jotenkin aivan pilvessä, imin vain tietoa pieneen päähäni ja koitin suoriutua kaikesta koko ajan paremmin ja paremmin. Sain ratsastaa todella hienoilla hevosilla ja se oppi jota Laura ja Nikke takoivat muhun lähes päivittäin oli vaan niin tehokasta ja opettavaista. Onneksi myös mun poikaystävä ymmärsi jo ennen lähtöä kuinka tärkeä tämä matka olisi mulle ja jaksoi tukea mua koko reissun ajan Suomesta käsin :) Heikommat olisivat ehkä sanoneet heippa :D

Kaverit Konsta ja Aku <3

Laukka. Istunnan korjaamisen jälkeen Aku sai opetella laukkaamaan. Sen piti itse pyörittää laukkaaa aktiivisesti vaikka itse istuin syvällä ja tekemättä mitään. Kun Aku oppi laukkaamaan lyhyenä aktiivisesti niin, että olin aivan rento, sain ratsastaa kevyessä istunnassa joka treenin päätteeksi ympäri maneesia kevyessä istunnassa ja Akun piti edelleen säilyttää hallittu laukka ja pysyä aktiivisena ilman mun kokoaikaisia apuja. Vasta näiden kahden asian loksahtaessa eteen päin sain laukata isommin. Jos laukka ei pyörinyt kootummin, oli turha lähteä ratsastamaan isompaa laukkaa, koska silloin tahti vain kiihtyi ja takaosa jäi kauas. Pikkuhiljaa mukaan tulivat myös siirtymisen isomman ja kootumman laukan välille ja huomasin että hevosellani oli vihdoin laukka. Tämä projekti jatkuu kuitenkin edelleen vaikka laukka onkin suhteellisen hyvässä jamassa ;)

Laukka paranemaan päin

Maastot. Parempia saa kuulkaa hakea! Upeita metsäpolkuja, lukuisia mäkiä ja reittejä ristiin rastiin.. Voin vaan kuvitella millaista tuolla on kesällä! Hevoset rakastivat maastoilua ja etenkin Aku nautti kyllä aina täysin siemauksin meidän maastoretkistä :)

Maastossa

Nutella. Mä en ole koskaan ollut mikään suuri Nutella-fani. En varmaan itseasiassa ole koskaan edes ennen Saksan reissua maistanut kunnon Nutellaa. Joulumarkkinoilla kuitenkin söin crepeksiä johon täytteeksi tuli Nutellaa ja banaania ja olihan se aivan käsittämättömän hyvää.. Tämän jälkeen vedinkin lettuja sitten aina Nutellan kanssa!

Joulumarkkinoilla

Oppiminen. Se ei tapahdu hetkessä. Sen tosin olen tiennyt aina.. Koko reissu oli yhtä oppimista ja huomaan sisäistäneeni monta asiaa vasta nyt Suomessa. Onneksi suurin osa treeneistä on kuvattu ainakin kännykällä ja olen saanut kuunnella ohjeita uudestaan ja uudestaan. Kun niitä videoita tuijottaa tarpeeksi monta kertaa ja näkee sen kehityksen, ymmärtää joka kerta myös uusia asioita. Onneksi Nikke käy nykyään myös Suomessa valmentamassa ja saan jatkaa oppimista hänen seurassaan vielä jatkossakin :)

Kisoissa radankävelyssä

Pohkeet. Mun suuri idoli Meredith Michaels-Beerbaum ja sen jalat on mulle päiväunien aihe vuodesta toiseen! Sellaset jalat kun sais niin olishan se upeeta.. Treenasin istunnan osa-alueena pohkeita todella paljon Saksassa. Ratsastin paljon ilman jalustimia ja kevyessä istunnassa jotta jalat painuisivat pitkälle alas ja varpaat nousisivat ylös samalla kun kantapäät laskisivat. Ja onhan ne jalat jo paremmat mutta ei ne vieläkään kelpaa ;)

Qvintus. Tämä kirjain oli kaikista vaikein, mutta lopulta keksin siihenkin sanan. Yksi Aromaiden hevosista oli kutsumanimeltään Qvintus ja sainkin ratsastaa tällä hevosella useaampaan otteeseen. Hevonen oli todella miellyttävä ja sopi mulle omasta mielestäni hyvin. Hevonen oli kaikin tavoin selväpäinen ja mukava. Tämän hevosen kanssa opin Akun ohella miltä tuntuu ero "avotaivutuksen" ja AVOTAIVUTUKSEN välillä. Yksi antoisimmista ratsastushetkistä oli Niken silmän alla juuri tämän hevosen kanssa. Sain silloin kuulla että hevonen oli juuri vasta kääntynyt 6-vuotiaaksi.. Olin koko ajan kuvitellut sen ratsastettavuuden perusteella että se on jo 7 tai 8.. Näin se ennakkoluulottomuus kouluttaa niin ratsastajia kuin hevosia.. Täytyy pyytää niitä asioita jotka tuntuvat hyvältä, oli hevonen 5 tai 8 :)

Rude. Kuka tietää MAGIC! -bändin Rude-biisin? Jokainen Nehmteniläinen ainakin :D Soi nimittäin meillä autossa joka kerta kun jonnekkin ajettiin.. Why you gotta be so rude?! Näin jälkeen päin on tosi hauska huomata mite joku tietty biisi tuo mieleen Saksan ja kaikki tyypit sieltä :)

Kisoissa :)

Satula. Akun satula oli loppuvaiheilla jo todella huono hevosen selkään. Onneksi heti Suomeen palattua saimme Akulle uuden ihanan Antareksen :) 

Tarhat. Aku on tottunut olemaan tarhassa lähes päivittäin kellon ympäri. Olin aluksi huolissani siitä ettei hevonen pääsisi tarhaan Saksassa läheskään niin paljon ja että sen takajalat reagoisivat siihen turvottelemalla. Aromailla on vain kolme tarhaa jossa hevoset vuorottelevat pareittain tai yksin. Akulle onneksi löytyi kaveri ja tämä kaksikko jaksoi kyllä koko kahden kuukauden ajan hauskuttaa toisiaan erinäisillä mutaleikeillä ja kiljumisilla.. Pojat on poikii vai miten se meni :D

Uni. Välillä yöunet jäivät todella vähäisiksi kun herätykset kisoihin saattoivat hyvinkin olla jo aamuyöstä 3-4 aikaan.. Mulle on onneksi suotu niin hyvät unenlahjat että nukuin sitten aina hevosautossa matkalla kisoihin tai takaisin kotiin.

Valmennus. Parasta. Ylivoimaista. Uskomatonta. Kun valmentautuu ja treenaa samanhenkisten ihmisten kanssa päivästä toiseen saa treeneihin ihan erilaista intoa ja tarmoa. Positiivisessa mielessä mulla ainakin syntyi päässä pieni kilpajuoksu itseni kanssa siitä, kuinka hevosten tulisi liikkua kerta kerralta paremmin ja miten mun oman ratsastuksen tulisi edistyä viikko viikolta. Valmennuksissa asiat tehtiin johdonmukaisesti, tehokkaasti ja aina ammattilaisen kanssa. Kehitys oli sen mukaista. Saisimpa Suomessa samanlaista valmennusta kaksi kertaa viikossa niin kuin Saksassa ilman omien aikataulujen aiheuttamia paineita ja kiirettä.

X-ray. Kävin yskästä aiheutuneen kylkiluumurtuman epäilyn takia lääkärissä naapurikylässä. Kylkiluu oli vaivannut jo muutaman päivän ajan ja yskä ei ottanut taantuakseen. Luulin pääseväni lääkärissä röntgeniin mutta toisin kävi. Lääkäri vain kuunteli hengitysäänet ja totesi kylkiluun olevan murtunut. Kerroin lääärille myös syksyisestä ilmarinnastani ja kysin eikö minua kuvattaisi. Vastaus oli selkeä ei, koska tarvetta ei kuulemma ollut :D Hän kirjoitti vain reseptin ja lähetti kotiin apteekin kautta. Apteekissa selvisi lisäksi, että pyynnöistäni huolimatta mitään kipulääkkeitä ei reseptiin oltu kirjoitettu. Sain kuitenkin onneksi edes yskään auttavaa astmalääkettä.

Ihana järvi ja maisemat

Yhteistyö. Saksassa tehdään ratsastajien, kasvattajien ja sponsoreiden puolesta ensinnäkin paljon enemmän ja toiseksi paljon avoimempaa yhteistyötä kuin Suomessa. Saataisiimpa mekin tätä systeemiä kehitettyä Suomessa.. Itse kilpailisin erittäin mielelläni jollain Suomalaisen kasvattajan hevosella jos tavoitteet kohtaisivat :)

Zarah. Tässä oli sellainen hevonen jonka olisin valinnut omakseni kaikista tallin hevosista jos siihen olisi ollut mahdollisuus. Hevonen oli pieni, hyvän ikäinen, lahjakas ja todellinen aikaluokkien tähti. Se oli kaikin tavoin laadukas ja kyvykäs hevonen joka miellytti ihmistä jokaisessa tilanteessa kaikin tavoin.

Ääniavut. Sain Lauralta ja Nikeltä todella paljon oppia nuorten hevosten ratsastukseen. Kolmivuotiaiden kanssa kättä ei käytetty hidastavana apuna oikeastaan lainkaan, vaan siirtymiset alas päin tehtiin vain ääniapuja käyttäen. Tätä neuvoa olen noudattanut nyt kaikkien nelivuotaiden kanssa ja aion jatkossa käyttää sitä sisäänratsastamieni hevosten kanssa. Äänen kautta hevoset oppivat siirtymään rauhassa ja ylimääräinen kiskominen jää helposti pois.

Ihanin 3-vuotias <3

Öljy. Kröhöm. Ennen mun saapumista tytöt paistoivat kaiken pannulla rypsiöljyssä... Itse oman elämäni Master Chefinä tietenkin pääsin heti opastamaan tyttöjä oliiviöljyn käyttöön :D Mutta nykyään se on edelleen käytössä joten kai tuostakin tiedosta jotain hyötyä oli!


Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Työn alla on nyt tosiaan postaus Saksasta jossa pohdin kaikkea aina oppimisesta kuluihin. Kommentoikaa vielä ihmeessä tähän posaukseen mitä haluaisitte lukea, kaikkea en varmasti muista kuitenkaan kirjoittaa kun mielessä on niin miljoona Saksaan liittyvää juttua ;)

Aku Niken valmennuksessa 14.3

Nikke oli jälleen ilahduttamassa meitä Suomessa ja itse osallistuin neljällä ratsulla valmennukseen :) Ensimmäisenä molempina päivinä vuorossa oli Aku.

Heti lauantaina Nikke kehui Akun kehittynyttä laukkaa ja sitä, kuinka se liikkui paljon elastisemmin ja paremmin omilla takajaloillaan. Kotiläksyksi tuli vielä kuitenkin ratsastaa kaulaa puolivälistä vielä syvemmälle ja pidemmälle eteenalas, mutta muuten asiat olivat kuulemma hyvin reilassa :)

Aloitimme sileän työn jokaisen ratsukon kohdalla hieman erilaisilla teemoilla. Mulla ja Akulla tetävänä oli suorittaa eteenratsastuksia ja kokoamisia. Sain ne tehtyä itseasiassa aika hyvin. Tätä edesauttoi kokeilussa oleva kuolain. Sanoinkin tässä vaiheessa Nikelle, että Akulla oli suussa astetta ohuempi nivel, jotta saisin sen paremmin kaarteissa irti vasemmalta, etenkin oikealle. Idea oli Nikestä ihan hyvä ja hän sanoi tarkkailevansa menoa etenkin sen kuolaimen kannalta.

Hypyt aloitimme pienellä pystyllä ravista. Aku teki ihan hyviä hyppyjä ja jo muutaman kerran jälkeen tulin jo laukassa. Nikke toivoi esteen jälkeen tasaisuutta, Aku hieman pukitteli ja oli villi ekoilla kerroilla. Se tasoittui kuitenkin ihan hyvin ja hypytkin muuttuivat vähitellen rennommiksi.

Mistä toi körmyselkä taas on tullut? Treeniä sen osalle siis..

Pitkälle sivulle Nikke oli rakentanut pitkän jumppalinjan. Akuhan tunnetusti ei ole kovin ketterä näissä jumppajutuissa joten minulla ei sinänsä ollut mitään suuria odotuksia sen suhteen. Ensimmäiset hypyt kuitenkin jo todistivat sen, että hevonen on saanut paljon lisää voimaa ja ketteryyttä! Hevonen oli hyvässä tasapainossa koko linjan ja teki teräviä hyppyjä. Se pysyi hyvin suorana ja suoritti kaikin puolin rennosti.

Itse sain neuvoksi Nikeltä ajatella enemmän kättä kohti suuta. Eli ohjaa ei saanut työntää pois, käden vaan piti liikkua pehmeästi kohti suuta väleissä ja hypyissä. Kuolaimen piti pysyä suussa koko ajan vakaana, jotta tuki olisi koko ajan samanlainen ja rento.

Kun jumpan esteet nousivat jo aika isoiksi, tuli meille Akun kanssa ongelmia sen suoruuden suhteen. Eli kun esteet nousivat ja Akun olisi pitänyt työskennellä enemmän koko kropan läpi, haki se sen sijaan tilaa valumalla koko ajan vähän vasemmalle. Sain mennä siihen ihan kunnolla "kiinni", eli pitää kunnon tuen oikealla ohjalla ja vasemmalla jalalla. Multa meni muutama kierros tajuta kuinka paljon sain oikeasti vaikuttaa ja lopulta Aku hyppäsikin kyllä paljon paremmin niitä isompiakin esteitä kuin aluksi.

Jumppailun jälkeen haluttiin vielä löytää hevosille sujuvuutta. Ratsastimme helpon neljän esteen radan jonka Aku suoritti joka kerta hyvin ja varmasti.

Kuolaimesta Nikke oli sitä mieltä, että sileällä se toimii oikein hyvin, mutta hypätessä voisin kokeilla jotain erilaista kuolainta. Se mikä se voisi olla, jäi vielä tässä vaiheessa avoimeksi.. Akuun kaivattaisiin kuitenkin lisää tasaisuutta ja rentoutta väleihin, jolloin se ei anakaan saisi olla mikään tuollainen tervä kuolain. Sunnuntaina Nikellä kuitenkin oli idea tähänkin, mutta siitä lisää seuraavassa postauksessa!

Satulasta unohdimme keskustella aivan täysin. Kerroin kyllä lauantaina uudesta Antareksesta, mutta unohdimme tyystin keskustella koko penkistä.. Hups. Noh, ei se ainakaan kovin paha voinut olla koska Nikke ei kiinnittänyt siihen huomiota.. :D

Kuvista kiitokset Aadan taustajoukoille :)

Innokasta menoa

Retu oli viime viikonloppuna estetreeneissä enemmän kuin innoissaan! Se oli menossa joka suuntaan ihan tuhatta ja sataa vaikka mulla oli mun kisakuolain suussa :D

Jo verkassa huomasin kyllä etten saanut hevosta ihan kunnolla laukassa läpi koska olin jättänyt gramaanit pois.. Niken kurssille pitää kyllä taas ottaa ne mukaan, sen verran ne auttavat tuossa sileän työssä ja se selkeästi vaikuttaa myös tuohon hyppäämiseen - tottakai. Koska en voi ratsastaa hevosta läpi sen omien töiden takia, en voi olettaakkaan saavani sitä saman tien läpi ennen hyppyjä. Varsinkaan kun kyseessä ei ole mikään maailman simppelein hevonen ratsastaa läpi koko kropastaan.. Siksi olen käyttänyt paljon valmennuksien verryttelyissä gramaaneja, koska ne saavat hevosen keskittymään minuun hieman enemmän, jolloin saan vaikutettua siihen paljon kokonaisvaltaisemmin.

Kuva Niken viimekuisesta valmennuksesta

Hypyissä Retu lähti jo kulmasta armotonta kyytiä kohti jokaista estettä joka vastaan tuli. Jouduin tekemään esteiden väliin paljon voltteja vaikka harjoitus oli meille yksinkertainen ja todella peruskauraa. Halusin kuitenkin ratsastaa Retun kivasti, koska se vaan oli yksinkertaisesti niin innoissaan ettei pysynyt villahousuissaan :D Intoa siltä ei saa viedä pois, mutta jotenkin sille oli kerrottava ettei ihan noin lujaa tarvitsisi mennä..

Kuva Niken viimekuisesta valmennuksesta

Lopulta kaikki voltit tuottiva tulosta ja sain tehtyä muutaman hyvän rundin. Alla näette yhden vikoista kierroksista :) Ja täytyy kyllä sanoa, että tuo fiilis millä pääsin tekemään kolme tuon kierroksen hypyistä on sellainen tunne mitä en tuon hevosen kanssa koskaan aiemmin ole päässyt kokemaan. Se laukkasi aktiivisesti ilman kiirettä ja teki hyviä hyppyjä. Sain itse olla kyydissä aivan rentona ja vain odottaa.. Ihan mieletöntä että niin "hankalan" alun jälkeen sain noin hienon fiiliksen loppuun :)

linkki videoon

Hulinaviikko

Niin kuin Instagram-tiliäni seuraavat ovat jo saattaneet huomata, on Aku tämän kuun Kilossa. Koska treenikelit eivät olleet paluuni jälkeen kovin maireat, päätimme siirtää hepan kuukaudeksi kunnon alustoille. Näin kaikki Saksassa aikaan saatu duuni ei katoa ja pääsen treenaamaan kohti kisakautta myös ikävien säiden ajan huolella. Aku saikin paikan ihanalta Kilon tallilta ja saa asua siellä ensi kuun neljänteen päivään saakka :)

Akun kanssa onkin tehty nyt todella paljon sileän treeniä ja etenkin temponvaihdoksia laukassa. Nyt kun sitä tilaa on, pitää se todella käyttää hyödyksi. Olen koittanut miettiä extratarkasti Akun takajalkoja ja saada siirtymiset isommasta laukasta kootumpaan laukkaan tapahtumaan enemmän jalasta kohti kättä kooten. Se onkin ollut aika iso homma, koska Aku mielellään jäisi jalan taakse kokoamisvaiheessa, mutta useiden toistojen jälkeen olen alkanut löytämään säätöjä tuohonkin treeniin. Lisäksi ollaan tehty miljoonia suoristavia avoja ja väistöjä sekä vastalaukkaa :)

Toivottavasti olen saanut tulosta aikaan, viikonloppuna on nimittäin jälleen Niken kurssi! Sinne lähtee Akun lisäksi molempina päivinä Tuike ja Nuppu sekä yhtenä päivänä Hilda ja Retu :) Lauantaina mulla on kurssin lisäksi vielä klinikka Peuramaalla, jossa Hippola on mukana yhtenä järjestävänä tahona. Itse olen mukana, jossa perehdytään ratsastajan asennon korjaamiseen, jänskää!!

Lisäksi tällä viikolla olen treenannut normisti Sakella, Kapsulla ja Jodalla noiden hepsukoiden lisäksi. Aikamoinen viikko siis on ja tulee olemaan :D Aapoa en vieläkään ole saanut Suomeen, mutta vakuutus on hoidossa ja heti kun paperit vain ovat valmiit niin hepan voi pakata autoon ja laittaa tulemaan Suomeen :) Toivottavasti se olisi jo ensi viikolla..

Millainen viikko teillä on ollut?

*kuvat Saksasta :)

Pukkiponi

Oltiin Tuikkeen kanssa maneesilla jälleen hyppäämässä. Ponilla oli hieman mietintintätaukoa hyppäämisestä Niken kurssin jälkeen ja jatkoimmekin ihan samojen juttujen työstöä kuin kurssilla.

Poni sai tehdä kymmeniä toistoja ravipuomilla ja pikkuristikolla, niin että se lopulta suoritti useita toistoja rauhassa. Se ei ollut alkuun kovin helppoa, koska halusin pitää oman käden aivan rentona, mutta väkisinkin välillä ajauduin pidättämään ja auttamaan liikaa. Onneksi saatiin sitten hyviäkin kertoja :)

linkki videoon

Ristikkotyöskentelyn jälkeen hyppäsin ponilla ekaa kertaa aaltolankkua joka ylittyi aika kivasti joka kerta. Kolmen esteen radan vika este oli pieni pysty ja Tuike suoriutui näistä hyvin.

Niin kuin videolta näette, poni oli aika veikeällä tuulella ja jouduin vähän muistuttamaan sitä yhden köyrimisepisodin jälkeen vähän raipalla.. Sen jälkeen pukit unohtuivat ;) Tuike on tosi pyöreä ja edessä ei ole mitään tukea.. Eli jos se tuosta oppii pukittamaan yhtään isommin on siellä jo aika pysyminen kun se on niin pyöreä ponny :D Parempi siis jatkossa pitää se nassu visusti ylhäällä :D

Ypäjä Sunnuntai 120cm

Sunnuntaille oli alunperin ilmoittautunut 110 ja 120-luokkiin. Koska Akulla oli ollut sen verran hyvä asenne ja itse en ollut kämmäillyt lauantaina sen pahemmin, päätin perua 110-luokan ja mennä vain 120cm.

Luokka ratsastettiin vasta 5 aikaan illalla. Aamusta kävinkin Akun kanssa pitkällä kävelylenkillä. Täytyy kyllä sanoa että Akun käytös on nyt tuon Saksan reissun jälkeen parantunut ihan hrveästi. Se kunnioittaa mua myös maasta nyt paljon paremmin ja kaikki ylimääräinen höösääminen on jäänyt aika lailla kokonaan nyt pois. Se oli koko viikonlopun super fiksu ja käyttäytyi juuri noilla kävelylenkeillä kuin mallioppilas :) Päivällä kävin myös letittämässä sen valmiiksi ja ennen starttia harjasin ja varustin sen.

Antti oli luvannut tulla auttamaan mua verkkaan mutta uninen ystävämme pääsi paikalle lopulta viimeisten verkkahyppyjeni ajaksi :D Sain ratsastettua Akun sileällä todella hyvän tuntuiseksi, laukka pyöri paremmin kuin koko viikonlopun aikana :)

este nro. 1

Kuitenkin kun aloitin hypyt, ei niissä ollut samanlaista hyvää fiilistä kuin aiempina päivinä.. Aku veti itseään pitkäksi viimeisessä askeleessa ja hyppäsi ilman selkää. Tulin alkuun ihan normaalisti rennolla kädellä ja koitin antaa hevosen hypätä itse. Tämän seurauksena hevonen vain pudotti, pudotti ja pudotti.. Olin ihan ymmällään ja päätin laittaa seuraavalle pystylle hieman enemmän painetta. Paineen kautta puomi pysyi ylhäällä ja siirryin epätoivoisena okserille.

Kattokaa Akun peppua :D

Okserilla Aku vasta vetikin itseään pitkäksi ja olin ihan epätoivon partaalla. Kysyinkin sitten neuvoa Madikselta ja hän neuvoi vain tulemaan rennosti ja viimeisessä askeleessa olemaan ihan extratarkkana rentouden kanssa. Mä todella yritin mutta eipä se meno siitä paljon paremmaksi muuttunut. Kun olin kävellyt hetken, pääsi Anttikin lopulta paikalle ja hyppäsimme vielä pystyä.

Aku venyttää kaulaansa nykyään hypyissä paremmin

Muutimme sen verran lähestymistä, että kaarteesta ulos tultaessa tein hieman isomman pidätteen jonka avulla tasapainotin laukkaa sen verran, että Aku tajuaisi jäädä enemmän takajaloilleen. Pidätteen jälkeen mun piti rentoutua aivan täysin. Näin saimme muutaman hyvän hypyn tehtyä ja sitten pitikin kiirehtiä jo radalle. Aku oli todennäköisesti hypyissä hieman maitohapoilla edellisestä päivästä ja siksi ei selviytynyt verkasta ihan niin kunnialla.

Lähtökohdat olivat siis kaikkea muuta kuin hyvät. Päätin kuitenkin olla relampi kuin edellisen päivän radoilla, oli tuloksena sittem 2 tai 20 puomia. En halua, että Aku palaa taas siihen moodiin että autan sen joka esteestä yli. Myös silloin kun se on väsynyt, täytyy sen suorittaa itse ja mun täytyy olla rento.

Ykköselle pääsimme hyvään paikkaan, mutta sieltä saimme tylsän tilastopuomin. Tylsä alku siis radalle.. Kakkoselle hieno hyppy ja kolmoselle pääsin hyvin kuudella laukalla. Sarjalle koitin tulla pienesti ja rauhassa sisään, mutta vieolta näätte kuinka Aku vetää itseään A-osan päällä ihan järjettömän pitkäksi.. Koitin tulla nopeasti välissä pystyyn, tehdä ison pidätteen ja saman tien rentoutua. Yritys hyvä, mutta silti pudotus. Antti neuvoi mua ensi kerralla käyttämään tuollaisessa tilanteessa enemmän ääntä, jolloin pidätteeseen saa hyvän lisävaikuttajan. Vitoselle tehtiin hieno hyppy, samoin kutoselle. Seiskalle olisi pitänyt rauhoittaa välissä hieman rytmiä, mutta sinnekin ihan ok. Kasille liian kaukaa, mutta ainakin ratkaisin ja vielä eteen päin enkä nypyttämällä taakse ;)

Kokonaisuudessaan siis ihan jees. Kun tuon oman tekemisen saa vielä rauhoittumaan niin hyvä tästä tulee. Omaan istuntaa pitää nyt jatkossa malttaa korjata myös radalla, sen painon on pysyttävä myös isommissa hypyissä paremmin jalustimilla ja ylävartalon on jäätävä pystymmäs! Ensi kerralla startataan Akun kanssa jälleen Ypäjällä ja sitä ennen päästään Niken rääkkiin :)

Alta näätte kisavideon. Kun treenaa sillä idealla, että haluaa kehittää itseään ja etenkin hevosta, ovat nuo pienet onnistumiset, joita tälläkin radalla nähdään, tosi tärkeitä asioita. Se voittaminen on nyt jäänyt jotenkin niin toissijaiseksi asiaksi.. Haluan vain pitää Akun kunnossa ja viedä sitä eteen päin niin pitkälle kuin vaan on mahdollista. Eikä se 130-taso kuulemma ole meidän kohdalla yhtään mahdoton! Mutta laitetaan ensin nuo 20-radat rauhassa kuntoon :)

linkki videoon

Sakedeemus hommissa

Sakke on päässyt nyt mun Saksan reissun jälkeen ihan kunnon kuntokuurille! Sen maha on aivan jäätävän kokoinen ja superpaksu talvikarva ei ollenkaan auta asiaa :D

Koska heppa lomaili koko Saksan matkan ajan, jouduin aloittelemaan aika hissukseen hommat tämän herran kanssa. Sakkehan on ollut ratsastaessa hidas jalalle ja muutenkin sen liikkuminen on ollut aika työlästä selkeän kasvuvaiheen takia. Ravissa se ei ihan aina tiedä missä rytmissä pitäisi liikkua ja mihin suuntaan mikäkin jalka edellä, joten päätin palata ihan nollatasolle alkupäivien osalta.

Kuukausi sitten kaivoin tallista esille juoksutusliinan ja gramaanit. Saksassa kaikki hevoset juoksutettiin gramaaneilla ja itse aion jatkossa hyödyntää tätä systeemiä myös täällä Suomessa. Itse tykästyin (ja koin toimivaksi) tyylin, että gramaanit menevät satulaan tai juoksutusvyöhön kiinni vyöstä aika ylös, jolloin hevonen saa gramaaneista samanlaisen tuntuman kuin ohjasta. Tällöin kun hevonen koittaa tulla pois tuelta, vetää gramaani heiman vastaan ja kun se rentoutuu, antaa apuohja periksi.

Aloitin Saken juoksutuksen tietysti ilman apuohjia molempiin suuntiin ja lisäsin ne vasta kun heppa oli hetken hölkännyt molempiin suuntiin. Laitoin gramaanit aivan löysälle, jotta Sakke tajuaisi idean. Yhden kerran Sakke pysähtyi ihmettelemään gramaanista tulevaa painetta ekalla kerralla mutta jatkoi kehoituksestani hyvin itse eteenpäin :)

Kun olin hetken juoksuttanut Sakkea, riisuin gramaanit ja nousin selkään. Ratsastin vain hetken, koska Saken kunto ei todellakaan alkuvaiheissa ollut mikään loistava.. Ravasin molempiin kierroksiin ja annoin sen jälkeen hevoselle pitkät ohjat.

Gramaanien tuoman vaikutuksen huomasi jo ekalla kerralla. Vaikka aluksi Sakke edelleen jäi oikealle hieman jännittyneeksi ja laski selän alas ja nosti nenän kunnolla ylös, ravasi se silti rytmikkäämmin oikealle kuin ennen lomaa. Miettimistauko on selkeästi tehnyt hyvää, samoin jo ekan kerran juoksutus. Heti kun Sakke jäi tasaisemmalle ja kevyemmälle tuelle, tajusi se että sen rentouduttuaan minäkin renotudun ja sen ravaaminen helpottuu huomattavasti kun selkä on ylhäällä.

Sakke jännittyy, selkä laskee alas, pää ylös ja takajalan askel lyhenee huomattavasti

Jalasta Sakke meni ihan hyvin eteen, mutta voiman puutos näkyi etenkin siirtymisissä, jotka tulivat pienellä viiveellä ja aika rauhassa. Tärkeimpänä pidin kuitenkin sitä että hevonen käyttäytyi pitkän tauon jälkeen fiksusti ja että sen liikkeiden rytmi oli parantunut.

Sakke ravaa rennosti tuella jolloin askel ja ravi ylipäätänsäkin on rennompaa

Nyt Sakke on reilun kolme viikkoa työskennellyt ahkerasti liinassa ja ratsastajan kanssa. Sen rytmi on parantunut ihan hurjasti ja ollaan päästy mun mielestä todella paljon eteen päin. Ensi kuussa Sakella onkin jo karsintakilpailu Ypäjän kuninkaallisiin, joten nyt treeniaikataulua täytyy ihan tosissaan suunnitella, jos sinne Ypäjälle mielii.. Laukkaamaan ei kotona olla päästy jäisen kentän takia, joten perjantaina suuntaammekin nuorukaisen kanssa maneesille :) Lisää juttua siis luvassa sieltä!

Ypäjä 120 Lauantai

Lauantain metrikympin jälkeen suuntasin suoraan Haimihallista Opistohallille. Koska luokat olivat niin päällekkäin, jäi radankävely 120-luokkaa varten välistä. 120-luokka oli jaettu osiin, joista A oli nuorille hevosille, B kaikille ja C oli koulutusluokka. Itse hypäsin tuota C-osiota, koska en nähnyt mitään järkeä maksaa täyttä hintaa luokasta, kun halusin vain päästä tekemään rennon radan kilpailematta voitosta. Koulutusluokka on mielestäni mainio ratkaisu niille, jotka haluavat vain ratatreeniä ja kokemuksia itselleen sekä hevoselleen. Palkintoina on siis vain ruusukkeet, eikä rahaa ollenkaan. Lähtömaksu taisi olla 15e vähemmän kuin tuossa kaikille avoimessa 120-luokan A-osassa. Hurjaa säästöä siis ;)

 

linkki videoon

Eroja meidän koulutusluokan radassa tuohon avoimeen 120-radan välillä oli todellä vähän. Muutama okseri oli muutettu nousuoksereiksi, mutta muuten esteet olivat samassa järjestyksessä ja aivan saman kokoisia. Enimmäisaikaa tuohon C-luokkaan oli helpotettu, mutta itselleni se aikaa pääseminen ei olisi ollut ongelma edes sillä tiukemmalla ajalla :D

Itse rata oli hieman epätasainen. Heti esteellä numero 2 Aku pääsi liian pitkäksi kohti estettä ja sieltä saimme puomin mukaan. Jos olisin jättänyt enemmän tilaa, olisi Akulle jäänyt enemmän aikaa hypyn alkukaarelle ja puomi olisi hyvin voinut pysyä ylhäällä. Kolmoselle meillä oli hyvä paikka ja laukaa, mutta silti saimme sieltä pudotuksen. Pystyille täytyy siis vaan muistaa jättää tuotakin enemmän tilaa, jotta Aku ehtii etusillaan ylös ja mukaan.. Ja ainakin hevosen täytyy pysyä paketissa :D

Neloselle teimme hyvän, napakan hypyn ja matka jatkui ilman kolmatta peräkkäistä puomia. Vitonen ja sitä seuraava sarja oli sijoitettu aivan laidan viereen ja Aku jäikin hieman tuijottamaan koko linjaa, jolloin en saanut sitä ihan suoraksi kulmasta ulos. Sama virhe toistui siis kuin kympissä, eli vasemmasta kaarteesta Aku jäi vinoksi ja otti puomin mukaan. Sarjalla jouduin hieman auttamaan raipalla, mutta yli päästiin ihan kunnialla.

Seuraavalle okserille pääsin hyvin mutta sarjalle oli havaittavissa pientä kiemurtelua. Kahden askeleen väli meni hieman polkemalla, olisi pitänyt malttaa istua rauhallisemmin ja antaa hevosen hypätä rennommin b-osalta ulos. Seuraavaksi vuorossa oli pelottava bemer-este. Aku suoritti sen kaikista epäilyistäni huolimatta kuitenkin aika kivasti. Siitä jatkoin seitsemällä laukalla vikalle pystylle, jolle olisi edellisten pystyjen tavoin pitänyt taas jättää enemmän tilaa. Nyt Aku kuitenkin kerkesi juuri ja juuri etustensa kanssa mukaan ja puomia ei sieltä onneksi tullut.

Vaikka tulos 12vp ei ole päätä huimaava, olin silti Akuun ihan tyytyväinen. Se hyppäsi rohkeasti ja hyvällä imulla kaikki esteet eikä keskittynyt perinteiseen tuijottamiseen muualla kun seinän viereisellä linjalla. Se laukkasi läpi radan hyvin ja kuunteli mua koko ajan. Itse sen sijaan olisin saanut luottaa hevoseen enemmän ja antaa sille enemmän tilaa ennen pystyjä. Olen kuitenkin tyytyväinen siihen etten jäänyt nyppimään ennen esteitä ja sain sujuttua aika hyvässä rytmissä läpi radan.

Koska Aku oli hypännyt molemmat radat ilman mitään isompia ongelmia, päätin perua seuraavan päivän 110-luokan ja hypätä vain 120cm. Päätin myös, että mun pitäisi antaa hevosen hypätä esteet ilman polkemista. Rauhan tulisi säilyä koko radan läpi ja mun täytyisi luottaa Akuun enemmän. Nuo esteet eivät korkeuden puolesta ole sille enää mikään ongelma ja mun täytyy sisäistää myös se, että luotan kaikkiin omiin päätöksiini myös siellä radalla yhtä hyvin kuin treeneissä. Se vaan on niin tajuttoman vaikeaa päästää irti niistä vanhoista huonoista tavoista kuten jahtaamisesta, epätasaisesti pidättämisestä ja ylävartalon liiasta dyykkaamisesta.. Pikkuhiljaa onneksi hyvä tulee ja muutosia saa juurtumaan ihan selkärankaan asti :)

Ypäjä 110cm

Lauantaina Aku hyppäsi ensimmäisenä luokkana Hamihallissa 110cm. Radassa ei sinänsä ollut mitään ihmeellistä kun kävelin sitä, ainut asia mikä huoletti oli hieman ahdas sarja.

Olin letittänyt Akun jo aamulla, joten ennen starttia heitin hepalle vain varusteet selkään ja suuntasin maneesitallilta Haimiin. Matka taittui kätevästi metsän kautta ja hetken odottelun jälkeen pääsinkin jo verkkaan. Verkassa mulla meinasi tulla kiire kun aikaa oli vain 8 ratsukkoa.

Aku oli menossa ihan hirveästi ja mulla meni aikaa saada se rennoksi ennen kuin pystyin aloittamaan hypyt. Pystylle sain aika kivoja hyppyjä mutta okserin kanssa jouduin vähän hankaluuksiin. Tai, en nyt hankaluuksiin, mutta jouduin hyppäämään suoraan ainakin metrisen okserin, koska verkassa ei ollut yhtään ylimääräistä ihmistä jolta olisin voinut pyytää apua esteiden kanssa. Onneksi pääsin kaarteesta okserille ekan kerran hyvin ulos ja hyppy oli hyvä. Harmitti kyllä aloittaa niin isosta okserista, mutta kun mut kuulutettiin silloin jo valmistautuvaksi, ei mulla ollut hirveästi vaihtoehtoja..

Radalle sisään mentäessä Aku meinasi hieman tuijottaa toista päätyä, mutta pääsin rentouttamaan sen onneksi ajoissa avon avulla. Muistin myös itse olla luomatta siihen turhaa painetta, jolloin tuijotus loppui :)

Videolta puuttuu tylsästi ykkösen hyppy joka oli oikein onnistunut. Kakkoselle Aku jäi vähän vinoksi kun valitsin turhaan ensimmäisen askeleen kaarteesta ulos. Sieltä siis omasta puolesta turha puomi mukaan. Sarja jäi epäilyjeni mukaan ahtaaksi, sinne mun olisi pitänyt koota vaan rohkeammin! Onneksi Aku oli vikkelä kintuistaan :) Loppurata hyvässä rytmissä ja taputukset hepalle :)

linkki videoon