Kiitos vuosi 2015

Kiitollinen, siunattu, onnellinen
Matkannut tänne ohi ongelmien
Mietin miten mä ansaitsen tän kaiken
Mitä ikinä uskalsin toivoa mä sain sen

Me <3

 

Tää vuosi on ollut yksi mun elämäni parhaimmista vuosista niin hevosten kuin kaiken muunkin suhteen. Tämä vuosi on vihdoin näyttänyt mulle sen, että ahkeruus ja kova työ palkitaan aina jossain vaiheessa.

Mulle se suurin kovan työn palkinto on tänä vuonna ehdottomasti ollut kaikki ihmiset mun ympärillä. Koska ilman kaikkia teitä, jotka olette mahdollistaneet Aapon hankinnan, reissun Akun kanssa Saksaan, treenaamisen, kilpailemisen ja kaiken sen mukana tuleen opin ja ilon, ei mun vuodesta olisi tullut yhtä elämäni parhaista <3 Tänä vuonna olen saanut niin mielettömästi tukea monella eri saralla, etteivät sanat riitä sen kiitollisuuden tunteen kuvaamiseen mitä haluaisin teille kaikille sanoa. Vielä kerran, KIITOS kaikki hevosten omistajat, valmentajat, treeniapua antaneet, yhteistyökumppanit ja muut tukijoukot <3

Opimme Akun kanssa valtavasti toisistamme tänä vuonna

Onnistuneen kisakauden ja koko vuoden kruunasi oman seuran antama stipendi. Kauniaisten Ratsastajat palkitsee joka vuosi yhden menestyneen kilpailijan ja tänä vuonna minä sain kunnian olla tämä palkittu saatesanoin "Kauniaisten Ratsastajat haluaa palkita Erika Hanhisuannon vapaavalintaisella max xx euron arvoisella valmennuksella. Palkitsemisen perusteena on aktiivinen ja motivoitunut kilpaileminen hyvin tuloksin erilaisilla ja eritasoissa hevosilla mm. suomenhevosten mestaruuskilpailuissa. Pikkiksellä on kauden aikana ollut 8 eri hevosta alue ja kansallisella tasolla 80-125cm luokissa. Hanhisuanto voitti myös seuran aluerankingin. Hänen katsotaan myös edistäneen hyvää urheiluhenkeä."

Tuikkeen kanssa estetreenit alkoivat helmikuussa ja ponista kuoriutui hieno estehirmu kauden aikana <3

Oli jotenkin tosi nostalgista tulla palkituksi oman seuran pikkujouluissa. Itse olen junnusta asti ihaillut niitä henkilöitä, jotka palkinnon ovat käyneet pokkaamassa. "Pieniä" nimiä vuosien varrelta ovat mm. Peik Andersin, Rosa Ruutsalo ja Stefanie Andersin. He kaikki ovat saaneet seuran mm. palkinnon Suomen Mestaruuden voitettuaan. Lisäksi henkilöitä on palkittu GP-sarjan voitosta ja hyvistä kansainvälisistä tuloksista.

Kapsu aloitti sekä este-, että koulukilpailu-uransa hienosti

Mun tulokset ei todellakaan yllä tuolle tasolle, mutta mun tulokset ovat ihan hyviä sillä tasolla, jolla itse kilpailen. Lisäksi musta on upeaa, että seura palkitsi munlaisen henkilön, jolla ei ole ollut omaa hevosta, jolla tehdä tuloksia ja kilpailla. Tämä kannustaa kaiken tasoisia seuralaisia kilpailemaan ja harrastamaan. Tämä antaa myös toivoa ja intoa myös niille ratsastuskoululaisille, jotka nyt ovat samassa tilanteessa kuin minä itse reilu 10 vuotta sitten. Kaikki on ihan oikeasti mahdollista!

Suokkien Aluemestari 2015 <3 Jos jollain on kuvia näiden kisoista/ kunniakierrokselta, niin saa lähettää!

Voin rehellisesti sanoa, että olen itse tehnyt paljon töitä sen eteen, että olen saanut hevosia ratsastettavaksi ja sen jälkeen vienyt ratsastamani hevoset sille tasolle itse, millä ne nyt hyppäävät. Ei ole ollut mitään valmista, vaan vain todella kova tahto ja into oppia uutta sekä kehittyä paremmaksi. Suurin kiitos tästä kuuluu edelleen mun ratsastuskouluajoille. Ilman Kirsin oppeja, Peikiltä opittua kunnioitusta ja kunnianhimoa, Hellun ja Anna-Marin hevosenhoidosta opittuja taitoa sekä erilaisten hevosten ratsastamisesta mun tie olisi ollut paljon paljon kivisempi.

Aku vakiinnutti suorittamisen 120cm radoilla

Niin kuin seuran pikkujouluissa sanoin ääneen, tuo ratsastuskoulu ja seuran jäsenet ovat kasvattaneet musta ratsastajan, joka tietää pystyvänsä ratsastamaan ja esittämään lähes minkä hevosen tahansa ja tutustumaan todella nopeallakin aikataululla uuteen ratsuun. Ratsastuskoulussa saatoin saada tiistaikisoihin hevosen, jota en koskaan ollut ennen edes nähnyt, jos se oli juuri saapunut talliin. Meille kuitenkin oltiin opetettu niin hyvä systeemi verrytellä ja tutustua hevoseen, että vieraskin hevonen luotsaantuisi radasta läpi. Tästä hyvänä esimerkkinä tämän vuoden laatuponikilpailu, jossa ratsastin alle 10 minuutin ajan oriponia, jota en koskaan ollut livenä nähnyt, saatika ratsastanut, jonka jälkeen esitin sen estekokeessa. Poni sai upeat pisteet ja voitti estechampionin palkinnon. Tällaisissa tilanteissa korostuu se, että on hienoa osata ratsastaa hyvin tai edes melko hyvin, mutta taitoa on se, että osata antaa hevoselle tilaa juuri sillä hetkellä kun se sitä vaatii. Kun on saanut ratsastaa niin paljon erilaisilla hevosilla, kuin mitä olen itse saanut, on voinut oppia sen tilan antamisen. Joten hyödyntäkää ihmiset niitä ratsastuskouluja ja ratsastakaa kaikilla hevosilla, älkää vaan jumittuko siihen yhteen!

4v oriponi Risto Laatuponikilpailuissa

Yhdeksi tämän vuoden tärkeimmistä jutuista haluan mainita vielä, että olen oppinut ymmärtämään kilpailemisesta niin paljon enemmän, kiitos Niken. Ennen voitto ja sijoitus tuntuivat upealta, nyt se paras asia kilpailuissa on hevosen kouluttaminen ja ratojen ehjyys. Enää se rusetti ei lämmitä jos rata on juosten kustu. Mä haluan kehittää mun hevosia ja kehittyä itse niin hyväksi kuin mahdollista. Tämä vuosi opetti mulle kilpailujen ohella sen oman valmennussysteemin tärkeyden ja nyt huomaan miten paljon se kantaa hedelmää. Joten jos tuntiratsastajien pitäisi ratsastaa erilaisilla hevosilla, niin kannustaisin valmentautuvia ratsukoita valitsemaan heille sopivan valmennussysteemin - oli se sitten kuka valmentaja tahansa ja millainen systeemi vain, mutta kunhan se sopii teille ratsukkona. Aina se nimivalmentajakaan ei vaan sovi kaikille.

Sakke laatareissa 2015. 8 sija oli hyvä tulos!

Tulipas taas syvällistä pohdintaa, mutta näin tällä kertaa. En usko, että kukaan täysin ymmärtää kuinka äärettömän kiitollinen olen kaikesta mitä mulla tällä hetkellä on.. Tää on kaikkien näiden vuosien jäkeen upea fiilis <3

Kiitos et saan tehdä tätä
Sain tarkoituksen elämältä, tää on mun tehtävä tääl
Huomaan kun onnen kyyneleet takin kaulukseen putoaa.

Where riders meet fashion

Viimeisen vuoden aikana oikeastaan mikään vaatebrändi ei ole saanut mua syttymään. Ei siviilissä eikä hevosmaailmassa. Jotenkin tuntuu siltä että kaikki on niin "massaa" ja mikään ei säväytä enää millään tavalla. Toki altistun vaatteisiin liittyvälle infolle, malleille yms. enemmän kuin moni muu, koska olen vaatealalla töissä. Joka päivä selaan nettikauppoja, uusia mallistoja ja katson muotinäytöksiä, jotta pysyn perässä siinä mitä maailmalla tapahtuu. Koko ajan pitää olla muun työn ohella hereillä ja tietää millaisia uusia trendejä ja start uppeja pyrkii makkinoille sekä mitä kilpailijat tekevät. Viimeksi sunnuntaina kiersin kauppoja ja totesin ettei siellä ollut yhtään mitään mitä olisin halunnut. Itse kaipaan pukeutumiseen kuitenkin vähän ekstraa ja tykkään panostaa vaatteiden istuvuuteen, laatuun ja ulkonäköön. Näitä kriteerejä täyttäviä vaatteita, inhimillisessä hintaluokassa, on ollut viime aikoina todella haastavaa löytää..

Kuukausi sitten vastaan tuli kuitenkin brändi, josta voin rehellisesti sanoa olevani todella innoissani! Tämä brändi on Equestrian Stockholm. Harmillisesti heidän sivuillaan on tällä hetkellä todella vähän tavaraa, mutta lisää on tulossa ja pian! Tähän väliin suosittelen kurkkaamaan Equestrian Stockholmin nettisivut, jotta tiedätte mistä puhun!

Equestrian Stockholm panostaa tuotteiden laatuun, sen voi nähdä jokainen jo pelkästään nopealla nettisivujen vilkaisulla. Lisäksi brändillä on aivan mielettömän hieno Instagram-tili, johon olen itse aivan koukussa! Niin ihania kuvia ja mietitty fiilis kaikin puolin. Nimenomaan tuon Insta-tilin kautta heidän sloganinsa "Where riders meet fashion" toteutuu aivan 100%. Vaatteet ja varusteet näyttävät niin hyvin istuvilta ja tyylikkäiltä kaikin puolin.

Jatkossa tulen tekemään brändin kanssa tiivistä yhteistyötä. On sanomattakin selvää, että olen todella innoissani! Sain eilen postissa ensimmäiset tuotteet ja tuntui kuin Joulu olisi saapunut uudelleen.. Paketista paljastui kaksi aivan ihanaa satulahuopaa, kaksi pantaa ja kahdet sukat!

Tänään koitin kovasti ehtiä tallille ennen pimeää, mutta valo katosi niin nopeasti, että kerettiin kuvata tällä kertaa vain ruskea panta. Itse olen pantojen suurkuluttaja, joten pannat tulevat kyllä heti käyttöön! Ruskean lisäksi sain myös pinkin pannan :) Tämän linkin takaa löydätte pannat, värivalikoimaa on runsaasti :)

Huovat esittelen erikseen ja todennäköisesti yksitellen. Sain mustan ja ruskean estehuovan. Mustaa en itse ehkä olisi väriksi heti ensin valinnut, itse olen niin sinisen ja ruskean fani. Totesin kuitenkin mallaillessani mustaa huopaa Aapolle, että se on kyllä ihan hurjan tyylikäs! Uskon, että se näyttää myös Akun päällä aika hienolta.. :) Kerron huovista vielä myöhemmin lisää, mutta ensikosketukselta ne tuntuivat todella ylelliseltä materiaalilta! Paksua ja jämäkkää.

Se mikä minut yllätti Equestrianin tuotteissa, oli niiden hinta. Tuotteet eivät ole ollenkaan pahan hintaisia - huovat 599kr (n. 60e), pannat 239kr (n.25e). Lisäksi Heillä on 31.12.2015 saakka välipäivien ale, jolloin saa -20% ostoksista! Tilaaminen Suomeen onnistuu siis kyllä, mutta jos tilauksen tekeminen tökkii tekniikan tai kielen takia, niin voitte myös laittaa englanniksi meilillä tilauksen osoitteeseen info@equestrianstockholm.com.

Olitteko aiemmin kuulleet tästä brändistä? Ja mitä muuten tykkäsitte tuotevalikoimasta?

*tämä postaus on toteutettu yhteistyössä Equestrian Stockholmin kanssa*

Aapon joulu

Aapo vietti leppoisaa Joulua mun lomaillessa Lapissa. Olin poikaystäväni sekä sukulaisteni kanssa Sallassa kokonaisen viikon. Oli kyllä ihana päästä lautailemaan ja nauttimaan lumesta! Vaikka laskettiinkin vain kaksi päivää, oli ihana käydä päivisin ulkona kävelyllä ja pulahtaa iltaisin paljuun, jonka kummitätini oli vuokrannut meille koko viikoksi.

Aapon "kummitäti" ja Aapon toinen omistaja hoitivat Aapoa koko viikon. Vähän villiä meinasi meno kuulemma välillä olla - Aapo kuulemma esitteli tauttaessa ekaa kertaa elämässään kevätjuhlaliikkeitä :D Yleensä Aapo on taluttaessa kuin laama. Sitä saa raahata perässä ja sillä ei ole kiire minnekkään.. Nyt oli kuitenkin  parina päivänä ollut vähän hauskaa, mutta ei se mitään kunnon showta ollut laittanut onneksi pystyyn!

Palasimme siis ennakkosuunnitelmista poiketen jo eilen ja kävin heti katsastamassa jalan kunnon,  mielestäni se näytti nyt oikein hyvältä. Se pieni lämpöerokin oli kadonnut ja molemmat jalat olivat aivan tasapaksuiset :)

Käytiin pitkien kauneushoitojen jälkeen ensin vähän upean ilman kunniaksi tiellä kävelemässä ja sen jälkeen juoksutin Aapolta pahimmat virrat pois kentällä. Alla lyhyt video, josta näette vähän Aapon illakointia.

linkki videoon

Tänään kaikki paikat olivat aivan jäässä ja juoksutushaaveet kaatuivat siihen. Kävin sitten Aapon kanssa vaihtelun vuoksi tunnin kävelylenkin maastakäsin metsässä. Kiipeiltiin erilaisia polkuja ylös ja alas sekä maisteltiin vähän kuusen oksia ja kanervia :D Aapo tykkäs tästä ihan hirveästi, koko ajan sillä oli korvat hörössä :)

Aapon kuukauden mittainen loma on varmasti tehnyt sille tosi hyvää. Nyt se saa pikkuhiljaa palata treeniin ja fiiliksen mukaan lähden miettimään sitten ekoja kisojakin :) Ensi viikolla koitan vielä yhtenä päivänä juoksuttaa Aapon ja sitten viimeistään 31. päivä keretä myös maneesille ratsastamaan sileälle. Myös viikonloppuna menen maneesille :)

Aapon vuosi 2015

Vuosi on lopuillaan ja päätin tehdä teille kaikista hevosista omat postaukset ja kertoa vuoden kulusta. Aloitin vuoden alussa sellaisen hienon kalenterin, mihin oli tarkoitus merkata kaikkien hevosten kisat ja valmennukset, jotta näiden postausten tekeminen olisi helpompaa. Mutta enhän mä sitä kalenteria ole muistanut täyttää, joten täytyy kaivaa vanhoja postauksia ja tuloksi KIPAn avulla esiin.

Nyt ensimmäisenä kerron teille Aapon vuodesta. Aaposta on tietenkin helppo aloittaa, koska valmennuksia on ollut vain muutama ja kisoja ei tarvitse listata ollenkaan. Lukijoiden pyynnöstä olen kertonut tässä samassa myös hieman Aapon edistyksestä sekä nuoren hevosen ratsastamisesta ja liikutuksesta.

Aapohan tuli Suomeen 9.5. kun itse olin häissä Italiassa. Ensimmäisen viikon Aapo vain siis tarhaili ja tutustui Sakkeen. Aapoa alettiin heti ruokkimaan reilulla kädellä - sen verran hoikassa kunnossa se oli.

Aapo ja Sakke. Tässä näkyy hyvin, kuinka Aapo on liian hoikassa kunnossa.

Kun palasin Italiasta, ajoin kentältä suoraan Aapon luokse. Aapo oli onnistunut heti saamaan päähänsä pienen vekin ja sainkin hetken keskustella, ennen kuin sain putsattua haavan. Samalla viikolla juoksutin Aapon ilman juoksutusvyötä ja satulaa muutaman kerran. Laitoin avuksi muutaman kääntävän kavaletin ja Aapo ymmärsi hienosti heti juoksutuksen salat ja käyttäytyi muutenkin hienosti kaikissa tilanteissa.

Tästä kuvasta näkyy hyvin kuinka tumma Aapo oli vielä kesän alussa

Seuraavat kaksi viikkoa juoksutin Aapon juoksutusvyöllä ja satuloin sen aina ennen tai jälkeen juoksutuksen tallissa. Satulahan Aapolla oli ollut selässä jo Saksassa kun itse olin siellä tammikuussa. Satulointi tallissa sujui rauhallisesti eikä sitä ihmetyttänyt satula ollenkaan.

Ensimmäisellä kerralla kun satuloin Aapon kentällä pienen juoksutuspätkän jälkeen, sai Aapo pienet hepulit ja lähti jalat solmussa muutaman askeleen eteen päin, pyllähti ja jatkoi matkaa :D Sen jälkeen Aapo juoksi nätisti satulan kanssa, ihan kuin mitään välikohtausta ei koskaan olisi olutkaan :D En tässä vaiheessa käyttänyt mitään sivuohjia, vaan annoin Aapon juosta ihan vain liinan päässä.

Samoihin aikoihin hevoset pääsivät laitumelle ja Aapo lähti pyöristymään paremmin. Roikuin toukokuun lopussa ekat kerrat myös jalustimessa ja pompin Aapoon vieressä, jotta se tottuisi kaikkeen mahdolliseen.

Menossa laitumelle. Hieman on jo maha pyöristynyt :)

Toukokuussa lisäsin juoksutukseen myös gramaanit luomaan tuntumaa Aapon suuhun. Näin Aapo oppi liikkumaan myös pyöreämmin ja liikkui samalla ergonomisemmin.

Heti kesäkuun alussa kiipesin Aapon selkään ekaa kertaa. Sen jälkeen jatkoin Aapon työstämistä juoksutuksen ja ratsastuksen avulla. Minulla oli ekan kuukauden ajan aina joku (yleensä Hanni) juoksuttamassa Aapoa, kun itse olin kyydissä.

Kuvattiin kesäkuussa Aapo ekan kerran Miron kanssa ja saatiin tosi upeita kuvia vauvahepasta <3 Nämä kuvat ovat kolmannelta ratsastuskerralta.

Aapo oli varsin kiltti koko sisään ratsastuksen ajan vaikka vaihtia piisasikin alkuun :) Pääsin kiertämään kenttää yksin muutaman viikon juoksutuksen jälkeen. Ja muutama viikko meidän elämässä tarkoitti sitä, että kävin selässä maksimissaan kaksi kertaa viikossa.

Kun Hanni oli juoksuttanut mua kesäkuun lopun lähentyessä useamman kerran liinassa aina ennen ratsastuksia niin, että meno oli koko ajan tasaista, siirryin juoksuttamaan Aapoa itse ja kapusin sen jälkeen jonkun avustuksella aina selkään.

Heinäkuun alussa juoksutin Aapoa myös puomeilla ja kavaleteilla, jotta tulevat hypyt eivät olisi sille niin yllättäviä satulan ja kuskin kanssa. Tein heinäkuussa Aapon kanssa n. 20 minuutin treenejä. Ekoilla kerroilla tein vain ravia, mutta nopeasti otin laukat mukaan. Laitoin Aapolle myös puomit mukaan työskentelyyn ja hyppäsin ekan kerran. Juuri ennen lomaa kävin hyppäämässä myös naapurtallin kentällä. Aapo lomaili reilun kuukauden elokuu-syyskyy akselilla :)

Syyskuun puolella Aapo palasi taas hommiin ja lähdimme myös ensimmäiseen Niken treeniin. Niken treenien lisäksi kävimme hyppäämässä Nissalassa ja Miro otti upeita kuvia meidän koko perheestä<3 Aapo meni loman jälkeen aimo harppauksen eteen päin niin sileän kuin estetyöskentelyn osalta. Tähän vaikuttivat nimenomaan Niken treenit sekä Niels Nanningin kaksipäiväinen valmennus. Sain noilta guruilta niin hyvät vinkit kotiin, ettei paljon tarvinnut miettiä mitä sitä keksisi seuraavaksi ;)

Niken kurssilla

 Nielsin kurssin jälkeen vaihdoin Aapolle kuolaimen. Full cheek vaihtui normaaliin kolmipalaan. Lisäksi otin ruokintaan mukaan soijarouheen ja lucernen, jotta massaa saataisiin vielä enemmän.

Marraskuussa jatkettiin rauhallisesti treenejä. Ratsastin Aapolla kaksi tai kolme kertaa viikossa ja muuten saatoin kävelyttää tai juoksuttaa sitä siihen päälle. Käytiin taas Niken treeneissä ja kerran Peikillä ja Nissalassa hyppäämässä rataa. Laitoin Aapolle ekoja kertoja itse ilman Nikkeä sarjoja eteen ja niiden hyppääminen alkoi luonnistua mukavasti :)

Joulukuussa meillä oli vielä yhdet Niken treenit ja muuten Aapo on liikkunut koko joulukuun todella kevyesti. Olin alkukuusta työmatkalla ja lähdin lomalle Lappiin 18.12. Kokonaisuudessaan olen ratsastanut Aapolla huonojen ilmojen ja omien kiireiden takia joulukuussa vain 4 kertaa.

Lisäksi Aapolla on ollut pieni turvotus vasemman takajalan hankkarin yläreunan kohdalla, joten olen antanut sen olla myös tämän vuoksi viimeisen viikon ennen omaa lomaani ihan rauhassa. Jalka ei missään nimessä ole paksu, siinä on vain pienellä alueella vähän lämpöä ja pieni turvotus. Laitoin siihen muutamaksi päiväksi Animalintexin ja turvotus laski heti vähän. Tämän vuoksi en lähtenyt heti viemään sitä kuvattavaksi, vaan päätin hoitaa sitä nyt vaan levolla ja kävelytyksellä (ja animalintexillä ja yöpintelillä) joulun pyhien yli.

Jos sillä nyt niin huono tuuri on käynyt, että hankkari on pamahtanut, niin sille ei sitten voi tehdä mitään kummempaa. Siihen auttaa vain lepo ja kävelytys sekä lääkärien määräämät reseptit, joten lääkärissä kerkeää käydä joulun jälkeenkin. Aapohan siis liikkuu täysin puhtaasti, eikä jalka ole kosketusarka - sitä saa painella ihan niin lujaa kuin haluaa. Pohdimme tallilla, että kaikki tämä voi hyvin johtua esimerkiksi siitä, että jalka on osunut johonkin esim. piehtaroidessa ja luu on saanut sen verran kovan tällin, että luukalvoon on saattanut muodostua pieni tulehdus. Mutta mistä sitä tietää.. Jos jalka ei ole normaali kun palaan kotiin ensi viikonloppuna niin sitten kärrään Aapon kuvattavaksi - haluan kuitenkin saada varmuuden kaikkeen ennen kuin jatkaa treenaamista.

Aapolla on nyt siis noin kuukauden loma. Jos jalassa ei ole mitään vauriota niin otan sen käyttöön ennen tammikuun puoltaväliä :)

Syksy on minusta sujunut niin hyvin kuin se olisi voinut sujua. Aapo on ottanut hyvin ikätovereitaan kiinni ja se on osoittautunut aivan ihanaksi hevoseksi <3 Ollaan päästy hyvin hyppäämään jo vieraissa paikoissa ja sileällä hevonen on toiminut koko ajan kiltisti ja hyvin.

Aapoa on nyt siis ratsastettu n. 5 kuukautta ja sillä on sen aikana hypätty n. 15 kertaa. Eli olen hypännyt Aapolla noin kolme kertaa kuukaudessa. Aika monet syksyn hypyt löytyvät tästä postauksesta.

Mielestäni viidessä kuukaudessa puoliverisen hevosen tulee päästä tälle tasolle. Sen täytyy ymmärtää siirtymiset eteen ja alas, sen tulee liikkua kuolaimella ja sen on pystyttävä ylittämään sekä maapuomeja että esteitä. Sen tulee taipua ja asettua ja mennä jalasta sivulle. Toki jokainen hevonen on oma yksilönsä ja ne kehittyvät omaa vauhtiaan, mutta esimerkiksi ulkomailla tämä minun viidessä kuukaudessa tekemäni työ tehdään usein jopa kahdessä kuukaudessa. Siinä on tietenkin puolensa, mutta itse uskon, että tämä rauhallinen aikataulu auttaa hevosta kehittymään oikein ja sitä kautta pysymään paremmin ja pidempää kunnossa niin fyysisesti kuin henkisesti.

Aapon vuosi on kaikin tavoin sujunut melko täydellisesti <3 Toivottavasti ensi vuonna kehitys jatkuu ja pääsemme radoille yhdessä! Oma tavoitepostaus tulee sitten vuoden alussa :)

Pikkuiset housut

Tiedossa on nyt hieman erilainen postaus pikkuisista pikkuhousista nimeltä Derrier.

Kävin alkusyksystä Matildan Just Dressage-liikkeessä Matikylässä ja ihmettelin ääneen Derrieren pepusta TOPATTUJA alushousuja. En ollut koskaan aiemmin törmännyt kyseiseen merkkiin ja mielenkiinnolla kuuntelin Matildan infoa ja sitä seurannutta hehkutusta tästä tuotteesta. Itseäni ihmetytti pepusta topatut alkkarit, mutta alushousujen materiaali ja saumattomuus saivat pisteeni saman tien.

Mutta. Itsehän en käytä normaaleja alushousuja tai hipstereitä kun ratsastan. En vaan voi. Mulla aukeaa "taipeet", eli juuri se ihon kohta, mistä alkkarien reuna laskeutuu takaa, aivan saman tien ihan verille. Harmittelinkin Matildalle, ettei Derrierejä ole stringeinä - materiaali oli nimittäin aivan super.

vyötärö nousee tarpeeksi korkealle (ja nuo Esperadon housut on tosi matalat)

Matilda kuitenkin muisti mun harmitelut ja sain juuri ennen HIHSiä ilokseni testiin Derrieret! Ja mitkäs muutkaan kuin stringit. 

Tiedän, että alushousut ja niiden käyttö ratsastuksessa jakavat mielipiteitä todella paljon, mutta jokaiselle onneksi löytyy oma malli ainakin Derrieren valikoimasta. Itse olen ollut noihin omiin testikappaleisiini todella tyytyväinen. Lisäksi olen jo vuosia ihmetellyt kuinka kukaan ei muka keksi saumattomia ratsastusalushousuja - miten vaikeaa se voi muka olla?! Onneksi meillä on nyt Derriere ;)

Jokainen tietää, miltä tuntuu ratsastaa huonoilla alkkareilla - silloin ei voi keskittyä yhtään mihinkään muuhuun kuin siihen, että ne ärsyttävät ja haittaavat ja hiertävät tms. koko ajan. Musta on ollut aivan ihanaa ratsastaa Derrieret jalassa kun ei ihan oikeasti ole yhtään saumaa joka hiertäisi. Alushousut on nimittäin valmistusvaiheessa erikoisvalmisteisesti kudottu ns. putkeksi, jolloin ei tarvita massiivisia saumoja.

Rajat eivät näy läpi :)

Käyttömukavuuden lisäksi alkkarit eivät myöskään näy läpi kisahousuista ja ne nousevat tarpeeksi ylös vyötärölle. Inhoan sellaisia alkkareita, jotka jäävät juuri siihen housujen vyötärösauman alle - niistä tulee tosi inhottavat painaumat. Pikkuhousut eivät myöskään näytä rajoja ratsastushousujen läpi, luksusta!!

Hyvä materiaali ja kaunis design

Keksin Derriereissä yhden ainoan huonon puolen - niitä pitäisi ainakin minulla olla ainakin seitsemät! :D Kun pöksyillä on hintaa 19,90 ei se yhtenä ostona tunnu niin pahalta, mutta kun pitäisi ostaa jokaiselle päivälle omat (enhän mä enää muilla nimittäin halua ratsastaa ;)) niin hintaa tulee jo 140e. Se tuntuu jo aika kovalta, mutta ehkä ostan alkkareita lisää pikkuhiljaa yksitellen niin kertasatsaus ei ole niin kova :) Ja mulla alkkareita pitäisi oikeasti olla seitsemät kun en kerran viikossa kerkeä niiden kanssa pyykille...

Kannattaa käydä kurkkaamassa Just Dressagen sivuilta koko alusvaatteiden kattaus - tämä tuote on aivan mieletön!!

Aapon ruokinta

Aapon ruokinta on ollut syksyn mittaan tarkkailun alla. Kuten viimeksi totesin, on Aapo ollut turhan hoikassa kunnossa ja siihen on yritetty saada muutosta. Muutosta lähdettiin hakemaan mahdollisimman simppeleillä tuotteilla ajatuksella "vähemmän on enemmän". Eli en halunnut kasata miljoonaa purkkia ja purnukkaa tallin rehuhuoneeseen, vaan halusin muutaman täsmätuotteen. Aapo onkin syksyn aika lihonnut kivasti, mutta edelleen kaipaisin siihen lisää pyöreyttä ja massaa.

Nämä ruokintajutut ovat tietysti aina sellaisia mielipidejuttuja myös, eli mielelläni kuulen myös teidän ideoita ruokinnan suhteen! Itse olen nyt syksyn ajan syöttänyt seuraavia tuotteita Aapolle:

Soijarouhe

Soijarouheen valitsin Aapolle sen proteiinipitoisuuden takia. Tämä idea lähti liikkeelle Nielsin valmennuksesta, jossa Niels kehoitti mua hankkimaan jotain maitojauheen kaltaista lisäravinnetta, jotta Aapo saisi rakennusainetta, millä voi sitten rakentaa itselleen ajan kanssa lihaksia ja massaa. Olin kuullut soijarouheesta paljon hyvää ja ainakin tähän mennessä se on muun ruokinnan kanssa toiminut hyvin.

Chian siemenet

Koska Aapolla oli alkuun vatsa hieman kuralla ja ajattelin sen kaipaavan hieman jotain vatsaa tukevaa rehua, otin sille ruokintaan mukaan Chian siemenet. Chia sisältää reilusti hyvälaatuista proteiinia ja on hyvä valkuaislisä. Lisäksi chiassa on hevoselle oleellisen tärkeää aminohappoa, lysiiniä, jota usein on heinässä ja kaurassa vähänlaisesti. Koska Aapo tarvitsee aminohappoja proteiinien rakentamista varten, päätin tämänkin vuoksi kokeilla juuri chiaa. Jotakin aminohappoa on nimittäin usein saatavilla liian vähän ja se rajoittaa elimistön proteiinisynteesiä, vaikka muita tarvittavia aminohappoja olisi riittävästi saatavilla.

Chian otin näistä käyttöön viimeisenä ja sen myötä Aapon vatsa on tasoittunut myös ratsastuksien aikana. Tähän toki vaikuttaa myös se, että Aapoa ei enää jännitä se tilanne, mutta uskon Chian auttaneen myös tässä asiassa. Chiaa en jättäisi kyllä enää pois ruokinnasta, sen verran hyvin se tuntui alusta asti purevan meidän ruokinnassa :)

Lucerne

Alkusyksystä Aapolla oli vapaaheinä tarhaillessa, mutta nyt uuden tarhan myötä siihen ei ole mahdollisuutta. Aapo saa kuitenkin päivittäin heinää todella reilusti, helposti yli 12kg arvioltani ainakin. Lisäksi sillä on öisin slow feeding-heinäverkko, joka tarjoaa sille tekemistä ja näin sen ajatukset ovat muualla kuin imppaamisessa. Heinän vierelle halusin sille tehokkaan Lucernen, koska se tasapainoittaa vatsaa ja auttaa myös massan keräämisessä. Lucerne on muuten loistava rehu hevosille, jotka kärsivät pölyallergiasta!

Koska heinän laatu vaihtelee vuoden mittaan, on tämä tuote Aapon ruokinnassa mielestäni todella aiheellinen. Mietin aluksi tähän vaihtoehdoksi myös Alfa-alfaa, mutta päädyin kuitenkin lucerneen muiden suosituksien perusteella.

Näiden rehujen lisäksi Aapo saa 2 litraa kauraa päivässä sekä jokaisen ratsastuksen jälkeen Kraftin Sport-rehua. Sportin kanssa tarjoilen sille myös pellavaa ja kivennäistä sekä elektrolyytit jos se on hikoillut. Tällä hetkellä mietin Sportin tarvetta ja sitä, pitäisikö se korvata jollain muulla.

Olisi kiva kuulla miten te olette ruokkineet teidän hoikkia nuoria tai ylipäätänsä vanhempiakin hevosia :)

*postaus oli karannut alkuun päivittämättömänä, pahoittelut*

Joululahjavinkit

Silloin kun itse vielä hoidin paljon hevosia, sain hevostenomistajilta usein Joulun alla lahjan kiitoksena vuoden aikana tehdystä työstä. Lahjoja oli jos minkämoisia, mutta ajattelin nyt itse listata kivoja lahjaideoita niin hevosenomistajille kuin hoitajille tai ratsastajille. Ja nämä ovat siis täysin omia mielipiteitäni, kaikilla on varmasti omat mieltymykset!

HOITAJALLE

Hoitajalle ostaisin iästä riippuen joko hevosiin tai ihan vapaa-aikaan liittyvän lahjan. Itse sain aikoinani yhdeltä omistajalta Gina Tricotin lahjakortin (olin ehkä 17.. :D) ja mielestäni se oli aivan huippu lahja! Sitten taas mielestäni nuorena kaikki kynttilät ja muut samaan kategoriaan kuuluvat saippuat yms. olivat aivan turhia ja lensivät aina suoraan roskiin. Nykyään rakastan kynttilöitä ja ne ovat mielestäni ihana lahjaidea!

Mielestäni seuraava kollaasin lahjat sopisivat hoitajalle iästä riippumatta.

Kingsand panta, Spooks fleece, Kingsland pipo

Nämä kaikki lahjat ovat varmasti mieluisia hoitajalle - ne saa heti käyttöön ja näitä ei voi koskaan olla liikaa. Lisäksi noin ajattomat värit ja kuosit eivät koskaan poistu trendeistä, joten niitä on helppo käyttää kaudesta toiseen ja ne ovat laatunsa puolesta pitkäikäisiä.

RATSASTAJALLE

Hyviä lahjoja ratsastajalle ovat mielestäni sellaiset asiat, mitä ei välttämättä itse tule niin helposti ostettua tai uusittua. Esimerkiksi lahjakortti ei ole ollenkaan huono idea, kaikilla on kuitenkin aina jotain hankintalistalla. Silloin ainakin takaa sen, että lahjan saaja voi hankkia juuri sellaisen tuotteen joka on juuti silloin ajankohtainen. Esimerkiksi uusien saappaiden, kisatakin tai kypärän hankinnassa pienikin lahjakortti on todella suuri apu!

Jos kuitenkin haluaa ostaa jotain konkreettista niin tässä olisi muutama ehdotus :)

 Equestrian Stockholmin valikoimasta löytävä ruskea vyö olisi todella tyylikäs valinta. Monella on vain musta vyö, koska saappaat ovat usein mustat. Kuitenkin monella ratsastajalla on kotona käytössä ruskeat kengät ja varret, joihin tämä vyö mätsäisi täydellisesti.

Derrierin alushousut ovat aivan täydelliset päällä! Niistä on tulossa oma postaus vielä lähipäivinä, mutta näitä alushousuja ei voi kuin kehua!! Kuulostaa ehkä hassulta lahjaidealta, mutta voin vannoa, että kun joku ratsastaja nämä housut kerran saa jalkaansa niin sitten ei muita enään halua käyttää. Mallivalinnat tietysti ovat tässä vaiheessa aika henkilökohtaisia, mutta perusmallilla pääsee jo pitkälle :) Ja toki vaihtomahdollisuus on aika usein mahdollinen!

HEVOSENOMISTAJALLE

Tämä on mielestäni aina se vaikein rästi. Aina voi toki ostaa kivan glögipullon. viinipullon tai suklaata, mutta jos haluaa keksiä jotain hieman omaperäisempää niin sitten asia meneekin hankalammaksi.

Itse kokosin yhtenä vuonna mm. kuvakirjan kesän kisoista. Tämä oli omistajien mielestä todella ihana lahja - pääsi taas muistelemaan kesän onnistumisia ja kivoja kisareissuja. Yhdelle omistajalle taas annoin puisen ison kyltin, johon oli kaiverrettu tallin nimi.

Kaikki vitsikkäät kyltit, liittyen sitten hevoseen, hevosen omistajaan tai tallinpitäjään ovat aina hauskoja lahjaideoita. Kiireiselle hevosenomistajalle voisin hyvin kuvitella antavani lahjaksi lahjakortin jalkahierontaan, käsihoitoon tai ravintolaan.

Myös kaikki hoitajalla ja ratsastajalle sopivat lahjat käyvät yhtä lailla myös hevosenomistajalle. Tiedän kuitenkin, ettei kaikilla välttämättä ole rahaa satsata lahjoihin paljon, ja silloin mielestäni esimerkiksi hauska video tai kuvakollaasi on tosi hauska lahjaidea! Joku tallinpitäjä myös varmasti arvostaa "vapaa ilta iltatallista" -lahjakorttia ;) Jos haluaa olla oikein ahkera, niin tuohon "lahjakorttiin" voi myös yhditää karsinoiden siivoamista tai hevosten ruokkimista, jos sellainen on mahdollista! Lahjakorttiin voi hyvin liittää vaikka ison piparin jossa lukee hevosen nimi :)

Tässä oli nyt muutamia ideoita, mutta olisi kiva kuulla mitä te olette antaneet tai saaneet lahjaksi :) Ideoita ei koskaan voi olla liikaa ;)

Kiitollinen

Vuosi sitten olin ollut Saksassa ensimmäisen viikkoni Niken ja Lauran luona. Fiilis oli todella hieno, vaikka Aku ei vielä silloin saanutkaan tehdä mitään kaviopaiseen vuoksi. Olin päässyt ratsastamaan paljon ja kaikki ihmiset siellä olivat huippuja.

Silloin en todellakaan tiennyt mitä olisi edessä, enkä todellakaan osannut edes haaveilla omasta hevosesta. Tuon reissun ansiosta mulla on kuitenkin tällä hetkellä todella upea nuori hevonen, joka on ylittänyt mun odotukset täysin.

Olen todella kiitollinen kaikille, jotka ovat mahdollistaneet Aapon kanssa puuhailun. Ilman monen ihmisen apua Aapon ostaminen ei olisi ollut mahdollista ja arvostan heidän apuaan jokaisella saralla ääretömän paljon.

Suuri erityiskiitos viimeisestä vuodesta kuuluu ehdottomasti Nikelle, joka jaksaa aina auttaa ja neuvoa kaikissa asioissa. Sanonkin nykyään aina Nikelle valmennuksen jälkeen että "Nyt oon taas niin paljon parempi ihminen, kun on uusia vinkkejä taskussa". Mä luulen että Nikke alkaa pikku hiljaa ymmärtämään mitä se tarkoittaa, koska hevoset ovat mennneet niin paljon lyhyessä ajassa eteen päin. Mä toivon että jokaisella voisi olla tuollainen "oma Nikke" joka osaa ja pystyy auttamaan noin mielettömällä tavalla ratsukkoa eteen päin.

Onneksi lähdin Saksaan vuosi sitten, se on kehittänyt mua niin ratsastajana kuin ihmisenä.

Tähän loppuun vielä video Aaposta ja tän päivän Niken treeneistä. No words needed :) Aapo<3
Hyvää Itsenäisyyspäivää :)

linkki videoon

Niken viime viikon treenit

Olipas taas ihanaa treenata Niken kanssa. Siitä saa aina niin paljon boostia omaan tekemiseen ja on aika hauska myös seurata tuttujen ratsukoiden kehittymistä! Kursseilla on aika vakiintunut porukka ja hyvin kyllä huomaa kehityksen kaikissa kun seisoo aina maneesissa aamusta iltaan kurssien aikana :)

Itse opin ihan hirveästi ihan vain katsomalla muiden menoa. Nikke vielä selittää asiat aina niin juurta jaksaen ja kertoo valaisevasti syy-seuraus ilmiöitä :)

Tässä pitkä video Aapon treeneistä. Nikke oli tyytyväinen Aapon kehitykseen ja käski kotiläksynä tehdä innareita ja jumppasarjoja, jotta Aapon koordinaatio pikkuhiljaa paranisi. Videolla on yksi todella hauska pätkä kun Aapo pomppii kuin pupu jumppasarjaa.. En olisi ikinä uskonut että hevonen pystyy tuollaiseen, vaikka olenkin sen irtohypytysvideon nähnyt :D Aapo oli jo tullut jumpan ihan normaalisti yhden kerran mutta kun paikka jäi vähän ahtaaksi niin hän ratkaisi asiat omalla tavalla :D Eli vaikka Aapo ei ole kovin korkea, on sillä suuri laukka ja takajalat tahtovat tulla aina liian pitkälle mukaan esteiden ja puomien jälkeen. Tämä tietenkin kehittyy ajan kanssa mutta noilla jumpilla sitä voi avitta pikkuisen :)

Sileän työssä olen saanut pidettyä kaulan hyvällä pituudella, ympyröillä pitää vaan olla tarkkana ettei takaosa karkaa ulos.

linkki videoon

Aapo oli taas tosi rohkea - se hyppäsi ekaa kertaa elämässään sateenkaaria ja ihan pokkana! Ei mitään kyttäilyjä, yli vaan saman tien :) On se ihana <3

Ja Nikke tulee taas ensi sunnuntaina, ihanaa.. Mukaan mahtuu vielä muutama jos joku innostuu lähtemään! 

Niken valmennus 6.12, haluatko mukaan?

Mukaan mahtuisi vielä ratsukoita, ilmoittaudu rohkeasti mukaan!

Tässä muutama linkki postauksiin missä videoita Niken treeneistä
Aadan hevoselämää
Aadan hevoselämää, Nikke ratsastaa
Aadan hevoselämää

Ja mun blogista löytyy tuolta alta tägeistä Nikke, Niclas Aromaa, Niken kurssi yms :)

Aapon uusia varusteita

Tai noh, Hihsistä ostettuja :D Eli ei mitään super uusia, mutta empäs ole niitä täällä blogin puolella esitellyt!

Ensin esittelyyn Eskadronin Platinum Editionin sileäpintainen musta loimi. Ostin tämän loimen kuljetukseen ja valmennuksiin. Loimi on melko ohkainen ja sopii hyvin kevät ja syksy käyttöön. Loimeen saa vyöt kiinni molemmilta puolilta kuljetukseen ja maneesille ne nappaa tietty helposti pois!

Itse tykkään tuosta platinum sarjasta ihan hirveästi. Kuolaan aina Just Dressagella niiden huopia ja loimia.. Vaikka suurin osa noista Platinum jutuista onkin tuuppareille, on niillä malleja myös meille esteihmisille :)

Aapo sai HIHSistä myös suojat kisoihin ja valmennuksiin. Ostin Vereduksen suojat mielestäni melko hyvään hintaan (139e koko setti). Eteen Olympukset ja taakse Young Jumpit. Värinä tietty musta :) Nää on olleet ostoslistalla jo alusta asti, mutta vasta nyt raaskin ne ostaa.

Vielä on kyllä paljon juttuja ostoslistalla.. Koska rahaa on kuitenkin rajoitetusti, niin pikkuhiljaa pitää näitä investointeja aina tehdä. Seuraavaksi ostoslistalla ovat akuuteimpana panssari sekä rintaremmi-martignaali. Eli jos jollain on myydä edullisesti mustaa panssari 120 koossa niin saa ilmoitella :)

Pahoittelut muutenkuvien laadusta, ne on otettu puhelimella :)

Pikkuveli ratatreenissä

Niin kuin edellisessä postauksessa jo kirjoitinkin, on Aapo saanut uudeksi tittelikseen "pikkuveljen" :D Musta Aku on jotenkin ihan ilmetty isoveli sille niin kokonsa kuin värinsä ja ikänsä puolesta. Pojat on nyt muutaman kerran matkustaneet samassa traikussa ja tulevat hyvin toimeen keskenään. Mitä nyt Aapo yrittää välillä purra Akua, mutta muuten ne kulkevat kiltisti vierekkäin ;)

Aapo oli jälleen uudessa maneesissa niin hienosti. Se ei tuijottanut yhtään mitään vaikka Aku olikin autossa ja Aapo ihan yksin maneesissa.. Ihan ihme tyyppi kun mikään ei hetkeuta sitä :D

Verkkailujen jälkeen Aapo sai treenata Peikillä samaa rataa kuin Aku. Aapo aloitti Akun tavoin pystyllä. Tämän jälkeen tein neljän askeleen linjan muutaman kerran. Koska linja sujui hyvin, sai Aapo pitkät kävelyt. Niiden jälkeen hyppäsin kaikki erikoisesteet kerran ravista ja tämän jälkeen teinkin jo radan.

Aapo teki kaiken tosi hienosti. En voisi kyllä tyytyväisempi olla sen kehitykseen. Se vaihtaa jo kivasti laukkoja niin esteen päällä kuin esteiden jälkeen ja hyppäsi ekaa kertaa yhden askeleen sarjaakin ihan muina miehinä :) On se vaan huippu!!

Myös Aapo on Niken kurssilla mukana ja saan toivottavasti lisää vinkkejä sen kanssa puuhaamiseen. Sen tiedän jo etukäteen että vaikka musta tuntuu että oon saanut sen hyvälle kaulalle niin se ei varmaan vielä ihan riitä Nikelle.. Mutta muuten kaikki on musta aika hyvin hanskassa, toivottavasti Nikke on samaa mieltä :) Raporttia siis luvassa piakkoin!

linkki videoon

Varsinivel testissä

Viime sunnuntaina olin Akun kanssa Peikillä treenien merkeissä. Aku haki myös matkalta "pikkuveljensä" Aapon mukaan, eli molemmat pojat olivat matkassa :))

Aku on jossain vaiheessa edellisten viikkojen aikana kolauttanut oikean etusensa johonkin ja se on lähtenyt luomaan siihen pientä liikaluuta, joka oli muutamien päivien ajan lämmin. Se on liikkunut kuitenkin puhtaasti koko ajan ja mitään oireilua ei ole ollut. Niin paljon näitä liikaluita on tullut viime vuosina nähtyä, etten pahemmin tästä huolestu - seuraavalla klinikkakerralla sen voi hyvin tutkia, mutta jos se sitä nyt oireile niin turha sitä on sekä minun että ammattilaisten mieletä juuri nyt viedä mihinkään.

Alkuun Aku oli hieman jäykkä aloittaessani takaa, mutta vertyi muutaman ravikierroksen jälkeen ihan normaaliksi. Ikä ja vaivat tietenkin alkavat hieman näkymään ja verkka-aikaa kisoissa täytyy jatkossa hieman pidentää jos tuntuu siltä että sellaiseen löllöön ravailuun tarvitsee muutaman minuutin enemmän!

Muuten Aku liikkui tosi kivasti, se oli keskittynyt ja työskenteli aktiivisesti. Mulla oli nyt ekaa kertaa hypyissä testissä varsinivel. Sileällä kuolain toimi tosi tasaisesti ja odotin siltä paljon hyppyjen suhteen.

Hyppäsin ensin verkkahyppyjä pystyllä, jotta sain sen suoristumaan ja ajattelemaan taas itse esteelle. Aika monta hyppyä sain tehdä ennen kuin Aku oli suora ja pyrki itse esteelle ja hyppäsi itse. Tämän jälkeen tein videolla näkyvän pienen radan. Se onnistui tosi kivasti ja hyppäsin kävelyiden jälkeen vielä muutaman isomman radan. Mitään kummempia ongelmia ei ollut ja Aku teki rehellisesti ja rennosti töitä. Maltoin itsekin ratsastaa taas rauhassa ja fiilis oli hyvä!! Kuolain tuntui tekevän Akun suusta rauhallisemman eikä se vetänyt itseään kohti estettä nyt samalla tavalla kuin Hyvinkäällä tai Ypäjällä. Jatkan nyt treenejä tällä kuolaimella ja katsotaan miltä se tuntuu jatkossa!

Huomenna onkin sitten reality check kun herra Aromaa tulee taas valmentamaan :D

Aapo ja Kapsu maneesilla

Aapo pääsi vihdoin ja viimein viime viikolla vähän totisempiin hyppytreeneihin. Hyppäsin viime viikolla siis kaksi kertaa - toisen Nissalassa ja toisen Peikillä.

Nissalassa hyppäsin myös Kapsulla, siitäkin on vähän materiaalia :) Aapo ja Kapsu pääsivät siis ensin hyvälle kävelylenkille, koska Nissalan maneesille kävelee sen n. 15min. Aapo ohitti kiltisti kaikki autot ja käyttätyi muutenkin tosi hienosti tiellä :)

Maneesilla rakensin Aapolle ja Kapsulle pienen radan. Halusin treenata Aapon kanssa sarjaa ja sen lisäksi tein yhden linjan ja yksittäisen esteen. Laitoin myös hieman täytettä pariin esteeseen jotta molemmat hevoset saisivat vähän katsottavaa.

Wilma oli mukana auttamassa ja piti Kapsua sen aikaa kun hyppäsin Aapolla. Aloitin perus risitikolla apupuomin kanssa ja siirryin sen jälkeen aina käyntiin suoralla hevosella. Kun Aapo malttoi pysyä rytmissä loppuun asti, niin nostimme esteen pystyksi. Aloitin hyppäämisen taas kumppareilla, jotta Aapo olisi esteelle saakka vähän pyöreämpi edestä.

Kun olin tehnyt verkkahypyt, otin kumpparit pois ja aloin treenaamaan sarjaa. Aapo meinasi olla aluksi liian villi kohti sarjaa ja teki muutaman huonon hypyn a-osalle mutta useamman toiston jälkeen rytmi lähti löytymään ja sarja sujui ongelmitta.

Tämän jälkeen hyppäsin pari kertaa pienen radan. Ekalla kerralla Aapo jäi vähän kiemurtelemaan linjalle ja teki viiden askeleen sijasta kuusi ja tiputti jälkimmäisen pystyn, mutta muuten se hyppäsi molemmat kierrokset hyvin.

Alla lyhyt video Aapon hypyistä. Oli kyllä ihana olla maneesilla ja hyvällä pohjalla - Aapo liikkui niin ihanasti kun pohja oli märän ja liukkaan kentän jälkeen aika erilainen :)

Kapsun kanssa verkkailtiin myös ristikolla ja pystyllä. Myös tällä jätkällä oli ensin hankaluuksia pysyä aisoissa, mutta lopulta senkin maltti löytyi. Kapsu on vaan sen verran epävarma vielä, että välillä se koittaa korvata epävarmuuttaan lisäämällä vauhtia, mikä tekee sen hypystä laakamaisen ja matalan. Silloin se joko kolauttaa tai tiputtaa puomin, mutta silloin mun tehtävä on vaan tuoda se uudestaan esteelle samalla tavalla ja sen pitää oppia odottamaan ja kokoamaan itseään ihan omatoimisestikin ennen estettä. Muutamalla toistolla sain sen yllättävän hyväksi. Välillä se väläytteli ihan mielettömiä hyppyjä, eli kun sen saa vain luottamaan niin hyvä tulee. Nyt vaan pitää jatkaa treenejä sen kanssa jotta se kerkeää ensi kaudelle mukaan suokkiluokkiin :)

Alla myös lyhyt video Kapsusta :)

Aku ja Nikke

Tämä teksti on odottanut julkaisuaan vain ja ainoastaan kuvien takia. Ihana Aada otti musta ja Akusta viime Niken kurssilla tosi paljon kuvia ja Aada siirsi kaikki Aapon ja Akun kuvat mulle Google Driven kautta. Jostain syystä sain perille vaan Aapon kuvat. Tai niin ainakin luulin. Nyt tänään taas miljoonannen kerran avasin sen meilin missä niiden kuvien piti olla ja huomasin sellaisen pienen tekstin viestin alalaidassa kun "avaa koko viesti" ja sieltähän ne kuvat pompsahti esiin.. oh, ei voi mitää, Aada raukka vaan on joutunu selvittelemään kuvasotkuja ties kuinka monta kertaa, sorry Aada :D Mutta nyt on kuvia ja saatte pitkän sepustuksen Akun loppukaudesta ja Niken valaisevasta viime treenistä!!

Kaikki kuvat c. Aada Lätti, kiitos <3

Akun kanssa koko loppukausi meni siis oikeastaan sairastellessa. Nyt kun hevonen on vihdoin parempi ja eläinlääkäri on antanut siunauksensa normaalille treenille, on Aku päässyt hyppäämään jo aika normaalisti.

Ennen Niken treenejä syyskuun lopussa tatsi hyppyihin oli tosi kadoksissa ja hevonen ei tuntunut yhtään hyvältä. Koska hevonen oli kunnossa, tiesin että omassa ratsastuksessa olisi nyt jotain pielessä. Kukaan valmentaja ei kuitenkaan mulle mitään radikaalia sanonut, Aku oli monen mukaan vain spooky ja jäissä tauon jälkeen, mutta itse olin jotenkin jo asennoitunut siihen että vika oli nyt kuskissa ja siihen piti saada muutos.

Onneksi Nikke tuli pitämään kurssia ja sain taas niin paljon apuja. Heti ekana päivänä pistin Niken Akun selkään ja pyysin syväanalyysin hevosesta. Nikke teki varmaan reilun puoli tuntia vain ravissa töitä ja sirtyi vasta sitten laukkaan. Ravissa hän halusi hevosen vielä syvemmälle kuin mitä oli itse sitä ratsastanut ja paremmin takajalat liikkeelle väistöjen kautta. Näitä juttuja tehtiin jo Saksassa ja olen niitä työstänyt myös kotona mutta se viimeinen silaus on jäänyt puuttumaan. Mutta miksi? Olen kannatellut Akua ihan liikaa ja auttanut sitä lähes jokaisessa askeleessa. Niken mukaan Aku oli ihan liikaa nojaamassa koko ajan ratsastajaan ja jos sen jätti "yksin" niin tuntui kuin se olisi kaatunut. Heh, hieno juttu.. Noh, eipä siinä kuin vain leuka rintaan ja kyytiin. Sain kuitenkin myös hyvää palautetta siitä, että Aku oli paremmin jalan edessä kuin Saksassa ja että se oli myös suorempi vaikka olinkin kannatellut sitä liikaa.

Olin toivonut että Nikke hyppäisi itse Akulla mutta hän sanoi ettei se auta mitään kun ongelma on vain mun oma tekeminen. Tämähän on ihan totta, mutta itse ajattelin että olisi kiva kun Akulla kerrankin menisi joku ammattilainen, joka pystyisi kasvattamaan sen itsetuntoa tuon pitkän epäonnisen kauden jälkeen.

Jälkeen päin ajateltuna olen tosi iloinen että menin itse hypyt Niken sileän ratsastuksen jälkeen. Oli valaisevaa nähdä ero heti kyytiin kivuttuani ja sain siitä sen fiiliksen jolla jatkaisin treenejä. Hypyt sujuivatkin ihan mielettömän hyvin tämän jälkeen :) Eli kaikki se huono fiilis oli lähtenyt taas vaan siitä että olin itse tehnyt liikaa ja tehnyt Akusta epävarman sitä kautta.

Toisena päivänä sain Akun alusta asti paremmaksi mutta Nikke laittoi mut ihan hirveään rääkkiin laukan suhteen. Sain pyöriä esteiden ympärillä ja välissä volteilla ja ympyröillä alkuun niin että Akun piti laukata aktiivisesti ja tehdä sujuvia vaihtoja. Olin aluksi vaan taas liian agressiivinen mutta Nikke sai taas musta neuvoillaann ne parhaat puolet irti ja Aku oli lopulta ihan super.

Hypyissä meiltä molemmilta kesti hetken päästä oikeaan laukan rytmiin, mutta sitten kun pääsin taas hyvään flowhun niin Aku alkoi tuntua jo omalta itseltään. Sarjalla se ei ihan viitsinyt työskennellä niin hyvin kuin radan muilla osiolla ja sitä työstimmekin loppuun aika paljon. Jokainen voi kuitenkin videolta nähdän sen mielettömän eron alkutunnin ja vikan rundin välillä. Kun vaan saan sen laukan kohdilleen ja annan Akulle tilaa, niin kyllä se hyppää. Toki se ei edelleenkään ollut senkään vertaa tarkka jaloistaan mitä parhaimmillaan on ollut, mutta annettakoon se anteeksi pidemmän tauon jälkeen.

Toisesta päivästä on pitkä videokooste jossa kuuluu myös Niken kommentteja mutta lyhykäisyydessään talven treenejä varten mun pitää muistaa

- Rento käsi edessä
- Kaarteesta ulos hyvässä rytmissä, hevonen jalan edessä
- Kohti estettä rennosti ja hevosen pitää antaa hypätä itse
- Hidas ylävartalo
- Kun treeneissä tulee pudotus hevosen virheestä, pitää oma ratsastus toistaa samalla tavalla jotta hevonen korjaa itse

Eli en yhtään saa puskea Akua, vaikka se jarruttaisi kohti erikoisesteitä, vaan se saa jäädä niistä hieman irti ja sen pitää hypätä ITSE. Olen taas puskenut alkusyksystä sitä liikaa kohti estettä ja siksi siitä on tullut epävarma.

Hyvänä esimerkkinä edistyksestä olivat Ypäjän ja Riders Innin kisat, missä sujui tosi kivasti ja nyt viimeaikaiset treenit, missä Aku on ollut innokas, mutta kuitenkin rela. On se vaan kumma miten yksi ihminen kahden päivän treenillä kitkee musta pois lähes kaiken pahan ja antaa niin paljon eväitä itsenäiseen treeniin. You just gotta love Nikke.