lauantai 25. lokakuuta 2014

Fiilikset HIHS:stä

Tällä erää näyttää siltä, että mun tän vuotinen HIHS-urakka oli tässä. Jos jostain aukenee lippu sunnuntain World Cup-näytökseen, painelen sinne ilomielin. Myös tämän illan kouluratsastusta olisi ollut mukava päästä seuraamaan, etenkin kun Sophia on mukana :) En kuitenkaan raaski ostaa lippuja sinne täyteen hintaan, joten se jääköön nyt näkemättä..

Olin eilen areenalla 15 tuntia ja nyt sen kyllä huomaa kropassa. Vaikka mulla oli koko ajan hyvä olo, niin nyt olen ihan jumissa joka paikasta :D Täytyy ottaa tää päivä rauhallisemmin, jotta kroppa varmasti palautuu! Moni ihmettelikin mitä mä siellä tein, kun juuri olin vielä sairaalassa. Pääsin kotiin siis keskiviikkona ja siitä asti olen ollut ilman mitään kipulääkkeitä ja olo on tosiaan ollut hyvä. Siksi suuntasin ilomielin Päivin ja Kian kanssa HIHSiin perjantai aamuna!

Itse olin tietenkin tikkana seuraamassa nuorten hevosten luokkia. Ja täytyy kyllä sanoa, että siellä oli mielettömän hienoja hevosia! Todella laadukkaita ja rehellisiä hevosia oli ilo katsoa.

Toinen asia, mistä olin aivan innoissani, oli kilapilujen ratamestari. Frédéric Cottier, MM-kisojen ratamestari, inspiroi ainakin minua äärettömän paljon radoillaan. Tehtävät seurasivat toisiaan, mutta ratsastajille oli kuitenkin jätetty varaa valita.

Viime aikoina kotimaan kisojen enimmäisajat ovat kiristyneet. Radalla täytyy sujua, jotta yliaikaa ei kerry. Sama juttu näkyi myös Cottierin radoissa. Yliaikaa napsahti heti, jos ei sujunut kaarteissa ja ratsastanut välejä oikeilla askelmäärillä. Sama alkaa koskea meitä kaikkia myös kotimaan radoilla. 

Joku maallikko olisi saattanut jopa säikähtää sitä ratsukoiden vauhtia eilen, mutta minulle se oli vaan selkeä viesti. Siellä radalla saa, ja pitää edetä. Tosin se täytyy tehdä rytmissä. Etenevä laukka rytmissä on eri asia kuin kaahaaminen. 

Katsojat ja ht.net ovat välillä olleet sitä mieltä, että ratsastan lujaa. Valmentajien mielestä kun rytmi on ollut kohdallaa, ratatempo on ollut juuri sellainen kuin sen pitäisi ollakin. Kaikki välit suoritan yleensä aina annetuilla laukoilla ja kaarteissa tasapainotan hevosen aina. Välillä epäilyt ovat saaneet minutkin kaikesta huolimatta epäilemään itseäni, mutta eilisistä luokista taas sain muistutuksen siitä, että radalla on laukattava ja edettävä oikeasti isommilla esteillä jo aika paljon. Toki on eri asia hypätä 110 ratoja, kuin 140 tasolla. Siksi en tuollaista eilisten ratsukoiden laukkaamaa laukkaa olekkaan koskaan radalla mennyt, mutta he antoivat hyvän vertauskuvan :)


Oli myös mukavaa huomata, kuinka myös ammattilaiset välillä arvioivat etäisyydet väärin. Se vaan on inhimillistä. 150-luokan viimeinen 4 askeleen väli koitui monelle kohtaloksi. Se väli ei ollut kovin pitkä ja se piti ratsastaa kaarteen kanssa, jotta ei ajautuisi liian lähelle viimeistä okseria. Varsinkin kun vauhtia tuossa aikaluokassa piisasi..  

Ostoksia tuli myös tehtyä, mutta säästän ne teille omaan postaukseen :) Mitä te tykkäsitte eilisitä näytöksistä?


3 kommenttia

  1. Haluaisin kuulla siitä, mistä hevosta kannattaa lähteä ostamaan. Löytyykö Suomesta hyviä ja luotettavia kauppiaita vai onko parempi lähteä oman valmentajan kanssa ulkomaille?

    meilini on ninnnui12@hotmail.com

    VastaaPoista
  2. ostin HIHSistä nuo samaiset mustat alx's bootsin saappaat jotka sä ostit viime vuonna, sellaista mietin että miten sulla on nuo vetskarit niissä kestänyt? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ne on kestäny tosi hyvin! Ratsastan kuitenkin niillä ainakin 7h viikossa ja usein enemmänkin ja kertaakaan ei ole tarvinnut vaihtaa vetskaria, eikä ne edes kiukuttele vielä :)

      Poista