lauantai 5. lokakuuta 2013

Treeni teemalla kolme

Viime viikolla pääsin vihdoin tunnille. Tai itseasiassa useammalle. Ratsuna ensimmäisellä tunnilla toimi Poksu ja voi vitsit kun nautin tunnista. Olin niin iloinen siitä että pystyin sanomaan Kirsille, että nyt hei keskitytään vain muhun ja mun istuntaan. Kirsi rakensi mulle kaksi linjaa kolmen askeleen teemalla.


Linjat erosivat toisistaan metrimääräisesti ja mun tehtävänä oli säätää laukka oikean mittaiseksi. Ensimmäisen linjan esteiden välit olivat 11m ja toisen linjan välit 13. Kahden metrin ero näkyy laukassa jo aika hyvin, mutta onnistuin tehtävässä aika hyvin. Itse sain miettiä laukan laadun säilymistä ja sitä, ettei se mene kiireiseksi, vaan että askeleen pituus säilyy samalla kun aktiivisuutta tulee lisää.

Pulma löytyikin 13 metrin viimeisen välin viimeisestä esteestä. Poksu oli super kaikki muut välit ja askeleet, paitsi sen ihan viimeisen. Vaikka lähestyminen ekalle oli super, ja laukka tasainen ensimmäisen välin ja myös toisen välin kaksi ensimmäistä askelta, oli se viimeinen aina himpun verran kiireisempi.


Testattiin äänen käyttöä ja vahvempaa tuntumaa. Kokeilitiin oikein relaa kättä ja todella tiivistä istuntaa. Kokeiltiin todella pystyä asentoa mulle ja oikein hartiat edessä-asentoa. Kokeiltiimpa jopa todella kevyttä istuntaa ja vahvaa tuntumaa. Lopulta, kun viimeinen okseri oli jo aika iso, laskettiin se kerran ihan ihan miniksi, ja kappas, hyppy oli aivan rauhallinen. Nostettiin este takaisin isoksi ja simsalabim, viimeinen askel ja hyppy olivat täydellisiä. Tämän kierroksen ratsastin ihan normaalilla tuntumalla ja normaalilla ylävartalolla. Ainoa asia, mikä Kirsin kanssa keksittiin muutokseen, oli se, että se este laskettiin ja Poksu sai hypätä todellisesti mukavuusalueellaan, vaikkeivat isot esteet tuota sille ongelmia.


Jälleen mulla oli todella varma ja huoleton fiilis hypätä - Poksu vaan on niin mahtava. Ja on hienoa, että voin olla avuksi tuon hevosen kanssa, sekä hevonen ja omistaja ovat niin hyviä tyyppejä :)


Samalla teemalla jatkettiin Kirsin tunnilla myös Hildan kanssa. Meille Kirsi rakensi vain yhden kolmen askeleen tehtävän ja toiselle pitkälle sivulle viiden askeleen linjan.


Poni hyppäsi koko tunnin kuin leijona. Kolmen askeleen tehtävä oli helppo ja keskimmäistä pystyä korotettiin aina 110 asti ja wau mitä hyppyjä poni teki. Este oli varmasti sen elämän suurin, mutta samalla se esitti parhaita hyppyjä koskaan.. Viiden askeleen linja tuntui helpolta ja ei meidän montaa rundia tarvinnut edes tehdä kun kaikki vaan sujui...


Poni saa kyllä tälle kaudelle hypätä jossain vielä yhden metrin, haluaisin saada meille paremman fiiliksen tähän kisakauden loppuun, kuin mitä kasvattajalkilpailusta jäi. Siellä poni toki pisti parastaan ja tsemppasi kovasti, mutta kuitenkin jäätyi aika huolella. Siksi haluaisin käydä hyppäämässä jossain vielä vähän isomman radan, jotta saisimme ylitettyä isommatkin esteet vähän paremmalla fiiliksellä :)


 Kuvat: Oona Vastakoski

3 kommenttia

  1. Kulutatte Hildan jalat näin nuorena ... ? Vai kuinka? Kyllähän yksittäisiä kertoja voi isompia hypätä mutta kisaatte hurjan paljon ... :3 Mutta kivoja kuvia ja kivan oloinen blogi. Sattaa johtua siitä että ite enemmän tuuppaan ja hyppimiset ja harvakselleen :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. mieti toki niitä viisivuotiaita kilpahevosia jotka hyppelee niitä 130-> cm kisaratoja

      Poista
    2. Positiivista että ajattelet ponin etua :) hilda on kisannut tämän kauden aika lailla saman verran kuin saman rodun muut ikätoverit, ellei jopa vähemmän. Kotona ollaan hypätty todella säästeliäästi ja ihan muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta pientä. Itse koen että poni on ikäisensä tasolla ja hyvässä kunnossa sekä psyykkisesti että fyysisesti :)

      Poista