Akuilua

Aku viedään ensi viikolla lääkäriin ja nyt ratsastan sitä siihen asti ihan normaalisti. Sunnuntaina tein sen kanssa paljon siirtymisiä käynnistä laukkaan ja takaisin käyntiin. Nyt jatkoin samalla idealla eilen maanantaina kangilla. Alkuun tein ympyrällä muutaman notkistavan sulkumaisen liikkeen, jonka jälkeen tein diagonaaleilla muutamat kunnon sulut ensin käynnissä ja sitten ravissa. Viimeksi kun kokeilin sulkuja Akustin kanssa, saimme vaan sodan aikaan, nyt heppa taas toimi kuin vanha tekijä :) Ehkä Akun kouluratsastaja on ottanut ne kunnon työn alle, täytyypä ihan kysellä!

Tämän jälkeen jatkoin kevyessä ravissa humputellen ympäri kenttää löysällä kangella. Aloitan aina kankien kanssa niin, että mulla on oikeastaan vain nivelohja kädessä. Näin saan hevoset kunnolla ensin nivelelle, ja hevosten hieman verryttyä kerään molemmat ohjat tuelle. Alkuravien jälkeen lähdin tekemään siirtymisiä käynnistä raviin ja takaisin käyntiin jälleen ajatuksella, että Akun täytyy koko ajan liikkua itse, ilman mua apua. Heti kun ravi meni huonoksi, siirryin käyntiin ja aktivoin sen käynnissä. Kun tämä toimi, siirryin sunnuntain laukka-käynti harjoitukseen. Nyt laukka pyöri jo huomattavasti pidempiä matkoja hyvin, mutta todella helposti Aku tahtoisi tipahtaa niskan kanssa alas ja muuttua hitaaksi takasistaan. Mun täytyy siis itse olla tosi skarppina koko ajan Akun työskentelyn suhteen ja en itse saa yhtään jäädä auttamaan sitä. Sen täytyy pystyä työskentelemään pienemmilläa avuilla ja paremmin myös itsenäisesti.

Loppuun tehtiin vielä sulkuja uudestaan ja nyt saimme hieman keskustella energiasta ja niskan ylhäällä pysymisestä. Aku meinasi ettei haluaisi enää ollenkaan lähteä sulkuun, vaan puski lapaa röyhkeästi ulos ja jumitti vain. Muutaman kerran siirsin sen käyntiin, tein pienen voltin sulun suuntaan ja aktivoin sen kunnolla. Sen jälkeen jatkoin sulun loppuun käynnissä ja siirryin suoristuksessa raviin ja aktivoin kunnolla. Toistin tämän pariin otteeseen, jonka jälkeen valtataisto oli ohi ja sulut sujuivat taas, tällä kertaa aktiivisesti.

Loppuun vielä paljon hölkkää eteen alas ja hyvät kävelyt. Ukkeli oli oikein tyytyväinen itseensä ja itseasiassa kuskikin oli aika iloinen. Aku liikkuu ravissa jo suurimmaksi osaksi hienolla kaulalla ja moottorilla. Ja vaikka laukassa töitä riittää niin sekin on jo helpompaa. Liikkeissä eteenpäin pyrkimys on paljon parempi kuin aiemmin, mikä on merkki siitä, että Akun kunto on kasvanut ja se jaksaa kantaa itseään paremmin liikkeiden läpi. Tällöin sen ei tarvitse pistää vastaan koska kropalla on väsy, vaan se voi suorittaa ratsastajan pyytäessä jotain.

Seuraavan kerran otan Akun treeniin lauantaina. Sitä ennen pitäisi listata sen lääkärireissua vartem olennaisia asioita paperille..