Hilda Urjalassa

Vihdoin juttua myös Hildan menoista Suomenhevosten kummajaisista :)

Hilda teki Urjalassa hyvää työtä. Se sijoittui molemmat koululuokat ja hyppäsi hienot esteradat - tosin harmittavilla pudotuksilla.

Kouluradalla se esitti juuri sen, mihin sillä hetkellä kykeni. Poni oli tosiaan sen koko edellisen viikon hirmu jäykkä, eikä pystynyt esittämään samanlaista ravia kuin normaalisti. Sillä on pitkä ratsastuskoulun kausi takana ja se taisi vähän painaa jaloissa.. Nyt se on saanut kisojen jälkeen kyllä lomailla ihan huolella :)

Starttasimme ensin piensuokkien koulumestaruuden, jossa ratana oli siis helppo B:0. Mitään kummempia rikkeitä radalla ei sattunut, mutta se viimeinen hohto puuttui. Keskiravit eivät olleet irtonaisia ja muutenkin tuomarit kaipasivat poniin enemmän ponnekkuutta. Prosentit 62 ja risat  riittivät kuitenkin viimeiseen sijaan ja olimme luokassa 7. Aika nopeasti tämän perään starttasin vielä KN-Specialin, jossa sain ponia jo vähän paremmin takaosalle ja avuille rehellisemmin. Edelleen rata oli aika pikkusievä, mutta nyt prosentteja kertyi yli 65 ja saimme 4 sijan :)

Sunnuntaina olikin hyppyjen vuoro. Hilda starttasi 90cm vain kolme ratsukkoa Tuikkeen jälkeen ja sainkin verkata ponin jo ennen luokan alkua valmiiksi. Eka siis menin Tuikkeella 80cm, sitten verkkasin Hildan, minkä jälkeen verkkasin Tuikkeen ja hyppäsin 90cm jonka jälkeen otin viimeistelyhypyt ja hyppäsin 90cm Hildalla :D Aikamoista rallia siis :D

Hilda teki harmittavan huolimattomuusvirheen ekalle esteelle ja saimme sieltä puomin. Muuten rata oli kyllä todella hyvä. Poni oli hienosti avuilla ja kaikki tapahtui hyvässä rytmissä.

linkki videoon

¨ 

 Seuraavaksi olikin vuorossa 100cm. Hilda teki jälleen tosi tarkkaa työtä ja hyppäsi AM5 arvostelulla hypätystä luokasta hienon nollan ekalta kierrokselta :) AM5:ssa siis kaikki nollat (tai pienimmän virhepistemäärän saavat jos nollia ei tule) uusivat erikseen luokan jälkeen. Myös meidän ihana Senni sai Pyryllä nollan joten meillä oli kunnon bloggaajien taisto ;) Senni starttasi ekana toiselle kierrokselle ja teki melko nopean nollan. Ajattelin sitten laittaa kaiken peliin ja käänsin ponia aika rohkeasti verrattuna siihen, että se ei montaa metriä ole hypännyt. Poni teki työtä käskettyä ja hyppäsi hienosti. Luulin maaliin asti hypänneeni nollan, mutta maalilinjan ylitettyäni näin kakkosen olevan maissa. Harmitti tietysti, mutta olin niin tyytyväinen mun hienoon poniin joka taas sulatti mun sydämen ja oli niin mieletön kisakaveri upealla asenteella <3

Uusinnan piti olla tosiaan 110cm, mutta ratamestari taisi lopulta nostaa vain ihan muutamaa estettä. Tässä alla vielä Hannin tekemä video ponista :)

linkki videoon

Kaikki kuvat c. Liinu

Peik ja Laakso last week

Aku pääsi piikityksen jälkeen ekan kerran hyppyhommiin viime viikon keskiviikkona Peikillä. Tein paljon toistoja pienillä esteillä, jotta hevonen malttoi rentoutua hyppyihin ja jotta maltoin itse antaa sen hypätä ihan itse. Samaa juttua toistin sitten ratojen kanssa. Hyppäsin monta toistoa ihan pienillä korkeuksilla (80/90cm) ja keskityin kaarteiden ratsastamiseen ja apujen läpi menemiseen. Erityisesti vaihdot meinasivat jäädä aluksi ihan unholaan Akulta, se vain jätti takaosan ihan pokkana ristiin.. Muutaman pysähdyksen ja peruutuksen jälkeen pidätteet menivät esteen jälkeenkin läpi ja vaihdot rupesivat tulemaan normaalisti. Loppuun menin vielä vähän korotetun radan, noin 100cm korkeudella joka olikin sitten jo hyvää tekemistä niin multa kuin hevoselta :)

Seuraavana päivänä kilpailtiinkin sitten Laaksolla 1-tason kilpailuissa. Luokkana maltillinen 100cm koska hyppytaukoa kertyi sen verran. Lisäksi Korpikylässä kaikki oli niin vaikean tuntuista, että halusin Akulle superhelpon fiiliksen radalle!

Verkkasin poikkeuksellisesti aika kauan ja itseasiassa aion kokeilla sitä uudelleen! Tein paljon pidemmän sileän verkan ja ratsastin Akua muutenkin paljon enemmän kuin yleensä laukassa. Kokosin sitä ihan kunnolla, mitä en yleensä ole kisoissa tehnyt, koska se laukkaa muutenkin helposti liikaa vain jännittyneenä. Nyt sain sen kuitenkin sitä kautta hirmu kivasti takajaloille ja verkkahypyt onnistuivatkin sen jälkeen tosi hyvin! Ekaa kertaa musta tuntui että sain myös Akun kevyeksi vasemmasta ohjasta oikeaan kierrokseen tuolla kuolaimella. Usein se tuntuu hieman raskaalta sisäohjasta vasemalle, mutta nyt sain sen tasaiselle tuelle molemmille ohjille!

Itse radassa ei ollut mitään kummempaa. Yksi pitkä suhteutettu väli, muuten vain yksittäisiä esteitä. Arvosteluna A20, mutta mitään hullua aikaratsastusta en suunnitellut. Päätin jatkaa välit isosti ja kääntää hieman pienemmin, mutta kuitenkin niin että pääasiana olisi tasainen rata.

Rata oli sinänsä ihan ok. Osalle esteistä varmistelin aivan liikaa, esim. 1:lle ihan turhaan taas nostin Akun siitä yli.. Kakkoselle maltoin taas itse paremmin, kolmoselle olisin taas voinut jättää Akun paremmin vaan ulkokaarelle ja ottaa yhden laukan lisää rikkomatta kuitenkaan rytmiä. Nelosella Aku veti vähän oikealle, mutta seuraavana olleeseen sarjaan olen taas tyytyväinen! Seuraavalle okserille avasin vikaa askelta liikaa, olisi vain pitänyt malttaa ja jäädä odottamaan hiljaa niin hyppy olisi ollut laadukkaampi. Onneksi seuraavalla pääsin jo korjaamaan tuon virheen ja siitä jatkoin taas hyvin seuraavalle pystylle. Seuraava pysty taas vähän selättömästi jonka jälkeen ratsu villiintyi :D Vikalle okserille saatiin taas hyvä hyppy, mutta oma ylävartalo dyykkaa liikaa.

Tulos oli kaikista kämmeistä huolimatta varsin mukava, nollarata ja voitto! Maistuuhan se voitto aina hyvälle vaikkei rata ihan priima ollutkaan ;)

linkki videoon

En vaan tällä hetkellä ole yhtään tyytyväinen tuohon mun istuntaan - aion panostaa siihen nyt ihan tosissaan. Ärsyttää kun sain sen Saksassa jo paaaaljon paremmaksi ja nyt se taas on romahtanut. Pakko pysyä sen ylävartalon kanssa jatkossa pystymmässä, muuten tästä ei tule yhtään mitään! Huoh.

Myös Cara ja yksi toinen poni hyppäsivät Laaksolla. Ponimukset menivät molemmat kaksi luokkaa ja saivat molemmat yhdet rusetit, hyvä ponit! Molempien ponien kanssa on tarkoitus mennä myös uudelleen kisoihin. Suunnittelin Tuomarinkylän tulevia iltakisoja hyväksi paikaksi, katsotaan miten käy :)

Pieni breikki

Akusta ei olekaan nyt täällä blogin puolella ollut hetkeen mitään juttua. Sille on syynsä, Aku nimittäin piikitettiin kolmesta jalasta Korpikylän kisojen jälkeen.

Olimme siis Korpikylää edeltävällä viikolla reilu kuukausi sitten Johkulla treenaamassa. Jo silloin Aku oli jotenkin vähän epäskarppi ja teki todella paljon turhia pudotuksia. Wistien kenttä ei ole ollut meille koskaan kuitenkaan se helpoin treenipaikka (en tiedä miksi..) joten pistin sitä hieman sen piikkiin. Korpikylässä Aku oli verkassa aika hyvä, mutta radalla aivan kammottava.

Jouduin oikeasti nostamaan sen yli joka esteestä ja koko rata oli yhtä puskemista. Aku hyppäsi todella empien ja ihan liikaa ylös päin. Vaikka perusrata päästiinkin nollilla maaliin, oli toisesta vaiheesta tuloksena 3 puomia.. Sanoin heti radan jälkeen omistajalle, että nyt on sellainen fiilis, kuin viimeksi kun Aku viime kesänä jouduttiin piikittämään. Silloinkin meillä oli kisoissa samanlainen tilanne ja parin viikon päästä tästä Aku sitten menikin huonommaksi.

Omistaja varasi heti kotimatkalla ajan Hyvinkäälle Akun luottolääkärille ja päätimme pitää sen kevyesti liikkeessä seuraavan viikon ennen sitä seuraavan viikon lääkäriä. Aku oli kuitenkin seuraavat päivät niin huono ratsastaa ja epäsymmetrinen etustensa liikkeeltä, että päätettiin viedä se jo aiemmin lääkäriin.

Aku saikin piikit molempiin takasiin ja vasempaan etuseen, joka hoidettiin myös viimeksi. Se sai viikon kävelykuurin, jonka jälkeen se sai palata normiliikuntaan. Otin ekan viikon ratsastuksen kannalta todella rauhassa, ravasin vain suoria uria ja laukkaa tein vasta loppuviikosta. Vasta viime viikolla ratsastin sen ensimmäistä kertaa kunnolla.

Nyt Aku tuntuu taas hyvältä (kopkop) ja eilen oltiinkin ekaa kertaa tauon jälkeen hyppäämässä. Peikillä oli rataharkat ja ikäväkyllä sateen takia rata oli maneesissa. Pääasia oli nyt kuitenkin päästä hyppäämään ja sehän toteutui!

Hyppäsin aika monta verkkahyppyä ihan minille esteelle, joka oli kiinni seinässä. Aku spookasi sitä hyppäämällä jännittyneitä ja liian isoja hyppyjä. Tuli estettä niin kauan, kunnes Aku malttoi rentoutua. Tämän jälken hyppäsin rataa n.80cm korkeudella. Vaihdot eivät meinanneet aluksi tulla ja Aku oli muutenkin "ruosteisen" oloinen. Se olisi halunnut valua hypyissä vasemmalle ja jäädä kaarteissa vähän jalan taakse, mutta tostoilla sain sen vikalle rundille jo tosi paljon paremmaksi :)

Tänään mennään Akun kanssa Laaksolle hyppäämään ainakin 100cm. Haluan hypätä tuon Korpikylän katastrofiradan ja loman vuoksi jotain ihan pientä jotta saadaan vaan varma ja kiva rata alle ennen isompia kisoja :) Alla vielä Korpikylän rata.

 

linkki videoon

Kaksi eri ponia

Urjalassa mulla oli siis mukana Tuike ja Hilda. Tuike aloitti koko rupeaman lauantaina heti aamusta. Luokkana oli nuorille hevosille avoin helppo C.

Kaikki kuvat B:0:sta ja C.Julia/Liinu

Tuikkeen kanssa varasin verkkaan melko paljon aikaa, se on sellainen häslä kuitenkin perusluonteeltaan ja sen vuoksi kaipaa aikaa siihen, että pääsee keskittymään itse suoritukseen :) Teinkin omistajan ohjeiden mukaisesti verkkaa ja Tuike tuntui oikeastaan todella hyvältä. Aikaa oli juuri sopivasti ja pääsin radalle kivalla fiiliksellä! Edellisiin kisoihin verrattuna Tuike oli ihan super rela ja lungi.

Aitojen sisällä Tuike hieman jännittyi, mutta oli kuitenkin melko ratsastettava. Nuo C:n ohjelmat ovat tempoltaan todella rauhallisia ja liikkeet kerkeää valmistella hyvin. Tänään se oli meille kyllä todella eduksi, sain testailla kunnolla, miten ponia pitää siellä radalla ratsastaa. Muutama iso rike rataan mahtui, mm. yksi keskiravi meni vähän rikki ja toisessa laukassa Tuike aloitti ihan ihmeellisen pään ravistelun.. Mutta muuten rata oli melko tasainen ja peruutuskin sujui, vaikka Tuike oli opetellut sen vasta samalla viikolla!

En voi missään nimessä sanoa, että olisin tyytyväinen rataan. Vaikka siellä oli oikein hyviä pätkiä ja Tuike malttoi jopa kävellä melko rauhassa, olisin kaivanut koko rataan vielä enemmän rauhallisuutta ja tasapainoa. Esimerkiksi laukassa kulmat jäivät liian avoimiksi ja pysähdykset olivat kaikki liian levottomia. Puolestaan laukkaympyrät, raviosuus ja kaksi keskiravia olivat radan hyviä osuuksia. Prosentteja herui lopulta ihan mukavasti, yli 66% ja Tuike sijoittui luokassa neljänneksi. Tämä tietysti lämmitti mieltä vaikka rata ei ollutkaan parhaasta päästä :)

Toisena luokkana vuorossa oli piensuokkien koulumestaruus. Alunperin sain edellisenä iltana tiedon, että minun tulisi valita vain yksi hevonen mestaruuteen, koska säännöissä lukee näin. Ihmettelin asiaa, koska kutsussa ei ollut tästä mitään mainintaa ja olin edellisenäkin vuonna osallistunut kahdella hevosella.. Katsoin sitten vielä sääntöjä uudestaan ja huomasin, ettei kahdella hevosella osallistuminen ole kiellettyä kuin vain kaksipäiväisissä kilpailuissa. Nämä mestrauudet mentiin yksipäiväisenä kisana, joten marssin sitten aamusta heti piensuokkien pj:n luokse ja sen jälkeen kilpailujen tuomarin luokse ennen startteja. Molempien kanssa tultiin siihen tulokseen, että saisin kilpailla kahdella ponilla :) Sääntöihin tulee ensi vuonna todennäköisesti kyllä tähän kohtaan muutoksia, mutta se on sen ajan juttu se!

Tuike oli tämän väliajan huilannut karsinassa ja olikin todella pirteänä lähdössä verkkaan. Verkka-alueelle saapuessani oli edellinen luokka ja sen palkintojenjako juuri päättynyt ja kaikki hevoset muutamaa hassua lukuunottamatta lähtivät pois kentältä. Tämä aiheutti Tuikkeelle kovan huolen ja hädän ja koko verkka menikin sen jälkeen ihan penkin alle. Poni kiljui koko ajan muiden hevosten perään ja kipitti ihan tuhatta ja miljoonaa. Pystyin ratsastamaan vain kentän yhdessä kulmassa, koska muualla se puski vain kohti talleja ja pukitteli kun käänsin ulkojalalla..

Mulla oli alla nyt siis ihan eri poni kuin edellisessä luokassa. Onneksi Tuikkeen omistaja oli mukana ja antamassa neuvoja, koska hän on ollut tuossa tilanteessa ponin kanssa ja tietää miten kannattaa toimia. Sainkin neuvoksi pysyä vielä lähempänä ponia ja vaihdella koko ajan suuntaa hyvän ennakoivan asetuksen kanssa, jotta poni ei pääsisi yllättämään minua. Tämä auttoi onneksi hieman ja keksin sitten itse kävellä hetken pitkin ohjin, jonka jälkeen poni malttoi taas hieman paremmin.

Siirtyessäni odottamaan omaa vuoroani, en tiennyt oikein mitä olisi pitänyt aitojen ulkopuolella vielä tehdä. Ennen omaa rataa tein vielä hieman laukkaa koska poni rentoutui päästessään kisakentän viereen, mutta radalle menin vähän sellaisella "herran haltuun" fiiliksellä.

Verkkaan verrattuna rata oli oikein hyvä. Kaikki asiat tuli suoritettua, vaikkakin pienellä kiireellä ja hieman liian matalassa muodossa (mistä ei ihme kyllä tullut sanomista) ja kauniilla kiljumisefekteillä. Pysähdykset olivat edelleen karmeita, mutta niitä keretään kyllä ennen syksyn tärkeää skabaa treenaamaan! Vasen laukka oli tosi hieno ja muutenkin poni toimi laukassa paremmin kuin C:n radalla. B:0 on kuitenkin vielä 5-vuotiaalle suhteellisen hankala ohjelma kun pitää tehdä keskilaukasta siirtymisiä harjoituslaukkaan ja pieniä voltteja laukassa.

Olosuhteisiin nähden B:n rata sujui siis oikein hyvin :D Prosentteja saimme 58% ja sijoituimme joukon hännille. Oli kuitenkin oikein opettavaista nähdä Tuikkeesta jälleen nuo molemmat puolet - Vhdin kisoissahan kävi nimittäin ihan samalla tavalla. Vaikka poni oli verkassa hyvä, niin kuin nyt ekalla radalla, oli se radalla yksin jäädessään aika pommi, niin kuin nyt toisella radalla. Ponin kanssa täytyy nyt vain kiertää kisoja, niin että pääsen sen kanssa samalle aaltopituudella ja että opin ratsastamaan sitä noissa vaikeammissakin tilanteissa paremmin.

Meidän oli tarkoitus mennä Laaksolle tulevana viikonloppuna aluekisoihin, mutta Tuikkeen omisaja teloi jalkansa, emmekä pääse sen vuoksi nyt tällä kertaa kisailemaan. Onneksi kisoja riittää nyt kesälle ja mitään kiirettä ei tarvitse pitää :)

Oliko joku teistä kisaamassa Urjalassa? Kuinka teillä sujui radat Kummajaisissa?

Irti on!

Nyt kuulumisia hieman Aaposta ja nyt alkuviikosta tulee sitten juttua myös kummajaisista! Ollaan oltu koko juhannus poikaystäväni kanssa Lapissa, joten viime viikko oli hirmu kiireinen heppojen kanssa. Nyt kuitenkin on luvassa paljon juttua ja materiaalia bloginkin puolelle, kunhan vaan saan ne julkaisua :)

Mutta sitten Aapoon! Olen nyt juoksuttanut Aapoa muutaman kerran gramaaneilla niin, että ne luovat sille tuntuman suuhun. Gramaanit eivät missään nimessä väännä hevosta nyt minkäänlaiseen asentoon, ne vain ja ainoastaan luovat sille tuntumaa kuvaavan fiiliksen.

Mun oli tarkoitus ohjasajaa Aapoa ennen tätä, jotta se oppisi tuntuman sitä kautta. En kuitenkaan halunnut tehdä sitä itse ja en saanut paikan päälle haluamaani ihmistä aikataulungelmien vuoksi, joten päätin laittaa gramaanit. Näin pääsimme taas yhden askeleen eteenpäin koulutuksessa. En itse ole tosiaan ohjasajanut kuin muutamia hassuja kertoja, joten koen tarvitsevani siihen apua. Onneksi lähipiiristä löytyy taitavia ihmisiä jotka auttavat mielellään :)

c. Miro Kalliola

Viime viikolla vein Aapon ekaa kertaa tielle ja metsään kävelemään ennen kuin siirryin kentälle. Aapo oli vuoltu samana päivänä aamusta ja huomasinkin sen tiellä hieman arkovan oikeaa etusta, mutta pehmeällä se liikkui ihan normaalisti. Heppa oli oikein fiksusti niin metsässä kuin tiellä, vaikka autojakin tuli vastaan :)

Kentälle päästyäni juoksutin Aapon taas gramaaneilla. Hanni oli lupautunut auttamaan ratsastuksessa, edellisestä selässä käynnistä olikin jo melkein kaksi viikkoa. On kyllä ihana huomata, kuinka helposti Aapo päästää mut selkäänsä ja seisoo aivan hiljaa paikoillaan :) Muutenkin kaikki vyönkiristykset ja satuloinnit sujuvat todella leppoisasti vaikka taukoa itse ratsastuksesta olikin ollut.

c. Miro Kalliola

Ennen juoksutusympyrälle siirtymistä harjoiteltiin pysähdyksiä ja liikkeellelähtöjä Hannin taluttaessa. Näitä ollaan tehty nyt muutama kerta aiemminkin, joten otettiin mukaan myös radan poikki käännökset. Aapo teki kaiken hirmu kiltisti, vaikka liikkeelle lähdöt olivatkin sen mielestä hieman epäilyttäviä jos Hanni seisoi paikallaan :D Mulla ei ole vielä ollut raippaa kädessä, mutta seuraavalla kerralla otan sen kyllä mukaan - nyt jouduin käyttämään liikaa jalkaa äänen apuna. Jos ääniapu ei tässä vaiheessa auta tarpeeksi, niin raippa on syytä ottaa mukaan alusta asti, koska tässä vaiheessahan hevonen ei ymmärrä muita, kuin ääniapuja. Juoksuttaessa se on kuitenkin opetettu myös raippaan, joten se tukee jalka-apuja ja helpottaa hevosen oppimista.

c. Miro Kalliola

Käännösten ja pysähdysten jälkeen siirryimme tutulle juoksutusympyrälle. Aapo juoksi ympyrällä nyt ensimmäistä kertaa todella rauhassa koko ajan. Aiemmin sillä on vauhtiskaala vaihdellut hyvinkin paljon, mutta nyt se oli selkeästi tuon reilun viikon aikana miettinyt tekemisiään :) Ympyrällä sujui niin hienosti, että pyysin Hannia kävelemään (juoksemaan) ulos ympyrältä ja suoraan, niin että Aapo sai jatkaa myös uraa pitkin. Kokonaista pitkää sivua ei tietenkään menty kerralla suoraan, vaan aina välillä käänsin ympyrälle. Tässä vaiheessa juoksuttajan pitää oikeasti olla hereillä, jotta liina ei vaan joudu hevosen jalkoihin, jos se säikähtää tai lähtee väärään suuntaan. Aapon kanssa kaikki sujui nyt kuitenkin hyvin ja mitään jännitysmomentteja ei saatu aikaiseksi :D

Koska kaikki sujui niin hyvin, päätimme kokeilla ensimmäistä kertaa kävellä lopuksi ilman taluttajaa. Aapo oli tosi rohkea ja lähti hienosti äänestä ja jalasta liikkeelle. Kiersin ensin uraa aidan vieressä käynnissä, mutta siirryin aika nopeasti raviin. Aapo tuntui sen verran relalta, että hetki tuntui sopivalta vaikkei sitä etukäteen oltukaan suunniteltu. Nuorella säilyy lisäksi omien kokemuksien mukaan keskittyminen aluksi paljon paremmin ravissa kuin käynnissä. Ne eivät silloin kerkeä keksiä ihan niin paljon omia muuveja ja juhlaliikkeitä, koska jo itse ravaaminen vie niiltä keskittymisen.

Aapo hapuili aluksi muutaman kerran takaisin käyntiin, mutta maiskutusten avulla päästiin takaisin raviin. Tässä vaiheessa olisin kaivannut raippaa avuksi, siirtymiset tulivat liian hitaasti käynnistä raviin ja olisin halunnut Aapon reagoivan jalkaan nopeammin.

Ravasin molempiin kierroksiin sekä suoraan että kääntäen ympyöitä ja suuntaa vaihdelleen. Paremmin ei oikeastaan olisi voinut mennä - Aapo meni reippaasti sinne minne pyysin ja käyttäytyi mallikkaasti :) Kun siirryin käyntiin kävelin vain kaartoon ja hyppäsin alas ja kävelytin lopukäynnit maasta.

En yleensä pidä ensimmäisillä ratsastuskerralla mitään apuohjia, mutta nyt ne jäivät juoksutuksesta päälle. Seuraavat kerrat menen ilman, en nimittäin halua, että apuohjat jarruttavat hevosen liikettä ensimmäisillä kerroilla millään tavalla! Alla nyt lyhyt klippi meidän menosta :)

linkki videoon

Ajattelin koota teille juttuja seuraavaksi esim. selkään noususta ja siihen totuttamisesta, juoksutuksesta ja ohjasajosta, miltä kuulostaa? Aapo saa pian myös oman sivun ja teen siitä ihan kunnon esittelyn myös kunhan saan sen passin liitosta ja pääsen tutkimaan sitä huolella :)

Fiilikset ennen Urjalaa

Jotenkin nämä Urjalan kisat tulevat aina niin "nopeasti". Ihan kuin kausi olisi vasta alkanut ja mitään ei muka ole kerennyt tehdä. Tämä on molemmille poneille kuitenkin se yksi kauden "tärkeimmistä viikonlopusita" koska siellä kilpaillaan piensuokkien koulumestaruudesta, joten olisihan niitä koulukisoja voinut sinne kalenteriin katsoa vähän suunnitelmallisemmin..

Sekä Hilda että Tuike ovat kiertäneet kyllä muutamat estekarkelot, mutta koulukisoja en ole suoraan sanottuna edes ajatellut. Etenkin Hildan kanssa aitojen sisällä on aina tekemistä, se kun saattaa tuijottaa ihan outoja juttuja. Treenirata olisi siis todella tullut tarpeeseen ennen kisoja.. Tuikkeen kanssa taas ollaan käyty yhdet koulukisat maneesissa muutama kuukausi sitten. Ne menivät ihan kelvollisesti, mutta poni on niin erilainen ratsastaa ulkona, etten oikein osaa tehdä mielikuvatreeniä rataa varten, koska aikaisempaa kokemusta ulkokisoista ei ole.

Onneksi tiedän sen, että mulla on melko rautaiset kisahermot. Tuikkeen kanssa päästään starttaamaan ennen piensuokkien koulumestaruutta helppo C, joten kerkeän sen perusteella hyvin muuttaa suunitelmia mestrauuteen jos sellaiseen on tarvetta. Hilda menee huomenna myös KN-Specialin, mutta en tiedä vielä saanko ratsastaa sen ennen vai jälkeen mestaruuden. Hildan kanssa onneksi on niin paljon ratoja takana, että osaan vaihtaa moodia nopeastikin jos siltä tuntuu. Ainahan se fiilis vain olisi parempi jos saisi verkkaradan alle ennen h-hetkeä..

Urjala tarjoaa myös haasteita pohjien suhteen. Verkassa pohja on melko pehmyt ja radalla taas melko napakka. Verkassa voi siis edetä molemmilla poneilla isostikin, mutta radalla täytyy olla tosi tarkkana, ettei iso liike muutu pohjan erilaisuuden takia liian nopeaksi. Onneksi mulla on molempien ponien omistajat mukana, he pystyvät auttamaan sen suhteen, miltä liike maasta näyttää.

Hyppyjä en sen kummemmin jännitä. Molemmat ponit hyppäävät hieman mukavuustasojensa ulkopuolella, saa nähdä kuinka käy :) Otan tämän kuitenkin hyvänä mahdollisuutena treenata kohti tulevaa, enkä jännitä menestymistä millään tavalla.

Urjalassa on aina ihan mieletön fiilis, joten odotan kisoja kyllä innolla :) Meillä on taas paljon hevosia ja ratsastajia mukana joten eiköhän viikonlopusta tule jälleen hauska ja tapahtumarikas!

Hilda treenaa!

Ponista en olekkaan hetkeen kirjoitellut muuta kuin kisapostauksia :) Nyt olisi luvassa sitten ihan perinteinen kotitreeni sepustus, oltiin nimittäin sunnuntaina Kirsin tunnilla.

Poni oli alkuun hirmu jäykkä ja sainkin työstää sitä melko pitkään todella hitaassa ravissa ja laukassa, ennen kuin sain sitä edes vähän vetristymään. Se ei oikein halunnut ottaa painoa kunnolla takaosalleen ja pyrki myös nopeasti pois etujalkojensa kanssa liikkeestä, jolloin liike ei viipynyt yhtään. Tätä lähdettiin sitten Kirsin kanssa korjaamaan vastalaukoilla ja ihan pienillä tempomuutoksilla. Poni onneksi parani koko ajan, mutta ihmeellisen jäykkä se kuitenkin alkuun oli.. Hanni antoikin Hildan sitten huilata alkuviikon kokonaan, meidän kentän pohja on sen verran napakka nyt, että yritettiin minimoida Hildan kulutus nyt ennen piensuokkien mestaruuskilpailuja.

Kisat ovat ohjelmassa siis nyt viikonloppuna ja sitä varten teimme Kirsin kanssa ihan perusduunia askellajien sisällä sekä muutamia voltteja ja keskiaskellajeja.

Voisko toi mun pää olla joskus suorassa?!

Hilda toimi verryttyään oikein hyvin, muodon kanssa pitää vain olla tarkkana. Se ei saa laskea liian alas, jolloin ponista tulee etupainoinen. Hilda on kyllä ollut edestä nyt todella kevyt ja mukava ratsastaa, osittain se johtuu varmasti siitä, että vaihdoin sille kuolaimen. Poni on mennyt viime viikot ratsastuskoulussa hackamorella, koska sen suupielet olivat auenneet tunnilla, mutta itse en tietenkään oikein voi sillä treenata ennen koulukisoja.. Vaihdoin sille sen äidin, Virman, kuolaimen joka on ihan perus kolmipala, mutta pyörivällä keskiosalla.

Lauantaina meillä on siis piensuokkien koulumestaruuskilapailu Urjalassa ja sunnuntaina hyppäämme samassa paikassa 90cm ja 100cm alueluokat. Kiva viikonloppu siis tiedossa! Myös Tuike lähtee mukaan, sillä on tiedossa la helppo C ja B ja sunnuntaina 80cm ja 90cm!

Onko joku lukijoista tulossa Urjalaan?

Ongelmia sormen kanssa - Back on Track auttaa!

Sain postissa jo hetki sitten mukavan yllätyksen. Back on Trackilta saapui testiin hanskat, jotka tosissan tulivat tarpeeseen.

Uskon, että meillä kaikilla on näiden nelijalkaisten ystäviemme takia joku pieni vekki tai "vamma" jossain. Itselläni on mm. muutamat tikkijäljet ja sitten tuo viime syksyinen leikkausarpi. Näiden lisäksi mulla on oikean käden nimetön ilmeisesti murtunut yhdellä ponin laidunhakureissulla, koska se ei ole oikein palautunut ennalleen liikkuvuuden saralla. Kun sormi silloin aikoinaan kipeytyi, en jaksanut mennä lääkäriin ja sormi on sen vuoksi luutunut ilmeisesti väärin.

Nykyään erityisesti talvisin sormea särkee usein ratsastuksen jälkeen. Talvisin kovilla pakkasilla joudun myös vääntämään sen usein suoraksi kun olen ratsastanut, koska en saa sitä normaalisti pois nyrkistä. Sormeen ei onneksi satu ratsastessa kovin usein, mutta olen pyrkinyt käyttämään ohuita ohjia, koska silloin paine sormien välissä ei kasva niin suureksi. Kahdet ohjat ovat talvisin mulle tosi haastava juttu, nimittäin silloin sormi joutuu aina todella kovaan paineeseen. Usein ratsastankin niin, että laitan alemman ohjan vain nyrkistä läpi, jolloin asiat helpottuvat huomattavasti. Lisäksi saatan talvisin ratsastaa niin, että ohja tulee "väärästä välistä", keskisormen ja nimettömän välistä. Silloin paine kasaantuu enemmän keskisormelle ja kuormitus poistuu kipeältä nimettömältä.

Olen nyt ratsastanut Back on Trakin hanskoilla jo useamman viikon ja kertaakaan sormi ei ole ollut kipeä. Kesällä se ei tietenkään vaivaa samalla tasolla kuin talvella, mutta sateisina ja kylminä päivinä se oikkuilee yleensä kyllä toisilla hanskoilla ihan tarpeeksi.. Nyt ei ole sitä ongelmaa ollut :)

Sain muuten testattua hanskat heti myös sadekelillä, kun olin Akun kanssa silloin Laaksolla hyppäämässä - sormet pysyivät ihanan lämpiminä ensin tuulessa ja tuiskeessa ja kastuessaan hanskat säilyttivät hyvin pehmeytensä. Ihanaa kun kerrankin hanskat eivät muuttuneet liukkaiksi koppuroiksi, vaan säilyttivät pitonsa loistavasti! Tämä on itseasiassa niiden polyuretaanisen pinnan ansoita.

Muiden Back on Track tuotteiden tavoin, hanskoissa on vuorena ainutlaatuinen Welltex-kangas, joka heijastaa lämpöä takaisin kroppaan. Lisäksi hanskojen ulkopinta on todella kestävä. Olen nimittäin nyt viimeiset pari vuotta paininut ihan ihmeellisen ongelman kanssa. Mulla menee hanskoista AINA jo ensimmäisen tai toisen käyttöviikon jälkeen oikean käden etusormen kärki vasemmasta sisäpinnasta rikki. Ihan sama mikä merkki, väri ja koko on kyseessä, niin aina se sama paikka hajoaa. Kopkop, näissä Back on Trackin hanskoissa tätä ei ole vielä tapahtunut, mistä ne ansaitsevat ehdottomasti paljon lisäpisteitä. En kyllä vaan ymmärrä miten ne aina hajoavat siitä kohdasta..

Nyt siis odotan innolla talvea. Haluan ehdottomasti päästä testaamaan miten hanskat vaikuttavat sormen käyttäytymiseen pakkasilla! Toivottavasti oikea etusormi ei riko hanskaa vain siihen mennessä ;)

Onko muilla kokemusta näistä hanskoista?

Upeat kuvat by Miro Kalliola

Miro Kalliola Photography. 

Olin ihan ällikällä lyöty kun näin nämä kuvat.. Ihan mielettömän hienoja kuvia, muuta en osaa sanoa :D Kuvattiin siis sunnuntaina Miron kanssa ja meillä oli ihan mielettömän hauskaa! Aapo tarjosi vauhtia ja ilmakin suosi! Ja kun kuvaaja on noin taitava niin mitä muuta voi syntyäkkään kuin mageita kuvia?!

Nyt vain tarvitsen teidän apua siihen, minä kuvan teettäisin ehkä kotiin seinälle? Kommentoika ja kertokaa oma suosikkinne!

Mulla on vielä paljon muitakin kuvia, lisään ne vielä tällä viikolla :) Ajattelin laittaa musta-valkoiset omana osanaan ja ratsastuskuvat sitten viimeisenä! Miltä kuulostaa? Myös siellä on suosikkeja tauluehdokkaiksi, joten saa nähdä miten onnistun ikinä valitsemaan vain yhden.. Poikaystävä ei suostu nimittäin miljoonaan heppakuvaan..

1

2

3

4

5

6

Sakke ja estetreenit

Sakke pääsi tänään Kirsin tunnille hyppäämään. Verryttelin aluksi itsenäisesti ja jatkoimme sen jälkeen pienten korotettujen puomien yli ravissa. Sakke keskittyi hienosti hommaan ja oli kaikin puolin rohkea! Käännettiin kavaletit toisin päin "isoiksi" ja tultiin ne saman tien laukassa. Tämäkään ei tuottanut tälle nuorukaiselle mitään ongelmia ja jatkettiin muutaman kerran jälkeen kuuden laukan linja pystylle.

Kaikki kuvat c. Liinu

Koska hommat etenivät niin mukavasti, hyppäsimme seuraavilla rundeilla myös okserin diagonaalilta ja pystyn myös toiseen suuntaan toiselta diagonaalilta.

Diagonaalin pysty

Sakke pääsi myös testaamaan "isojen poikien" treeniä kun Kirsi laittoin meille puomi -1 askel - puomi - pysty sokkelon. Näitä en usein näin nuorilla edes yritä tehdä, mutta Sakke tuntui niin hyvältä, että uskalsimme kokeilla.

Diagonaalin okseri

Tämä oli aluksi Sakesta vähän epäilyttävää ja eka kerta olikin hieman kiemurtelua. Alla olevasta kollaasista näätte hyvin kuinka matka taittui puomien yli hieman miten sattuu :D

Saatiin seuraavalla kerralla korjattua suoruus, mutta Sakke joutui pystylle aavituksen lähelle ja puomi lonksahti alas. Tulin uudestaan ihan samalla tavalla hieman lähelle ensimmäistä puomia (ja estettä) jotta Sakke saisi mahdollisuuden korjata ja sehän korjasi :) Hieno loikka yli ja siihen se treeni saikin sitten loppua :)

Kaikki sujui siis kaikin puolin hyvin. Ainut asia, joka oli hukassa, oli alastulot. Sakella oli hieman tekemistä ymmärtää niissä, mitä laukkaa kuuluisi mennä ja miten. Alkuun se tuli alas aina ristilaukassa, mutta lopuksi se otti alas jo myötälaukkojakin. Samahan sen kanssa oli laukatessa alkuun - se vaihtoi aina ristiin. Kirsin kanssa pohdittiin, että seuraavilla kerroilla voisi vain kokeilla jatkaa rytmissä kaarteen läpi ja kokeilla vaihdon pyytämistä, niin helppoa se oli sille "väärinpäinkin". Voi tietenkin olla, ettei se toimi, mutta ainakin kannattaa yrittää!

Harppauksin eteen päin!

Tuike pääsi Nielsin treeniin pienten mutkien kautta. Aku ei ollutkaan hyppykunnossa (tästä lisää myöhemmin) ja vararatsun rooli siirtyi Tuikkeelle :) Onneksi näin saatiin järkättyä, olin odottanut kurssia niin paljon, edellisestä Nielsin sessiosta on kuitenkin jo niin kauan..

Kurssi oli kaksipäiväinen ja se järjestettiin taas Gustafsbäckin tallilla Siuntiossa. Ensimmäisenä päivänä keskityttiin sileän työskentelyyn ja siihen, että saisin Tuikkeen vasemmalle rehellisesti leuoista läpi. Niels oli tyytyväinen siihen miten se tapui ja asettui oikealle mutta vasemmalle se jättää helposti leuat vähän lukkoon ja työntää turpaa hieman ulos ja vasemman puolen leukaa sisään. Niels on siitä niin ihana, että se jaksaa aina uudelleen ja uudelleen selittää ja antaa mielikuvia siitä miten hevosen kuuluisi liikkua ja miltä sen kuuluisi tuntua. Hän on myös tosi tarkka siitä, kuinka hevonen työstetään suurimmaksi osalla jalalla korjaten kohti sitä pehmeää ja mukavaa hevosta.

Teimme paljon ensin töitä vain sileällä temponvaihdosten ja siirtymisten kanssa. Suurimmaksi osaksi Niels oli oikein tyytyväinen meidän menoomme, mutta kokoamisissa hän kiinnitti huomiota siihen, että oma istuntani ei saisi jäädä niin "nukkemaiseksi". Hän korosti sitä, että on hienoa kun istuntani on tasainen ja vakaa, etenkin kun on nuoria hevosia alla, mutta ylävartaloni saisi kokoamisissa olla hieman enemmän "loose", eli rennompi ja irtonaisempi. Hieman hartioiden rentouttamisen kautta ja pään asentoa korjaamalla saatiin ylävartalostakin hänelle kelpaava versio ;) Tähän täytyy jatkossa kiinnittää huomiota kaikkien hevosten kanssa!

Aloitettiin eka päivä puomeilla ympyrällä, väliin mahtui kolme laukkaa. Aluksi ratsastin taas liikaa ennen puomeja taakse mutta vihdoin oli taas joku huutamassa siitä ihan koko ajan ja kappas, heti jäi vetäminen taakse pois ja poni teki hommia ihan mielettömän hienosti! Sain taas ihanan ahaa-elämyksen lähestymisistä Tuikkeen kanssa.. Pääsin Nielsin pienten muistutusten kautta taas siirtämään sitä pienillä pohjeavuilla ulos ja parempaan paikkaan jos näin paikan liian lähelle. Tuli taas niin voittaja olo kun hiffasi vanhaa, mutta silti uutta :D Vaikka tuonkin asian tiedostan aina kun ratsastan, niin silti ei tule suoritettua samalla tavalla, ellei ole joku juuri noin Nielsin tai Niken tavoin huutamassa vieressä..

Alun puomi-12m-pysty treenit sujuivat siis ympyrätyön jälkeen hyvin. Tuike joutui malttamaan puomin takia esteelle ja ei päässyt juoksemaan ollenkaan kohti, joka on ollut sille tähän mennessä se suurin ongelma. Tämän jälkeen hypättiin pientä rataa jossa kompastuskiveksi muodostui viimeinen 3 askeleen linja. Se oli ainut paikka, mihin Tuike vähän juoksi sisään ja tässä vaiheessa Niels pyysi minua pysäyttämään sen rauhassa hyvissä ajoin ennen estettä muutaman kerran, niin että se malttaisi. Saimme ponin tällä tavalla taas odottamaan ja viimeinenkin linja sujui lopulta hyvin :)

Seuraavana päivänä aloitimme taas puomi-12m-pysty tehtävällä ja Tuike oli ihan super. Niels vähän innostui ja nosti pystyä jo aika isoksi, Tuike kun ei ole mitään isoja esteitä vielä hypännyt.. :D Tämän jälkeen tultiin heti rata, jonka näätte alla videolla. Nielsin mukaan ponilla on hyvä etujalan tekniikka kun vaan jätän sille tarpeeksi tilaa ennen estettä ja se suorittaa kaikin tavoin ratsastajaa miellyttäen. Se on suoraviivainen ja iloinen ja jatkossa sen kanssa tulee vain keskittyä tekemään paljon juuri noita verkkatehtävän kaltaisia treenejä, jotta ne estettä kohti juoksemiset jää pois :) Tämän ponin kanssa on kyllä ihana työskennellä ja niin kuin Niels sanoi, se yrittää aina miellyttää :)

linkki videoon

On kyllä ihanaa huomata kuinka tuo poni etenee suurin harppauksin koko ajan eteen päin! Tuike on tehnyt loppujen lopuksi todella vähän estetreenejä. Olen ollut sen kanssa Peikillä pariin otteeseen, Niken treeneissä 3 kertaa ja yksin ollaan hypätty ehkä kolmisen kertaa. Takana jo kahdet kisat ja nyt päästiin noinkin tyylikkäästi tuollainen rata missä oli ihan tekemistä ponnylle :) Huomenna Tuike pääseekin isolle kylälle, kun se hyppää Laaksolla harjoituskilpailuissa!