keskiviikko 30. heinäkuuta 2014

Mun muru

Retu kävi eilen hyppäämässä Peikillä rataharjoituksissa. Tarkoituksena oli saada ratatreeniä mestaruuksia varten ja samalla kommenttia siitä, muutanko mä jotain Retun kanssa 110-radalle.


Itse en ole huomannut mitään muutosta kisoissa 100 tai 110 luokkien radoilla, mutta Katin mielestä päästän Retun välillä 10-radoilla pitkäksi ja en tuo sitä samalla tavalla loppuun asti niin kuin metrissä. Kati on kuitenkin niin pitkän linjan ammattilainen, että en usko että se päästään tollasta vetäsee, joten halusin että Kirsi näkisi mut radalla ja löytäisi mahdollisesti sen syyn, mikä saa mut tekemään asioita eri tavalla, vaikka en itse ongelmaa tunnista.


Verkassa Retu oli yllättävän rento. Hyppäsin vain kolme verkkahyppyä, yhden pienen pystyn ja yhden isomman. Okserin otin vain 90cm korkuisena. Lämpöä oli kuitenkin sen verran että halusin minimoida verkkahypyt, ratoja tulisi kuitenkin kaksi peräkkäin kun muita lähtijöitä ei isommissa luokissa ollut.


Metrissä ykkönen oli pysty kohti lyhyttä sivua. Kakkonen oli diagonaalilla ja linjalla esteelle numero 3. Kakkoselle Retu puski vähän kaarteessa ulkojalkaa vasten ja stoppasi lopulta kakkoselle. Se tuli vähän puskista, koska sain sen kuitenkin suoristettua sinne kaarteen jälkeen. Uuden lähestymisen avulla pääsin esteelle kuitenkin hyvin ja kolmoselle sain sujua neljällä askeleella. Nelonen oli tuo yllä näkyvä punainen okseri jolta oli 6 tai 7 laukkaa kaarevalla uralla kaarteen mukaan sarjalle. Tein kuusi askelta ja Retu jäi hieman kauas sarjalta. Se hyppäsi kuitenkin rohkeasti ja hyvin yhden askeleen sarjan. Seiska oli puomipysty jolta jatkettiin odottavat 5 vesimatolle, josta taas hyvin edeten 7 laukalla okserille. Viimeiseksi oli vielä okseri pitkällä lähestymisellä, sinne sain oikein hyvän paikan.


Metrin rata oli musta kiellon jälkeen kokonaisuutena ihan hyvä, sarjalle askel olisi saanut olla lähempänä tosin a-osaa.

Kympissä rata oli sama ja kaikki sujui äärettömän hyvin 7 asti. Seiskaa ennen Retu jäi vähän kiireiseksi ja tämän vuoksi pudotti seiskan ja siitä hieman suuttuneena lähti laukkaamaan vielä hätäisemmin siinä viiden odottavan laukan välissä jolloin tuloksena oli puomi myös sieltä. Loppurata taas hyvin, sain korjattua laukkaa paremmaksi. Tulin kuitenkin vielä uudelleen sen 7-8-9 välin, niin että sain korjattua laukan kaarteeseen ja se auttoi. Retu hyppäsi pyöreämmin ja teki viiden laukan välin rauhassa.


Kirsin mielestä ainut ero oli metrin ja kympin radassa se, että pyysin hieman lisää laukkaa. Sen kyllä tiedostan, koska niin olen tehnyt treeneissäkin ja se on ollut Kirsistä hyvä niin. Retu kuitenkin tarvitsee sen ison laukan sinne radalle, muuten en pääse niitä välejä oikeilla askelmäärillä. Kirsi kuitenkin muistutti mua siitä, että laukasta ei saa tulla nopea, kierroksia saa kyllä olla, mutta nopeaksi en saa sitä rytmiä päästää missään vaiheessa. Kun Retu on noilla isoilla esteillä helposti liian nopea takajalkojen kanssa alastulossa, on äärettömän tärkeää että hyppy lähtee rauhallisesta laukasta, jotta hyppykaari ei kärsi.


Täytyy siis tsempata sen rytmin kanssa. Pitää laukata ja pitää se samalla mun alla ja kierroksilla, muttei silti jarruttaa liikaa kohti estettä. Eikä päästää pitkäksi, vaikka sitä en tänään tehnytkään. Enkä muuten nyppinyt yhtään lisäaskelta! WUHUU!!

Ja pitää tsempata taas ton ylävartalon kanssa. Retun kanssa se dyykkaava yläkroppa tulee niin paljon helpommin kylään kuin noilla muilla, äh. Treeniätreeniä.


Tämä oli just sellasta treeniä mitä tähän väliin kaipasin. Ihaninta oli se, että Retu oli niin luottavaisella mielellä sillä kympin radalla <3 On se vaan niin muru <3

Kiitos kaikista hienoista kuvista Ellen Andersinille :)

2 kommenttia