perjantai 31. lokakuuta 2014

Kuvaushommissa

Tänään postasinkin Instagramiin (seuraa pikkkis) kuvan itsestäni ratsastusvarusteissa. Satulaan en kuitenkaan vielä kiivennyt, vaikka moni niin varmasti arvelikin :D


Ratsastuksen sijaan keskityin tällä kertaa kuvaamiseen. Lähdin Heidin mukaan Tuulen tallille Järvenpäähän heti aamusta.

Ja olipa muuten ihana kuvata ratsukkoa, jolla synkkasi noin mahtavasti! Heidi on aloittanut työt piensuokkiori A.T Unikuvan kanssa vasta reilu kuukausi sitten ja pari teki töitä kuin vanha ratsukko.. Lisäksi oli mahtavaa taas pitkästä aikaa seurata Team NIKAn Karon ja Nipsun työskentelyä heidän hevosten ja oppilaidensa kanssa. Harvoin näkee Suomessa noin ammattimaista toimintaa..




Tässä muutama kuva Heidistä ja Unskista! Ja Heidin sanoja lainatakseni, vielä on tarvetta lisävoimalle, mutta hyvin on päästy jo eteen päin. Nyt on hyvin aikaa treenata kohti ensi kisakautta ja eiköhän me tämä pari nähdä radalla esiintymässä useamminkin ensi kauden aikana!



Unskin omat kotisivut löydätte täältä ja Facebook-sivut täältä.


Tosi harvon tulee itse kuvattua yhtään mitään, mutta aina silloin kun pääsen kameran taakse niin räpsin aivan järjettömän kasan kuvia. Tältäkin päivältä kuvasaldo oli 700 kuvaa.. Huh. Oli kyllä aikamoinen valitseminen parhaissa :D


Mitäs tykkäätte kuvista? Kuvausvinkkejä? Musta poni on aivan ihana jokaisessa kuvassa <3


torstai 30. lokakuuta 2014

Uutta ilmettä

Nyt sain vihdoin vaihdettua edes hieman blogin ulkoasua :) Hieman eri tekstityypit ja uusi banneri tuovat kyllä heti lisää meininkiä!

Mitäs te tykkäätte? Voittajabannerin on tehnyt Liinu, kiitos vielä!!


keskiviikko 29. lokakuuta 2014

Uudet suitset

Akun omistajan kanssa on ollut puhetta hankkia ukolle toiset suitset nykyisten kaveriksi. Toiset voisivat olla kotikäytössä ja toiset taas paremmat kisasuitset.




HIHS:ssä katselin ratsukoiden varusteita ja pohdin ääneen, että niitit muuten vois sopia Akulle hyvin. Jäin siinä sitten miettimään, että kummankos väriset, hopeat vai kultaiset.. Kia totesi, että eikös ne oo vähän ysärit.. Mutta niinhän mäkin olen ;)



Käveltiin siinä sitten jäähallia ympäri ja bongattiin pikkuinen koju sieltä hallin käytävältä. Joku pieni Tamperelais putiikki oli myymässä varastoa pois ja kas vaan, suitsitelineessä roikkui mustat suitset hopeilla niiteillä. Kurkkasin hintaa  (39 €) ja ajattelin sen olevan ostapannan hinta. Kysyin kassalta koko setin hintaa ja se kassanainen piti mua varmaan ihan dillenä kun osoitti mulle sitä 39 € lukua.. Eli koko setti alle neljällä kympillä!! Olin ihan äimänä ja pakkohan ne oli ostaa.



Tänään sain ne sitten Akulle sovitukseen asti ja hyvin istuivat. Musta Aku näyttää uusissa suitsissaan tosi särmältä ja miehekkäältä :D


Merkkiä suitsilla ei ole, mutta nahka vaikuttaa todella pehmeältä ja eipä tuon hintaisia suitsia tarvitse hirveästi murehtia, jos eivät jostain syystä käyttöä kauan kestäisikään. Nämä ostin nyt siis ihan itse Akulle :)

Mitäs te tykkäätte?

lauantai 25. lokakuuta 2014

LIPPUARVONTA!

Kerroin teille pari päivää sitten todella inspiroivasta luentosarjasta. Nyt sinulla on mahdollisuus voittaa liput Hevosharrastajan haaveista totta -luennolle jättämällä kommenttikenttään toive siitä, mitä sinä haluaisit luennolla kuulla tai mitä haluaisit kysyä ja keneltä! Jätäthän myös meiliosoitteesi, niin tavoitan voittajan :)

Luentosarja järjestetään siis keskiviikkona 29.10 klo 18.00-20.30 ja keskiviikkona 19.11 klo 18.00-20.30. Ensimmäisellä kerralla teemana on "Mitä ottaa huomioon hevosen valinnassa" ja toisella kerralla "Eläinlääkärintarkastus ja hevoskaupan kiemurat".

Arvon yhden kahden hengen lippupaketin ja arvontaan voi osallistua, vaikka molemmille luentokerroille ei pääsisikään :)

Lipuja voi myös ostaa joko vain toiselle tai molemmille luennoille! Ilmoittautua voit osoitteeseen pvuohelainen@gmail.com 27.10 ja 17.11 asti.

Arvonta on päättynyt ja voittajalle on ilmoitettu henkilökohtaisesti!


*yhteistyössä Tehomuuntajien kanssa

Fiilikset HIHS:stä

Tällä erää näyttää siltä, että mun tän vuotinen HIHS-urakka oli tässä. Jos jostain aukenee lippu sunnuntain World Cup-näytökseen, painelen sinne ilomielin. Myös tämän illan kouluratsastusta olisi ollut mukava päästä seuraamaan, etenkin kun Sophia on mukana :) En kuitenkaan raaski ostaa lippuja sinne täyteen hintaan, joten se jääköön nyt näkemättä..

Olin eilen areenalla 15 tuntia ja nyt sen kyllä huomaa kropassa. Vaikka mulla oli koko ajan hyvä olo, niin nyt olen ihan jumissa joka paikasta :D Täytyy ottaa tää päivä rauhallisemmin, jotta kroppa varmasti palautuu! Moni ihmettelikin mitä mä siellä tein, kun juuri olin vielä sairaalassa. Pääsin kotiin siis keskiviikkona ja siitä asti olen ollut ilman mitään kipulääkkeitä ja olo on tosiaan ollut hyvä. Siksi suuntasin ilomielin Päivin ja Kian kanssa HIHSiin perjantai aamuna!

Itse olin tietenkin tikkana seuraamassa nuorten hevosten luokkia. Ja täytyy kyllä sanoa, että siellä oli mielettömän hienoja hevosia! Todella laadukkaita ja rehellisiä hevosia oli ilo katsoa.

Toinen asia, mistä olin aivan innoissani, oli kilapilujen ratamestari. Frédéric Cottier, MM-kisojen ratamestari, inspiroi ainakin minua äärettömän paljon radoillaan. Tehtävät seurasivat toisiaan, mutta ratsastajille oli kuitenkin jätetty varaa valita.

Viime aikoina kotimaan kisojen enimmäisajat ovat kiristyneet. Radalla täytyy sujua, jotta yliaikaa ei kerry. Sama juttu näkyi myös Cottierin radoissa. Yliaikaa napsahti heti, jos ei sujunut kaarteissa ja ratsastanut välejä oikeilla askelmäärillä. Sama alkaa koskea meitä kaikkia myös kotimaan radoilla. 

Joku maallikko olisi saattanut jopa säikähtää sitä ratsukoiden vauhtia eilen, mutta minulle se oli vaan selkeä viesti. Siellä radalla saa, ja pitää edetä. Tosin se täytyy tehdä rytmissä. Etenevä laukka rytmissä on eri asia kuin kaahaaminen. 

Katsojat ja ht.net ovat välillä olleet sitä mieltä, että ratsastan lujaa. Valmentajien mielestä kun rytmi on ollut kohdallaa, ratatempo on ollut juuri sellainen kuin sen pitäisi ollakin. Kaikki välit suoritan yleensä aina annetuilla laukoilla ja kaarteissa tasapainotan hevosen aina. Välillä epäilyt ovat saaneet minutkin kaikesta huolimatta epäilemään itseäni, mutta eilisistä luokista taas sain muistutuksen siitä, että radalla on laukattava ja edettävä oikeasti isommilla esteillä jo aika paljon. Toki on eri asia hypätä 110 ratoja, kuin 140 tasolla. Siksi en tuollaista eilisten ratsukoiden laukkaamaa laukkaa olekkaan koskaan radalla mennyt, mutta he antoivat hyvän vertauskuvan :)


Oli myös mukavaa huomata, kuinka myös ammattilaiset välillä arvioivat etäisyydet väärin. Se vaan on inhimillistä. 150-luokan viimeinen 4 askeleen väli koitui monelle kohtaloksi. Se väli ei ollut kovin pitkä ja se piti ratsastaa kaarteen kanssa, jotta ei ajautuisi liian lähelle viimeistä okseria. Varsinkin kun vauhtia tuossa aikaluokassa piisasi..  

Ostoksia tuli myös tehtyä, mutta säästän ne teille omaan postaukseen :) Mitä te tykkäsitte eilisitä näytöksistä?


torstai 23. lokakuuta 2014

Ampiaispesässä

Kävin tänään ensimmäistä kertaa osteopaattini luona onnettomuuden jälkeen. Tiesin jo etukäteen, että kroppa olisi ihan hirveässä kunnossa, eikä arvaus mennyt pätkääkään pieleen.

Ne jotka ovat seuranneet blogia pidemmän aikaa tietävät, että olen hoidattanut selkääni Kauniaisissa. Käyn aina Fysio Ninjassa Thomaksen hoidettavana. Thomas on aivan mielettömän taitava ja itse olen aina huomannut suuren eron hoidon jälkeen. Tietenkin jo hoitotilanteessa tulee tiettyjä fiiliksiä, kuten rentoutumista, lukkojen avautumisia ja esim. tänään käsien puutumista.

Tämä eka hoitokerta piti tehdä tosi rauhassa, koska mun kroppa on niin "traumatisoitunut" tällä hetkellä. Hoidettiin rintakehää, palleaa, hartiaseutua sekä päätä. Thomaksen mukaan mun pallea tekee hurjaa työtä tällä hetkellä ja sitä varten täytyy opetella jossain vaiheessa vähän erilaisia hengitystekniikoita, jotta sen duuni helpottuu. Ensin kroppa täytyy kuitenkin saada hieman enemmän auki, nyt mun pää muun muassa on kuin ampiaspesä ja koko yläkropassa tuntuu aivan järjetön paine.

Koska ratsastus ei nyt pariin viikkoon tule kysymykseen, on mun täytynyt tehdä hieman stunttihankintoja! Viikonloppuna ystäväni Kia ratsasti Akulla ja eilen sekä tänään selkään pääsi Heidi. Juttua ratsastuksesta voitte lukea täältä! Ihana kun on ihmisiä jotka jaksavat auttaa, muuten olisi hieman haastavaa saada hevonen liikutetuksi..


Tajusin siinä Heidin ravaillessa ympäri kenttää, etten ole koskaan nähnyt Akua kenenkään muun alla.. Kukaan valmentaja ei ole koskaan käynyt siellä kyydissä ja muita sen rasastajia en koskaan ole hommissa sen kanssa myöskään nähnyt. Oli ihana nähdä maasta sen liike ja se kuinka sen laukka oikeasti on kehittynyt tässä vuoden sisään. Sen verran olen kuitenkin videoita tuijottanut, että sen edistyksen huomaa aivan selkeästi..

Heidi ratsasti Akun tosi kivasti, tänään tietenkin homma oli jo tosi paljon iisimpi kuin eilen, kun tiesi mitä olisi luvassa :)

Viikonloppuna olisi sitten HIHS ja itse suuntaan sinne ainakin pe. Jos jollain on lippu lauantaille myynnissä, niin mulle saa tarjota! Lisäksi viikonloppuna ajattelin käydä Saken luona ja juoksutaa sen, jos kenttä vaan sallii.

tiistai 21. lokakuuta 2014

Niels Nanningin kurssi 21.-23.11

Nyt olisi loistava tilaisuus saada mahtavaa oppia Nielsiltä! Itse en näillä näkymillä voi kurssille osallistua, vaikka ihan hirmuisesti haluaisinkin.. Jos menen kurssille, osallistun vain yhtenä tai kahtena päivänä.

Syitä on kaksi. Ensimmäinen on se, että en tiedä vielä miten tämä ilmarinnan paraneminen etenee ja toinen on se, että silloin Saksan reissu on jo niin lähellä, että voi olla Akulle turhan raskasta vetää kolmen päivän rankka kurssi ennen pitkää kuljetusta.

Aku treenissä Peikillä kesällä 2014

Suosittelen kurssia kuitenkin lämmöllä ihan kaikille! Kurssin hinta on 225 € ja se sisältää kolme tehokasta yksityistuntia kolmen päivän aikana. Valmennus järjestetään Gustafsbäckissä Siuntiossa. Lisätietoja saa Siljalta meilitse osoitteesta silja.oranen@aalto.fi.

Tässä alla yksi pätkä viimeisimmästä Nielsin valmennuksesta. 

 

Nuoret hevoset

Minulla on ollut vuosien varrella paljon erilaisia nuoria hevosia ratsastettavana. Tällä hetkellä alla on kaksi aivan erilaista kolmivuotiasta ratsua, Sakke ja Nuppu!

Esittelen hevosia seuraavaksi hieman tarkemmin ja kerron millaisia tavoitteita niiden kanssa on ja kuinka olen ajatellut niiden kanssa edetä sekä miten olen jo tähän mennessä asioita niille opettanut. Siinä lomassa yritän kertoa myös omista hyviksi toteamistani menetelmistä ja tavoista :)


SAKKE

Sakke on 3-vuotias ruuna ja sen emä on Sikurin Sissi ja isä Hermeli. Isän puolelta suvussa on siis kyvykkäitä ratsuja, kuten Samuli ja Kelmi, kun taas emän puoli on selkeästi enemmän juoksijasukuinen.

Ensimmäiset kerrat selässä kannattaa aloittaa liinan päässä. Sakella liina menee kuolaimen kautta satulaan, jolloin juoksuttaja voi asettaa ja taivuttaa sitä. Sivuohjat antavat tarvittaessa pientä kontrollia.

Sakke on todella raamikas ja ikäisekseen aika iso. Kehittymistä hidastavat sen pitkä runko ja suuri liike. Ypäjällä Sakke sai lattareissa paljon kehuja laadukkuudestaan, mutta tuomarit joutuivat kehoittamaan meitä keskeyttämään suorituksen hieman epämääräisen liikkeen vuoksi. Koska Saken kaviot oli juuri vuoltu ja liikkuminen vaatii siltä muutenkin mietiskelyä, päätimme keskeyttää kisan, jotteivat huonot numerot jää kummittelemaan.

Koska Ypäjän tuomarit kehoittivat meitä kiinnittämään huomiota Saken jatkokoulutukseen,  konsultoin Johkua Ypäjän jälkeen ja Johkun neuvot olivat juuri sitä, mitä itsekin olin jo valmiiksi pähkäillyt. Maastossa pitäisi käydä ja paljon.

Sakke ruunattiin viikko lattareiden jälkeen ja se on helpottanut asioita huomattavasti. Nyt se käyttäytyy ja keskittyy hyvin maastakäsittelyn aikana sekä kuuntelee lisäksi ratsastajaa selästä käsin paremmin. Alkuunhan se oli orina todella hidas ja laiska, ruunana liikkuminen on ollut paljon helpompaa. Ruunauksen seurauksena Sakkea piti kävelyttää kaksi kertaa päivässä ja kävimmekin Hannin kanssa näyttämässä Sakelle lähipolun kotimetsästä, jossa olemmekin sen jälkeen vierailleet ahkerasti! Sakke tykkää hommasta kovasti ja itse tykään viedä muutenkin nuoret mahdollisimman aikaisin metsään jotta ne tottuvat myös siihen.

Lattareissa. Varustuksena nuoren orin kanssa sisätiloissa gramaanit, jotta olisi jotain kättä pidempää hankalissa tilanteissa. Ulkona mulla on aina ketjullinen liina ja kädessä ehdottomasti hanskat.

Johkun neuvojen mukaisesti ollaan kävelty paljon kinttupolkuja niin, että Sakke joutuu miettimään kordinatiootaan ja pitämään itsensä hyvin tasapainossa koko ajan. On tärkeää, että se oppii varsasta asti liikkumaan metsässä tarkasti, jolloin se myös huomaamattaan kehittää omaa lihaksistoaan, kun se työntää ylämäissä takaa eteen rennosti ja oikein.

Kentällä olen joutunut itse olemaan oikea natsi itselleni. Kun hevonen on pikkuisenkin hidas jalalle, tulee ratsastajan olla todella herkkä ja apuja ei saa toistaa useasti. Itse olen tässä vaiheessa kuitenkin sekoittanut sekä Alexandran, että Jannen oppeja hieman hevosesta riippuen. Alexandran mukaan (.. ja Kirsin) heti ensimmäisen avun jälkeen, johon hevonen ei regoi, pitäisi käyttää raippa samaan aikaan jalan kanssa. Tässä olen samaa mieltä hitaiden hevosten kanssa. Avun on mentävä perille sähäkästi alusta alkaen ja näin myös Sakke on alkanut reagoimaan jalkaan nopeammin. Tähän toiseen variaatioon palaan Nupparin kohdalla. Mutta missään nimessä ratsastaja ei saa jahdata hevosta ja apuja ei saa tuhlata!

Hyvällä tuulella lattareissa. Kuvassa näkyy aiemmin mainosamani ketjullinen liina

Aloitan Saken kanssa aina käynti-seis -harjoituksella. Sakke kuuntelee mahtavasti istuntaa ja pysähtyy todella hyvin ja pehmeästi. Liikkeelle se lähtee pehmeästi, mutta se saisi olla aavistuksen terävämpi. Terävyyttä voidaan lähteä työstämään myöhemmin, se kuuluu mielestäni sitten siihen hienosäätöön, kun siirtymisey tapahtuvat eteen ja taakse rennosti ja joka kerta ajallaan. Tässä vaiheessa kun ratsastajalla on mahdollisuus opettaa hevoselle kaikki alusta asti, kannattaa olla tarkkana, että muistaa painon ja istunnan merkityksen. Kun hevosia ei ole vielä turrutettu, saa ne helposti tehtyä herkiksi ja mukaviksi istunnalle.

Käynnistä ollaan siirrytty sitten aina kevyeeseen raviin. Usein ensimmäiset siirtymiset ovat hieman löysiä ja joudun niissä usein muistuttamaan hieman pienellä raipan kosketuksella, että eteen voisi mennä reippahasti saman tien. Alkuun ravaan pari kierrosta ja sen jälkeen teen taas käynti-ravi -siirtymisiä. Niin ravissa, kuin siirtymisissäkin hevosen täytyy liikkua suorana kaikilla neljällä sivulla ja samassa tahdissa koko ajan.

Toistan saman molempiin kierrosiin ja suunnan vaihdan aina diagonaalilla, jossa hevosen täytyy pysyä edelleen suorana. Käytän paljon johtavaa ohjaa ensimmäisillä kerroilla kun käännän Sakkea ja en vaadi asetuksia olenkaan. Haluan, että Sakke on molemmilla ohjilla ja jaloilla, koska sen tasapaino ei vielä ole sillä tasolla, että voisin taivuttaa tai asettaa sitä kaarilla tai kulmissa. Haluan, että se oppii jämään omille jaloilleen niin kaarteissa, kuin suorilla urilla ja siksi en koitakaan asettaa sitä ennen kuin sen ravi on koko ajan alusta loppuun asti säännöllistä.

Laukat voi Saken kanssa nostaa mistä vain. Se on siitä jännä tyyppi, että se nostaa helpommin laukan, kuin siirtyy raviin. Koska takapää on sen verran voimaton, vaihtaa Sakke laukkaa vielä aika helposti ristiin takaa, mutta siitä en ole tehnyt ongelmaa. Korjaan laukan takaisin oikeaksi seuraavassa askeleessa ja itseasiassa Sakke on saanut jujun päästä niin hyvin kiinni, että osan ristilaukoista se korjaa jo ihan itse :)

Koska laukka on Sakelle vielä haastavaa, kehoitti Johku mua kokeilemaan sitäkin maastossa. Pitkässä, mieluiten loivassa ylämäessä olisi kaikista helpoin seurata milloin vaihto takaa aina tapahtuu, vai tapahuuko sitä kenties ollenkaan. Kun edessä on paljon tilaa ja hevosen ei tarvitse miettiä kääntymistä ollenkaan, jäävät ne helpommin myötälaukkaan. Seuraava proggis onkin päästä lähtemään Saken kanssa pidemmälle maastoreissulle! Jos vaihtoja tulee samalla tavalla sielläkin, niin silloin tiedämme että voimatreenejä täytyy jatkaa entistä säännöllisemmin.

Saken jalat on kuvattu ja sieltä ei ole löydetty mitään muutoksia. Johkun mukaan nuorilla on usein löysät takapolvet, jotka hankaloittavat oman aikansa laukkaamista ja liikkumista yleensäkin, joten huolestua ei kannata :)

Hyppyjä Sakke on suorittanut todella suoraviivaisesti. Aloitin sen kanssa hypyt selästä pienellä pystyllä, jonka sijoitin pitkän sivun keskelle. Aluksi puomi oli tietenkin vain maassa ja kun sen ylitys oli sujunut hyvin, nostettiin puomi ylös. Koska ensimmäiset ponnistukset olivat löysiä, pyysin Hannia käyttämään irtohypytyksestä tutun juoksutuspiiskan muutaman kerran. Tämä auttoi selvästi ja hypystä tuli lopulta ihan hyppy :) Ensimmäisillä hyppykerroilla kannattaa siis aina ihan jo turvallisuus syistäkin olla joku kaveri mukana, mieluiten sellainen henkilö, joka osaa auttaa tarvittaessa raipan kanssa.

Koska Sakke oli hyvin suorana ennen estettä, tein melkein kaikki hypyt laukassa. On tärkeä muistaa olla itse rento ja käsi on saatava hyvin mukaan hyppyyn. Ylävartalo ei saa kaatua eteen ja oman tasapainon on oltava kunnossa koko hypyn läpi. Koska Saken takaosaan halutaan voimaa, rakennamme sille ensi kerralla samanlaisen sarjan kuin mitä se on itohypytyksessä totunnut menemään. Silloin se saa jumpattua itseään ja takaosa joutuu hommiin :)

Kun otan erikoisesteet mukaan, sijoitan ne ensin esteen reunalle, niin että keskeltä pääsee hyppäämään niin, ettei tarvitse ylittää välttämättä sitä erikoisestettä. Lisäksi esteen viereen kannattaa lisätä hyvät johteet, jotta hevosella on mielessä vain suoraan meno ja esteen ylitys. Tähän palaan sitten kun päästään näihin hommiin :)

Saken viikko-ohjelma koostuu kokopäiväisestä tarhauksesta ja minun ratsastuksistani. Koitan ratsastaa Saken ainakin kolme kertaa viikossa niin, että jaan päivät tasaisesti koko viikolle. Muuten Sakke ei sen kummemmin puuhaile mitään ja se on tähän mennessä sopinut sille oikein hyvin. Ratsastukseen olen käyttänyt aikaa noin. tunnin verran. Tunnista n. 15-20min käytän kentällä, loput ajasta maastoilen. Näin mielenkiinto kenttätyöhön pysyy yllä, kun sen pitää tehokkaana ja lopuksi pääsee vielä aina maastoon!

Sakke syö tarhassa vapaasti heinää ja aamuisin ja iltaisin se saa 1/2 litraa kauraa. Lisäksi se saa illalla mössöt, jossa on kivennäistä, melassia ja pellavaa.

Nyt kun en voi ratsastaa itse, aion juoksuttaa Sakkea ja irtohypyttä sitä Hannin avustuksella. Lisäksi aion nostella sen jalkoja, koska se ei ole aina sen mielestä ihan se ykkösjuttu ;)

Monet ovat kyselleet nuorten heppojen tavoitteita. Listasin Sakelle ne olellisimmat kohdat ylös ihan ranskalaisilla viivoilla.


SYKSY 2014

- Sakke reaktiiviseksi jalalle ennen Saksaa
- Paljon maastoilua
- Yksi hyppytreeni vieraassa paikassa
- Paljon irtohypytystä
- Väistöjen alkeet
- Jalkojen nostettavuus helpoksi


TALVI 2014/15

- Loma
- Paljon hankitreeniä (jos tulee lunta..)
- Irtohypytystä


KEVÄT 2015

- Asetukset ja taivutukset kuntoon
- Hyppytreenejä vieraissa paikoissa
- Erikoisesteet mukaan
- Laukan säilyvyys paremmaksi
- Tasaiset siirtymiset


KESÄ 2015

- Ainakin kaksi koulu ja kolme estekilpailua (HeC, 60/80cm) (Suomenhevosten kummajaiset)
- 4-vuotiaiden laatuarvostelut
- Laidunloma


Miltä Saken tavoitteet teistä kuulostivat? En halua asettaa mitään hurjia tasotavoitteita koska noiden nuorten kehityksestä ei koskaan tiedä. Osa menee nopeammin ja osa taas ottaa aikansa asioiden oppimisen suhteen.


NUPPU

Nuppu on Saken tavoin 3-vuotias, mutta tamma. Sen sukutaulussa komeilevat mm. nimet Lastun Leka ja Pilven Poika :)

Niin kuin monesta postauksesta olettekin saaneet lukea, on Nuppari monia ikäisiään jo paljon edellä. Se liikkuu hienossa tasapainossa oikein päin molemmat suunnat ja kantaa itsensä erittäin hyvin tuon ikäiseksi.

Nupparin kanssa on tehty maasta käsin paljon enemmän hommia viimeisen vuoden aikana kuin Saken kanssa. Nuppari kävi mm. viime talvena kerran viikossa hyppäämässä irtona usean kuukauden ajan, ja tämä on kehittänyt sen liike- ja hyppymekaniikkaa valtavasti. Lisäksi Nupparia on juoksutettu paljon ja sen omistaja on tehnyt sen kanssa valtavan työn myös sieleällä viime kevään ja kesän aikana. Myös rakenne on tämän hevosen puolella. Se on kaikin puolin sopusuhtainen ja sen kroppa sallii sen liikkua kevyesti ja oikein.

Työskentely Nupun kanssa on todella erilaista kuin Saken kanssa. Nuppu on koko ajan menossa (mikä on hienoa) ja se tekee haasteelliseksi sen, kuinka saan sille viestin perille, ettei tarvitsisi olla menossa ihan niin hirmuisesti :) Omistaja jaksaa onneksi työskennellä Nupun kanssa alkuun aina pitkään käynnissä. Kun puolipidätteet menevät käynnissä läpi ja tahti rentoutuu, siirtyy omistaja vasta sitten raviin. Ravi on silloin rauhallisempaa ja työskentely helpottuu huomattavasti. Puhun nyt paljon siitä, mitä omistaja tekee, koska itse ratsastan Nupulla hänen lisäkseen ja hän hoitaa kuitenkin hevosen perusliikutuksen.

Nyt kerron hieman lisää jo aiemmin mainistemastani tavasta korjata hevosta eteen päin ravisiirtymisissä. Kun aiemmin kerroin käyttäväni Saken kanssa raipan jalan tueksi, en voisi kuvitellakkaan tekeväni sitä Nupparin kanssa. Se on niin paljon herkempi ja sähäkämpi, että raipalla en ala sitä naputelemaan tuossa tilanteessa, koska se tuhoaa kaiken rentouden. Janne Bergh neuvoi mua joskus aikoinaan Suvin kanssa käyttämään pienen avun niin kauan, kunnes hevonen reagoi siihen nätisti. Suvi oli aika neiti usein jalkaa kohtaan ja Jannen avulla saatiin se hyväksymään jalka äärimmäisen hyvin juuri tuolla kikalla. Janne totesi silloin sen toimivan myös energisten hevosten kanssa ja siitä lähtien olen käyttänyt myös tätä keinoa välillä. Ideana on siis pyytää sillä yhdellä pienellä avulla niin kauan, kunnes hevonen siirtyy raviin. Apua ei saa koventaa tai napakoittaa, se täytyy pitää aivan samanlaisena koko ajan. Ja kun hevonen siirtyy, pitää sitä kehua. Tämä toimii hyvin Nupparin kanssa ja vaikka moni aina vannoo jonkun yhden tietyn keinon nimeen, neuvon aina itse kokeilemaan erilaisia asioita eri hevosten kanssa.
Laukka on Nupparille iisiä. Nuppu tekee jo hienoja nostoja ja ne se on oppinut pikkuhiljaa tekemään rauhan kanssa useiden toistojen kautta. Myös puolipidätteiden läpimenojen paranemiset ovat vaikuttaneet nostoihin totta kai positiivisesti. Itse laukan tasapaino on hyvä ja siksi myös hyppäämisessä on päästy etenemään oikein hyvässä tahdissa.

Kun hevonen on näin valmis ja kaikki on sille helppoa, on minun oltava tarkkana, ettei oma ruokahalu kasva syödessä. Tehtävät ja esteet täytyy edelleen pitää helppoina vaikka se tuntuisi kuinka lasten leikiltä. Nupun kanssa ainut ongelma muutamalla hyppykerralla on ollut vauhti, mutta viimeisillä kerroilla sekin on saatu tasaantumaan ja hevonen on ollut rennon ja tyytyväisen oloinen.

Alkuverkkaa. Nenä pitää talven ja kevään aikana saada vielä paremmin eteen puolipidätteiden kautta. Käsi pitää pystyä pitämään rentona edessä  ja hevosen täytyy antaa ratsastajan ratsastaa jalalla kohti kevyttä kättä.

Millaisia harjoituksia sitten olen teettänyt Nupulle estepuolella? Aloitan aina puomeilla (oli kyseessä mikä tahansa nuori hevonen). Ravaan puomien yli ja vaadin sen aivan suoraksi ja rennoksi kohti puomia. Alkuun pidätteet joutuu tekemään isompina, mutta muutaman toiston jälkeen Nuppari alkaa malttamaan mukavasti. Odottamiseen ennen estettä vaikuttaa paljon uomin/esteen jälkeinen työskentely. Siellä on hyvä tehdä siirtyminen, voltii tai jopa ihan pysähdys, jos tahti ja maltti eivät säily. Ensimmäiset kerrat tein vain puomeja, jotta perusasiat menevät varmasti jakeluun kunnolla. Kun työskentely puomeilla sujuu, aloitan ravihypyillä pienten pystyjen kanssa. En koskaan ensimmäisillä kerroilla käytä mitään apupuomeja (maapuomi tottakai on esteen edessä) koska ne saattavat jännittää hevosta ihan turhaan. Esteelle täytyy tulla reipaasti ja hyvällä tuntumalla ja Nupun tapauksessa vauhti ei saa kiihtyä. Jos hyppy sujuu mukavasti, täytyy kehut antaa heti kun hevosen on saanut hypyn jälkeen tasapainoon.

Sijoitan puomit ja esteet alkuun aina samoille paikoille. Näin hevosella on varmempi mieli toisella ja kolmannella kerralla suoriutua tehtävistä ja itse ratsastajana saa huomata millä tavalla työskentely mahdollisesti muuttuu ja kehittyy ensimmäisten kertojen aikana. Laitan kaksi pystyä pitkille sivuille ihan aidan viereen niin, että sieltä ei pääse ohi, mutta kuitenkin niin että sinne jää hieman tilaa. Näin hevonen hahmottaa esteen kokonaisuutena, mutta ei kuitenkaan pääse siitä ohi ulkokautta. Lisäksi laitan yhden esteen diagonaalille niin, että voin ainakin vaihtaa suunnan sen kautta ravissa. Tämä on musta etenkin suokkien kanssa hyvä aloitus, koska laatuarvosteluissa rata kulkee jokseenkin samalla tavalla, joten valmistelen niitä lattareita varten heti alusta asti.

Puomeja alkuun. Peräkkäisten puomien välissä voi tehdä siirtymisiä ja näin valmistella ajan kanssa mukaan tulevia linjoja.

Ensimmäiset hypyt otan aina kohti tallia. Muut hevoset ja koti vetävät mukavasti puoleensa ja hevonen etenee silloin luonnostaan helpommin kohti estettä. Esteen jälkeen jatkan ns. "radan loppuun" puomien kanssa, jotta hevonen tottuu siihen, ettei työskentely lopu yhteen esteeseen. Kun hypyt sille esteelle sujuvat, käännän "radan toisin päin" ja hyppään pois päin tallista olevan esteen viimeisenä. Vasta jos molempiin suuntiin sujuu hyvin ja kaikki on tuntunut tosi yksinkertaiselta ja helpolta, otan mukaan diagonaalin esteen.

Hyppy kohti tallia. Este on jo hieman lähempänä aitaa kolmannella hyppykerralla. Maapuomi on auki esteestä, silloin ponnistukseen saa nuorelle enemmän aikaa.

Jos hevonen yrittää useamman kerran ohi, laitan esteeseen johteeksi joko puomit tai jonkun muun estejohteen. Näin hevoselle tehdään selväksi, että yli on mentävä ja ohitus ei ole hyväksyttävää.

Hyppyjä ensimmäisellä kerralla otan ihan hevosen mukaan. Nupparin kanssa otin varmaan jo ekalla kerralla 10 hyppyä, koska se oli niin innoissaan ja ylihyppäsi paljon. Nupun kanssa tein ennen hyppyjä varsin vähän hommia, koska en halunnut väsyttää sitä liialla alkuverkalla. Tein molempiin kierroksiin ravia yhteensä alle 10min ja laukkaa en ottanut ollenkaan. Näin pystyin aloittamaan saman tien välikäynnin jälkeen puomit ravissa ja sen jälkeen hypyt. Laukat tulivat mukaan kun esteeltä tultiin alas ja koska en ekalla kerralla ottanut hyppyjä laukassa, ei laukalle ollut verkassa edes tarvetta. Näin sain hyvällä mielellä otettua muutaman hypyn enemmän kuin normaalisti.

Hevonen hyvin suorana, mutta pientä ylihyppäämistä havaittavissa. Tähän ajan kanssa avuksi maapuomit esteen takana ja edessä. Hätäapuna käytän siirtymisiä esteen takana.

Pitkille sivuille sijoitetut esteet olivat Nupun kanssa helposti ylitettävissä, mutta kun seuraavalla kerralla siirryin diagonaalille, meni tamma siitä kaksi kertaa ohi. Johteen ansiosta pääsimme siitäkin lopulta hyvin yli ja sen jälkeen ongelmia ei ole ollut.

Nuppu on hypännyt kaikki kerrat niin, että esteet ovat samoilla paikoilla. Se tekee hypyt jo hyvin ja rutinoituneesti. Koska se on ollut niin hyvä hypätä, vien sen ehdottomasti ennen Saksaa vielä Peikille ja tai Johkulle hyppäämään. Tai maneesille/muualle ylipäätänsä. Jos saan sen maneesille kaksi kertaa, saa se eteensä tokalla kerralla jotain erikoisesteitä!

Nuppuhan on ollut jo kouluradallakin ja saanut hyväksytyn tuloksen HeB-luokasta. Koska sen koulutustaso on niin hyvä, saa se talvella keskittyä lomailemiseen hieman pidemmän ajanjakson ajan. Lisäksi se saa tehdä paljon hankitreeniä jos lunta vaan tulee ja koska se on opetettu myös ajolle, saa se vetää myös rekeä :) Kannatan nuorien kanssa kaikenlaista monipuolista toimintaa ja olen todella iloinen siitä, että Nupun omistaja on niin aktiivinen ja taitava hevosten käsittelijä, koska muuten tällainen yhteistyö olisi helposti aika haastavaa.

Nupun viikko-ohjelma on hieman erilainen kuin Saken. Sille sopii liikunta peräkkäisinä päivinä, koska silloin se malttaa aina keskittyä paremmin hommiin kun pöllöenergia on ekana päivänä kadotettu. Viikko-ohjelma suunnitellaan oikeastaan hyppyjen mukaan, eli jos tulen hyppäämään torstaina, tekee Nuppu hommia seuraavanlaisesti;

MA irtojuoksutus kentällä
TI ratsastus
KE ratsastus/irtojuoksutus
TO esteet
PE/LA/SU ratsastus/irtojuoksutus/maasto jonain päivänä sen mukaan miten keskiviikkona on tehty

Pääsääntönä on kuitenkin se, että ennen hyppyjä Nupun on hyvä työskennellä ainakin päivä, mieluien kaksi. Väsyneeksi sitä ei saa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Pahimmat höyryt on vaan hyvä päästää ulos, jotta mun työ tulisi helpommaksi :)

Nupulle olen asettanut mielessäni seuraavia tavoitteia ja osasta on jo omistajan kanssa sovittukin :)


SYKSY 2014

- Paljon siirtymisiä ja tavoitteena rauhallisuus ja rentous
- Nenä eteen
- Laukannostot ja väistöt kuntoon
- Ainakin yksi, mielellään kaksi treeniä uudessa paikassa


TALVI 2014/15

- Paljon hankitreeniä (.. jos lunta tulee)
- Ajoa kärryillä/reellä
- Irtohypytystä kerran viikossa/kahdessa
- Loma


KEVÄT 2015

- Hyppytreenejä vieraissa paikoissa
- Yksi este ja yksi koulukisa
- Raviväistöt, avot ja vastalaukat suoralla alulle


KESÄ 2015

- Ainakin kaksi koulukisaa ja kolme estekisaa HeB/60/80cm (Suomenhevosten kummajaiset)
- 4-vuotiaiden laatuarvostelut
- Laidunloma

Niin kuin Sakenkin kohdalla, nämä ovat vain tavoitteita ja ne yritetään toteuttaa. Kuitenkin kaikki tehdään hevosen ehdoilla ja edetään sen mukaan miltä tuntuu. Musta on kuitenkin hyvä kirjoittaa ylös omia mietteitä siitä, mitä voisi olla edessä. Nupulla tavoitteita on hieman enemmän kuin Sakella, koska se tuntuu tällä hetkellä valmiimmalta, mutta sekin tilanne voi hyvin muuttua.

Postaus venyi ihan hirmu pitkäksi, mutta tällaista multa on useaan otteeseen toivottu, enkä jotenkin halunnut jakaa sitä osiin, kun vertailua tuli sen verran paljon.

Mitäs tykkäsitte? Koitin yhdistää tuonne väleihin niin juttua hevosista kuin omista käyttämistäni työkaluista :)

sunnuntai 19. lokakuuta 2014

Hevosharrastajan haaveista totta

Tämäpä sattui sopivasti! Juuri kun kirjoitin muutama päivä sitten "Kuka maksaa ja mitä" -tekstin, sain mukavan yhteydenoton Hevosharrastajan haaveista totta -luentosarjaa järjestävältä Tealta juuri samaisen aihepiirin ympäriltä!

Tea kutsui minut mukaan kuuntelemaan luentosarjaa, jossa käsitellään muun muassa juuri vuokrahevosen löytämisessä sekä vuokraamisessa ylipäätänsä huomioon otettavia asioita. Luennoilla käydään läpi askel askeleelta oman hevosen hankintaprosessia ja mikä parasta, myös ponilasten vanhemmille on varattu hyvä infopaketti!

Kaikki aihepiirit kiinnostavat ainakin minua henkilökohtaisesti todella paljon ja täytyy myöntää, että olen pitkästä aikaa aika innoissani! Ja vaikka en omaa hevosta olekaan hankkimassa (vaikka kuinka haluaisin) ja moni saattaa miettiä, miksi aihe minua kiinnostaisi, on selitys varsin yksinkertainen. Ainakin minulla tulee tuttavapiirissä aina aika ajoin vastaan joku, joka kaipaa konsultaatiota juuri tämän aiheen kanssa. Silloin on mukava osata auttaa oikeiden faktojen kanssa :) Lisäksi koskaan ei voi tietää "liikaa" ja kaikki tieto on ainakin minulle tervetullutta!


Vaikka kurssin nimi saattaa olla hieman harhaanjohtava, koen itse, että tämä on sellainen luentosarja, josta on apua nimeomaan ratsastuskoululaisille, harrastelijoille, amatööreille sekä heidän vanhemmilleen. Etenkin kun luennoimassa ovat pitkän linjan ammattilaiset Liisa Harmo, Tiina Tarkkala ja Sanna Backlund, voi kurssin sisällöltä odottaa vain erittäin mielenkiintoista antia!

Sekä Sannalla että Tiinalla on pitkän linjan kokemus lasten ja nuorten kanssa työskentelystä ja odotan itse ainakin innolla, millaisia neuvoja ja vinkkejä heillä on antaa aihepiirien tiimoilta. Ja myös tuo hevosen vaihdon ajankohtaisuus kiinnostaa minua teemana ihan älyttömästi! On hienoa kuulla ammattilaisen kanta siihen, millomm ratsukon tie on tarkoitetu eroavaksi ja milloin kannattaa vielä jatkaa yrittämistä.

Lisäksi odotan todella paljon asianajaja Outi Maunulan luento-osuutta. Sen verran on tullut jo hevoskauppoja vierestä seurattua, että on ihan kiva saada kuulla oikeita faktoja ja vinkkejä myös sille puolelle.

Tässä on teille monille lukijoille, jotka pohditte ääneen vakuutuksia sekä sopimuksia "Kuka maksaa ja mitä" -tekstin kommenttiboksissa, oiva tilaisuus päästä kuulemaan ja kysymään aiheesta lisää!

Luentosarja järjestetään siis kahdessa osassa (29.10 ja 19.11). Ilmoittautumiset voi tehdä joko sähköpostitse osoitteeseen pvuohelainen@gmail.com tai puhelimitse numeroon 044 56 888 18/Pia. Kahden luennon luentopaketti maksaa 45 € ja yksittäinen luento 25 €.

Odotan jo nyt ensimmäistä luentoa ihan innoissani! Sieltä saa varmasti taas niin paljon uutta tietoa ja ajattelemisen aihetta!


*tekst toteutettu yhteistyössä Tehomuuntajien kanssa

perjantai 17. lokakuuta 2014

Ilmarinta ja muuta mukavaa

Nyt se sitten kävi. Eka sellainen onnettomuus hevosten kanssa, että ihan leikkauspöydälle joutu..

Onnettomuudesta en sen kummemmin kerro yksiyiskohtia, mutta hevosella, jonka kanssa haaveri sattui, on tullut ratsastettua nyt jonkun aikaa. Jäin lopulta hevosen alle, mistä seurauksena oli ilmarinta, joka leikattiin eilen täällä Töölössä. Mitään ratsastuksellista vihettä ei tapahtunut,

Kyljestä tulee kylkiluiden välistä ulos tällä hetkellä putki, joka pumppaa edelleen ylimääräistä ilmaa ja verta veke. Putki on tosi inhottavan tuntuinen ja sen laittaminen oli yksi suuri helvetti. Mulla on niin pieni kylkiluiden väli, että lääkäri ei meinannut saada putke paikoilleen :/

ihana sairaalavaate :D

Täytyy kuitenkin olla onnellinen. Tuossa olisi voinut käydä paljon pahemminkin ja pääasia on, ettei mitään murtunut :) Nyt olen sairaalassa tarkkailussa ainakin sunnuntaihin asti ja sen jälkeen äiti tulee muutamaksi päiväksi hoitamaan mua kotiin. Lääkäri lupaili kahden viikon saikkua ja n. 4vk liikuntakieltoa. Toki kaikki riippuu siitä, miten se keuhkoihin jäävä aukko paranee ja kuinka arpikudosta lähtee muodostumaan. Yritän nyt ottaa tosi iisisti, että pääsisin treenaaman taas mahdollisimman pian.

Onneksi mulla on ihania ystäviä, jotka ovat lupautuneet auttamaan hevosten liikuttamisessa <3 Aku on se suurin huolen aihe, se on nyt niin hienossa kunnossa, etten haluaisi antaa sille liikaa vapaata ennen Saksaa..

tollanen putki menee sieltä kyljestä sisään.. hyi.

Nyt on sitten aikaa kirjoitella toivepostauksia. Ainakin My Dayn saisin kuvien avulla tehtyä mun normipäivästä helposti ja nuorista hevosista ajattelin myös kirjoittaa :) Olisko muita toiveita?

keskiviikko 15. lokakuuta 2014

Kuka maksaa ja mitä?

Koko blogin olemassa olon aikana mulle on tullut useita kysymyksiä siitä, miten paljon osallistun ratsastamieni hevosten kuluihin ja muihin kustannuksiin. En ole tätä aihetta koskaan aiemmin blogissa millään tavalla käsitellyt ja syy siihen on yksinkertainen.

Minusta muille ei oikeastaan kuulu se, kuka maksaa ja mitä. Se on minun ja hevosenomistajan välinen asia. Olen halunnut aina suojella hevosenomistajia arvostelulta, mutta päätin nyt kertoa teille lukijoille pääpiirteittäin meidän systeemeistä hevosen liikutuksesta, hoidosta, ruokinnasta, valmennuksista ja kilpailuista.


LIIKUTUS

Ihan alkuun on aikanaan aina jokaisen omistajan kanssa sovittu, kuinka monta kertaa viikossa käyn ratsastamassa ja mitä se sisältää. Sovin jokaisen omistajan kanssa käymisistäni viikko kohtaisesti yleensä sunnuntain aikana, jolloin suunnitellaan siis tuleva viikko. Koska minulla on niin onnellinen tilanne, ettei muita ratsastajia hevosten omistajien lisäksi oikeastaan ole, saan päättä todella vapaasti ne päivät, jolloin haluan ratsastaa.

Akun viikko vaatii yleensä kaikista eniten suunnittelua. Akulla käy tiistaisin vuokraaja, joten viikko rakentuu sen ympärille. Kerran viikossa puomit, kerran hypyt ja ainakin yksi maasto/mäkitreeni. Vuokraaja ratsastaa Akun sileällä. Kisojen jälkeen pidän aina kevyen päivän ja koska tiistaisin käy vuokraaja, on vapaa yleensä keskiviikkona. Akun ratsastan siis 4 kertaa viikossa.

Nuppu kotona treenissä alku syksystä 2014

Nupparin kanssa pidetään estetreenit kerran viikossa. Koska tallilla on vain kenttä, täytyy paikalle päästä valoisan aikaan. Omistajan kanssa sovitaan aina ratsastuskerran päätteeksi seuraava sopiva aika tulevalle viikolle. Nuoren iän huomioon ottaen mietimme myös irtohypytyksiä ja mahdollisia vapaita viikkoja yhdessä. Lisäksi olemme omistajan kanssa tulleet siihen tulokseen yhdessä, että ennen estepäivää Nuppari on liikutettava kunnolla, jotta liika vauhti jää pois ;)

Kapsun ja Jodan ratsastan viikoittain. Koska ne käyvät iltaisin tunneilla, ratsastus on ajoitettava aamuille. Ilmoitan omistajalle päivät jolloin otan hevoset hommiin ja jos niille päiville sattuu olemaan enemmän tuntilaisia, saatamme vaihtaa päiviä, mutta muuten saan käydä sielläki aika vapaasti. Omistaja on toivonut etenkin Jodan kohdalla, että ylläpidän sen teknisyyttä ja Kapsulle taas opetan uusia asioita ja vien hevosta eteen päin.

Retu ja Hilda tulee näin talvikaudella ratsastettua läpi muutaman kerran kuussa. Koska kisatavoitteita ei talvelle ole, ei treeninkään tarvitse olla samanlaista kuin kisakaudella. Hevosilla pysyy kunto yllä ratsastuskoulutuntien kautta ja niille tekee hyvää hypätä vähän pienempää talven ajan. Jos hevoset ovat olleet tunneilla hankalia (mitä ne harvoin ovat) tai muuten vaan näyttävät siltä, että ovat läpiratsastuksen tarpeessa, saattaa omistaja pyytää minua ratsastamaan ne esim. seuravaalla viikolla.

Saken kanssa saan työskennellä täysin vapaasti. Olemme omistajan kanssa sopineet, että otan sen n. kolmesti viikossa töihin. Joka kerralla pyrin sen kanssa käymään maastossa ja kentällä hommia tehdään maltillisissa määrin. Omistajan kanssa pohditaan säännöllisin väliajoin sen kehitystä ja mietitään seuraavia askelia ja pienimuotoisia tavoitteita.

Caran kanssa tilanne muuttui nyt kun se siirtyi ylläpitoon. Olen näiden ylläpitäjien kanssa sopinut, että hyppään sitä sopivin väliajoin. Kun hypyt ovat ajankohtaiset, laitan omistjalle viestiä ja kyselen heidän aikatauluja. Valitsemme yhdessä sopivan päivän jolloin poni pääsee hyppyhommiin.

Heidin läpiratsastan silloin kun olen siellä suunnilla tai kun omistaja pyytää. Myös perheen lomaillessa osallistun ponin liikutukseen. Omistaja kyselee multa yleensä aikatauluja ja sen pohjalta sovitaan millon käyn ratsastamassa ponin. Heidin kanssa teen oikeastaan ihan kaikkea, omistaja yleensä kertoo aina jos jonkun asian kanssa on ollut ongelmaa ja pyrin työstämään aina sitten niitä hankalampia juttuja.


KISAT

Kauden alussa asetamme jokaiselle hevoselle tavoitteita. Jonkun kohdalla se on joku tietty luokkakorkeus tai taso, joka halutaan saavuttaa, toisen kohdalla taas ikäluokkakilpailu. Kaikesta sovitaan kuitenkin aina yhdessä :)

Retu ja Suomenhevosten kuninkaalliset 2014

Saan itse hyvin vapaasti valita mihin kisoihin mennään ja millä tasolla kilpaillaan. Minä olen kuitenkin se joka ratsastaa, joten omistajat luottavat siihen, mitä mieltä itse olen hevosen tasosta. Epävarmoissa tilanteissa konsultoimme valmentajaa, jotta myös omistaja saa kuulla meitä seuranneen ammattilaisen mielipiteen.

Turussa yökylässä. Turun Maljassa Retu voitti kansallisen Prix de Hippoksen

Minulle ei niin ole väliä, onko kisa seura/alue/kansallinen, koska mielestäni jokaisessa kilpailussa kehitetään ratsukkoa. Itse olen kuitenkin oppinut hieman valikoimaan kisapaikkoja muun muassa pohjien, lähtömaksujen, ratamestareiden sekä välimatkojen suhteen. Eli jos tarjolla on edullinen seura/aluetason kisa lyhyen matkan päässä, osallistun mielummin siihen kuin kansalliseen kisaan, jossa lähtömaksut ovat tuplat ja pahimmassa tapauksessa kisapaikalle joutuu ajamaan vielä pidemmän matkan. Tämä säästää hevosta ja minimoi kulut, joista omistaja vastaa.


VALMENNUKSET

Ratsastus on laji, jossa on pakko treenata. Jokainen hevosihminen ymmärtää sen, että menestyäkseen tai oppiakseen on pakko käydä tunneilla ja valmennuksissa. Itse teen sitä edelleen liian vähän, koska aikataulut mahdollistavat sen minun ja omistajien puolesta vain viikonloppuisin. Koska kisat sijoittuvat yleensä viikonlopuille, vievät nekin ne valmennusmahdollisuudet etenkin kesällä minimiin.

Treeneissä Nissalassa kesällä 2014

Talvikaudella pyrin kuitenkin etenkin Akun kanssa käymään maneesilla hyppäämässä valvovan silmän alla ainakin kerran kahdessa viikossa, mieluiten jopa kerran viikossa. Valmennuksista on hyötyä niin minulle kuin hevoselle, joten osallistun itse osittain aina välillä niiden maksamiseen.


HOITO JA RUOKINTA

Kun käyn ratsastamassa, tarkistan aina hevosen jalat, kaviot sekä yleiskunnon. Harjaan hevosen läpi ja varustan sen kuin omani. Ratsastuksen jälkeen putsaan varusteet miltein joka kerta, sekä hoidan tarvittaessa hevosen jalat. Klippaan itse kaikki hevoset sekä pidän niiden harjat ja hännät kunnossa. Niiden suhteen olen aika neuroottinen :D Niin kuin myös letityksen..

Jos hevosen liikkumisessa tai olemuksessa on jotain erikoista, kerron aina mielipiteeni hevosen omistajalle. Pohdimme yhdessä seuraavaa askelta ja jos hevonen mielestäni on esimerkiksi klinikkahoidon/hierojan tarpeessa edelleen muutaman päivän kuluttua oireen alkamisesta, pääsee hevonen kyllä hoidettavaksi. Mitään en koskaan vaadi, koska hevoset eivät ole minun. Haluan kuitenkin niiden voivan hyvin ja saavan myös kaiken tarpeellisen hoidon ja siksi kerron aina omat fiilikseni myös omistajille. Koskaan ei vielä ole jouduttu mihinkään erimielisyyksiin mistään hoidoista tms. koska keskustelu on ollut niin avointa :)

Ruokinnasta ja hevosen lisäravinteista vastaa omistaja. Jos hevonen on perusterve ja sillä on hyvä kaviolaatu, en pyydä omistajia koskaan syöttämään mitään ihmeellisyyksiä hevosille. Minusta on tärkeintä, että ne saavat työhönsä nähden tarpeellisen määrän väkirehua sekä heinää. Lisäksi niiden olisi hyvä syödä suolaa, kivennäisiä, elektrolyyttejä sekä masun hyvinvoinnin ja karvan kasvun edistämiseksi pellavaa. Yksinkertaisella combolla pärjää pitkälle. Oikeastaan kaikki ratsastamani hevoset ovat jo ennen minun mukaan tulemista syöneet hyvin, joten ruokinnan kanssa olen aina päässyt helpolla :) Joidenkin hevosten kanssa väkirehua lisätään aina kisakaudelle hieman, mutta kaikki nämäkin asiat sovitaan aina yhdessä omistajan kanssa.


VARUSTEET

En ole mikään hurja varustefriikki. Mulle riittää, että hevosilla on kotona muutamat eri huovat ja talvea varten loimi ja peppuloimi ratsastukseen. Kisoissa tykkään käyttää jotain hienompia huopia ja huppuja, mutta niitäkään ei tarvitse olla kasoittain. En vaan ymmärrä niitä tyyppejä, kenellä on joku 20 erilaista huopaa! Miten niitä kerkeää edes käyttämään?! :D

Retun kisasuitset ja vanha kuolain

Mutta anyway. Omistajat hankkivat itse varusteet hevosille ja kysyvät yleensä säännöllisin väliajoin onko jollekkin tietylle jutulle tarvetta. Yleensä mitään uusia varusteita ei tarvitse hankintalistalle laittaa, koska huollan niitä sen verran hyvin. Viimeksi kun jotain varusteita ollaan ostettu, niin Cara sai panssarin, koska tarvitsi sen nurmikisoja varten. Retu taas sai uuden kuolaimen, koska tarvitsi sen kisoja varten, kun edellinen ei enään riittänyt. Lisäksi Akulle ostettiin savea jalkojen hoitoa varten mun pyynnöstä kesän loppupuolella.

Retun uusi kisakuolain

Jos omistajat haluavat itse ostaa jotain, niin mikäs siinä, en mä vastaan laita. Jos taas itse haluan ostaa jotain, niin pidän ne yleensä kaikkien käytössä. Näin tein esim. Top Equestrianilta tilaamani huovan ja hupun kanssa. Olen käyttänyt sitä sekä Akulla että Retulla. Lisäksi mulla on muun muassa yksi kouluhuopa joka on ponikokoinen, jota olen pitänyt Päivin poneilla ja Hildalla.


Mitäs tykkäsitte tällaisesta postauksesta? Jäikö vielä jotain sellaista kertomatta, josta haluaisitte vielä kuulla? Tai oliko joku aihe sellainen, mistä haluaisitte ihan oman postauksen? :)









tiistai 14. lokakuuta 2014

Järvenpää 12.10

Eilen pukiessani jälleen valkoisia housuja jalkaan, sain todeta, etteivät ne kovin kauaa kaapissa pysyneet.. Luulin kisakauden noiden vermeiden osalta olleen jo siinä, mutta Järvenpään hallikisojen sattuessa etenkin Caran kohdalta niin hyvään saumaan, päätin ilmoittaa sen ja Akustin kisailemaan.


Caran kanssa ei olla hallissa hypätty kuin yksi kisa ennen tätä, mutta toki ollaan maneesissa treeniä tehty jo ihan urakalla. Mua ei oikeastaan huolettanut ponin osalta mikään ja tavoitteena olikin saada tehtyä radalta nolla ja tasainen suoritus. Akusta taas en ollut ollenkaan varma. Se ei ole treenannut viime kevään jälkeen kertaakaan hallissa, saatika sitten hypännyt mitään kisaa. Yleensä kauden ekat hallikisat ovat olleet sen kanssa aika katastrofaalisia, mutta vuosi sitten se käyttäytyi Jäkessä ihan mallikkaasti. Aika sekalaisin tuntein lähdettiin siis kisaa kohti Akun kanssa.


Startattiin Päivin kanssa Espoosta klo 8.20. Käytiin hakemassa Cara uudelta tallilta, jossa se sai ennen lähtöä harjauksen ja letit. Kisapaikalla käytiin katsomassa vähän ratoja, jonka jälkeen laitettiinkin poni jo valmiiksi. Päivi hoiti kävelytyksen sillä aikaa kun itse kävelin radan, jossa ei sinänsä ollut mitään kovin ihmeellistä. Piirrustuksen näätte alla.

Verkassa poni oli alkuun varsin jännittynyt ja jouduin työskentelemään aika kauan ravissa ennen kuin se malttoi relata. Laukassa fiilis oli paljon parempi ja hypyt onnistuivat hyvin. Poni jäi odottamaan hyvin pidätteestä ja oli hyvän tuntuinen kaikin puolin.


Radalla olikin sitten aika eri fiilis. Poni oli kuin raketti ja ei jäänyt odottamaan pidätteestä kohti estettä, mikä johti siihen että jouduin ottamaan muutaman kerran aika isosti kiinni ja muutaman kerran poni jäi ristilaukkaan ennen estettä. Siksi se ei päässyt tekemään hypyistä niin rentoja, koska jouduin pitämään sitä enemmän kuin normaalisti kohti estettä. Nyt kuitenkin maltoin edetä, eli en jäänyt nyppimään sitä paikoilleen, vaikka välillä olisi todella tehnyt mieli.

Videolta näätte radan kokonaisuudessaan. Uusinnassa olisin säästänyt hieman aikaa, jos olisin päässyt tekemään tokavikalle okserille tien sujuvammassa laukassa mutta ulkojalka ei ihan mennyt läpi ja laukka jäikin turhan paljon paikoilleen. Tuloksena kuitenkin 0/0 ja 5. sija! Tulos oli siis kelpo, mutta suoritukseen kaipaisin jälleen taas tasaisuutta ja rentoutta! Lisää vaan treeniä ja voimaa takaosaan niin ristilaukatkin jäävät pois ja tasaisuuskin tulee sieltä sen kautta sitten pikkuhiljaa :)

 

Päivi lähti viemään ponin pois sillä aikaa kun starttasin Akulla metrin. Aku olikin viekkaalla tuulella ja pääti satuloidessa lähteä poukkuroimaan ihan kunnolla. Onneksi vyö oli kuitenkin jo kiinni niin satula sentään pysyi kyydissä. Episodin jälkeen Aku sai kävellä lähes 20min ennen kuin pääsin verkkaan. Verkassa oli kerrallaan vain 8 ratsukkoa, joten siellä piti olla hyvä suunnitelma, jos meinasi keretä radalle valmiilla hevosella. Itse ravasin kolme ratsukkoa, laukkasin kaksi ja sitten otin kaksi pientä ja yhden ison pystyn. Sen jälkeen otin kävelypaussin ja siirryin pienelle okserille. Koska Aku oli mielettömän skarpin ja hyvän tuntuinen, hyppäsin saman tien perään isomman okserin ja vielä lopuksi isomman pystyn.

Kun oli mun vuoro siirtyä kisa-areenalle, pääsin kaikkien suureksi yllätykseksi jopa kisamaneesiin ilman taluttajaa! Aku oli muutenkin verkassa energinen ja ei osoittanut mitään possuilun merkkejä.. Kummallista. Ja sama meno jatkui radalla. Hevonen oli hyvin jalan edessä ja sain ratsastaa rauhassa esteeltä toiselle. Metrissä arvosteluna oli A20, jolloin nopein nolla voittaisi. En kuitenkaan ratsastanut aikaa, vaan etenin rauhassa, koska halusin saada hallikauden avattua rennolla radalla. Olin itse tyytyväinen hevoseen ja omaan ratsastukseen. Jokaiselle esteelle näin paikan ajoissa ja rytmi säilyi hyvin koko radan läpi. Vaikka tulos oli puhdas, aika ei ihan riitänyt sijoitukseen. Akuun olin silti super tyytyväinen.

Metrin ja kympin välissä ei ollut pitkää paussia ja luokan alusta katsoin muutaman ratsukon, jonka jälkeen suuntasin jo verkkaan. Rata tuntui kävellessä pieneltä ja simppeliltä, joten olin rennoilla mielin verkassa. Aku oli edellisen luokan tavoin ihan super ja kaikki verkkahypyt meni nappiin.

Mulla oli tosi varma fiilis kun lähdin radalle. Ykköselle olin ihan inahduksen lähellä, mutta se oli oikeastaan Akua ajatellen vaan hyvä, koska se joutui skarppaamaan koipiensa kanssa. Kakkonen ja kolmonen ihan super, samoin nelonen. Vitonen oli pienen kaarteen takana ja se huoletti mua jo radankävelyssä. Sama kaarre oli jo metrissä ja silloin pääsin sinne hyvin. Kympissä kuitenkin jäin pitämään sinne liikaa, enkä malttanut edetä kaarteesta ulos. Sieltä sitten oman ratsastusvirheen takia siis puomi mukaan ja loppurata olikin jälleen ihan mieltöntä flowta.

Olin Akuun niin tyytyväinen. Se kuunteli ja oli terävä, muttei yhtään höslä. Lisäksi ratsastin itse sitä yhtä estettä lukuunottamatta hyvin koko ajan rytmissä enkä jäänyt pitämään. Tollasia ratoja vaan lisää niin hyvä tulee!!

Kuvia tai videoita ei Akusta ikävä kyllä ole.. Nyt oikein harmittaa ettei sattunut kamera mukaan, nämä radat olisin niin mielellään julkaissut täällä blogissakin :)

perjantai 10. lokakuuta 2014

Pidemmät jalustimet

Kyselin teiltä, huomaatteko mahdollisia eroja minussa viime postauksen kuvissa ja videoissa. Kuten sitten jo postauksen kommenttikentässä paljastin, ovat jalustimeni Akun kanssa pidentyneet.

Olen jo hetken aikaa ollut tyytymätön etenkin Akun kanssa siihen, ettei painoni ole tarpeeksi jalustimilla. Paino on jalustimilla ponien ja energisten hevosten kanssa paremmin, mutta isompien ja hitaampien hevosten kanssa en pääse laskeutumaan tarpeeksi päkiöilleni painon kanssa. Olen sen verran lyhyt, että jokainen sentti jaloistani on tärkeääkin tärkeämpi ja vaikka mulla on niiden lyhyempien jalustimien kanssa turvallinen olo, päätin lähteä mukavuusalueen ulkopuolelle.

Nyt olen kaksi viikkoa ratsastanut noilla pidemmillä jalustimilla ja hitaasti paino alkaa pääsemään jalustimille paremmin ja paremmin.

Pidemmät jalkkarit
























Pidensin jalustimiani kaksi reikää. Se on ainakin minusta aika paljon ja kyllä noista yllä olevista kuvistakin huomaa että eroa on.

Osa kommentoi viime postauksessa, että jalkani on nyt hypyissä tasaisempi, joka tietysti on yhteydessä näihin pidempiin jalustimiin osittain. Fakta on kuitenkin se, että pienillä esteillä jalkani on pysynyt aina hyvin rentona ja alhaalla, vasta isommilla esteillä se lähtee ylävartalon dyykkaauksen kautta valumaan taakse. Ja ennen tätä ylävartalon dyykkaamis episodia mulla ei ole jalan kanssa ollut mitään ongelmaa. Näin se kroppa vaan "korjaa" liikkeen mekanismeja kun toinen kropan osa prakaa.. 

Jokatapauksessa nyt aion kuitenkin treenata paljon jalkoja noilla pidemmillä jalustimilla ja teen paljon töitä kevyessä istunnassa, jotta paino pääsee rennosti jalustimille ja päkiöille. Lisäksi teen paljon kavaletteja jotta voin miettiä vain omaa istuntaani.

Onko joku muu paininut saman ongelman kanssa? Miten ratkaisitte omalta osaltanne ongelman?

Ratatreeniä

Torstaina kävin hyppäämässä Caran sen uudella kotitallilla Järvenpäässä. Tarkoituksena oli hieman valmistella ponia tämän päivän kisoja varten ja edellisestä hyppykerrasta Jokelassa oli kuitenkin jo aikaa.

Rakensin ponille pitkästä aikaa radan. Siihen kuului muutaman linja ja sarja, joita sitten tulin ristiin rastiin.

Verkkasin ponin alkuverkan jälkeen isolla kahdeksikolla kahden pystyn avulla. Cara ei alkuun jäänyt oikein odottamaan pidätteestä, kun oli niin innoissaan. En kuitenkaan välittänyt siitä, vaan ratsastin esteen jälkeen kulmaan aina voltin, niin että se joutui ottamaa pidätteen läpi siellä ja tulemaan sisäjalan ympäri. Kun tämä onnistui, malttoi se paremmin myös ennen estettä.


Ratoja hypätessä kiinnitin huomiota siihen, että laukkaan ulos kaarteesta, mutta en jäisi nyppimään kohti estettä. Halusin pitää vain tasaisen tuen kohti estettä ja odottaisin enemmän ylävartalolla ja ponin pitäisi tulla siitä takaisin pidätteen kanssa. Tämä toimi itseasiassa aika hyvin ja poni teki laadukkaita hyppyjä kun vaan malttoi alun jälkeen hypätä rennosti.


Tein monenlaisia ratoja, mutta videoita ei nyt valitettavasti ole. Aloitin viimeisen isomman radan diagonaalilla olevalla pystyllä, jolta jatkoin toiseen suuntaan pystyn diagonaalilla. Sitten lyhyeltä sivulta käänsin suoralle linjalle pitkän sivun myötäisesti pystylle, josta oli neljä laukkaa yhden laukan pysty-okseri sarjalle. Sarjan jälkeen ratsastin jälleen diagonaalille ja pystylle, jolta jatkettiin viisi askelta pystylle. Aika simppeli rata siis, mutta ihan hyvä treeni meille ennen kisoja.

Hyppäsin van muutaman kierroksen ponin tuntuessa sen verran hyvältä. Olin ilmoittanut Caran ainoastaan 90cm alueluokkaan, joten mitään isoa ei tarvinnut hypätä. Esteet olivat 80-90cm ja se riitti oikein mainiosti!

Treenin jälkeen poni sai paljon taputuksia ja kehuja. Oli kiva nähdä, että se oli sopeutunut uuteen kotiin niin hyvin :) Myös tämän päivän kisat sujuivat hyvin, mutta niistä lisää kun saan radasta videon itselleni :)

keskiviikko 8. lokakuuta 2014

Akun sunnuntain hypyt

Akun piikityksen jälkeen päätin aloittaa hyppyjen kanssa rauhallisesti. Rakensin kentälle pienen kavaletityyppisen radan, jossa oli paljon suhteutettuja välejä. Halusin laittaa itseni hommiin tarkkuuden osata ja saada Akun kunnolla takajaloille esteiden välissä.


Alkuun tein verkan ravissa ja laukassa pitkällä kaulalla ja loppuun muutamat kokoamiset. Aku tuntui tosi hyvältä ja sain laukassa tehtyä muutaman sairaan hienon vaihdon! Ihan olisi kouluradallekkin kelvannut ;)


Hypyt aloitin ylhäällä näkyvällä pienellä vesipystyllä. Hyppäsin pystyä ympyrällä ja Aku oli hyvin avuilla. Se säilytti hyvin haluamani laukan ennen ja jälkeen esteen sekä hyppäsi rauhassa ja rennosti.


Koska halusin pitää hyppymäärän aika maltillisena, siirryin tämän jälkeen hyppäämään koko kavalettirataa.Yllä olevalta videolta näätte radan kulun. Aku säilytti lyhyissä väleissä laukan kivasti rytmissä ja itse keskityin vain omaan istuntaan.


Loppuun hyppäsin vielä muutaman hieman isomman esteen ihan vain muodon vuoksi ensi sunnuntain kisoja ajatellen. Ilmoitin Akun korkkaamaan hallikauden Järvenpäähän, luokkina 100 ja 110.


Tässä vielä ne hieman "isommat" hypyt videolla.


Tavoitteena kisoissa olisi saada ehjät radat alle ja Akun moodi energiseksi, vaikka hallissa ollaankin. Viime vuonna hallikauden avaus tehtiin myös Jäkessä ja silloin metristä tuli mukaan rusetti! Aku oli silloin ihan yllättäen melko fiksu, yleensä ekat kerrat hallissa on menny sen kanssa aivan pelleilyksi.. Tovottavasti se malttaa nyt rentoutua niin että pääsen ratsastamaan sitä normaalimmin.


Joko te olette avanneet hallikauden? Ja huomaatteko muuten kuvista jotain muutosta? En nyt meinaa hevosen liikettä, vaan itseasiassa ihan muhun liittyvää muutosta!

tiistai 7. lokakuuta 2014

Minkä valitsisin?

Kerkesin vihdoin kahlata kaikki mulle tulleet bannerit läpi! Tässä kolme mieleisintä, olisin tahtonut laittaa vielä neljännenkin koska siinä oli niin hyvä "motto" mutta päädyin julkaisemaan nämä kolme.

Ensimmäinen banneri on Pinja Komulaisen tekemä. Tykkään bannerissa erityisesti tosta kullan keltaisesta tekstistä ja tuosta taustalla näkyvästä varjosta!


Toinen banneri on Liinun tekemä ja sen ehdottomia plussia ovat tuo Retu-kuva sekä poseerauskuva Akun kanssa. Tykkään noista kuvista tosi paljon ja etenkin tuota Akusta ja musta otettua kuvaa toivoin salaa jonkun käyttävän bannerissa :)


Itselläni ei koskaan ole ollut tällaista ns. musta-valkoista banneria ja siksi tämä kolmas, Ellan tekemä, yksinkertaisuudessaan nätti banneri, oli mun kolmas valinta. 

Mikä oli teistä kivoin?