maanantai 28. syyskuuta 2015

Äänestä omaa suosikkiasi!

Jonna, Jade, Meri, Tessa tai Emilia pääsee kanssani Jessica Timgrenin valmennustunnille. Oletko sinä käynyt jo äänestämässä omaa suosikkiaisi?

Äänestykseen pääset tästä.

c. Aada Lätti


Aluemestari 2015!

Jep. Vanha juttu. Taas :D Kerron silti.

Pari viikkoa sitten Retu hyppäsi kauden vikan ulkokisan Laaksolla. Tiedossa oli vain yksi luokka - suokkien aluemestaruus. Kilpailu hypättiin tasolla 100cm, peruskauraa siis meille. Olin letittänyt ja laittanut Retun aamulla itse tallilla alusta asti valmiiksi ja kisoihin suunnattiin Hannin miehen Janin kanssa.

c. Inka Lahtinen

Oltiin paikalla just sopivasti. Kävin ilmoittamassa Retun ja kävelin siinä samalla reissulla radan. Rata oli reilun kokoinen ja tehtäviä oli kivasti. Teknisesti rata oli paljon haastavampi kuin yksikään mestaruusradoista. Tämä sopii meille, itse olen vielä enemmän skarppina kun tehtäviä riittää.

Lähdin luokassa ekana ja mulla oli selkeä suunnitelma. Tiesin, että edellinen viikonloppu painoi edelleen Retun jaloissa ja olin suunnitellut kaikki paikat, mistä pääsisin kääntämään jos puomi jossain vaiheessa tulisi. Meitä oli vain 8 kilpailemassa mestaruudesta, joten ajattelin nelosellakin olevan melko korkealla.

c. Inka Lahtinen

Aloitin radan hieman alitemmossa ja tajusin korjata sen vasta kolmoselle, eli sarjalle. Esteiden 4-5 suhteutettu väli sujui hyvin, mutta kutoselle juduin hieman lennättämään Retua avoimemmasta paikasta. Seiska kolisi vaikka paikka oli ihan hyvä, samoin kasin okseri. Puomit kuitenkin pysyivät ylhäällä ja jouduin jännittämään vikalle pystylle asti olisiko rata nolla vai ei. Vika hyppy oli hyvä ja sain tuulettaa nollaa!

Toka kierros varmistui kun kaksi muuta ratsukkoa tekivät myös nollan. Koska mitali oli jos siis varmistunut ja lähdin ekana radalle, päätin mennä tosi riskillä. Olin ottanut verkassa muutaman isomman hypyn vain okserille, koska uusinnan eka este oli iso okseri. Muuten olin vain vähän ravannut ja kävellyt.

c. Inka Lahtinen

Aloitin isossa laukassa ja Retu hyppäsi ihan mielettömän hienon hypyn heti ekalle. Jatkoin isosti myös seuraavalle okserille, jonka jälkeen pistin kaasun pohjaan ja otin takaisin vasta juuri ennen kaarretta ja tein pienen tien pystylle. Tämän jälkeen sujuin taas todella isoa laukkaa okserille, enkä ottanut laukkaa kootummaksi ollenkaan ennen estettä. Näin paikan jo kaukaa joten annoin vaan mennä. Tämän jälkeen pieni tie pystylle jonne paikka jäi liian avoimeksi, mutta Retu seivasi hyppäämällä puhtaasti. Vikalle pystylle taas isoa laukkaa ja riskillä. Nollahan sieltä tuli!

Täytyy myöntää, että tiesin olleeni niin nopea, että olin lähes varma voitosta. Marin ratsu on tosi tarkka, mutta hevosen laukka ei ole Retun laukan veroinen. Stina taas ei ole luonteeltaan niin hurjapäinen kuin minä ja Mari, joten tiesin voiton olevan tosi lähellä.

Mari teki lopulta hienon nollan, mutta monta sekuntia hitaammalla ajalla. Stina taas sai harmittavat kaksi puomia. Olin niin iloinen, me oltiin voitettu Retun kanssa Etelä-Suomen aluemestaruus!!


Palkinnoksi sain tietty hienon rusetin ja Hilfigerin miestenkellon sekä hieman rahaa. Kello tuli itseasiassa ihan tarpeeseen - poikaystäväni oli juuri aiekeissa ostaa uuden kellon :D Se, mitä jäin kaipaamaan, oli voittoloimi :D Musta tollasissa kisoissa pitäisi saada voittoloimi! Sellaista ei kuitenkaan nyt ollut tarjolla, ehkä ensi kerralla ;)

Jälleen ei voinut kuin kiittää Retua sen upeudesta ja tsempistä <3 On se vaan niin ihana hevonen.

Jos joltain muuten löytyy kuvia meistä kunniakierrokselta niin saa tosi mielellään infota, ostan niitä mielelläni!


keskiviikko 23. syyskuuta 2015

Kuninkaalliset. Day 4. Mestaruuden 2. osa ja Saken estekoe

Ompas tästäkin vierähtänyt jo aikaa! Nyt sitten vikan päivän sepustukset ilmoille :)


Viimeisen päivän urakan aloitti siis Sakke. Vuorossa oli siis laatuarvostelun viimeinen osa, estekoe. Koska Sakke oli jo edellisenä päivänä osoittanut väsymisen merkkejä, tein todella tiiviin ja lyhyen verkan. Ihan vain pari hassua kierrosta ravia ja laukkaa. Laukka oli harmikseni todella kulmikas ja se ei meinannut millään pyöriä kunnolla.

Siinä vaiheessa totesin että parempi antaa vain Saken kävellä koska verkka oli sen verran nafti, etten päässyt kunnolla laukkaamaan siellä eteen kevyessä istunnassa. Kävelyjen jälkeen siirryin radan puolelle ja otin saman tien laukkaa eteen kohti tukea. Herättelin siis Saken kunnolla ja otin muutamat verkkahypyt. Laatuarvostelussa nelivuotiaat saavat siis hypätä kaikkia kolmea tehtävään kuuluvaa estettä ensin ihan pienenä ennen kunnon suoritusta. Sakke teki hypyt varmasti, mutta laukka olisi saanut olla paljon aktiivisempi ja napakampi. Kun olin verryttelyhypyt tehnyt, annoin tuomareille luvan nostaa esteet.

Esteet nousivat melko korkeiksi heti ekan kierroksen jälkeen. Olin hypännyt kotona n. 80cm rataa ja yksittäisenä enintään 90cm korkean okserin, joten hieman alkoi jännittämään kun rata oli jo tokalla kierroksella yli 80cm. Sakke oli onneksi koko ajan tosi varma, mutta vikan kierroksen metrinen okseri oli jo musta aivan valtavan kokoinen Sakelle. Onneksi se hyppäsi puhtaasti ja näytti hyvää tekniikkaa olemalla varovainen.

Kommentit Sakesta olivat "Hyvä jalkatekniikka, käyttää melko hyvin selkää. Laukka ei vielä ole tarpeeksi voimakas ja sitä on hankala lyhentää. Hevonen on kuitenkin todella yhteistyöhaluinen ja pyrkii olemaan varovainen. Hyvin esitetty ja valmisteltu". Hyppytekniikasta psteitä 7,25, hyppykapasiteetti ja laukka 7 ja ratsastettavuus sekä yhteistyöhalukkuus 7. Olin itse hieman pettynyt tuohon viimeiseen pistesaldoon, sillä mielestäni Sakke antaa hyvin ratsastaa sekä vaikuttaa itsensä ja se on todella yhteistyöhaluinen, mutta näin nyt tällä kertaa. Muuten pisteet olivat mielestäni ihan linjassa, sillä huono laukan laatu juuri estekokeessa vaikutti tottakai paljon pisteisiin.

Sakke oli lopulta kahdeksas kun kuusi sijoittui kokonaiskilpailussa. Tottakai tulos oli hieman pettymys minulle, olin itse asettanut sijoituksen tavoitteeksi, mutta aina ei mene asiat niin kuin toivoisi :)

Kolmas kierros 120cm

Saken jälkeen pääsinkin jo kävelemään Retun mestaruusrataa. Johku ja Kirsi tulivat kävelyyn avuksi ja totesimme yhdessä esteiden olevan jälleen melko pieniä. Rata alkoi pystyllä ja jatkui suoralla linjalla trippelille. Kolmonen oli mielestäni yksi radan haastavimmista kohdista. Käännyttiin kulmamaisesti takaisin päin pieni tie okserille, mistä seurasi 25m linja pystylle kaarevasti. Tämän jälkeen kierrettiin puska ja tehtiin uusi lähestyminen vesimattopystylle jolta jatkettiin radan toiselle linjalle joka oli 21m. Tämän jälkeen oli aikaa ratsastaa seuraavalle okserille joka oli metsäkentän päädyssä ihan yksin. Sieltä taas hyvä matka jo itsessään haastavalle kolmoissarjalle, josta tehtiin suora linja pystylle. Viimeinen este oli radan keskellä ja oli esteistä kapein, haastava vika este siis. Yhteensä radassa oli 11 estettä ja 13 hyppyä. Edellisen päivän rata oli yhden hypyn lyhyempi - ratamestari todella koetteli meitä.

kolmas kierros, 120cm

Rata hypättiin siis 110cm korkeudella. Edellisen päivän sijaluku oli jaettu kahdella, josta saatiin pisteet jokaiselle. Ennen tokaa kierrosta lähes kaikki olivat siis yhden pudotuksen päässä kullasta. Lähdimme radalle käänteisessä järjestyksesä ja olin itse 7 vuorossa. Verkassa Kirsi oli auttamassa koska Johku joutui takaisin tuomarointihommiin.

Verkassa Retu oli suora ja todella hyvin avuilla. Se hyppäsi todella varovaisesti ja oli sopivasti innoissa. Parempaa fiilistä radalle mentäessä ei olisi voinut olla :) Jo ekasta esteestä asti tunsin miten messissä Retu oli. Se hyppäsi ihan mielettömän hyvin.. Kolmoselle en vaan meinannut saada sitä kääntymään kun se oli niin innoissaan ja jouduin avaamaan sitä kohti kolmos okseria liikaa. Sen jälkeen seurasivat ongelmat. Vaikka kolmonen päästiin yli kunnialla, ajautui Retu hypyssä liikaa oikealle ja se lähti oikaisemaan seuraavalle esteelle liikaa. Tässä vaiheessa en reagoinut tarpeeksi nopeasti ja ajuduimme auttamatta liian lähelle pystyä, josta saimme puomin. Koko loppuradan Retu hyppäsi upeasti ja en voinut kuin fiilistellä sen halua auttaa ja yrittää niin paljon mun puolesta.

Päästiin maaliin yhdellä pudotuksella ja sitten jännitettiinkin seuraavien tuloksia. Kun odotimme miten viimeiset selviäisivät radasta tajusin, ettei kukaan muu hevonen koskaan ole taistellut tolla tavalla mun puolesta. Vaikka olen Akun kanssa tehnyt hienoja ratoja ja se hevonen on vienyt mut korkeammalle tasolle, niin ikinä en ole saanut siitä noin vahvaa tunnetta. On hyppyjä missä se on tuntunut tuolta, muttei rataa, jossa se olisi tuolla tavalla taistellut. Se tunne mikä Retusta välittyi tolla radalla oli aivan uskomaton. Ihan kuin se olisi tiennyt miten tärkeää toi oli mulle <3

Rundin kolme viimeistä tekivät kaikki lopulta nollan, joten mun mitalihaaveet muuttuivat todella kaukaisiksi. Vaikka tekisin kolmannelta kierrokselta nollan, pitäisi kaikkien kolmen parhaan pudottaa vähintään kaksi puomia.. Kolmannelle kierrokselle pääsi siis 10 parasta.

Pääsin siis lähtemään kolmannelle kierrokselle ilman minkäänlaisia paineita ja tekemään vain suoritusta mun ja Retun ekalta 120-radalta. Rata oli 8 estettä pitkä ja se sisälsi yhden sarjan. Itse rata ei lopulta hyvästä uudesta verkasta huolimatta sujunut niin hyvin mun osalta. Ehkä se jännitys oli lauennut sen verran paljon, etten keskittynyt ihan täysillä. En vain jotenkin päässyt radalla esteille enää rytmissä ja tämän vuoksi Retu joutui liian lähelle mm. ekaa linjaa. Tämän vuoksi jouduin avaamaan sen laukkaa liikaa linjan tokalle osalle, mistä saimme puomin. Oma moka siis, ihan sama juttu kuin Dumissa. Myös sarjalle kämmäsin lähestymisen ja jouduin pyytämään Retun eteen kohti b-osaa, josta myös puomi. Myös vika este tuli alas, sinne vielä surkeampi askel kuin edellisille! Pidin kuitenkin sijoitukseni kuudennessa paikassa vaikka virheitä tulikin se 12. Kaikki kolme parasta hyppäsivät vikan kierroksen joko puhtaasti tai yhdellä puomilla, joten vaikka olisin ollut puhdas, en olisi päässyt 5:ttä sijaa ylemmäs.

uusi huppu Just Dressagelta on ihana<3

Kokemuksena kisat olivat upea ja ennen kaikkea oli hienoa nähdä että Retulle ei ole henkisesti mitään ongelmaa hypätä noinkaan suurta rataa. On se vaan upea<3 Kiitokset myös Retun omistajille kun saan sillä kilpailla, noi hienoa hevosta tulee harvemmin vastaan! Myös hoitajat olivat isossa roolissa läpi viikonlopun, kiitos myös teille :)

Mukavaa tsemppiä loitte myös te kaikki lukijat jotka tulitte moikkaamaan :) Oli todella kannustavaa saada teiltä tsemppejä! Ja Retu kiittää myös kaikista kehuista, herrasmies kun on ;)

Ensi vuonna taas uudestaan. Tosin sitten onkin kaksi reissua kun kunkkarit on eri paikassa kuin mestaruus. Mutta sehän tarkoittaa vain tuplakivaa ;)



maanantai 21. syyskuuta 2015

Amateur Tour ja arvonta

Amateur Tour, täältä tullaan!

Joku saattoikin jo Instagramista huomata, että vaikeuksista huolimatta kvaalasin AT-Tourille! Lauantaina vuorossa olleet semifinaalit eivät todellakaan sujuneet ihan odotetulla tavalla. Hyppäsin Retulla 100cm, vaikka alunperin luokkana piti olla 110cm ja ratsuna Aku. Koska Aku ei ole nyt ollut hyppytreenissä normaalisti, vaihdoin ratsuksi jo aiemmin Retun ja päätin lähteä tavoittelemaan sen kanssa kvaalitulosta.

100cm kuulosti omissa korvissani meille hyvältä tasolta. Retu on kuitenkin mennyt jo sitä 110-tasoakin varmasti ja areenalle on hyvä vähän tiputtaa korkeutta - siellä kun on niin paljon katsottavaa ja mietittävää. Suurinosa tämän kauden luokistakin on mennyt metrissä nollana, joten siellä meillä on ihan oikeasti mahdollisuus myös taistella voitosta. Semifinaaleissa tulos oli kuitenkin kauden pohjanoteeraus. Tuloksena ensimmäisestä vaiheesta oli 8vp, molemmat pudotuksista kertyneitä virhepisteitä. Vaikka Retu tuntui verkassa oikein hyvältä, oli se radalla hirmu huolimaton. Itse sain sen tuotua hyviin paikkoihin ja mielestäni rytmikin oli kunnossa. Videolta suoritus näytti myös siistiltä ja juuri siltä miltä se tuntui - ihan hyvältä, hypyissä se voima vaan katosi.

Retu Kuninkaallisissa - metrikymppi ei tuntunu missään :D

Ensimmäinen virhe tuli heti kakkoselta, jossa puomi kolahti alas etujaloilla. Myös kolmonen kolahti ja nelonen kolisi myös alas. Vitonen, kutonen ja seiska sentään päästiin yli ilman kolinoita, mutta sarjan b-osa kolisi jälleen. Loppuradasta käänsin selkeästi pienempiä teitä aikaa säästääkseni, jotta sijoitus olisi AT-Touria ajatellen mahdollisimman korkealla.

Sijoitus riitti lopulta AT-Tourin kvaalipaikkaan ja ennen HIHSiä Retu saa ottaa kevyemmin. Se terävin napakkuus hypystä puuttui nyt aivan täysin vaikka hypyt olivat suoria. Retu on tehnyt kuitenkin nyt monta kisaviikonloppua putkeen, joten huilia se kyllä kaipaa. Tämä oli myös eka hypätty kerta hallissa sitten viime kevään, joten sekin tietysti saattoi olla osasyynä tarmottomiin hyppyihin. Retu on poikkeuksetta aina hypännyt ekan hallikisan huonosti, joten toivotaan parempaa onnea HIHSiin :)

Ennen HIHSiä teen yhteistyötä Jessica Timgrenin kanssa. Hän on Porsche Horse Shown yhteistyöblogga ja auttaa minua Amateur Tourille valmistautumisessa. Jessica pitää mulle mm. valmennuksen ennen Horse Showta sekä auttaa itse kilpailuissa! Lisäksi hän antaa neuvoja viimeisten viikkojen valmisteluihin ja treeneihin, aivan huippua!

Porsche Horse Show haluaa Jessican kanssa tarjota myös yhdelle lukijalle mahdollisuuden päästä mukaan valmennukseen. Osallistu siis kilpailuun jättämällä kommentti Jessican blogin kommenttiboxiin viimeistään 25.9.2015 klo 21.00 mennessä. Kerro kommentissasi, mikä on sinun paras Horse Show muistosi ja miksi juuri sinun pitäisi päästä mukaan valmennukseen. Kilpailuun voit osallistua myös Instagrammissa tägäämällä Jessican (@jmtimgren) jakamaasi kuvaan, jossa kerrot parhaan HIHS muistosi ja miksi juuri sinun pitäisi voittaa valmennuspaikka 25.9.2015 mennessä.

Voittajan valitsee Porsche Horse Shown tiimi. He keräävät osallistuneiden joukosta 5 parasta muistoa ja perustelua joiden kesken järjestetään äänestys Hippolan facebookissa, missä kuka tahansa voi äänestää omaa suosikkiaan 28.9-1.10 välisenä aikana. Eniten ääniä saanut henkilö voittaa itselleen valmennustunnin.

Voittaja julkistetaan 2.10.2015 ja hän pääsee omalla hevosellaan osallistumaan minun kanssa samalle valmennustunnille! Valmennustunti pidetään viikolla 41.

Retu kampaajalla juuri ennen h-hetkeä Ypäjällä

*Kilpailu on toteutettu yhteistyössä Helsinki International Horse Shown kanssa.*


Hei hei, Sakke

Hevosia tulee ja menee, niiltä opitaan se mikä opittavissa on ja sitten niiden on aika mennä. Nyt oli Saken aika päästä uuteen kotiin :)

Saken kanssa ehdottomasti tärkein oppini oli maltti. Se, että kolmivuotiaana maastoilimme lähes poikkeuksetta miltein jokaisen ratsastuskerran, ei ollut turhaa. Sen fyysisyys ja hahmotuskyky kehittyi maastoilun ansiosta niin paljon, etten olisi ikinä uskonut. Onneksi joku ääni mun sisällä tajusi vaan jatkaa maastoilua ja malttaa kenttätreenin kanssa.

Saksan reissun jälkeen olin päässyt sisään juoksutuksen saloihin. Kun palasin Niken luolta, mulla oli niin selkeä visio siitä, miten Saken kanssa etenisin, että oksat pois. Vaikka moni oli kanssani eri mieltä siitä, millaisia apuohjia pitäisi käyttää ja miten juoksutuksen kanssa pitäisi pitäisi tehdä, pidin silti suurimmaksi osaksi pintani ja jatkoin hyväksi oppimallani tavalla eteen päin. Juoksutin Sakke laukassa niin kauan, kunnes se meni vain myötälaukkaa. Ja tämän jälkeen se lähti paranemaan myös selästä.

Sakke karsinnoissa Ypäjällä keväällä

Kun tämän jälkeen työstin laukkaa selästä, sain puolestaan Kikolta kullan arvoisia vinkkejä siihen. Lisäksi sain taas muistuksen siitä, etteivät ne nuoret ole sokerista. Niitäkin täytyy välillä työstää enemmän ja taas pääsimme askeleen eteen päin laukan kanssa.

Sakke karsinnoissa Ypäjällä kevällä

Hyppytreeneissä apuna on ollut tuttu ja turvallinen Kirsi. Pääsääntöisesti olen tehnyt lähes kaiken kuitenkin yksin. Sakke hyppäsi kesän aikana kaksi kisaa ja sijoittui toisessa hienosti kakkoseksi. Saken kisojen ansiosta tuli myös kerrattua säännöt, nelivuotias kun saa mennä kisoissa vain yhden radan ;)

Kaiken kruunasi onnistunut Kunkkari-reissu joka olisi ollut täydellinen, jos Sakke olisi sijoittunut, mutta nyt jäätiin täpärästi juuri sijojen ulkopuolelle. Sakke hyppäsi kuitenkin elämänsä isoimmat esteet noinkin vaikeassa paikassa hienolla fiiliksellä, joten tyytyväinen sai olla.

Saken kanssa on ollut ilo työskennellä ja olen todella onnellinen että se sai tekevän ja ammattitaitoisen kodin. Tässä hevosessa on niin paljon laatua ja kapasiteettia että sen kehittyessä se riittää ihan mihin vaan. Toivotan Sakelle ja uudelle perheelle kaikkea hyvää tulevaan :)

Sakke Ypäjällä laatuarvostelufinaalissa

Sakkea vielä enemmän jää kaipaamaan Aapo, Saken bestis <3

torstai 17. syyskuuta 2015

Hieman erikoisempaa estettä

Kaikki jotka seuraavat mun Instagram-tiliä (@pikkkis) tietävät, että näistäkin kuvista on jo hetki aika. Koska kirjoitettavaa olisi vaikka kuinka paljon, en oikein saa postauksia ulos oikeassa tahdissa. Instan kautta pysyy kuitenkin siis reaaliajassa kaikesta jos niin haluaa :)


Roosalla suoritettujen hyppyjen jälkeen päätin laittaa Rosan neuvojen mukaisesti Aapolle vähän erikoisempaa estettä nenän eteen. Aloitin hypyt tietysti ihan maapuomeilla ja puomiesteillä, mutta viimeiset hypyt otin näille erikoisemmille esteille :)


Aapo hyppäsi puomiesteitä mun mielestä tosi rennosti, ainut jännitys oli tuo yllä näkyvä sinivalkoinen puomi, josta ei ekalla kerralla voinut ravata yli vaan oli pakko siirtyä käyntiin ja ihmetellä :D Muut alkuverkan hypyt sujui hyvin ja pääsin aloittamaan erikoisemmat esteet.

Harmillisesti lankusta josta aloitin, ei ole kuvaa. Joku on kuitenkin täällä blogin puolella aiemmin varmasti nähnyt valkoisen Hippola-lankun :) Se oli Aapon ensimmäinen kosketus erikoisesteisiin. Tulin ensin tietysti ravissa ja istuin alas ennen hyppyä sekä levitin hieman käsiä Rosan neuvojen mukaisesti. Aapo oli menossa hyvin keskelle estettä ja vaikka se hieman katsoikin sitä korvat tötteröllä, lähti se hyppyyn varmasti. Hyppy, oli tottakai, erittäin iso ja mulla oli taas ihan apina olo kun koitin pysyä kyydissä. Tultiin monta toistoa ravissa ja vasta kun heppa rentoutui hypyissä aloitin lähestymiset laukassa. Kaikki sujui kivasti ja Aapo oli tosi reipas!


Tämän jälkeen olikin vuorossa tuo yllä näkyvä portti. Sinne tulin samalla tavalla ensin ravissa ja sainkin yllätyksekseni huomata, että Aapo ei ollenkaan jännittänyt sitä ja teki rennompia hyppyjä sinne kuin valkoiselle lankulle. Kaikki uudet esteet ylittyivät siis mallikkaasti ja Aapo sai mielettömästi kehuja <3

Testissä Back on Trackin niskasuoja

Hallelujah ja kiitos Back on Track Suomi!

Tässä postauksessa sivusin ohimennen BoT:lta saatua niskasuojaa. Mietin silloin, oliko sen ensimmäisen käyttökerran aikana koetut ratsastukselliset huomattavat edistysaskeleet Aapon kanssa sattumaa vai tämän huikean tuotteen ansiota. Nyt jo hyvän aikaa tuotetta testanneena voin kertoa, että tämä tuote on ihan oikeasti ihmeellinen ja todella toimii. Tai no, kuka nyt koskaan voi sanoa että mikä on sattumaa ja mikä ei, mutta ainakin tämän tuotteen kanssa tähdet todella ovat olleet sitten kohdillaan..


Sain tämän tuotteen testiin siis jo viisi viikkoa sitten, mutta tästä ajasta Aapo on ollut yli kolme viikkoa lomalla. Lähtökohta oli siis se, että otin Back on Trackin tyyppeihin yhteyttä ja kysyin, olisiko heillä mahdollisesti suitsien niskaremmiin jotain padia. Aapolla hankautui niskasta karvat helposti irti ja muutenkin sen niska oli ratsastuksessa kovin jäykkä, joten ajattelin että niskahihna saattaa olla aika paineisen tuntuinen. Sainkin heiltä vastauksen että tuollainen niskasuoja löytyisi ja että se kolahtaisi postiluukusta pikimiten. Huippua!

niskasuoja on sen verran muhkea, että laskin itse poskiremmejä reiällä alas

Kun sain niskasuojan postissa kotiin muutama päivä myöhemmin, raahasin sen saman tien tallille ja laitoin sen suitsiin kiinni. Aapohan ei tuohon päivään mennessä ollut osoittanut minkäänlaista merkkiäkään niskan rentoutumisen ja peräänannon suhteen. Liinassa se liikkui kyllä apuohjilla pyöreänä, mutta ratsastuksessa se liikkui vain pitkällä kaulalla. Tuona päivänä, kun meillä oli niskasuoja käytössä tapahtui kuitenkin jotain aivan ennenkuulumatonta.

Olin alkuverkannut Aapon ja jäin työstämään sitä kevyessä ravissa ympyrälle ideana saada se hyvin sisäjalan ympäri ja jopa vähän väistmään sitä. Sitten yhtäkkiä, naps vaan, hän tuli tuelle ja liikkui sen jälkeen molemmat suunnat aivan pyöreänä kohti tuntumaa.. Seuraavalla ratsastuskerralla se aloitti taas ihan pyöreänä ja kulki ihan oikein päin myös laukassa. Olin ihan ällikällä lyöty.

Ja joka kerta tämän jälkeen se on liikkunut ihanan rennosti ja tosi kivasti tuella, niin sileällä kuin esteillä. Paitsi eilen. Olin ottanut suojan irti pesua varten, koska halusin putsata sen kunnolla hikoilujen jälkeen. En edes ajatellut että sen pois ottaminen aiheuttaisi noin ison muutoksen hevosessa. Ilman suojaa Aapo oli paljon jäykempi niskastaan ja ei asettunut yhtään niin hyvin vasemmalle kuin aiemmin. Vaikka se liikkui ihan oikein päin, ei se silti ollut läheskään niin hyvä ratsastaa kuin muina päivinä.


Tänään laitan sen taas paikoilleen, saa nähdä miten käy ;) Ja uskon kyllä että nämä kaikki asiat ovat myös ihmisen omasta psyykkeestä kiinni, mutta niin kuin aiemmin jo totesin, ovat tähdet ja psyykkeet ja kaikki muut asiahaarat saaneet olla aika hyvin kohdillaan kun näin perusteellisesti on asioita tapahtunut juuri noina hetkinä niin hyvässä kuin pahassa..

Back on Trackin porukka ei ollut yhtään ihmeissään mun kokemuksista - he ovat kuulemma kuulleet näitä tarinoita paljon. Jos tämä kaikki Aapon liikkumisen paranenminen oli tuon niskasuojan ansiota, joka muuten maksaa 31e, niin olipas aika upea juttu. Toki kun se edistää verenkiertoa welltex-kankaan vuoksi ja peittää sekä atlas- että axisnikaman ja ylettyy pidemmälle kaulanikamiin, edesauttaa se niska-alueen renoutumista huomattavasti.

Nyt jatketaan siis vaan tuon suojan käyttöä ja koitetaan seuraavaksi löytää herrale uusi satula. Kaverin säkä ei mahdu hypyissä oikein mihinkään satulaan ja karvat meinaavat sieltäkin lähteä livohkaan. Tänään suuntaan siis satula.comiin ja otan lastillisen satuloita testiin!

Loppuun vielä lyhyt video Aaposta ja sen liikkeestä padin kanssa :)



*yhteistyössä Back on Trackin kanssa*

tiistai 15. syyskuuta 2015

Aapon ekat hypyt muualla

Aapo kävi tekemässä juuri ennen Kemiön kisoja elokuun alussa ensimmäiset hypyt myös vieraassa paikassa. Otin reissuun matkaan myös Retun ja matka taittui kohteeseen ihan kävellen. Aapon koti sijaitsee muutaman kilometrin päässä Ruutsaloilta ja matkan pääsee kävelemään turvallisesti leveää hiekkatietä pitkin. Ratsastin itse Retun pelipaikalle ja ihana Tuke oli auttamassa ja talutti Aapon sinne Retun perässä. Menomatka sujui todella hyvin ja Aapoa ei paljon hätkäyttänyt ne muutamat autot jotka ohi ajoivat.

Ruutsaloilla Rosa oli juuri lopettanut edellisen tunnin ja pääsin Retun kanssa heti verkkailemaan. Aapo odotteli kiltisti Tuken kanssa. Välillä kaksikko käveli, mutta Aapo seisoi niin nätisti että suurimmaksi osaksi kaverit katselivat Retun menoa.

Kun Retu oli hypätty valmiiksi, juoksautti Tuke Aapoa muutaman kierroksen, minkä jälkeen kipusin itse kyytiin. Aapo meni tosi nätisti heti alusta asti ja Rosa kehui sitä ryhdikkääksi ja fiksuksi :) Olin niin tyytyväinen päätökseeni viedä se heti muutaman kotona hypätyn kerran jälkeen muualle, näin se oppi alusta asti siihen, että tilanteet ja paikat muuttuvat.

Ravasin ja laukkasin kevyesti molempiin suuntiin, jonka jälkeen kävelin pitkin ohjin muutaman kierroksen. Tämän jälkeen aloitimmekin suoraan HYPYT! Tähän mennessä olin aina aloittanut puomeilla, mutta Rosa laittoi meille suoraan ristikon. Lähestyin ristikkoa ravissa ja Rosa pyysikin mua istumaan alas ennen ristikkoa ja hieman levittämään käsiä leveämmälle, jotta ne loisivat tukea ja estäisivät ajatuksia ohijuoksusta :) Tein työtä käskettyä ja muutamat ensimmäiset hypyt olivatkin aika isoja. Toistettiin ravissa tätä isojen hyppyjen jälkeen vielä pari kertaa ravissa, jolloin hypyt rentoutuivat.

Yhtä kamikaze loikkaa lukuunottamatta hypyt sujuivat tosi hyvin. Aapo teki nätisti kaiken mitä pyydettiin ja päästii hyppäämään kahta estettä jo peräkkäin :) Alla videolla muutamat hypyt. Rosa neuvoi pitämään esteet vielä jonkun aikaa pienenä, mutta erikoisesteet saisi kuulemma ottaa treeniin mukaan nopeammin koska Aapo on niin hyvin menossa kaikesta yli.

 

maanantai 14. syyskuuta 2015

Tuomarinkylä 23.8

Hilda ja Retu pääsivät hyppäämään Tuomarinkylään kansallista suokkiluokkaa useampi viikko sitten. Hilda hyppäsi alle 90cm verkkaluokan ja Retu hyppäsi metrin perään vielä avoimen 110cm kunkkareita valmistelevana luokkana.

Hilda oli tuntunut edellisellä viikolla treeneissä ihan hyvältä. Tein sen kanssa kotona muutamia vinohyppyjä ja treenasin pystyjä - ne kun ovat viime aikoina kolahdelleet alas useammin kuin okserit. Kisoissa poni oli verkassa oma itsensä. Se hyppäsi tarkasti ja oli tosi rento.

90cm radalla meillä oli hieman harvinaisempi arvostelu, nimittäin ihanneaika! Tarkoituksena oli siis päästä ratamestarin asettamaan ihanneaikaan. Todellakin helpommin sanottu kuin tehty! Etenkin ponilla. Itse teinkin päätöksen mennä yhden esteen edestä hieman lyhyemmän tien jotta aikaa ei kuluisi liikaa. Tämä oli loppujen lopuksi kuitenkin virheellinen valinta sillä alitin ihanneajan melkein 3 sekunnilla! Oma aikani oli sen verran kuitenkin lähellä oikeaa että sijoituimme nollaradallamme lopulta kuitenkin luokassa neljänsiksi :)

c. Suvililja

Ysikympin jälkeen verkkasin Hildaa vain vähän suokkien Prix de Hipposta varten. Rata oli sen verran massiivinen että mietin miten Hildan mahtaa käydä mutta upeasti se taas tsemppasi koko radan! Harmittavat ja hieman turhat virheet tulivat sarjan a-osalta jonne en saanut jätettyä tarpeeksi tilaa ja viimeinen askel meni liian kiireiseksi ja puomi kolisi alas. Sarjalta jatkettiin linja punaiselle lankulle, jossa poni Antin sanoin "lopetti hyppäämisen kesken" ja otti sieltä takajalka virheen. Luulen, että poni hahmotti esteen vähän huonosti - se oli rakennettu kohti rojukasoja ja lähes jokainen hevonen tiputti sen. Tämän jälkeen poni hyppäsikin jo niin paljon että kyydissä oli taas pysymistä :D

c. Suvililja

Retu taas teki tässä luokassa tosi varman nollan. Verkassa se oli ihan äärettömän vino ja radallakin se jäi muutamalla okserilla aivan liian vinoksi. Pääsin sen kanssa kuitenkin hyviin paikkoihin ja se hyppäsi helposti kaikki tehtävät. Uusinnassa ratsastin ihan tosissaan voitosta mutta viimeiselle linjalle Retu ei kääntynytkään ihan niin hyvin kuin yleensä. Menetin siellä kallista aikaa ja hävisin Sennille niukasti voitosta. Toka sija tottakai lämmitti mieltä mutta voitto olisi ollut kuitenkin voitto ;)

Seuraavaa luokkaa jouduttiin odottamaan yli tunti, mutta starttasin Retun kanssa onneksi heti alussa ja odotteluaika ei venynyt ihan hirveäksi. Verkassa Retu oli nyt paljon suorempi. Se oli mielettömän rento ja teki tosi upeita hyppyjä. Ja kerrankin se sama fiilis jatkui myös radalle! Ykköselle hyvä paikka ja hieno hyppy. Kakkoselle jouduin avaamaan askelta vähän turhan paljon kaarteesta ja saatiin sieltä takajalka virhe, kolmonen, nelonen, vitonen ja kutonen aivan superisti. Fiilis oli sairaan hyvä! Vika linja oli pysty-okseri 18m varustettuna. Jäin laukkaamaan kaarteesta ulos liian vähän ja vaikka pääsin seiskasta ihan hyvin yli, ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin jatkaa isosti neljällä okserille ja ottaa sieltä puomi. Mutta ne kaksi puomia on mun puomeja ja mä tiedän että pystyn jättämään ne pois kun keskityn itse vielä tarkemmin ja maltan jatkaa kaarteista ulos. Olin paljon tyytyväisempi siihen kympin rataan kuin metriin, Retu oli niin paljon suorempi ja paremmin "mun kanssa".

P E I K - PEIK PEIK PEIK

"Thomas von Rettig, är du redan svettig?"

Anteeksi mitä?! Thomas, ootko jo hikinen? Kyllä, luit aivan oikein. Meillä oli jos jonkinmoisia huutojan ja monella eri kielellä. Ja kuinka niin meillä? No Peik´s Teamin huutosakilla tietty!

Elettiin 2000-luvun alkua ja mulla oli ikää reilut 10-vuotta. Olin lähtenyt mukaan Ratsastuskouluoppilaiden mestaruuskisoihin kannustamaan muita kavereita, koska äidiltä ei tullut lupaa osallistua kulusyistä itse kilpailuihin. Ratsastuskilpailuissa pärjäämisen ohella meillä tallin junnuilla oli yhteinen, lähes yhtä suuri tavoite - nimittäin voittaa huutosakkikilpailu ja sen myötä kaikille liput seuraavan vuoden Horse Showhun.

Tuohon aikaan se oli kuulkaas iso palkinto. Meitä oli huutosakissa ainakin 20 ja tuolla kokoonpanolla suunniteltiin joka vuodeksi aina uusi koreografia ja huutoja. Suunniteltiin huutoja ja treenattiin yhdessä monta viikkoa ennen kisoja - ja usein vielä paikan päällä keskellä yötä...

C. Liisa Heikkinen

Pahimmat vastustajat olivat, ketkäs muutakaan kuin Siili ja VUR. Noilta kouluilta oli kasassa aina iso joukko huutajia ja kisaan valmistauduttiin ainakin yhtä kauan kuin meillä. Kilpailu oli kovaa.

Muistan ainakin itse edelleen kuinka jännitin sitä, että muistaisinko koreografian ja kaikki huudot. Kun jotain sillon junnuna oli päätetty (eli voittaa ne liput) niin muu lopputuloshan ei missään nimessä ollut hyväksyttävää, joten kaiken oli mentävä nappiin.

Sen verran sisukkaita me ilmeisesti oltiin kaikkinen muuveinemme ja huutoinemme että lopulta se pääsy sinne Horse Showhun ja huutosakkien "finaaliin" napsahti. Tuona vuonna sinne pääsi siis kaksi huutosakkia ja me kilpailimme arenaalla toisiamme vastaan seuraavan vuoden lipuista. Millään en muista kuka se toinen joukkue oli, mutta se ei ehkä ole se pääpointti tässä tekstissä. Voittajajoukkue kuittasi itselleen muistaakseni huimat 50 lippua seuraavan vuoden Horse Showhun!

Areenalle olimme tehneet rekvisiitaksi kaksi upeaa banderollia sekä pompomit. Päällä meillä taisi osalla olla myös tuollaiset kuvassa näkyvät mustat jätesäkit, joissa oli kirjaimet P, E, I ja K ja osalla valkoiset t-paidat johon oli painettu ITSE KRG:n logo. Pompomit oli tehty - mistäs muustakaan kuin valkoisista muovikasseista.. :D Noh, ainakin mielikuvitusta riitti ja kaikki olivat tiimiasuissa saman näköisiä :)

Areenalle meillä oli ihan speciaali koreografia. Se oli todella pitkä ja sitä oli hiottu viikkoja. Kaikki menikin esityksessä aivan nappiin ja muistan vieläkin kuinka iho meni ihan kananlihalle siitä kun aploodit olivat niin suuret... Loppu olikin kiinni samassa näytöksessä esitettävistä huudoista sillä myös toinen joukkue esiintyi hyvin.

Meillä oli katsomossa varatut paikat toimitsijan puolesta ja koko näytöksen ajan huusimme sieltä ratsukoille kannustushuutoja. Kyseessä oli joku verryttelyluokka GP:tä ja World Cupia varten, joten mukana oli myös kansainvälisiä tähtiä. Meillä oli porukassa sen verran kielitaitoisia tyyppejä, että oltiin viksuina keksitty huutoja kolmella kielellä. Huutoja raikui ilmoille siis suomeksi, ruotsiksi ja englanniksi. Osa ratsastajista oli selkeästi iloisia meidän huudoista mutta toisista näki, että he keskittyivät niin paljon itse suorituksen aloittamiseen, etteivät huudot aiheuttaneet heille minkäänlaista reaktiota.

Kokonaisuudessaan koko reissusta jäi minulle ihan huikea fiilis. Katsomot olivat täydet, kaikki huudot raikuivat ympäri hallia ja saimme paljon kehuja tiimityöstämme. Vielä iloisemmaksi meidät tietenkin teki se, että lopulta myös voitimme ne liput seuraavan vuoden HIHSiin!

Vuosi kului ja oli jälleen aika lähteä areenalle voittolippujen siivittämänä. Tuona vuonna mukana showssa oli myös tallimme poniratsastajia tuntiponeilla kilpailemassa knock out-luokassa. Tässä kilpailumuodossa on siis kaksi identtistä rataa ja se joka suorittaa radan virheittä ja nopeiten, pääsee aina seuraavalle kierrokselle. Lopulta on vain kaksi jäljelä ja toinen heistä arvatenkin voittaa. Olin itse sen verran kokematon vielä tuolloin, että taitojen puolesta en olisi voinut siellä kilpailla, mutta silloin päätin mielessäni, että joskus myös minä olisin tuolla. Kilpailuviettini oli silloin jo niin kova, että hinku päästä isolle areenalle heräsi tosissaan henkiin.

Tänä vuonna se sitten on mahdollista. Nimittäin jäähallille ja Helsinki International Porsche Horse Showhun pääseminen! Olen ilmoittautunut mukaan AT-tourille ja ensi viikonlopun semifinaaleissa jaetaan paikat jäähallin kilpailuun. Olin alunperin ajatellut lähteväni kisaan mukaan Akulla, mutta sen sairastelujen myötä (tulossa oma postaus) päätin viime metreillä vaihtaa ratsukseni Retun. Yksi pienen tytön unelma on siis entistä lähempänä toteutumista.. Monta haavetta on jo käynyt toteen tämän vuoden aikana mutta tämä kruunaisi kyllä kaiken.

Nyt sitten vain sormet ja varpaat ristiin ensi viikonlopun suhteen, toivottavasti paikka aukenee!

*teksti on tehty yhteistyössä Helsinki International Porsche Horse Shown kanssa*

keskiviikko 9. syyskuuta 2015

Ypäjä. Day 3. Askellajeja, Estekoetta ja mestaruutta.

Lauantai aamuna urakka alkoi Tuikkeen kanssa 5-vuotiaiden estepuolen laatuarvostelulla heti aamulla klo 8.00. Arvostelu oli siirretty pahojen sadeodotusten takia Haimihalliin, mikä oli vähän sääli, mutta ymmärrän että järjestäjä halusi säästää arvostelukentän pohjaa nelivuotiaita varten. Olin kahdeksan ryhmässä neljäs ratsastaja ja hetken aikaa luulin saapuessamme verkkaa vasta klo 8, että olemme pahasti myöhässä kun kaksi oli mennyt jo. Oikeasti sinne olikin siirretty muita aikataulullisista syistä, joten verkka-aikaa jäi sitten oikein hyvin.

c. Rauhalan Talli, Sakke verkkaa askellajikoetta varten

Tein Tuikkeen kanssa aika maltillisen määrän hyppyjä verkassa, mutta viimeiset kaksi hyppyjä tein isoina. Laatuarvostelun esteosuuttahan olen mennyt aiemmin Hildalla ja silloin esteet olivat todella pieniä sarjan b-osaa lukuunottamatta. Nyt kaikki esteet olivat isommalla kierroksella sen 90cm ja molempia oksereita sekä linjalla että sarjassa nostettiin reiluun metriin saakka. Verkassa oli siis pakko mennä muutama isompi, jotta ne eivät radalla yllättäisi.

Radalla sai ottaa haluamansa määrän verkkahyppyjä ekalle okserille, mutta itse tein vaan yhden koska Tuike tuntui niin hyvältä. Sen jälkeen tultiin jo rata. Okseri, pitkä tie pystylle, kaarteen läpi linjalle jossa oli välissä 21m ja ekassa pystyssä lankut alla. Sieltä tehtiin suunnan muutos diagonaalilla ja hypättiin porttipysty. Viimeisenä vielä kahden askeleen sarja johon pyysin meille väliksi 9,5m.

Tuike teki ekan kierroksen oikein hyvin. Se hyppäsi varmasti erikoisesteet ja vaihtoi laukkoja esteiden päällä. Sain vaikuttaa siihen hyvin ja esteet nousivat. Tokalla kierroksella se teki virheen sarjan b-osalle, mutta korjasi toisella kierroksella. Esteitä nostettiin vielä kerran ja nyt ne okserit olivat jo todella isoja Tuikkeelle. Teinkin vikan kerran sen 21m linjan viidellä laukalla ja sain siitä lopuksi tuomareilta kiitosta - osasin esittää ponin laukkaa ja toin siitä hyvin parempia puolia esille. Sarjaväli jäi tuolla estekorkeudella hieman ahtaaksi lopulta, joten jouduin ottamaan Tuikkeen aika lähelle a-osaa, jotta se hyppäisi b-osan puhtaasti. A-osalta tulikin kolautus, mutta b-osa ylittyi hienosti.

c. Rauhalan Talli, Kapsu näyttää niin iloselta :)

Arvostelu oli mielestäni hyvin linjassa. Kokoonsa nähden hyvä kapasiteetti, mutta säkä saisi nousta hypyissä enemmän. Numeroina tekniikka 7, kapasiteetti ja laukka 7,5 ja ratsastettavuus ja yheteistyöhalukkuus 8. Sain myös siis kehut hyvin esitetystä sekä valmistellusta hevosesta :) Tuike oli väliaikatuloksissa esteiden jälkeen sijalla 9/45.

Suoraan Tuikkeen selästä suuntasinkin Kapsun luo jonka tytöt olivat jo laittaneet valmiiksi. Meillä oli Kapsun kanssa ohjelmassa vain yksi luokka, 80cm. En kerennyt kävellä rataa, mutta katsoin sen kulun muutaman ratsukon ratojen läpi. Arvostelu oli A20, mutta itse päätin vain ratsastaa rauhassa koska Kapsulla on niin vähän kokemusta vielä radoilta.

c. Rauhalan Talli, Kapsu reippaana radalla

Verkassa Kapsusta huokui pieni väsymys - se ei jaksanut ylläpitää laukkaa kurveissa koko aikaa ja se selkeästi varoi hieman märkää pohjaa. Radalla se kuitenkin tsemppasi, vaikka tippuikin kohti ykköstä raviin. Kakkoselle päästiin hyvin, mutta kolmoselle Kapsu unohti jalkansa ja otti sieltä puomin. Loppu rata sujui hieman vaihtelevissa merkeissä. Osalle esteistä Kapsu antoi ratsastaa mielettömän hyvin ja tuli super hienoja hyppyjä, mutta osalle se katosi hieman vielä pois alta ja teki vähän selättömiä hyppyjä. Kuitenkin tähän tekemiseen olin Kapsun osalta tyytyväinen, se olisi voinut olla paljon haastavampikin. Nyt näin että se haluaa hypätä ja tehdä parhaansa, eikä se jännity pahasti kisatilanteessa. Uskon että talven aikana saan treenattua Kapsusta oikein hyvän ja tavoittena ensi kaudelle on Hippos metrit, ainakin ;)

c. Rauhalan Talli, Kapsu vikalla esteellä

Sitten tosihommiin pääsi Sakuri. Vuorossa oli 4-vuotiaiden askellajikoe jossa arvosteltiin samassa rakenne. Verkkasin Saken kevyesti kaikissa askellajeissa läpi ja se tuntui aika hyvältä. Oikeaan laukkaan olisin kaivannut enemmän napakkuutta, mutta se rikkoi sitä nyt niin helposti ristille, että oli pakko tyytyä vähempään.

Radalla menimme kolmen hevosen jonossa suoria linjoja sekä diagonaaleja temponvaihdoksilla kaikissa askellajeissa. Ravissa Sakke tuntui tosi hienolta ja liikkui hyvin. Laukassa vasemmalle se oli myös hyvä mutta oikealle vähän ponneton. Muutama vaihtokin harmillisesti tuli, mutta arvostelun perusteella tuomari ei niitä huomannut. Käynti oli yllättävän hyvää ja Sakke saikin siitä 7,8! Muut pisteet olivat ravi 8, laukka 7,7, tyyppi 8, pää kaula ja runko 8 sekä jalka-asennot ja liikkeiden säännöllisyys 7,5.

Mestaruuden eka osa

Tyyppi ja rakenne arvosteltiin siis maasta käsin taluttaen. Sakke joutui siis heti askellajikokeesta suoraan tuomarien eteen ja oli ihan nuutunut. En saanut sitä millään seisomaan ryhdikkäästi ja kun piti lähteä kävelemään pois päin tuomarista niin jouduin raahaamaan laamaa nimeltä Sakke perässäni. Se ei olisi halunnut edes kävellä eteen, saatika ravata kun se hetki tuli. Se ei vaan siirtynyt raviin vaikka kuinka huiskin raipalla ja maiskuttelin. Lopulta sitten hutkaisin niin lujaa että Sakke potkaisi taakse ja lähti jyräämään mun yli ja lopulta se pääsi vapaaksi. Onneksi se juoksi vain aidan viereen eikä esimerkiksi sen yhden orin luokse, siitä ei olisi hyvä seurannut.. Kun yritettiin uudestaan juosta, kysyin saisinko ottaa Hannin mukaan ja sain siihen luvan. Hanni juoksi sitten piiska perässä mutta ei Sakke sittenkään meinannut siirtyä raviin. Vasta toisella yrittämällä saatiin se laama liikkumaan. Kun juoksin takaisin kohti tuomareita yritti Sakke taas lähteä jyräämään kavereiden luo, mutta tällä kertaa sain sen pidettyä aisoissa. Ihan pikkusen hävetti Saken käytös.. Se on aina ennen juossut todella hyvin ja nyt se ei mennyt mihinkään. Todennäköisesti se oli vähän väsynyt ja se olisi halunnut vain kavereiden luokse, mutta ei sen nyt olisi noin tarvinnut possuilla.

Onneksi tuo episodi ei vaikuttanut arvosteluun. Sakke jatkoi esteosuuteen seistemänneltä sijalta :)

Sarjan a-osa

Iltapäivällä sainkin sitten jännittää kun oli Retun mestaruuden vuoro. Rata oli melko pieni ja siinä oli vain kaksi kunnon tehtävää. Toinen oli 2-3 väli mihin tuli 6 laukkaa ja toinen oli okserilta sarjalle minkä pystyi tekemään kuudella tai seitsemällä. Muuten oli vain yksittäisiä esteitä. Rata oli kuitenkin pitkä, 11 estettä ja arvostelulla AM5, eli erillinen uusinta kaikkien nollien suhteen.

Verkkasin Retun Johkun kanssa ja Retu tuntui hyvältä. Tehtiin tosi vähän hyppyjä ja pääasia oli vain pitää Retu suorana. Radalle pääsin pienessä jännityksessä, mutta ei mitään paniikkeja niin kuin viime vuonna :D Mä jännitän usein niin paljon tollasia tärkeitä kisoja että meinaan unohtaa hengittää ja tärisen vaan kun laitan ittelleni niin kovat paineet suorittamisesta. Nyt kuitenkin kaikki oli mulle niin selvää, ettei tarvinnut jännittää.

Vika este ekalta mestaruusrundilta - vähän kaukaa ;)

Ykköselle tulin hyvin, 2-3 linja myös hyvällä rytmillä ja samoin 4 ja 5. Kutoselle Retu tuntui hyvältä, mutta mm. videolta näkee, että laukan rytmi on aavistuksen liian nopea ja sen vuoksi saimme okserin etupuomilta virheen. Koitan saada teille videon vielä julki myöhemmin :)

Retu mestaruuden ekassa osassa

Se yksi puomi jäikin radan ainoaksi. Loppurata sujui hyvin ja olin Retuun niin tyytyväinen. Helposti se rata olisi voinut olla nolla, mutta se nyt on aina mahdollista ;) Retusta jotenkin vaan huomasi miten se oikeasti tsemppasi nyt enemmän kuin koskaan, se oikeasti halusi taistella ja olla varovainen <3

Toiselle päivälle lähdimme siis sijalta 7, mutta pisteitä oli vain se 3,5. Tässä vaiheessa siis oikeastaan melkein kaikki olivat yhden pudotuksen päässä toisistaan, mikä loi paljon jännitystä tokalle päivälle!

c. Rauhalan talli

Starttien jälkeen kaikki hepat pääsivät vielä iltakävelylle ja saivat ansaitut hoidot. Retun jalat mm. kylmättiin joka päivä kaksi kertaa ja se sai yöksi jalkaansa aina BoTit :)

lauantai 5. syyskuuta 2015

Ypäjä. Day 2. Vesihirviö ja muuta mukavaa!

Aloitetaan tokan päivän kertaus Sakesta. Nuorukaiselle olisi ollut tarjolla helppo c koulupuolelta, mutta mielestäni neljä päivää peräkkäin ohjelmaa on nelivuotiaalle liikaa. Emme siis olleet ilmoittaneet Sakkea mihinkään luokkaan vaan päätimme antaa sille relan maastopäivän. Sakella on myös lavat olleet tosi jumissa joten päätettiin vähä koittaa irrottaa niitä isolla laukalla maastossa.

c. Rauhalan talli

Maastossa käytimme tietenkin hyödyksi veden. Koska meillä ei kotona oikein ole mitään helppoa veteen tutustumis paikkaa, päätimme viedä Saken tutustumaan Ypäjän pieneen veteen. Sakke meni veteen toisen hevosen perässä heti tosi rohkeasti ja yksin heti seuraavalla kerralla :) Kun päästiin käynnissä vesi helposti, tultiin ravissa pari kertaa läpi. Sakke meni oikein hyvin koko ajan ja päätettiin tulla vielä laukassakin. Laukassa Sakke päätti sitten että siitä vedestä pitää hypätä yli eikä laukata, joten mentiin ihan mega isolla loikalla rannalta keskelle vettä ja sieltä taas hypyllä rannalle :D Eli innarina koko vesi :D Noh, ainakin Sakke oli rohkea :)

c. Rauhalan talli

c. Rauhalan talli

Vesileikkien jälkeen laukattiin ja käveltiin polkuja pitkin, Sakke tykkäsi kyllä kovasti. Ypäjällä on vaan niin mielettömät maastot (enkä varmaan ole edes käynyt missään parhailla paikoilla) että ne täytyy aina tilaisuuden tullen kyllä hyödyntää!

c. Rauhalan talli

Saken jälkeen Kapsu pääsi kouluradalle. Luokkana oli nyt helppo b3. Verkkaan mennessäni huomasin että alaturpis oli jäänyt tytöiltä talliin ja jouduin lähettämään tytöt kiireen vilkkaa hakemaan sitä. Koska olin varannut verkkaan tosi vähän aikaa, sain alaturpiksen vasta juuri ennen kuin pääsin radalle. Kapsu vähän stressaantui tästä, mutta sen verran se aukoi suuta, etten halunnut jättää sitä kuitenkaan laittamatta. Radalla Kapsu sitten heitti heti alkutervehdyksen jälkeen kielen väärälle puolelle kuolainta ja olikin koko radan aivan yliherkkä edestä ja hidas jalalle. Sen mukaan mitä vain pystyin ratsastamaan niin koitin ratsastaa, mutta etenkin laukassa oli paljon hankaluuksia.. Mitään rikkoja ei kuitenkaan tullut ja sain prosentteja hieman yli 60. Kapsu olisi voinut mennä paljon paremmin mutta näin käy aina välillä. Se on sen verran herkkä kaveri, että tuollaiset viime hetken muutokset eivät vain sovi sille. Olisi saattanut olla parempi ratkaisu mennä ilman, mutta näin nyt tälä kertaa.

c. Rauhalan talli

c. Rauhalan talli

Kapsu piti sitten muutaman tunnin lepoa ja välissä se pestiin ja loimitettiin hyvin. Päivän toinen rupeama oli 80cm, eli Kapsun elämän toinen estekisa :) Rata oli kyllä Kapsulle tosi haastava, oli paljon erikoisesteitä ja kaarevia linjoja. Kapsua on vielä vähän vaikea kääntää esteillä, joten nuo kaarevat linjat ovat meille haastavia.

c. Rauhalan talli

Verkassa sain kuitenkin hepan kanssa hyvän fiiliksen ja päästiin radalle tosi hyvällä mielellä :) Perusrata olikin itseasiassa tosi hyvä ja olin niin ylpeä Kapsusta kun se hyppäsi kaikki pelottavat esteet ja vielä puhtaasti! Toisessa vaiheessa Kapsu hyppäsi vähän läpi ekasta pystystä vähän syyttä ja seuraavalle okserille en oikein löytänyt sopivaa paikkaa ja sieltäkin tuli puomi. Tulos siis 0/8 ja TAAS eka ei sijoittunut :D Toinen 0/8 oli hivenen nopeampi.. Kapsuun olin kyllä niin tyytyväinen, se teki hommansa paljon odotettua paremmin :)

c. Rauhalan talli

c. Rauhalan talli

c. Rauhalan talli

Sitten olikin vuorossa Rekkuboy. Päätin hypätä Retulla verkkaluokan ennen mestaruuksia. Halusin meille molemmille hyvän mielen ja se kyllä saatiin! Verkassa Retu toimi ihan superisti ja radalla sama vire jatkui :) Arvostelu oli A20 ja olin päättänyt ratsastaa rauhassa mutta melko pienillä teillä. Retu teki tosi hienon ja relan radan, itse tein ainoastaan yhden pienen lähestymisvirheen sarjalle. Jouduin vähän levittämään sitä sitten sarjavälissä mutta puomit onneksi pysyivät ylhäällä :) Lopputuloksissa olin toka, jee!! Kaikki meni siis ihan nappiin ajatellen mestaruuden ekaa osakilpailua :)

c. Rauhalan talli

c. Rauhalan talli

Illalla vielä kävellytettiin kaikki hevoset ja hierottiin Retuun Arnikat ja venytettiin Sakke. Taas oli päivä pulkassa ja saikin alkaa jännittämään Saken askellajeja ja Retun mestaruutta :)

c. Rauhalan talli

Lauantaina vuorossa on siis Saken askellajit, Tuikkeen esteosuus, Kapsun esterata 80cm ja Retun eka osa mestaruudesta :)

c. Rauhalan talli

torstai 3. syyskuuta 2015

Ypäjä. Day 1. Ensimmäiset ei sijoittuneet

Noniin. Ensimmäinen Ypäjä päivä on paketissa. Aamulla lähdettiin Kapsun kanssa matkaan jo klo 5.30 ja herätyskello soi siis jo ennen klo 4. Kun kamat ja heppa olivat autossa suuntasimme traikun kohti Ypäjä cityä.



Ypäjälle saavuimme jo ennen kahdeksaa ja mun eka luokka Kapsun kanssa oli heti klo 9 jälkeen. Kerkesimme hyvin purkaa Kapsun tavarat ja käydä näyttämässä passin kansliassa. Tämän jälkeen laitoimme hevosen valmiiksi tallissa ja suuntasimme metsän kautta verkkailemaan.



Kapsu oli verkassa tosi hyvä. Se taipui ja asettui hyvin, teki kivoja nostoja ja ihan super pysähdyksiä. Verkkasin vain n. 10minuuttia ja kävelin paljon välissä. Radalle pääsin tauon jälkeen ekana ja kerkesin hetken työstämään Kapsua ennen radan alkua. Tein ravissa kulmia ja muutaman voltin, jotta Kapsu kääntyi kunnolla ulkojalasta ja taipui vaikka sitä hieman jänskättikin.



Rata meni raviosuuden puolesta oikein hyvin, paperissa oli paljon 6,5 ja muutama 7. Laukassa Kapsu hieman levähti ekaan nostoon ja kaatui sisäjalkaa vasten ympyrälle, mutta teki hienosti lävistäjän. Vasemman laukan nosto oli paljon parempi ja siirtyminen käyntiin ok. Se mikä radassa mättäsi ja pahasti, olivat pysähdykset. Kapsu seisoi verkassa kaikki pysähdykset kuin tatti ja aivan tasan, mutta radalla se ei seissyt hetkeäkään paikallaan. Höh. Siinä meni liian monta arvokasta pistettä ja lopulta olinkin ensimmäinen ei sijoittunut koko luokassa!


Tämän jälkeen Kapsu pääsi talliin ja sai eteensä päiväruoat. Otin itse tässä välissä minipäikkärit jonka jälkeen Sakke saapuikin jo toisella kopilla paikan päälle. Letitin hepsukan nopeasti ja sen jälkeen reippaasti suuntasin jo 4-vuotiaiden ryhmäratsastusluokkaan. Tässä kilpailumuodossa radalla on kolme hevosta kerrallaan ja kaikki suorittavat ns. possujunassa  kaikki ennaltamäärätyt tehtävät. Hevosen askellajit, kuuliaisuus ja yhteistyöhalukkuus arvostellaan.


Verkkasin Sakkea n. 15min ja se tuntui ihan ookoolta. Se olisi saanut olla tasaisempi edestä ja jäädä paremmin tuelle, mutta se liikkui muuten aika rytmikkäästi ja suorana.



Radalla olimme kolmikon eka ratsukko ja se tuotti meille kaikille kyllä päänvaivaa. Toisena oli pieni hevonen joka liikkui paljon isommassa temmossa kuin me ja vikana olleella hevosella oli taas mielettömän iso laukka. Suurimmat ongelmat tulivat esiin laukassa kun takanatulijat pyysivät mua oikaisemaan yms. Mietin sen jälkeen vain sitä kuinka ne muut eivät mahtuneet mun taakse ja kuinka ne tulisivat kohta ohi.. Sekaannuin lopulta itse niin paljon, että lähdin tekemään diagonaalia kun olisi pitänyt mennä suoraan. En sitten esittänyt toista keskilaukkaa ollenkaan vaan kurvasin vain takaisin omalle paikalle ja jatkoin loppuun.


Olin menossa kysymään tuomareilta jatkoa ajatellen vinkkejä tällaisiin tilanteisiin, mutta he olivat harmikseni jo ehtineet lähteä. Olisin mielelläni kuullut, olisiko ollut väärin jos olisin vain tehnyt ympyrän ja jatkanut muiden perässä ja tehnyt sen keskilaukan tai olisivatko takana olleet tehdä ylimääräisen ympyrän.. Papereissa se väärinratsastus ei näkynyt mitenkään, mutta olisi se ollut ihan kiva esittää se parempikin keskilaukka.


Sakke sai lopulta 73,3% ja sijan 6. Harmillisesti vain 5 sjoittui, mutta pääasia oli se, että sain kommentteja lauantain askellajikokeeseen. Tuomarit olivat tyytyväisiä raviin, mutta laukkaan he toivoivat lisää voimaa ja aktiivisuutta. Käynti oli tänään jopa ihan hyvä, siitä olin iloinen :)

Huomenna vuorossa on Kapsun B3 ja 80cm, Retun 100cm ja Kermavaahdon esitys. Nyt unta palloon ja huomiseen :)