keskiviikko 23. toukokuuta 2018

Töissä

Mun uusi "koti" sijaitsee tosiaan Espanjan Esteponassa, lähellä Marbellaa. Asun siis mun pomon villassa, jossa mulla on oma tosi iso huone, vessa ja parveke. Belgiassa systeemi on sitten sama, mutta en tiedä millainen talo meitä siellä odottaa :D Pomo on jo vuosia viettänyt kesät Belgiassa ja muun ajan Espanjassa, koska kesäisin Espanjassa meinaa olla turhan kuuma hevostelulle ja kisoja on myös turhan vähän. Hevoset starttaavat Belgiaan ensi viikolla ja matkan ajaksi mä suuntaan Suomeen valmentamaan ja näkemään kavereita ja perhettä.

Täällä Espanjassa mun työpäivät alkavat 8 aikaan kun menen talliin. Meillä on tosiaan 4 hevosenhoitajaa, jotka vuorottelevat tallissa niin, että paikalla on vähintään 2 hoitajaa kerrallaan. Usein kuitenkin on niin, että yksi ajaa hevosia kisoista kotiin tai kisoihin, jolloin siellä on mukana myös toinen hoitaja jos hevosia on mukana enemmän kuin 2. Kisoja on kuitenkin enemmän tai vähemmän koko ajan, joten tämän hevoskaartin kanssa tuo hoitajamäärä on ihan ok, vaikka kuulostaa paljolta. Välillä kaikki pojat on samaan aikaan tallissa, mutta yksi saattaa hoitaa autoja kuntoon yms. jolloin hevosia hoitaa vain 3.


Pojat laittaa aina hevoset mulle ja pomolle valmiiksi, pomo tosin saapuu yleensä paikalle vasta 9 jälkeen vietyään poikansa kouluun. Itse kävelen yleensä ekan hevosen kanssa siihen asti kunnes pomo tulee, koska tykkään ratsastaa samaan aikaan hänen kanssa. Koska hevosia on molemmilla joka päivä 5-7, on meillä aikaa tehdä jokainen hevonen todella rauhassa. Itse käytän yleensä tunnin jokaisen hevosen kanssa. Välillä tietysti vähemmän, välillä jopa enemmän. Itse tykkään myös tehdä loppukäynnit itse, mutta pomo ei hirveästi harrasta niitä, koska kun hevoset viedään talliin, pojat vie ne pesulle ja kävelyttää ne vielä pitkästi.

Mulle oli alkuun tosi vaikeaa olla tallissa tekemättä mitään. Tuntui, että ihan sama mitä yritin tehdä niin olin aina tiellä. Nyt kuitenkin oon oppinut tuntemaan kaikki pojat ja sen miten he toimivat, joten musta on jo apuakin :D Edelleen pieni ongelma on se, ettei kukaan pojista puhu oikeastaan englantia.. Ja mä en puhu espanjaa, portugalia enkä ranskaa mitä pojat taas puhuvat :D Mutta hyvin me ollaan pärjätty, mitä nyt muutama missunderstanding on tapahtunut..

Yleensä ollaan valmiita tallista 2-4 välillä, riippuen siitä kuinka monta hevosta mennään. Pomo lähtee aina suoraan vikan hevosen jälkeen mutta mä jään yleensä vielä vähäksi aikaa talliin. Oon nimittäin ominut itselleni varusteiden pesun :D Vaikka pojat on kaiken suhteen ihan megatarkkoja niin mä
oon vielä niitä tarkempi putsaamaan varusteita. Nyt kun on tosi paljon aikaa, kiillotan kaiken aina ihan vimpan päälle :D Pojat on ollu tästä ihan mielissään, onhan se nyt aika tyttömäistä kuitenkin putsata kamoja ;) Aamuisin taas oon ottanut omaksi jutukseni tuoda kaikki päivän aikana tarvittavat varusteet hoitopaikalle ja sekin on sopinut pojille oikein mainiosti. Lisäksi vaihdan aina tarvittavat kuolaimet hyppypäivinä toisiin suitsiin jos on tarvetta ja fiksailen tuollaisia juttuja :D


Seuraavaksi olisi luvassa postauksia siitä mitä Aapolle kuuluu, miten me suunnitellaan meidän viikot ja kuinka työstetään hevosia ja mitä kaikkea olisi luvassa kesälle :)

tiistai 22. toukokuuta 2018

Mitä Vilamouran jälkeen?

Kun kisat vilamourassa olivat ohi, suuntasimme karavaanin takaisin kotia kohti. Mukana oli nyt kuitenkin vain 12 hevosta, koska Aapo reissasi suoraan Vilamourasta Espanjaan ja Ferrari jäi vielä yhdeksi viikoksi kisaamaan Emman kanssa koska se lähti Emman mukana Ranskaan.

Tällä kertaa reitti kulki ensin Biarriziin ja sieltä Hollannin Echtiin, josta taas Saksan Bad Segebergiin. Tässä vaiheessa yksi hevonen jätettiin Nikelle ja kyytiin otettiin sen tilalle yksi oripäiville tuleva ori. Tällä kertaa emme ottaneet lauttaa yli, vaan jatkoimme ajamista Tanskan läpi Ruotsiin. Ruotsissa yövyimme Jönköpingissä, jonka jälkeen oli jäljellä enää lauttamatka Kapelkärenistä Naantaliin ja siitä enää pikku ajo kotiin Karjalohjalle. Me ajettiin Kimmon kanssa puoliksi koko matka meidän "vanhaa" autoa ja kaksi muuta kuskia joilla oli vähän isomman yhdistelmän kortti (kuorkki ja traileri) ajoivat uutta autoa ja traileria. Matka sujui oikein hyvin, vaikka Ruotsissa meinasimme olla vähän pulassa kun pakkasta oli yöllä aika paljon ja hevoset yöpyivät ulkokarsinoissa.. Onneksi meillä oli myös villaloimet kaikille, niin kukaan ei paleltunut kolmen loimen alta mihinkään :)


Tein reissun jälkeen Helasoille vielä melkein kaksi viikkoa töitä ennen kuin lähdin taas Espanjaan. Ratsastin läpi kaikki 3-vuotiaat jotka laitoin satulaan syksyllä ja sen lisäksi otin 4-vuotiaat hommiin. Nuoriso oli innoissaan hommista ja kaikki kaverit pelitti hienosti pitkästä tauosta huolimatta. Millään näillä hevosillahan ei oltu tehty mitään joulukuun jälkeen, koska me oltiin reissussa ja kotona oli vain tallityöntekijä.

Itse olisin halunnut pitää ennen uuden työn alkamista pari viikkoa vapaata, mutta uusi pomo halusi mut hommiin mahdollisimman pian. Päätin kuitenkin lähteä Espanjaan ilman lomaa, koska pomo kertoi että mulla olisi kotona ekan viikon ajan vain 4 hevosta, koska hän oli loppujen kanssa kisoissa. Lisäksi mulla olisi kaksi hevosenhoitajaa, joten no problem ajattelin. Eka viikko oli juuri niin helppo kuin ajattelin. Menin aamulla 8.30 aikoihin talliin ja lopetin hommat 13 aikaan. Sen jälkeen menin joko kotiin tai rannalle ottamaan rennosti ja kroppa sai kyllä rauhassa palautua meidän pitkästä reissusta.


Sen verran voisin kertoa mun uudesta pomosta, että hän on tosiaan meksikolainen ja on elämänsä aikana kiertänyt kaikki mahdolliset kisat ja kekkerit. Hän on hypännyt olympialaiset, mm:t, gct finaalit yms. Tällä hetkellä hänellä on 2 160-tason hevosta ja loput 11 ovat 140 tasolla, kahta nuorta 5 ja 6-vuotiasta lukuunottamatta. Hän piti taukoa ratsastuksesta ollessaan 18-26 koska keskittyi omiin yrityksiinsä ja bisneksiin, joiden ansiosta hänellä on tällä hetkellä mahdollisuus vain ratsastaa.


Seuraavaksi teen teille juttua siitä, millaista täällä on ollut, mitä mun työnkuvaan kuuluu ja miltä tuleva kesä näyttää :)

maanantai 21. toukokuuta 2018

Etelän aakkoset

Tein aikoinaan Saksan reissusta tällaisen aakkoset-postauksen ja päätin tehdä tästäkin pidemmästä ulkomaan reissusta nyt saman homman! Toivottavasti tykkäätte, koitin mahduttaa mukaan kaikkea vähän erilaista infoa kuin aiemmin :)

Anu&Auni. Ilman näitä tyttöjä en olisi kyllä selvinnyt reissusta. En niin töiden puolesta kuin henkisestikkään. Oltiin reissussa kuitenkin 3kk ja nää tytöt oli mulle kuin perhe koko ton matkan ajan. Anu oli siis meidän hevosenhoitaja ja asuttiin koko aika yhdessä meidän rekassa. Auni taas asui meidän vieressä ja oli Emman hevosenhoitaja. Käyntiin aina yhdessä töiden jälkeen syömässä tai hengailtiin rekassa ja juotiin teetä tai syötiin jotain hyvää <3


Bileet vei tyttöjä tai tytöt vei bileitä.. Miten sen nyt sanois :D Rankka työ vaatii rankat huvit. Bileitä olis tosiaan ollut tarjolla keskiviikkosin, perjantaisin ja sunnuntaisin. Me käytiin yleensä juomassa muutamat aina keskiviikkosin koska tarjolla oli ilmaisia burgereita. Täytyy kyllä myöntää että päädyttiin ehkä puolet myös noista kerroista olemaan vähän pidempää ulkona kuin 23 :D Mutta, perjantaisin ei menty oikeastaan koskaan ulos ja sunnuntaisin tultiin melkeen aina ajoissa kotiin!

Partytime

Cascalinus oli hevosista mun mielestä se joka reissussa kehittyi eniten. Aivan ihana ori joka kasvoi henkisesti tuolla reissussa niin paljon että ei voi olla kuin ylpeä <3 Tottakai se myös oppi paljon uusia asioita mutta siitä tuli oikeasti iso poika tuolla reissussa. Tuosta hevosesta tulee ihan jotain huikeeta kun se vaan saa kasvaa rauhassa ja saa selkäänsä oikeat tyypit!

Despacito soi sekä Espanjassa että Portugalissa ihan koko ajan kaikilla kanavilla ja joka paikassa! Eli jos sitä ei oltu ajettu loppuun tohon reissuun mennessä niin viimeistään ton matkan jälkeen osas kaikki sanat etu ja takaperin ulkoa :D

Etuoikeutettu fiilis kyllä jäi käteen tuosta reissusta. Sain niin paljon lisää tatsia hevosiin ja tutustuin niin moniin uusiin ihaniin ihmisiin ettei mitään järkeä <3 Nyt innolla odotan jos pääsisin Vilamouraan uudestaan syksyllä - pomo väläytti että mentäisi sinne :D


Fanta Limon on mun ehdoton ykkönen mitä tulee limuihin :D Suomesta saa jotain saman kaltaista mutta ei tuota samaa Fanta Limonia mitä Espanjasta.. Ainakaan se ei maistu samalta.. Tuota limua tuli taas kulutettua enemmän kuin laki sallii! Muistan että edelliseltä Sunshine Tourilta ostin lavallisen limua kun muut osti viinejä kun kerrankin oli tarpeeksi iso auto (hevosauto) jolla ne kuljetettiin Suomeen :D

Goffinet (Thierry Goffinet) jäi ehdottomasti Emma Stokerin ohella mieleen ratsastajista. Super pieni mies jonka menoa oli huikeaa seurata. Sain häneltä paljon ideoita omaan ratsastukseen etenkin istunnan käytöstä. Voisin vannoa että hän ei montaa senttiä mua pidempi ollut, joten oli helppo samaistua hänen tyyliinsä ratsastaa. Hän ratsasti niin nuoria hevosia kuin GP-luokkiakin ja pärjäsi tourilla ihan mukavasti :)

Hevosauto oli mun ja Anun koti siis koko reissun ajan. Helasoiden auto sopii kyllä kahden henkilön kodiksi oikein hyvin jos kemiat pelittävät :D Se on kuitenkin vähän kuin asuisi pienessä yksiössä kahdestaan KOKO ajan jonkun kanssa. Me jaettiin kuitenkin kaikki ruoat, tauot, herätykset ja surut ja murheet keskenämme joten jonkun ei niin huikean tyypin kanssa se olisi saattanut olla aika haastavaa :D Meillä oli molemmilla ihanan isot sängyt ja vaattet mahtuivat hyvin toisella ohjaamoon ja toisella yläsängyn kaappeihin joten tilaa oli ihan hyvin.

Ihmiset olivat molemmissa paikoissa aivan älyttömän ystävällisiä. Aina kun tarvitsi, sai apua ja kaikki olivat muutenkin joka paikassa niin auttavaisia ja kohteliaita. Etenkin Vilamouran hevosten "ruokapalvelu" oli ihan huikea. Kun tilasi heinää tai olkea, pojat toivat ne aina todella nopeasti ja kantoivat ne aina sisälle talliin asti. Lisäksi me oltiin tilattu esim. Hartogin rehuja suoraan kisapaikalle niin toimihenkilöt toivat ne isolla lastaajalla hevosautolle ja nostivat ne suoraan sisään ja meidän ei tarvinut itse nostella niitä yksitellen :D



Jäätelöä tuli syötyä helposti litra kahteen pekkaan yhden illan aikan :D Meillä oli meidän pienessä jääkaapissa aina kaksi pakettia jätskiä ja sitten isossa pakkasessa (joka oli hevosten kylmäsuojille) vielä ainakin kaksi pakettia.. Melkoisia jätskihirmuja voisin sanoa :D

Kielimuurin kohtasi aina välillä jos kenen kanssa. Ihan vain englanniksikin välillä, kuka muka tietää mikä on esim. huulipuristin englanniksi? Siinä sitten aina selitit ja kuvailit mitä tarkoitit jos sana oli hukassa. Ja niitä portugalilaisia en ymmärtänyt ollenkaan enkä hirveästi niitä espanjalaisiakaan :D Kaikesta kuitenkin aina selvittiin vaikka vähän haasteita välillä olikin.

Laatu sai tuolla reissussa ihan uuden merkityksen hevosten suhteen. Etenkin nuorten hevosten luokissa näki niin uskomattoman laadukkaita hevosia, että huhhuh. Tietysti GP luokissa ja muissa hieman isommissa luokissa näki myös todella hienoja hevosia, kisoja olisi voinut katsoa aamusta iltaan helposti jos ei olisi ollut töitä :D



Marina oli Vilamouran keskusta. Paikka itsessään oli tosi pieni mutta todella kaunis ja sympaattinen. Käytiin siellä muutamia kertoja syömässä ja sunnuntain bileet oli aina Marinan yhdessä irkkupubissa. Ravintoloita Marinassa oli todella paljon, mutta muuten kauppoja ostosten tekoon siellä oli melko niukasti.

Syömässä Marinan Tex Mex mestassa

No Solo Italian oli meidän lemppari kaikista ravintoloista. Se ei ollut mitenkään huikea, mutta sieltä sai hyvää pastaa, pizzaa ja lasagnea. Mutta ennen kaikkea siellä oli huikeat jäätelöannokset <3 Käytiin siellä varmaan melkeen kerran viikossa isommalla porukalla ja otettiin aina eri jätskiannokset koska haluttiin kokeilla kaikkia mahollisia :D


Nää jädeannokset <3

Orit olivat kyllä reissun aikana niin iloksi kuin suruksi. Niiden kanssa sai kyllä koko ajan miettiä mitä tekee ja missä tekee ja miten tekee. Karsinoihin piti virittää sähköt ja piti huolehtia että toiselle puolelle ei laitettaisi tammoja mikä oli hieman haasteellista kun toisen puolen hevoset ei ollu meidän hevosia :D Mutta kyllähän niillä oli ihana ratsastaa kun pojat oli niiiin hienoja <3 Etenkin Christeristä tuli lähes joka kerta kehuja kun oli ratsastamassa..

Christer ja Carlo

Pol Tina, Tina Pol. Tämä nainen omistaa ison tallin ja kasan hevosia Sveitsissä. Hänen kaksi ratsastajaa ja 12 hevosta olivat myös tourilla, mutta harmillisesti vain ensimmäiset 4 viikkoa. Heillä oli ihan Super tiimi täynnä kivoja tyyppejä. Hoitajia oli kolme ja molemmat ratsastajat olivat mukavia. Enemmän meillä tuli kuitenkin vietettyä aikaa noiden hoitajien kanssa koska he kävivät meidän kanssa aina syömässä ja juhlimassa kun tallit ja hevoset oli hoidettu - ratsastajat menivät aina jo aiemmin syömään :D

Quatro. Me oltiin kyllä aikamoinen neljän kopla Anun, Aunin ja Wilman kanssa :D "Hullut suomalaiset" niin ku lähes kaikki tapas sanoa :D Lisäksi multa ei toi Espanja eikä Portugali vääntyny niin yhtään mutta numerot sentään osasin. Lisäks tää oli niin vaikee kirjain etten keksiny muuta vaikka toikin taitaa olla italiaa eikä espanjaa :D


Ranskalaiset parissakin eri tarkoituksessa :D Niin kuin aiemmin mainitsin, käytiin iltaisin usein syömässä kisapaikan raflassa ja otettiin melkein aina ranskalaiset ja jotain muuta. Hyi kun epäterveellistä.. Mutta ranet ja majoneesi oli pitkän päivän jälkeen parasta <3 Ja olihan kisoissa myös paljon kivoja ranskalaisia tyyppejä joihin tuli tutustuttua :)

Sangria oli sitten kyytipoikana usein noille ranskalaisille ja ranskalaisten kanssa :D Tarjolla oli punaista tai valkoista sangriaa ja otettiin yleensä aina valkosta. Bileissä se kannu jostain syystä täyttyi aina henkilökunnan puolesta kysymättä säännöllisin väliajoin aina ilmaiseksi.. :D

Tuuli meinasi välillä yltyä niin Espanjassa kuin Vilamourassa niin kovaksi ettei mistään tullut mitään. Milloin kaatuivat esteet, millon meinasi teltta suurinpiirtein lähteä lentoon ja välillä tuntui että meinasi itse karata tuulen mukana. Välillä laitoin Aapollekkin korvahupun ihan vain sen takia kun tuuli häiritsi sitäkin niin paljon.

Unelma. Kyllä mun täytyy myöntää että tollanen reissu on ihan unelma. Jokainen joka tollaisesta haaveilee ei kyllä pety kun pääsee paikalle. Jo se pelkkä reissaaminen Euroopan halki hevosten kanssa on kaikessa rankkuudessaan ihanaa. Ja kaikki ne fiilikset ja kokemukset mitä tuolla sai kokea - parasta!



Vilamoura oli Mijakseen verrattuna mun mielestä kivempi ympäristöltään ja elämältään mutta Mijaksessa taas oli helpompaa treenata ja olla hevosten kanssa. Talli oli kiinteä ja oli laukkarataa yms, mutta Vilamourassa oli ihanan paljon ihmisiä ja tunnelmaa.

Myös Madis kävi moikkaamassa <3

Wilma tuli auttamaan meitä kahdeksi viikoksi Vilamouraan. Wilmahan on auttanut mua jo monta vuotta ja on varmasti ihan tuttu tyyppi monelle mun somekanavan seuraajalle :) Wilma sai reissun multa vähän kuin "palkkana" kaikesta tehdystä työstä viime kauden aikana. Wilmasta oli ihan hirmuisesti apua ja musta oli myös kiva että Wilma pääsi näkemään vähän isommat kisat ja nauttimaan reissusta :) Uskon että saan Wilman myös nyt kesällä johonkin isoihin kisoihin mukaan, täytyy vaan vähän sumplia aikatauluja!

Wilma

X-ray oli monilla hevosenomistajilla käytössä lekureiden puolesta Vilamourassa. Hevosia myytiin ja ostettiin aika tiuhaan tahtiin joten lääkärit tekivät hyvää tiliä ostotarkastuksilla!

Yskä riivasi meitä kaikkia suomalaisia lyhyemmän tai pidemmän jakson Vilamourassa. Mua tuo paholainen vaivasi yli 4 viikkoa!! Yksi viikko oli aivan hirveä, ääni lähti ja kurkku ei ole ikinä ollut noin kipeä. Vielä Suomeen päästyänikin kurkku oli ihan sairaan kipeä ja ekaa kertaa elämässäni menin hakemaan kunnon lääkkeet yskään ja sain kuulla että mulla oli kurkunpään tulehdus ja poskiontelon tulehdus.. Onneksi lääkkeet purivat hyvin ja sain kaikki taudit kumottua.

Zaatana. Kyllä te tiedätte. Välillä menee hermo ja ulkomaalaiset haluaa aina oppia edelleen 30 vuoden iässä kirosanoja muilla kielillä. S ei ihan taivu monilta suomalaiseen tapaan joten usein saatana käänty zaatanaksi :D

Ämpärijuotto. Kaikki meidän 14 hevosta oli koko Vilamouran ajan ämpärijuotolla.. Onneksi meillä oli maailman paras letku ja liitin, joiden ansiosta vesien täyttö meni paljon nopeammin ja kivuttomammin kuin kantaen..

Talli Aapon kyydistä kuvattuna

Ötökättömyys. Siellä ei ihan oikeasti ollut mitään ötököitä ainakaan tuohon vuodenaikaan. Ei niin Espanjassa kuin Portugalissakaan!! Oli aika luksusta sekä hevosille että ihmisille :)

maanantai 14. toukokuuta 2018

Mikä fiilis jäi Vilamouran radoista?

Ennen Vilamouran reissua olin suunnitellut että Aapo hyppäisi siellä ekan viikon 6-vuotiaita ja loput viikot 7-vuotiaita. Treenit ennen kisaa olivat sujuneet hyvin ja monet olivat sanoneet minulle että ekojen viikkojen radat ovat pieniä ja että ne kasvavat tasaista tahtia loppua kohden, joten kaiken järjen mukaan ratojen pitäisi olla meille ihan ok.

Kaikki kuvat c. OneShot



Ekalla viikolla kävin kävelemässä joka päivä 7-vuotiaiden radat vaikka itse menin niitä 6-vuotiaita. Ja vaikka kuinka oltiin treeneissä menty "isoa" niin kyllä ne radat vaan silti mun silmään oli isoja ja 135-tasoa heti ekan viikon jälkeen. Ne 6-vuotiaiden radat tuntuivat mukavilta - tekemistä oli, mutta esteet olivat juuri sen 125cm ja se tuntui meille hyvältä tasolta. Päätin mennä sitten vielä toisen viikonkin 6-vuotiaita ja katsoa sitten kolmannella viikolla mikä fiilis olisi.


Aapo teki kaksi ekaa viikkoa muistaakseni pelkkää 0 ja pari 4vp rataa saaden nollilla sijoituksia. Nurmella se meni tosi hyvin, oikeastaan paremmin kuin hiekalla. Kolmannella viikolla menin tiistaina 125 ja keskiviikkona sitten sen 135. Tiistain rata oli oikein hyvä 0 mutta keskiviikkona olin lähestulkoon paniikissa kun se rata näytti radankävelyssä musta niin isolta. Oli trippeliä, kolmoissarja, normi sarja, suhteuttetua suhteutetun perään ja paljon vaihtoehtoja. Joonas ja Emma auttoivat tietty radankävelyssä ja verkassa ja ennen radalle menoa Joonas vielä sanoi että mun kannattaisi käydä näyttämässä iso screeni Aapolle kun se oli laskettu tuulen vuoksi ihan alas ja se oli viimeisen kahden esteen välissä, jotka olivat seinässä kiinni. Mietin hetken aikaa että yleensä Aapo ei noista välitä, että pitäisikö kuitenkaan näyttää sitä, koska välillä jos sille näyttää jotain tollasta niin se menee sellaiseen hassuun tilaan ja tuijottaa, vaikka se ei oikeasti mitään pelkäisikään.. Noh, kävin kuitenkin näyttämässä sen kun Joonas niin sanoi ja eiköhän se mennyt ihan tiloihin siitä näytöstä. Alkurata meni sitten vähän juosten ja siihen kun lisäsi vielä mun jännityksen niin ei se ihan putkeen mennyt. Taisin saada 1 & 2 puomin, sitten tehtiin ihan hyvää rataa 5 asti jonka jälkeen oli tosi vähän aikaa saada hevonen valmiiksi kolmoissarjalle ja koska virheitä oli jo, tein voltin ennen sarjaa. Sarja oli itseasiassa tosi hyvä, sitten siitä samoin 6,7,8 ja 9 sujuivat ilman ongelmia. Sitten koittikin se vika linja. Tunsin jo sinne kääntäessä että Aapo tuijottaa sitä ihan sikana ja sain kirjaimellisesti puristaa sen yli 10 jonka jälkeen oli pakko ratsastaa väli eteen 5 askeleella vikalle, mutta Aapo juoksi siitä viimeisestä ihan kunnolla ohi kun se tuijotti ja väisti sitä screeniä niin paljon. Tuloksena siis hylky koska olin jo aiemmin tehnyt sen voltin. Summa summarum. Ei se esteiden koko lopulta ollut se ongelma vaan se mitä siellä välissä tapahtuu.


Perjantaina menin taas 125 ja nollana, se tuntui taas helpolta. Sitten annoin Aapolle väliviikon koska sääennusteet lupasivat vain sadetta.. Onneksi en ilmoittanut Aapoa koska seuraavalla viikolla oikeasti satoi joka päivä niin paljon että luokkia jouduttiin perumaan. Sitten olikin vuorossa väliviikko jonka jälkeen päätin mennä vikan viikon 125 tasoa koska totesin että se valmistaa meitä ihan hyvin Suomen Racing-sarjaan joka kuitenkin oli meidän kauden päätavoite. Vikalla viikolla Aapo taisi tehdä kaksi nollaa ja yhden nelosen ja voitti jopa yhden luokan :)


Mielestäni Vilamourassa oli hyviä ratoja, vain yhdellä viikolla ratamestari oli mielestäni aika mielikuvitukseton ja tylsä. Muuten oli kivoja tehtäviä hyvillä sujuvilla väleillä ja Aapo ainakin sai tosi hyvää kokemusta. Tuo pääareenahan oli ihan tosi iso ja siellä pääsi laukkaamaan tosi kivasti esteiden välissä aina eteen. Haastavaksi areenan teki kuitenkin se, että siellä oli paljon tietysti katsottavaa ja kun tuuli, niin tuuli kyllä niin paljon että hevoset jännittyivät helposti pelkästään jo siitä.

Tuollainen pitempi touri valmistaa hevosia kyllä todella hyvin noin alkukaudesta kesän isompiin kisoihin. Pääsee tekemään kolme rataa viikossa ja hyppäämään ulkona kunnon kokoisilla areenoilla. Jos Espanja ja Portugali eivät Suomesta olisi niin kaukana niin suosittelisin kyllä ihan amatööreillekkin tuonne lähtemistä. Matkakulut vaan nousevat niin suolaisiksi että harvalla on lopulta harmillisesti varaa lähteä. Mutta jos haluaa jollekkin tourille, niin kannattaa katsoa esim. Puolan tarjonta tai lähteä Belgiaan tai Saksaan parin viikon kisareissulle. Noissa maissa on nimittäin kaiken tasoisia kisoja koko ajan ja tallipaikkoja varmasti löytyy kyselemällä :)

sunnuntai 13. toukokuuta 2018

Kuvia Vilamourasta

Nyt olisi luvassa aika monta kuvaa Vilamouran talli-alueelta ja muusta ympäristöstä. Joka kuvan alle
on koottu pieni info kuvasta ja siitä miten se meidän menoon siellä liittyi :)


Tässä on meidän teltta ja tuo pieni "rako" on meidän ovi. Normaalisti se oli aina avattu isommaksi, en tiedä miksi se on tuossa noin pieni :D Tuossa takana olevassa trailerissa säilytettiin kaikkea ylimääräistä ja ruokia. Myös tuolla traileripäädyssä oli ovi jota käytettiin välillä, riippuen vähän siitä kuinka paljon tuuli. Tuossa takana näkyy myös tuo korkeampi teltta jossa oli mm. Tina Polin hevoset joiden hoitajien kanssa vietettiin reissussa paljon aikaa.


Tämä näkymä aukesi suoraan meidän hevosauton takaa. Tämän "kujan" päästä kun kääntyi oikealle niin pääsi toisen tallikäytävän viereen ja kävelemällä hetken aikaa suoraa, aukesi eteen verryttelykenttä ja eläinlääkäripiste.

Tässä on nyt sitten se toinen tallikuja. Vaikka nuo rakennukset vaikuttavat aika hepposilta, pärjäsivät kaikki oikein hyvin jopa niissä rankkasateissa noiden katosten kanssa. Helteellä nuo ovat itseasiassa paljon kivemmat kuin telttatalli - siellä ilma seisoo niin herkästi jos ei tuule. 


Monet tosiaan sijoittivat heiniä tms. noiden tallien päätyihin ja peittivät ne pressuilla, tai tässä tapauksessa sponsorin mainioksella :D


Tässä koko suoran hevoset ovat yhden ratsastajan käytössä. Emma Stoker ratsastaa Townhead -hevosia, joista mm. yksi on myyty Scott Brashille ja se menestyy tällä hetkellä 160-tasolla. Emman ratsastusta oli kyllä hieno seurata tuolla, niin tarkkaa ja suunnitelmallista. Hän tosiaan osaa tuottaa hevosia kv-tasolle ihan 4-vuotiaista asti!


Tässä on eläinlääkärin teltta ja se on tosiaan tuon tallikujan päässä. Heillä oli tuolla eläinlääkärissä mm. vesi kävelymatto hevosille ja kaikki mahdolliset hoitosysteemit. Ikävä kyllä tuollaisissa pitkissä kisoissa on tarvetta lähestulkoon jokaisella lekurille jossain vaiheessa touria.



Sitten tuosta eläinlääkärin teltan kulmalta pääsee heti ihan suoraan veryttelyyn. Juoksevia kavereita näki lähes joka päivä, milloin joltain puuttui raippa tai numero tai muuten vaan joku oli myöhässä :D Sattuu sitä paremmissakin piireissä..


Verkkakentän vieressä kulkee tuo yllä näkyvä tie, josta pääsee toiselle kentälle ja verkkakentälle. Tuossa vasemmalla näkyy myös kevyesti nuo ruskeat aidat, niiden sisällä sai juoksuttaa.


Tässä on kuva vielä tuosta ekasta verkkakentästä. Siellä oli tuollaiset auronko/sadekatokset molemmissa verkoissa. Aika monet hevoset pelkäsivät aluksi mennä niiden alle koska ne olivat tosiaan pressusta tehtyjä ja kun tuuli, niin niistä kuului välillä aika kova ääni. Kaikki hevoset kuitenkin tottuivat niihin yhden tai kahden ratsastuskerran jälkeen. Ja kyllä pari kertaa niiden alla tuli pidettyä sellaisia sateita että huh..

Tästä kuvasta näkyy tuo toinen verkkakenttä. Suoraan sitä vastapäätä, tästä kuvasta katsoen oikealla, on sitten toinen areena. 


Tällä Uniamo areenalla hyppäsin loppujen lopuksi aika vähän. Suurin osa nuorten hevosten luokista pyrittiin kierrättämään niin että eka päivä oli pääareenalla, toka tällä areenalla ja vika nurmella. Lopulta nurmea ei käytettykkään niin paljon ja suurin osa mun luokista meni aina pääareenalla. Itse tykkäsin siitä pääareenasta kaikista eniten, joten mua se ei haitannut :D Tällä areenalla meni sitten paljon avoimia 120, 130 ja 135-luokkia.


Tämä Undiamo -areena oli kooltaan myös todella iso ja melkein kaikki estetreenit hypättiin itseasiassa tällä areenalla. 


Tämä kuva on nyt sitten siitä ekasta verkkakentästä. Vasemmalla puolella on se isoin kisa-areena, eli Moura. Suoraan edessä näkyy meidän kantis rafla :D

Tässä ravintolassa syötiin usein iltaisin ranskiksia ja juotiin sangriaa :D Myös joka keskiviikko meillä oli täällä grillibileet ja joka sunnuntai muuten vaan bailut. Perjantaisin oli myös bileet mutta seitsemän viikon aikana taidettiin käydä niissä vain kaksi kertaa koska la ja su meillä oli aina eniten hevosia kisoissa :D


Kun käveli tämän ravintolan ohi, vasemmalle jäi tuo yllä näkyvä pieni kenttä. Aluksi tuolla kentällä oli nurmen verkka mutta lopulta se meni niin velliksi sateiden takia että nurmen verkka siirrettiin isolle verkkakentälle. Lisäksi tuolla kentällä juoksutettiin hevosia niin paljon että se oli ihan epätasainen ja lopulta myös melko huono pohjaltaan. Pahimpina kertoina kun yritin päästä tuolle kentälle siellä oli 7 juoksuttajaa samaan aikaan.. Ja kokoa tuolla kentällä oli ehkä 25x45 :D Eli vähän isompi kuin pieni koulurata :D


Oikealle taas jäi tuo nurmikenttä. Sen takana näkyykin meidän talli ja hevosautot. Nurmi oli mun mielestä ihan ok, siinä pystyi ihan hyvin hyppäämään 130 tasolle asti, mutta isoa GP:tä en olisi siinä järjestänyt. Uskon että järjestäjä saa sitä nyt vuodessa tai jopa puolessa paljon eteenpäin joten seuraavissa kisoissa siinä toivottavasti hypätään jo enemmän :)




Sitten ollaankin jo takaisin meidän autoilla :D Saitten nyt vähän niin kuin kierroksen kisapaikan ympäri :D Emma Broändan auto oli meidän vieressä, joten meillä oli kiva Suomiklaani koossa koko ajan! 

Seuraavaksi tulee vielä muutama Vilamoura-postaus ja sitten siirrytäänkin tämän hetkiseen tilanteeseen :D




lauantai 5. toukokuuta 2018

Saappaista

Mä kulutan vähintään yhdet saappaat vuodessa. Oli kyseessä sitten Parlantit, Alex´s Bootsit, De Nirot tai Hööksin halpissaappaat.. (Ja muistaakseni Hööksin 200e saappaat kesti tuplasti yhtä kauan kuin De Nirot :D) Vilamourassa kulutin viime vuoden hevosmessuilta ostamani Parlantit ihan viimeiseen asti ja lopulta ihan viimeisinä päivinä edes nepparit eivät enää pysyneet kiinni. Nämäkin saappaat olivat ensin viime kesän vain kisakäytössä, eli ne eivät kestäneet edes oikeasti kokonaista vuotta. Tähän vaikutti toki se että aloitin Helasoilla syksyllä ja hevosmäärä päivittäin lisääntyi ihan hyvin jolloin tietysti saappaiden kulutus kasvoi.

Osittain tälle nopealle saappaiden kulumiselle on varmasti ollut myös Suomen ilmasto - ei näitä saappaita ole suunniteltu kestämään meidän pohjolan pakkasia, jatkuvia sateita tai kurakelejä.. Mullahan oli edelleen paljon hevosia maneesittomilla talleilla ennen Espanjan reissua joten kulutusta oli ihan mukavasti huonoissa keleissä normiduunin lisäksi.

Olisin halunnut ostaa seuraaviksi saappaiksi jonkun uuden brändin saappaat, mutta valitettavasti Suomen tarjonta on tosi huono. Lisäksi kun olin Suomessa vain 10 päivää ennen kuin palasin takaisin Espanjaan, ei mulla ollut muuta vaihtoehtoa kuin ostaa uudet saappaat Suomesta, koska en tiennyt yhtään milloin pääsisin saapaskaupoille Espanjassa.

Valitsin lopulta saappaiden merkiksi jälleen Parlantin. Syy on hyvin yksinkertainen. Saappaissa on ehdottomasti tähän mennessä kokeilemistani merkeistä paras pohja ja nilkan istuvuus. Nämä ominaisuudet tukevat jalkaa hypyssä ihan eri tavalla kuin heppoinen pohja tai liian löysä istuvuus alapohkeesta tai nilkasta. Se mikä tekee istuvuudesta hyvän, on tämän kyseisen saapasmallin pohjeosan resori. Se mahdollistaa sen, että saappaat voi ostaa niin kireinä ettei jaloissa kierrä edes veri alkuun. Kun nahka hieman alkukäytössä venyy, mallaantuu saapas omaan jalkaan aivan ihanasti.

Suuri miinus tässä "ihanassa istuvuudessa" on kyllä saappaiden sisäänajo. Saappaat saa hädintuskin itse kiinni ja jo pelkkä käveleminen tuottaa tuskaa ainakin ekoina päivinä. Itse makaan yleensä aina jossain sohvalla jalat kohti kattoa kun survon niitä ensimmäisiä kertoja jalkaan :D Pari iltaa pidän saappaita aina kotona jalassa ja koitan saada niihin edes muutaman millin lisää tilaa ennen ekaa ratsastusta. Se eka ratsastus on nimittäin yksi tuskien taival. Pohkeet huutaa hoosiannaa jo ekan kahden kierroksen jälkeen ja mulla yleensä ne nilkan nepparit painaa sitä nilkkaluuta.. Sattuu siis kaikkialle mutta ei siinä voi muuta kuin jatkaa. Itse yleensä koitan valita ekoille ratsastuksille jonkun sellaisen hevosen millä voi huoletta mennä ilman jalustimia niin ettei tarvitse keventää kuin pakolliset ekat kierrokset. Harjoitusravissa ja laukassa on huomattavasti kivempaa ekoilla kerroilla :D

Nyt mulla on ollut nuo uudet Parlantit käytössä kaksi viikkoa. Kolme ekaa päivää taisin ratsastaa niillä yhden hevosen päivässä, sitten seuraavat kaksi päivää kaksi hevosta ja sitten siirryin kolmeen hevoseen. Viimeiset kolme päivää oon mennyt jo 8 hevosta niillä joka päivä, mutta keskiviikkona kun hypättiin niin laitoin vielä suosiolla kengät ja varret. Tänään hyppäsin kavaletteja saappailla ja fiilis alkaa olemaan niiden kanssa jo ihan ok. Edelleen ekan hevosen kohdalla joutuu pitämään kevyiden ravien jälkeen minuutin paussin mutta sen jälkeen voi mennä ihan normaalisti.

Niille jotka ratsastavat vain yhden hevosen päivässä suosittelen kunnon kävelyreissuja saappaiden kanssa. Kyllä ne siinäkin käytössä venyvät sopiviksi.. Itse olin yhtien saappaiden kohdalla niin epätoivoinen että menin niiden kanssa pari kertaa ihan saunaankin asti kun ne ei millään meinanneet venyä :D Ja kyllähän se auttoi.. Joten jos on oikeen tukalaa niin saunaan vaan!

Mulla on siis tällä hetkellä tämä Parlantin Miami-malli, mutta ruskeana. Saatavilla ei ollut missään mun kokoa mustana, joten nyt mennään ruskealla. Ei se ehkä kuitenkaan ole maailman loppu - Aapolla on nyt myös ruskeat varusteet niin ollaampahan sävy sävyyn :D Nyt on ihan mielenkiintoista nähdä kuinka kauan saappaat kestävät täällä paremmassa ilmastossa. Jos ne kestävät pidempää niin sitten mulla ei ole mitään syytä vaihtaa merkkiä mutta jos kulutustahti on edelleen sama kuin aiemmin niin sitten kokeilen kyllä jotain muita. Nyt tietenkin saappaat välttyvät siltä "turhalta käytöltä" kun mun ei tarvitse varustaa hevosia itse tai tehdä mitään tallitöitä. Siinäkin on nimittäin ero jos pystyy ja muistaa aina vaihtaa saappaat pois muita askareita varten.

Parlanteja saa Suomesta parhaiten Smart Riderssista ja Ratsukellarista. Mulle menee tuo ihan valmis malli ja koko, mutta moni tilaa itselleen ihan kustomoidut saappaat. Se on tietysti hieman tyyriimpää mutta joillekkin ei vaan mene nuo valmismallit..

Kuvia ei valitettavasti vielä ole kun mulla ei ole täällä Espanjassa vielä luottokuvaajaa.. Laitoin kyllä jo verkkoja vesille että saisin teille ylipäätänsä kuvia täältä, joten toivottavasti jossain vaiheessa saatte uusia kuvia :)