lauantai 8. syyskuuta 2018

CSIYH* Lier / Aapo

Santanderin kisan jälkeen Aapolla oli hammaslääkäri. Sen suu oli katsottu jo ennen Espanjan kisaa, mutta se päätettiin hoitaa vasta kisan jälkeen. Normaalin operaation lisäksi siltä piti nimittäin poistaa sudenhammas joka on ilmeisesti ollut suussa jo pitkään. Aapon suu on Suomessa katsottu muutamankin hammaslääkärin toimesta aina puolen vuoden välein. Kukaan ei jostain syystä ole huomannut muka tätä aiemmin, mistä olen todella ihmeissäni. Ihan poissuljettua ei tietenkään ole, etteikö se olisi puolessa vuodessa voinut sinne kasvaa mutta tämän spesialistin mukaan todella todella epätodennäköistä.. Ja kaikki "ongelmat" mitä Aapon kanssa on ollut, mätsäävät tähän sudenhampaaseen.


Aapohan on ollut aina aika herkkä edestä. Huono suu sillä ei missään nimessä ole, mutta se on ollut aina tosi herkkä ja etenkin sillon kun sisäänratsastin sen, niin se ei millään olisi halunnut tulla tuelle ja pyöreäksi. Lisäksi ajan myötä vasen on aina ollut sille hankalampi kierros, koska se on purrut kiinni oikealta ja välillä sen suupielikin on ollut nimenomaan oikealta välillä hieman auki. Noh, tämä sudenhammas oli siis vasemmalla ja kun kerroin lekurille että se saattaa normi nivelellä juosta estettä kohti viimeiset askeleet ja etten oikein ole saanut rakennettua sille taakse massaa kun se ei aina halua jäädä rehelliselle tuntumalle, niin ei lekuri ollut yhtään ihmeissään. Hän sanoi että sudenhammas on juuri sellaisessa paikassa, mihin kuolaimen paine varmasti tuntuu, joten kun olen estettä kohti yrittänyt hieman odottaa ja sulkea sitä, on se juoksemalla paennut mahdollisesti kipua. Lisäksi kerroin että nyt pelhamilla se on ollut parempi niin sitäkään hän ei ihmetellyt, koska pelhamin ketju jakaa paineen alas, jolloin Aapolla ei ole ollut mitään tarvetta juosta kuolainta pakoon. Samaa hän sanoi siitä kun se on ollut oikealla kiinni, että todennäköisesti se on vaan koittanut ajaa kipua pois vasemmalta. Aika monta yhteensattumaa musta, joten toivotaan että nyt tämän operaation myötä Aapolla olisi parempi olla.


Menin sitten 12 päivää ilman kuolaimia, eli hackamorella. Aapo toimii sillä ihan superhyvin niin sileällä kuin hypätessä, joten en ollut tästä ollenkaan pahoillani. Sileällä se toimii hakkiksella oikeastaan paremmin kuin nivelellä. 


Lieriä ennen laitoin kuitenkin sille taas normikuolaimen ja hyppäsin sekä pelhamilla että hackamorella. Siitäpä syntyi sitten pieni pulma koska hakkiksella Aapo oli musta parempi kuin pelhamilla mutta pomosta toisin päin :D Joten, kisoihin otettiin mukaan molemmat kuolaimet ja paikan päällä sitten arvottiin millä mennään!

Aapo hyppäsi koko viikonlopun 7-vuotiaiden linjaa korkeudella 135cm. Mua hieman jännitti koska olen aina ottanut Aapolle jonkun pienemmän luokan alle jos olen mennyt 135-luokan tokana päivänä. Nyt siihen ei kuitenkaan ollut mahdollisuutta joten reippaasti oli vaan lähdettävä suorittamaan. Ekana päivänä menin sitten oman päätöksen johdosta hackamorella ja Aapo tuntui ihan tosi hyvältä. Tein itse vaan etäisyysvirheen esteelle numero 3 ja sen jälkeen rytmi katosi ja tein voltin ennen seuraavaa estettä. Aapo hyppäsi kuitenkin tosi varmasti ja hienosti, joten olin hevoseen tosi tyytyväinen.


Perjantaina Aapolla oli välipäivä ja ratsastin sen sileällä normaalisti. Kovasti mietin kuolainta seuraavalle päivälle koska pomo olisi halunnut että menen taas pelhamilla mutta musta jotenkin koko hevonen tuntui niin paljon paremmalta hakkiksella.. Päätin kuitenkin mennä vielä toisen päivän hackamorella koska halusin sillä systeemillä alle enemmän kuin yhden radan jottei tarvitsisi myöhemmin jossitella.

Lauantaina aloitin radan aivan liian alitempoisesti ja tein kahteen ekaan väliin yhden laukan lisää. Periaatteessa kaikki ihan rytmissä mutta vaan alitempoisesti. Sitten otin itseäni niskasta kiinni ja työstin kunnon laukan ja loppurata sujui paremmassa temmossa. Tosin, tokavikalle esteellä, sarjalla, Aapo otti a-osan okserin etupuomin alas ja hyppäsi ihan jäätävän hypyn b-osalle. Mulla meni muutama askel päästä taas rytmiin mukaan ja viimeinen linja, joka oli 7 laukkaa jäi vähän ahtaaksi ja sain vielä viimeisenkin alas.


Vaikka mun mielestä mun oma ratsastus vaan kusi, niin pomo oli sen verran vahvasti sitä mieltä että se kaikki oli vain kuolaimen ja mun epäkommunikointia, vaihdoin pienen painostuksen jälkeen vikalle päivälle sitten pelhamin. Noh, voitte vaan kuvitella miten herkkä Aapo oli sille pelhamille hakkiksen jälkeen.. Kaiken lisäksi pomo ei päässyt auttamaan mua verkkaan koska sillä oli oma rata samaan aikaan toisella areenalla. Verkka ei todellakaan ollut mikään meidän paras.. Aapo oli tosi stressaantunut ja mun oli tosi vaikeaa löytää hyvää ja tasaista tuntumaa. Radalla kuitenkin pääsin keskittymään ja sain jonkun mielettömän zen-tilan aikaan ja Aapo hyppäsi ihan mielettömän hyvin.

Sain alas esteen numero 4 - ajauduin vähän liian lähelle valkoista pystyä ja Aapo otti sieltä etujalkavirheen. Lisäksi sain alas vielä esteen numero 12, siellä ei ollut mitään ihmeellistä syytä, vain hieman kokemattomuutta. Näin jälkeen päin kun katsoo kuvia ja videoita tuosta radasta niin voi kyllä huomata miten sairaan iso se rata oli. Pomokin sanoi mulle luokan jälkeen että oli melkeen sanonut mulle että nyt on niin tuhtia että jätetäämpä väliin. Loppuradasta suurin osa esteistä oli ennemminkin 140 - mutta musta 135 näyttää aina isolta joten en osannut huolestua radankävelyssä :D Mutta tosiaan tuo vika pysty minkä Aapo sai alas, oli niin iso ettei se montaa sen kokoista estettä ole edes hypännyt. Kokemattomuuden piikkiin se puomi siis mutta radasta jäi niin mielettömän hyvä fiilis. Tosin, kuolaimeen en ollut tyytyväinen, joten päätettiin pomon kanssa kokeilla kumista nivel babypelhamia aiemman Super paksun babypelhamin tilalle.

Vaikka meillä olikin viikonloppuna paljon virheitä tuloksissa niin päästiin kuitenkin taas ratsukkona eteenpäin. Ja teimpä tuon viikonlopun aikana enemmän 135 ratoja kuin koskaan aiemmin yhteensä :D Rutiinia, rutiinia..

CSI* Lier / Prinssi

Santanderin kisan jälkeen pomo hyppäsi A Corunassa kolmella hevosella kilpaa ja samalla reissulla kokeilin Prinssiä. Prinssi on siis ollut pomon hevonen varmaan reilun vuoden ajan ja sen tarina on tosi pitkä, joten en ala sen kummemmin sitä selittämään. Lyhyesti voin kertoa että se on päässyt turhan paljon niskan päälle ja käyttäytyy käsiteltäessä vähän huonosti ja on ratsastaessa tosi spooky ja melko tyhmä joidenkin asioiden suhteen. Esim. se saattaa ravata jonkun kohdan ohi 10 kertaa ja 11 kerralla se ei enää voi mennä lähellekkään sitä paikkaa..


Päätettiin katsoa miten saan sen menemään noina kolmena päivänä ja jos kaikki sujuisi niin otettaisiin se mulle Alfin tilalle. Ekana päivänä juoksutin sen ratsastuksen alle koska edellinen ratsastaja sanoi sen olevan uudessa paikassa melko mahdoton aina ekana päivänä.. Sitä se kyllä olikin. Ei niin mitään käytöstapoja liinassa. Ihan kuin olisi jotain 2-vuotiasta juoksuttanut ekaa kertaa.. Hetken sai käydä siis läpi miten käyttäydytään ja sitten kapusin kyytiin. Ratsastus sinänsä sujui ihan hyvin. Hevonen kyllä osasi kaikki temput väistöistä sulkuihin mutta ei se kyllä millään tavalla ollut jalan edessä, saatikka sitten niiden välissä :D Ihan jäätävä mato ja kaikkea se kyttäsi. Mietin että mitäköhän hyppäämisestä tulee mutta se olikin se helpoin osio.


Tokana päivänä juoksutin taas ihan vain sen takia että halusin nähdä oliko edellisen päivän tuokiosta jäänyt mitään mieleen. Positiiviseksi yllätyksekseni hevonen käyttäytyi sata kertaa paremmin vaikka muutaman kerran meinasi vaihtaa itse suuntaa yms. Mutta parempaan päin joka tapauksessa. Otettiin sitten tokana päivänä myös ekat hypyt - Prinssi tuntui niissä hyvältä. Edellinen ratsastaja on mennyt sillä tuplaturpahihnalla ja pitkävartisella pelhamilla, mutta musta se tuntui sileällä niin kevyeltä että halusin kokeilla hypätä ihan vain nivelellä. Jätin ekoihin hyppyihin gramaanit koska hevonen tuntui siltä että se voisi keksiä jotain esteen jälkeen :D Hypättiin ihan vain kahta pystyä linjalla 16m välillä. Tehtiin ensin 5 laukkaa väliin ja esteiden noustessa vaihdeltiin 4 tai 5 laukkaa väliin. Kun otettiin gramaanit muutaman verkkahypyn jälkeen pois niin Prinssi koitti muutaman kerran villiintyä toisen pystyn jälkeen, mutta joka linjan jälkeen siirsin sen käyntiin niin kauan kunnes se tuntui hyvältä ja odotti. Fiilis oli kiva, tosin en tuntenut hypyssä mitään erityistä voimaa tai suurta kapasiteettia. Pomo kuitenkin sanoi että oli ostaessaan hypännyt sillä 130 radan ja se tuntui siltä ettei hyppy lopu kesken joten uskoin taitavampaa :D On kuitenkin niin paljon niitä hevosia jotka hyppäävät juuri sen mitä tarvitsee, eivätkä tippaakaan enempää - taloudellista :)

Hyppäsin vielä toisenakin päivänä verkassa muutaman pystyn ja okserin ehkä 100-110 korkeudella ja kaikki sujui hyvin. Esteissä ei ollut mitään ongelmaa mutta se kaikki kyttäys ja ylivilkkaus on sileällä kyllä sellainen asia mihin pitää perehtyä ratsastuksen suhteen huolella. Se vaan on päässyt niskan pääälle ja sitä on korjattu ihan liikaa kädellä. Pomo sanoikin että Prinssi on joutunut nyt armeijaan kun joutuu ihan tosissaan töihin - enää ei saakkaan vaan laukkailla ympäri kenttää ja pelleillä miten sattuu.
Pomosta me muodostettiin hyvä pari, joten Prinssi lähti sitten meidän mukana Belgiaan. Koska pomo on aina kovin optimistinen niin hän oli jo ilmoittanut mut Lierin kisoihin Prinssillä vaikkei edes tiedetty sopisiko se mulle :D Nooh, hevoset saapuivat Belgiaan ti iltana ja ke aamuna uusi lasti lähtikin sitten jo Lieriin kisoihin.. Lierissä ratsastin Prinssin keskiviikkona kevyesti ja torstaina olikin eka luokka :D Hyppäsin vain yhtä tähteä, korkeutena joka päivä 110cm.


Kisapaikalla Prinssi käyttäytyi nyt paljon paremmin kuin A Corunassa. Käsittelin sen melkein kokonaan itse ja tutustuin siihen ja koitin pitää yllä positiivista auktoriteettia :D Torstaina aamuratsastin sen ennen luokkaa ja työstin sen ihan kunnolla. Kun tunnen hevosen hyvin niin en tee aamuratsastuksessa yleensä mitään kummempaa, nyt kuitenkin tein normaalia pidemmän treenin. Oltiin pomon kanssa sovittu että parempi hieman mielummin väsyttää sitä kuin antaa sen olla liian villi.

Ekan päivän luokassa tein nollan. Radassa oli kivasti välejä ja pääsin tutustumaan hyvin Prinssin laukkaan. Se ei kytännyt mitään täytteitä ja käyttäytyi muutenkin paljon paremmin kuin mitä olin ajatellut. Prinssi hyppäsi tarkasti, mutta edelleenkään en tuntenut mitään suurta räjähdystä hypyissä. Jotenkin koko ajan odotin että milloin se oikeasti alkaa hyppäämään.. Mutta radasta jäi hyvä fiilis ja innolla odotin seuraavaa päivää.

Perjantaina meillä oli kisa eri areenalla kuin ekana päivänä, mikä oli tosi hyvä ajatellen sitä että Prinssi joutuisi taas erilaiseen ympäristöön. Olin jälleen aamuratsastanut sen hyvin jotta se ei olisi liian vilkas. Kaikista ennakkoluuloista huolimatta Prinssi teki jälleen hyvän radan mutta mä harmillisesti avasin laukkaa vähän liian paljon ekalle esteelle ja saatiin sieltä okserin etupuomi hieman epäonnisesti mukaan. Muuten rata oli tasainen ja hyvä, ei mitään moitteita :)



Lauantaina Prinssillä oli välipäivä ja ratsastin sen kunnolla läpi. Sunnuntaina oli vuorossa 110-luokka erillisellä uusinnalla. Prinssi hyppäsi hienon radan mutta viimeiselle se meinasi tehdä källit. Vika pysty oli 8 askeleen odottava linja viistosti portin ohi ja Prinssihän oli sitä mieltä ettei se halua lähteä enää portilta pois.. Siinä vaiheessa vanha poni-pikkis heräsi eloon ja sain sen survottua pienellä raivolla yli vikasta. Radan jälkeen pomo muisti kertoa mulle että edellisen ratsastajan kanssa se on vissiin aika usein joko ihan poistunut portista ja/tai ainakin pyrkinyt sinne enemmän kuin tarpeeksi. Kuriton kakara siis! Noh, onneksi päästiin korjaamaan tuokin asia koska viimeisestä esteestä huolimatta tehtiin nolla ja päästiin mukaan uusintaan. Pomo sanoi että saan kokeilla miten se kääntyy ja kuinka paljon sillä voi laukata ihan oman mielen mukaan. Mitään hullua en tehnyt, mutta laukkasin hyvin ja käänsin etenkin kakkoselle aika pienen tien. Esteeltä numero 4 saatiin kuitenkin takajalkavirhe okserin etupuomista ja samoin seuraava pysty tuli alas. Vähän taisi väsy painaa ja pomon mukaan tuo hevonen ei ole montaa uusintaa elämässään tehnyt joten oppimisen piikkiin virheet. Saatiin kuitenkin sijoitus mikä lämmittää aina mieltä :)

Seuraavaksi olikin ohjelmassa saada Prinssi sileällä paremmaksi ja "kuriin". Lisäksi se tarvitsee paljon massaa ja lihaksia, niitä ei kuitenkaan saa ihan saman tien.. Kunnon ruokaaa ja treeniä niin tuosta kaverista tulee vielä tosi kiva!! Ekan kisan saldo oli jo tosi positiivinen joten mulla on hyvä motivaatio treenata tuota hevosta.