Nuoret hevoset

Minulla on ollut vuosien varrella paljon erilaisia nuoria hevosia ratsastettavana. Tällä hetkellä alla on kaksi aivan erilaista kolmivuotiasta ratsua, Sakke ja Nuppu!

Esittelen hevosia seuraavaksi hieman tarkemmin ja kerron millaisia tavoitteita niiden kanssa on ja kuinka olen ajatellut niiden kanssa edetä sekä miten olen jo tähän mennessä asioita niille opettanut. Siinä lomassa yritän kertoa myös omista hyviksi toteamistani menetelmistä ja tavoista :)


SAKKE

Sakke on 3-vuotias ruuna ja sen emä on Sikurin Sissi ja isä Hermeli. Isän puolelta suvussa on siis kyvykkäitä ratsuja, kuten Samuli ja Kelmi, kun taas emän puoli on selkeästi enemmän juoksijasukuinen.

Ensimmäiset kerrat selässä kannattaa aloittaa liinan päässä. Sakella liina menee kuolaimen kautta satulaan, jolloin juoksuttaja voi asettaa ja taivuttaa sitä. Sivuohjat antavat tarvittaessa pientä kontrollia.

Sakke on todella raamikas ja ikäisekseen aika iso. Kehittymistä hidastavat sen pitkä runko ja suuri liike. Ypäjällä Sakke sai lattareissa paljon kehuja laadukkuudestaan, mutta tuomarit joutuivat kehoittamaan meitä keskeyttämään suorituksen hieman epämääräisen liikkeen vuoksi. Koska Saken kaviot oli juuri vuoltu ja liikkuminen vaatii siltä muutenkin mietiskelyä, päätimme keskeyttää kisan, jotteivat huonot numerot jää kummittelemaan.

Koska Ypäjän tuomarit kehoittivat meitä kiinnittämään huomiota Saken jatkokoulutukseen,  konsultoin Johkua Ypäjän jälkeen ja Johkun neuvot olivat juuri sitä, mitä itsekin olin jo valmiiksi pähkäillyt. Maastossa pitäisi käydä ja paljon.

Sakke ruunattiin viikko lattareiden jälkeen ja se on helpottanut asioita huomattavasti. Nyt se käyttäytyy ja keskittyy hyvin maastakäsittelyn aikana sekä kuuntelee lisäksi ratsastajaa selästä käsin paremmin. Alkuunhan se oli orina todella hidas ja laiska, ruunana liikkuminen on ollut paljon helpompaa. Ruunauksen seurauksena Sakkea piti kävelyttää kaksi kertaa päivässä ja kävimmekin Hannin kanssa näyttämässä Sakelle lähipolun kotimetsästä, jossa olemmekin sen jälkeen vierailleet ahkerasti! Sakke tykkää hommasta kovasti ja itse tykään viedä muutenkin nuoret mahdollisimman aikaisin metsään jotta ne tottuvat myös siihen.

Lattareissa. Varustuksena nuoren orin kanssa sisätiloissa gramaanit, jotta olisi jotain kättä pidempää hankalissa tilanteissa. Ulkona mulla on aina ketjullinen liina ja kädessä ehdottomasti hanskat.

Johkun neuvojen mukaisesti ollaan kävelty paljon kinttupolkuja niin, että Sakke joutuu miettimään kordinatiootaan ja pitämään itsensä hyvin tasapainossa koko ajan. On tärkeää, että se oppii varsasta asti liikkumaan metsässä tarkasti, jolloin se myös huomaamattaan kehittää omaa lihaksistoaan, kun se työntää ylämäissä takaa eteen rennosti ja oikein.

Kentällä olen joutunut itse olemaan oikea natsi itselleni. Kun hevonen on pikkuisenkin hidas jalalle, tulee ratsastajan olla todella herkkä ja apuja ei saa toistaa useasti. Itse olen tässä vaiheessa kuitenkin sekoittanut sekä Alexandran, että Jannen oppeja hieman hevosesta riippuen. Alexandran mukaan (.. ja Kirsin) heti ensimmäisen avun jälkeen, johon hevonen ei regoi, pitäisi käyttää raippa samaan aikaan jalan kanssa. Tässä olen samaa mieltä hitaiden hevosten kanssa. Avun on mentävä perille sähäkästi alusta alkaen ja näin myös Sakke on alkanut reagoimaan jalkaan nopeammin. Tähän toiseen variaatioon palaan Nupparin kohdalla. Mutta missään nimessä ratsastaja ei saa jahdata hevosta ja apuja ei saa tuhlata!

Hyvällä tuulella lattareissa. Kuvassa näkyy aiemmin mainosamani ketjullinen liina

Aloitan Saken kanssa aina käynti-seis -harjoituksella. Sakke kuuntelee mahtavasti istuntaa ja pysähtyy todella hyvin ja pehmeästi. Liikkeelle se lähtee pehmeästi, mutta se saisi olla aavistuksen terävämpi. Terävyyttä voidaan lähteä työstämään myöhemmin, se kuuluu mielestäni sitten siihen hienosäätöön, kun siirtymisey tapahtuvat eteen ja taakse rennosti ja joka kerta ajallaan. Tässä vaiheessa kun ratsastajalla on mahdollisuus opettaa hevoselle kaikki alusta asti, kannattaa olla tarkkana, että muistaa painon ja istunnan merkityksen. Kun hevosia ei ole vielä turrutettu, saa ne helposti tehtyä herkiksi ja mukaviksi istunnalle.

Käynnistä ollaan siirrytty sitten aina kevyeeseen raviin. Usein ensimmäiset siirtymiset ovat hieman löysiä ja joudun niissä usein muistuttamaan hieman pienellä raipan kosketuksella, että eteen voisi mennä reippahasti saman tien. Alkuun ravaan pari kierrosta ja sen jälkeen teen taas käynti-ravi -siirtymisiä. Niin ravissa, kuin siirtymisissäkin hevosen täytyy liikkua suorana kaikilla neljällä sivulla ja samassa tahdissa koko ajan.

Toistan saman molempiin kierrosiin ja suunnan vaihdan aina diagonaalilla, jossa hevosen täytyy pysyä edelleen suorana. Käytän paljon johtavaa ohjaa ensimmäisillä kerroilla kun käännän Sakkea ja en vaadi asetuksia olenkaan. Haluan, että Sakke on molemmilla ohjilla ja jaloilla, koska sen tasapaino ei vielä ole sillä tasolla, että voisin taivuttaa tai asettaa sitä kaarilla tai kulmissa. Haluan, että se oppii jämään omille jaloilleen niin kaarteissa, kuin suorilla urilla ja siksi en koitakaan asettaa sitä ennen kuin sen ravi on koko ajan alusta loppuun asti säännöllistä.

Laukat voi Saken kanssa nostaa mistä vain. Se on siitä jännä tyyppi, että se nostaa helpommin laukan, kuin siirtyy raviin. Koska takapää on sen verran voimaton, vaihtaa Sakke laukkaa vielä aika helposti ristiin takaa, mutta siitä en ole tehnyt ongelmaa. Korjaan laukan takaisin oikeaksi seuraavassa askeleessa ja itseasiassa Sakke on saanut jujun päästä niin hyvin kiinni, että osan ristilaukoista se korjaa jo ihan itse :)

Koska laukka on Sakelle vielä haastavaa, kehoitti Johku mua kokeilemaan sitäkin maastossa. Pitkässä, mieluiten loivassa ylämäessä olisi kaikista helpoin seurata milloin vaihto takaa aina tapahtuu, vai tapahuuko sitä kenties ollenkaan. Kun edessä on paljon tilaa ja hevosen ei tarvitse miettiä kääntymistä ollenkaan, jäävät ne helpommin myötälaukkaan. Seuraava proggis onkin päästä lähtemään Saken kanssa pidemmälle maastoreissulle! Jos vaihtoja tulee samalla tavalla sielläkin, niin silloin tiedämme että voimatreenejä täytyy jatkaa entistä säännöllisemmin.

Saken jalat on kuvattu ja sieltä ei ole löydetty mitään muutoksia. Johkun mukaan nuorilla on usein löysät takapolvet, jotka hankaloittavat oman aikansa laukkaamista ja liikkumista yleensäkin, joten huolestua ei kannata :)

Hyppyjä Sakke on suorittanut todella suoraviivaisesti. Aloitin sen kanssa hypyt selästä pienellä pystyllä, jonka sijoitin pitkän sivun keskelle. Aluksi puomi oli tietenkin vain maassa ja kun sen ylitys oli sujunut hyvin, nostettiin puomi ylös. Koska ensimmäiset ponnistukset olivat löysiä, pyysin Hannia käyttämään irtohypytyksestä tutun juoksutuspiiskan muutaman kerran. Tämä auttoi selvästi ja hypystä tuli lopulta ihan hyppy :) Ensimmäisillä hyppykerroilla kannattaa siis aina ihan jo turvallisuus syistäkin olla joku kaveri mukana, mieluiten sellainen henkilö, joka osaa auttaa tarvittaessa raipan kanssa.

Koska Sakke oli hyvin suorana ennen estettä, tein melkein kaikki hypyt laukassa. On tärkeä muistaa olla itse rento ja käsi on saatava hyvin mukaan hyppyyn. Ylävartalo ei saa kaatua eteen ja oman tasapainon on oltava kunnossa koko hypyn läpi. Koska Saken takaosaan halutaan voimaa, rakennamme sille ensi kerralla samanlaisen sarjan kuin mitä se on itohypytyksessä totunnut menemään. Silloin se saa jumpattua itseään ja takaosa joutuu hommiin :)

Kun otan erikoisesteet mukaan, sijoitan ne ensin esteen reunalle, niin että keskeltä pääsee hyppäämään niin, ettei tarvitse ylittää välttämättä sitä erikoisestettä. Lisäksi esteen viereen kannattaa lisätä hyvät johteet, jotta hevosella on mielessä vain suoraan meno ja esteen ylitys. Tähän palaan sitten kun päästään näihin hommiin :)

Saken viikko-ohjelma koostuu kokopäiväisestä tarhauksesta ja minun ratsastuksistani. Koitan ratsastaa Saken ainakin kolme kertaa viikossa niin, että jaan päivät tasaisesti koko viikolle. Muuten Sakke ei sen kummemmin puuhaile mitään ja se on tähän mennessä sopinut sille oikein hyvin. Ratsastukseen olen käyttänyt aikaa noin. tunnin verran. Tunnista n. 15-20min käytän kentällä, loput ajasta maastoilen. Näin mielenkiinto kenttätyöhön pysyy yllä, kun sen pitää tehokkaana ja lopuksi pääsee vielä aina maastoon!

Sakke syö tarhassa vapaasti heinää ja aamuisin ja iltaisin se saa 1/2 litraa kauraa. Lisäksi se saa illalla mössöt, jossa on kivennäistä, melassia ja pellavaa.

Nyt kun en voi ratsastaa itse, aion juoksuttaa Sakkea ja irtohypyttä sitä Hannin avustuksella. Lisäksi aion nostella sen jalkoja, koska se ei ole aina sen mielestä ihan se ykkösjuttu ;)

Monet ovat kyselleet nuorten heppojen tavoitteita. Listasin Sakelle ne olellisimmat kohdat ylös ihan ranskalaisilla viivoilla.


SYKSY 2014

- Sakke reaktiiviseksi jalalle ennen Saksaa
- Paljon maastoilua
- Yksi hyppytreeni vieraassa paikassa
- Paljon irtohypytystä
- Väistöjen alkeet
- Jalkojen nostettavuus helpoksi


TALVI 2014/15

- Loma
- Paljon hankitreeniä (jos tulee lunta..)
- Irtohypytystä


KEVÄT 2015

- Asetukset ja taivutukset kuntoon
- Hyppytreenejä vieraissa paikoissa
- Erikoisesteet mukaan
- Laukan säilyvyys paremmaksi
- Tasaiset siirtymiset


KESÄ 2015

- Ainakin kaksi koulu ja kolme estekilpailua (HeC, 60/80cm) (Suomenhevosten kummajaiset)
- 4-vuotiaiden laatuarvostelut
- Laidunloma


Miltä Saken tavoitteet teistä kuulostivat? En halua asettaa mitään hurjia tasotavoitteita koska noiden nuorten kehityksestä ei koskaan tiedä. Osa menee nopeammin ja osa taas ottaa aikansa asioiden oppimisen suhteen.


NUPPU

Nuppu on Saken tavoin 3-vuotias, mutta tamma. Sen sukutaulussa komeilevat mm. nimet Lastun Leka ja Pilven Poika :)

Niin kuin monesta postauksesta olettekin saaneet lukea, on Nuppari monia ikäisiään jo paljon edellä. Se liikkuu hienossa tasapainossa oikein päin molemmat suunnat ja kantaa itsensä erittäin hyvin tuon ikäiseksi.

Nupparin kanssa on tehty maasta käsin paljon enemmän hommia viimeisen vuoden aikana kuin Saken kanssa. Nuppari kävi mm. viime talvena kerran viikossa hyppäämässä irtona usean kuukauden ajan, ja tämä on kehittänyt sen liike- ja hyppymekaniikkaa valtavasti. Lisäksi Nupparia on juoksutettu paljon ja sen omistaja on tehnyt sen kanssa valtavan työn myös sieleällä viime kevään ja kesän aikana. Myös rakenne on tämän hevosen puolella. Se on kaikin puolin sopusuhtainen ja sen kroppa sallii sen liikkua kevyesti ja oikein.

Työskentely Nupun kanssa on todella erilaista kuin Saken kanssa. Nuppu on koko ajan menossa (mikä on hienoa) ja se tekee haasteelliseksi sen, kuinka saan sille viestin perille, ettei tarvitsisi olla menossa ihan niin hirmuisesti :) Omistaja jaksaa onneksi työskennellä Nupun kanssa alkuun aina pitkään käynnissä. Kun puolipidätteet menevät käynnissä läpi ja tahti rentoutuu, siirtyy omistaja vasta sitten raviin. Ravi on silloin rauhallisempaa ja työskentely helpottuu huomattavasti. Puhun nyt paljon siitä, mitä omistaja tekee, koska itse ratsastan Nupulla hänen lisäkseen ja hän hoitaa kuitenkin hevosen perusliikutuksen.

Nyt kerron hieman lisää jo aiemmin mainistemastani tavasta korjata hevosta eteen päin ravisiirtymisissä. Kun aiemmin kerroin käyttäväni Saken kanssa raipan jalan tueksi, en voisi kuvitellakkaan tekeväni sitä Nupparin kanssa. Se on niin paljon herkempi ja sähäkämpi, että raipalla en ala sitä naputelemaan tuossa tilanteessa, koska se tuhoaa kaiken rentouden. Janne Bergh neuvoi mua joskus aikoinaan Suvin kanssa käyttämään pienen avun niin kauan, kunnes hevonen reagoi siihen nätisti. Suvi oli aika neiti usein jalkaa kohtaan ja Jannen avulla saatiin se hyväksymään jalka äärimmäisen hyvin juuri tuolla kikalla. Janne totesi silloin sen toimivan myös energisten hevosten kanssa ja siitä lähtien olen käyttänyt myös tätä keinoa välillä. Ideana on siis pyytää sillä yhdellä pienellä avulla niin kauan, kunnes hevonen siirtyy raviin. Apua ei saa koventaa tai napakoittaa, se täytyy pitää aivan samanlaisena koko ajan. Ja kun hevonen siirtyy, pitää sitä kehua. Tämä toimii hyvin Nupparin kanssa ja vaikka moni aina vannoo jonkun yhden tietyn keinon nimeen, neuvon aina itse kokeilemaan erilaisia asioita eri hevosten kanssa.
Laukka on Nupparille iisiä. Nuppu tekee jo hienoja nostoja ja ne se on oppinut pikkuhiljaa tekemään rauhan kanssa useiden toistojen kautta. Myös puolipidätteiden läpimenojen paranemiset ovat vaikuttaneet nostoihin totta kai positiivisesti. Itse laukan tasapaino on hyvä ja siksi myös hyppäämisessä on päästy etenemään oikein hyvässä tahdissa.

Kun hevonen on näin valmis ja kaikki on sille helppoa, on minun oltava tarkkana, ettei oma ruokahalu kasva syödessä. Tehtävät ja esteet täytyy edelleen pitää helppoina vaikka se tuntuisi kuinka lasten leikiltä. Nupun kanssa ainut ongelma muutamalla hyppykerralla on ollut vauhti, mutta viimeisillä kerroilla sekin on saatu tasaantumaan ja hevonen on ollut rennon ja tyytyväisen oloinen.

Alkuverkkaa. Nenä pitää talven ja kevään aikana saada vielä paremmin eteen puolipidätteiden kautta. Käsi pitää pystyä pitämään rentona edessä  ja hevosen täytyy antaa ratsastajan ratsastaa jalalla kohti kevyttä kättä.

Millaisia harjoituksia sitten olen teettänyt Nupulle estepuolella? Aloitan aina puomeilla (oli kyseessä mikä tahansa nuori hevonen). Ravaan puomien yli ja vaadin sen aivan suoraksi ja rennoksi kohti puomia. Alkuun pidätteet joutuu tekemään isompina, mutta muutaman toiston jälkeen Nuppari alkaa malttamaan mukavasti. Odottamiseen ennen estettä vaikuttaa paljon uomin/esteen jälkeinen työskentely. Siellä on hyvä tehdä siirtyminen, voltii tai jopa ihan pysähdys, jos tahti ja maltti eivät säily. Ensimmäiset kerrat tein vain puomeja, jotta perusasiat menevät varmasti jakeluun kunnolla. Kun työskentely puomeilla sujuu, aloitan ravihypyillä pienten pystyjen kanssa. En koskaan ensimmäisillä kerroilla käytä mitään apupuomeja (maapuomi tottakai on esteen edessä) koska ne saattavat jännittää hevosta ihan turhaan. Esteelle täytyy tulla reipaasti ja hyvällä tuntumalla ja Nupun tapauksessa vauhti ei saa kiihtyä. Jos hyppy sujuu mukavasti, täytyy kehut antaa heti kun hevosen on saanut hypyn jälkeen tasapainoon.

Sijoitan puomit ja esteet alkuun aina samoille paikoille. Näin hevosella on varmempi mieli toisella ja kolmannella kerralla suoriutua tehtävistä ja itse ratsastajana saa huomata millä tavalla työskentely mahdollisesti muuttuu ja kehittyy ensimmäisten kertojen aikana. Laitan kaksi pystyä pitkille sivuille ihan aidan viereen niin, että sieltä ei pääse ohi, mutta kuitenkin niin että sinne jää hieman tilaa. Näin hevonen hahmottaa esteen kokonaisuutena, mutta ei kuitenkaan pääse siitä ohi ulkokautta. Lisäksi laitan yhden esteen diagonaalille niin, että voin ainakin vaihtaa suunnan sen kautta ravissa. Tämä on musta etenkin suokkien kanssa hyvä aloitus, koska laatuarvosteluissa rata kulkee jokseenkin samalla tavalla, joten valmistelen niitä lattareita varten heti alusta asti.

Puomeja alkuun. Peräkkäisten puomien välissä voi tehdä siirtymisiä ja näin valmistella ajan kanssa mukaan tulevia linjoja.

Ensimmäiset hypyt otan aina kohti tallia. Muut hevoset ja koti vetävät mukavasti puoleensa ja hevonen etenee silloin luonnostaan helpommin kohti estettä. Esteen jälkeen jatkan ns. "radan loppuun" puomien kanssa, jotta hevonen tottuu siihen, ettei työskentely lopu yhteen esteeseen. Kun hypyt sille esteelle sujuvat, käännän "radan toisin päin" ja hyppään pois päin tallista olevan esteen viimeisenä. Vasta jos molempiin suuntiin sujuu hyvin ja kaikki on tuntunut tosi yksinkertaiselta ja helpolta, otan mukaan diagonaalin esteen.

Hyppy kohti tallia. Este on jo hieman lähempänä aitaa kolmannella hyppykerralla. Maapuomi on auki esteestä, silloin ponnistukseen saa nuorelle enemmän aikaa.

Jos hevonen yrittää useamman kerran ohi, laitan esteeseen johteeksi joko puomit tai jonkun muun estejohteen. Näin hevoselle tehdään selväksi, että yli on mentävä ja ohitus ei ole hyväksyttävää.

Hyppyjä ensimmäisellä kerralla otan ihan hevosen mukaan. Nupparin kanssa otin varmaan jo ekalla kerralla 10 hyppyä, koska se oli niin innoissaan ja ylihyppäsi paljon. Nupun kanssa tein ennen hyppyjä varsin vähän hommia, koska en halunnut väsyttää sitä liialla alkuverkalla. Tein molempiin kierroksiin ravia yhteensä alle 10min ja laukkaa en ottanut ollenkaan. Näin pystyin aloittamaan saman tien välikäynnin jälkeen puomit ravissa ja sen jälkeen hypyt. Laukat tulivat mukaan kun esteeltä tultiin alas ja koska en ekalla kerralla ottanut hyppyjä laukassa, ei laukalle ollut verkassa edes tarvetta. Näin sain hyvällä mielellä otettua muutaman hypyn enemmän kuin normaalisti.

Hevonen hyvin suorana, mutta pientä ylihyppäämistä havaittavissa. Tähän ajan kanssa avuksi maapuomit esteen takana ja edessä. Hätäapuna käytän siirtymisiä esteen takana.

Pitkille sivuille sijoitetut esteet olivat Nupun kanssa helposti ylitettävissä, mutta kun seuraavalla kerralla siirryin diagonaalille, meni tamma siitä kaksi kertaa ohi. Johteen ansiosta pääsimme siitäkin lopulta hyvin yli ja sen jälkeen ongelmia ei ole ollut.

Nuppu on hypännyt kaikki kerrat niin, että esteet ovat samoilla paikoilla. Se tekee hypyt jo hyvin ja rutinoituneesti. Koska se on ollut niin hyvä hypätä, vien sen ehdottomasti ennen Saksaa vielä Peikille ja tai Johkulle hyppäämään. Tai maneesille/muualle ylipäätänsä. Jos saan sen maneesille kaksi kertaa, saa se eteensä tokalla kerralla jotain erikoisesteitä!

Nuppuhan on ollut jo kouluradallakin ja saanut hyväksytyn tuloksen HeB-luokasta. Koska sen koulutustaso on niin hyvä, saa se talvella keskittyä lomailemiseen hieman pidemmän ajanjakson ajan. Lisäksi se saa tehdä paljon hankitreeniä jos lunta vaan tulee ja koska se on opetettu myös ajolle, saa se vetää myös rekeä :) Kannatan nuorien kanssa kaikenlaista monipuolista toimintaa ja olen todella iloinen siitä, että Nupun omistaja on niin aktiivinen ja taitava hevosten käsittelijä, koska muuten tällainen yhteistyö olisi helposti aika haastavaa.

Nupun viikko-ohjelma on hieman erilainen kuin Saken. Sille sopii liikunta peräkkäisinä päivinä, koska silloin se malttaa aina keskittyä paremmin hommiin kun pöllöenergia on ekana päivänä kadotettu. Viikko-ohjelma suunnitellaan oikeastaan hyppyjen mukaan, eli jos tulen hyppäämään torstaina, tekee Nuppu hommia seuraavanlaisesti;

MA irtojuoksutus kentällä
TI ratsastus
KE ratsastus/irtojuoksutus
TO esteet
PE/LA/SU ratsastus/irtojuoksutus/maasto jonain päivänä sen mukaan miten keskiviikkona on tehty

Pääsääntönä on kuitenkin se, että ennen hyppyjä Nupun on hyvä työskennellä ainakin päivä, mieluien kaksi. Väsyneeksi sitä ei saa, mutta se ei ole tarkoituskaan. Pahimmat höyryt on vaan hyvä päästää ulos, jotta mun työ tulisi helpommaksi :)

Nupulle olen asettanut mielessäni seuraavia tavoitteia ja osasta on jo omistajan kanssa sovittukin :)


SYKSY 2014

- Paljon siirtymisiä ja tavoitteena rauhallisuus ja rentous
- Nenä eteen
- Laukannostot ja väistöt kuntoon
- Ainakin yksi, mielellään kaksi treeniä uudessa paikassa


TALVI 2014/15

- Paljon hankitreeniä (.. jos lunta tulee)
- Ajoa kärryillä/reellä
- Irtohypytystä kerran viikossa/kahdessa
- Loma


KEVÄT 2015

- Hyppytreenejä vieraissa paikoissa
- Yksi este ja yksi koulukisa
- Raviväistöt, avot ja vastalaukat suoralla alulle


KESÄ 2015

- Ainakin kaksi koulukisaa ja kolme estekisaa HeB/60/80cm (Suomenhevosten kummajaiset)
- 4-vuotiaiden laatuarvostelut
- Laidunloma

Niin kuin Sakenkin kohdalla, nämä ovat vain tavoitteita ja ne yritetään toteuttaa. Kuitenkin kaikki tehdään hevosen ehdoilla ja edetään sen mukaan miltä tuntuu. Musta on kuitenkin hyvä kirjoittaa ylös omia mietteitä siitä, mitä voisi olla edessä. Nupulla tavoitteita on hieman enemmän kuin Sakella, koska se tuntuu tällä hetkellä valmiimmalta, mutta sekin tilanne voi hyvin muuttua.

Postaus venyi ihan hirmu pitkäksi, mutta tällaista multa on useaan otteeseen toivottu, enkä jotenkin halunnut jakaa sitä osiin, kun vertailua tuli sen verran paljon.

Mitäs tykkäsitte? Koitin yhdistää tuonne väleihin niin juttua hevosista kuin omista käyttämistäni työkaluista :)

Katsaus viime viikkoon

Mistäköhän sitä aloittaisi? Ratsuina viikon aikana olivat Aku, Joda, Kapsu, Sakke sekä muutama muu hevonen. Viikonloppuna juhlimme kotona tupareita, joten kaikkea extraa on arkihommien lisäksi kertynyt aika kivasti...

Koska A on aakkosissa ekana, alotetaan Akusta. Akullehan oli varattu Hyvinkään kisojen jälkeiselle viikolle lääkäri, koska halusin tsekata kisakauden jälkeen missä mennään. Hyvinkään raportti oli varsin positiivinen. Hevonen on kuulemma hyvässä kunnossa ja reagoi vain vasemmasta etusesta taivutukseen ympyrällä juoksuttaessa. Etunen piikitettiin vuohisnivelestä ja hoidoksi määrättiin viikko kävelyä ja sen jälkeen normaalisti takaisin hommiin.

Viime viikkoa edeltävä viikko vietettiin Akun kanssa maastoillen ja kentällä kävellen ja viime viikolla aloitin hommat kevyesti. Maanantaina ravasin 15min ja otin yhdet laukat molempiin suuntiin. Torstaina otin ravia n.20min ja laukkaa max. 10min. Lisäksi klippasin Akun jalat ja pään, loput säästin perjantaille, jolloin ratsastin kaikki askeleet kunnolla läpi ja fiilis oli mahtava! Aku toimi niin rennosti ja liikkui isosti ja rytmikkäästi koko ratsastuksen läpi. Ihan pisti ihmettelemään kuinka hienosti se liikkui rennomman viikon jälkeen. Ilmeisesti hoito on auttanut ja se näkyy myös ratsastaessa noin selkeästi, vaikka mitään "vikaa" siinä ei ennen hoitoa ollut! Sunnuntaina hyppäsin  kotona, siitä lisää omassa postauksessa!

Jodan otin alleni yhtenä päivänä ja laitoin sen ihan kunnon hommiin. Alkuverkan jälkeen tein sulkuja sekä uralla että diagonaalilla ja vaihtoja käynnin kautta. Suluissa Joda olisi alkuun halunnut työntää takaosaa edelle ja olla taipumatta kyljestään, mutta sain sen paremmin kuulolle muutaman avon jälkeen, joista oli helppo lähteä sulkuun. Näin mulla oli etuosa valmiiksi uran sisäpuolella ja hevonen jalan ympäri.Tuon hevosen kanssa on aina niin mukana tehdä töitä sen hienon teknisyyden vuoksi. Se osaa kaiken ja kun vaan ratsastaja osaa pyytää niin se antaa itsestään kyllä kaiken!

Hieman väistöä, takaosa saisi olla selvemmin mukana ja oikea kylki suorempana

 Aakkosissa seuraavana on K, eli Kapsu! Kapsun kanssa treenattiin painoa takaosalle. Etenkin laukassa se ei jaksa kantaa itseään suorilla urilla, vaan lähtee tasaisesti pidentämään itseään, mitä kauemmin sen kanssa uraa pitkin laukkaa. Tein alkuun paljon väistöjä, joissa halusin saada sen ulko-ohjan tuelle, mutta kevyelle sellaiselle. Etenkin oikeaa jalkaa väistäessä Kapsu jäisi mielellään kiinni vasemmalle ja silloin se ei kanna itseään rehellisesti läpi väistön. Aina jos Kapsu puraisi väistössä kiinni, suoristin sen ja ratsastin voltin vasemmalle. Näin se joutui suoristumaan ja antamaan periksi vasemmalta. Tämän jälkeen jatkoin väistöä diagonaalilla.

Joda ja alkuverkkaa

Väistöjen jälkeen otin mukaan laukka-käynti siirtymiset jotka menivät yllättävänkin mukavasti. Välikäyntien jälkeen jatkoin ravilyhennösten kanssa ja lähdin tekemään nostoja niiden kautta. Näin takajalat olivat valmiiksi paremmin alla ja laukat nousivat kivasti. Laukassa Kapsu toimi ympyrällä jo todella kivasti, mutta suorilla en edelleenkaan saanut sitä kantamaan kuin muutamia pätkiä niin kuin olisin toivonut. Mutta ei sitä Kiinan muuriakaan päivässä rakennettu, joten ollaan tyytyväisiä niihin muutamiin onnistuneisiin pätkiin :)

Saken kanssa jatkettiin maastotreenejä tavoitteena koordinaation kehittäminen ja voiman hankkiminen. Alkuun tehtiin hommia joka kerta kentällä kaikissa askellajeissa ja treenattiin siirtymisiä maltillisissa määrin reaktiivisiksi jalasta eteen. Istuntaan Sakke reagoi todella hyvin, mutta jalkaan se saisi vastata edelleen hieman nopeammin. Tässä olen ollut itse todella tarkka, yhtään ei saa puskea. On yksi kevyt apu, ja jos se ei mene läpi, on raipan vuoro. Laukat nousevat jo todella hyvin, niissä jalka menee paljon paremmin läpi kuin raviin siirryttäessä. Kuitenkin olen tyytyväinen Saken editykseen, etenkin ravissa maastoilun määrä alkaa näkyä - enää se ei tahdita niin pajon ja liikkuminen on muutenkin tasaisempaa :)

Sakke totisesti hommissa

Kenttätreenin jälkeen ollaan livahdettu joka kerta vähintään 30min maastoretkelle, joista Sakke tykkää ihan älyttömästi! Se paahtaa ihan täysiä aina menemään ja sitä saa välillä ihan toppuutella, että se muistaa miettiä mihin jalat siirtäisi ;)

Myös Sakke teki tänään hyppyhommia, niistäki lisää omassa postauksessa!

Lapsiheppojen kuulumisia

Nyt olisi aika jakaa teille kolmivuotiaiden kuulumisia! Moni oli toivonut postausta siitä, miten itse ratsastan nuoria sisään ja miten ylipäätänsä toimin nuorten kanssa. Olen jo aloittanut postauksen työstämisen, mutta nyt saatte ensin peruskuulumisia alkuun :)

Sakke odottaa vuoroaan

Sakke kävi siis laatuarvostelun finaalissa Ypäjällä kuun alussa. Sieltä menestystä ei saatu, mutta hyvää kokemusta kyllä sitäkin enemmän! Esitin Saken sekä irtohypytyksessä että askellaji ja rakennearvostelussa. Kisan keskeytimme irtojuoksutusvaiheessa, koska Saken ravi ei ollut ihan normaali. Tämä johtui todennäköisesti siitä, että hevonen oli vuoltu liian lähellä "kisaa" ja siksi hevonen ei ravannut täysin priimasti. Tuomarit olivat antamassa muuten hienoa kasin riviä heidän mukaansa laadukkaalle ja raamikaalle hevoselle, mutta ravista he eivät olisi voineet antaa 4 enempää, koska välillä Sakke tahditti. Koska Hanni ei halunnut sellaisia pisteitä jäävän muistiin, keskeytimme suosiolla.

Tässä alla näätte muuten Saken irtohypytyksen lattareista sekä arvostelun hevosesta.

Ypäjän jälkeen Hanni teki päätöksen Saken ruunauksesta ja aika varattiin viime viikon maanantaille.

Ruunaus oli sujunut Vermossa hyvin ja nyt Sakke kävelee kaksi viikkoa, kaksi kertaa päivässä. Olen käynyt kävelemässä herran kanssa tällä viikolla muutamia kertoja ja tarkoituksena on keretä sinne ensi viikolla mahdollisimman usein Hannin avuksi.

Tiistai aamuna käytiinkin sitten Hannin ja Hukkiksen johdolla ensimmäistä kertaa maastossa! Koska Sakke kävelee kaksi kertaa päivässä noin tunnin ajan, ei ole kiva kiertää kehää vain kentällä. Oli siis tärkeää saada Sakelle metsäreitti tutuksi, jotta se saisi itseluottamusta lähteä sinne myös yksin ajallaan.

käyntiä kolmiolla

Minusta on tärkeää, että hevoset pääsevät mahdollisimman aikaisessa vaiheessa maastoon, koska siellä ne pääsevät huomaamatta vahvistamaan lihaksistoaan ja samalla mieli pysyy virkeänä. Haluan niiden tottuvan myös erilaisiin alustoihin, ääniin sekä tilanteisiin. Maastoon on hyvä lähteä tarha/tallikaverin kanssa, mielellään nuorelle hevoselle tutun hevosen kanssa. Sakke ja Hukkis tarhaavat yhdessä, joten Saken oli mukavaa lähteä metsään Hukkiksen perässä :)

Metsäreissu sujui hyvín, eikä Sakke ollut mistään ihmeissään. Perjantaina suuntasinkin sitten jo ihan kaksin Saken kanssa metsään ja paremmin ei olisi voinut sujua! Herra käveli reippaasti koko lenkin ja oli todella hyvällä ja luottavaisella miellä koko ajan.

Ruunauksen jälkeen Sakesta on jo ensimmäisen viikon aikana saanut huomata pieniä rauhoittumisen merkkejä. Se ei enää huuda kun sen vie sisään talliin ja ratsastaessa se keskittyy paljon paremmin. Lisäksi se ei enää ole niin hermostuneen oloinen ja sitä on helpompi käsitellä maasta kun se ei koko ajan hosu päänsä kanssa mihin sattuu.

Nyt tämän ja ensi viikon ajan sen sukukalleuksia on tarkkailtava, koska jos niihin kertyy leikkauksen jäljiltä liikaa nestettä, täytyy nesteet tyhjentää sieltä eläinlääkärin voimin pois. Perjantaina nestettä oli kertynyt yön aikana paljon, mutta reilun tunnin kävelyn jälkeen nesteet laskivat huomattavasti.

Lauantaina käytiin Saken kanssa kuutamokävelyllä ja mua hiukan mietitytti mitä se sanoisi pimeästä ja hämyisestä kentästä. Kaveri ei kuitenkaan ollut moksiskaan ja se käveli reippaasti koko kävelyn ajan. Loppuun tehtiin muutamia pysähdysharjoituksia istunnalla ja Sakke toimi tosi kivasti. Nesteetkin oivat laskeneet jo ennen ratsastusta :)

Keskittynyt Nuppu

Viime maanantaina kävin hyppäämässä ihanan Nuppusen. Nuppu ja Haissihan asuvat samassa tallissa ja myös Haissi on palannut kotiin maastotreenistään. Nupun kanssa ollaan tehty hommia säännöllisesti ja ollaan koitettu tehdä puomi- ja hyppyhommista hieman maltillisempia, mutta Haissin kanssa työskentelyä on jatkanut samainen tyttö, joka sen kanssa on naapuritallilla maastoillut. Koska itse en kerkeä Haissin ja Nupun luokse niin usein kuin Haissi vaatisi, jatkaa se hommia nyt toisen henkilön kanssa. Ja niin kuin edellisessä tekstissä mainitsin, on tämä tosi hyvä juttu, koska Haissi olisi ollut se ainoa miettimistä vaativa tapaus mun Saksaan lähdön suhteen, koska sitä ei voisi jättää ilman kunnon hommia noin pitkäksi aikaa. Toki ratsastan Haissilla nyt syksyllä edelleen jos on tarve, mutta muuten keskityn nyt vain Nuppariin :)

hoplaa!

Nuppu olikin viime maanantaina taas niin innoissaan hypyistä, että mulla meni jokunen tovi saada se ensin vain rauhoittuman, kun jokaisen puomin ohittaessaan se otti ja lähti innoissaan vaan pinkomaan isoa ravia tai laukkaa eteen päin :D Tamma oli niin innoissaan puomeista, koska tiesi pääsevänsä hyppäämään, ettei millään malttanut pysyä pöksyissään. Edellisellä kerralla homma oli myös melko vauhdikasta ja siksi olimme siitä viisastuneina laittaneet Nupulle martsarin. Se auttoi ihan kivasti tällä kertaa, mutta jätin pomit kentälle, jotta Nuppu tottuisi niihin ja oppisi relaamaan niiden kanssa. Haluan myös että puomit eivät aina ole merkki hyppäämisestä. Nupun täytyy malttaa vaikka kenttä olisi täynnä esteitä :)

Retumaisia piirteitä ;) Laukkaa ylämäkeen..

Myös tänään oltiin Nupparin kanssa hyppyhommissa ja täytyy sanoa, että vaikka viime viikolla jouduttiin hommiin ihan tosissaan oli siitä kyllä apua! Lisäksi Nupun omistajan tekemä sileän työ ja sänkkärillä ratsastus alkavat näkyä tammassa. Takaosa on koko ajan voimakkaampi ja tänään saatiin oikeasti jo todella hienoja hyppyjä aikaiseksi. Nuppu malttoi ponnistaa ja tehdä hypyt rauhassa ja lähestymisissäkin se pysyi paljon paremmin suorana kuin viime kerralla. Toki siinä edelleen riittää vauhtia, mutta nyt se oli paljon paremmin kontrollissa kuin viimeksi. 

Kannukset jäi jalkaan vahingossa edellisen hevosen jäljiltä..

Ensi viikolla hyppyhommat jatkuvat Nupparin kanssa ja Sakella maastoreissut jatkuvat!

Hurjat puomit

Kolmevuotias Haissi on viime aikoina maistellut estehevosen elämää. Sen nenän eteen on tuotu puomeja ja niiden yli on sitten menty jos jonkin moisella tyylillä.

Ihan ensimmäisellä kerralla muutama viikko takaperin laitettiin neljä puomia poikkihalkaisijalle niin, että molemmille puolille kenttää jäi saman verran tilaa. Ihan keskellä oli mulle tila joss sain seistä ja juoksuttaa Haissia. Ennen puomeja juoksutin Haissia toisessa päädyssä ja se sai katsella puomeja ihan rauhassa juostessaan niistä ohi. Hieman pelottaviahan ne olivat mutta kyllä hän sinne viereen lopulta miltein joka kierros uskalsi :)

Haissi oli toki aiemminkin mennyt puomeja samalla staililla, joten ihan uusi juttu tämä ei sille ollut. Tutuksikaan sitä ei voinut kuitenkaa sanoa ja siksi kävelin muutaman kerran Haissin kanssa puomien yli taluttaen. Ensimmäisellä kerralla Haissia jänskätti, eikä se meinannut uskaltautua puomin yli, mutta rauhottavalla äänellä ja muutamalla maiskautuksella päästiin hetken mietinnän jälkeen ihan rauhassa toiselle puolelle. Kun puomin yli päästiin taluttaen, siirtin Haisiin kävelemään ympyrälle.

Ihan ei aluksi oltu samaa mieltä siitä, että puomien yli voisi mennä myös ympyrällä ja muutama täyskäännöskin suoritettiin tyylikkäästi juuri viime tipassa ennen puomeja. Omistajan ja pitkän juoksutusraipan avulla saatiin kaveri kuitenkin takaisin reitille ja johan alkoi sujua. Muutaman kerran Haissin oli alkuun tietenkin hypättävä puomien yli, mutta vähitellen kaveri alkoi rentoutua. Ei mennyt kauaakaan kun se jo hölkötteli puomien yli kuin vanha tekijä.

Juoksutuksen jälkeen kiipesin selkään ja aloitin pysähdyksillä. Haissi on helposti hieman hidas jalalle ja siksi tykkään alusta asti pitää sen herkkänä siirtymisten avulla. Johkulta saatu neuvo on myös osoittautunut hyväksi tälle hitaalle hevoselle - omistaja seisoo kentän keskellä juoksutusraipan kanssa ja jos hevonen ei reagoi ratsastajan apuun toivotusti, viuhauttaa hän raippaa niin että hevosen yhdistää jalka-avun viestikse mennä eteen päin raipan avustuksella. Johkun mukaan tätä kannattaa käyttää apuna niin kauan kunnes hevonen etenee oikeasti rehellisesti itse eteen. Itse ei tietenkään saa jäädä punkemaan ja apujen kanssa pitää myös olla tarkka.

Jatkoin pysähdysten jälkeen kevyellä ravilla ja otin mukaan sen jälkeen laukan nostot. Puomit oli tässä vaiheessa kerätty keskelle ja laukkojen jälkeen pyysin omistajaa laittamaan ne takaisin. Lähestyin ensimmäistä puomia käynnissä ja Haissi imi sinne hyvin. Aivan viimeisessä askeleessa se kuitenkin päätti vaihtaa suuntaa ja lähti armotonta rodeota kentän poikki. Kymmenisen loikkaa pysyin kyydissä ja sitten ilmoitin omistajalle että ajattelin laskeutua :D Haissi on sen verran herkkis, että osasin odottaa siltä tämän tyyppistä reaktiota. Otin hepan liinaan ja kävelin maasta jälleen muutaman kerran puomien yli ja kiipesin takaisin selkään. Sen verran Haissi oli kuitenkin jo kasvanut, että unohti tuon ikävän tilanteen ja pääti mut nätisti selkään. Sitten jatkettiin omistajan taluttaessa puomit muutamaan kertaan käynnissä jonka jälkeen ravasin vielä muutaman kierroksen ilman puomeja ja sitten heppa sai olla.

Vaikka rantauduin, oli se itseasiassa aika hyvä juttu. Selkään nouseminen ja liikkeelle lähtö ovat olleet Haissille ne ikävät kohdat ja tämä tippuminen vahvisti sen, ettei sitä ahdista ihminen enää ainakaan ihan niin paljoa. Vaikka se oli päässyt nakkaamaan mut alas, päästi se mut hyvin takaisin selkään ja suoriutui puomeista uudella yrityksellä mallikkaasti. Se ei jäänyt omaan jännittyneeseen ja pelokkaaseen kuplaansa, vaan antoi mun kiivetä takaisin kyytiin ja pyytää siltä asioita. Se on musta hieno juttu.

Tänään juoksutin Haissia jälleen puomeilla. Se toimi kuin ajatus. Se käveli rennosti puomien yli, ravasi letkeästi ja laukkasi hyvällä imulla. Sillä oli selkeästi KIVAA :) Tässä välissä on siis nyt ollut kaksi viikkoa, joiden aikana en ole mennyt sen kanssa puomeja, se on vaan saanut miettiä oppimaansa. Tämä selkeästi kannatti, koska nyt mulla oli narun päässä aivan toinen hevonen.

Keräsin ennakkosuunnitelmista poiketen puomit pois juoksutuksen jälkeen. Mun oli tarkoitus mennä niitä myös selästä käsin, mutta hevosen toimiessa niin hienosti, päätin jättää sille hyvän mielen. Tämä oli hyvä päätös, koska Haissi toimi myös sileällä hienommin kuin koskaan! Se oli todella herkkä jalalle ja kulki hyvin energisesti eteen. Se teki mielettömiä siirtymisiä ja laukannostoja, ilman että omistaja joutui kertaakaan hutkaisemaan juoskutusraipalla. Tällä viikolla Haississa on saanut huomata huimaa edistystä nimenomaan energisyydessä. Se alkaa selvästi luottamaan itseensä ja minuun, jolloin se uskaltaa myös liikkua rennommin ja isommin. Oon kyllä niin ylpeä tuosta pikkuhepasta <3

Ensi viikolla mennään sitten niitä puomeja ja toki sileää. Sitten Haissi saa hetken ratsastuslomaa :)

Tällasta tänään

Nyt on myös Sakke 3v päässyt ratsastuksen makuun :)

Lisää tästä oripojasta kuulette myöhemmin :)

Mukavaa vappua kaikille!!