maanantai 30. huhtikuuta 2018

Mijaksen treenejä

Mulla on Mijaksesta ihan hävettävän vähän kuvia.. Huomasin selatessa puhelinta että lähes kaikki Mijaksen ajalta otetut otokset on videoita ja mä edelleen koitan jotenkin saada ne kaikki editoitua yhteen pätkään.. Mutta kuvia on vaan kourallinen, sorry to tell... Onneksi sentään Vilamourasta on enemmän kuvia!

Mutta, mietiskelin tässä että voisin hieman kertoa viikottaisista treeneistä ja ylipäätänsä siitä, miten hevoset liikkuivat treenien osalta tuolla Mijaksessa. Viikko-ohjelma tietysti vaihteli sen mukaan oliko kengityksiä, estetreenejä tai muuta erikoista, mutta noin pääpiirteittäin systeemi oli aika sama viikosta toiseen.

Pirkko ja auringonlasku

Kaikki kisaavat hevoset pyrin hyppäämään kerran viikossa ja tekemään yhden puomi/kavalettitreenin kunnon hyppytreenin lisäksi. Viikko-ohjelmaan kuului myös yksi laukkarata-päivä, joka korvasi maastoilua ja kaksi tai kolme sileän treeniä hevosen fiiliksestä riippuen. Yksi noista sileän treenin päivistä oli yleensä jonkin sortin "kuntolaukka" päivä, jolloin tein hevosten kanssa paljon intervallitreenejä. Meidän kenttä oli niin iso että pystyin hyvin tekemään siellä isoa laukkaa niin että hevoset kuitenkin pysyivät kuulolla ja työskentelivät samaan aikaan vaikka ideana olikin kasvattaa niiden kuntoa. Nelivuotiaiden orien kanssa tein töitä useamman kerran viikossa kuin olin ajatellut. Kaikki orit olivat tottuneet ulkoilemaan Suomessa tarhan, ratsastuksen ja kävelykoneen merkeissä joten voitte kuvitella miten paljon ne keräsivät virtaa itseensä kun kaikki tuo väheni kahteen kävelytykseen ja yhteen ulkoiluun. Otin kaikki orit yleensä neljä kertaa viikossa oikeisiin töihin. Tein yleensä yhden kerran puomeja ja hyppyjä, kerran kunnon sileän treenin ja kaksi kertaa joko kentällä kevyemmin tai pohjan salliessa osittain laukkaradalla. Yhtenä päivänä viikossa orit saivat juosta liinassa jotta olisi myös satulaton päivä. Tällä systeemillä kaikki pysyivät nahoissaan ja tyytyväisenä :) Ratsastusajathan noiden nelivuotiaiden kanssa eivät välttämättä ole kovin pitkiä, jo 15 tai 20 minuuttia riittää usein jos hevonen tekee kaiken niin kuin pyydetään.

Laukkaradalla tein siis kaikkien hevosten kanssa sen mukaan mitä pohja salli. Kun pohja oli huollettu, siellä pystyi hyvin laukkaamaan mutta jos sitä ei oltu kasteltu tai lanattu, pysyttäydyin vain ravissa. Laukkarata kiersi kaikkia kenttiä ja oli ihan kunnon laukkaradan kokoinen ja kun sen oli esim. kaksi kertaa ravannut ympäri, tiesivät hevoset jo tehneensä töitä. Siihen kun pystyi vielä lisäämään kierroksen tai kaksi laukkaa, niin hyvä treeni oli taattu. Hevoset olivat enemmän kuin tyytyväisiä laukkaradalla, se selkeästi virkisti niiden mieltä ja korvasi maastoilua hyvin.

Sileän päivinä koitin pitää hevoset vetreinä ja lisäämään niiden kumimaisuutta. Halusin hevoset sileällä jalan eteen niin että ne olivat hyvin omilla jaloillaan takaosan päällä, kuitenkin niin että ne tekevät töitä rennosti. Tein paljon siirtymisiä askellajien sisällä, jotta hevoset oppisivat jäämään entistä enemmän takajaloilleen ja kantamaan itseään paremmin. Mitä paremmin ne jaksavat tehdä sen sileällä, sitä helpompi niiden kanssa on suoriutua radalla kun tehtävät esteiden välissä eivät tuota hankaluuksia. Näin kirjoitettuna kuulostaa helpolta, mutta toteutus tietysti vaatii vielä aika paljon lisää kuin vain teorian ;) Lisäksi sileän treeneissä pidin paljon mukana vastalaukkaa (paitsi oreilla), joka auttaa mm. hevosen suoristamisessa.

Estetreenejä tein niin yksin kuin Joonaksen ja Emman kanssa. Yhden kerran meillä oli myös mukana Jouni Saari, mutta hänen oma ravintola piti hänet niin kiireisenä että treenasimme lopulta eniten Emman kanssa.
Tykkäsin Emman tyylistä auttaa. Valmennus oli tarkkaa, tinkimätöntä ja tavoitteellista. Emmalla oli aina mielessä selkeä tavoite treenille ja aina aloitettiin sileän työstä. Tehtiin paljon sivuttaisliikkeitä, muunneltiin askelpituutta laukassa ja haluttiin koko hevonen töihin. Kertaakaan ei alettu hyppäämään ennen kuin hevonen oli avuilla. Sain Emmalta ihan hurjasti apua kaikkien hevosten, mutta etenkin suuria edistysaskeleita tapahtui Aapon ja yhden 5-vuotiaan tamman kanssa. Vaikka tuon tamman kanssa ei montaa kertaa keretty hypätä (tammalla oli pieni virus, jonka takia se oli reilun viikon sivussa) niin silti juuri sen hevosen kanssa saatiin kuitenkin ihan hurjasti aikaan jo ihan muutaman hyppykerran aikana.
Aapon kanssa taas tuntui kuin olisin päässyt seuraavalle tasolle oman "zen-tilan" löytymisen kanssa. Emma sai mussa aikaan uudenlaista rauhaa ja huomasin että mitä enemmän uskalsin laittaa jäitä hattuun niin sitä paremmin kulki. Opin jättämään "ensimmäisen etäisyyden" omaan nojaansa ja uskalsin luottaa seuraavaan. Jo pelkästään tämä toi mun ratsastukseen huomattavan kehityksen. Lisäksi Emma oli tosi tarkka mun istunnasta, sitä kaipaan kyllä tosi paljon etenkin nyt kun taas ratsastan paljon ilman valmennusta. Moni valmentaja unohtaa tuon istuntapuolen ja valmennettavat sortuvat tyhmiin virheisiin puutteellisen istunnan takia. Olisi ihan täydellistä jos joku kerran viikossa juoksuttaisi mut liinassa tai pitäisi istuntatunnin.. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ;)

Kävelykone ja tallit C ja D. Kuva on otettu meidän tallin ovelta

Vaikka päivät olivat täynnä hevosia, ratsastusta ja muita askareita niin kerkesimme parina päivänä myös ulos omalta kukkulaltamme :D Yhtenä päivänä kävimme mm. porukalla Mijaksen ihanassa kylässä, josta tuo alla oleva kuva on. Täytyy kyllä sanoa että vaikka kuinka tykkään Suomesta ja muista pohjoismaista ja niiden historiasta ja kulttuurista niin kyllä näissä Espanjan kylissä on jotain tosi lumoavaa kaiken sen osalta. Kaikkia niitä kapeita katuja olisi voinut tallustella vaikka kuinka kauan.. Tykkäsin paikasta kyllä ihan älyttömästi. Jokainen ennen reissua kuulemani sana Mijaksen upeasta valkoisesta kylästä piti kyllä paikkansa.

Mijaksen kylä

Moni on somessa kysellyt pitkin reissua lämpötiloista. Tammikuuhan on vielä osa Espanjan talvea, joten vaikka välillä pääsi nauttimaan teepparissa auringosta, niin kyllä suurin osa ajasta tuli vietettyä joko pitkähihaisessa ja toppaliivissä tai vähintään siinä pitkähihaisessa. Aamuisin ja iltaisin 7 jälkeen tarvitsi aina kevytuntsikan ja öisin mittari saattoi näyttää vain 5 astetta. Siihen kun lisättiin napakka tuuli niin ei se aina ihan juhlaa ollut :D Ja voin kertoa että kun Espanjassa sataa niin siellähän sitten sataa.. Ei puhuta mistään Suomen sateista vaan sitä vettä tulee kuin painepesurista.. Silloin ei todellakaan tee mieli mennä ratsastamaan.. Ja tuuli puhaltaa suoraan mereltä, josta hyvänä esimerkkinä oli se, että esteet eivät tuulisina päivinä pysyneet pystyssä ollenkaan ja esimerkiksi kottikärryjä työntäessä lantalaan kaikki purut tuulivat suoraan naamaan jos käveli vastatuuleen :D Eli vaikka kuvissa ja videoissa paistaa are, niin ihan superkateellinen ei kannata olla ;)

lauantai 28. huhtikuuta 2018

Hevosenhoitajaksi Espanjaan?

Yksi tuttu suomalainen nainen laittoi viestiä, että etsii itsellensä hevosenhoitajaa Espanjaan. Kuvaus paikasta kuuluu näin

"Työn kuvaan kuuluu hevosten ruokinta, karsinoiden ja tallin puhtaana pito. Lisäksi pidät hevoset siisteinä (klippaus yms) ja varustat ne ratsastajalle ratsastukseen. Tarvittaessa liikutat myös hevoset ratsain ja/tai maasta käsin (juoksutus/talutus/tarhaus). Pääset mukaan kilpailuihin ja valmennuksiin. 

Sinun ei tarvitse olla huippuratsastaja, pääasia ettet säikähdä freshejä hevosia (kaikki ovat kilttejä mutta normaaleja eloisia kisahevosia :)) 

Meillä on hyvä työilmapiiri, super kivat hevoset, mahdollisuus oppia ja kehittyä hyvissä puitteissa ja mukavassa ilmastossa!

Oman hevosen voi ottaa mukaan.
"

Jos kiinnostuit niin laita mulle viestiä FB:ssä tai IG:ssä niin ohjaan sut eteenpäin :)

Maailmalla tapaa huippuja tyyppejä <3

Blueblueblue

Törmääkö joku teistäkin aina siihen että valitsee aina saman värin, vaikka tarjolla olisi paljon vaihtoehtoja? Jostain syystä itse valitsen aina sinisen. Oli kyse sitten loimista, ratsastusvaatteista tai vaikka satulahuovista.

Uskon että helpot värit kuten musta, ruskea, harmaa ja sininen kestävät niin käyttöä kuin aikaa. Niissä ei heti näy lika ja niitä on helppo yhdistellä kaikkeen. Mutta miksi silti valitsen noistakin kaikista aina sen sinisen? Ihan aina.. Onneksi tällä kertaa ES:n tyypit olivat valinneet Aapolle uudeksi huovaksi mustan All in Leather uutukaisen. Jos olisin itse saanut valita, olisin taas ottanut varmaan uuden sinisen huovan, joita mulla on jo kaapissa ihan tarpeeksi. Tuon mustan kanssa yhdistin vaikka mitä kivoja vaatteita niin Espanjassa kuin Portugalissa ja huopa sai paljon kehuja! Lisäksi huovan hieman kiiltävä pinta tuo mielestäni pientä luksusta arjen treenihin ;)


Mutta palatakseni tuohon ainaiseen siniseen, niin tottakai uudet housut ES:tä ovat siniset :D Niiden osalta laitoin ihan toivomuksen - tunnustan!! Monista muista poiketen, mulla ei ole kaappi täynnä ratsastushousuja. Käytän aina edelliset lähes puhki ennen kuin ostan uudet :D Tällä kertaa vanhat siniset Esperadot oli todella kulutettu puhki, haaroihin tuli nimittäin reikä.. Ostin ne vuonna 2013, joten eiköhän niiden ollutkin jo aika päästä eläkkeelle! Niiden tilalle toivoin sitten sinisiä housuja, koska kaapista löytyi enää Montarilta yhteistyön kautta saadut ruskeat housut ja Saksasta syksyllä ostamani vaaleamman siniset Kingslandit.




ES:n Ultimate Jump -housut ovat olleet tehokäytössä viime kuukaudet ja ne ovat muuten materiaaliltaan todella pehmeät. Niissä on sukkapuntti ja todella hyvä hieman korkeampi vyötärö, jonka alle saa kivasti puseron piiloon. Itse en enää voisi kuvitellakkaan käyttäväni muita kuin sukkapuntillisia housuja koska joudun aina kääntämään tarralliset lahkeen alaosasta tuplaksi, koska muuten ne ovat aina liian pitkät. Silloin ne yleensä aina painavat kun taas sukkapuntillisten kanssa tätä ongelmaa ei ole vaikka ne joutuisikin kääntämään.


Housuissa on kivat yksityiskohdat - takana ja edessä taskuissa on nahkaiset tereet ja kauniit hopeat vetskarit. Grippipaikat on kuvioitu ES:n omalla logolla joka tuo tietysti kivan omanlaisen ilmeen. Lisäksi housujen saumat kulkevat osittain reiden yli joka mielestäni housuille lisää istuvuutta. Minulla on tosiaan tuo estemalli näistä housuista, mutta toki heillä on tarjolla myös kokopaikkainen grippiversio!


Kiinnitän muuten nykyään gripin laatuun todella paljon huomiota. Mulla on nyt yhdet Animon kisahousut, joiden grippi on niin tönkkö ja paksu että mulle tulee lähes joka kerta polviin niistä hiertymät ja palovamman näköiset punaiset hankaumat kun käytän niitä :( Niissä on onneksi aika huono vetoketjukin kaiken lisäksi, joten en käytä niitä kuin hätätapauksessa (lue, silloin kun kaikki muut valkoiset housut on edelleen pyykkikorissa :D). Näiden housujen grippi on napakka mutta pehmeä, joten näiden kanssa on kiva ratsastaa!


Näissä kuvissa mulla on vielä lisäksi päällä jo kauan sitten saamani Next Generation college. Tämä sama tuote multa löytyy myös viininpunaisena ja haluaisin myös tuon vaaleanpunaisen :D Niin hyvä ja siisti tuote.. Vaikka olen pessyt näitä molempia värejä vaikka kuinka monta kertaa, eivät ne silti mene miksikään<3


Olipas paljon hehkutusta nyt näistä kaikista tuotteista mutta hyvää ei voi kehua liikaa. Aika paljon on tullut viime aikoina myös katsottua kisoja livestä ja on ollut ihanaa huomata kuinka monella on ES:n kamoja. Ne vaan ovat jollain tavalla musta aina niin tyylikkäitä! Vielä kun saataisiin heiltä kisatakki niin olisin Super tyytyväinen!!

Kiitos kaikesta Aku

Jo heti Mijakse reissun alkumetreillä, 11.1 jouduin jättämään hyvästit mun isolle mustalle. Tätä maailman rakkainta tyyppiä ei enää pystytty auttamaan, kun kaviokuume söi koko kavioluun :(


En edes tiedä mistä aloittaisin.. Aku oli kuitenkin yksi ensimmäisistä "kunnon" hevosista joiden kanssa pääsin treenamaan ja kisaamaan tavoitteellisesti. Toki olin aiemminkin ratsastanut ja kisannut muilla hevosilla mutta Akun kanssa pääsin sille seuraavalle levelille ihan oikeasti. Akun kanssa starttasin mun ekat 120-, ja 125-luokat, oltiin Niken luona Saksassa ja kaiken lisäksi vielä kasvettiin ihan hurja matka yhdessä.


Tietysti tuosta hevosesta päälimmäisenä on mielessä meidän Saksan reissu mutta käsikädessä sen kanssa kulkee kyllä meidän yhteinen kehitys. Vaikka helppoa ei usein ollut, niin sitä enemmän saan kyllä tässä vaiheessa kiittää Akua siitä, miten tehokas ja päättäväinen ratsastaja musta on tullut.


Vielä enemmän olen kuitenkin kiitollinen Akun omistajille, Janinelle ja Markolle siitä, että he ovat jaksaneet kuskata Akua treeneihin ja kisoihin sekä samalla tsempata ja kannustaa vuodesta toiseen. Jos kaikki hevosenomistajat olisivat näin kannustavia ja luottavaisia kuin Akun tyypit niin kaikkien ratsastajien elämä olisi aika helppoa ;) Laskeskelin tuossa että Akun kanssa yhteistyö aloitettiin vuonna 2011 loppuvuodesta jos en ihan väärin muista.. Pitkä matka on tultu yhdessä sekä Akun että tukijoukkojen kanssa ja päivääkään en vaihtais pois<3 Nyt Akun jalanjälkiä seuraa ihana Rontti, joka on tulevaisuudessa toivottavasti isojen luokkien hevonen. Akun porukat hankkivat Rontin viime kesänä sen ollessa 3v. Mun sydän oli särkyä kun jouduin uuden työn takia jättämään sen Suomeen (vaikka se onkin hyvässä huomassa). Toivon kuitenkin että päästään jatkamaan vielä senkin kanssa hommia vielä jossain vaiheessa.


Kiitos Janine ja Marko kun olette uskoneet muhun ja ennen kaikkea Akulle kiitos kaikesta - parempaa kaveria en olisi voinut noille vuosille saada <3

Mijaksen rutiineja

Vaikka bloggaamisesta onkin nyt ollut taukoa, niin ajattelin hieman palailla blogin ääreen ja laitella teille pikkuhiljaa kuvia ja videoita reissusta. Olisi ollut ihanaa pitää teidät ajantasalla koko reissun ajan, mutta aikataulut eivät oikein antaneet periksi ja iltaisin pitkien päivien jälkeen olin rehellisesti sanottuna niin puhki ettei tullut mieleenkään käynnistää konetta :D Lisäksi wifiä ei ollut ja netin jakaminen olisi syönyt mun kuukausittaisen nettimäärän melko nopeasti..


Mulla on itseasiassa varmaan enemmän videoita kuin kuvia reissusta, joten heti kun vaan ennätän editoimaan niin saatte kyllä ihan mukavan määrän videoita :D Tähän alkuun laitan nyt ihan aikajärjestyksessä eka Mijaksesta juttuja ja sen jälkeen Vilamourasta.


Mijaksessa olimme siis kuukauden verran. Paikka oli mielestäni todella kiva, etenkin isot kentät ja laukkarata olivat iso plussa. Oli ihanaa kun pääsi treenaamaan nuorten hevosten kanssa myös laukkaradalla, se toimi ikään kuin maaston korvikkeena. Talleja oli yhteensä yli 10, mutta hevosia oli noin kuudessa. Paikkahan oli aiemmin todella suosittu kisakeskus, mutta kaupunki ja kisojen järjestäjä eivät saaneet enää asioita sovittua ja kaupunki päätti heidän välisen sopimuksen ennen aikojaan ja tämän vuoksi mekin jouduimme lähtemään Vilamouraan kisoihin. Mijaksessa oli ratsastajia mm. Ruotsista, Puolasta, Meksikosta ja Irlannista. Ihmisiä oli ns. tarpeeksi mutta ei liikaa.


Päivärutiini meillä oli aika lailla sama joka päivä. Aamu alkoi klo 7 hevosten ruokinnalla, jonka jälkeen aina joko minä, tai hevosenhoitajamme Anu kävelytti hevoset ja toinen siivosi sillä välin karsinat. Mijaksessa oli myös kävelykone mutta sen pohja oli niin karmaiseva, että emme halunneet laittaa hevosia sinne. Kun talli oli tämän jälkeen vielä lakaistu, kävimme aamupalalla. Tämän jälkeen alkoi ratsastusurakka. Yleensä ennen päiväruokia (abaut klo 12) ehdin ratsastaa 2-3 hevosta ja päiväruokien jälkeen loput. Kun hevoset saivat päiväruoat menimme myös itse joko autoon tai läheiseen ravintolaan syömään.


Klo 16 hevoset saivat aina Hartogin lusernea 5-10 litraa hevosesta riippuen. Heinä ei ollut siellä laadultaan kovin huikeaa, mutta onneksi olimme tilanneet riittävästi pakatuissa umpipaaleissa tulevaa Robinsonia, joka oli hieman vahvempaa. Kaikkien näiden kombo oli lopulta oikein hyvä mix. Iltahommat, eli karsinoiden siivouksen ja hevosten talutuksen aloitimme yleensä klo 18 aikoihin. Hevosten kävelyttämiseen kului aika paljon aikaa koska niiden oli tärkeää päästä ulos ratsastuksen lisäksi myös ihan vain talutukseen, koska kotona ne ovat tottuneet olemaan ulkona 4-6h päivittäin. Klo 20 aikaan ruokimme yleensä hevoset ja laitoimme toiset loimet ja pintelöimme niiden hevosten jalat jotka olivat sinä päivänä hypänneet. Vaikka päivisin saattoi olla 15-20 astetta lämmintä, oli öisin todella kylmä.

Ruoista sen verran, että olimme tilanneet siis paikan päälle valmiiksi Robinsonilta heinää (samanlaista kuin Prohay) ja Hartogilta väkirehut. Paikan päältä oli mahdollista ostaa kuivaheinää, olkea ja purua, mutta väkirehuja hieman heikommin. Meille tämä oli oikeastaan ainut vaihtoehto, koska hevosia oli 14, eli emme mitenkään olisi voineet kuljettaa Suomesta kaikille väkirehuja ja heiniä. Ne, joilla on rekka esim. 5 tai 6 hevoselle, mutta vain 2 hevosta, saavat hyvin mukaan ainakin väkirehut sekä paljon heinää. Meillä oli Suomesta mukana kaksi isoa kanttipaalia, jotka riittivät matkan ajaksi sekä muistaakseni ensimmäisen viikon Mijaksessa.

Tässä oli nyt ensimmäinen pätkä reissusta, kertokaa ihmeessä mitä haluaisitte kuulla jatkossa. Päivittelen sitä mukaan kun saan videoita ja kuvia kaivettua esiin. Ajattelin tehdä ainakin reissun ABC:n minkä tein aikoinaan myös Saksan reissusta ja tietty laittaa erikseen vielä kisavideoita.