Mijaksen treenejä

Mulla on Mijaksesta ihan hävettävän vähän kuvia.. Huomasin selatessa puhelinta että lähes kaikki Mijaksen ajalta otetut otokset on videoita ja mä edelleen koitan jotenkin saada ne kaikki editoitua yhteen pätkään.. Mutta kuvia on vaan kourallinen, sorry to tell... Onneksi sentään Vilamourasta on enemmän kuvia!

Mutta, mietiskelin tässä että voisin hieman kertoa viikottaisista treeneistä ja ylipäätänsä siitä, miten hevoset liikkuivat treenien osalta tuolla Mijaksessa. Viikko-ohjelma tietysti vaihteli sen mukaan oliko kengityksiä, estetreenejä tai muuta erikoista, mutta noin pääpiirteittäin systeemi oli aika sama viikosta toiseen.

Pirkko ja auringonlasku

Kaikki kisaavat hevoset pyrin hyppäämään kerran viikossa ja tekemään yhden puomi/kavalettitreenin kunnon hyppytreenin lisäksi. Viikko-ohjelmaan kuului myös yksi laukkarata-päivä, joka korvasi maastoilua ja kaksi tai kolme sileän treeniä hevosen fiiliksestä riippuen. Yksi noista sileän treenin päivistä oli yleensä jonkin sortin "kuntolaukka" päivä, jolloin tein hevosten kanssa paljon intervallitreenejä. Meidän kenttä oli niin iso että pystyin hyvin tekemään siellä isoa laukkaa niin että hevoset kuitenkin pysyivät kuulolla ja työskentelivät samaan aikaan vaikka ideana olikin kasvattaa niiden kuntoa. Nelivuotiaiden orien kanssa tein töitä useamman kerran viikossa kuin olin ajatellut. Kaikki orit olivat tottuneet ulkoilemaan Suomessa tarhan, ratsastuksen ja kävelykoneen merkeissä joten voitte kuvitella miten paljon ne keräsivät virtaa itseensä kun kaikki tuo väheni kahteen kävelytykseen ja yhteen ulkoiluun. Otin kaikki orit yleensä neljä kertaa viikossa oikeisiin töihin. Tein yleensä yhden kerran puomeja ja hyppyjä, kerran kunnon sileän treenin ja kaksi kertaa joko kentällä kevyemmin tai pohjan salliessa osittain laukkaradalla. Yhtenä päivänä viikossa orit saivat juosta liinassa jotta olisi myös satulaton päivä. Tällä systeemillä kaikki pysyivät nahoissaan ja tyytyväisenä :) Ratsastusajathan noiden nelivuotiaiden kanssa eivät välttämättä ole kovin pitkiä, jo 15 tai 20 minuuttia riittää usein jos hevonen tekee kaiken niin kuin pyydetään.

Laukkaradalla tein siis kaikkien hevosten kanssa sen mukaan mitä pohja salli. Kun pohja oli huollettu, siellä pystyi hyvin laukkaamaan mutta jos sitä ei oltu kasteltu tai lanattu, pysyttäydyin vain ravissa. Laukkarata kiersi kaikkia kenttiä ja oli ihan kunnon laukkaradan kokoinen ja kun sen oli esim. kaksi kertaa ravannut ympäri, tiesivät hevoset jo tehneensä töitä. Siihen kun pystyi vielä lisäämään kierroksen tai kaksi laukkaa, niin hyvä treeni oli taattu. Hevoset olivat enemmän kuin tyytyväisiä laukkaradalla, se selkeästi virkisti niiden mieltä ja korvasi maastoilua hyvin.

Sileän päivinä koitin pitää hevoset vetreinä ja lisäämään niiden kumimaisuutta. Halusin hevoset sileällä jalan eteen niin että ne olivat hyvin omilla jaloillaan takaosan päällä, kuitenkin niin että ne tekevät töitä rennosti. Tein paljon siirtymisiä askellajien sisällä, jotta hevoset oppisivat jäämään entistä enemmän takajaloilleen ja kantamaan itseään paremmin. Mitä paremmin ne jaksavat tehdä sen sileällä, sitä helpompi niiden kanssa on suoriutua radalla kun tehtävät esteiden välissä eivät tuota hankaluuksia. Näin kirjoitettuna kuulostaa helpolta, mutta toteutus tietysti vaatii vielä aika paljon lisää kuin vain teorian ;) Lisäksi sileän treeneissä pidin paljon mukana vastalaukkaa (paitsi oreilla), joka auttaa mm. hevosen suoristamisessa.

Estetreenejä tein niin yksin kuin Joonaksen ja Emman kanssa. Yhden kerran meillä oli myös mukana Jouni Saari, mutta hänen oma ravintola piti hänet niin kiireisenä että treenasimme lopulta eniten Emman kanssa.
Tykkäsin Emman tyylistä auttaa. Valmennus oli tarkkaa, tinkimätöntä ja tavoitteellista. Emmalla oli aina mielessä selkeä tavoite treenille ja aina aloitettiin sileän työstä. Tehtiin paljon sivuttaisliikkeitä, muunneltiin askelpituutta laukassa ja haluttiin koko hevonen töihin. Kertaakaan ei alettu hyppäämään ennen kuin hevonen oli avuilla. Sain Emmalta ihan hurjasti apua kaikkien hevosten, mutta etenkin suuria edistysaskeleita tapahtui Aapon ja yhden 5-vuotiaan tamman kanssa. Vaikka tuon tamman kanssa ei montaa kertaa keretty hypätä (tammalla oli pieni virus, jonka takia se oli reilun viikon sivussa) niin silti juuri sen hevosen kanssa saatiin kuitenkin ihan hurjasti aikaan jo ihan muutaman hyppykerran aikana.
Aapon kanssa taas tuntui kuin olisin päässyt seuraavalle tasolle oman "zen-tilan" löytymisen kanssa. Emma sai mussa aikaan uudenlaista rauhaa ja huomasin että mitä enemmän uskalsin laittaa jäitä hattuun niin sitä paremmin kulki. Opin jättämään "ensimmäisen etäisyyden" omaan nojaansa ja uskalsin luottaa seuraavaan. Jo pelkästään tämä toi mun ratsastukseen huomattavan kehityksen. Lisäksi Emma oli tosi tarkka mun istunnasta, sitä kaipaan kyllä tosi paljon etenkin nyt kun taas ratsastan paljon ilman valmennusta. Moni valmentaja unohtaa tuon istuntapuolen ja valmennettavat sortuvat tyhmiin virheisiin puutteellisen istunnan takia. Olisi ihan täydellistä jos joku kerran viikossa juoksuttaisi mut liinassa tai pitäisi istuntatunnin.. Kaikkea ei kuitenkaan voi saada ;)

Kävelykone ja tallit C ja D. Kuva on otettu meidän tallin ovelta

Vaikka päivät olivat täynnä hevosia, ratsastusta ja muita askareita niin kerkesimme parina päivänä myös ulos omalta kukkulaltamme :D Yhtenä päivänä kävimme mm. porukalla Mijaksen ihanassa kylässä, josta tuo alla oleva kuva on. Täytyy kyllä sanoa että vaikka kuinka tykkään Suomesta ja muista pohjoismaista ja niiden historiasta ja kulttuurista niin kyllä näissä Espanjan kylissä on jotain tosi lumoavaa kaiken sen osalta. Kaikkia niitä kapeita katuja olisi voinut tallustella vaikka kuinka kauan.. Tykkäsin paikasta kyllä ihan älyttömästi. Jokainen ennen reissua kuulemani sana Mijaksen upeasta valkoisesta kylästä piti kyllä paikkansa.

Mijaksen kylä

Moni on somessa kysellyt pitkin reissua lämpötiloista. Tammikuuhan on vielä osa Espanjan talvea, joten vaikka välillä pääsi nauttimaan teepparissa auringosta, niin kyllä suurin osa ajasta tuli vietettyä joko pitkähihaisessa ja toppaliivissä tai vähintään siinä pitkähihaisessa. Aamuisin ja iltaisin 7 jälkeen tarvitsi aina kevytuntsikan ja öisin mittari saattoi näyttää vain 5 astetta. Siihen kun lisättiin napakka tuuli niin ei se aina ihan juhlaa ollut :D Ja voin kertoa että kun Espanjassa sataa niin siellähän sitten sataa.. Ei puhuta mistään Suomen sateista vaan sitä vettä tulee kuin painepesurista.. Silloin ei todellakaan tee mieli mennä ratsastamaan.. Ja tuuli puhaltaa suoraan mereltä, josta hyvänä esimerkkinä oli se, että esteet eivät tuulisina päivinä pysyneet pystyssä ollenkaan ja esimerkiksi kottikärryjä työntäessä lantalaan kaikki purut tuulivat suoraan naamaan jos käveli vastatuuleen :D Eli vaikka kuvissa ja videoissa paistaa are, niin ihan superkateellinen ei kannata olla ;)