lauantai 27. heinäkuuta 2013

Pää hakkaa seinään

Jo aiemmin mietin olenko hullu vai tyhmä kun lähden hyppäämään Akun kanssa 110-luokkaa ilman metrin verkkaluokkaa. Aku oli kuitenkin kulkenut niin hyvin edellisissä kisoissa, että uskoin meidän pystyvän hyppäämään sen kympin ilman metriä.


Kisapaikalla oltiin hyvissä ajoin, koska Akun luokka alkoi jo klo 8 ja mulla oli lähtönumero 22. Kävellessäni rataa meinasin pyörtyä. Rata oli aivan hemmetin iso. Tajusin, etten edes koskaan kotona ollut hypännyt niin isoa ja teknistä rataa. Pieni paniikki iski, kun varmistin toimihenkilöiltä radan varmasti olevan 110-luokan rata.


Noh, eipä siinä. Pienen paniikin saattelemana verkkaan ja heppa liikkeelle. Aku tuntui tosi hyvältä ja liikkui hienosti eteen. Kuitenkin heti yksi alkupään ratsastaja tippui ratansa jälkeen ja jouduimme odottamaan ambulanssia. Hieman olin huolissani siitä, että Akustin vire katoaisi, mutta aloittaessani jälleen uudestaan, huomasin hepan olevan jälleen intoa täynnä.


Otin aika vähän hyppyjä. Halusin että hypyt onnistuisivat ja suunnitelmissa oli hypätä vain aika pientä ja helppoa. Aloitin ristikolla, jonka tulin kaksi kertaa - kerran molemmista suunnista. Sen jälkeen siirryin pystylle, joka hypättiin vasemmalta. Otin yhden 80cm pystyn ja yhden 100cm pystyn. Tämän jälkeen kävelin hetken ja otin 90cm okserin ja heti perään reilun 100cm okserin. Hypyt olivat hyviä ja sain kaarteisiin takaosan alle ja laukan hyvin eteneväksi :)

verkkaa 110-luokkaa varten

Kaikin puolin mulla oli hurjan hyvä fiilis lähteä radalle, vaikka tottakai mua jännitti se radan koko. Koska Aku täytyy aina taluttaa radalle, tuli Janine hakemaan mut ketjun päähän hyvissä ajoin. Samalla sain sitten onnekseni kuulla, että esteet oli laskettu siitä radan kävelystä. Huh. Siinä vaiheessa olin tosi helpottunut, oltiin kuulemma kaikki kävelty 120-rata.. Ei ihme, että tuntui isolta :D

110

Radalla mulla oli kaksi ratsukkoa aikaa näyttää Akulle kaikki esteet. Sain siis rauhassa kiertää ja näyttää kaiken. Radalle lähtiessäni otin kunnon spurtin kentän ympäri ja tunsin saman tien miten Aku jännittyi. Tiesin heti, ettei radasta tulisi se kaunein ja helpoin. Ykkönen oli kiltti nousuokseri (näkyy ylläolevassa kuvassa) ja sinne saatiin hyvä hyppy, vaikka Aku hieman tuijottikin tuomaripäätyä. Sieltä jatkettiin kakkoselle, joka oli iso pysty pelottavan Stanislav-kaaren kanssa. Yllättäen sain pidettyä hyvän laukan yllä ja itseni kulmauksessa ja katseen ylhäällä ja este ylittyi vaivattomasti. Seuraava väli oli tuottanut mulle päänvaivaa jo radankävelyssä. Väli oli 26m, mietin kauan tekisinkö sen 6 vai 7. Tiesin että kuudella pitäisi oikaista ja laukata paljon, mutta koska edessä oli sarja, en halunnut että tultaisiin lentäen sisään sinne. Päätin lopulta ratkaista vasta radalla ja huonon ratkaisun teinkin. Olisi pitänyt tajuta vaan laukata päin sarjaa, nyt lähdin nysväämään vaan taakse sitä seitsemää laukkaa. Hyppy jäi voimattomaksi ja kaiken lisäksi Aku meni tuttuun tapaansa vinoksi ja oli ottamassa väliin kolmea askelta, mutta pysähtyi lopulta b osalle. Että ketutti. Olishan mun pitänyt sen verran olla varuillani, kun tiedän että ne sarjat on Akulle hankalia..

Uusi laukka vaan ylös ja spurtti alle. Tällä kertaa sarja ylittyi vaivattomasti kun pidin hevosen suorana ja matka jatkui nelosen okserille, josta alkoi radan haasteellinen s-mutka. Okserilta tein seuraavalle okserille 6 laukkaa niin kuin olin suunnitellutkin ja pystylle otin oman askeleen. S-mutka sujui siis yllättäen ihan hyvin ja jatkoin matkaa seuraavalle okserille. Tunsin jo kaarteessa miten Aku alkoi lyödä jarruja pohjaan ja näppäsin sitä raipalla. Edessä oli radan isoin okseri ja tottakai Aku päätti jäädä taas tuijottamaan jotain ja jäätiin jälleen kahden askeleen väliin ja pillin kautta ulos. Tämä tuon otuksen kanssa kyllä aina harmittaa, kun itse näkee askeleen jo hyvissä ajoin, ja sitten se jää tuijottamaan. Pienemmissä luokissa on vaihtoehtona aina ottaa se yksi ylimääräinen, mutta 110-luokassa en enää voi jättää sitä sinne pohjaan.. Harmittaa, kun menetin sen verkan hienon fiiliksen.. Mutta tämä on Akun tapa jännittää, sille vaan ei voi mittään.

110

Tämän jälkeen Aku pääsi jabaan odottelemaan iltapäivän metriä. Laitettiin kaverille ruoat eteen ja loimi päälle. Tämän jälkeen hyppäsin kaikki muut hevoset ja taas viimeiseksi siirryin Akun kyytiin.

verkkaa 110-luokkaa varten

Metrin verkka oli Akun kanssa aika hazardi. Ravasin ensin molempiin suuntiin, minkä jälkeen siirryin Retun kanssa palkintojen jakoon. Palkkareiden jälkeen takaisin Akun selkään ja pienet laukkaspurtit ennen verkkakentälle siirtymistä. Metsäkentän verkka oli niin pieni, että halusin tehdä siellä vaan pakolliset työn, jotta Akun moottori säilyisi. Laukkasin siis derbykentän viereisellä hiekka-alueella ja siirryin vasta sitten verkkaan. Hyppäsin pikkupystyn ja heti perään ison pystyn. Mulla oli 4 ratsukkoa vain aikaa verkata, mikä sopi mulle itseasiassa ihan loistavasti. Tämän jälkeen otin yhden 90cm okserin ja siirryin radalle.

Kympin jälkeen rata tuntui tosi pieneltä ja iisiltä. Tiet olivat selkeitä ja radalla oli vain kaksi suhteutettua. Rata alkoi okserilla, mistä jatkettiin pitkä linja kakkosen pystylle. Sieltä tein pidemmän tien keltaiselle kukkapystylle, josta jatkoin isoa laukkaa sarjalle. Sarjan jälkeen olin ysikympin tavoin jatkamassa diagonaalin okserille, kun puolessavälissä kaarta muistin, että seuraavaksihan oli muuten vuorossa se suhteutettu väli.. Hups. Kerkesin vielä korjata tilanteen ja kääsin Akun vasemmalle kohti pystyä. Hyppy jäi kuitenkin sen verran vinoksi, että ylin puomi kolisi maahan. Tästä jatkettiin linja seitsemällä laukalla ja kaarteen läpi pystylle, jolta vielä radan viimeiselle 22m linjalle. Välihän oli täysin normaali 5 askeleen väli, mutta nysväsin sinne kuusi laukkaa. Aku onneksi oli tarkkana ja piti viimeisen puomin ylhäällä, vaikka paikka olikin inahduksen lähellä.

S-mutkan ensimmäinen okseri


Hups.

110 ja sarjan b-osa

Mitä sitten jäi käteen ja miten tästä eteen päin?

Akustin kanssa lyhyt verkka on kaiken a ja o, taas se vaan tuli todistettua. Kympissä ambulanssin tulo kesti melkein puoli tuntia, joten vaikka puhtia riitti verkassa niin radalle se katosi jännityksen saattelemana. Kuntoa täytyy edelleen nostaa ja mun täytyy saada se melkein villiksi verkassa.

Metrissä mun täytyy jättää nypläys pois. Tai ylipäätänsä kaikessa tekemisessä mun pitää jättää nypläys pois. Koska en voi tehdä sitä kympissä, en saa tehdä sitä metrissäkään, vaikka Aku pystyykin hyppäämään lähempää pienemmissä luokissa. Laukka täytyy säilyttää aktiivisena, jotta pääsen lähestymiseen ilman nypläystä hyvässä laukassa.

Mun täytyy saada parempi kulmaus ylävartaloon taas radalle. Jään nyt Akun kanssa liian pystyyn ja Peik huutais kun palosireeni, jos näkis mut sen kanssa radalla noin. Eli mun täytyy päästä tunnille ja Kirsin tai Peikin pitää kiinnittää siihen lisää huomiota. Janine saa tarkkailla sitä kotona.

Metsäkenttä ja väärä este mielessä..

Hyvä fiilis taas jäi siitä, että esteet tuntuivat pieniltä metrissä. Kymppi alkaa olemaan jo paljon mukavampi, eikä se korkeus enää sielläkään mielitytä paljoa. Mutta pääasia on, että metri on jo tosi helpon tuntuinen!

Metsäkentällä Aku laukkasi hyvin ja sain korjattua aamun vastoinkäymisen taas kohti ehjempää rataa. Tällaisen laukan kun olisin saanut aamulle, niin kaikki olisi ollut paaaaljon helpompaa. Hyvä laukka takasi meille myös vaihdot ja oikeat laukat heti esteen jälkeen, mistä en kympissä voinut edes unelmoida..

100cm
Seuraavaksi Aku saa treenata ja mä keskityn mun omaan asentoon. Aku joutuu siis yökötyshommaansa, jumppasarjalle ja puomien keskelle..Tästä varmasti lisää myöhemmin!

Kaikki kuvat: Eveliina Heiskanen

perjantai 26. heinäkuuta 2013

Poni on kingi!

Poni oli taas ihan stara. Taas olis tehnyt mieli jälkkäröityä metriin, mutta tällä kertaa päätin antaa olla ja jättää ponille hienon mielen :)


Verkkailin ponin kaikessa rauhassa, vaikka Helmin ja sen välissä ei kauheasti aikaa ollutkaan. Poni on yleensä sen verran mutkaton kaveri, ettei sen kanssa tarvitse varata aikaa ylimääräiseen sähläykseen. Tosin tällä kertaa ponin mielestä olisi ollut joka kerta kivaa livahtaa ulos portista kun Retu hengaili aidan toisella puolella.. Mutta pikkujuttujahan nuo ovat, joten verkkailu sujui siis oikein hyvin.

 

Otin ensin muutaman hypyn pienelle pystylle ja sen jälkeen yhden isomman. Tämän jälkeen kävelin hetken jonka jälkeen otin yhden pienen okserin ja tämän jälkeen yhden ison. Hildan verkkahypyt olivatkin siinä ja tämän jälkeen suunnattiin radalle odottelemaan vuoroa.

Radalla kävin näyttämässä Hildalle muutaman erikoisesteen, vaikkei ponilla olekkaan tapana kauheasti enää tuijotella. Edellisen lopetettua sain nopeasti lähtömerkin ja aloitin radan reippaassa laukassa. Ykkönen oli okseri, jonne halusin ottaa Hildan hieman lähemmäs, jotta se varmasti olisi hereillä seuraavilla pystyillä. Sain sen hyvään paikkaan ja hyppy oli tosi hieno ja pyöreä. Okserilta jatkettiin pitkä linja alla näkyvälle pystylle. Käänsin pystylle aika myöhään, koska halusin saada tasapainoisen kaarteen aikaan ennen seuraavaa pystyä.
 

Kolmoselle saatiin tarkka ja napakka hyppy ja sieltä jatkettiin sarjalle, joka saatiinkin yllättäen mennä ponivälillä. Koska hevosvälit tuntuvat jo helpoilta, tiesin odottaa askeleen hieman lähemmäs. Varsinkin kun a-osa oli okseri ja b-osa pysty. Sarjalta jatkettiin pystylle ja sieltä kaareva ura okserille. Tämän jälkeen tuli radan selkeästi haastavin osa. Jo aiemmin ylhäällä nähty vihreä pysty hypättiin broken line tyyppisesti taaksepäin ja sieltä lähdettiin viimeiselle okserille melkeen 45 asteen kulmassa. Itse hyppäsin seiskan vinoon ja sain näin varmasti oikean laukan alas. Näin mulla ei ollut niin paljon aikaa suoristaa kasille, mutta tiesin että tämä sopisi Hildalle paremmin.


Kasilta jatkettiin uusintaan ja ysille. Kasilta ysille oli melkeen 90 asteen kulmassa oleva tie ja sinne ei kovin paljon päässyt oikaisemaan. Ysin jälkeen käänsin heti ja edessä oli sarja. Tein todella pienen tien ja suoristin vasta vikassa askeleessa. Sarjalta jälleen pieni kaareva tie pystylle, jolta jatkettiin pieni kaarre oikealle ja saman tien isoa laukkaa eteen vikalle okserille. Annoin Hildan laukata hanat auki vikalle ja tein taas saman askelvirheen kuin Laaksolla. Jätin ponin hieman kauas, mutta hyvän laukan ansiosta poni oli nyt hereillä ja lähti hyppyyn. Kolahduksen kautta maaliin ja nolla rata :)


Pienten käännösten ansiosta sija oli 6 luokan 54:stä lähtijästä. Jäätiin vain sekuntti voittajasta, joten kai se pikkuhiljaa on ruvettava uskomaan, että poni osaa jo hieman kääntyä. Toki mäkin olen aina ollut sellainen aikaratsastaja persoona ja en turhia hyssyttele uusinnoissa. Uusintoja en ole ponin kanssa harjoitellut muualla kuin kisoissa ja niin aion jatkaa myös tulevaisuudessa.

Jälleen ruusukkeen kanssa siis kotiin ja poni sai taas niin paljon kehuja niin meiltä, kuin alan ammattilaisiltakin :) Kyllä nyt alkaa ne metrit jo polttelemaan, hirveä hinku ois vetää joku ennen kunkkareita..



maanantai 22. heinäkuuta 2013

Jumping Kemiö Ypäjä

Eilen oli pitkä, mutta todella antoisa päivä. Hepat toimivat Akua lukuunottamatta superisti ja tyytyväisempi en voisi olla! Tässä pikainen briiffi kaikista, kuvia ja tarkempaa sepostusta luvassa myöhemmin!

Retu

Aku

Aku kielsi vikalta ulos aamun kansallisessa kympistä, mutta petrasi iltapäivän metriin. Retun kanssa meillä oli alue 90:ssä yksi puomi, mutta rata oli tosi hieno. Kansallisessa metrissä otettiin vika este alas, mutta parempaa rataa saa hakea :) Olin niin iloinen kun kaikki sujui ja tuntui helpolta :) Tuloksena kuitenkin 4 sija, jeee!

Helmi

Helmin kanssa mentiin 90cm ja 100cm. Ysikymppi tuntui helpolta, vaikka rytmi ei ollutkaan ihan parhaimmillaan. Tuloksena 0/0 ja 8 sija :) Metrissä meidän kohtaloksi koitui 26m metrin linja, jossa Helmi otti ensimmäisen alas ja jonka jälkeen en itse osannut päättää askelta ja näin ollen hyppy lähti liian kaukaa. Kaksi puomia siis metrissä, mutta vau mikä rata muuten :)

Hilda

Hilda oli taas vaihteeksi super ja olisi tehnyt mieli hypätä taas 90cm lisäksi 100cm. Ysikympistä hyvä aika ja 6 sija, hieno poni <3

Kuvat on ottanut Eve Heiskanen.

perjantai 19. heinäkuuta 2013

Hymytreeniä

Nyt alkaa Ed olemaan taas normaalimmassa kunnossa. Siis kunnoltaan, koko ajanhan se muuten on ollut kunnossa, mutta tuo kengitysvälin piteneminen ja kenkien tippuminen vähän laskivat sen kuntoa, kun ei kunnolla päästy hommiin.

kuva keväältä 2013

Poni on ollut nyt tosi tärkeänä kun olen aloittanut taas kaiken maailman liikkeiden tekemisen. On tehty avoa, sulkua, piruettipätkää ja vaihtoja. Eilen kokeilin kolmosia ja tulihan nekin sieltä :) Just ja just kolme vaihtoa kerkeää meidän pienellä kentällä kolmosia tekemään ja voi että oli hieno fiilis kun ne sieltä tuli :)

Laukkaa olen koonnut jo piruettilaukkaan asti, mutta käännöksiä en vielä kokonaisina ole tehnyt. Muutamia askelia toki olen välillä kääntänyt, mutta ensi viikolla vasta siirryn niihin kokonaisiin jälleen :)

Avoissa Ed toimii hyvin ja koska se liikkuu nyt niin hyvin selän läpi, on sen ravissakin ajoittain jo ihan oikeasti mukava istua. En kyllä olisi uskonut tämänkään päivän koittavan, kun kehun Edin ravia mukavaksi.. Avossa pääsin nyt hyvin ratsastamaan sen eteen ja ottamaan sen ulkotakajalan oikeasti ihan kunnolla sinne massun alle :)

Laukassa pyörittiin ympäri kenttää tehden vaihtoja diagonaaleille, pituus-ja leveyshalkasijoille sekä täyskaartojen loppuihin. Edin kanssa toi vaihtaminen vaan on niin helppoa ja kivaa :) Sen kanssa olis kyllä kiva päästä kouluradalle jossain vaiheessa, jos vaan keretään. Ens viikolla mennään Peikille hyppäämään ja mietitään nyt myös sen ilmoittamista Riihimäelle kisoihin. En ollut yhtään muistanut ajatella koko SHW:tä ja sen ilmoittautuminen meni ohi, mutta onneksi on nuo Riksun kisat niin mennään sitten sinne :)

Palauttavaa treeniä

Kisojen jälkeisenä päivänä ratsastin Helmillä rennon treenin sileällä. Tein ensin käynnissä paljon väistöjä ja avoja. Ravissa ratsastin ponin pitkälle kaulalle ja taivuttelin sitä paljon ympyröillä. Oikealle poni ei alkuun oikein halunnut hyväksyä oikeaa ohjaa. Sen mielestä sitä sisäohjaa ei tarvinut seurata ja asettuakkin saattoi vasta kun vähän antoi ulkoa ensin periksi. Helmin kanssa noita kompromisseja joutuu aina välillä tekemään, koska silloin sen kanssa pääsee huomattavasti helpommalla lopputreenin ajan. Eihän kaikissa asioissa pidä antaa periksi, mutta tuollaiset jutut, kuin asetus, voi tehdä kuitenkin myös sitä pehmeämpää ja mukavampaa kautta.

Loppuun tein vielä hieman vaihtotreeniä. Helmi on nyt ennakoinut vaihtoja ihan hurjasti, joten alkuun halusin vain, että se tulee rennosti diagonaalilla raviin, eikä ole saman tien nostamassa uutta laukkaa. Aika monta kertaa sain tehdä ravisiirtymisen, ennen kuin poni tajusi, etten halunnutkaan nostaa uutta laukkaa heti siirtymisen perään. Kun tämä onnistui, tein vaihdon ravin kautta. Nyt kun poni ei ennakoinut, sain tehtyä kaiken rauhassa ja pidätteetkin menivät läpi. Kaikki kuitenkin vaihdossa lähtee liikkeelle nimenomaan siitä valmistelusta ja pidätteestä, joten jos ne eivät onnistu, niin ei voi se vaihtokaan onnistua. Muutama vaihto saatiin rennosti aikaan ravin kautta, jee :) Ens kerralla taas jatketaan.

Akusti oli ollut treenissä kouluratsastajan kanssa ja hyvin oli sujunut. Hieman jännitin, että olisiko heppa hyvä kisojen jälkeisenä päivänä, kun toiseen takaseen tuli vekki silloin sunnuntaina ja Aku oli maanantaina vähän tuevotellut jalkaa. Tiistaina jalka oli kuitenkin sula ja heppa hyvä liikkeeltään.

Hilda taas saa olla laitumella keskiviikon ja torstain. Perjantaina se menee kahden tunnin maastolenkille ja lauantaina käyn läpiratsastamassa sen.

torstai 18. heinäkuuta 2013

Nyt tiedän miltä poniäideistä tuntuu

Mulla oli Laaksolla mukana siis Hilda, Helmi ja Aku.

Helmi oli ensimmäisenä vuorossa ja luokkana siis 90cm. Aloitin verkkailun ravissa ja suurilla kaarevilla urilla, jotta saisin Helmin rennoksi. Alkuun neidillä oli aika hoppu ja se oli selkeästi vireämpi kuin edellisellä kerralla Laaksolla. Oikealle kaikki oli kunnossa, mutta vasemmalle se ei alkuun meinanut millään antaa periksi. Rauhallisen työstön kautta sain kuitenkin asetuksen läpi ja pääsin jatkamaan laukassa. Otin muutaman kierroksen rentoa laukkaa molempiin suuntiin, jonka jälkeen otin vasemmassa kierroksessa pari verkkahyppyä pienelle pystylle. Peik oli myös verkassa ja auttoi muutaman hypyn verran. Pääasiassa Peik pyysi mua vaan olemaan käden kanssa hiljaa ja katsomaan ylös ja eteen.

Muutaman hypyn jälkeen siirryin aidan viereen katsomaan kaverin rataa. Peikkiläiset olivat siis treenaamassa Ypäjän kisoja ja tuntsareita varten ja myös kaverini oli mukana. Ennen kolmosta hevonen kuitenkin riuhtaisi itsensä rajusti oikealle ja kaveri tippui. Vaikka tippuminen oli ihan harmittoman näköinen olivat seuraukset aika paljon ikävämmät. Tulinkin saman tien alas Helmin kyydistä ja menin tsekkaamaan tilanteen. Ambulanssiahan siinä sitten jäätiin odottelemaan ja voin kyllä kertoa että todella ikävältä se tuntuu, kun kaveri makaa vieressä ja itse ei pysty tekemään mitään. Saa nähdä miten hysterrinen poniäiti musta joku kaunis päivä ehkä tulee.. Onneksi kaveri pääsi suoraan Töölöön ja seuraavana päivänä jo leikkaukseenkin!


Kun tilanne oli ohi, siirryin takaisin Helmin selkään ja tein muutaman kierroksen jälleen ravia ja laukkaa. Sen jälkeen vain yksi pieni ja yksi isompi hyppy enää alle enne rataa, koska meillä oli vielä se metri edessä.

Radalla Helmi toimi hyvin. Ykkönen oli pysty, josta tein sujuen seitsemällä okserille, joka oli suoralla linjalla. Tämän jälkeen pieni tie muurille, josta jatkaen kaareva linja kahden askeleen sarjalle. Sarjalle lähdettiin hieman hassusti puolikkaasta askeleesta kun itse en osannut päättää paikkaa ajoissa. Kuitenkin selvittiin nollana sarjasta ja jatkettiin pienellä tiellä okserille. Tästä saatiinkin puomi mukaan, vaikka paikka ja laukka olivat kunnossa. Kaarteessa Helmi jäi ehkä hieman jalan taakse, eli ehkä rytmikatkos siellä oli syynä tähän pudotukseen. Okserilta jatkoin seitsemällä lainepystylle ja sieltä pienellä tiellä pystylle, josta kaareva s-mutka okserille, josta jälleen s-mutka lankkupystylle. Yhdellä puomilla siis maaliin, aika olisi riittänyt kai jopa neljänteen sijaan, vaikka en lopussa edes enää ratsastanut aikaa kun oli se yksi puomikin jo tullut :)

Metriin verkkasin aika kevyesti koska alla oli jo ns. kaksi verkkaa ja rata. Jälleen vain verkkaravit ja laukat ja muutama hyppy. Viimeinen verkkahyppy 110cm pystylle tuntui aivan mielettömän hienolta ja lähdin tosi hyvällä fiiliksellä radalle. Kuitenkin heti ykkösen pystyltä tuli puomi mukaan. Paikka oli hyvä, mutta ehkä olisin  taas voinut laukata hieman enemmän. Jälleen jatkoin sujuen kakkos okserille ja taas suhteellisen pienen tien muurille. Muurilta sarjalle tein hieman isomman tien, jotta pääsisin sinne nyt kokonaisen askeleen kanssa sisään. Nyt sisääntulo onnistui ja hyppy b-osalle oli sairaan hieno :) Jatkoin pienellä tiellä okserille ja sieltä jälleen sujuen seitsemällä lainepystylle, jossa olikin nyt vesimatto alla. Sieltä pieni tie pystylle s-mutkaan ja sieltä vielä sujuen vikalle pystylle, jonne Helmi veti itsensä aavistuksen lähelle ja sieltä vielä puomi mukaan. Eli kahdella tiputuksella ponin eka metri. Kun saan itse laukan vielä paremmin sisäistettyä omaan päähän niin alkaa asiat olla todella hyvin :) Helmi on siitä niin ihana estekaveri kun se ei kyttää oikeastaan mitään ja se on aina rohkea. Niin, ja hypättiinhän me taas se pitkä vesi :) Nyt poni tiesi mistä on kyse ja imi oikein vedelle ja puhtaasti yli :) JES!

Seuraavaksi Helmin kanssa olisi vuorossa Ypäjän kisat ja luokkina jälleen 90 ja 100 :)

Seuraavana vuorossa oli Hilda. Hilda hyppäsi ekaa kertaa hevosväleillä koska halusin päästä treenaamaan Ypäjää varten. Hannin mukaan myös kasvattajakilpailuissa pienhevosilla ei ole ponivälejä, eivätkä ne saa minkäänlaista tasoitusta, joten nyt on aika oppia suorittamaan sen mukaisesti :)


Hilda oli verkassa aivan super! Se oli kevyt kädelle, vaikka liikkuikin edelleen aivan liian matalana.. Tein Hildan kanssa hieman pidemmän verkan, koska tarkoituksena oli mennä vain yksi luokka. Otin monta pikkuhyppyä, koska edellisen kerran olin hypännyt ponilla Tampereella. Ponihan oli välissä ollut ratsastuskoulun estekurssilla, joten sillä hyppytaukoa ei ollut ollut. Sain rytmin pikkuesteillä oikein hyväksi ja otin oikealle vielä muutaman ysikymppisen pystyn, jonka jälkeen siirryin vasemmalle. Otin alle yhden pienemmän pystyn, jonka jälkeen hyppäsin pienen okserin. Koska hypyt olivat hyviä, kävelin tässä välissä hetken. Kävelyn jälkeen otin vasemmalle vielä isomman okserin ja oikealle isomman pystyn. En siis hypännyt oikealle yhtään okseria, koska kaikki hypyt olivat sujuneet niin hyvin. Mielestäni verkassa ei tarvitse hypätä hullun lailla paljon, vaan vain sen verran että saa hyvän mielen :)


Radalle lähdettiin iloisella asenteella ja ihanastihan se poni taas toimi. Nyt ei ollut tietoakaan Tampereella koetusta jännityksestä, vaan sain rauhassa vaikuttaa poniin niin, että se oli kuitenkin menossa koko ajan :) Ykköseltä kakkoselle tein kahdeksan askelta, jonka jälkeen käänsin pienen tien muurille. Olin ajatellut, että poni saattaisi hieman tuijottaa, mutta ei se mitään jaksanut katsella :) Sarjalle saatiin super hyppy, samoin seuraavalle okserille. Lainepystylle olisin voinut jättää Hildan hieman kauemmas, mutta ei tuokaan huono paikka ollut. Laineelta jatkoin pienen tien pystylle, samoin s-mutkan oikaisten okserille. Okserilta urku auki ja täysiiii vikalle ja padammm. Puskin kaukaa ja poni ei lähtenyt, perus. Niin kiltti se kuitenkin on että otti vain yhden askeleen lisää ja puomin mukaan ja jatkoi korvat hörössä esteen jälkeen :)


Ysikympin jälkeen fiilis oli niin hyvä että huusin Tukelle torniin että menisin myös metrin. Koska mulle ei ollut väliä milloin menisin ja olisinko ulkopuolinen vai en, hyppäsin radan saman tien perään. Esteet nostettiin ja hyppäsin radan uudestaan.

Nyt rata oli vielä ysikymppiäkin sujuvampi ja poni oli kunnon leijona <3 Sitä ei yhtään hirvittänyt nousseet esteet, vaan se mennä puksutti vaan :) Viimeiselle toin hieman ahtaasti ja sieltä tuli jälleen puomi, mutta sillä ei ollut mitään merkitystä! Ponin eka metri ja näin hienosti maaliin :) Nyt alkaa olemaan pullat hyvin uunissa kasvattajakilpailua ajatellen.. Siellä luokkana on siis 95, ja siihe on vielä aikaa!

Vikana vuorossa oli Aku. Sen kanssa oli tarkoituksena mennä 110, mutta kisojen venähtäessä ambulanssien odottelun takia siirsin sen metriin. Verkassa Aku liikkui hyvin eteen ja sain tehtyä perustyön nopeasti. Akun kanssa en koskaan halua tehdä verkassa liikaa, koska sen kanssa on pakko säästää isoimmat paukut aina radalle. Mun lähtönumeron piti olla 22, mutta yhtäkkiä kävellessäni välikäyntejä mut kuulutettiin jo valmistautuvaksi numerolla 14?! Whaaat. Noh, eipä siinä muuta kun Aku laukkaan ja pikkupystylle. Hyvin meni, otin kuitenkin vielä toisen alle. Siirryin vasemmalta oikealle ja otin isomman pystyn, jes kaikki kunnossa. Perään vielä vasemmalta iso pysty ja tosi hieno hyppy alle. Halusin ottaa vielä yhden okserin ja valitsin oikean kierroksen melkein metrisen okserin. Aikaa pienempään ei ollut ja koska alla olleet hypyt olivat niin hyviä, uskalsin lähteä isommalle okserille ilman pienempää verkkaokseria. Laukkasin hyvässä laukassa kohti okseria ja sitten tein perinteiset, eli lähdin tekemään sitä kuuluisaa "vielä yhtä" askelta. Ja siellähän sitä taas oltiin, maassa nimittäin. Aku onneksi jäi viereen ja eikun takaisin kyytiin ja uudestaan laukkaan ja esteelle. Nyt päätin olla nyppimättä ja sieltä se hyvä hyppy tuli.

Normaalisti tarvitsen kaiken ajan Akun kanssa radan kiertämiseen, koska se tuijottaa aina kaikkea, mutta nyt se oli tosi nätisti. Heti radalle tullessani sain lähtömerkin ja aloitin isossa ja hyvässä laukassa. Ekat kaksi estettä menin fiiliksellä "hyvä minä, mähän laukkaan" ja sitte tuli kolmonen. Otin kaiken laukan kaarteessa pois ja otin taas ylimääräisen askeleen lähestymiseen. Tajusin sentään jatkaa sarjalle esteen ja katsoa ylös ja sarja oli kieltämättä paras sarjan ylitys koko kaudella, vaikka se olikin kahden askeleen väli, jes. Jatkoin pienellä kaarteella okserille, ja taaas olin nyppimässä. Taas ylimääräinen askel kohti okseria, mutta sieltä pääsin vesimatolle sentään sujuvalla seitsemällä :) Sieltä pieni tie pystylle ja s-mutkalle. Tässä vaiheessa laukkasin jo vähän paremmin, mutta vikalla se ponnettomuus näkyi ja sieltä puomi alas.

Radassa sinänsä ei ollut mitään vikaa, mutta se oli sellainen pikkusievä. Kympin radalle tolla laukalla ei ois ollu mitään asiaa, se on selvä. Mutta oli kiva huomata että Akusta on tullut noin tarkka ja avulias, ettei mun tarvikkaan enää aina olla ihan superskarppina :) Tottakai se on edelleen Aku ja joudun olemaan sen kanssa todella hereillä, paljon enemmän kuin muiden kanssa.. Mutta silti, tää oli meille jo omanlainen edistysaskel :)

Sunnuntaina mun oikeasti vaan täytyy laukata ihan hullusti ja vaikka kiskoa hampaiden kanssa ne Akun takajalat sinne masun alle kaarteisiin :) Aion päästä sen kympin maaliin asti, vaikka sitä metriä en sinne alle saakkaan! Aion ratsastaa niin hyvin kuin osaan, ja en nypi kertaakaan! Verkassa laitan Akun lentämään ja toivon, että Johku tai Kirsi olisi paikalla auttamassa. Siitä saa kuitenkin aina omanlaisen tuen, kun on valmentaja mukana!

keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

Viimeistetyä Laaksolle

Ratsastin maanantaina Hildan, Helmin ja Edin silmällä pitäen Laakson kisoja. Edin kanssa kisoihin ei siis ollut tarkoituskaan lähteä, mutta ratsastin sen Helmin kanssa samalla reissulla.

Treenissä oli myös talvella paljon ratsastettavana ollut Diina, josta teen teille oman postauksen viikon loppupuolella!

Helmin kanssa halusin tehdä kunnon treenin niin, että poni varmasti olisi avuilla tiistaina. Se hieman aina on enemmän menossa kisoissa, jolloin se ei aina ihan malta kuunnella omalta innoltaan kaikkia apuja. Kiltistihän se menee, eikä siinä sinänsä ole mitään moittimista, mutta itse haluaisin sen tietenkin olevan ihan priima :) Tehtiin jälleen paljon temponvaihdoksia ravissa ja monen monta suurtymistä. Edelleen se poni nousee ravi-laukkasiirtymisissä kahdeksan kertaa kymmenestä, mutta ei ne siitä parane, jos niitä ei treenaa. Otan varmaan tässä lähiaikoina kumppareiden kanssa tehotreenin siirtymisiä varten, jotta saisin ne oikeasti sujumaan :)

Laukassa pyrin istumaan paljon ylhäällä, koska ratsastan radat sen kanssa usein aika kevyellä istunnalla. Halusin siis päästä myös kotona vaikuttamaan siihen kevyen istunnan kanssa ja kääntelinkin poni pitkin kenttää aika lailla mistä vaan ja millon vaan. Halusin, että se vastaa nopeasti jalkaan sekä eteen päin mentäessa, että kääntyessä.

Helmin kanssa lähdetään hakemaan ysikympistä nollaa ja metristä kokemusta. Metri on ponin ensimmäinen, joten halutaan saada vain rentoja hyppyjä ja sujuva rata alle. Ja kuskin pitää muistaa laukata ;)


Hildan kanssa mentiin ihan vain sileää, koska sen kanssa esteet ei onnistu, jos se ei sileällä oikeasti toimi hyvin. Nyt meno alkoi oikeasti tuntua jo tooosi kotoisalta, niin kuin kerroinkin jo tässä postauksessa! Tavoitteena Hildan kanssa on saada aikaan Laaksolla rento 90, kun Tampereella sitä jännitti niin hurjasti. Tämä 90cm on vasta toinen ysikymppi, minkä poni hyppää ilman kasikymppiä.

Edin kanssa tehtiin sellainen irroittava treeni. Isoa ravia ja isoa ravia ympäri kenttää. Paljon loivia avoja kevyessä ravissa ja paljon loivia väistöjä ihan vain muutama askel kerrallaan. Loivilla väistöillä haen aina hevosilta reaktiivisuutta molempiin jalkoihin niin väistävänä, kuin suoristavana apuna. Edin kanssa etenkin tuo suoristava apu on joskus hieman kadoksissa, joten tämä treeni sopii sille hyvin :) Poni toimi aika kivasti, ja lopetinkin jo puolen tunnin köröttelyn jälkeen. Kun sujuu, ei mun mielestä ole tarvetta jäädä vääntämään :)

"Tää hevonen ei oo koskaan vielä saanu hankkiuduttua musta eroon"

Hehhe. Kuuluisat viimeiset sanat.

Oltiin Akun kanssa Kirsin tunnilla sunnuntaina. Olin niin fiiliksissä edellisestä hyppykerrasta kotona, että päätin lähteä tekemään verkkaa normaalisti, ilman hirvimoodia - mistake nro.1. Akusti kyllä liikkui hyvin eteen ja reagoi jalkaan kaikissa askellajeissa ja en vielä siinä vaiheessa edes ymmärtänyt epäillä, että jokin olisi pielessä. Kirsistäkin Aku näytti hyvältä ja varsinkin vasempaan laukkaan K oli erittäin tyytyväinen :)

pikkuisia verkkahyppyjä

Aloitettiin hypyt verkan jälkeen diagonaalilla olevalla pystyllä. Pääsin taas siihen ihanaan odottavaan ja rauhalliseen fiilikseen. Kirsikin oli ihan ihmeissään kun hypyt olivat SUORIA, pyöreitä ja kohti estettä sain odottaa ja työskennellä juuri niin kuin halusin. Kaikki vaan sujui. Esteen noustessa Kirsi halusi laukasta vähän voimakkaamman, jotta takaosan työskentely ei jäisi ponnettomaksi ponnistusvaiheessa. Kun laukkasin hieman aktiivisemmin, mutta yhtä lyhyenä kuin aikaisemminkin, olivat hypyt tosi hienoja :)

vielä pikkuisempia verkkahyppyjä

Sitten siirryttiin sarjalle, joka on meille aina se vaikein juttu. Sarjassa oli puomi-2,5m-lankkupysty-6,5m lainelankkuokseri. Sarjalta jatkettiin suora linja lankkupystylle. Kirsi pyysi tekemään välin odottavalla 7 askeleella. Tulin sarjalle siinä samassa odottavassa laukassa, (mistake nro.2) kuin missä tulin verkkaestettä. Noh, eihän se laukka riittänyt mihinkään. Pitkästa aikaa Aku seisoi mua vasten erikoisesteellä ja sain sen juuri ja juuri molemmista osista yli. Sarjan jälkeen jatkoin odottaen (kun olisi kuitenkin pitänyt jatkaa) ja tein kauniit YHDEKSÄN laukkaa. Apua. Noh, eikun uudestaan ja paljon lisää laukkaa. Nyt kellot soi ja tajusin ettei todellakaan olla vielä valmiita tuollaiseen rauhalliseen verryttelyyn vaikka sitä kuinka toivoisin. Sain laukata monta kierrosta kentän ympäri hirvimoodilla, ennen kuin Akun laukka oli hyvä. Sen jälkeen uudestaan sarjalle ja taas takellellen yli b-osasta. Sain kuitenkin jatkettua tällä kertaa seitsemällä laukalla pystylle. Tultiin sarja vielä muutamaan otteeseen pystylinjan kanssa myös kuudella laukalla kun esteet nousivat noin metriin.

Tämän jälkeen jatkettiin muutama kerta päädyn läpi okserille josta kaareva ura kuudella laukalla portille. Ennen okseria mun oli säilytettävä laukka kaarteen läpi voimakkaana, ilman että se valui pitkäksi. Tämä olikin hieman haasteellista kun heppa ei ollut kunnolla huonon alkuverkan takia täydellisesti jalan edessä.Sain kuitenkin laukan rullaamaan ihan hyvin ja tehtävät suoritettua.

Pitkien käyntien jälkeen lähdettiin hyppäämään rataa, joka alkoi sarjalla ja suoralla linjalla pystylle kuudella laukalla, sieltä kaarteen läpi okserille, josta kaareva ura ja kuusi laukkaa jälleen. Taas kaarteen läpi ja pystylle, josta kaareva ja pitkä viisi askelta okserille, josta taas kaareva linja toiseen suuntaan neljällä ja pystylle. Sieltä vielä päädyn läpi ja diagonaalille missä oli vesipysty ja tämän jälkeen jatkettiin vielä pitkä tie pystylle ja sieltä suora linja ja seitsemän laukkaa okserille.


Saatiin Akun kanssa ihan hyvä tempo ja rytmi aikaan, muttei läheskään sitä fiilistä, mikä esimerkiksi oli edellisellä tunnilla tai Laaksolla pari viikkoa sitten kisoissa.. Vika rundi olikin sitten tosi hyvä, mutta esteet olivat vasta hieman reilussa metrissä. Kun Laaksolla oli tiistaina tarkoitus hypätä 110 ja samoin Ypäjällä sunnuntaina, pyysin Kirsiä nostamaan kaikki vielä yhteen isompaan rundiin.


Vika rundi alkoi tosi hyvin. Aku teki mielettömän hienon hypyn ekalle porttipystylle jolta jatkoin s-kiemuralle. Ekalle pystylle sain hyvän hypyn, mutta alastulossa Aku ajautui hieman oikealle. Mietin jo siinä vaiheessa, että nyt en kyllä välttämättä pääse perille asti, että oliskohan viisasta kääntää pois.. Mutta kun mun tapoihin ei kuulu se pois kääntämine, joten en sitten kääntänyt nytkään. Ja enhän mä myöskään päässyt sinne perille asti. Sanoin jo tokavikan askeleen kohdalla Kirsille "apuaaa" ja sitten kuului vaan tumpstumps kun Pikkis lentää kauniissa kaaressa okserin sekaan ja Aku nätisti askeltaen perässä. Onneksi Aku tajusi aika nopeasti  lähteä taakse päin ja mä säästyin sen kummemilta tälleiltä. Ja eikun sitten vaan takaisin selkään ja esteet alas ja uusi rundi eka pienillä esteillä. Kaikki sujui, Aku ei hirveästi onneksi maindaa tollasista :) Se pysähtyy kun on aihetta, mutta luottaa onneksi muhun jo aika hyvin!

Sitten esteet takaisin ylös ja uus rundi. Nyt laukkasin jo hieman liikaa ja eka vitonen meinasi jäädä ahtaaksi, toka linja neljällä oli super ja se päättyi tuohon yllä olevaan lankkupystyyn. Laskettiin esteet vielä takaisin metriin, jotta Akulle ei jäisi sellanen olo, että se olisi joutunut tsemppaamaan hirveästi :) Hyvän mielen rata siis loppuun ja paljon taputuksia mustalle!

Tiistaina suuntana Laakso, siellä luokkana 110!

tiistai 16. heinäkuuta 2013

Kyllä se sitä

Hildan kanssa kun on nyt jo viikon verran taottu päätä seinään, alkaa tunnelin päässä vihdoinkin näkymään valoa. Tein itse aika suuren kompromissin juteltuani Kirsin kanssa ponin metkuiluista ja yhteistyöhaluttomuudesta. Päätin antaa ponin jäädä loppuviikon treeneihin liian matalaksi ja ratsastaa sen siellä avuille.

Ainut sääntö kuitenkin siinä matalassa moodissa oli se, ettei se missään vaiheessa saa tuntua raskaalta. Sen täytyi olla kevyt kuin kukkanen KOKO ajan. Ja tämähän toimi. Sain sen hyvin kaikille avuille matalammassa muodossa lauantaina ja pääsin jopa tekemään muutaman vastalaukan vasemmassa laukassa, jee!


Päädyin kompromissiin ihan yksinkertaisesta syystä. Hilda on kuitenkin edelleen nuori, ja silläkin on niitä heikompia ja haluttomampia kausia. Nyt kun se oli ollut estekurssilla ja lomaillut, oli sen perusliikkuminen kärsinyt, kun siltä ei oltu vaadittu tarpeeksi. Siksi päätin yksinkeraisesti vaatia vähemmän ja hitaammin.

Tämä oli kyllä tosi hyvä ratkaisu. Lauantain lisäksi poni liikkui ihanasti maanantaina. Edelleen matalana, mutta hyvin asettuneena ja taipuneena. Kaiken lisäksi energiaa oli ja kaikki tuntu taas kivalta. Jopa siirtymisissä poni pysyi jo ajoittain todella hyvin pyöreänä ja ohjan ja pohkeen välissä!

Treenit jatkuu, ja tiistaina vuorossa Laakso ja 90cm!


Ponit teenissä

Jee, sain Päivin ottamaan kuvia ponien treenailuista :)


Helmin kanssa jatkettiin lauantaina edelleen ihan perustyöskentelyllä ympyröillä ja suorilla linjoilla. Se kääntyisi kulmissa miellään hieman yli ja ei näin jää omille raiteilleen. Sen kanssa täytyy alusta asti olla hereillä ulko-ohjan ja sisäjalan kanssa, jotta se ei pääse yhtään lintsaamaan.


Alkuverkan jälkeen tehtiin kokoamisia ravissa ja laukassa. Ravissa Helmi tulee tosi kivasti lyhyeksi, mutta alkuun siirtymiset ovat vähän nihkeitä. Se aina mielellään kyselee ekoilla kerroilla onko ihan pakko, mutta kun vaan tekee tasaisesti ja päättäväisesti, niin se jää työskentelemään oikein yhteistyöhaluisesti. Kokoamisissa koitan ajatella rytmin säilymistä tasaisena koko ajan ja takaosan aktiivista työskentelyä. Vieläkään Helmi ei jää kantamaan ihan tarpeeksi, mutta mikäänhän ei tule hetkessä :) Joten duunia vaan ja pikku hiljaa!


Sunnuntaina hypättiin pikkuisen kotikentällä. Montaa estettä sinne ei saa, joten päätin treenata sarjaa molemmilla poneilla. Verkkasin Helmin ihan normaalisti tehden paljon ympyröitä ja tempon vaihdoksia. Tein myös muutamat laukanvaihdot ravin kautta. Ensi viikolla täytyy muuten aloittaa vaihtotreeni taas ihan tosissaan..


Alkuverkan jälkeen kävelin aika pitkään jonka jälkeen aloitettiin ihan pikkupystyillä. Sarjan tulin useampaan otteeseen hieman lyhyellä välillä jumppamielessä. Helmi odotti yllättävän hyvin kohti estettä ja sain sen pysymään rentona selästä ponnistukseen asti.



Koska tehtävä oli meille molemmille helppo, keskityin omaan istuntaani ja siihen katseeseen. Ponien kanssa mun yläkroppa tahtoo tällä hetkellä dyykata ihan liikaa eteen, joten siihen täytyy nyt kiinnittää tosi paljon huomiota. Kukaan valmentaja ei tästä ole mulle sanonut, mutta kuvista sen huomaa. Nytkin tuossa alla olevassa kuvassa olen aivan liian syvällä alhaalla ja katsekkaan ei ole tarpeeksi edessä. Nyt pitää miettiä noita kahta juttua oikeasti ihan huolella!


Helmin kanssa suuntana olisi tiistaina jälleen Laakso, jee! Tällä kertaa luokkina 90 ja 100 :) Ponin eka metri siis tiedossa, toivottavasti selvitään kunnialla :) Kunhan kuski vaan muistaa laukata niin huolta ei pitäisi olla!

Edin kanssa ollaan treenattu aika kevyesti edelleen, mutta mukaan ollaan otettu kuitenkin jo myös hieman kokoamista ja avoja. Notkistelua se kuitenki kaipaa loman jäljiltä, vaikkei olekkaan mikään kankikaikkonen :) Sillä on tällä hetkellä ihana energia ja se työskentelee päivä päivältä taas paremmin kun lomamoodi alkaa poistua.


Edin kanssa haasteena on saada se mahdollisimman pitkälle kaulalle. Se liikkui sillon tullessaan niin lyhyenä että olen siitä asti tehnyt töitä vain saadakseni sen nenän kanssa eteen alas piiiiitkälle kaulalle. Alkuunhan sisäohjalla ei voinut edes tehdä mitään kun se oli ratsastettu aina niin suoralla kaulalla, mutta pikku hiljaa siihenkin on tullut muutos ja nykyään ponia saa jumppailla hyvin myös asetuksien kanssa!

Otettiin loppuun myös muutama pikku hyppy. Edin kanssa mentiin samaista sarjaa kuin Helminkin kanssa. Ed toisaalta oli sitä mieltä että esteet olivat ihan liian pieniä alkuun, eikä se edes viitsinyt hypätä kunnolla :D Sitten kun hieman nostettiin niin johan alkoivat koivet nousemaan :D


Fiilistelen Akua, TAAS.

Siis voisinko olla enää tyytyväisempi tohon otukseen. Nyt on kyllä mennyt jo niin kauan hyvin, oikeastaan liiankin hyvin, kun tosta hepasta on kyse..  Me tehtiin nimittäin eilen ekat puhtaat vaihdot molempiin suuntiin!! Voitteko käsittää, siis niin huippu juttu!

Oikeasta vasempaanhan Aku on vaihtanut jo jonkun aikaa raipan avustuksella, mutta eilen sain tehtyä sinne kaikki vaihdot normaalisti, ilman keppiä. Päätin aloittaa myös sen vasemmasta oikeaan vaihdon työstön ja hups vaan, sieltähän se tuli. Tai itseasiassa ne. Ekat kaksi tein raipan kanssa ja sain heti puhtaat vaihdot. Seuraavan tein ahneena ilman, ja sain etupään. Seuraavan tein jälleen raipan kanssa ja sain taas vaihdon, tosin takapää tuli yhden jäljessä.

Hakemassa Edin rusettia Punametsässä kesällä 2013

Oonhan mä jo kauan tehnyt noita vaihtoja valmistelevia treenejä, kuten laukasta käynnin kautta vaihtoja, sekä myös niitä perinteisiä ravin kautta vaihtoja, mutta en mä ihan vielä edes uskaltanut haaveilla oikeista vaihdoista! Nyt kyllä kelpaa mennä Kirsin tunnille ja näyttää ne vaihdot. JOS Akusti suostuu olemaan yhtä yhteistyöhaluinen kuin kotona.. JOS. 

Vaihtojen jälkeen oli pakko lopettaa palkinnoksi, mutta ennen vaihtoja kerkesin ratsastaa kunnon verkan ja välikäyntien jälkeen kokosin ravia ja laukkaa ympyrällä. Oikealle oli hieman haastavampaa, kun Aku meinaa helposti jäädä vasemmalta aina kiinni. Nyt sain sen kuitenkin pysymään melko keveänä, kun pidin kaulan astetta suorempana. Lyhennykset olivat laadukkaita, mutta siirtymiset niihin olivat haastavampia vasemmalle. Mutta hienosti se toimii, ei nyt tähän väliin muuta voi todeta! :)

lauantai 13. heinäkuuta 2013

Mistä niitä seppiä oikein löytyy?!

Tuntuu siltä että koko ajan on kenkä joltain omalta tai oppilaan hevoselta irti ja treenit vaan keskeytyy koko ajan. Tällä kertaa yhden poposen hävitti Ed. Nyt kesällä kun puolet sepistä yrittää edes viettää jonkun moista lomaa, ei kenkääjiä meinaa saada mistään. Kaikki ovat ihan ylibuukattuja ja väsyneitä hirveästä työtaakasta. Suurin osa ei edes vastaa puhelimeen uusille asiakkaille kun tietävät etteivät vain kykene ottamaan uusia asiakkaita.. Onneksi meillä kävi tuuri ja saimme erään kengittäjän laittamaan puuttuneen kengän lopulta kiinni.

Eli Edillä oli taas vaihteeksi kevyt viikko. Mulla oli lähtö sinne Barcelonaan 7 päivä ja kengittäjää ei saatu kun vasta loppuviikolle. Joten Ed pääsi kyllä tosi helpolla. Kävin sen kanssa vain kerran maasossa heti kun se oli saanut kengän.

Kuva keväältä 2013

Vedettiin kuitenkin ihan hyvän pituinen maasto ja mentiin paljon isoa ravia ja laukkaa. Maastoilu ton ponin kanssa on ihan huippua kun sen kanssa voi laukata niin isosti kun haluaa ja se tulee takaisin pelkällä istunnalla :) Hieman mietin olisiko poni reilun viikon tauon jälkeen ihan paineissaan, mutta ihan relasti se meni. Tuo laiduntaminen on kuitenkin sinänsä ihan työlästä jos ötököitä on paljon. Niitä karkuun kävellessä poneille tulee kuitenkin aika monta kävelykilometria vuorokaudessa täyteen.

Kuva keväältä 2013

Hirveä Hilda

Hilda oli ollut koko viikon estekurssilla kun menin ratsastamaan sitä juuri ennen Barcelonaan lähtöä. Ja siltä se kyllä tuntuikin. Ponin mielestä ainut kiva moodi oli joko pää pilvissä tai nenä peltoa kyntäen. Ja vaihdenappulassa luki täysiä. Hienoa. Olin ajatellut että treenattaisiin vastalaukkoja kasvattajakilpailua varten, mutta eihän sellaisesta voinut edes haaveilla..

Aloitin käynnissä taivutellen ja jo siinä vaiheessa poni oli sellaisella astenteella että "mähän en tee yhtään mitään". Se ei asettunut, taipunut tai kunnellut pidätteitä kummastakaan ohjasta kumpaankaan kierrokseen. Lähdin sitten tekemään ympyrällä hieman väistöjä ulos, ideana saada ulko-ohjan pidäte läpi sisäjalan kanssa. Onneksi pikku hiljaa yhteisymmärrys tekemisestä alkoi löytymään ja pääsin siirtymään raviin. Ravissa poni oli jo paremmin avuilla ja olin jo ihan tyytyväinen työskentelyyn.

Hilda laatuarvostelussa 2012 Ypäjällä

Laukassa ne ongelmat kuitenkin vasta sitten oikeasti alkoivat. Hildan laukkahan kehittyi ihan hurjasti ennen Urjalan kisoja, mutta nyt se kaikki tasaisuus ja hieno tahti olivat etenkin oikealle aivan kateissa. Vasen laukka oli ihan ok, liian matalaa ja rytmi vaihteli, mutta silti muoto säilyi ihan hyvänä. Oikealle meillä oli tasan tarkkaan kaksi vaihdetta. Lyhyt ja pää taivaissa asento, tai lujaa nokka maassa moodi. Kumpikaan ei oikein miellyttänyt.. Lähdin työstämään laukkaa siirtymisillä laukan ja käynnin välillä. Siirtymiset alas päin olivat oikein hyviä, mutta ylös päin poni vaan karkasi aina lapasesta ja lähti pää pilvissä täyttä kyytiä eteen päin.. Koitin pehmentää tuntumaa, kun ajattelin että kyse olisi vaan mun kädestä, mutta ei. Normaalisti jos Hilda nousee siirtymisissä, se pyöristyy viimeistään toisen laukka-askeleen aikana takaisin tuelle. Nyt mulla meni oikealle ainakin kierros saada se taas ulko-ohjalle ja asettumaan edes hieman.

Hilda palkittiin 5-vuotiaiden laatuarvostelun parhaana piensuokkina 2012

Siinä vaiheessa kun en ollut edes kävellyt välikäyntejä, huomasin että olin ratsastanut jo 45min. Ponille siis tauko työstä ja mulle entistä rankempi miettimistauko. Ainut asia minkä tiesin varmaksi oli se, että tunnille olisi päästävä. Joko Kikolle tai Kirsille. Ei poni koskaan noin hankala ole ratsastuskoululaisten jälkeen ollut. Vielä enemmän mua harmitti se, etten enää ennen matkaa päässyt ponin kyytiin uudelleen.

Jatkoin hetken vielä harjoitusravissa ja puolipidätteillä, jotka sentään alkoivat edes hieman menemään läpi loppua kohden. Loppuravit sitten päälle pitkällä kaulalla ja rennolla ponilla. Hieman huono mieli jäi, mutta aina ne treenit ei vaan kulje.. Kaiken lisäksi ponin satula keikkuu ihan hurjasti nyt kun se on ollut laitumessa... Saa nähdä mitä siihen keksitään!

Ps. Kiva muistella noita hyviä hetkiä ja kisoja kun mikään ei onnistu kotona :D

Laakso 2.7

Kisoissa mukana olivat siis Helmi, Siina ja Aku. Helmi ja Siina hyppäsivät 80 ja 90 ja Aku 100 ja 110.

Helmin kanssa oltiin siis keretty treenaamaan vain kaksi kertaa ennen ekoja kisoja taas pitkästä aikaa. Poni on kuitenkin niin tuttu mulle, että uskalsin hyvillä mielin lähteä sen kanssa radalle koska sen kisakunto on aivan kohdillaan.


Helmin kanssa mentiin verkkaluokkana 80cm. Verkassa poni toimi tosi kivasti, paljon paremmin kuin ajattelin. Sain sen hyvin läpi molempiin suuntiin ja pyöreäksi. Se oli oikeastaan se asia, mikä kisoissa ainostaan mietitytti. Helmin kanssa on niin tärkeää päästä esteelle rennosti jotta se tekee hypyt tarkasti selän kautta. Verkassa tämä onnistui hyvän ja rennon sileän työn ansiosta ja lähdin radalle rennolla mielellä. päätin ratsastaa reippaassa laukassa melko pienet tiet, mutta ilman mitään suurempia riskejä.



Ykkönen oli okseri, minne saimme hyvän hypyn. Okserin jälkeen käänsin nopeasti vasemmalle kohti pystyä. Sinnekkin saimme sujuvan hypyn ja pääsin sujumaan suhteutetun välin kuudella askeleella kohti ensimmäistä erikoisestettä, punaista muuria. Helmi ei muurista sen kummemmin välittänyt, sillä kun ei ole tapana kyttäillä. Muurilta jatkoin hyvässä tempossa sarjalle, jonne kuitenkin tein muutaman isomman pidätteen, että varmasti mahtuisimme hyvin. Pysty-okseri sarjat ovat kuitenkin kovin mukavia, joten ongelmitta selvittiin siitäkin. Sitten sujuvassa laukassa hieman pidempi tie pystylle, josta taas sujuen suhteutettu okserille seitsemällä laukalla. Sieltä suora linja seuraavalle erikoisesteelle, laineelle. Väli oli helppo kuusi askelta josta jatkettiin kaartaen vihreälle pystylle ja sieltä toiseen suuntaan vikalle okserille aika pienellä tiellä. Okserin alla oli harmaa muurilaatikko, mutta taaskaan ei ollut aihetta kyttäilyyn. Suht nopea nolla-rata siis tuloksena ja poni sijoittui 5 :)




Loppuun sai vielä jatkaa pitkälle vedelle. Kasikympissä en sitä vielä tiennyt, mutta ennen ysikymppiä sovin omistajan kanssa, että kokeilisin sitä. Uskalsin lähteä yrittämään pitkää vettä, koska tiesin, että saisin mennä sen myös uudestaa, jos Helmi siihen pysähtyisi. Ratsastin vedelle jalat himan edessä ja normaalia pystymmässä asennossa. Pidin tuen selkeästi loppuun asti ja vahvan jalan koko lähestymisen ajan, mutta kuitenkin niin etten puskenut.

Hieman oli sekavat tunteet vettä lähetyttäessä, mutta hyvin se sitten meni. Poni ei epäröinyt hetkeäkään ja oikeastaan vasta ilmassa se tajusi että alla oikeasti oli jotain. Toinen takajalka otti pienen askeleen veden kautta, mutta muuten päästiin hyvin yli! Kuskilla tosin oli hieman vaikeuksia pysyä kyydissä alastulossa kun poni meinasi pysähtyä saman tien kun laskeutui maahan.. Sen verran se kuitenkin yllättyi niin suuresta vedestä. Onhan se kuitenkin niin pieni poni suuressa maailmassa ;) Olisi ollut hyvä päästä hyppäämään vesi vielä toisenkin kerran, koska nyt se joutui hieman huijatuksi noiden valkoisten esteiden ja puomin takia.. Noh, ensi kerralla sitten :)


Helmin jälkeen hyppäsin siis Siinan selkään ja sain jo ekan kierroksen aikana verkassa todeta, että nyt ei ole kuolaimessa enää mitään tehoa. Hanni on mennyt Siinalla nyt ahkerastin koulua normaalilla nivelellä ja tuon nopean kuolaimen käyttö on ollut todella vähäistä. Koska Siina on Hannin koulutyöskentelyn ansiosta tukeutunut ja kuunnellut nyt hyvin normaalia niveltä, oli tuo ohut kuolain nyt aivan liian kova. Siina oikeastaan vain juoksi sitä karkuun, enkä saanut siihen mitään kontrollia.


Laukka tosin on nyt parantunut hurjasti, mutta siitäkään ei nyt kasikympissä ollut apua, kun se vaan kiskoi päätä ja ohjaa. Kaikki hypyt osuivat verkassa jo ihan hyvin ja Siina jopa alkoi lopulta odottamaankin kohti estettä. Suurin osa hypyistä oli kuitenkin selättömiä kun en saanut suuhun mitään tuntumaa ennen estettä.


Olipa siis hirmu kiva lähteä radalle. Aloitin hyvässä rytmissä ja ykkönen sujuikin hyvin. Kakkoselta saatiin jo ensimmäinen puomi, vaikka paikka olikin hyvä. Seuraavaksi jatkettiin sille punaiselle muuriokserille mikä sujui ongelmitta. Siina se ei kyllä koskaan tuijota mitään :) Kopkop. Nelonen oli sarja ja sekin selvittiin ilman ongelmia ja b-osalle tuli aika hyvä hyppykin.


Sitten alkoikin rytinä. Kutosen Siina keilasi ihan ilman mitään syytä, täysin loppautellen koivillaan vaan puomin mukaan. Sama juttu kävi seiskalle. Whaat!? Mitä siis oikein tapahtui, I really dont know. Pistin radan jälkeen puomit kuolaimen piikkiin ja siihen, etten saanut oikeastaan minkäänlaista tuntumaa Siinan suuhun. Päätin vaihtaa kuolaimen normi niveleen ja kokeilla sen kanssa.

Heti 90 verkassa heppa tuntui niin paljon kivemmalta kuin kasikympissä, Se kuunteli ja otti pidätteet läpi, toisin kuin edellisessä verkassa. Veryttelin vain muutaman kierroksen ravia ja laukkaa sekä kaksi pienempää pystyä ja yhden okserin. Ennen rataa otin vielä yhden isomman pystyn.

Radalla heppa tuntui paaaaljon paremmalta ja olin tosi tyytyväinen laukkaan. Mutta silti. Tuloksena siis 4, siis NELJÄ puomia. En ollut uskoa korviani radalla kun kuulin puomi toisensa jälkeen vaan tipahtelevan maahan. Siis kaveri, joka on koko kauden mennyt kisoja nollilla tai yhdellä puomilla keilasi ihan kunnolla. Itse kuitenkin osuin kaikille muille paitsi yhdelle pystylle. Ja sekin pysyi ylhäällä.

Jäin miettimään syitä noille puomeille. Yksi voi olla se mun ylävartalo. Dyykkaan tällä hetkellä aivan liikaa eteen ja silloin etujalkojen tekniikka tietenkin kärsii. Samalla kun dyykkaan, pitäisi muistaa katsoa edes ylös.. Ja kun kuvia katsoo, niin ihan liian monessa kuvassa nassu on kohti maata.. Toinen syy voi olla itse Laakso. Sehän on nimittäin paikkana hevosille aika haastava, ja nyt kun alan miettimään niin Siina on aina pärjännyt hyvin pienellä kentällä. Kolmas syy linkittyy edelliseen, eli kenttään. Mun laukka saattoi olla liian suuri, jolloin hevosesta tulee totta kai huolimaton. Kuitenkin pääsin kaikki välit normiaskeleilla, joten siksi vähän epäilen.. Yksi syy on myös väsymys. Siina oli ollut edellisenä päivänä kouluvalmennuksessa, viikonloppuna koulukisoissa jossa se meni kaksi rataa ja edellisenä päivänä taas koulutunnilla. Yöt se oli ollut laitumella, joten voisi tuon keilailun ehkä laittaa myös väsymyksen piikkiin..

Mutta jossittelut ovat jossitteluja. Itse vain jäin pähkäilemään noin suurta epäonnistumista. Ja onhan se aina hyvä käydä kaikki vaihtoehdot läpi, jotta osaa sitten myöhemmin suunnitella eri tavalla. Tai jos näin kävisi uudestaan, niin osaa sitten myös etsiä yhtäläisyyksiä.. Ja voihan se olla että Siinaa ei nyt vain huvittanut. Se on sellainen rämäpää kuitenkin, eikä se hirveästi kunnioita puomeja jolloin sitä eivät pudotukset hirveästi häiritse..

Viimeisenä oli vuorossa Akusti. Olin jo valmiiksi varautunut kaiken maailman riekkumisiin, koska Laakso on tunnetusti Akulle se vaikein paikka. Verkka jää taakse, toisella puolella on katsomo ja toisella vesihauta.


Varustettiin Aku omistajan kanssa ja pääsin jälleen talutusratsastusmeiningillä verkkaan :) Aku nimittäin on ollut aika mahdoton sekä verkkaan, että radalle menon suhteen koko yhteisen kisauramme aikana.. Se saattaa aika nopeasti heittää ylös ja ympäri sillä vauhdilla että ulkopuoliset saattavat joutua ikävään tilanteeseen, joten olen katsonut parhaaksi mennä aina narun päässä niin verkkaan kuin kisakentällekkin.

Nyt kaikki kuitenkin sujui ongelmitta ja aloitin verkan saman tien temponvaihdoksilla ravissa. Aku oli hyvin hereillä ja sain sen tosi reaktiiviseksi jalalle. Jatkoin laukassa samoilla teemoilla ja siirryin verkkalaukan jälkeen pikkuiselle pystylle. Sain Akun tosi hyvin suoraksi hyppyihin myös vasemmalle, mikä ei ole meille ihan tavanomaista. Hyppäsin vasemmalle verkkahyppyjen jälkeen muutaman isomman pystyn ja vaihdoin puolta oikealle ja otin mukaan okserin. Otin okserille ensin pienen hypyn ja sen jälkeen kaksi isompaa. Tämän jälkeen kävelin ja juuri ennen rataa otin vielä yhden isomman pystyn.


Radalle pääsin tällä kertaa ilman Janinen apua. Olin päättänyt että ratsastan saman tien vesihaudan ja lankkuesteen välistä, koska tiesin sen olevan kammottava tuijotuskohta Akun mielestä. Ja niinhän se olikin. Kaveri otti ja lähti jo vaikka kuinka paljon aikaisemmin ylös ja taakse kuin olin olettanut. Näissä tilanteissa mulla on aina raippa vasemmalla koska Aku pyörähtää aina sitä kautta. Siinä vaiheessa kun se pyörähtää saan yleensä pysäytettyä liikkeen niin, ettei se pääse takaisin tulosuuntaan vaan jää poikittain. Siitä potkaisen sitten muutaman kerran kaveria vasemmalla jalalla muistutukseksi ja yleensä matka jatkuu sen jälkeen jotakuinkin normaalisti. Nyt päästiin aika paineisesti ekan pyörähdyksen jälkeen veden ja lankun välistä ja varmistukseksi menin välistä vielä toisen kerran niin että otin apua radalla olevasta hevosesta. Kun edellinen ratsukko lähestyi lankkua otin itsekkin suunnaksi sen veden ja lankun välisen linjan, näin sain vetoapua toisesta hevosesta kun suunta oli sama.


Aloitin radan hyvässä laukassa ja sain hyvän hypyn ekalle okserille. Sieltä sain kuin sainkin vasemman laukan alas ja pääsin jatkamaan sujuvasti kakkoselle. Siellä olin optimipaikkaa hieman lähempänä ja Akusti kolautti, mutta puomi pysyi ylhäällä. Kolmosen okserille pääsin perille erittäin hyvin ja taas pääsin jatkamaan vasemmassa laukassa alas. Seuraavaksi oli vuorossa sarja jonne jouduin lähettämään Akun liian kaukaa. Päästin sen valumaan kaarteessa hieman liian ulos, jonka taki menetin sen oikean paikan. Puhtaasti kuitenkin yli, vaikka toinen askel ennen b-osaa meinasikin jäädä hieman ahtaaksi. Hyvä tempo pysyi yllä ja vitos pystylle tuli hyvä hyppy, mutta alas tultiin yllättäen vasemmassa laukassa. Akusti oli kuitenkin hyvin hereillä ja teki PUHTAAN vaihdon ja sain kuutoselle sain sujuvat kahdeksan askelta niin kuin olin suunnitellut. Sen jälkeinen linja 6-7 jäi sitten kuitenkin inahduksen ahtaaksi kuudella kun sujuin aluksi liikaa. Seiskalta kasille oli kaareva ura ja mielestäni radan haastavin pätkä, mutta sinnekkin toteutin ne suunnittelemani kahdeksan askelta. Viimeiseksi vielä muurille ja hyvin perille asti. Siinä se, aika hyvä nolla rata meille, kun kyseessä oli kuitenkin Laakso :)


Koska kymppi oli ns. extra luokka, ei mulla ollut kauaa aikaa verytellä. Otin vasemmalle yhden n.90cm pystyn ja sen jälkeen metrisen. Tämän jälkeen vaihdoin suuntaa ja hyppäsin metrisen okserin. Juuri ennen rataa otin vielä sen 110 pystyn ja mieli oli todella luottavainen :)

Radalla edellisen luokan sama hyvä meno jatkui. Edelleen tein askelvirheen sarjalle ja lähetin Akun liian kaukaa. Vitosen jälkeen tein sen oman suosikki virheeni, eli jäin himmailemaan, jolloin edellisen luokan sopiva 8 askelta muuttui 9 ja seurauksena tästä hieman tehoton hyppy ja okserin etupuomi alas. Kuitenkin seuraava linja oli nyt helpompi vaikka lankkujen alle oli tullutkin vesimatto. Sain sujuvat 6 askelta väliin, samoin kuin seuraavaan väliin edelleen ne hyvät 8.

Olin kyllä ratoihin niin tyytyväinen. Akustin kanssa ollaan kuitenkin asteltu niin syvissä pohjamudissa.. Toivottavasti hyvä vire jatkuu! Tuloksena siis metristä rusetti ja 5 sija, kympissä se yksi puomi :)